M 19/2734/72/3/30 Kittilä, Riikonkoski Aimo Nurmi SISÄLLYSLUETTELO. Johdanto. Alueen maaperä

Transkriptio

1 M 19/2734/72/3/30 Kittilä, Riikonkoski Aimo Nurmi SISÄLLYSLUETTELO Johdanto Alueen maaperä Geokemiallinen näytteenotto - kalustot - näytteiden preparointi ja analysointi Analyysitulosten esittäminen Yhteenveto Liiteluettelo

2 M 19/ B/72/3/30 Kittilä, Riikonkoski Aimo Nurmi JOHDANTO Kittilä, Riikonkosken alueella on geologinen tutkimuslaitos suorittanut vuosina malminetsintään liittyviä geokemiallisia tutkimuksia. Näytteenoton pääpaino kohdistettiin geofysikaalisilla mittauksilla saatuihin elektromagneettisiin johdevyöhykkeisiin, joiden oli todettu kuvaavan pääasiassa sedimenttisiä kivilajeja ja niissä erityisesti fyllittejä. Tämä sen vuoksi, että Cu-mineralisatioiden oli havaittu liittyvän niihin fylliittijaksoihin, joita laidoilta ja paikoin myös sisällä breksioivat albiittiset kivilajit. Esillä olevassa selostuksessa esitetään Kittilän Riikonkosken tutkimusalueelta geokemiallisten menetelmien käyttöä ja saatuja tuloksia. Geokemiallisilla menetelmillä on tutkimuksia suoritettu 14 km²:n suuruisella alueella. Näytteenotto on nähtävissä liitteinä olevissa kartoissa. M 35/ B/72/1 Cobra-kalusto M 35/ B/72/1 Auger-kalusto ALUEEN MAAPERÄSTÄ Tutkimusalue, joka sijaitsee Lapissa ja sen jääjakaja-alueella, asettaa maaperältään geokemialliselle malminetsinnälle moninaisia ongelmia. Näitä aiheuttavat lähinnä erisuuntaiset jäätikön liikesuunnat, useammat eri-ikäiset moreenipatjat ja jäätikön heikosta kulutuksesta johtuen paikalliset preglasiaaliset rapakalliot sekä fluviaaliset muodostumat, jotka ovat pääasiassa harjuja ja jääjärviin kerrostuneita delttoja. Geokemiallisten kenttätutkimusten alkaessa oli maaperägeologisena pohjana geologisen tutkimuslaitoksen maaperäosaston (Kujansuu, Leskelä, Hirvas) laatima fotogeologinen kartta, jota hyvällä syyl-

3 lä voidaan nimittää malminetsinnälliseksi maaperäkartaksi (Liite/V. Yletyinen). Tästä kartasta käy selville mm:ssa eri maalajit, maakerrosten paksuudet ja kalliopaljastumat. Tutkimusalue on topografialtaan loivapiirteistä pohjamoreenialuetta, jota alemmissa painanteissa peittää turve. Fluviaalisista muodostumista leimaa-antavia ovat jääjärvien delttamuodostumat, joiden alla usein on tavattu vanhaa pohjamoreenia ja rapakalliota. Alueella on todettu esiintyvän kaksi eri-ikäistä moreenipatjaa sekä usein niiden alla paikallista preglasiaalista rapakalliota. Tätä rapakalliota on vaihtelevin määrin sekoittunut vanhempaan pohjamoreeniin, joka täten kuvastaa parhaiten lähiympäristön kallioperää. Nuorempi moreeni sen sijaan on kivilajikoostumukseltaan pitkämatkalaista. GEOKEMIALLINEN NÄYTTEENOTTO Edellä mainittujen kvartäärigeologisten tietojen perusteella pyrittiin geokemialliset näytteet ottamaan mahdollisimman syvältä ja mikäli mahdollista aina kalliopinnan tuntumasta. Näytteenottoon käytettiin pääasiallisesti jatkoputkellista Cobra-kalustoa, jossa näytteenottimena oli pienoismäntäkärki (malli Helake). Tällä oli mahdollista saada luotettavan puhdas näyte määräsyvyydeltä. Näytteenotto suoritettiin linjoittain siten, että linjaväli oli alueella m ja pisteväli 40 m, ja todetuissa Cu-anomalioissa suoritettiin näytteenoton tihennystä, jolloin linjaväli vaihteli m/pisteväli 5-20 m. Kartta M 35/ B/-72/1. Linjasuunta oli E-W lukuun ottamatta karttalehdillä B 04 ja 05 olevia poikkeavia linjoja. Näytesyvyydet vaihtelivat keskimäärin 2-5 m:iin suurimpien ollessa n. 10 m. Cobra-kalustolla otettiin 2091 pisteestä 3532 näytettä. Vuosina suoritettiin Yletyisen toimesta näytteenottoa myös Suomen Malmi Oy:n Augerkalustolla. Tarkoituksena oli saada näytemateriaalia kiintoisista geofysikaalisista anomalioista syvemmältä kuin mihin Cobra-kalustolla oli päästy. Sen lisäksi tehtiin tunnusteluluontoista näytteenottoa niistä sähköisistä johdevyöhykkeistä, jotka eivät sisältyneet Cobra-kairauksen ohjelmaan. Augerpisteitä oli kaikkiaan 207 kpl ja niistä otettuja näytteitä 452 kpl. Kalustolla kairattiin yhteensä 1772 m.

4 Kummallakin kalustolla otetut näytteet luokiteltiin välittömästi kentällä seuraaviin kolmeen ryhmään. - lajittuneet maalajit - moreeni, johon ei ole sekoittunut paikallista rapakalliota (nuorempi moreeni) - rapakallioaines, joka muodostaa vaihtelevan sarjan puhtaasta paikallisesta rapakalliosta -> rapakalliomoreeniin (vanha pohjamoreeni). Mitään jyrkkää ja tarkkaa rajaa ei ole voitu vetää kahden viimeksi mainitun materiaalin välille. Näytteiden preparointi Moreenista ja rapakalliomoreenista seulottiin kuivatuksen jälkeen -500µ seulafraktio. Puhdas rapakalliomateriaali jauhettiin kokonaisuudessaan analyysihienoksi. Edellä mainitsemistani 3984 näytteestä tehtiin HNO3-uutoksesta Perkin-Elmer M 303 AASlaitteella kationimääritystä. Analysoidut ionit olivat Co, Cu, Ni ja Zn. Kuten Yletyisen raportissa M 19/ B/72/1/10 ja tämän selostuksen johdannossa on mainittu, voidaan Riikonkosken aluetta kuvata kuparialueeksi. Tämä sen vuoksi, että muiden malminetsijää kiinnostavien metallien osuus on todettu vähäiseksi. Kuparikiisun lisäksi tavataan alueella varsin yleisesti esiintyvissä rapakalliomuodostumissa muita sekundäärisesti syntyneitä Cu-mineraaleja (Cu-kiisusta aina metalliseen kupariin asti). ANALYYSITULOSTEN ESITTÄMINEN Cobra-kalustolla otetuista syvimmistä maaperänäytteistä tehdyt kuparin analyysitulokset on esitetty kartoilla 1:2000 M 35/ B, 94, 05, 08, 09 ja 10/72/1. Kartoille on merkitty pistekohtaisesti Cu-pitoisuudet ppm, analysoitu materiaali ja näytteen syvyys. 1:10000 mittakaavaisessa symbooli-

5 kartassa M 35/ B/72/1 on esitetty Cu-pitoisuudet syvimmistä näytteistä siten, että linjoittain on laskettu aritmeettinen keskiarvo 40 m:n pistevälein. Anomaliakynnys on saatu Cu-jakautuman summafunktiosta. Taustapitoisuudeksi on otettu funktion mediaaniarvo ja em. kynnykseksi 80 <- % ylittävät arvot. Cu-pitoisuus ppm:ssä - sininen laatikko ppm - punainen laatikko 1000 ppm (huippuanomalia). Kartalla on merkitty yhtäjaksoisilla mustilla viivoilla ne linjat, joilta näytteitä on otettu. Musta rasterointi kuvaa Cobra-kaluston antaman tietouden perusteella rapakallioaineksen levinneisyyttä. Auger-kalustolla otettujen näytteiden antamat kuparin analyysitulokset esitetään kartoilla M 35/ B/72/1 mittakaava 1: ja M 35/ B 04/72/1 mittakaava 1:2000. Kartoille on merkitty pistekohtaisesti Cu-pitoisuudet (ppm), analysoitu materiaali ja näytteenottosyvyys. YHTEENVETO Kuten edellä on esitetty, suoritettiin jokaisesta alueelta otetusta maanäytteestä monimetallianalyysit (Co, Cu, Ni, Zn). Analyysituloksia tarkasteltaessa on todettu alueelle leimaa-antavana ainoastaan kuparipitoisuuden suuret vaihtelut. Esitän tässä yhteenvedossa tavatut Cu-anomaliat. Cobra-kalusto Kartat 1: M 35/ B/72/1 ja 1:2000 M 35/ B 08 ja 09/72/1.

6 Näistä kartoista käy ilmi kaksi voimakasta geokemiallista kuparianomaliaa, joissa pitoisuudet ylittävät 1000 ppm. - Riikonkosken anomalia - Karttalehdellä B 09:n itäreunassa oleva anomalia. Auger-kalusto Kartan M 35/ B 04/72/1 alueella tavattiin em. kalustolla saaduista syvistä rapakallionäytteistä Cu-anomalia. Yletyinen selostaa yleisraportissaan geokemiallisten anomalioiden lisätutkimuksia ja saatuja tuloksia. Tarkasteltaessa geokemiallisia tuloksia, voidaan todeta, että syvältä otetut näytteet ja varsinkin ne, jotka sisältävät paikallista rapakalliota, antavat parhaimman kuvan lähiympäristön kallioperän hivenainepitoisuuksista. Saatujen kokemuksien perusteella on Pohjois-Suomen geokemiallisessa malminetsinnässä syytä pyrkiä kalliopinnan tuntumasta otettuihin näytteisiin ja tämän materiaalin mahdollisimman tarkkaan luokitteluun. Otaniemessä 8 p:nä joulukuuta 1972 Geokemisti Aimo Nurmi

7 LIITELUETTELO Kartat Geokemiallinen kuparikartta Kittilä, Riikonkosken tutkimusalueelta. Cobra-kalusto 1: M 35/ B/72/1 1:2000 M 35/ B 03/72/1 M 35/ B 04/72/1 M 35/ B 05/72/1 M 35/ B 08/72/1 M 35/ B 09/72/1 M 35/ B 10/72/1 Auger-kalusto 1: M 35/ B/72/1 1:2000 M 35/ B 04/72/1

8

9

10

11

12

13

14

15

16