LEMMINKÄINEN RAUMAN HOPEAMÄEN LUONTOSELVITYS 2012 AHLMAN Konsultointi & suunnittelu
sisällysluettelo Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Luontoselvityksen sisällöstä... 4 Liito-oravaselvitys... 4 Tutkimusmenetelmät... 4 Liito-oravan elinpiiristä... 4 Liito-orava lainsäädännössä... 4 Tulokset ja päätelmät... 5 Linnustoselvitys... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Hopeamäen linnustosta... 6 Lajikohtaista tarkastelua... 6 Päätelmät... 7 Kasvillisuusselvitys... 11 Tutkimusmenetelmät... 11 Hopeamäen kasvilajistosta... 11 Kuviokohtaiset kuvaukset... 11 Päätelmät... 13 Kirjallisuus... 16 Maastotöihin liittyvä kirjallisuus... 17 2
Hopeamäki sijaitsee Rauman keskustan pohjoislaidalla Pyynpään länsipuolella ja Tarvonsaaren koillispuolella. Alueen länsipuolella on Otanlahti ja luoteispuolella puolestaan Syvärauma. Selvitysalue käsittää rajauksen, jossa on teollisuusrakennuksia ja vähäisesti ympäröiviä metsiä. Tämä raportti esittelee Lemminkäisen tilaaman Hopeamäen luontoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan suunnitella alueen maankäyttöä asemakaavoituksessa. Maastotöistä ja raportoinnista vastaa lintuihin, putkilokasveihin ja elinympäristöihin syventynyt luontokartoittaja Santtu Ahlman (Ahlman Konsultointi & suunnittelu). SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue (kuva 1) on 9,4 hehtaarin laajuinen kokonaisuus, joka kattaa suurehkon teollisuusalueen, jossa sijaitsee muun muassa Superlon Oy:n tuotantotilat. Rakennettu ympäristö kattaa noin puolet rajauksesta; etelä- ja länsiosissa on sekä lehti- että havupuuvaltaisia metsäkuvioita. Alue rajautuu pohjoisosassa Pyynpäänkatuun ja itäpuoliskoltaan teollisuusalueeseen. Lounaisosassa on asuinaluetta. Kuva 1. Hopeamäen luontoselvitysalueen rajaus (9,4 ha). 3
LuONTOSELVITYKSEN SISÄLLÖSTÄ Hopeamäen luontoselvityksen tavoitteena oli selvittää liito-oravien esiintyminen alueella, linnusto, putkilokasvit sekä elinympäristöt. Samalla kartoitettiin mahdolliset uhanalaiset ja EU:n luontodirektiivin mukaan suojeltavat lajit sekä selvitettiin lakien mukaisesti suojeltavat luontotyypit ja arvokkaat elinympäristöt asemakaavoitusta ja muuta maankäyttöä varten. Käytännössä luontoselvitys koostui kolmesta erillisestä osiosta: liito-oravaselvitys tehtiin 2.4., linnusto inventoitiin 14.5. ja 6.6. ja putkilokasvit sekä luontotyypit selvitettiin 25.6. Kunkin osa-alueen tutkimusmenetelmät esitellään erikseen. Elinympäristöjä koskevassa osiossa esitetään jokaisen kuvion luontoarvot ja maankäyttösuositukset. LIITO-ORAVASELVITYS Tutkimusmenetelmät Hopeamäen aluerajaus kierrettiin huolella läpi 2.4., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Lisäksi papanoita etsittiin myös linnustoselvityksen yhteydessä 14.5. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat jo sulaneet. Näin ollen mahdollisien jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin lähes kaikkien lehtipuiden ja kuusten tyvet. Liito-oravan elinpiiristä Liito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Kesällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravinto koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä täytyy olla riittävästi tarjolla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita. Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alueille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levittäytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niin sanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liitooravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä. Liito-orava lainsäädännössä Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. 4
Kuva 2. Musta raja kuvaa vuoden 2009 selvitysaluetta ja mustat nuolet suuntia, joihin ei ole lainkaan ekologisia käytäviä. Punainen raja kuvaa vuonna 2002 todettua liito-oravan reviiriä ja punaiset nuolet oletettuja liikkumisreittejä. Punainen pallo kuvaa löydettyä pesäkoloa. Punainen alue on Hopeamäen alueelle suositeltu suojavyöhyke. Tulokset ja päätelmät Hopeamäen alueelta ei löydetty lainkaan liito-oravan jätöksiä, vaikka lajille soveliasta elinympäristöä on etenkin luoteisreunalla. Pyynpäänkadun pohjoispuolella on vanha liito-oravan reviiri (kuva 2), joka ei ollut asuttu vuonna 2009, kun Kaivopuistontien varrelta tehtiin liitooravaselvitys (Ahlman 2009). Hopeamäen alueen luoteislaidalle suositetaan jätettävän suojavyöhyke, jossa on järeitä kuusia ja haapoja. Puuston säilyttäminen on kuitenkin täysin vapaaehtoista, eikä sille ole lakivelvoitteita, koska kyseiseltä alueelta ei ole varmistettu reviiriä koskaan. LINNUStoselvitys Tutkimusmenetelmät Pesimälinnusto selvitettiin kartoituslaskennoin 14.5. ja 6.6. Lisäksi liito-oravaselvitysten yhteydessä 2.4. kirjattiin varhain soidintavien lintujen reviirejä. Linnustoa havainnoitiin myös kasvillisuuskartoitusten ohessa 25.6. Kartoitukset tehtiin kello 4 10 välisenä aikana, jolloin linnut olivat aktiivisesti äänessä. Yölaulajiin keskittyviä inventointeja ei tehty. Menetelmä soveltuu hyvin pienten ja rikkonaisten alueiden kartoituksiin, ja se perustuu siihen, että kaikki pareiksi tulkittavat havainnot merkitään karttapohjalle, jotta päällekkäisyyksiltä vältytään. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. Kartoituslaskenta on tarkin mahdollinen linnustonselvitysmenetelmä, ja neljän inventointikerran selvitystä voidaan pitää tarkkana. 5
Hopeamäen linnustosta Selvitysalueen luontotyypit ovat pienestä pinta-alastaan huolimatta varsin monipuolisia (katso kasvillisuusselvitys s. 11), minkä vuoksi lajisto on melko kirjavaa. Peruslajistoa luonnehtivat pajulintu, talitiainen, peippo ja punarinta. Nämä neljä lajia muodostavat 59 prosenttia kokonaisparimäärästä. Rajauksella pesi 14 eri lajia ja yhteensä 27 paria (taulukko 1). Lintutiheys on vastaavasti 287 paria sataa hehtaaria kohden, joten tiheys on varsin korkea. Lajikohtaista tarkastelua Tavi (Anas crecca) Yksi pari pesi ojalinjan varrella (reviirikartta 1). Tavi on hyvin vaatimaton laji, joka kelpuuttaa jopa metsäojat pesimäympäristökseen. Se on Suomen erityisvastuulaji. Käpytikka (Dendrocopos major) Yksi pari asettui pesimään rajauksen lounaisosaan (reviirikartta 1). Käpytikalle soveltuvat lähes kaikenlaiset metsät, kunhan puusto on riittävän järeää kolon kaivertamista varten. Punarinta (Erithacus rubecula) Kolme koirasta lauloi alueen eteläosassa (reviirikartta 1). Punarinta kelpuuttaa pesimäpaikoikseen monipuolisesti kaikenlaisia elinympäristöjä, mieluiten kuitenkin kuusikoita. Räkättirastas (Turdus pilaris) Yksi pari pesi luoteisosassa (reviirikartta 1). Räkättirastasta voidaan pitää kulttuurisidonnaisena lajina, joka pesii usein löyhinä yhdyskuntina pihapiireissä ja viljelysten laitamilla. Hernekerttu (Sylvia curruca) Yksi reviiri oli rajauksen länsiosassa (reviirikartta 1). Hernekerttu on puoliavoimien pensaikkomaiden laji. Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Yksi pari asutti lounaiskulmaa (reviirikartta 2). Tiltaltti on tyypillinen kuusikkolaji, joka asustaa mieluiten iäkkäissä metsissä. Laji Parimäärä Laji Parimäärä Tavi 1 Hippiäinen 1 Käpytikka 1 Sinitiainen 1 Punarinta 3 Talitiainen 4 Räkättirastas 2 Varis 1 Hernekerttu 1 Peippo 4 Tiltaltti 1 Vihervarpunen 1 Pajulintu 5 Urpiainen 1 Yhteensä 27 Taulukko 1. Hopeamäen pesimälinnusto parimäärineen. 6
Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Viiden parin reviirit sijoittuivat pääosin länsiosaan (reviirikartta 2). Pajulintu on alueen runsaslukuisin pesimälaji. Se suosii käytännössä kaikkia metsäisiä alueita. Hippiäinen (Regulus regulus) Luoteisreunalla oli yksi reviiri (reviirikartta 2). Kuusivaltaiset metsät ovat hippiäisen tyypillisiä elinympäristöjä. Sinitiainen (Parus caeruleus) Eteläosassa lauloi yksi koiras (reviirikartta 2). Sinitiainen on usein kulttuurisidonnainen laji, mutta se viihtyy myös kauempana asutuksista rehevillä metsämailla, joissa on pesäkoloja tarjolla. Talitiainen (Parus major) Neljä paria asettui pesimään alueen länsipuoliskolle (reviirikartta 2). Talitiainen pesii kaikenlaisissa metsissä, kunhan pesäkoloja on tarjolla. Talitiainen on Hopeamäen toiseksi runsain pesimälaji yhdessä peipon kanssa. Varis (Corvus cornix) Yhden parin reviiri löydettiin alueen länsilaidalta (reviirikartta 3). Varis on monenlaisten elinympäristöjen laji, joka on usein kulttuurisidonnainen. Peippo (Fringilla coelebs) Neljä paria pesi rajauksella (reviirikartta 3). Peippo on Hopeamäen toiseksi runsain pesimälaji yhdessä talitiaisen kanssa. Sen tapaa kaikenlaisista metsistä. Vihervarpunen (Carduelis spinus) Luoteisosassa oli yksi reviiri (reviirikartta 3). Vihervarpunen on kuusikoiden laji, jonka pesimäkannat vaihtelevat voimakkaasti kuusten siemensatojen mukaan. Urpiainen (Carduelis flammea) Yhden parin reviiri sijoittui lounaisosaan (reviirikartta 1). Urpiainen on monentyyppisten metsien laji, joka on harvalukuinen Satakunnassa. Päätelmät Hopeamäen linnusto on hyvin tavanomaista, vaikka paritiheys on varsin korkea. Pienen pintaalan vuoksi kyseessä on kuitenkin hyvin pieni otos pesimätiheydestä, mikä voi aiheuttaa vääristymää. Ainoa huomionarvoinen laji on tavi, joka on Suomen erityisvastuulaji. Se on kuitenkin hyvin tavallinen pesijä Suomessa. Kokonaisuudessaan rajauksella ei ole linnustollisia arvoja, jotka vaikuttavat alueen suunnitteluun. 7
Reviirikartta 1. Tavin (1 pari), käpytikan (1 pr), punarinnan (3 pr), räkättirastas (1 pr) ja hernekertun (1 pr) reviirit. Tavi Käpytikka Räkättirastas Hernekerttu Punarinta 8
Reviirikartta 2. Tiltaltin (1 pari), pajulinnun (5 pr), hippiäisen (1 pr), sinitiaisen (1 pr) ja talitiaisen (4 pr) reviirit. Tiltaltti Pajulintu Sinitiainen Talitiainen Hippiäinen 9
Reviirikartta 3. Variksen (1 pari), peipon (4 pr), vihervarpusen (1 pr) ja urpiaisen (1 pr) reviirit. Varis Urpiainen Peippo Vihervarpunen 10
Kasvillisuusselvitys Hopeamäen kasvillisuus ja luontotyypit selvitettiin 25.6., mutta lajistoa havainnoitiin myös linnustoselvitysten yhteydessä 14.5. ja 6.6. Tutkimusmenetelmät Aluerajaus kierrettiin järjestelmällisesti läpi, jolloin kirjattiin kaikki löydetyt putkilokasvilajit, myös puutarhoista ja pihoista villiintyneet lajit. Jokainen kuvio tyypiteltiin maastossa ja niiden rajat piirrettiin ortoilmakuvalle (kuva 2). Kustakin kuviosta kirjoitettiin yleisluonnehdinta ja mahdolliset lisätiedot. Hopeamäen kasvilajistosta Vaikka alue on pinta-alaltaan hyvin pieni, esiintyy Hopeamäen rajauksella varsin paljon putkilokasveja. Vallitsevat luontotyypit ovat etenkin lounaisosaltaan kulttuurivaikutteisia, minkä vuoksi selvitysalueelle on kotiutunut joukko puutarhakarkulaisia. Selvityksessä käytetty nimistö on Suuren Pohjolan Kasvion (Mossberg & Stenberg 2005) mukainen. Kuviokohtaiset kuvaukset Tässä osiossa kuvataan jokaisen kuvion yleisluonnehdinta ja maankäyttösuositukset. Lisäksi tietoihin on lisätty luontotyyppien uhanalaisuusluokitus (Raunio ym. 2008). Nämä luokitukset on merkitty punaisella luontotyyppinimikkeen oikeaan reunaan. Mikäli kyseessä on viljelysalue tai jokin muu luontotyyppi, joka uupuu uhanalaisuusluokituksesta, käytetään pelkkää viivaa. 1. Joutomaa [ ] Pieni joutomaaksi tulkittava alue, jossa on Kaivopuiston lämpökeskus aitauksineen. Aitauksen sisällä on koristeistutuksia, kuten japanin- ja morsiusangervoa. Kuviolla on nurmialue, jossa kasvaa muun muassa valkoapilaa ja poikkeuksellisen runsaasti karvaskallioista. Tielinjalla kasvaa kissankitaa, joka on uudistulokas maassamme. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 2. Mustikkatyypin (MT) tuore kangas [NT] Vaihteleva tuore kangas, jossa on pääosin kuusia, mäntyjä ja haapoja. Mustikka on erittäin runsas ja peittävä varpu, puolukka esiintyy harvalukuisena. Pieneltä osin kyseessä on puolukkatyypin kuivahkoa (VT) kangasta. Lounaisosassa on kulttuurivaikutteista lehtimetsää, jota ei voida tyypitellä tarkemmin. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 3. Teollisuusalue [ ] Teollisuusalue, jossa on laajoja hallirakennuksia, päällystettyä pihapiiriä ja parkkialueita sekä reunavyöhykkeiden joutomaita. Lajisto on hyvin sekalaista, mutta pääosassa ovat rikkakasvit. Karvaskallioinen esiintyy siellä täällä seinustoilla. 11
Kuva 2. Hopeamäen kuviokohtaiset rajaukset (kuviokartta). 2 1 3 4 5 6 7 12
Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 4. Kulttuurivaikutteinen lehtimetsä [ ] Lehtimetsä, jota haapa ja koivu hallitsevat. Havupuita on lähinnä koillislaidalla. Aluskasvillisuus on hyvin vehmasta ja vaihtelevaa. Kielo on paikoin hyvin runsas, muuten muutaman aarin alueelta löytää vaivatta jopa 30 eri kasvilajia. Kuviolla on selviä lehdon piirteitä. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 5. Vanha pihapiiri [ ] Rajauksella on vanha pihapiiri, josta on jäänteenä kivijalan rauniot. Paikalla on varsin lukuisa joukko perennoja ja muita koristekasveja, jotka ovat säilyneet muun kasvillisuuden vallatessa alaa. Tällaisia ovat muun muassa omenapuu, soikkovuorenkilpi, lehtoakileija, varjolilja, saarni, karviainen ja pikkutalvio, joka muodostaa laajahkon mattomaisen kasvuston. Kasvillisuus on kokonaisuudessaan hyvin monipuolista ja siinä on selviä lehdon piirteitä. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. Kuvio suositetaan kuitenkin säilytettävän ennallaan paikallisena kulttuurikohteena, jossa on hyvin monipuolinen kasvisto. 6. Mustikkatyypin (MT) tuore kangas [NT] Mosaiikkimaisesti vaihteleva tuore kangas, jossa valtapuusto koostuu sekä männyistä että kuusista. Länsiosa on enemmän lehtipuuvaltainen. Mustikka on hyvin runsas, eikä puolukka esiinny missään runsaana. Korkeuskäyrien korkeimmat kohdat ovat puolukkatyypin (VT) kuivahkoa kangasta, mutta ne ovat hyvin pienialaisia. Maaperä on ilmeisesti hyvin ravinteikas, sillä mustikka on poikkeuksellisen runsas kallioiden päällä; yleensä vastaavat paikat ovat joko puolukan tai kanervan kirjomia. Itäosassa on paikoin runsaasti metsäimarretta. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 7. Mustikkatyypin (MT) tuore kangas [NT] Mustikkatyypin tuoretta kangasta ja osin myös puolukkatyypin (VT) kuivahkoa kangasta. Mustikka ja puolukka vuorottelevat runsaimpina varpuina, mutta mustikka on prosentuaalisesti enemmän. Puusto on mänty- ja kuusivaltaista. Ruohoja on varsin niukasti. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. Päätelmät Hopeamäen luontotyypit ovat melko monipuolisia ja kulttuurivaikutteisuus lisää lajistoa. Tutkimusalueelta löydettiin yhteensä peräti 146 putkilokasvilajia (taulukko 2), joiden joukossa ei ole direktiivien mukaan suojeltavia lajeja, eikä yksikään niistä ole valtakunnallisessa tai alueellisessa uhanalaisuusluokituksessa. Kuvio 5 suositetaan säilytettävän kulttuurikasvikohteena. 13
Taulukko 2. Hopeamäen selvitysalueella esiintyvät putkilokasvilajit aakkosjärjestyksessä. Tähdellä merkityt ovat puutarhakarkulaisia tai villiintyneitä viljelykasveja. Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Ahokeltano Hieracium (sektio) vulgata Keltanarsissi * Narcissus pseudonarcissus Ahomansikka Fragaria vesca Ketohopeahanhikki Potentilla argentea ssp. argentea Ahopukinjuuri Pimpinella saxifraga Kevätpiippo Luzula pilosa Ahosuolaheinä Rumex acetosella Kielo Convallaria majalis Aitaorapihlaja * Crataegus flabellata var. grayana Kiiltopaju Salix phylicifolia Aitovirna Vicia sepium Kissankita Chaenorhinum minus Alsikeapila Trifolium hybridum Koiranheisi Viburnum opulus Amerikanhorsma Epilobium adenocaulon Koiranputki Anthriscus sylvestris Eteläntuoksusimake Anthoxanthum odoratum Komealupiini * Lupinus polyphyllus Haapa Populus tremula Korpikastikka Calamagrostis purpurea Harakankello Campanula patula Korpipaatsama Franfula alnus Harmaaleppä Alnus incana Kotipihlaja Sorbus aucuparia Harmaasara Carex canescens Kotkansiipi * Matteuccia struthiopteris Heinätähtimö Stellaria graminea Kultapiisku Solidago virgaurea Hevonhierakka Rumex longifolius Kurjenjalka Comarum palustre Hieskoivu Betula pubescens Kurtturuusu * Rosa rugosa Hietakastikka Calamagrostis epigejos Kyläkellukka Geum urbanum Hiirenvirna Vicia cracca Kylänurmikka Poa annua Huopakeltano Pilosella officinarum ssp. pilosella Käenkaali Oxalis acetosella Huopaohdake Cirsium helenioides Lampaannata Festuca ovina Idänukonputki Heracleum sphondylium ssp. sibericum Lehtoakileija * Aquilegia vulgaris Idänvirpiangervo * Spiraera chamaedryfolia Lehtonurmikka Poa nemoralis Isonokkonen Urtica dioica Lehtonäsiä Daphne mezereum Isopihatatar Polygonum aviculare ssp. aviculare Leskenlehti Tussilago farfara Isotuomipihlaja * Amelanchier spicata Leveäosmankäämi Typha latifolia Japaninangervo * Spiraea japonica Luhtalitukka Cardamine pratensis Jauhosavikka Chenopodium album Lutukka Capsella bursa-pastoris Juolavehnä Elytrigia repens Maitohorsma Epilobium angustifolium Järvikorte Equisetum fluviatile Mesiangervo Filipendula ulmaria Jättipalsami * Impatiens glandulifera Metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana Kalvaspiippo Luzula pallescens Metsäapila Trifolium medium Kalvassara Carex pallescens Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris Kangasmaitikka Melampyrum pratense Metsäkastikka Calamagrostis arundinacea Kanerva Calluna vulgaris Metsäkorte Equisetum sylvaticum Karhunputki Angelica sylvestris Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum Karvaskallioinen Erigeron acer Metsäkuusi Picea abies Karviainen * Ribes uva-crispa Metsälauha Deschampsia flexuosa Kataja Juniperus communis Metsämaitikka Melampyrum sylvaticum Keltamaksaruoho Sedum acre Metsämänty Pinus sylvestris 14
Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Metsätähti Trientalis europaea Puna-apila Trifolium pratense Metsävaahtera Acer platanoides Punalehtiruusu * Rosa glauca Morsiusangervo * Spiraea x arguta Punanata Festuca rubra Mustaherukka Ribes nigrum Puolukka Vaccinium vitis-idaea Mustikka Vaccinium myrtillus Päivänkakkara Leucanthemum vulgare Niittyleinikki Ranunculus acris Raita Salix caprea Niittymaarianheinä Hierochloë hirta Rauduskoivu Betula pendula Niittynurmikka Poa pratensis Rentohaarikko Sagina procumbens Niittynätkelmä Lathyrus pratensis Rentukka Caltha palustris Niittysuolaheinä Rumex acetosa Riidenlieko Lycopodium annotinum Nuokkuhelmikkä Melica nutans Rohtotädyke Veronica officinalis Nuokkutalvikki Orthilia secunda Rätvänä Potentilla erecta Nurmihärkki Cerastium fontana Rönsyleinikki Ranunculus repens Nurmilauha Deschampsia cespitosa Saarni * Fraxinus excelsior Nurminata Festuca pratensis Salava * Salix fragilis Nurmipuntarpää Alopecurus pratensis Sarjakeltano Hieracium umbellatum Nurmitädyke Veronica chamaedrys Siankärsämö Achillea millefolium Nurmitähkiö, timotei Phleum pratense Siperianhernepensas * Caragana arborescens Ojakellukka Geum rivale Soikkovuorenkilpi * Bergenia crassifolia Oravanmarja Maianthemum bifolium Sudenmarja Paris quadrifolia Peltohanhikki Potentilla norvegica Suo-ohdake Cirsium palustre Peltohatikka Spergula arvensis Syyläjuuri Scrophularia nodosa Peltokorte Equisetum arvense Syysmaitiainen Leontodon autumnalis Peltolemmikki Myosotis arvensis Taikinamarja Ribus alpinum Pelto-ohdake Cirsium arvense Tarhaomenapuu * Malus domestica Pelto-orvokki Viola arvensis Tuoksuköynnöskuusama * Lonicera caprifolium Peltosaunio Tripleurospermum perforatum Tuomi Prunus padus Pietaryrtti Tanacetum vulgare Vadelma Rubus idaeus Piharatamo Plantago major Valkoapila Trifolium repens Pihasaunio Matricaria suaveolens Valkomesikkä Melilotus albus Pikkulimaska Lemna minor Valkovuokko Anemone nemorosa Pikkutalvio * Vinca Minor Varjolilja * Lilium martagon Pohjanpunaherukka Ribes spicatum Viuhkokeltano Pilosella cymosa Puna-ailakki Silene dioica Voikukka Taraxacum sp. Yhteensä 146 lajia 15
KIRJALLISUUS Ahlman, S. 2009: Rauman Kaivopuistontien liito-oravaselvitys. Rauman kaupunki. 9 s. From, S. (toim.) 2005: Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. Suomen ympäristö 774. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20/2007. Pirkanmaan ympäristökeskus. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut, Kuopio. Pöntinen, B. 2001: Liito-orava, Flygekorren. Omakustanne. Kirjapaino Stencca. Vaasa. Rauman kaupunki, Ympäristövirasto 2002: Rauman arvokkaat luontokohteet tietokokoelma eri lähteistä (tietokanta-aineistoa). Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Vasko, V., Lampolahti, J. & Sundelin, R. 2006: Rauman seudun lintuatlas. Rauman seudun lintuharrastajat ry. Rauma. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 16
Ympäristöministeriö 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Oy Edita Ab. Helsinki. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Moniste 16 s. Ympäristöministeriö a) lintudirektiivin I-liitteen mukaiset lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9046&lan=fi Ympäristöministeriö b) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7 Ympäristöministeriö c) alueellisesti uhanalaiset lintulajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=133970&lan=fi Ympäristöministeriö d) alueellisesti uhanalaiset putkilokasvilajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=133959&lan=fi Maastotöihin liittyvä kirjallisuus Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Hotanen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A., Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 2. painos. Metsälehti kustannus. Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan Kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. 17