GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/3714/90/4/10 Sodankylä Keivitsa Tapani Mutanen 17.12. 1990 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS SODANKYLÄN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA KEIVITSA 9, KAIV.REK. NO. 3743/1, TEHDYISTÄ MALMITUTKIMUKSISTA
1 Valtaus sijaitsee Sodankylän kunnassa Petkulan kylän itäpuolella, Keivitsanimisen vaaran koillispuolella, karttalehden 3714 12 kaakkoiskulmassa (kuva 1). Geologisesti valtaus sijoittuu Keivitsan emäksisen kerrosintruusion itäreunalle magmaattisen kerrossarjan keski- ja alaosiin. Magmaattinen kerroskaade on lounaaseen ja ilmeisesti loiva; kerroksellisuuden kulku on valtauksen pohjoisosassa n. 135, eteläosassa n. 180. Alueen tutkimukset liittyvät osana laajempiin, koko Keivitsan intruusion kattaviin tutkimuksiin. Valtausalueella on tehty geologinen kartoitus vuosina 1983-1990, geofysikaaliset maastomittaukset vuosina 1984 ja 1989, ja geokemiallinen näytteenotto vuonna 1984. Syväkairauksia ei ole tehty. Tutkimuksia johti Olavi Auranen. Valtausalue on täynnä kalliopaljastumia ja paikallisia rakkoja. Kaikki paljastuneet kivet ovat peridotiitteja, jotka koostuvat pääasiassa klinopyrokseenista, oliviinista, ortopyrokseenista ja plagioklaasista. Kumulusmineraaleja ovat augiitti, oliviini, ortopyrokseeni, kromiitti/kromimagnetiitti; interkumulusmineraaleja plagioklaasi, primaari ruskea sarvivälke ja primaari kiille (biotiitti tai flogopiitti). Mukana on aina pieniä määriä pirotesulfideja (pyrrotiittia, pehtlandiittia ja kuparikiisua). Kivet ovat useimmiten hyvin terveitä. Peridotiitit ovat valtauksen itäosassa pinnaltaan kuoppaisia. Länteen päin kuoppien koko ja syvyys pienenee; läntisimmät (stratigrafisesti ylimmät) peridotiitit ovat rapautumispinnaltaan tasaisia. "Kuoppaperidotiitit" (pitted peridotites) koostuvat kahdesta erityyppisestä peridotiitista: koholle jääneet osat ovat wehrliittiä (augiitti, oliviini, interkumulusplagioklaasi; vähän ortopyrokseenia), kuopalle kuluneet osat ovat lherzoliittia (augiitti, ortopyrokseeni, oliviini, interkumulusplagioklaasi, interkumulusbiotiitti/flogopiitti). Kuopparapautuminen johtuu biotiittipitoisen lherzoliitin grussifikoitumisesta. Grussifikoituminen on ilmeisesti pääosaltaan preglasiaalista.
3 Geofysikaaliset maastomittaukset (magneettinen ja sähkömagneettinen slingrammittaus) on tehty 50 m:n linjavälillä ja 20 m:n pistevälillä. Painovoimamittauksessa linjaväli oli 100 m. Valtauksen eteläosassa mittaussuunta oli itä-läntinen, pohjoisosassa pohjois-eteläinen. Valtauksen Keivitsa 11 alueella tehty IP-mittaus ulottuu pienelle alueelle tämän valtauksen eteläosan länsireunalla. IP-mittauksista on tehty polaroituvuuden ja näennäisen ominaisvastuksen kartat. Painovoiman Bouguer-anomaliakartta on kuvassa 2 (s. 4), magneettinen kartta kuvassa 3 (s. 5), sähkömagneettisen kartan reaalikomponentti kuvassa 4 (s. 6) ja imaginaarikomponentti kuvassa 5 (s. 7). Valtauksen pohjoispään itäreunalle, ulottuen itäpuolelle, sijoittuu selvä positiivinen painovoiman jäännösanomalia (yli 0.3 mgal). Samalla kohdalla on imaginaarijohdeanomalia, mutta ei reaali- eikä magneettista anomaliaa. Tämän painovoima-imaginaarijohdeanomalian mielenkiintoa lisää se, että se sijaitsee irtomaiden peittämällä alueella. Anomalian aiheuttaja on joka tapauksessa selvästi intruusion sisällä ultramafisten kumulaattien seassa. Sille on vaikea keksiä luontevaa geologista selitystä. Valtauksen keskivaiheilla on selvä painovoiman negatiivinen jäännösanomalia. Tämä painovoimaminimi on peitteisellä alueella ja aiheutunee paksuista maakerroksista is lisäksi ehkä muuttuneista, keventyneistä peridotiiteista. Mainitun mystisen imaginaarianomalian lisäksi valtausalueella ei ole muita sähköisiin johteisiin (sulfidit, grafiitti) viittaavia anomalioita. Valtauksen eteläpään länsireunalla on IP-mittauksessa saatu polaroituvuusanomalia, joka on osa valtauksen länsipuolella olevasta laajasta polaroituvuusanomaliasta. Koska anomalian kohdalla ei ole merkittävän alhaista ominaisvastusta, se aiheutunee pirotesulfideista ja (tai) grafiitista.
8 Valtausalueen magneettinen taso on korkea, 1000-2000 gammaa. Se selittyy peridotiiteissa säännöllisesti esiintyvällä, oliviinin serpentiiniytyessä syntyneellä sekundaarilla magnetiitilla. Magneettisella kartalla (kuva 3, s. 5) näkyy lukuisia pienialaisia teräviä magneettisia minimejä; magneettinen kartta muistuttaa näöltään rusinapullaa. Minimien aiheuttajista ei valtausalueella ole suoraa geologista tietoa, mutta lännempänä tehtyjen kairausten perusteella kyseessä saattaisi olla intruusion katosta kerrossarjaan romahtaneita liuskehornfelsiksenoliitteja tai intruusion sisäkontaktin jäähtymisreunuksesta irronneita mikrogabroautoliitteja. Valtausalueen pedogeokemiallinen näytteenotto on osa laajempaa, koko Keivitsan intruusion kattavaa tutkimusta. Valtauksen poikki kulkee näytteenottolinja x- koordinaattia 7512.00 pitkin. Linjalla otettiin täryporalla (Cobra) näytteitä 50 m:n pistevälein. Valtauksen kohdalta ei saatu rapakallionäytteitä. Moreeninäytteitä saatiin 7:stä pisteestä; keskimääräinen näytesyvyys oli 1.4 m. Näytteistä analysoitiin GTK:n Rovaniemen laboratoriossa Ni, Cu, Co, Pb, Zn, Au ja Pd (liekki- ja grafiittiuuni-aas). Yhdellekään metallille ei tullut merkittävää anomaliaa. Moreeninäytteessä (syvyys 5.1 m) 100 m valtauksesta itään oli Cu 2200 ppm, Ni 406 ppm, Co 178 ppm, Zn 40 ppm ja Pd 8 ppb. Näytteen syvyys ja korkeat metallipitoisuudet viittaavat paikalliseen, runsaasti rapakallioainesta sisältävään moreeniin. Kesällä 1990 löytyi valtauksen eteläreunan itänurkasta sulfidipitoisia keskirakeisia metapyrokseniitteja ja karkeaa sulfidipirotetta ja sulfidipesäkkeitä sisältäviä, hyvin karkearakeisia hornblendiittisia (metapyrokseniittisia?) pegmatoideja. Kaikki kivet olivat nousseet paikallisesta kalliosta metsäojaa aurattaessa. Kivistä on tehty kuusi analyysia (näytteet TM-90-12.1 ja 12.2, TM-90-24.1 -- 24.4), joissa oli Ni+Cu 0.17-0.32 % (Ni/Cu 0.64 0.95) ja Co 96-171 ppm (Ni/Co 7.1-10.9). Au ja Pd oli parhaimmillaan vain 20 ppb. Näytteissä ei ole hurraamista, mutta ne löytyivät paikasta, joka on Keivitsansarven Cu-Ni- PGE-Au-pirotekerroksen kaakkoisella jatkeella. Sähkömagneettisten karttojen (kuva 4 ja 5) mukaan sulfidikivien löytöpaikan eteläpuolella on laaja
9 sulfidipitoisten liuskeiden kieleke. Sulfidien koostumus, varsinkin matala Ni/Co, viittaa siihen, että emäksisen kiven sulfidit ovat saaneet sulfidilisäystä sivukivistä. Valtauksen eteläosassa saattaa esiintyä myös Ni-Cu- ja PGE-Au-rikkaampia sulfidipirotteita. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole löydetty taloudellista malmiesiintymää, joten GTK ei hae valtausalueelle kaivospiirin määräämistä. Rovaniemellä 17.12. 1990