TUTKIMUSTYÖSELOSTUS SODANKYLÄN KUNNASSA VALTAUSALUEILLA KEIVITSA 11-12, KAIV.REK. No.3963/1 JA 3963/2, SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/3714/90/2/10 Sodankylä Keivitsa Tapani Mutanen TUTKIMUSTYÖSELOSTUS SODANKYLÄN KUNNASSA VALTAUSALUEILLA KEIVITSA 11-12, KAIV.REK. No.3963/1 JA 3963/2, SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA

2 1 Geologian tutkimuskeskus teki malmitutkimuksia valtausalueilla Keivitsa 11 ja 12 vuosina Keivitsan emäksisen intruuusion itäosissa. Valtaus Keivitsa 11 sijaitsee Keivitsan vaaran koillispuolella intruuusion alueella, valtaus Keivitsa 12 intruusion itäkontaktissa karttalehden alueella (kuva 1). Alueilla on tehty geologinen kartoitus, geofysikaalisia mittauksia, pedogeokemiallista näytteenottoa, koekaivauksia ja syväkairauksia. Kairaus oli osa laajempaa ohjelmaa, ja sen teki Kalajoen Timanttikairaus Ky kevättalvella ja keväällä Tutkimuksia johti Olavi Auranen. Valtaus Keivitsa 12 tehtiin intruuusion itäreunan painovoimagradientin kohdalle sijoittuvien slingram-johdeanomalioiden päälle. (kuvat 3, 5 ja 6). Anomalioiden kohdalla otettiin muutamassa pisteessä rapakallionäyte. Näytteet olivat götiittirikkaita liuskehornfelseja, ja ilmeisesti syntyneet sulfidirikkaasta kivestä. Analyysit eivät antaneet merkittäviä arvometallipitoisuuksia, eikä johteiden alueella tehty lisätutkimuksia. Tästä lähtien selostetaan valtauksen Keivitsa 11 malmitutkimuksia ja siitä käytetään nimeä valtaus. Valtauksen alueella ei ole kalliopaljastumia. Valtauksen länsireunalla on rakkalohkareina hornblendiittia (metaperidotiittia) ja samaa kiveä on heti valtauksen länsipuolella kallioina ja kalliorakkoina. Näissä kivissä ei näy mitään malmiin viittaavia kiisurikastumia. Pedogeokemialliset tutkimukset Valtausalueella olevan sähköisen johteen (kuvat 5 ja 6) selvittämiseksi otettiin sen yli täryporalla profiilissa näytteitä rapakalliosta tai, milloin siihen ei päästy, alimmasta moreenista. Yhdessä pisteessä saatiin näyte kompaktista magneettikiisumalmista. Tässä pisteessä alin moreeninäyte oli 5.5 m:n syvyydestä, kiisumalmi 5.8 m:stä. Malmi oli täysin rapautumaton, mutta muuttui nopeasti kosteassa näytepussissa sulfidien, veden ja näytteen Ca-pitoisten silikaattien reagoidessa kuitumaiseksi kipsiksi. Sulfidinäytteessä oli Ni 1 %, Cu 2 % ja Co 0.33 %. Kannattaa mainita, että alimmassa moreenissa(5.5m) Ni-Cu-Co -pitoisuudet olivat korkeintaan aluellista taustaa.

3

4 3 Johdevyöhykkeen alueelta löytyi näytteenotossa muitakin Ni-Cu-Co -anomaalisia pohjamoreeni- ja gossan-rapakallionäytteitä. Pedogeokemiallisella näytteenotolla varmistui, että sähköisen johdeanomalian kohdalla on sulfidiesiintymä. Tutkimuskaivannot Syksyllä 1988 yritettiin päästä kaivinkoneen avulla kallioon grafiittipitoisen gabron kohdalla. R314:n itäpuolella kaivettiin suon läpi kolme tutkimusmonttua, mutta syvän ja kivisen pohjamoreenin takia kallioon ei päästy. Geofysikaaliset maastomittaukset Ennen tutkimusten aloittamista alueelta oli käytettävissä korkea- ja matalalentoaerogeofysikaaliset kartat. Valtausalueen mittaukset kuuluivat osana laajempaan, koko Keivitsan intruusion kattavaan ohjelmaan. Maastomittakset tehtiin itä-länsisuuntaisilla linjoilla. Linjaväli oli 50 m, pisteväli 20 m (painovoimamittauksessa linjaväli 100 m, pisteväli 20 m). Maxmin-slingram -mittauksessa linjaväli oli 160 m, pisteväli 20 m, IP-mittauksessa linjaväli oli 100 m, pisteväli 20 m. Maastossa tehtiin seuraavat mittaukset: - magneettikentän vertikaalikomponentti (kartta, kuva 2) - painovoimamittaus (kartta, kuva 3) - sähkömagneettinen slingram-mittaus (kuva 5, 6) - IP-mittaus Magneettisen mittauksen tulokset on esitetty sama-arvokäyräkarttoina. Painovoimamittauksista on tehty Bouguer-anomaliakartat, topagrafiakorjattu Bouguer-anomaliakartta ja lukuisia anaglyfikuvakarttoja Bouguer-kartoista. Lisäksi olen tehnyt useita luonnoskarttoja jäännösanomalioista(eräs esimerkki kuvassa 4); jäännösanomaliat on laskettu vähentämällä silmämäärin arvioidusta regionaalikentästä Bougueranomalia kussakin pisteessä. Maxmin-

5

6

7

8

9

10

11

12 11 slingrammittauksessa on käytetty neljää eri taajuutta (444,888,1777 ja 3555 Hz); korkeimman ja matalimman taajuuden mittauskartat on esitetty profiilikarttoina kuvissa 7 ja 8. IP-mittauksista on piirretty käyräkarttoina polaroituvuus ja näennäinen ominaisvastus. Sulfidivyöhyke ja sen alapuolella oleva mikrogabro näkyvät magneettisella kartalla miniminä. Painovoimakartalla (Bouquer-anomalia)malmivyöhyke ei erotu mitenkään merkillisenä anomaliana, mutta erilaisilla jäännösanomalikartoilla sulfidirikas vyöhyke ja varsinkin sen ydinosa näkyy selvänä positiivisena anomaliana; esim. kuvan 4 esittämässä luonnoskartassa esiintymän kohdalla on 0.23 mgal:iin yltävä jäännösanomalia. Malmivyöhyke tulee esiin selvimmin johtavana vyöhykkeenä mutta vähemmän spesifisesti polaroituvuuden perusteella. Kaksiosaisen polaroituvuusanomalian itäinen osa saattaa aiheutua gabrossa olevasta grafiitista. Kairaukset Valtausalueelle ja sen lähelle on kairattu länsi-itäsuuntaisissa profiileissa 12 reikää, joiden yhteispituus on 1078,40 m (kuva 9). Valtausalueen reikien sijainti- ja suuntatiedot on esitetty taulukossa 1. Reikien annettu suunta on ollut 90, mutta todellista lähtösuuntaa ei ole tarkistettu. Reikien kaltevuudet on mitattu 10 m:n välein. Kivien rikkonaisuuden takia on 8312 voitu mitata vain 20 m:iin, m:iin, m:iin m:iin, m:iin. Keskimääräinen maakairaussyvyys oli 9.0 m, vaihtelu m. Poranrei`issä ei ole tehty geofysikaalisia mittauksia. Valtausalueen geologia Valtausalueella on kaksi erityyppistä kaivannaisaihetta: Cu-Ni-Co -pitoinen sulfidiesiintymä ja suomugrafiittiesiintymä. Sulfidiesiintymä sijaitsee länsipuolella (stratigrafisesti: yläpuolella) olevan hornblendiitin (metaperidotiitin) ja itäpuolella (alapuolella) olevan mikrogabron rajavyöhykkeessä. Grafiittiesiintymä on mikrogabrossa. Mikrogabron alapuolella on peridotiitteja. Molempien esiintymien geologiset ja kemialliset tiedot perustuvat kairauksiin ja kairansydänanalyyseihin. Cu-Ni-Co- sulfidiesiintymästä käytetään seuraavassa nimeä malmi, ilman taloudellista konnotaatiota.

13 12 Kuva 9. Valtaus Keivitsa 11 Syväkairauksien sijainti 1:4000

14 13 Taulukko 1. VALTAUS KEIVITSA 11 Luettelo syväkairausrei'istä Reikä N:o x y Suunta Lähtökalt. Maakairaus, m syvyys, m Huom , , ,8 7,30 60, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , Ei valtausalueella , , Yht. 1078,40

15 14 Malmin päällä olevat peridotiitit ovat säilyneiden osien perusteella olleet alkujaan augiittirikkaita oliviiniperidotiitteja, joissa on ollut vaihtelevia määriä ortopyrokseenia ja interkumulusplagioklaasia. Tarkasti määriteltyinä kivet ovat plagioklaasipitoisia metalherzoliitteja, mutta lyhyyden vuoksi niistä käytetään seuraavassa nimeä metaperidotiitti tai peridotiitti. Joissakin peridotiiteissa on kvartsia; tällöin oliviinia on ollut vähän tai ei ollenkaan. Yleisiä primaareja interkumulusja sulkeumamineraaleja ovat ruskea sarvivälke ja Fe-Mg-kiille (flogopiitti tai biotiitti). Muutamia rakeita primaaria dashkesaniittia (Cl-sarvivälke) on tavattu. Apatiittirakeita (aina F-apatiitti) tavataan usein pieninä määrinä, harvinaisena zirkonia. Primaarien mineraalien muuttumistuloksia ovat serpentiini, väritön amfiboli (tremoliitti ja kummingtoniitti), vihreä sarvivälke (uraliitti), sekundaari flogopiitti, skapoliitti, klinozoisiitti, kloriitti, karbonaatti, serisiitti, titaniitti ja sekundaari magnetiitti. Peridotiitit ovat massamaisia, mutta yleensä voimakkaasti muuttuneita; paikoin esiintyy runsasta sekundaaria flogopiittimuodostusta. Malmimineraaleja ovat troiliitti ja heksagoninen pyrrotiitti, pentlandiitti, kuparikiisu, magnetiitti ja ilmeniitti. Malmin yläpuolisessa peridotiitissa kromiitti on harvinainen. Joskus esiintyy rutiilia ilmeniitin muuttumistuloksena. Muutamia molybdeniittirakeita on löytynyt mikroskoopissa. Sulfidien muuttumistuloksena on kallion pintaosissa sideriittiä, violariittia (pentlandiitista ) ja markasiittia (pyrrotiitista). Peridotiitissa on osueina ja juonina metagabroja. Näissä on vaihtelevia määriä interstitiaalista granofyyriainesta (kvartsi + alkalimaasälpä). Peridotiitin alaosassa ja itse malmivyöhykkeessä on kaikissa kairauslävistyksissä hornfelsimurskaleita. Hornfelsit ovat pienirakeisia ja voimakkaasti muuttuneita, ja niitä on usein vaikea erottaa muuttuneista pienirakeisista mikrogabroista. Hornfelsit ovat metahornfelseja. Ne ovat vaaleita, hienorakeisia, ja yleensä sulfidipitoisia. Päämineraalit ovat albiitti, skapoliitti, kloriitti, amfiboli, flogopiitti ja epidootti. Päämineraalien määräsuhteet vaihtelevat; tyypillisiä ovat skapoliitti-albiitti-kloriittikivet ja skapoliitti-kloriitti-flogopiittikivet. Joskus on säilynyt alkuperäistä kontaktimetamorfoosissa syntynyttä klinopyrokseenia. Joissakin hornfelsityypeissä on runsaasti turmaliinia, joka saattaa esiintyä porfyroblasteina. Malmimineraaleista on eniten pyrrotiittia ja kuparikiisu-talnahiittia (kuparikiisun ja talnahiitin muodostamia yhteisrakeita). Pyrrotiitin yhteydessä on pieniä määriä pentlandiittia. Molybdeniittia esiintyy satunnaisesti. Sekundaarimineraaleja ovat pyriittti ja violariitti. Kallion pintaosissa on sulfidien muuttumistuloksena sideriittiä.

16 15 Malmin alapuolella on kaikissa kairatuissa profiileissa m paksu pienirakeinen gabro, ns. mikrogabro. Malmin eteläpäässä olevan siirrosvyöhykkeen kaakkoispuolella sama gabro jatkuu kaakkoissuuntaisena ja ilmeisesti paksumpana. Käsitykseni mukaan se ei ole intruusion stratigrafiaan kuuluva kerros vaan suuri, intruusion katosta irronnut ja magmaan vajonnut autoliitti. Gabro oli syntynyt nopeasti jäähtymällä kylmempiä kattoliuskeita vasten. Paikallaan olevaa jäähtymisreunusgabroa ja sen päällä olevia hornfelseja on hyvin näkyvissä Keivitsan pohjoisrinteellä suurina rakkoina ja paljastumina, n. 200 m valtauksen eteläpäästä lounaaseen. Jäähtymisreunuksen romahtaessa sitä seurasi hornfelsiksenoliitteja, jotka laskeutuivat autoliitin päälle. Samaan aikaan satoi sulfidisulia, jotka asettuivat luontevasti gabroautoliitin päälle hornfelsimurskaleiden sekaan ja yläpuolella olevien peridotiittien alaosaan. Malmin asema ja geokemia osoittavat, että sulfidisula oli syntynyt sulfidirikkaiden liuskeiden sulaessa. Mikrogabron primaarimineraalit ovat klinopyrokseeni, voimakkaasti vyöhykkeinen plagioklaasi, inversiopigeoniitti ja grafiitti. Paikoin on vähän interstitiaalista kvartsia. Kivessä on anortosiittisia osia (kerroksia?). Aksessoreina on apatiittia, ilmeniittiä, kuparikiisua ja pyrrotiittia. Pentlandiittia on aina hyvin vähän, useimmiten ei yhtään. Merkittävää on magnetiitin puuttuminen. Sekundaarimineraaleja ovat skapoliitti, amfibolit, klinozoisiitti, rutiili ja pyriitti. Grafiitti on todellinen likvidusmineraali, joka kiteytyi sulasta kotektisesti plagioklaasin ja pyrokseenien kanssa. Se esiintyy näkyvimmin 1-2 mm:n omamuotoisina levymäisinä kiteinä. Sula säilyi hiilikylläisenä loppuun asti: suurten grafiittikiteiden jälkeen kiteytyi pienisuomuista "interkumulusgrafiittia". Gabro näyttää vaihettuvan alaspäin mela-oliviinigabrojen ja plagioklaasipyrokseniittien kautta peridotiiteiksi. Peridotiitteja on suurina paljastumina valtauksen itäpuolella. Näiden alempien peridotiittien primaarimineraalit ovat augiitti, oliviini, ortopyrokseeni, plagioklaasi, ruskea sarvivälke ja biotiitti (flogopiitti). Kumuluskromiitti on yleisempi kuin malmin päällä olevassa peridotiitissa. Malmivyöhykkeen kivissä on lävistetty leikkaavia albiitti-karbonaattikiviä, joissa on yleensä runsaanpuoleisesti sulfideja. Cu-Ni-Co-malmi Malmin suunta on 15, kaade jyrkkä länteen. Kaadetta on vaikea määrittää, koska samaan profiiliin on kairattu 2-3 reikää vain kahdella linjalla malmin pohjoispäässä (kuva 9), ja näissäkin profiileissa malmi osoittautui kaateen suunnassa epäsäännölliseksi. Läntinen kaade näkyy selvästi

17 16 sähkömagneettisilla kartoilla. Malmin alapuolella olevan gabron yläpinnan kaade on profiilissa R länteen, tästä 50 m pohjoiseen kairatussa profiilissa (R ) 85 itään. Malmi ei kuitenkaan tarkalleen seuraa gabron yläpintaa, eikä tämäkään ole välttämättä ollut alkujaan tasainen. Sulfidit esiintyvät: 1) primaarina karkeana pirotteena, joskus cm:n pisaramaisina rakeina peridotiitissa 2) massiivisina juonina hornfelseissa ja gabroissa. Juonet ovat aina pyrrotiittivaltaisia, ja niissä on sulkeumina omamuotoisia plagioklaasi- ja klinopyrokseenirakeita. Sekundaarimineraaleja ovat karbonaatti, sarvivälke, skapoliitti ja klinozoisiitti, malmimineraaleja pyrrotiitti (troiliitti ja heksagoninen pyrrotiitti), pentlandiitti, kuparikiisu-talnahiitti, sinkkivälke, magnetiitti ja ilmeniitti. 3) breksiamalmeina. Sulfidi-iskoksessa on cm:n metaperidotiittimurskaleita ja vaihtelevakokoisia hornfelsimurskaleita. Sulfidi-iskoksessa on sekä kuparikiisuettä pyrrotiittirikkaita osia. Ni ja Co ovat rikastuneet pyrrotiittirikkaisiin osiin. Analyysiväleillä Ni/Cu vaihtelee välillä ) pirotteena hornfelseissa. Sulfidipitoisuus vaihtelee. Sulfidit ovat ilmeisesti sedimenttikiven alkuperäisiä aineksia; Ni/Co on alhainen (minimi 0.42!) ja sulfidifaasi on Ni-köyhää (minimi 0.09 %). 5) mobiloituneina juonina. Ilmeisesti breksiamalmissa on tapahtunut paljon mobiloitumista ja sulfidien (pyrrotiitti/kuparikiisu) mekaanista eroittumista. Ohuet sulfidijuonet lävistävät kaikkia kiviä, myös breksiamalmin murtokappaleita. Eniten sulfidijuonia on malmivyöhykkeessä. Malmien yleisin sulfidimineraali on troiliitti ja heksagoninen pyrrotiitti. Pentlandiitti esiintyy pyrrotiittirakeiden yhteydessä granulaarisuotaumarakeina ja jyvämäisinä suotaumarakeina pyrrotiitissa. Kuparin kantaja on kuparikiisu-talnahiitti. Muita malmimineraaleja ovat sinkkivälke, mackinawiitti, kubaniitti ja pyriitti. Pyriittiä on poikkeuksellisen paljon R318:n

18 17 massiivisissa malmeissa. Sulfideista kubaniitti ja mackinawiitti ovat yllättävän harvinaisia. Oksideja on vähän. Primaari oksidi on kromimagnetiitti ja magnetiitti; näissä on suotaumina ilmeniittiä ja spinelliä. Pintaosissa pentlandiitti on muuttunut kokonaan tai osittain violariitiksi, pyrrotiitti markasiitiksi. Yleinen sulfidien hypergeeninen muuttumistulos on sideriitti. Sideriittiä esiintyy täytteenä onteloissa, joiden keskus on kalsiittia. Malmeista on löytynyt lukuisia pieniä (korkeintaan 10 mikrometriä) platinaryhmän mineraalien (PGM) rakeita. PGM ovat sulkeumina pyrrotiitissa tai sijaitsevat kuparikiisu/pyrrotiitti kontaktissa, harvemmin sulkeumina kuparikiisussa. Näitä mineraaleja ei ole vielä tarkemmin määritetty, mutta optisten ominaisuuksien perusteella PGM ovat useimmiten Pt- tai Pd-tellurideja. Rikkaimmat malmilävistykset on esitetty taulukossa 2. Tyypillistä malmille on matala Ni/Co (yleensä 4-6) ja matala sulfidifaasin Ni, joka on yleensä %, mutta vaihtelee välillä Sulfidifaasin N-% on laskettu syötteen Ni- ja rikkipitoisuuksista olettamalla, että sulfidifaasissa on 37 % S. Malmin Ni/Cu vaihtelee välillä Au ja Pd ovat yleensä alle 10 ppb, mutta paikoin on lievästi anomaalisia ( ppb) pitoisuuksia. R318:ssa on 1.6 m:n analyysiväli, jossa on 0.44 ppm Au. Ag on matala, mutta ultramafisille kiville anomaalinen (max. 3.2 ppm Ag). Zn on yleensä ppm. R320:ssä on selvästi kohonnut Zn ( ppm).nuclear Activation Services, Inc. (Kanada) on tilauksesta tehnyt Os-Ir-Ru-Rh-Pt-Pd-Au-Re -määritykset neljästä näytteestä (kaksi pirotemalmilävistystä R309:stä, massiivinen pyrrotiittimalmi R309:stä, ja breksiamalmilävistys R318:sta). Pirotteissa ja breksiamalmeissa Au vaihteli välillä ppb, pyrrotiittimalmissa oli vain 4 ppb Au; Os oli matala (max. 1.8 ppb pirotemalmissa); Ir vaihteli välillä ppb; Ru oli aina alle määritysrajan 5 ppb; korkein Rh (7 ppb) oli breksiamalmissa. Pt vaihteli eri malmityypeissä välillä ppb, Pd välillä ppb. Sulfidifaasin laskettu PGE+Au oli matala, vaihdellen välillä ppm. Geokemiallisesti mielenkiintoinen on korkea Re kaikissa malmityypeissä (15-49 ppb). Re on todennäköisesti tullut magmaan sivukivistä (mustaliuskeista), kuten ilmeisesesti suurin osa rikistäkin.

19 18 Taulukko 2. MALMILÄVISTYKSET SYVÄKAIRAUKSESSA, valtaus Keivitsa 11 Reikä Lävistys (m) Painotettu pitoisuus tai suhde Cu % Ni %. Co % Ni/Co Ni+Cu+Co % Ni/Cu S % Huom (15.1) Au ppb, Pd ppb (3.5) (0.5) (11.8) ei an m Pd 0.12 ppm (10.25) ei an (5.2) (2.95) (1.25) (0.7) (0.95) : (5.58) Au 0.13 ppm; Au 0.15 ppm (7.17) ja Pd 70 ppb (0.85) (24.55) Lievästi Au-Pd-anomaalinen; (17.65) Au 0.44 ppm (8.5) (3.75) Ag n. 0.7 ppm, Au 70 ppb, Zn 556 ppm

20 19 Massiivisten ja breksiamalmien sulfidifaasi on hyvin samankaltainen kuin pirotesulfidit, ja on ilmeisesti syntynyt näistä tektonisesti mobiloitumalla. Kairausten perusteella sulfidivyöhyke on hajanainen, Ni-Cu-Co-pitoisuudet ovat heikot ja sulfidifaasin Ni-pitoisuus liian matala taloudelliseksi malmiksi. Malmivyöhykkeen eteläpäässä on tiettyä taloudellista mielenkiintoa. Siellä oli paras ja paksuin malmilävistys reiässä R318, ja tämän takaa kairattu R320 lävisti alussa malmia, mutta reikä jouduttiin lopettamaan rikkonaisuuden takia. Merkittävää on täällä sekin, että paksusta moreenipeitteestä (maakairaussyvyydet ) huolimatta malmivyöhykkeen kohdalla on selvä painovoiman jäännösanomalia. Täällä on mahdollisuuksia tektonisesti rikastuneeseen Cu-rikkaaseen sulfidimalmiin, jossa on malmin muuhun osaan verrattuna kohonnut Au. Grafiittiesiintymä Mikroskooppitutkimuksissa löytyi malmin alapuolella olevasta mikrogabrosta suomugrafiittia. Grafiittia on kaikissa gabroissa malmivyöhykkeen keski- ja varsinkin pohjoisosassa; grafiittipitoisuus laskee ja loppuu etelään mentäessä. Pistelaskulla mitattiin yhdestä pintahieestä 2.6 til. -% grafiittia, mutta tähän lukuun ei sisälly hienokiteinen "interkumulusgrafiitti". Suomugrafiitti ei sisällä sulkeumamineraaleja. Rautaruukki Oy:n Raahen laboratoriossa on tehty koerikastus usean metrin paksuisesta mikrogabrolävistyksestä. Näytteessä oli grafiittia 1.58 %, rikastetta saatiin 1.83 massa-%. Kelvollisen raekoon ylittäväää suomugrafiittia oli kuitenkin vain 0.18 massa-%, hienojakoista grafiittia 1.64 %. Rikasteessa on siten hyvää suomugrafiittia vain 10 %. Rikasteen hinta-arvio on 5000 mk/t, syötekiven arvo 17,20 mk/t. Grafiittipitoisen gabron kohdalle yritettiin kaivaa kolme tutkimuskaivantoa, mutta niissä ei päästy kallioon asti. Gabron kairaamaton jatke pohjoisessa saattaisi olla mielenkiintoinen suomugrafiitin kannalta.

21 20 Petrofysikaaliset määritykset R309:stä mitattiin kairansydännäytteistä m:n välein tiheys, magneettinen suskeptibiliteetti, remanenssi ja remanenssin Q-arvo. R318:sta tehtiin vastaavat mittaukset koko reiästä. Malmikivien tiheydet vaihtelivat välillä , g/cm 3, gabrojen tiheydet välillä g/cm 3 ja peridotiittien välillä g/cm 3. Arviointi Kairaustietojen perusteella Cu-Ni-Co-malmi on pitoisuuksiltaan epäekonominen. Grafiittiesiintymästä saataisiin arvokasta rikastetta, ja tonnimäärätkin olisivat ilmeisesti riittäviä, mutta grafiittipitoisuus on liian matala niissä osissa gabroa, joista on kairaustietoa. Vaikka sekä Cu-Ni-Co-malmin että grafiittiesiintymän suhteen jää jossittulun varaa, niin kairausten perusteella valtausalueella ei ole taloudellisia kaivannaisesiintymiä. Sen takia Geologian tutkimuskeskus ei hae valtausaluetta kaivospiiriin. Rovaniemi