130A/TM/73 Magn.rikaste Magn. Jäte

Transkriptio

1

2 2 Malmimineraaleina esiintyy pääasiallisesti magnetiittia ja ilmeniittiä, toisin paikoin kuparikiisua. Vähemmissä määrin on pyriittiä ja kuparikiisurakeiden reunoilla borniittia. Oksidimineraalit sijoittuvat silikaattipseudomorfoosien välitiloihin, mutta magnetiitti osoittaa jonkin verran omamuotoisuutta silikaatteihin ja varsinkin ilmeniittiin nähden. Magnetiittia on skelettirakeina; ilmeniittilamellit ovat titaniittiutuneet. Vain joskus on ilmeniittilamelleja säilynyt. Ilmeniitissä tapaa hematiittisuotaimia. Jotkut pienet magnetiittirakeet ovat osittain hematiittiutuneet. Magneettisen fraktion määrä on keskiarvopirotteessa 11.3 paino-%, rikkaassa pirotteessa 31.9 %. Osa ilmeniittiä on mennyt jätteeseen. Taulukossa I on esitetty saatavissa olevat analyysitiedot magnetiittipitoisista pegmatoideista. Taulukko I Näyte Fe Ti Cr V Ni Co Au Pt Pd M ppm ppm ppm ppm ppm 130A/TM/73 Magn.rikaste Magn. Jäte B/TM/73 Magn.rikaste Magn.jäte Tuloksista näkee, että magneettinen fraktio ei ole puhdas; vaikka otetaan huomioon isomorfisen Ti:n ja submikrosk. ilmeniittisuoraumien vaikutus, täytyy rikasteessa olla vielä huomattava määrä silikaattiepäpuhtauksia. Magneettisen jätteen Ti-pitoisuus johtuu pääasiassa ilmeniitistä. Huomiota herättää näytteen 130B suuri Pt-metallipitoisuus. Olen pyytänyt jalometallimäärityksen ko. näytteen koko kivestä. Hornblendiittipiippujen magnetiittiin verrattuna nämä ovat huomattavasti jo köyhtyneet Cr:sta. Kuparikiisupitoisten näytteiden analyysit eivät vielä ole tulleet. Ilmeisesti täällä täytyy olla platinan suhteen varpaillaan, mikä merkitsee lisää analyyseja. Olisi myöskin hyödyllistä (ja hauskaa) vaskata Koitilaisen E-puolisista puroista platinaa. Kumuluspirotteet Oksidiset malmimineraalit esiintyvät pirotteena, jonka kumulusluonne erottuu jo paljain silmin ja varsinkin mikroskoopissa. Isäntäkivenä on tumma

3 3 gabro, jonka kentällä olen ristinyt ferrogabroksi, koska vastaavalla tavalla kiteytyneiden intrusiivien yläosissa tällaisia tavataan. Ohuthieitä ei vielä ole käytettävissä. Piroterikkaat kivet on löydetty rakasta, jonka monomiktisyys viittaa sen paikallisuuteen. Eräistä näytteistä löydetyt parallelit oksidiraidat puhuvat sen puolesta, että kyseessä on enemmän tai vähemmän oksideista rikastunut horisontti (tai useita horisontteja). Tämä horisontti puhkeaa pintaan magneettisessa kartassa näkyvän rinteen jyrkimmässä kohdassa, ja nähtävästi kaatuu loivasti itään. Tulkitsen oksidirikastumien synnyn seuraavasti: Kiteytyminen intrusiivissa tapahtui vakio-koostumuksen sekä alhaisen hapen osapaineen vallitessa. Tämä merkitsi raudan voimakasta rikastumista jäännössulassa (kuten esim. Skaergaardissa). FeO-rikkaiden silikaattien kiteytyminen nosti sulan Fe 3+ /Fe 2+ -suhdetta siihen mittaan, että melko pian ferrogabrojen kiteytymisen alettua alkoi sulasta syntyä kumusspinellejä. Magma oli köyhtynyt Cr:stä. Malmimineraaleja ovat ilmeniitti, magnetiitti ja kuparikiisu. Ilmeniitti ja magnetiitti muodostavat isometrisia kumulusrakeita. Interstitiaalisia oksideja ei esiinny. Usein näkyy, että ilmeniitti on keskuksena, ja sitä reunustaa magnetiitti. Joskus taas rae koostuu puoleksi ilmeniitistä, puoleksi magnetiitista. Monomineraaliset ilmeniitti- ja magnetiitti-kumulusrakeet saattavat olla vain näennäisiä (= ilm/magn. ei esiinny hieen tasossa). Kumusrakeiden koko vaihtelee hieen tasossa yleensä mm; todellinen raekokovaihtelu saattaa olla vielä pienempi. Kyseessä on raekoon mukaan hyvin lajittunut kumulussedimentti, mikä esim. rikastuksen kannalta on positiivinen seikka. Magnetiitissa esiintyy verraten vähän ilmeniitti-suotaumalamelleja. Muuttuneimmissa osissa magnetiitti on reunoiltaan alkaen muuttumassa hematiitiksi, joka muodostaa hieroglyfimäisen kudoksen. Pienemmät rakeet tämä kudos on täyttänyt. Magnetiitin skelettirakeita tapaa varsinkin muuttuneimmissa näytteissä. Magnetiitin ja ilmeniitin lisäksi esiintyy götiittiä ja kuparikiisua. Kuparikiisu muodostaa joissakin silikaattirakeissa pienten piroterakeiden muodostamia pilviä. Kuparikiisun esiintyminen on merkittävää, sillä samasta rakasta löytyi yksi melko malakiittirikas gabro, jonka leikatussa pinnassa näkyi binokulaarimikroskoopin alla huokoinen rakenne, mahdollisesti liuenneen kuparihohteen jäljiltä. Kuparikiisun rikastuminen merkinnee sitä, että magman rikkipitoisuus oli niin alhainen, ettei kiteytymisen päävaiheessa päässyt tapahtumaan likvaatiota, vaan sulfidit koko ajan keräytyivät (liuenneessa muodossa) silikaattiseen jäännössulaan. Tämän Fe-pitoisuuden kasvu vain lisäsi sulfidiliukoisuutta. Lopulta sentään likvaatio tapahtui ja syntyi Cu-sulfideja; Ni oli magmaattisen kehityksen kuluessa kulunut silikaattihiloihin. Näistäkin näytteistä olen antanut teettää jälkikäteen jalometallianalyysejä mahdollisen Ptpitoisuuden vuoksi. Tähän mennessä saatavissa olevat analyysit on esitetty taulukossa II.

4 4 Taulukko II Näyte Fe Ti Cr V Ni Co M 155A/TM/73 Magn.rikaste Magn.jäte B/TM/73 Magn.rikaste Magn.jäte F/TM/73 Magn.rikaste Magn.jäte Näytteen 155 F V-pitoisuus on huomattavan korkea. Analyysituloksia vertailtaessa voi huomata säännönmukaisuuksia: Mitä suurempi magneettisen fraktion massa, sitä suurempi on sen V-pitoisuus. Tämä voisi johtua siitäkin, että suurempi massa merkitsee vain parempaa saantia ja magnetiittipuhtaampaa rikastetta. Tähän viittaa sekin, että V-pitoisuus magneettisessa fraktiossa on kääntäen verrannollinen sen Ti-pitoisuuteen, samalla kun vastaavan jätteen Ti-pitoisuus kasvaa. Voisi myöskin ajatella, että alhainen V magneettisessa rikasteessa johtuisi siitä, että jätteeseen on mennyt runsaasti (ehkä magnetiittiin sitoutunutta) vanadiinia. Jätteen V-pitoisuus on kääntäen verrannollinen rikasteen V-pitoisuuteen. Mikroskooppinen tutkimus kuitenkin paljastaa, että mitä V-köyhempi magneettinen fraktio on, sitä muuttuneempi on vastaava kivi. Muuttuneisuuden asteen voi päätellä mm. magnetiitin hematiittiutumisen intensiteetistä ja skelettimäisten magnetiittirakeiden yleisyydestä. Magnetiitin muuttumisen yhteydessä on osa vanadiinia ilmeisesti sitoutunut silikaatteihin. Voidaan siis jo nyt pelätä samoja hankaluuksia kuin mitä Mustavaarassa on. Mikäli näitä magnetiittipirotteita enemmän tutkitaan, täytyy alusta alkaen panna suurta huomiota magneettisen fraktion ja jätteen vanadiinipitoisuuteen. Kaikki näytteet täytyy ilman muuta magneettisesti fraktioida, koska syötteen V-pitoisuuden perusteella ei esiintymän arvosta voi päätellä sitä eikä tätä. Diabaasien oksidipirotteet Gabrointrusiivia leikkaa Koitilaisen tunturialueella kaksi tavallista paksumpaa diabaasijuonta. Rakoista päätellen paksuus on n m. Juonten suunta on n Juonten keskiosat ovat vaaleita, ulkonäöltään gabromaisia. Näissä karkeissa osissa herättää huomiota paikoin melko runsaana esiintyvä karkea oksidimalmipirote.

5 5 Kiven rakenne on ofiittinen. Sen plagioklaasi on mesostaasiksen kalimaasälpää vastaan melko albiittirikas. Tummina mineraaleina on klino- ja ortopyrokseenia ja ruskeanvihreää sarvivälkettä, joka on klinopyrokseenin magmaattinen reaktiotulos. Tämän kustannuksella on vielä syntynyt alemman lämpötilan vihreää sarvivälkettä. Ortopyrokseeni esiintyy plagioklaasin väleissä, se on kiteytynyt myös klinopyrokseenin jälkeen ja muodostaa usein reunuksen klinopyrokseeniytimien ympärille. Oksidimalmimineraalit ovat kiteytyneet klinopyrokseenin ja plagioklaasin jälkeen. Toissijaisina mineraaleina esiintyy biotiittia ja mesostaasiksessa kvartsia ja mikrokliinia. Aksessorisena on apatiittia. Kiven raekoko on keskimäärin mm. Oksidirakeet muodostavat 2-7 mm:n kokoisia kasaumia. Niissä ilmeniitti ja magnetiitti ovat omina rakeinaan. Ilmeniittiä on enemmän kuin magnetiittia. Magnetiitissa on ilmeniittilamelleja, joskus karkeat ilmeniittilamellit esiintyvät pinkkoina väliin jäävien magnetiittilevyjen kanssa. Pienissä määrin löytyy pyriittiä ja kuparikiisua. Seuraavassa taulukossa III esitetään oksidipitoisen gabrodiabaasin analyysi. Taulukko III Näyte Fe Ti Cr V Pt ppm Pd ppm M 112B/TM/73 Magn.rikaste Magn.jäte Ilmeisesti kyseinen rikaste sisältää huomattavasti silikaattiepäpuhtauksia. Jos vielä otetaan huomioon korkea Ti-pitoisuuden ilmaisema voimakas ilmeniittilaimennus, voidaan itse magnetiittikomponentin katsoa olevan huomattavan V-rikas. Magneettiseen jätteeseen ei ole mennyt vanadiinia. Jos hienommalla jauhatuksella ja separointitempuilla parannetaan rikasteen laatua, pienenee myöskin magneettisen fraktion massa. Kotilaisen tunturin ja sen E-puolisten alueiden malmimineraalien tarkastelu antaa viitteitä siitä, että on olemassa mahdollisuus vanadiinirikkaiden kumuluspirotehorisonttien olemassaoloon. Pt-metallien kannalta näyttävät tällä hetkellä mielenkiintoisimmilta kontraktiorakopiiput ja juonet. Itäisimmän magnetiittipiroterakan kohdalta on saatu viitteitä kuparisulfideista rikastuneen horisontin olemassaolosta. Näiden osien mahdolliseen Pt-pitoisuuteen on kiinnitettävä huomiota.