KOTIELÄINHOIDON TUTKIMUSLAITOKSEN TIEDOTE N:o 8

Transkriptio

1 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS KOTIELÄINHOIDON TUTKIMUSLAITOKSEN TIEDOTE N:o 8 Mikko Kommeri, Vppu Kossil, Mrtti Lmpil j Le Huid: Säilöntäineiden vertilu korsiintuneen ruohon säilönniissä Heikki Rissnen, Elsi Ettl j Mrtti Lmpil: Eri menetelmillä vlmistetut säilörehut nutkrjn ruokinnss I Koirnheiniivltisest nuirmest vlmistetut säilörehut Heikki Rissnen, Onni Pohjnheimo, Erkki Virtnen, Elsi Ettl j Mrtti Lmpil: Eri menetelinillä vlmistetut säilörehut nutkrjn ruokinnss Ii Riheinästä j nionivuotisest seosnurmest vlmistetut säilörehut TIKKURILA 1977

2 Mtlouden tutkimuskeskus (MTTK) KOTIELÄINHOIDON TUTKIMUSLAITOKSEN TIEDOTE N:o 8 Mikko Kommeri, Vppu Kossil, Mrtti Lmpil j Le Huid sivu SÄILÖNTÄAINEIDEN VERTAILU KORSIINTUNEEN RUOHON SÄILÖNNÄSSÄ 1-16 ERI MENETELMILLÄ VALMISTETUT SÄILÖREHUT NAUTAKARJAN RUOKINNASSA Eeikki Rissnen, Elsi Ettl j Mrtti Lmpil KOIRANHEINÄVALTAISESTA NURMESTA VALMISTETUT SÄILÖREHUT Heikki Rissnen, Onni Pohjnheimo, Erkki Virtnen, Elsi Ettl j Mrtti Lmpil RAIHEINÄSTÄ JA MONIVUOTISESTA SEOSNURMESTA VALMISTETUT SÄILÖREHUT TIKKURILA 1977

3 . SÄILÖNTÄAINEIDEN VERTAILU KORSIINTUNEEN RUOHON SÄILONNÄSSÄ MIKKO KOMMERI, VAPPU KOSSILA, MARTTI LAMPILA j LEA HUIDA Mtlouden tutkimuskeskus, Kotieläinhoidon tutkimuslitos I TIIVIS TELMÄ Erittäin korsiiutuneen koirnheinävltisen nurmen säilöntä onnistui tyydyttävästi lisättäessä säilöntäineeksi Viherliuost 5 litr ruohotonnille, Rehun ph pysyi 4,5 lpuolell, eikä koostumus huonontunut säilöntäviheen ikn tvllist enempää. Pinorehuss j rikkihåppopohjisill koeliuoksill (Vlion Rp-liuos j,prmoksen ML-74--liuos) säilötyissä rehuiss tphtui runsst. virhekäymistä. säilötyssä rehuss oli hvittvis- s kerroksellisuutt, mikä sttisi oll osoituksen 5 litr/tn nnostuksen riittämättömyydestä. Säilöntätppiot olivt viherliuosrehuss lhisimmt. Ero muihin nähden oli kuitenkin pieni. Orgnisen ineen 'tppio oli suurin 1:.inorehuL,ä (15.4 %) j pienin /iherliuosrehuss (13.1'%). Rkvlkuistppio oli pinorehuss 23.9 % j viherliuosrehuss 16.3 %. Mullikokeess 1.5 j 4.5 kilo ohr + vpsti säilörehu syötettä essä ei eri säilörehujen välille tullut tilstollisesti merkitseviä eroj,(p.k0.05) ksvu-, rehunkulutus- eikä teurstuloksiss. 4.5, kilo ohr kuitupitoisen säilörehun ohess sneet mulllt ksvoivt huomttvsti premmin kuin 1.5 kilo ohr sneet. II JOHDANTO. Säilörehun vlmistuksess käytettävien säilöntäineiden hinnt ovt viimeisten viiden vuoden ikn nousseet enemmän kuin minkään muiden merkittävimpien mtloustrvikkeiden hinnt, Vuonn 1975 mksettiin säilöntäineist kksinkertinen hint vuoteen 1970 verrttun, Lisäksi säilöntäinett vlmistvll teollisuudell on koko jn vikeuksi sd orgnisi hppoj säiiöntäineiden rk-ineeksi.

4 Säilönnäh onnistumisen vrmistminen kohtuukustnnuksin on ollut motiivin kehitettäessä Uusi kotimiseen rk-ineeseen, rikkihppoon perustuvi säilöntäineit. Rikkihppohn sinänsä ensimmäisen AIV.-liuoksen'osn on vnh tekijä säilöntäineen. Xivnnäishppojeg koneit syövyttävän j runssti käytettynä syöntiä lentvn vikutuksen vuoksi on tutkijoill riittänyt työtä oikeiden lisäineiden löytämisessä rikkihppo täydentämään. Säilöntätppioiden suuruudest on, mssmme stu kovstikin eriäviä tuloksi menetelmistä j rk-ineist riippuen (POUTIAINEN jllin.l. NE 1971,, ETTALA ym.' 1972, LAMPILA 1973). Korsiintuneen ruohon säilönnäsä tulee säilöntäineiden vikutus suuremmlle koetukselle kuin nuoren hienoksi silputun j hyvin tiivistyvän ruohon säilön-' nässä. III AINEISTO. JA MENEELMÄT Säilöntäineiden vertilukoe suoritettiin Jokioisten.krtnoitten Lintupjun tilll. Kesän 1974 toist tos korjttiin koirnheinävltisilt nurmilt kelsilppureill yhteensä 17.5 hehtrin lueelt.kikkin 263 tonni. Rehut säilöttiin,lsikuitupintisiin torneihin. Kokeess verrttiin kolmell eri säilöntäineell vlmistettuj säilörehuj.j pinorehu niistä otettujen näytteiden nlyysitulosten j niillä suoritettujen eläinkokeiden perusteell. Säilöntäineet Kikki käytetyt säilöntäineet olivt hppoliuoki. Niistä ino-, tn "V-ierliuost_(VL). on mrkkinoitu (Frmos Oy) viljelijöille. RP-liuos oli Meijerin Keskusosuusliike Vlion kehittämä koeliuos j TL-74 Frmos Oy:n tuottm koeliuos (tulukko 1). Tulukko 1. Säilöntäineiden hppokoostumus x) RP liuos (Vlio): rikkihppoe, propionihppo Viherliuos (Frmos): etikkhppo formldehydiä ML-74 (Frmos): rikkihppo formldehydiä x) lisäksi liuokset sisälsivät stilisttoreit j korroosionestoineit xx) vlmistjn ilmoituksen mukn xxx) määritetty Vltion Mtlouskemin litoksell

5 Rk-ine Säilörehun rk-ine oli koirnheinävltisen nurmen toist sto. Ensimmäinen sto näistä nurmist oli käytetty korjuustekokeess, jolloin suurin os nurmilst oli niitetty erittäin vrhisell ksvusteell. Ensimmäisellä niittokerrll ei kikkien ruohojen kukinnon ihe tullut. ktkistuksi pois. Siten ksvit pääsivät liiksi ksvttmn kortt: Tämän johdost toinen sto jäi sekä määrältään että ldultn heikoksi. Rk-ine jouduttiin keräämään neljältä lohkolt. Lohko 1:n ksvusto oli selvästi nuoremp kuin muiden. Lohko 5 j puolet-lohkost 4 korjttiin steisell säällä. Keskisto oli tällä korjuukerr1l n. 15 tn/h. Rk-inesto lohkoittin, sekä rk-ineen kemillinen j otninen koostumus on nnettu tulukoss 4. Lnnoitus Kikki nurmet olivt keväällä sneet peruslnnoituksen typpirikst Super Y-lnnost ( )500 kg/h. Ensimmäisen säilörehusdon korjuun jälkeen =mille levitettiin kilo Oulunslpietri hehtrille. Puhdst typpeä nurmet sivt noin 100 'kg/h molemmill kerroill (tulukko 2). Tulukko 2. Säilörehunurmien lnnoitus N kg/h P kg/h K kg/h N-riks Super Y ( ) Oulun Slpietri (26) 100 Sääolosuhteet Vuorokuden keskilämpötilt vihtelivt rehuntoot:ikn 15.1:stä 17.3:een 00:een. Korkein Jokioisten oservtorioss mitttu läm- pötil oli j lin 9.8 C. Sdett osertoado huomioi seurvsti: mm; mm, mm, mm j mm. Ainostn jouduttiin korjuuteuorittmn steell. Tuolloin oli ruoho selvästi märempää kuin muulloin.

6 Korjuumenetelmät Ruoho korjttiin tvllisill kelsilppureill. Kutkin säilöntämenetelmää vrten oli om ellppurins. Jott tornit olisivt täyttyneet yhtäikisesti j niihin olisi stu mhdollisimmn smnlist rk-inett, joivt kelsilppuritråktorit peräkkäin sm reittiä. Pitämällä kuormuksess eri trktorien jo- jl.errosnopeudet yhtä.= lisin, ruoho pyrittiin silppumn tiettyyn pituuteen. Jokinen kuorm punnittiin pellolt tuotess. Itsepurkvist kärryistä ruoho tyhjennettiin rehuelevttoriin. Rehu levitettiin j survottiin torneiss huolellisesti. Säilöntäinett pyrittiin lisäämään 5 litr _tonniin ruoho.. Lisäys suoritettiin tvllisill kelsilppureihin senneteill nnostelu-,. litteill pelloll'. M1-74-liuos oli lyhyen, vrstoinnin ikn ehtinyt kiteytyä, j:skicntu. Kosk sitä ei muuten stu nnostel-' tu tsisesti, siivilöitiin liuos sidehrson läpi. Täysin tsiseen säilöntäineen nnostukseen oli näillä menetelmillä mhdottomuus päästä, todennäköisesti kuitenkin tsisempn kuin käytännön olo- suhteiss (tulukko 3).. Tulukko 3. Yhteenveto säilörehun vlmistuksest TORNI I TORNI II TORNI III TORNI IV Säilöntäine RP -liuos Yiherliuos ' ML-74 Kirjuupäivät Al, h Sto, kg/h Sto, kg k/h Ruoho torniin, kg Ruoho torniin, kg k Säilöntäinett, 1/tn Pinotus Säilörehun vlmistus kesti yhteensä 5 päivää. Torneiss hyvin sunvotun ruohon päälle vedettiin öiden jksi muoviklvo j, keskimmäi.- seksi yöksi myös pieni vesipinotus.,täytettyihin.torneihin pyrit-

7 'tiin Smn mhdollisimmn tsisesti koko tornien pinnlle n. 400 kg/m 2 vettä muoviltisiin. Pinotus poistettiin ruokintkokeen lkess (30.10.). Näytteiden otto- j nlyysimenetelmät Rk-ineest kerättiin näytteet kuormien purkmisen yhteydessä. Puristemehujen. määrä mitttiin. Puristemehunäytteistä määritettiin. ph, ominispino, k-%, tuhk-% j rkvlkuis-%. Säilörehuist otettiin mullien ksvukokeen ikn näytteet khden viikon välein. Näyte pyrittiin ottmn siten, että se edusti mhdollisimmn trksti khden seurvn viikon ikn syötettävää rehu. Tuoreiden näytteiden puristemehust määritettiin ph elektrometrisesti. Näytteiden vesiuutoksest määritettiin etikkhppo, propionihppo, voihppo, vlerinhppo j isovlerinhppo k.sukromtogrfisesti; mitohppo, sokeri j mmoniumtyppi kolorimetrisesti* j liukoinen typpi Kjeldhlin menetelmällä. Kokonistyppi määritettiin Kjeldhlin menetelmällä tuoreest näytteestä. Sdust rvost lskettiin rkvlkuispitoisuus kuiv-ineess. Vrsininen rehu^ nlyysi suoritettiin råkvlkuist lukuunottmtt stndrdimenetelmiä käyttäen 60 0:ss kuivtuist näytteistä. Säilörehujen kuiv-inepitoisuus lskettiin lisäämällä 105 C lämpötilss kuivttmil stuun rvoon 80 % näytteen etikkhpon j 100 % propionihpon, voihpon, vlerinhpon j isovlerinhpon määrästä. Säilöntätppioiden määrittämistä vrten punnittiin 15 kg tiettyjen säilörehun kerrosten rk-ineit juuttisäkkeihin. Säkftsetettiin kuuteen kerrokseen tornin keskelle, lidlle j edellisten keskivälille. Pinotppiot määritettiin punnitsemll tornej tyhjennettäessä esiin tulleiden säkkien sisällöt. Rehuist tehtiin sekä normli rehunlyysi että erikoisnlyysit. Näiden vull lskettiin rehun eri komponenttien säilöntätppiot.. Säilörehujen väliset erot testttiin vrinssinlyysillä j keskirvojen erot Tukey21testillä (1) tso). Sulvuuskoe Säilörehujen rehurvon määrittämiseksi suoritettiin Tikkurilss sulvuus- j typpitsekoe pässeillä 4 x 4 ltinlisen neliönä.' Koerehut otettiin lohkon 1 3 rk-ineest vlmistetuist säilörehukerroksist. Rehut säilytettiin sulvuuskokeen jn muovisäkeissä

8 jäädytettyinä. Sulvuuskoe sisälsi mittvuus-, vlmistus- j keruukuden, jotk kukin kestivät 7 vuorokutt. Mittvuuskudell eläimet sivt säilörehu vpsti, vlmistus- j keruukudell mittvuuskuden viiden viimeisen päivän syönnin mukisen nnoksen. Kikki koe-eläimet olivt nuori ksvuikäisiä (47-50 kg) pässejä. Sonnn åkteeristo selvittävä koe lypsylehmillä Juustonvlmistukselle hitllisten voihpposillien esiintymistä eri säilöntäineill vlmistetuill säilörehuill ruokittujen lypsylehmien sonnss tutkittiin 2 kuukuden ruokintkokeell. Yhdelle kolmen lehmän ryhmälle nnettiin väkirehun lisäksi vin heinää (9 kg /pv/lehmä). Muut lehmät sivt väkirehu, heinää (2 kg) j joko pinorehu ti Viherliuoksell ti ML-74 liuoksell vlmistettu säilörehu (6.6 kg k/pv). Rehu- j sontnäytteiden klerizioginen nlysointi suoritettiin Vlion lortorioss. Ksvukoe mulleill Jokioisten mullinvetll suoritettiin mittvuus-j ksvukoe Aysonnimulleill. Jokist säilörehu vrten oli khdeksn mulli; joist neljä si vpn säilörehun lisäksi 1.5 kg j neljä 4.5 kg ohr.. Sonnien ikä oli kokeen luss keskimäärin 284 vrk j kokeen Lopuss 400 vrk. Ruokint suoritettiin kerrn päivässä (muisin), kuitenkin vrmistettiin että eläimet sivt säilörehu niin pljon kuin ne vpehtoisesti söivät. Jätteet smoinkuin rehut * punnittiin. eläimittäin j päivittäin. Kokeen loputtu eläinten /..uhonpuolikkt ploiteltiin, punnittiin j rvosteltiin tumstmoll.. IV TULOKSET JA TARKASTELU Rk-ineiden koostumus Erot eri lohkoilt korjttujen rk-ine-erien sekä otånisess että kemillisess koostumuksess iheuttivt kerroksellisuutt rehuihin. Yhtä lohko lukuunottmtt oli vltåksvin koirnheinä. Rk-ineen kuiv-inepitoisuus oli lle 20 %:n. Khten viimeisenä korjuupäivänä osittin steen vuoksi vin n. 15 %. Rkvlkuist ruohon kuiv-ineess oli keskimäärin n. 19 % j råkkuitu n. 30 % (tulukko 4).

9 Tulukko 4. Säilörehun rk.-ineen otninen x) j kemillinen koostumus, ksvuston ikä j stomäärät lohkoittin LOHKO L3 L4 1,5 Ll. Korjuupäivä Ksvuston ikä, vrk 33 Lohkolt ruoho, kg ' 'Botninen koostumus % tuorepinost: - koirnheinä ,3 - timotei niittynurmikk , riheinä muut (lähinnä rikkkhohoj) ,6 Kemillinen koostumus: - k-% Kuiv-ineess, %: tuhk rkvlkuist rkkuitu k.krsv N-vp. uuteineit Botninen nlyysi suoritettiin lohkoilt kerätyistä näytteistä Ksvinviljelylitoksell. Puristemehut Korken kuitupitoisuuden j lempien kerrosten korkehkon kuiv-inepitoisuuden vuoksi rehuist poistui melko vähän puristemehuj (tulukko Tulukko 5. Yhteenveto poistuneist puristemehuist torneittin Puristemehu, yht, kg Puristemehu, kg k Puristemehu, % ruo host (kg k) TORNI I (pinorehu) n x) x ) n ) TORNI II (RP-liuos) TORNI III (Viherliuos) TORNI IV (ML-74) Ominispino, g/em 3 n. 2.3 x 1, PH , K-% Tuhk-% Rkvlkuis-% ) Pinorehutornin puristemehumäärät ovt rviolukuj Pinorehutorniin syntyi yllättävä purist.emehupine ilmeisesti ylempien rk-inekerrostensisältämän sdeveden vuoksi. Tämän vuoksi muuten tiiviistä tornist pääsi os puristemehuist krkmn tyhjennysluukun kutt.

10 Säilörehun ph Säilörehun ph-rvoj,trkkiltiin koko munien ksvukokeen jn (tulukko 6). Pinorehun ph nousi kikkein korkeimmksi j Viherliuoksell säilötyn rehun ph lski lhisimmksi. Ainostn ViherliuosrehUss ph pysyi loppuun sti lle 4.5:ssä. Tulukoss 6 esitetyt puristeiden ph:t on määritetty kulloinkin tornin pintkerroksen olleist rehuist pitsi 127., jolloin näytteet otettiin tornien puristemehukivoihin tulleist puristeiåt. Tulukko 6. Säilörehun puristeiden ph:n kehitys Pinorehu RP liuosrehu Viherliuosrehu ML-74 liuosrehu Käyminen Käyminen oli voimkst.-kikiss säilörehuiss. Pinorehutorniss mitttiin jo rehunteon ikn korkeit CO2-pitoisuuksi. Rehun lämpötil nousi torneiss I j II lähelle +30 C (KIURU ym. 1975). Sokeripitoisuus lski kikist rehuist jo tornien olless pinotettuin lähes nolln. Viherliuoksell säilötyssä rehuss oli enemmän mitohppo kuin, etikkhppo. Sensijn muiss rehuiss oli runssti etikkhppo j. vähän mitohppo. Pinorehuss oli yhtä pljon propionihppo kuin RP-liuoksell säilötysåä rehuss, vikk jälkimmäinen säilöntäine sisälsi 11 % propionihppo (tulukko 7). Viherliuoksell säilötty rehu oli ino, joss ei tphtunut. voihppokäymistä. pinorehun kikiss kerroksiss oli runssti voihppo. ML-74-liuoksell säilötystä rehust löytyi joistin kerroksist yhtä pljon voihppo kuin pinorehust. Vihekäyminen oli kuitenkin. ML-74 rehuss phimmss määrässä vin pesäkkeellistä. Pinorehuss, RP-liuoksell j ML-74-liuoksell säilötyissä rehuiss oli myös

11 isovlerin- j vlerinhppo. Ammoniumtyppeä oli vähiten herliuoksell säilötyssä rehuss.. Runsimmin sitä oli pinorehuss. Tulukko Q. Säilörehujen ltu ilmoittvi rvoj PH Tuoreess rehuss, %: Pinorehu RP-rehu VL-rehu ML -74 -rehu etikkhppo propionihppo voihppo ? isovlerinhppo vlerinhppo mitohppo sokeri kokonis-n liukenev,n c - NH -N Mikäli tornien välillä on eri kirjinmerkki on niillä tilstollisesti merkitsevät erot kyseisinä rvoin (P s 0.05). Säilörehujen kemillinen koostumus j rehurvo Rk-ineen korsiintuneisuuden vuoksi (tulukko 4) säilörehuist. tuli vlkuisköyhiä j erittäin kuitutitoisi (tulukko 8). Rehunålyysin mukn pinorehun säilöntä oli onnistunut huonoimmin. Muidenkin säilörehujen rehurvot olivt lhisi, RP-liuoksell j Viher- liuoksell vlmistettujen rehujen kuitenkin vähän muit prempi. Edelläminittujen rehujen sulvuudet olivt tässikokeen.mukn hiemn korkempi kuin pinorehun j MI-74 rehun. Viherliuos- j MI-74- rehut mittoivt tåsseille prhiten. Formliinipitoisill Viherj MI-74-liuoksill säilöttyjen rehujen vlkuisen iologinen rvo oli muit korkempi. Niillä stiin myös korkeimmt typpitseet (tulukko 9). Rehujen koostumukset huononivt huomttvsti säilönnän ikn. Rkkuitupitoisuus nousi lähes 10 %-yksikköä lok-mliskuun välisenä ikn muiss pitsi ViherliuosrehuEs(kuv 1). Kuvså -j_ esitetyt råkkuitupitoisuudet ovt kulloinkin tornien pintkerrokå_ sen olleist rehueristä määritettyjä. Osn muutoksist selittää

12 10 rk-ineen kerroksellisuus, ei kuitenkn Viherliuosrehun j muidqn rehujen välistä ero (vrt, tulukko 4). Viherliuosrehues on kuidun suhteellinen osuus lisääntynyt säilönnän ikn vähemmän kuin muiss rehuiss, kosk siinä ovt rkvlkuis- j typettömien uuteineiden hävikit olleet pienimmät. Tulukko 8. Säilörehujen kemillinen koostumus j rehurvo Kuiv-inett, % Kuiv-.ineess, %: - tuhk - rkvlkuist Pinorehu RP-rehu VL-rehu ML -74 -rehu rkrsv rkkuitu N-vp. uutein o Täyttävyys, kg k/ry Korvusluku, kg/ry , Sulv rkvlk., g/ry Tulukko 9. Säilörehujen sulvuudet, typpitse j mittvuus pässeillä Pinorehu RP-rehu VL-rehu ML-74-rehu Sulvuudet, %: - kuiv-ine - orgninen ine tuhk - rkvlkuinen rkrsvc,. - rkkuitu - N-vp. uutelneet Typpitse Vlk. iol. rvo lo ' Syönti, g k/el/pv

13 Luki. hilt I plereh II RP.ro III". vierliumehe IV. 40 3Ø.i 11 lll 2J2 15: ' lyttnott. Oiv tzlic 1. 6l1Orehnjem pintkorreete-rmonitpitoimmeot kutve.eess SäilöntätnploI 1. Säilöntä-,ppiolden määrittäminl osoittutui odotettukin vlkemmk«ei tehtäväksi. Lintupjuse kesällä 1974 käytössä ollut kuormvk ei ollut riittävän luoettv. Tuorepinotppiotkin jouduttiin sen vuoksi vrmistmeen juutt±säkkimenstelmällä. i'oisen vikeuten oli oikeiden menetelmien löytäminen runssti virhekäyneiden säilörehujen kuiv-ine, j rkvlkulopitoisuuksien määrittämisekel. Kuivem inepitoieuudet määritettiin korjmll 105 Csos kuivtuksen n tm kuiv-inepitoisuus rehujen rsvhpposisällön mukn. Ainkin virhekäyneiden sällörshujen kuivm:.inepitoieuudet olisi pitänyt korjt myös.nlyysivihess "ktovien" typpiyhdisteiden määrällä. Vlitettvsti tällinen korjuskerroin on vst kehittelyvlheess. Rkvlkilistppio lskettiin tuoreest näytteestä tehdynkokonitstyppinlyysin pohjlt (tulukko 10). Tuorepinohävikki oli kikiss rehuiss noin 30 % rk-ineen tuorepinost. Kuiv-ineen hävikki-% oli vin puolet tuorepinohävikkiprosentlet. Pienin kuiv-ineen hävikki oli Viherliuosrehuss (14.6 %). Runsst.virhekäymisestä huolimtt olivt pinotppiot. ikisemmin Pohjoismiss todettujen keskiluokk, (JARL 1948, POUTI«.

14 12 AINEN j RINNE 1971, ETTALA ym. 1972). Tuhkn määrä väheni säilönnässä noin 25 %. Pinorehust poistui vähemmän tuhk kuin muist. Puristemehujen osuus tuhkn kokonishävikistä oli vj kolmnnes. Orgnisen ineen hävikki li lhisin Viherliuosrehuss (13.1 %) j korkein pinorehuss.(15.4 %). Råkvlkuistppiot olivt lhisimmt Viherliuosrehuss, jok sisälsi myös vähiten mmoniumtyppeä. Mikäli råkvlkuistppiot olisi lskettuk~ust näytteestä suoritettujen määritysten pohjlt olisivt tppiot Viherliuosrehu lukuunottmtt nousseet huomttvsti korkemmiksi. Säilörehujen rkrsvn määrä lisääntyi säilönnän ikn keskimäärin 33.8 %di. Råkkuidun määrä oli säilörehuiss suunnilleen yhtäsuuri kuin rk-ineess. Eniten säilönnässä hävisi typettömiä uuteineit (25-35 %), Tulukko 10. Säilöntätppiot juuttisäkkimenetelmällä Pinorehu RP-rehu VL-rehu ML-74 -rehu Tuorepinohävikki Kuiv-ineen hävikki ,6 Org. ineen , Tuhkn ,2 Rkvlk Rkrsvn " o Rkkuidun TI N-vp. uutein. hävikki Säilöntätppioihin vikuttvi tekijöitä PuristemehUn mukn rehuist poistuneiden rvinteiden määrä oli pieni verrttun käymisesssä j plmisess menetettyihin rehun rvoosiin. Melko lämpimän sään vllitess tehdyistä rehuist vrsinkin pinorehu j RP-koeliuoksell vlmistettu rehu lämpenivät vlmistuksen jälkeen 2 ensimmäisen viikon ikn voimkksti (KIURWym. 1975). Pinorehutorniss plminen oli voimkst jo tornien täyttöviheess. Pinorehu näyttikin kärsivän pitkästä rehunvälmistusjst,(5 vrk) phimmin. Hitn täytön j rk-ineen korsiintu-

15 13 neisuuden vuoksi rehujen pintost olivt liiksi ilmn knss tekemisissä mhåollisten eroisen käymien. Rehu pilv käyminen oli runsint.niissä torneiss, jotk lämpeni.," vät eniten. Ruohon råkkuitupitoisuuden lisääntyessä suurenivt säilöntätppiot selvästi. Myös tuhkpitoisuudell oli säilöntätp-i pioit lisäävä vikutus. Ilmeisesti tuhkss ostekijänä olevn mulln esiintyminen rehuss on iheuttnut virhekäymistä. Ruohon kuiv-inepitoisuuden j säilöntätppioiden välillä ei ollut selvää korreltiot. Råkvlkuispitoisuus ei vikuttnut vlkuistppioiden määrään. Orgnisen ineen tppiot olivt vlkuispitoisem miss rehuiss lhisemmt kuin vlkuisköyhissä (tulukko 11). Säilörehun ph:n nousull oli säilöntätppioit lisäävä vikutus. Käymistuotteist etikk- j mitohppopitoisuuksill näytti olevn säilöntätppioiden knss lievä negtiivinen korreltio. Niissä rehuiss, joiss oli runssti mmoniumtyppeä j voi- j vlerinhpp olivt tppiot suurimmt (tulukko 12). Tulukko 11. Säilörehun rk-ineen ineosien j orgnisen ineen kävikin välinen yhteys säkki näytteissä Säilörehun ineos Org. ineen hävikki Merkitsevyys Kuiv inepitoisuus Org. ineen määrä k:ss Tuhkn fl Rkvlk. Rkrsvn H Rkkuidun * tt N vp. uutein. määrä k:ss ZX xx xxx xxx, P.(0.001, r (vp. st. 70) P < 0.01 r x P r Tulukko 12. Säilörehun ldun j kuiv,ineuppioiden välinen yhteys säkkinäytteissä Säilörehun ominisuus Kuiv inetppio Merkitsevyys PH Etikkhppopitoisuus Propionihppopitoisuus Voihppopitoisuus Vlerinhppopitoisuus Mitohppopitoisuus Sokeripitoisuus Ammonium N pitoisuus Liukoinen N pitoisuus Kokonis N pitoisuus X Merkitsevyys kuten tulukoss 11.

16 14 Sonnn kteeristokoe lypsylehmillä Säilörehun ldun vikutust lypsylehmien sonnn voihpposillipitoisuuteen on tämän kokeen pohjlt käsitelty jo KIURUym. (1975) julkisuss. Trjotun 6.6 kg korsirehun kuiv-inett heinäryhmän eläimet söivät in nopesti. Myöskin Viherliuoksell j ML-74- liuoksell säilötyt.rehut mittoivt yleensä hyvin. Sensijn pi- norehu ts. syömättä. Jätteiden määrä lisääntyi kokeen ikn selvästi. Viherliuosrehu sneen ryhmän sonnss'oli selvästi vähemmän voihpposillej kuin pinorehu ti ML-74.-rehu Sneiden lehmien sonnss. Vähiten voihpposillej oli kuitenkin heinäryhmän eläinten sonnss (KIURU. ym. 1975). Ksvukoe mulleill 4.5 kilo ohr päivää kohti sneet sonnimullit ksvoivt keskimäärin 545 g/pv enemmän kuin 1.5 kg ohr sneet mullit. Täten ne mkäoivt" nnetuist kolmest lisäkilost ohr yli mrkn kilolt. Eniten ohrlisä prnsi päiväksvuj pinorehuryhmällä j vähiten ML-74-rehu sneell ryhmällä, jonk päivittäiset syöntimäärät olivt korkeimmt. Väkirehunnoksen olless 4.5 kg/pv poikkesivt eri säilörehuill. svutetut päiväksvut huomttvsti vähemmän toisistn kuin 1.5 kg/pv väkirehutsoll. Suurehkoist keskirvojen eroist huolimtt, eivät eri säilörehujen ntmt ksvu-, rehunkulutus- j teurstulokset poikenneet tilstollisesti merkitsevästi (I) 0.05) toisistn (tulukko 13). Tulukko 13. Ksvu-, rehunkulutus- j teurstulokset mulleill Pinorehu RP-rehu VL-rehu ML -74-rehu x) 4.5 kg x 4.5 kg X 4.5 kg X 4.5 kg X Lisäksvu, g/pv Säilörehun syönti kg/e1./pv Rehunkulutus ry/lisäk. kg Teurspino, kg Pisteitä teursrvosteluss x) 1 = väkirehutsojen 1.5 j 4.5 kg keskirvo

17 15. Loppupäätelmät Liin vrhisess viheess korjtun ensimmäisen sdon jäljiltä on normlimenetelmin vike sd toisest sdost kunnon säilörehu. Ittr. inostn Viherliuosrehu Säilyi ldultn hyvänä. Muut rehut sisälsivät midontuotntotiloj jtellen liiksi juustonvlmistukselle hitllist voihppo. Runssti virhekäynyt rikkihppopitoisell ML-74 koeliuoksell vlmistettu säilörehu mittoi kylläkin eläimille yhtä hyvin kuin Viherliuosrehu. Lisäksi ML-74-rehu menestyi hyvin mullien ksvtuskokeess. Rikkihppo-formliiniyhdisteillä onkin jtkettu tutkimuksi. Sensijn propionihpon j rikkihpon seos jätettiin pois jtkotutkimuksist. 1.5 kilo ohr näin kuitupitoisen säilörehun lisänä osoittutui - hyvän ksvutipumuksen omville mulleille liin lhiseksi.

18 16 kirjallisuus LUETTELO ETTALA, E., NENONEN, E. & LAMPILA, M Nurmisäilörehujen säilöntätppioist. Kehittyvä Mtlous 7: JARL, F., Ensileringsförsök ooh utfodringsförsök med ensilge. I. Lntrukshögsk. Husdjurförsöknst. Meddelnde s. KIURU9 Vs 9 MOISIO, T & KEULA, M äilörehujen käymistphtumist sekä vikutuksest lehmän sonnn voihpposillipitoisuuteen. Krjntuote 3/75: 4-8. LAMPILA, M Tehoks ilmn poisto säilöntätppioiden pienentäjänä. Krjtlous 49, 4: 12. POUTIAINEN, E. & RINNE, K Korjuusteen vikutus säilörehun rvintorvoon:. Kehittyvä Mtlous 3:

19 ERI. MENETELMILLÄ VALMISTETUT SÄILÖREHUT.NAUTAKARjAN RUOKINNASSA 10 KOIRANHEINÄVALTAISESTA NURMESTA VALMISTETUT SÄILÖREHUT HEIKKI RISSANEN, ELSI ETTALA. j MARTTI LAMPILA Mtlouden tutkimuskeskus, Kotieläinhoidon tutkimuslitos I TIIVIS TELMÄ Jokioisten krtnoitten Lintupjun tilll vlmistettiin ',säilörphu ilmn'säilöntäinett sekä AIV-2-liuoksell, Viherliuoksell j ä -73-koeliuoksell (formldehydin j rikkihpon seos).: Rehujen ruonkint-rvo tutkittiin Jokioisiss suoritetuss ruokintkokeess j Tikkurilss suoritetuss sulvuus- j typpitsekokeess. Edellisessä kokeess koe-eläiminä oli 16 lehmää (keskimääräinen pino vlmistuskudell 469 kg) j 16 noin vuoden vnh hieho (pino vstvsti 261 kg) sekä jälkimmäisessä 4 lmmst. Sulvuus- j typpitsekokeess säilörehu oli inon rehun. Mittvuuskokeess lehmät sivt säilörehun ohell ohr 10 mitokilo ylittävän tuotok-. sen iheuttm energitrvett vstvn määrän. Päivittäinen hei-. nänhos oli lehmillä 2 kg j hiehoill 0,5 kg. Kikki rehut olivt ldultn erinomisi. Pinorehun kemillinen koostumus poikkesi selvästi muiden rehujen,koostumuksest, 'mikä:johmtui pinorehun suhteellisen voimkkst käymisestä., Toislt AIV-2-rehun j Viherliuosrehun sekä AIV-2- j S -73-rehun välillä oli selviä eroj. Lehmät söivät pino-, AIV-2-, Viherliuos- j S -73-rehu keskimäärin 10.0, 12.3, 11.7 j 12.3 j hiehot 5.3, 7.5, 6.4 j 7.0 kuiv-inekilo päivässä. Lehmien oslt pinorehun j muiden rehujen väliset erot olivt tilstollisesti merkitseviä (P 0.05).). Hiehoill AIV-2- j Viherliuosrehun välinen ero osoittutui edelläminittujen erojen lisäksi merkitseväksi (P Ite 0.05). Lehmien päivittäin syömät kuivineen kokonismäärät olivt vstvsti 14.3, 16.5, 16.0 j 16.6 kg j hiehojen 5.7,. 7.9, 6.8 j 7.4 kg. Suurist syöntimääristä johtui, että lehmät sivt energi j vlkuist huomttvsti rvioitu trvett enemmän. Eri rehuill sdut mitotuotokset (4 %) olivt 16.8, 17.7,18.4 j 17.8 kg., Ero oli merkitsevä (P 0.05) pinorehun j Viherliuosrehun

20 välillä, Ainostn pinorhuruokint johti lehmillä pinon lenemiseen, Hiehojen pino kohosi kikill ruokinnoill,,:finorehull stu pinonlisäys oli pienin. Toislt Viherliuos- j S -73-rehuill, stiin suurimmt pinonliäykset. Lisäksi Viherliuos- j S kinnll lmpiden typpitservot olivt korkeimmt. Kikki hvinnot puoltvt säilöntäineen käyttöä säilörehun vlmistuksess pyrittäessä säilörehun syötön mksimointiin. Ldultn moitteettomnkn pinorehun ruokint-rvo ei yltänyt säilöntäineill vlmistettujen rehujen tsolle. II JOHDANTO Säilörehun vlmistus ilmn säilöntäinett perustuu pääsiss mitohppokäymiseen. -Jos olosuhteet ovt otolliset, Mitohppokäyminen. joht nopesti ph:n lskuun,, jolloin hitlliset käymisilmiöt esty-. vät. Kosk mitohppokäyminen ei in tk säilönnän, onnistumist, on jo 1930-luvult lähtien (VIRTANEN 1934) käytetty hppoj käymisilmiöiden säätelijänä j niiden vikutuksen täydentäjänä. Nykyisin A. I. Virtsen kehittämä säilöntämenetelmä on käytössä jon-i kin verrn lkuperäisestä pöikkevss muodoss: voimkkt minerlihpot on korvttu. osittin orgnisill hpoill., Hppojen lisäksi Suomess on käytetty. 60-luvult lähtien formldehydin j hpon seost säilöntäineen. Vikutustp poikke selvästi edelläminitust: säilönnän lkuviheess vikutus perustuu pääsiss formldehydin kteerien ksvu estävään ominisuuteen. Vst muutmn kuukuden kuluttu ph:n vikutus tulee esille (ETTALA ym ). Tässä selostettvn kokeen trkoituksen oli verrt ilmn säilöntä,- inett j eri.säilöntäineill.(ri~ettujenåäilö'tehujen ltu j ruokint-rvo. Koe oli jtko Mtlouden tutkimuskeskuksess Vv suoritetuille. ljoille säilöntäinevertiluille (ETTÅLA ym, 1975 j ) j kuului osn Suomen.itsenäisyyden julllvuoden 1967 rhston (SITRA) rhöittmn projektiin no 6065 TS.

21 19 III, AINEISTO JA KOEJÄRJESTELYT åäilöntäineet j säilörehu5en vlmistus Vertiltvien säilöntäineiden koostumus oli pinoprosenttein il- mistun seurv: 83,3 % muurhishppo+ 1,7 % ottofosforihppo % vettä 20,4 % formldehydiä + 24,0 % etikk,- Viherliuos hppti + 3,5 % stilisttoreit + 52,1 % vettä 24,5 % formldehydiä +.14.,4 % rikki koeliuos: hppo + 2,1 % stilisttoreit % vettä Koesäilörehut vlmistettiin Jokioisten krtnoitten. Lintupjun tilll. åäilöntä tphtui neljään etonisiiloon, joiden sisäpint oli käsitelty lujitemuovill. Siilojen korkeus j hlkisij oli 5 m. Kosk käytössä oli neljä niittosilppuri, tornien täyttö pystyttiin suorittmn smnikisesti. Tämä mhdollisti sen, että jokiseen siiloon korjttu ruoho oli smnltuist. Säilöntäineen sekoitus, ruohon joukkoon tphtui niiton yhteydessä keläilppuriin liit'etystä nnostuslitteest j säilöntäinett pyrittiin käyttämään viisi litr tuhtt rk,inekilo kohti. AIV-2-liuost kului keskimäärin 5,0, Viherliuost 5,1 j S 73-liuost 5,1 1 tuhtt kilo kohti. Ruoho korjttiin neljältä peltolohkolt, joiden målji oli sve.. Ksvuston pääos oli koirnheinää j sen määrä vihteli eri lohkoil- l 57:stä 94 (tulukko 1). Ksvuston korkeus oli cm. Kyseessä oli khdell lohkoll kolms j khdell neljäs kårjuukertg. Sto kohti oli lnnoitteen käytetty 100 kg typpeä hehtri kohti. Mhdollisesti tässä viheess ksvien käytettävissä oli suuri os myös edelliselle sdolle nnetust typestä. Tämä johtui siitä, että kesäkuun loppupuoli Oli melko vähästeinen j heinäkuun kksi ensimmäistä viikko olivt täysin'steettomi (ANON 1973). SäilörehUn. rkineen koostumust' koskevt tiedot on esitetty tuiukoss. 2. Korjuuikn.sää oli viileätä: Keskilämpötil vihteli'eri'päivinä 7,3 j 9,2 Celsius-steen välillä (ANON 1973): 'Eri vuorokusien mksimilåmpötilt Olivt 11,5-13,29C j Minimilämpötilt -1,5 - +6,6 0...Sdemäärät olivt pieniä. Määrät olivt perättäisinä- päi-

22 2,0 vinä 0,0, 0,9, 0,5, 0,1, 0,0 j 0,5 mm. Syyskuuss sää jtkui edelleen kylmähkönä. Kuukuden keskilämpötil oli 6,4 C. mrrsj jouluk= keskilämpötilt oli,yt 1,79 -_4,0 j -7,5 0. Sulvuus- j typpitsekoe Rehujen sulvuu,- j typpitsekoe suoritettiin Kotieläinhoidon tutkimuslitoksell Tikkurilss käyttäen lmpit koe-eläiminä. Koekvio oli ltinlinen neliö (4 x 4), joss jokinen koekusi kesti kolme.viikko. Koekusi jkntui viikon kestävään mittvuus-, vlmistus- j keruukuteen. Säilörehu oli ino kokeess käytetty rehu j eläimet 'sivt syödä sitä vpsti mittvuuskudell. Vlmistus- j keruukudell eläimille trjottv säilörehumäärää rjoitettiin 90 %:iin mittvuuskuden syöntimääristä. Kivennäisseoksen (Kultlypsy, Keskusosuusliike Hnkkij) j veden snti oli vp. Ruokintkoe Lintupjuss suoritettv ruokintkoett vrten koe-eläimiksi vlittiin 16 lehmää j 16 noin vuoden vnh hieho. Lehmien keskimääräinen pino li 469 kg j hiehojen 261 kg. Vlmistuskusi lkoi Tällöin eläimet olivt litumell. Siirtokuden luss ( ) sekä hiehot että lehmät jettiin neljään mhdollisimmn smnrvoiseen ryhmään vlmistuskuden tietojen perusteell. Ryhmittelyperusteen käytettiin lehmien oslt mitotuotost (4 %), midon rsvprosentti, eläinten pino j viimeisestä poikimisest kulunutt ik. Hiehoill vstvt perusteet olivt eläinten ikä j pino. Siirtokuden ikn siirryttiin lidun- j ruohoruokinnst säilörehuruokintn. Koekusi lkoi Sekä lehmien että hiehojen, ruokintkoe toteutettiin ltinlisen ne-,liönä (4 x 4). Kukin koekusi kesti kolme viikko j jkntui sitseinän.päivän jksoihin. Säilörehu eläimet sivt syödä vpsti. Tämän ohell nnettiin lehmille 2 kg j hiehoille 0,5 kg heinää päivässä. Väkirehun käytetty ohr nnosteltiin lehmille yksilöllioesti edellisen jkson mitomäärän (4 %) perusteell. Väkirehu nnettiin määrä, jok vs-. tsi kymmenen mitokilo ylittävästä tuotoksen osst iheutuv energitrvett. Hiehojen ruokintn ei kuulunut väkirehu.

23 Kivennäisseoksin käytettiin Kultlypsyn j ruoksuoln seost (10 : 1) sekä Fosforilypsyä (Keskusosuusliike Hnkkij). Lehmät sivt korkeill tuotostsoill (20-30 kg) edellistä sekä mtlmmill (10-19 kg) jälkimmäistä seost. Myös hiehojen kivennäisseoksen käytettiin Forforilypsyä. Tulosten kerääminen j nlysointi poistuneet Sii1oist4äristemehuääärät punnittiin. Puristemehujist koottiin edustvt näytteet, jotk lähetettiin nlysointi vrten Tikkuriln. Näytteistä tehtiin ph-, kuiv-ine-, rkvlkuis-, tuhk- sekä ominispinomääritykset. Mito punnittiin jok lypsykerrll sdn grmmn trkkuudell. Vstvsti punnittiin eläimille nnetut rehuerät. Lehmien j hiehojen punnitukset suoritettiin vlmistuskudell sekä siirtokuden j jokisen koekuden lopuss. Khden viikon välein säilörehuist otettiin edustvt näytteet, jotk ' edustivt khden viikon syöntiä. Näistä määritettiin hihtuvien rsvhppojen pitoisuudet, mitohppo-, mmoniumtyppi-, liukenev typpi-, kokonistyppi-, nitrttityppi- j sokeripitoisuus sekä tehtiin tvnominen rehunlyysi (ETTALA ym ). Ohr- j heinänäytteet kerättiin päivittäin. Kunkin koejkson osnäytteet yhdistettiin j erästä otettiin näyte nlyysiä vrten. Jok jkson luss mitonäytteistä (khden päivän yhteisnäyte) tehtiin rsvmääritys Milko-Tester-II-litett käyttäen. Rehurvot lskettiin heinän j ohrn oslt käyttäen hyväksi tulukoist (NJF, Fodermiddeltel 1969) sekä säilörehujen oslt sulvuuskokeest stuj kertoimi. Rehujen välisten erojen merkitsevyydet testttiin pienimmän neliösummn vrinssinlyysillä j keskirvojen erot Tukey'n testillä (I) < 0.05-tso). Mittvuuskokeen tulosten käsittelyssä kunkin koejkson ensimmäistä viikko pidettiin vlmistuskuten.. Vlmistuskusien tietoj käytettiin regressiomuuttujin mitotuotosten j midon rsvpitoisuuden testuksess. Näin stiin kokeen luss olleet eläinten väliset yksilölliset erot eliminoiduiksi.

24 IV KOETULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Puristemehut Pinorehun puristemehun tlteenotto tuotti jonkin verrn vikeuksi, sillä puristemehu oli sket. Nähtävästi tästä syystä koko puristemehumäärä ei päässyt poistumn normli tietä, vn os tihkui, ulos rehunottoluukkujen roist. Rehust erottuneet puristemehumäärät (0,0-0,3 % rk-ineest, tulukko 3) olivt erittäin pieniä ikisemmiss tutkimuksiss (ET- TALA ym. 1972) stuun keskirvoon (2,9 %) verrttun. Ero stt johtu rk-ineen kuiv-inepitoisuuden eroist. ETTALAA ym. (1972) kokeess keskimääräinen kuiv-ineprosentti oli 19,2, kun se sensijn oli tässä kokeess yli prosenttiyksikön korkempi (20,5.). Tämä ei kuitenkn selitä eroj eri säilöntämenetelmien välillä. Mhdollisesti rehun ph:n lsku j sen vikutuksest tphtunut solujen plsmolyysi ovt johtneet pino- j AIV-2-rehull muit rehuj suuremmn puristemehumäärän erottumiseen. Plsmolyysiin viitt se hvinto, että AIV-2-rehun pinuminen oli säilöntäviheen jälkeen kikkein nopeint. Sm pinumisnopeuden ero on hvittu ikisem, min (ETTALA ym ) verrttess hpporehuj (AIV-1-, AIV-2- j muurhishpporehu) sekä Viherliuosrehu. Kikkein suurin määrä kuiv-inett j rkproteiini poistui puristemehun mukn,pinorehust. Säilörehujen ruokintqpillinen koostumus j ltu Pinorehun kuiv-inepitoisuus oli merkitsevästi lempi kuin muiden rehujen (tulukko 4). Tähän on viket löytää selitystä vrsinkin kun pinorehust erottui kikkein suurin määrä puristemehu (tulukko 3). Erot eri rehujen rkvlkuispitoisuuden välillä eivät olleet tilstollisesti merkitseviä. Puhdsvlkuisen määrä kuv lähinnä sitä vlkuisen määrää, jok onp-ystyizrt välttämään mikroien hjotuksen säilörehukäymisen ikn. Pinorehun rvot olivt lhisimmt j;.s -73- j Viherliuosrehun korkeimmt. Eri rehujen väliset erot olivt tilstollisesti merkitseviä. Pinorehun lhiset rvot johtuvt voimkkst käymisestä säilönnän ikn. Nähtävästi S -73 on suojnnut vlkuist mikroien hjotukselt Viherliuost tehokkmmin.

25 23 Tulukko 1. Eri peltolohkoilt korjttu ruohomäärä Ruoho Kpviljikoostumus, % tuorepinost Lohko korjttu Koirn- Timotei Pun-Juolkg heinä nt vehnä Li Apil Kksisirkkiset rikkksvit L L4 : L Tulukko 2. Säilörehun rk-ineen rehuopillinen koostumus sekä nitrttityppipitoisuus 1) Pinorehu AIV-2- rehu Viherliuosrehu S rehu Kuiv-inett, % hiv-ineess, %: tuhk org. inelt 88, rkvlkuist puhdsvlkuist rnkrsv , rkkuitu typettömiä uuteineit nitrttityppeä ,18 0 Erojen merkitsevyyttä ei ole testttu Tulukko 3. Siilojt'poistuneen puristemehun määrä j koostumus Pfii-ieinehu -PUri'änehilss, % häkej- muodos- 55 Omi- kuiv- tuh- rkinett tunut rk- ph ne4s- inet- k vlk. kg kg ineest pino t Puristemehun mukn poistunut, kg kuiv- tuh- rkinett k vlk. Pinorehu AIV-2-rehu Viherliuoshw (0.01) rehu (0.0003) (0.01) (0.004) (0.002)

26 24 Tulukko 4. Koerehujen keskimääräinen ruokintopillinen koostumus j rehurvo Pinorehu AIV-2- rehu Viherliuosrehu S -73- rehu Heinä Ohr Kuiv-inett, % Kuiv-ineess, %: tuhk org. inett c rkvlkuist puhdsvlkuist rkrsv c c d rkknitu typettömiä uuteineit Korvusluku, kg/ry Täyttävyys, kg k/ry srv g/ry srv g/kg c c c Säilörehujen erot on testttu pienimmän neliösummn vrinssinlyysillä j keskirvojen erot Tukeyln testillä (P t 0.05-tso). Mikäli vksuorn rivin rvoj ei ole vrustettu smll kirjinmerkillä ti ne eivät ole ilmn kirjint, rvojen välillä on tilstollisesti merkitsevä ero. Jäljempänä oleviss tulukoiss on käytetty sm merkitsemistp.

27 Rskrsvmäärityksessä orgniset hpot joutuivt eetteriin. liukenevin rkrsvn.joukkoon. Tämä vikutti erityisesti pinotehun rkråsvpitoisuuteen. Käymisessä typettömät uuteineet joutuvt ilmeisesti ensimmäisenä hjotuksen kohteeksi j rkkuidun. hjotus on vähäistä. Ilmiö näkyi pinorehull pienenä typettömien uuteineiden määränä j korken kuitupitoisuuten. Säilörehujen ph-rvot pysyttelivät suhteellisen korkein (tulukko 5). Näin oli myös vrsinisesti hppmuuteen perustuviss säilöntämenetelmissä (pinorehu, AIV-2-rehu). Pinorehun ph-rvot olivt vin hiemn AIV-2-rehun rvoj korkemmt (pinorehu: 4,41, AIV-2-rehu: 4,34). VIRTASEN (1934) mukn säilörehun ldun knnlt kriittise nä rjn voidn pitää ph-4-rvo, minkä rvon molempien rehujen ph ylitti. Viherliuos- j S -75-rehu erosivt ph:n suhteen merkitsevästi pinoj AIV-rehust (edellisen keskirvo 5,15, jälkimmäisen 5,22). Kyseieten säilöntäineiden teho ei perustukn säilönnän lkuviheess hppmuuteen vn formldehydin mikroien ksvu estävään vikutukseen. Vst myöhemmin ph:n vikutus tulee esille (ETTALA ym ). Käyminen rehuiss oli pinorehu lukuunottmtt heikko. Tähän viittvt jo edelläminitut ph-hvinnot. Smst syystä soketimäärä oli AIV-2-, Viherliuos- j S -73-rehuiss korke j orgnisten hppojn määrät olivt lhiset. Pinorehust sokeri on kdonnut miltei tyystin j etikkhpon j mitohpon määrät olivt suuret muihin rehuihin verrttun. Pinorehun j muiden rehujen väliset erot olivt tilstollisesti merkitseviä. Voi-, vlerin- j isovlerinhppo ei tvttu yhdestäkään näytteestä nlyysiåsä hvittv määrää, joten rehuj voi pitää ldultn erinomisin. Myös mmoniumtypen prosenttinen osuus kokonistypestä, jot myös pidetään säilörehun ldun mittn, oli koerehuiss yleensä vähäinen. Kyeeiset pinorehun rvot olivt merkitsevästi muiden rehujen rvoj korkemmt, mutt nämäkin olivt tyypillisiä hyvältuisen säilörehun rvoj. Alimmst rehukerroksest otettu pinorehunäyte poikkesi kylläkin iemmin otetuist. Aikiserrri-P-i näytteiden rvoj korkempi NH 4 -Npitoisuus j ph viittvt siihen, että jälkikäyminen oli päässyt lkuun. Tuloksist nähdään lisäksi, että liukoisen typen proeenttinen osuus kokonistypestä on ollut pinorehull merkitsevästi muiden rehu4en

28 26 Tulukko 5. Eri rehukerroksist otettujen näytteiden koostumust j ltu kuvvi lnkurvoj Rehu Pinorehu 2) Keskirvo Näytekerros K-% ph 1) ) Tuoreess rehuss % % kok. typest Rehun etikk- propie- voi- mito- soke liuk. k:s 4 hppo nihppo hppo hppo ri typpi typpi typpi % NO -N AIV-2 -rehu Keskirvo 2) 1) ) , w 1) Viherliuosreh ) ) Keskirvo _ _ _ , , , , , S -73 -rehu Keskirvo 2) 1) 23, ) , , ) Näytteet on otettu tornin seinämän läpi 2,20 m:n korkeudelt j näytteet 1,20. m:n. korkeudelt. 2) Näytteitä j ei ole otettu mukn keskirvoon.

29 27 rvoj korkempi. Mhdollisesti S -73:n sisältämä formldehydi on lentnut kyseisen rehun liukoisen typen määrää, mikä näkyy merkitsevänä eron AIV 2:n j S -73:n välillä. BREIREM'in j ULVESLIIn (1960) Mukn tuoreen ruohon j piln säilöntä ilmn Säilöntäinett tuott usein huonoltuist rehu. Vik- 'kheidän kokeissn pinorehunäytteiden ltu oli usein moitteeton, ' vihtelu esiintyi erittäin pljon. E2TALAn ym. (1975 ) kokeiss vllitsi negtiivinen vuorosuhde rehun nitrttityppipitoisuuden j käymistulosten määrän välillä. Mhdollisesti ruohon korke nitrttipitoisuus on tässäkin kokeessȧ ehkäissyt käymistä (tulukko 5). Smn suuntn on vikuttnut korjuujn lhinen lämpötil (s. 5), Luonnollisesti myös rehun huolellisell säilönnällä (pinotus) on 'ollut om tärkeä osuutens. Näistä syistä pinorehu on kilpillut menestyksellisesti lduss muiden säilörehujen knss. Säilörehujen sulvuus & typpitse Sulvuuskokeess käytetty säilörehu -oli peräisin siilojen Pohjkerroksest. Tämän rehukerroksen rk-ine sisälsi nlyysin mukn keskimääräistä enemmän rkkuitu. Tämä näkyy mm. SulVuuskoerehu,- jen suuren korvuslukun (tulukko 6). AIV-2-liuoksell säilötyn rehun kuiv-ineen syöntimäärät olivt mittvuuskudell suurimmt (1,38 kg). Pinorehull sekä Viherliuosj S -73-rehull rvot olivt vstvsti 1,16, 1,31 j 1,34 kg.. Säilöntämenetelmä näytti vikuttvn selvästi useiden rehun äineosien sulvuuteen (tulukko 6). Pinorehun sulvuuskertoimet pliytkorkeimmt typettömien uuteineiden sulvuutt lukuunottmtt. Toislt S -73-rehun kertoimet olivt lhisimmt. Erityisesti kuidun sulvuus oli pinorehull huomttvsti muill rehuill stuj rvoj korkempi. Erot olivt tilstollisesti merkitseviä. Myös rkrsvn sulvuudess oli merkitseviä eroj eri rehujen välillä. Tällä ei ole' kuitenkn pljo merkitystä, sillä säilörehun råkrsvpi.toisuus on suhteellisen pieni'.

30 20 Viherlluos j S -73-rehujen rkvlkuisen sulvuudet olivt sel- västi pino.- j. AIV-2rehullå.. stuj rvoj lemmt. Erot olivt tilstollisesti merkitseviä pinorehun j Viherliuosrehun,.pinorehun j S. -73=-rehun sekä AIV-2-rehun j S -73-rehun välillä.- Alhisest vlkuisen sulvuudest huolimtt Viherliuos- j S.-73-rehujen typpitservot (eläimeen päivässä pidättynyt typpimäärä grmmoin) olivt pinorehun j AIV-2-rehun rvoj korkemmt. Erot eivät kuitenkn olleet tilstollisesti merkitsevät. Smnlisi tuloksi Ori,yiheliuoksen vikutuksest stu ikisemminkin (POUTIAINEN.j HVIDA 1970). Toislt eläinten vlkuisen snti oli tässä kokeess huomttvsti, trvett suurempi, joten kokeen typpitservoihin on suhtuduttv, tietyllä vruksell. Säilörehujjen mittvuus sekä energin j vlkuisen trve j..å. Snti, Säilörehun mittvuutt voidn pitää rehun kemillisen koostumuksen j Sulvuuden ohell rehun ruokinnllisen rvon mittn. Pino-, AIV-2-, Viherliuos- j S -73-rehujen syöntimäärät.(tulukko-7, kuv 1)- 'olivt lehmillä suuri ikisempiin tuloksiin (ETTALA 1975 ) verrttun. Myös hiehojen syömiä määriä (tulukko 7, kuv 2) voidn - pitää suurin.' Pääsillisin. syy suuriin syöntimääriin on mhdollisesti ollut syyssäilörehujen vähäinen käyminen j luonnollisesti rehujen hyvä ltu'. Tätä käsitystä tukee ETTALAn ym. (1975. j ) vstvnlisist rehuist sm tulos. On todettu', että hyvältuisesskin säilörehus-, s syntyvät käymistulokset heikentävät mittvuutt (ETTALA ym ) Pinorehun syöntimäärät olivt lhisimmt. Pinorehun j AIV..2-rehun sekä pinorehun j S -73-rehun välillä erot olivt lehmillä tilstollisesti Merkitseviä. Hiehoill edellä minittujen rehujen välisten'erojen lisäksi AIV-2- j Viherliuosrehun välinen ero oli merkitsevä. Säilörehun syöntimäärän ilmoitt~nen kuiv-ineen selvensi edelleen eroj. Pinorehun syöntimäärät poikkesivtlehmillä Merkitsevästi muiden rehujen syöntimääristä. Hiehoill eli lisäksi - AIV-2 J Viherliuosrehun välinen ero merkitsevä.

31 Tulukko 6. SUlvuuskoerehujen sulvuudet, rehull sdut typpiteet sekä rehurvot Pino- AIV-2- Viher- S -73- rehu rehu liuosrehu rehu $ulvuus org ine " 6703 rkvlk c " rkrsv c ,typet. uutein rkkuitu Typpitse, g/vrk Rehurvot korväusluku, kg/ry?.) !täyttävyys, kg k/ry1) ' - srv g/ry 1) ) Erojen merkitsevyyttä ei ole testttu Tulukko. Eri rehujen keskimääräiset syöntimäärät Pino- AIV-2-.! Viht- S rehu rehu liuosrehu rehu Lehmät:! säilörehu, kg', kg k heinää, kg ohr, kg kuiv-ineen syönti, kg yht. Hiehot: säiiörehui kg, kg k heinää, kg kuiv-ineen syönti, kg yht 'c ' ' c c e lc 7.4

32 30 Tulukko 8. Energin j vlkuisen snti eri säilörehuruokinnoill sekä lehmien rvioitu energin j vlkuiset trve Pino rehu AIV 2 rehu Viher liuosrehu S 73 rehu Lehmät: ) ry trve' ry-snti ;2 srv trve 1) srv snti Hiehät: ry snti 4,0 c c 4.9. srv snti ) Erojen merkitsevyyttä ei ole testttu Tulukko 9. Eri säilörehuill sdut tuotokset Pino AIV-2 Viher S -73- rehu rehu liuosrehu rehu Lehmät: mito, kg mito (4 %), kg midon rsv-5' ) elopinon muutos, kg Hiehot: 1) elopinon muutos, kg ) Erojen merkitsevyyttä ei ole testttu 9

33 '14 13 ' Säilörehun kuiv inett kg/lehmä/ ALMISTUS IIRTC I K OEKAUS I 2.K OEKAUSI -KAUSI Elopin kg/ Lehmä 3. KOEKAUSI 4. KOEKAUSI kg/ lehmä)pv ' I. REHUTUNNU --6-PAINOREHU -0-,AIV-2-REHU... -A-VIHERL I UOSRENV S'73-REHU "Kr 17J94/9 15/10 5/11 26/11 17/12 ts 1. Lehi PillttL ydiäizt ^ 9.1 kook u mini& i.1eill4r j sit.ototos (4 1;) eri;oei.kill seduk elopinon

34 Säkörehun kuiv inett kg/hieho/pv VALMISTUS IRTOI 1.KOEKAUSI 2.KOEKAUSI 3. KOEKAUSI 4. KOEKAUSI I KAUSI KAUSI REHUTUNNUS PAINOREliU Al V E H U VIHERLIUOSREHU S'--73-REHU 4 34O O t4; 26 0 Etopino kg/hieho p v.re...».1rfflce»me 17/924/9 15/10 5/11 26/11 17/ :?,%21~~1 1NIIMICTI1~~~f~lg~~0~1101» Keee 2. Hieh3jen pivitt4in syön& kilrehn keive,..teemäärä eri olip!~ unet«eri knkeuelllei

35 3 3., Voimkkiden minerlihppojen ktsotn huonontvn rehun mittvuutt. Koetulokset osoittvt kuitenkin S -73:n oslt, että kyseisen suuruisen määränä käytetty rikkihppo ei ole vikuttnut rehun syöntimäärää lentvsti. Lehmien päivittäin syömä kuiv-inemäärä ylitti AIV-2-, Viherliuos- j S -73-rehuill 16 kg. Pinorehull määrä oli 1,7-2,3 kg edellisten rehujen keskirvoj lempi. Suurist syöntimääristä johtui, että lehmät sivt energi j vlkuist huomttvsti rvioitu trvett enemmän (tulukko 8). Eri rehuill sdut tuotokset PinorehUll stiin lhisimmt mitotuotokset (tulukko 9, kuv I). Ero muihin rehuihin verrttun vihteli neliprosenttisenmiton ilmistun 09 9 kg:st 1,6 kg:n. Pinorehun j Viherliuosrehun välinen ero oli tilstollisesti merkitsevä. Edelleen pinorehuruokint johti lehmillä pinon lenemiseen (tulukko 9, kuv 1). Muit rehuj käytettäessä pinon lenemist ei tphtunut. Hiehoill rehujen tuotntovikutus näkyi pelkästään pinon muutoksen. Suurimmt lisäykset stiin Viherliuosrehull j lähes yhtä suuret S -73- rehull (tulukko 99 kuv 2). Tulos on Viherliuosrehun oslt yhdenmukinen KOSSILAn j LAMPILAn (1974) smien tulosten knss. Vrt kokeen järjestämistä vrten on stu osittin Frmos Oy:ltä perustuen Frmos/SITRA-sopimukseen (projekti no 6065 TS, tuorerehun säilöntäinetutkimus). Kiitämme tloudellisest tuest, minkä nsiost kokeen järjestäminen on ollut mhdollist.

36 34 KIRJAILISUUSLUETTEIO ANON, Kuukusiktsus Suomen ilmstoon. Kesä-joulukuu. Ilm, tieteen litos. Vuosikert 67. BREIREM, K. & ULVESLI, Ensiling methods. Herge strcts 39 1: 1-8. ETTALA, E.9 POHJANHEIMO, 0., HUIDA, L. & LAMPILA, M Hpot sekä hpon j formldehydin seokset ruohon säilönnässä. I Säilöntätulokset. Kotieläinhoidon tutkimuslitoksen tiedote no, 1, Mtlouden tutkimuskeskus, Tikkuril. POHJANHEIMO, 0. & LAMPILA, M Hpot sekä hpon j formldehydin seokset ruohon säilönnässä. II Säilörehujen ruokinnllinen ltu. Kotieläinhoidon tutkimuslitoksen tiedote no. 1, Mtlouden tutkimuskeskus, 1.kkuri1. 9 NENONEN, E. & LAMPILA, M Nurmisäilörehujen säilöntätppioist. Kehittyvä Mtlous 7: KOSSILA, V. & LAMPILA, M Nudnlihn tuotnto vihreällä linjll. Kehittyvä Mtlous 19: POUTIAINEN, E. & HUIDA, L Eri säilöntäineill vlmistettujen nurmisäilörehujen ltu j sulvuus. Koetoim, j Käyt. 27: 2. VIRTANEN, A. I yers' experience of A.I ;v. Contritutions from the lortory of Vlio No. 2. Helsinki.

37 ' ERI MENETELMILLÄ VALMISTETUT SÄILÖREHUT NAUTAKARJAN RUOKINNASSA RAIHEINÄSTÄ JA MONIVUOTISESTA SEOSNURNESTA VALMISTETUT SÄILt5 1) 1) HEIKKI RISSANEN, ONNI POHJANHEIMO, ERKKI VIRTANEN, ELSI ETTALA j MARTTI LAMPILA ~tlouden tutkimuskeskus, Kotieläinhoidon tutkimuslitos TIIVISTELMÄ Pohjois-Svon koesemn j Kotieläinhoidon tutkimuslitoksen yhteistyönä vv toteutetuiss kokeiss tutkittiin ksviljin j päilöntäineen vikutust säilörehun koostumukseen, ltuun j ruokint-rvoon. Säilörehnt vlmistettiin Pohjois-Svon koesemll kesällä 1973 j 1974 neljään lujitemuovisiiloon. Säilörehujen tk-ineen oli yksivuotinen riheinä sekä timotei- j niittynurmikkvltinen seosnurmi. Säilöntäineen käytettiin AIV-2-liuost j VL-73-koeliuost (formldehydin j rikkihpon seos). Tlvell j toteutetuiss ruokintkekeiss lehmät (16 j.16) sivt säilörehu vpsti, heinää 2 kg päivässä j propionihpoll säilöttyä ohr yli kymmenen mitokilon tuotoksest iheutuv energitrvett vstvn määrän. RuokintkOkeet kestivät tlvell j tlvell päivää. Tlven kokeest on lehmien tulostietoihin otettu vin 75 Päivän keskirvot mukn, kosk kksi eläintä jouduttiin poistmn kokeest siruden tki. Sulvuus- j typpitsekokeet tehtiin Tikkurilss pässeillä. Eri, rk,ineist j eri säilöntäineill vlmistettujen säilöre.- 'hujen kemillinen kooptumus poikkesi toisistn. Rk-ineen vi.- kutus - oli selvempi kuin säilöntäineen. Rehujen ltu voidn pitää hyvänä sillä voihppo j vlerinhppo tvttiin vin muutmst näytteestä, j mmoniumtypen prosenttinen osuus kekonisty-. pestä oli pieni. Eri ineosien sulvuusrvot olivt AIV-2-rehuss yleensä korkemmt kuin VL-73-rehuss. Riheinäsäilörehun eri incost osoittutuivt yleensä seosnurmest vlmistetun säilörehun ineosi premmin sulvikåi. 1) TehjoiS-Svon loese,

38 36 Lehmät söivät AIV-2-rehun j VL-73-rehun kuiv-inett vv j 8.6 kg sekä vv j 7.2 kg/e1./pv. Kuiv-ineen kokonissyöntimäärät olivt vstvsti 13.7 j 15.8, kg sekä 11.3 j 11.1 kg. Erot eivät olleet tilstollisesti merkitseviä. Riheinäj seosnurmisäilörehun syöntimäärien (8.3 j 9.2 kg) välillä oli vv tilstollisesti merkitsevä (1) < 0.01) ero. Myös kokoniskuiv-ineen syöntimäärien (13.2 j 14.4 kg) välinen ero oli merkitsevä smll merkitsevyystsoll. Seurvn tlven säilörehun kuiv-ineen j kokoniskuiv-ineen syöntimäärät olivt vstvsti 7.1 j 7.4 sekä 11.2 j 11.2 kg. Mitotuotosten (4 %) välillä ei ollut merkitseviä eroj. Keskimääräinen päivätuotos oli vv AIV-2-ryhmällä 19.6 kg j V1-73- ryhmällä 20.2 kg,sekä vv j 16.5 kg. Vstvt rvot olivt riheinä- j seosnurmiryhmällä 19.7 j 20.1 sekä 17.5 j 16.2 kg. Vv lehmien energin snti vstsi keskimäärin trvett, mutt vv energivjus oli huomttv. 9.21Wr,.:rkvlkuisen snti oli sensijn molemmiss kokeiss trvett suurempi. II JOHDANTO Tässä esitettävä.,.,. koe'kuului.spn -, - tutkimuspro lektiin kuin edel1ä spe lostettu säilöntäinevertilu (ss ). III AINEISTO JA KOEJÄRJESTELYT Säilöntäineet säilörehujen vlmistus Kokeiss käytettyjen säilöntäineiden koostumus pino-osin oli seurv: AIV-2-liuos: 83.3 % muurhishppo % ortofosforihppo % vettä VL-75-koeliuos: 19.8 % formldehydiä % rikkihppo % stilisttoreit % vettä

39 Monivuotisen nurmen ksviljikoostumus oli eri vuosin seurv: vuosi timotei 62 % 37 % niittynurmikk muut heinäksvit voikukk9 vlkolsikepil ym. j " n " Ensimmäisenä koevuonn korjtun yksivuotisen riheinän joukoss oli hiemn svikk. Seurvn vuonn linnunklin j muiden rikkksvien osuus ksvuston tuorepinost oli noin 3 %. Rk-ineen ruokintopillinen koostumus on esitetty tulukoss " " " 37 Koesäilörehut vlmistettiin neljään lujitemuovieiiloon, joiden korkeus oli 7.5 m_.:j hlkisij 3.0 m. Korjttu ruohomäärä j säilöntäineen kulutus tuhtt rk-inekilo kohti oli seurv: vuosi Torni I Torni II Torni III Torni IV riheinw monivuot. riheinä/ monivuot. AIV-2 nurmi/ VL-73 nurmi/ VL-73 AIV-2 Rk-inett kg Säilöntäinett 1/1000 kg V yksivuotisen riheinän korjuu tphtui j 24-?5.09. sekä monivuotisen seosnurmen j V korjuujt olivt vstvsti j sekä j V korjuuolosuhteet olivt hyvät. Steet olivt vähäisiä. Riheinän eri korjuujksoin lämpötilt olivt j C j monivuotisen nurmen j 8.8 C (ANON 1973 j 1974). V lämpötilt olivt vstvsti j C sekä j Sde hittsi monivuotisen nurmen korjuut , j riheinän korjuut molemmill korjuukerroill.

40 cr H 0 \ CV CV 0., 0 \ CO 04 CO ri 0 CV c CO 1.-1 r-i r-i LON co H0 o Ir2 ON 04 CO 0 CN U IN 0 r '.0 r-i cr s.0 0: I <I- CV r4 CO 01 CV H H L11 LC \ LC1 ) On \ CIN CID t- o 0 0 CN01 CV CO 0N OD 4 04 r.1 CO 04 st f CO 0- H 0:- L L '.0 ) s..0 01,J: 0 0 CO 01 '.0 01 ' Co. 0 o,-.1-0 ON 01,J CO cl. V 01 e.-1 r.-1 CO o I- r CO e-4 CV V 03 '.0 V C ,0 /1\ LI \ t's ON.O.' ON '43 ON 0 03 OD c/-,.4- LN " CO I! 0 0 tr, D H cr% u csl L.c co H 0 r \.0 0 H 01 H 04..:1-, (V V CO Co 0.2 0,2 CV CO 01 \ 0 V '0 `43 CN 04 CN ',4;) cr 0-4- r e «en 'NO 0 Cn Nl \ CO r-i 04 AIV-2 liuos ' cs! ON 0"1 cr ON CN `43 04 CO 0 01 ' "2 CN t", 0 9 co :4" \ CO co: :11 CV 0'. 1-1 CV 04 CV 0- CO '.0 j. 0 CO U1 st CV Cr, 01 Cn \Co 0\ ch CN 04 r-i 1-1 CO r-i r-i LOI CN r.v I 14-N..0 CN CV LS o ON 01 r.-i ri CO r-4 C9'0 Tulukko Q. -P " 01.H P d 0 d -I-' P 0 0 M ti -t' 0)0 g ri CO 01 g /-1 0 d > i-i c3 d L--- I I,....M...M.5 0, t.- o 0 0 L" p 0\ 0 0,--1 M 124 Ci 0 F-, 44 f-i typettömiä uuteineit,;,; o d". d -.-4 co ' :44 i0 cz, g 4, ro -P 0 0, P 0)0 0 H o Ori '1' g, '43 å.1 u 1:10 dr4 d (e. C's I I W.å '« C I l'' 0-1 t> 4 FOI H 54 H CN g g.--1 C typettömiä uuteineit

41 39 Sulvuus- j Sulvuus- j 1974 j 1975 typpitsekoe typpitsekokeet suoritettiin Tikkurilss kevättlvell edellisessä kirjoituksess s.20(esitety1l.tvll.- Ruokintkokeet Molemmiss kokeiss koe-eläiminä oli 16 lehmää. V ruokintkoe lkoi j v Vlmistuskuden pituus oli edellisenä vuonn 10 päivää j jälkimmäisenä 20 päivää. Eläimet jettiin ryhmiin vlmistuskuden tietojen perusteell (vert. s.210;).. Viisi päivää kestäneen siirtokuden'ikn siirryttiin steittin koekuden ruokintn. Kokeet toteutettiin fktorilisin kokein. Ne kestivät tlvell j päivää. Edellisen tlven kokeest joukesken.- duttiin poistmn kksi eläintä:koekuden siruden vuoksi, mistä syystä tuloksiin on otettu mukn vin 75 päivän keskirvot. Eläimet sivt säilörehu vpsti, heinää 2 kg/pv, propionihpoll säilöttyå ohr yli kymmenen mitokilon (4 %) tuotoksest iheutuv energitrvett vstvn määrän j kivennäissuolseost. Heinän j ohrn koostumustiedot on esitetty tulukoss 2. Anlyysimenetelmät Jok koejäkson luss määritettiin midon rsvpitoisuus. Lisäksi midost tehtiin jok toisen jkson luss vlkuis- j mitosokerimääritykset (vrt. ETTALA 1975 ). Rehuist tehtiin smt määritykset kuin ikisemmin j smoj menetelmiä käyttäen (ETTALA ym lo). Säilöntäineiden j vstvsti ksviljien väliset erot on testttu pienimmän neliösummn vrinssinlyysillä. Pienimmän neliösummn vrinssinlyysissä on eläinten tuotosten j rehunsyöntierojen testuksess linerisin regressiomuuttujin käytetty eläinten vlmis tuskuden pino, mitotuotost, midon koostumust, säilörehun syöntimäärää j poikimisest kulunutt ik. Näin stiin kokeen luss olleet eläinten yksilölliset erot eliminoiduiksi.

42 40 Tulukko 2. Heinän j ohrn keskimääräinen ruokintopillinen koostumus j rehurvo Heinä Ohr Heinä Ohr Kuiv-inett, % Kuiv-ineess, : tuhk , org. inett rkvlk råkrsv rkkuitu typett. uuteineit Korvusluku, kg/ry TäyttäVyys, kg k/ry srv g/ry srv g/kg

43 41 IV KOETULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU SäiIörehujen ruokintopillinen koostumus j ltu Eri säilöntäineill vlmistetut säilörehut Vv AIV-2-liuoksell vlmistettu rehu sisälsi merkitsevästi enemmän typettömiä uuteineit kuin VL-73-koeliuoksell vlmistettu rehu j sen korvuluku oli merkitsevästi V1-.73-rehun rvo pienempi (tulukot 3 j 4). Molemmiss kokeiss VL-73-rehu oli täyttävämpää kuin AIV-2-rehu. Erot olivt tilstollisesti merkitseviä. Erot sttvt osittin joktu säilörehun rk-ineen koostumuseroist (tulukko 1). Pääsillisi syitä lienevät kuitenkin rehujen käymisen ltu j voimkkuus (tulukot 5 j 6) Korvuslukuihin j täyttävyyteen ovt lisäksi vikuttneet rehujen erilinen sulvuus. AIV-2-rehun eri ineosien sulvuusrvot olivt yleensä korkeimmt (tulukko 7). Eri säilöntäineill vlmistettujen rehujen ph-rvot erosivt.selvästi toisistn (tulukot 5 j 6). AIV-2-rehun rvot olivt hyvin merkitsevästi VL-73-rehun rvoj lemmt. VL-73-rehuss käyminen on ollut voimkkint. Tästä olivt osoituksen korkemmt etikk- j mitohpon määrät. Erot olivt molempin vuosin merkitseviä. Smst syystä VL-73-rehun.sokerimäärät olivt piene~t. Jälkimmäisenä vuonn ero oli hyvin merkitsevä. Molempien rehujen ltu oli korke. Voihppo j vlerinhppo esiintyi hiåmn muutmss näytteessä. Ammoniumtypen osuus kokonistypestä oli pieni. Pienimmät rvot hvittiin AIV-2-rehull. Jälkimmäisenä vuonn ero oli merkitsevä. Luultvsti VL-73-koeliuoksen sisältämä formldehydi on vähentänyt YL-73-rehun typen liukoisuutt j iheuttnut siten vv merkitsevän eron syntymisen VL-73- j AIV-2-rehun liukoisen typen rvojen välille. Eri ksviljeist vlmistetut säilörehut Riheinän j monivuotisen seosnurmen väliset erot olivt yleensä huomttvsti selvempiä kuin säilöntäineiden väliset erot. Riheinäsäilörehun kuiv-inepitoisuus oli lempi kuin vertilusäilörehun (tulukt 3 j 4). V= ineistoss ero oli hyvin merkitsevä. Riheinäsäilörehu sisälsi enemmän tuhk, rkvlkuist j rkrsv sekä vähemmän orgnist inett j typettömiä uuteineit. VV riheinäsäilörehun råkkuitupitoisuus oli pienin j suurin. Riheinän j monivuotisen.

44 seosnurmen väliset erot olivt edellisessä koetulosineistoss merkitseviä kuiv-inepitoisuutt j typettömien uuteineiden määrää lukuunottmtt j jälki~isessä råkvlkuis- j råkkuitupitoisuutt lukuunottmtt. Kuiv-inepitoisuuserot johtuvt osittin erilisist. korjuuolosuhteist, osittin ksviljist. Nähtävästi riheinän joukkoon on joutunut korjuuviheess suhteellisen runssti mult, mikä näkyy korkein tuhk-rvoin. V:n 1974 viket korjuuolosuhteet lienevät erityisesti vikuttneet tähän. Huomiot herättää erityisesti se, että vv riheinäsäilörehun kuitupitoisuus on ollut korkein, vikk riheinäsäilörehun rk-ine on sisältänyt vähemmän kuitu kuin seosnurmisäilörehun (tulukko 1). Syynä voivt oll riheinän märät korjuuolosuhteet, runss puristemehun erittyminen j helppoliukoisten rvinteiden huuhtoutuminen. Riheinäsäilörehun täyttävyys oli merkitsevästi lempi j kilo kohti lskettu sulvn råkvlkuisen määrä suurempi kuin timoteiniittynurmikkvltisell säilörehull. Edellisessä kokeess rehuyksikön srv-määrä oli lisäksi merkitsevästi seosnurmisäilörehun rvoj korkempi. 42 Riheinäsäilörehun käyminen on ollut suhteellisen heikko monivuotisest nuemest vlmistettuun rehuun verrttun. Tästä syystä kyseisen rehun ph-rvot olivt korkemmt (tulukot 5 j 6). Ksviljien väliset ph-rvot olivt hyvin merkitseviä. Tlvell riheinäsäilörehu sisälsi merkitsevästi vähemmän etikkhppo j mitohppo. Jälkimmäisessä kokeess tulos oli smnsuuntinen, mutt vin mitohppopitoisuuksien ero oli merkitsevä. ET=A (1975 ) mukn sokerin j käymistuotteiden välillä on voimks negtiivinen korreltio. Ilmiö näkyy myös tässä kokeess. Riheinäsäilörehun sokeripitoisuus oli suurin. Ero oli merkitsevä vv Ammonium,- typen osuus kokonistypestä oli pienin riheinäsäilörehull. Ero oli tilstollisesti merkitsevä vv Näyttää siltä, että vuosien väliset ph-erot eivät johdu kokonn käymistuotteiden määrästä. Mhdollisesti syynä on se; että säilöntäineiden kulutust ei ole in pystytty pitämään smn (s.37). Tämä stt myös selittää NH -typpipitoisuuksien eroj. Vv rk-ineell j säilöntäineell oli yhdysvikutust ( ) ph- j mitohpporvoihin sekä vv etikkhppprvoihin nähden.

45 43 Tulukko 3. Säilörehujen keskimääräinen ruokintopillinen koostumus j rehurvo AIV-2-liuos VL-73-koeliuos yksivuotinen monivuotinen yksivuotinen monivuotinen riheinä seosnurmi riheinä seosnurmi (11 nlyysiä/rehu) Kuiv-inett, % Kuiv-ineess, %: , tuhk 9, org. inett , rkvlk rkrsv rkåkuitu , ,34 typett uuteineit Korvusluku, kg/ry ,41 5, Täyttävyys, kg k/ry srv g/ry srv g/kg (8 nlyysiä/rehu) Kuiv-inett, % Kuiv-ineess, %: tuhk , org. inett , rkvlk rkrsv rkkuitu , typett uuteineit Korvusluku, kg/ry Täyttävyys, kg k/ry ,25 " srv g/ry srv g/kg X. keskirvo S = stndrdipoikkem

46 44 Tulukko 4, Säilörehujen keskimääräinen ruokintopillinen koostumus j rehurvo säilöntäineen j ksviljin mukn trksteltun AIV-2- liuos Keskimäärin VL-73- koeliuos Keskimäärin yksivuotinen riheinä monivuotinen seosnurmi Kuiv-inett, % Kuiv-ineess, %:.tuhk org, inett rnkvlk. - rkrv rkkuitu. -typett. uuteineit Korvusluku, kg/ry Täyttävyys, kg k/ry srv g/ry rv g/kg 21, f e c e e 8.00 f c f d e 1.26e f e f e Kuiv-inett, % Kuiv-ineess, %: tuhk org. inett' rkvlk. rkrsv rkkuitu typett. uuteineit Korvusluku, kg/ry Täyttävyys, kg k/ry srv g/ry eri, g/kg d ,46c e 9.7 f 6 e f r 1.26e e f ; f e f 6.23± ' Sällöntäineiden j vstvsti ksviljien väliset erot on testttu erikseen vrinssinlyysillä. Mikäli vksuorn rivin rvoj. ei ole vrustettu smll kirjinmerkillä ti ne eivät ole ilmn kirjint, rvojen välillä on tilstollisesti merkitsevä ero. - PIC 0.05, c - d P 0.01, e - f P

47 45 Tulukko 5. Eri säilörehujen kemillinen koostumus AIV-2-liuos yksivuotinen monivuotinen riheinä seosnurmi yksivuotinen riheinä VL-73-koeliuos monivuotinen seosnurni X 8 X S Kuiv-inett, % ph Tuoreess rehuss, $: etikkhppo propionihppo voihppo <0.01 g vlerinhppo <0.01 < mitohppo sokeri kokonis-n , liuk. N, %/kok. N NH4-N, %/kok. N Kuiv-inett, % ph Tuoreess rehuss, % etikkhppo propionihppo voihppo - - < vlerinhppo < itohppo sokeri kokonis-n ' liuk. N, %/kok, N ,4 NH4-N, %/kok. N 1, X. keskirvo S stndrdipoikkem

48 46 Tulukko 6. Eri säilörehujen kemillinen koostumus säilöntäineen j ksviljin mukn trksteltun AIV-2- liuos Keskimäärin VL-73- koeliuos yksivuotinen riheinä Keskimäärin monivuotinen seosnurmi Kuiv-inett, % ph Tuoreess rehuss, p. etikkhppo propionihppo voihppo vlerinhppo mitohppo sokeri kokonis-n liuk. N, Wkok. N NH -N %/kok. N 4 ' Kuiv-inett, % ph Tuoreess rehuss, %: etikkhppo propionihppo voihppo vlerinhppo mitohppo sokeri kokonis-n link. N, %/kok. N 44.4 NH4-N, %/kok. N c 4.20 c <0.01 4: 0.01 c e 4.08 e < e f d 4.50 jd - d c f f f 0.88 e 0, d ,11e d e f e c 4.20 f r d 0.97 c ' e f Erojen merkitsevyydet ilmoitettu snoin kuin tulukoss 4.

49 47 Säilörehujen sulvuus typpitse VIJ-73-rehun eri ineosien sulvuudet olivt yleensä lemmt kuin AIV2-rehun sul7uudet (tulukko 7). Poikkeuksen oli Vin rk,- kuidun sulvuus ensimmäisessä kokeess j rkrsvn sulvuus jälkimmäisessä. Vv typettömien uuteineiden sulvuudet erosivt myrkitsevästi toisistn. Vikk VI1-73-rehun råkvlkuisen sulvuus oli lhisin, typpitservot olivt korkemmt kuin AIV-2- rehull. Mhdollisesti VL-73-liuoksen sisältämä formldehydi on estänyt vlkuisen liillist hjotust pötsikäymisten ikn j prntnut siten eläinten typpitsett. Typpitservojen erot eivät kiitenkn olleet merkitseviä. Riheinä j seosnurmi erosivt säilörehun rk-ineen selvästi toisistn. Riheinän sulvuusrvot olivt yleensä korkemmt. Poikkeuksen oli rkrsvn sulvuus vv Vv:n ineistoss kikkien eri ineosien sulvuuksien välillä oli merkitsevä ero. Vv erot olivt merkitseviä; rkrsvn sulvuutt lukuunottmtt.. Riheinän typpitservot olivt lhisimmt,.mutt typpitse-erot eivät olleet merkitseivä. KsViljin j säilöntäineen yhdysvikutus oli vv merkitsevä (P <0.001) rkrsvn sulvuuden oslt. Säilörehujen mittvuus Molemmiss kokeiss syöntimäärät olivt selvästi Jokioisten kokeen (s.29) syöntimääriä lemmt (tulukko 8, kuvt 1 j 2). Eläinten pino ei kyseis±ssä kokeiss poikennut merkitsevästi toisistn.' (Keskim. pino vlmistuskudell: Jokioinen 469 kg, Mnink: v j v kg), joten syöntierot sttvt johtu mm. säilörehun koostumuseroist. Käyminen on ollut voimkkint tässä kirjoituksess selostettujen kokeiden säilörehuiss. Tiettyjen käymistuotteiden on hvittu vähentävän säilörehun mittvuutt - (ETTA- LA 1975 o). Säilöntäineiden välillä ei syöntimäärissä ollut tilstollisesti merkitseviä eroj. Vv AIV-2-rehun syöntimää rä oli hiemn suurempi j vv pienempi kuin Vt-73.-rehun syöntimäärä. Kuiv-ineen ilmistun AIV-2-rehun syöntimäärät olivt kg suuremmt kuin VIJ-73-säilöntäineell vlmistetull rehull. Edellisessä kokeess VII-73-ryhmän kokoniskuivineen syöntimäärät olivt korkeimmt j jälkimmäisessä lhisimmt.

50 4 Keskin äär in yksivuotinen monivuotinen U 0, CO 1\ I \ 0 C1 0.- CO 14\ ,-0 Ul 0- \O Cr\ 0 -L od O 0 I- CSI, I r-i C.-- r-1 r-i 0- r-i 0) Cn kr\ \.0 CV L \-.0 0, H ^ce id 0 "0.0 0 c- -0 r0 '1-1 0 C) et- 01 \-0 01 CU \ 0 C.-. L" r- cr c-- cv 1.1.,i. 1-r% I I. U-N oo w cv 04 w el C".0) H -0.. c" 0- co oo 4..--I '0 r-i 0, ON `.0 ' CO 0 CO ' CO 04,"-I , L--- CO : H ēt 01 ON 01 1-( :1 si- '0 SY r-1 t'-t- 0, 0-- CO r-i L 4 0 '.0 \-0 H \LI 01 *O" ed Sell dr \ CO U'%'4. e", if 0. del Ul 0.- r-1 (11 CO c-4 0 0, OJ cn t CV 01.e.t OD OD \-0 \ 0 OD 0 CO c" CO +I- CO 0 ON 01 \JD 1.0\ 0-4r 0..c.1 C-- LC \ CNI C.-. 0 r-i,..0 r-i t".-.0 tr%,-1. 0'I 011 C> , 0-- r-1 10 CO CO C , 0- OD 0 r-i rrl 114 VL-93 koe l iuos seosnurni CO 0' H ul.0 /I \ NO H 0'. 0'. '0 CO 01 `,0.. e. Cs1 -rt 0 CO \ rt C.1 CO r-1 C-- CO C :1 r-i C I (".0-0, V u1 LIN 04 (('.0' ' 01 /1) '.0 1 / r--1 r-1 C,N e-i OJ U CO S.0 O'N r-i CO C4 ON C-- t- CO.04 AIV-2 liuos seosnurei cr. 0 0 CV 0 \ D OD CO cr '.4) 01 0 \-.0 OD \ 0 CfN 0 C,-% C-s et H \ OD H 0" 0-0- \ C1I CO r-i , r-i 01 CO Cr CO CO CV CO r-i ON 0 \ 4,.-.0 H 0'. 00 L L---- OD H 0/ en CO H 0- \ 0 01 ON 0\ 01 CO 01 e ) CO.0, 0-- CO I cr2 01 typett. uutein / Rehurvot Sulvuus typett. uutein.

51 49 0 CV OJ \ o '0 CO V- 0 r--i --I CO V CO II 0 er r-i r-i 0 0 CO V r-i CO L".-- V Keskimäärin r-i \D CO V 0 U Cl 0 e CO r-i CO O r-4 CO ' Cl V Cr-5.-1 r-i C"'L cn o C", t o VL-73-koe1iuos seosnurni \ 1-1 CO. co V- rt. \ 1-1 V CO V- r-i C-1 r-i O \ \ C' t-.4. CO.-1 CO r..1 0 r-i Cl 0 r-i 43 :d :ei 0 43 :o >. 43 seosnurni CO CT CV 0 cn 0 e-1 r-i LeN \ 0 0 r-i cs, c- 0 LC \ Cr-1 Cr 1 0 CO 0 0 Cr- \ r-i \.0 so- 8-1 Cl 1-1 ct cl.9 gl 0 rr-i Tulukko 8. s. I C,L ON 0. > 0,.2 cd 0 {4 :0 r-i :0 CO > O. 2 o 0. :0 2..-, , " P. -I. 0 :0 CD.0 co 0 o 0 -I.. d :0 I :o :c 0 0>..-1,-4 å :-'. L.r., L c--,--i Cr :cd -oi.?... cd.g '.-4,g 4 kl er cd 0..g 7.,..::. :0 :0.--i.-I..-4 -I :ei :cii 0 co = r1,. '41 ' :g.2 :0? :c 0 rri w 10 1,. R. : , > l d 1z 4. CD +. co $.1 Ocl

52 1,Zcs,e!tuusi 9 Srcwniwivr-inGtt 1,:\ r \ r'''ck,1/4,f...-;-..1 if.) ;' I \ I,,-,-,,,:;:?:,", :.,...?..,,..,"...../ \---- fs... t!,." 1,n,l-,: \ (--L'-'1'.'k.....,,,,, f \o,.,,,,,(..,,:(...,...e.5. A Rrhutunnus ScTmrrni- V L 73 rehu :jk^4n, e..\ 1:". 4\ ; 1140 pv 17/11 72 ''')`".10/2 12/3 1/4 Kw7.7. 2, Uhten päivittlin zr=rchni ktliv.in40.2:ä j nlttuotc (4 %) ckä lopsic mton kokeen ik r. Sdllrettn oyttinrk j Ezdtotnt 073,t 5 FNI(YL' kelrtroje nktuteu N.1,.zeolw. en s7.w..itettgi 30 1,-.5.17än (6 jk)

53 11 Vlrnistuusi Koe kusi Sii:rtokusi Säiliirehun kuiv-inett kg/tehmäipv Mitotuctos 4 /0 ) kg / 1 eh mä /pv Rehutun nus Jsnurmi-V1_-73-rehu Riheinä-VI-73-rehu -c SeosnurrnkAIV-2-rehu Rihein-M-2-rehu Elopino kg/lehmä 4 60 p. 231 c 2 /11 7 /11 /12 Eev 1. Le/hke päivittäin &yöni( räsleirshon kivmmienäärä j lteteto (4 10 sekä elopinen *tos kik.«ikn ev. 1973! 74. Sålilörenon sytitiäärå j liototee ovt 5 päivää keskirvo». &Mton pensitsessen o enoritett 30 litteän (4 jkso) välein.'

54 52 Tuoreen riheinäsäilörehun syöntimäärä oli ensimmäisessä kokeess pienempi j jälkimmäisessä suurempi kuin seosnurmisällörehun Molemmiss kokeiss riheinäsäilörehun kuiv-ineen syöntimäärä oli kg pienempi kuin seosnurmisäilörehun. Ero oli tilstollisesti merkitsevä vv Smss kokeess riheinäsäilörehuryhmän kokoniskuiv-ineen syöntimäärä oli pienin. Ero oli merkitsevä. Vv ryhmien kokoniskuiv-ineen syöntimäärät olivt smt. Säilörehujen syöntimäärät olivt vv selvästi pienemmät kuin vv Tässäkin tpuksess erot sttvt johtu rehujen koostumuseroist, sillä rehujen käyminen näyttää olleen voimkkint vv Eri rehuill sdut tuotokset AIV-2- j VIJ-73-rehu syöneiden eläinten mitotuotokset j midon koostumus eivät poikenneet tilstollisesti merk±tsevästi toisistn (tulukko 9, kuvt 1 j 2). Kun tuotostiedot korjttiin toisin vstviksi vlmistuskusien tietojen perusteell, AIV-2-ryhmän mitotuotos oli ensimmäisessä kokeess 0.6 kg lempi j, jälkimmäisessä 0.1 kg korkempi kuin VL-73-ryhmän. Neliprosenttinen mitotuotos oli smoin edellisessä kokeess lhisempi (ero 0.5 kg) j jälkimmäisessä kokeess korkempi (ero 0.6 kg). Myöskään rehun rk-ineen mukn trksteltun mitotuotoksiss ei ollut tilstollisesti merkitseviä eroj. Riheinäryhmän korjttu mitotuotos oli vv kg j vv kg korkempi kuin seosnurmiryhmän. Neliprosenttisen miton ilmistun tuotokset olivt edellisenä tlven molemmill ryhmillä smt, sensijn' jälkimmäisenä tlven riheinäryhmän rvot olivt korkeimmt (ero 1.0 kg). Riheinäryhmän midon sokeripitoisuus oli vv merkitsevästi seosnurmiryhmän rvoj. korkempi. Vv riheinäsäilörehu syöneiden eläinten midon sokeripitoisuus oli sensijn lhisempi, mutt tämä ero ei ollut merkitsevä. Midon rsv- j vlkuispitoisuuserot eivät olleet merkitseviä. Vv:n ineistoss ksviljill j säilöntäineell oli merkitsevä (P(0.05) yhdysvikutus midon sokeripitoisuuteen. Vihteluihin on Vike löytää selitystä. ETTALA (1975 ) on todennut, että ruokinnn vikutus midon sokeripitoisuuteen on vähäinen.

55 53 0 seosnurni CO S.0 C'S CO 1-1 Lin, CO 0.0: ON 1-1 i 0) 04 L4;'4:; r-i CN 040) 0. C' r-i ON V 0+ V 0- CO crs d 1-1 r-i C\ \ 4-1 ON 0 Cn V NO r Keskin äär in LIN ON 01 V- N0 o 0 d- 111 r-i 04 ON V- UN NO LIN LIN cy CO CTN..4- r-1 r LN '. 0 4S1 ND V- ON V J-1 1 r-i LIN NO 01 ON 0: C:1- VL-73-koeliuos seosnurni.0 LA CO c:r. ON NO LIN V r--1 r-1 r-1 r-1 CO ON 0 V UN `.0 V ON V V r-i CO V 0 ON ON CO N co LIN NO LIN crs N ON 0 CIN Cr\ V ON V \0 NO ON ON V r-i lr-i Eri säilörehu ill sdut tuotokset 0 AIV-2-1iuos seosnurui 0 0 -P " ON LIN LN V \O CO 0 ON \D 0' 0'. LCN '. 0 CO ON V. ON UN NO vt. ON V ri r--1 V` -F r.4 r.4 I 1.0. CO Cr, r-i E lopinon nuutos, kg koek. C- ON ON ON 0.-- CO -4- ON `V 04 /-1 Elopinon nuutos, kg koek.

56 54 seosnurmi Co c Cs CO 0 ON \ 0 \ Lt1 CO Cel r-i yksivuotinen C.4 Lr% c- r-1 Cel 0 Cr\ Cr. r e-1 e.r. CO 1.11 CO c.1 r-1 r-1 Kes kimä ärin 01 CO f-1 r-i 01 en LL co -1 41; r-i 1-1 CN \ C" Cl etr-i \ 0 CO \ e-i OO C Le1 r-i \ 1-1 U\01 J-1 r r-i 1 VL 73 liuos 0Q Cel 04 \.0 Cer / LC1 r-i Lr co r-1 C's 0 CO \ ',D 1-1 s-i CO \ LC \ t11 r-i 1-1 CO 0 0 Cr\ '0 r-i r-i 01 /-I C11 LC1 er% CO AIV-2 -liuos monivuotinen yksivuotinen '004 r-i Csl O\ '0 01 r-i C'd.4. r-i 8-1 r-i r-1 0 CO e r-i G \ r-i - r-i C71 C N CO 1-1 kko 10. Tulu {30 - ''.. 5::'. P. '" "... :cj... :0 'II. :Ori..c.2 en.0 0.,.--1,G., -+r,1 >0 -.1 cl F cd ä 0 c- I 0 -P o 1 C', i I Z-4 I I 9 9.g.1.. Cr1/4 >n >1/4 F-1 I.' ON S-4 I., UI 07 r-4 9 '..., L> --.'s :Or2....:.! r. 20. f 1,.,, 0. el,. I ,..., ) o 1 l 4 4 4' >.. i , I, en o

57 55 Erityisesti tlvell eläinten pinon leneminen oli koekude l huomttv, mikä on selvä osoitus energin snnin niukkuudest (tulukko 9). Energin l vlkuisen snti eri säilörehuruokinnoill Tlven kokeess AIV-2- j VIJ-73-rehu syöneet eläimet sivt energi päivittäin keskimäärin lähes trvett vstvsti..(aiv-2- ryhmä:40.2 ry, VIJ-73-ryhmä: -0.1 ry) (tulukko 10). Sensijn l kikki eläinryhmät kärsivät energin puutteest (AIV-2-ryhmä: -1.1 ry, VI1-73-ryhmä: ry). Sulvn-rkvlkuisens snti oli trvett suurempi. Vv ylitys oli AIV-2-rehuryhmällä 355 g j VIJ-73-ryhmällä 314 g sekä vv vstvsti 74 j 147 g eläintä kohti päivässä. Vv seosnurmiryhmän energin snti ylitti trpeen (+0.3 ry). Riheinäryhmä kärsi energin puutteest (-0.2 ry). Vv energivjus oli riheinäryhmällä -1.1 ry j seosnurmiryhmällä -1.2 ry. Sulvn rkvlkuisen snti ylitti trpeen edellisenä vuonn riheinäryhmällä 385 j seosnurmiryhmällä 284 g:ll sekä vv vstvsti 111 j 110 g:ll. Näyttää siltä, että väkirehunnostus olisi snut oll runsmpi näissä kokeiss. Näin olisi vältytty energin puutteelt. Tämän päämäärän svuttminen olisi, todennäköisesti ollut mhdollist, sillä ETTALAl j LAMPILAn (1976) ljst ineistost tekemä yhteenveto osoitt, että säilörehuvltisess ruokinnss, yhden kilon suuruinen väkirehulisä lent säilörehun syöntiä vin noin 2.3 kg:11. Vrt kokeen järjestämistä vrten on stu osittin Zrmos Oy:ltä perustuen Frmos/SITRA-sopimukseen (projekti n:o 6065 TS, tuorerehun säilöntäinetutkimus). Kiitämme tloudellisest: tuest, minkä nsiost kokeen järjestäminen on ollut mhdollist.

58 56 KIRJALLISUUS LUETTELO ANON, 1973 j Kuukusiktsus Suomen ilmstoon. Kesä-syyskuu. Ilmtieteen litos. Vuosikerrt 67 j 68. ETTALA, E Midon koostumukseen vikuttvist tekijöistä. I Energin j vlkuisen snnin vikutus midon koostumukseen nurmiksvivoittoisess ruokinnss. Mtlouden tutkimuskeskus, Kotieläinhoidon tutkimuslitoksen tiedote no 3 23 s. 9 & LAMPILA, M Lehmien säilörehun syöntiin vikuttvist tekijöistä. Mtlouden tutkimuskeskus, Kotieläinhoidon tutkimus-. litoksen tiedote no 6 ss POHJANHEIMO, 0., HUIDA, L. & LAMPILA, M Hpot sekä hpon j formldehydin seokset ruohon säilönnässä. I Säilöntätu1okset. Kotieläinhoidon tutkimuslitoksen tiedote no 1. Mtlouden tutkimuskeskus, Tikkuril. - POHJANHEIMO, 0. & LAMPILA, M Hpot sekä hpon j form, ldehydin seokset tuohon säilönnässä. II Säilörehujen ruokinnllinen ltu. Kotieläinhoidon tutkimuslitoksen tiedote no 1. Mtlouden tutkimuskeskus, Tikkuril.

59