Transkriptio

1 HIUKKAVAARA KAAVARUNKO Lisäalueiden luonto- ja maisemaselvitys 2006 päivitetty

2

3 SISÄLTÖ 1. LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET Selvityksen toteutustapa 6 2. LUONTOSELVITYS Kasvilisuuden yleiskuvaus Uhanalaisetja huom ioitavatkasvilajit Linnusto ja m uu eläim istö Kulutuskestävyys Luontoarvojen kannalta huom ioitavatkohteetja suosituksetm aankäytö le 9 3. RAKENNETTAVUUS Ka lioperä,m aaperä ja pinnanm uodot Rakennettavuus Pohjavesi M AISEM ASELVITYS M aisem arakenne Viherverkostot Nykyinen käyttö O ngelm a-alueet M erkittävätkohteet SUOSITUKSET M AANKÄYTÖLLE 18 Liitteet Lite 1.Selvitysalueetja valokuvalitteen kuvauspaikat-kartta Lite 2.Luontoselvitys-kartta Lite 3.M aisem arakenne -kartta Lite 4.Viheralueetja ongelm at-kartta Lite 5.M aankäyttösuositus-kartta Lite 6.Valokuvia tutkim usalueelta

4 4 ALKUSANAT Hiukkavaaran kaavarunko työhön liittyvä lisäalueiden luonto- ja maisemaselvitys täydentää vuonna 2001 Hiukkavaaran tavoitesuunnitelmaa varten tehtyä luonto- ja maisemaselvitystä (Arkkitehtiasema Oy). Hiukkavaaran tavoitesuunnitelma laadittiin Oulun yleiskaavan 2020 pohja-aineistoksi. Nyt tutkitut lisäalueet sijoittuvat v selvitetyn alueen kaakkois- ja luoteispuolelle. Selvitys laadittiin syksyllä Lisäalueiden luonto- ja maisemaselvityksen on koordinoinut Plaana Oy. Luontoselvityksen on tehnyt biologi Sari Ylitulkkila Pöyry Environment Oy;stä, maisemaselvityksen ovat tehneet maisema-arkkitehti Yrjö Ala-Heikkilä Maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä Oy:stä ja hortonomi Eeva Huuhtanen Plaana Oy:stä. Maaperää käsittelevä osa perustuu GTK:n maaperäkarttaan. Työtä on ohjannut maisema-arkkitehti Liisa Kääriä-FIscher Oulun kaupungin teknisen keskuksen katu- ja viherpalveluista.

5 1. LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET Luonto- ja maisemaselvityksen lähtökohtana ovat olleet Oulun yleiskaavaa 2020 varten laadittu Hiukkavaaran tavoitesuunnitelma, Oulun yleiskaava 2020, alueelle laaditut metsänhoitosuunnitelmat, Oulun viheraluejärjestelmän tavoitesuunnitelma, maaperäkartta ja aiemmin laaditut selvitykset maiseman ja luonnon osalta. Työn periaatteina ovat olleet alueen luonnon ja maiseman yleispiirteiden selvittäminen sekä arvokkaiden kohteiden paikantaminen ja rajaaminen. Päätavoitteena on laatia suositukset alueen maankäytölle luonto- ja maisema-arvojen lähtökohdista. Lisäksi suosituskartassa huomioidaan maaperän kannalta heikoimmat rakennusalueet ja Kalimenojan tulvariskialueet. Maankäytön suosituskartan pohjalta laaditaan viheraluejärjestelmä, joka tulee turvaamaan viheryhteydet, virkistyksen ja ulkoilun sekä luonnon- ja maisemansuojelun kannalta merkittävät kohteet. Selvitys on tehty aiempien selvitysten, ilmakuvan ja maastokäyntien perusteella. Vuonna 2001 laaditun luonto- ja maisemaselvityksen alueelta tarkistettiin maiseman arvokohteet, häiriöt sekä virkistys- ja ulkoiluverkosto. Lisäksi maisemarakennetta ja maiseman arvokohtia sekä ongelmia tarkistettiin laajemmalta alueelta (pohjois- ja koillisosat). Alueen koko on n ha. Lisäalueiden rajaus on yleiskaavan mukaiselta alueelta, lisäalueet sijoittuvat vuonna 2001 laaditun selvitysalueen kaakkois- ja luoteispuolelle. Selvitysalueiden tarkat rajat on esitetty kuvassa 1 sekä liitekartoissa. Kuva 1: Selvitysalueet Luoteisenpuoleinen lisäalue rajautuu idässä Haapalehtoon ja pohjoisessa Huonesuon sekä Rannanperän alueisiin. Kaakkoispuoleinen lisäalue rajautuu metsä- ja suoalueille sekä Lylyjärven länsirantaan. Lisäalueiden koko on n. 600 ha.

6 Selvityksen toteutustapa Lisäalueiden luonto- ja maisemaselvitys on laadittu vuonna 2001 laaditun selvityksen periaatteiden mukaisesti. Maankäyttösuositus karttaa tarkennettiin alkuperäisestä. Selvitys on laadittu alueelta olemassa olevien tietojen (mm. metsätalousinventointi, raportit), kartta- ja ilmakuvatulkinnan, uhanalaisten lajien rekisteritietojen ja maastokäyntien pohjalta. Maastokäynnit suoritettiin loppusyksystä. Luonto- ja maisemaselvitys on laadittu alkuvaiheessa erillisinä tarkasteluina ja tämä raportti on erillisselvitysten yhteenveto. Liitekarttoina ovat erillisselvitysten kartat, lisäksi yhteenvetona on luonnon- ja maiseman erityispiirteet huomioiva maankäyttösuositus kartta. Työ sisältää seuraavat kartat liitteinä: Tutkimusalueet ja valokuvaliitteen kuvauspaikat 1: Luonnon kannalta merkittävät alueet ja kohteet 1: Maisemarakenne 1: Nykyiset viheralueet ja ongelmakohteet 1: Maankäyttösuositukset 1: LUONTOSELVITYS 2.1. Kasvilisuuden yleiskuvaus Lisäalueiden kasvillisuus koostuu pääosin mäntyvaltaisista talousmetsistä ja ojitusten muuttamista kosteikoista. Metsät ovat pääosin kuivahkoa (EVT l. variksenmarjapuolukkatyyppi) ja kuivaa kangasta (ECT l. variksenmarja-kanervatyyppi). Tuoretta kangasta (VMT l. puolukka-mustikkatyyppi) ja karukkoista kangasta (ClT l. jäkälätyyppi) esiintyy pienialaisemmin. Hiukkavaaran lisäalueiden kosteikoista ja soistuneista kankaista pääosa on ojitettu. Luonnontilaisia kosteikkokuvioita on jäljellä hyvin vähän. Niistä merkittävin on laaja Joutsensuon avosuo, joka on luonnontilassa reunaojituksia lukuun ottamatta. Lisäksi alueilla on ohutturpeisia suojuotteja. Lisäalueilla on kaksi luonnon kannalta huomioitavaa vesistöä. Idänpuoleinen lisäalue rajautuu idässä Lylyjärven luoteisrantaan. Lisäksi Joutsensuolla on pieni Joutsenlampi. Alueilla ei ole luonnontilaisia puronvarsia. Lylyjärvestä etelään laskeva Lylyjoja on voimakkaasti muokattu ja padottu Uhanalaiset ja huomioitavat kasvilajit Hiukkavaaran lisäalueiden uhanalaisten putkilokasvilajien esiintymätiedot tarkastettiin Oulun seudun ympäristöviraston Oulun floora tietokannasta (Matti Tynjälä ). Lisäalueilta on havaittu kahden huomioitavan kasvilajin esiintymiä. Lylyjärven rantakorvessa sijaitsee lapinleinikin esiintymä ja Isosuon itälaidalla on havaittu rimpivihvilää. Esiintymät on tarkistettu vuosina 2001 ja -02. Esiintymien sijainti on esitetty liitteen 2 kartalla. Lapinleinikillä (Ranunculus lapponicus) on erittäin vahva suojelullinen asema. Laji on rauhoitettu (luonnonsuojelulaki 42 ), mikä tarkoittaa, että sen osien poimiminen tai

7 hävittäminen on kiellettyä. Lapinleinikki kuuluu myös luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeihin. Nämä lajit ovat EU:n tärkeinä pitämiä lajeja. Liitteen II lajien suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita l. Natura 2000 alueita. Liitteen IV lajit puolestaan edellyttävät tiukkaa suojelua; lajien esiintymäpaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Lapinleinikki kuuluu lisäksi Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin. Vastuulajeihin luetaan kuuluviksi ne lajit, joiden säilymisessä Suomella voidaan katsoa olevan merkittävä kansainvälinen vastuu. Lapinleinikki on levinneisyydeltään pohjoinen laji. Sen kasvupaikkoja ovat ruoho- ja heinäkorvet, kosteat lehdot ja viidat. Kasvupaikat ovat yleensä lähteisillä paikoilla ja vesinorojen läheisyydessä. Lylyjärven rannalla sijaitseva lapinleinikin esiintymä on lajin ainoa esiintymä Oulun kaupungin alueella. Esiintymä on säilynyt alueella 1990-luvulla suoritetusta avohakkuusta huolimatta. Oulussa lapinleinikki on suomalaisen levinneisyysalueensa lounaisrajalla (Hämet-Ahti ym. 1998; Väre ym. 2005). Rimpivihvilä Juncus stygius on luokiteltu keskiboreaalisella Pohjanmaan osa-alueella (3a) alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi (RT l. Regionally Threatened). Rimpivihvilä on avosoiden märkien pintojen kasvi, joka kasvaa useimmiten mutaisen rimmen laitamättäiden reunoilla. Laji vaatii keskiravinteista tai lettomaista kasvualustaa. Rimpivihvilällä on Hiukkavaaran alueen soilla useita kasvupaikkoja (Haukkasuo, Harakkasuo, Isosuo, kaartojen väliset pikkusuot; Väre ym. 2005) Linnusto ja muu eläimistö Maastokäyntien ajankohta ei soveltunut linnustohavaintojen täydentämiseen ja linnuston osalta tiedot perustuvat jo olemassa oleviin havaintotietoihin. Hiukkavaaran lisäalueiden linnustotiedot tarkastettiin Oulun seudun ympäristöviraston Lintuatlastietokannasta (Tynjälä ). Suunnittelualue sijoittuu pääasiassa yhdeksän atlasruudun alueelle, joilta linnustotiedot huomioitiin seitsemän eniten suunnittelualuetta kattavan ruudun osalta. Suunnittelualueen linnusto koostuu pääasiassa havu- ja sekametsien yleislajeista. Vähemmissä määrin alueella tavataan myös soiden tyyppilintuja, vesilintuja sekä petolintuja. Atlastietojen mukaan suunnittelualueella on tavattu kaikkiaan 49 lajia joista 40 pesivänä. Lisäksi 39 lajin esiintymistä voidaan pitää todennäköisenä suunnittelualueella. Suunnittelualueen pesimälinnuston valtaosan muodostavat yleiset metsälajit (taulukko 1). Pesivistä lajeista EU:n lintudirektiivin taulukko 1:n lajeihin kuuluvat joutsen, pyy, teeri sekä metso. Suomen kansainvälisiä erityisvastuulajeja (EVA) suunnittelualueella pesii 8 lajia. Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2001) kolme alueella pesivää lajia kuuluu luokkaan silmälläpidettävät (NT). Silmälläpidettäviä ovat lajit, jotka eivät täytä vaarantuneiden lajien kriteerejä eivätkä ne lukeudu varsinaisesti uhanalaisiin lajeihin. Selvitysalueella ei ole olemassa olevan tiedon perusteella tavattu pesivänä luonnonsuojelulain (46 ja 47 ) mukaisia uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia lintulajeja. Linnuston kannalta keskeisiä elinympäristöjä ovat suunnittelualueen yhtenäiset havuja sekametsät, joiden lajisto muodostaa alueen linnuston pääosan. Joutsensuo on suolajien esiintymisen kannalta keskeinen biotooppi, jolla on linnustollista merkitystä myös muuttoaikoina levähdys- ja ruokailualueena. Vesilintujen suosimia alueita ovat Joutsensuolla sijaitseva Joutsenlampi sekä suunnittelualueen itäpuoleinen Lylyjärvi. Alueen maaeläimistö on seudulle tavanomaista. Joutsensuon pohjois-luoteisreunalla havaittiin hirvien kulkureitti.

8 8 Suojelullinen asema L aji E U E V A U H E X jo u ts e n C y g n u s c y g n u s x x ta v i A n a s c re c c a x s in is o rs a A n a s p la ty rh y c h o s tu k k a s o tk a A y th y a fu lig u la x te lk k ä B u c h e p h a la c la n g u la x k a n a h a u k k a A c c ip ite r c e n tilis p y y B o n a s a b o n a s ia x rie k k o L a g o p u s la g o p u s te e ri T e tra o te trix x x N T m e ts o T e tra o u ro g a llu s x x N T tö y h tö h y y p p ä V a n e llu s v a n e llu s k u o v i N u m e n iu s a rq u a ta x rä y s tä s p ä ä s k y D e lic h o n u rb ic a m e ts ä k irv in e n A n th u s triv ia lis n iitty k irv in e n A n th u s p ra te n s is k e lta v ä s tä rä k k i M o ta c illa fla v a v ä s tä rä k k i M o ta c illa a lb a p u n a rin ta E rith a c u s ru b e c u la le p p ä lin tu P h o e n ic u ru s p h o e n ic u ru s x k iv ita s k u O e n a n th e o e n a n th e rä k ä ttira s ta s T u rd u s p ila ris la u lu ra s ta s T u rd u s p h ilo m e lo s p u n a k y lk ira s ta s T u rd u s ilia c u s p a ju lin tu P h y llo s c o p h u s tro c h ilu s h a rm a a s ie p p o M u s c ic a p a s tria ta k irjo s ie p p o F ic e d u la h y p o le u c a h ö m ö tia in e n P a ru s m o n ta n u s tö y h tö tia in e n P a ru s c ris ta tu s s in itia in e n P a ru s c a e ru le u s ta litia in e n P a ru s m a jo r n ä rh i G a rru lu s g la n d a riu s h a ra k k a P ic a p ic a n a a k k a C o rv u s m o n e d u la v a ris C o rv u s c o rn ix k o rp p i C o rv u s c o ra x v a rp u n e n P a s s e r d o m e s tic u s N T p e ip p o F rin g illa c o e le b s v ih e rp e ip p o C a rd u e lis c h lo ris v ih e rv a rp u n e n C a rd u e lis s p in u s p a ju s irk k u E m b e riz a s c h o e n ic u lu s Y h te e n s ä Taulukko 1. Hiukkavaaran suunnittelualueella pesivät suojelullisesti merkittävät lintulajit Oulun kaupungin lintuatlastietojen mukaan (Tynjälä 2006).

9 Kulutuskestävyys Kasvillisuuden kannalta kulutuksen suhteen ovat kestävimpiä metsätyyppejä varpuvaltaiset kuivahkot ja tuoreet kankaat. Kuivien ja karukkoisten, jäkälävaltaisten kankaiden ja toisaalta rehevien, ruohovaltaisten lehtometsien kulutuskestävyys on heikko. Suo- ja rantakasvillisuuden kulutuskestävyys on sitä heikompi, mitä kosteampia alueet ovat ja mitä ruohoisempaa, ts. leveälehtisempää kasvillisuus on. Hiukkavaaran lisäalueilla on paikoin kulutusherkkiä jäkäläisiä metsäkuvioita. Alueet on merkitty liitteen 2 kartalle. Erityisen rehevää metsäkasvillisuutta alueella ei esiinny. Luonnontilaisten, avointen kosteikkojen kulutuskestävyys on myös suhteellisen heikko Luontoarvojen kannalta huomioitavat kohteet ja suositukset maankäytölle Hiukkavaaran lisäalueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luonnonsuojelualueita, Natura 2000 alueverkoston kohteita tai kansallisesti arvokkaiksi luokiteltuja lintualueita (FINIBA-alueita). Lisäalueilla ei esiinny myöskään luonnonsuojelulain (N:o 1096, 29) nojalla suojeltavia luontotyyppejä. Joutsensuo on laaja avosuo, joka on reunoiltaan ojitettu. Suo on ojituksesta huolimatta suhteellisen luonnontilainen. Joutsensuon länsiosassa sijaitseva pieni Joutsenlampi on metsälain (N:o 1093, 10) tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö. Joutsenlampi on myös vesilain 15 a :n mukainen vesiluonnon suojelutyyppi; lammen luonnontilaa ei saa muuttaa ilman asianmukaista lupaa. Joutsenlammen ympärillä on upottavaa, rimpistä nevaa. Joutsensuo on huomioitava alue myös linnuston kannalta. Lylyjärven luoteisrannalla on laajahkolla alueella hyllyvää luhtanevaa. Alueen rantaluhta on vallitsevasta ympäristöstä erottuva, alueen monimuotoisuutta lisäävä kohde. Luhta-alueen reunan korvessa on lapinleinikin esiintymä. Lapinleinikillä on erittäin vahva suojelullinen asema, joten esiintymän säilymisestä on huolehdittava. Lylyjärvi ja sen luoteispuoleinen rantaluhta on myös linnustollisesti huomattava alue. Metsälakikohteista alueella esiintyy lisäksi vähäpuustoista suota sekä Niileskankaalla että Makkarasuon pohjoisosassa. Isosuon itäreunalla on alueellisesti uhanalaisen ruskopiirtoheinän esiintymä, jonka säilyminen on pyrittävä turvaamaan. Liitekartassa 2 on esitetty luonnon kannalta huomioitavat kohteet Hiukkavaaran kaavarungon alueella. Liitteessä 6 on valokuvia eri puolilta tutkimusaluetta. Valokuvien ottopaikat on esitetty liitteessä RAKENNETTAVUUS 3.1. Kallioperä,maaperä ja pinnanmuodot Hiukkavaaran ympäristö kuuluu Muhoksen seudun savikivialuetta ympäröivää vyöhykkeeseen, jossa kallioperä on graniittia (Arkkitehtiasema 2001). Lisäalueilla ei ole kalliopaljastumia. Alueet ovat kauttaaltaan peitteisiä ja pinnanmuodoiltaan suhteellisen tasaisia. Niileskankaan kaakkoisosissa ja Kiviharjun seudulla on paikoin hyvin kivikkoisia metsäalueita. Lisäksi alueilla on moreeniharjanteita ja hiekkaisia rantavalleja. Lisäalueiden selvitystyöhön ei sisältynyt suoraan maaperän tutkimuksia. Vuoden 2001 selvityksen maaperäosuutta on voitu tarkentaa GTK:n maaperäkartan pohjalta (kuva 2) sekä tavoitesuunnitelman mukaiselta alueelta tehdyn rakennettavuusselvityksen pohjalta.

10 Rakennettavuus 3.3. Pohjavesi Kuva 2: GTK:n m aaperäkartta (pun.:kallio,v.pun:m oreeni,vihreä:hiekka,kelt.:karkea hieta,turkoosi: hieno hieta/hiesu,ruskea:turve) Lisäalueet ovat suurimmaksi osaksi rakentamiseen kohtuullisen hyvin soveltuvia maaaineksia. Luoteinen lisäalue on karkeaa hietaa. Kaakkoisosassa korkeimmat harjanteet ovat moreenia, joiden väliin jäävät turve- ja hieta-alueet. Maankäytön suosituskartassa on huomioitu rakennettavuusselvityksen mukaiselta alueelta maaperä rakennettavaksi, selvitysalueen ulkopuolelta GKT:n kartan mukaiset siltti- ja turvealueet on jätetty rakentamisen ulkopuolelle aiemman luontoselvityksen mukaisesti. Pohjavedenpinnan korkeusasemaa ei ole mitattu. Selvitysalueilla ei sijaitse tärkeitä pohjavesialueita. 4. MAISEMASELVITYS Maisemaselvitys on laadittu aiempien maisemaselvityksien, ilmakuvan, viheraluejärjestelmän ja maastokäyntien perusteella. Maastokäynneillä on valokuvattu maisemallisesti merkittäviä alueita sekä ongelmakohteita M aisemarakenne Hiukkavaaran maisemarakennetta on kuvattu aiemmassa selvityksessä. Lisäalueista luoteisosa kuuluu suurimmaksi osaksi eloperäiseen korkokuvaan eli laajoihin suoalueisiin. Kaakkoista lisäaluetta hallitsee vanhan kallioperän kulumiskorkokuva, joka vaihtuu eloperäiseksi korkokuvaksi (suot) ja edelleen jäätikön aiheuttamaksi kerrostumiskorkokuvaksi (moreenipeitteeksi).

11 Luoteista lisäaluetta halkoo alueen päävedenjakaja, joka kulkee Niilesjärven ja Valkiaisjärven välistä Hiukkavaaran läpi kohti Rannanperää ja edelleen kohti Ala- Haapalehtoa. Kaakkoista lisäaluetta halkoo useampi alueellinen vedenjakaja, päävedenjakaja kulkee alueen pohjoisosan poikki. Alueen merkittävin vedenjakaja on Aallikkokankaalta Sanginjoelle kulkeva vedenjakaja, joka jakaa vedet Niilesjärven ja Joutsensuon valuma-alueisiin. Luoteisen lisäalueen maisemarakenteessa korostuvat Rannanperän rantavallien mäntykankaat muuten tasaisesta, ojitetusta metsämuuntumasta. 11 Kuva 3: Talvikankaan selänteitä Kaakkoisen lisäosan maisemarakenne on vaihtelevampi suopainanteiden ja moreeniselänteiden vuorotellessa alueella. Selännealueista merkittävimmät ovat Kiviharjun, Niileskankaan sekä Leväyskivenkankaan louhikkoiset selänteet. Lisäksi Joutsensuon luoteispuolen rantavallit muodostavat merkittävän kokonaisuuden. Laaksopainanteista merkittävimmät ovat Joutsensuo ja Lylyjärven ympäristö.

12 Viherverkostot Kuva 4: Dyynialue Joutsensuon itäpuolella Maisemarakenteen kannalta arvokkaimmat alueet ovat järvet, pellot, dyynialueet, avosuot, kosteikkopainanteet sekä korkeimmat selänteet. Maisemarakenne on esitetty kartalla (liite 3). Oulun yleiskaavassa 2020 lisäalueet on osoitettu virkistysalueiksi (V) ja maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Lylyjärven luoteisosaan on osoitettu suojelualue.

13 13 Kuva 5: Ote Oulun yleiskaavasta Lisäksi yleiskaavassa on esitetty tärkeitä ulkoilun pääväyliä, joista Korvensuoran reitti sijoittuu luoteiseen lisäalueeseen. Kaakkoisosassa kulkee Oulujoelta Lylyjärven kautta Niiles- ja Valkiaisjärvelle menevä ulkoilureitti.

14 14 Kuva 6: Ote Oulun yleiskaavan 2020 ulkoilualueet ja tavoitteelliset ulkoilureitit. Liiteessä 4 on esitetty yleiskaavan mukaiset viheralueet, merkittävät ulkoilureitit sekä kaupunkirakenteen sisäiset viheryhteydet Nykyinen käyttö Luonto- ja maisemaselvityksen lisäosat sijoittuvat sivuun Puolustusvoimien harjoitusalueista. Rannanperän alueella, Makkarasuon pohjoispuolella on ollut pieniä alueita Puolustusvoimien käytössä. Lisäalueiden käyttö on painottunut virkistykseen ja ulkoiluun, kaakkoisosassa myös metsästykseen. Vapaa-ajan reitit Luoteisosassa Rannanperän reunaan sijoittuu valaistu kuntorata. Voimalinjojen alla kulkee moottorikelkkaura, joka lähtee Haapalehdon Shelliltä kohti Hiukkavaaraa. Valkiaisjärventien reunassa se muuttuu moottorikelkkareitiksi, joka Isosuon kohdalla yhdistyy seudulliseen reittiin Ouluntulli Kiiminki.

15 15 Kuva 7: Nykyinen ulkoilureittiverkosto. Nykyiset ulkoilureitit ja moottorikelkkareitit on esitetty liitekartassa Ongelma-alueet Maiseman ongelma-alueita ovat sähkölinjat, kuluneet selänteet, Puolustusvoimain käytössä olleet linnoitusalueet, maa-ainesten otto-läjitys-varastopaikat, kaatopaikat. Lisäalueiden selvitystyön ohessa tarkistettiin 2001 laaditun selvityksen ongelmaalueiden sijainti ja nykytilanne. Ongelma-alueiksi on merkitty lisäksi Ympäristövirastolta saadut tiedot kartoitetuista ja selvityksen alla olevista ympäristöongelmakohteista. Ongelma-alueet on esitetty liitekartassa 4. Kuva 8: suuret sähkölinjat maisemassa.

16 Merkittävät kohteet Tutkimusalueella ei sijaitse valtakunnallisesti arvokkaita maisemakokonaisuuksia eikä arvokkaita perinnemaisemia. Hiukkavaaran alueella maisemallisesti arvokkaina kohteina on pidetty maisemarakenteen kannalta arvokkaita alueita ja kohteita sekä alueita, jotka poikkeavat paikallisesti muusta ympäristöstä. Alueet ja kohteet ovat säilyttämisen arvoisia ja soveltuvat osaksi viheralueverkostoa. Kivikkokumpareet / louhikot Oulun merkittävimmät rakkakivi- ja kivikkokumpareet Aallikkokangas, Sarvikangas, Kiviharju ja Mustikkakangas sijaitsevat Hiukkavaaran alueella (Arkkitehtiasema Oy, 2001). Näiden lisäksi komeita louhikoita on Niileskankaalla, Leväyskankaalla ja Taivalkoskenkankaalla (selvitysalueen vieressä). Kumpareet ovat myös merkittäviä virkistys- ja ulkoilualueita, kaakkoisalueen kumpareet kuuluvat myös metsästysalueisiin. Kuva 9: Niileskankaan louhikkoaluetta Dyynialueet Hiukkavaaran maisemaa elävöittävät dyynikankaat ja niiden väliin jäävät suojuotit. Dyynivyöhyke kulkee koko selvitysalueen läpi kaakko-luode suuntaisesti. Dyynejä on sekä luoteisella että kaakkoisella lisäselvitysalueella. Dyynialueet ovat myös merkittäviä ulkoilu- ja marjastusalueita. Purot ja lammet Kaakkoisella lisäalueella sijaitsee maisemallisesti merkittävät Lylyjärvi, Lylyoja sekä Joutsensuon keskellä oleva Joutsenlampi. Virkistykselle niiden merkitys on vähäinen.

17 Avoimet alueet Hiukkavaara on suurimmaksi osaksi loivapiirteistä metsämaata. Maisematila on suljettua, joten harvat avoimena säilyneet alueet ovat paikallisesti merkittäviä. Lylyjärven luoteispuolella on viljelyksessä olevia peltoalueita, lisäksi Vaalantien varressa on peltokuvio. Myös avosuot ovat maisemallisesti ja virkistyksellisesti merkittäviä. 17 Kuva 10: Lylyjärven ja Sanginjoentien väliset peltoaukeat

18 18 5. SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE Maankäyttösuosituksissa on tarkasteltu koko Hiukkavaaran aluetta luonto-, maaperäja maisemakartoitusten pohjalta. Tavoitteena on sisällyttää merkittäviksi osoittautuneet kohteet osaksi viheraluejärjestelmää. Maankäytön suositukset on esitetty liitekartassa 5. Suosituskartassa on osoitettu erillisinä merkintöinä merkittävät luontoalueet ja maisemakuvallisesti merkittävät alueet. Nämä alueet tulisi jättää osaksi viheraluejärjestelmää. Lisäksi rakentamisen sijoittelussa on huomioitava arvokkaiden kohteiden vesitalous, esimerkiksi Lylyjärven luoteisrannan vesitalouteen vaikuttaa Joutsensuon valumat. Suosituskartassa ei ole osoitettu tärkeitä valuma-alueita tai hulevesialueita, ne sisällytetään viheralueisiin laadittavassa viheraluejärjestelmässä. Suosituksiin on tehty kolmiportainen jako alueella vallitsevien arvojen mukaan. Rakentamisen ulkopuolelle tulisi jättää arvokohteiden lisäksi koillisosassa maaperän pehmeiköt, Kalimenojan tulvariskialue (Airix Ympäristötaito 2001), Haukkasuo sekä kulutusherkät alueet. Näille alueille suunnitellaan virkistys- ja ulkoilukäyttö tapauskohtaisesti kohteen arvot huomioiden. Osaksi viheraluejärjestelmää tulisi jättää alueet, joihin kohdistuu kaksi rakentamista rajoittavaa tekijää (luonto, maisema, maaperä). Rakentaminen heikentäisi merkittävästi paikallisia maisema- ja luontoarvoja. Suosituskartassa laajimpina alueina ovat alueet, joiden rakentamiselle on rajoituksia. Rakentamisalueiden sijoittelussa tulee huomioida paikalliset luonto- ja maisemaarvot ja alue tulisi ottaa ainakin osittain osaksi viheraluejärjestelmää esimerkiksi korttelirakenteen sisäisenä puistona. Alueilla on yksi rakentamista rajoittava tekijä. Kaavarunkotyön ohessa laaditaan Hiukkavaaran alueelle viheralueverkoston runko, johon sisällytetään arvokkaat alueet, virkistys- ja ulkoilutoiminnoille parhaiten soveltuvat alueet, tärkeimmät hulevesialueet, liikunta- ja leikkialueet sekä ylijäämämaiden sijoituskohteet. Liitekartassa 4 esitetyt ongelma-alueet voidaan sisällyttää osaksi viheralueverkostoa kunnostettuina.

19 19 LÄHTEET Air-Ix Suunnittelu Ympäristötaito Oy 2004: Oulun Korvenkylän ja Kiimingin Välikylän luonto- ja maisemaselvitys. Oulun kaupunki. Keskusvirasto. Suunnittelupalvelut, Kiimingin kunta. yhdyskuntapalvelut. Arkkitehtiasema Oy 2001: Hiukkavaaran luonto- ja maisemaselvitys. Oulun kaupunki. Keskusvirasto. Suunnittelupalvelut. Arkkitehtiasema Oy 2003: Oulun kaupunki. Talvikangas II. Luontoselvitys asemakaavoitusta varten. Geologian tutkimuskeskus 2004: Maaperäkartta, lehti (keskeneräinen) Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Oulun kaupunki 2002: Oulun viher- ja virkistysaluesuunnitelma. Oulun kaupunki. Oulun kaupunki Oulu 2004: Oulun Yleiskaava Keskusvirasto, suunnittelupalvelut. Sarja A 167. Pöyry Environment Oy 2007: Hiukkavaara rakennettavuusselvitys. Oulun kaupunki. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Vainio, M., Heikkilä, H., Kukko-oja, K. & Kemiläinen, H. 1988: Eräiden Oulun alueiden luonnontilan perusselvitys 1. Ympäristöinstituutti. Oulun kaupunki. Ympäristönsuojelutoimisto. Julkaisu 2/1988. Väre, H., Ulvinen, T., Vilpa, E. & Kalleinen, L. 2005: Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Kasvimuseo. Norrlinia 11. Oulun kaupunki. Oulun seudun ympäristövirasto. Julkaisu 2/2005.