Pyhtään kunta. Pyhtään tuulivoimayleiskaavan luontoselvitys 2012

Transkriptio

1 Pyhtään kunta Pyhtään tuulivoimayleiskaavan luontoselvitys 2012 Petri Parkko

2 Sisällys 1. Luontoselvityksen taustoja Tutkimusmenetelmät ja aineisto ja epävarmuustekijät Liito-orava Pteromys volans (Dir IV, VU) Pesimälinnusto Uhanalaiset lajit Arvokkaat elinympäristöt Karttamateriaali Raportista Suunnittelualue 1a Alueen luonnon yleiskuvaus Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt Petolintureviirit Pesimälinnusto Alueella pesivät uhanalaiset ja silmälläpidettävät (NT) lintulajit Alueella pesivät EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Linnustollisesti merkittävät alueet Suunnittelualue 1b Alueen luonnon yleiskuvaus Kansallisesti arvokas elinympäristö Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt Pesimälinnusto Alueella pesivät silmälläpidettävät (NT) lintulajit Alueella pesivät EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Suunnittelualue Alueen luonnon yleiskuvaus Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt Pesimälinnusto Alueella pesivät silmälläpidettävät (NT) lintulajit Alueella pesivät EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Suunnittelualue Alueen luonnon yleiskuvaus Paikallisesti arvokas elinympäristö Pesimälinnusto Alueella pesivät silmälläpidettävät lintulajit Alueella pesivät EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Suunnittelualue Alueen luonnon yleiskuvaus Kansallisesti arvokas elinympäristö Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt Kirjoverkkoperhosen Euphudryas maturna (Dir IV) elinalue Petolintureviiri Pesimälinnusto Alueella pesivät ja uhanalaiset silmälläpidettävät (NT) lintulajit Alueella pesivät EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Suunnittelualue Alueen luonnon yleiskuvaus Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt Pesimälinnusto Alueella pesivät silmälläpidettävät (NT) lintulajit Alueella pesivät EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit

3 9. Suunnittelualue Alueen luonnon yleiskuvaus Paikallisesti arvokas elinympäristö Pesimälinnusto Alueella pesivät uhanalaiset ja silmälläpidettävät (NT) lintulajit Alueella pesivä EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji Suunnittelualue 7, pohjoisosa Alueen luonnon yleiskuvaus Pesimälinnusto Alueella pesivä silmälläpidettävä (NT) lintulaji Alueella pesivät EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Suunnittelualue 7, eteläosa Alueen luonnon yleiskuvaus Kansallisesti arvokas elinympäristö Paikallisesti arvokas elinympäristö Petolintureviiri Pesimälinnusto Päätelmät ja suositukset Lähteet Kannen kuva: Kangaskiuru Lullula arborea suunnittelualueen 1a kivilouhoksella Petri Parkko 3

4 1. Luontoselvityksen taustoja Tämä luontoselvitys liittyy Pyhtään tuulivoimayleiskaavaan, jonka suunnittelua varten tarvittiin tietoa suunnittelualueiden pesimälinnustosta, uhanalaislajistosta, EU:n luontodirektiivin IVliitteen lajien esiintymistä sekä arvokkaista elinympäristöistä. Luontoselvitykset tehtiin seitsemällä erillisellä alueella (kartta 1), joiden lisäksi tutkittiin Kotkan puolella oleva lisäalue 1b. Kartta 1. Pyhtään tuulivoimasuunnittelualueiden 1 7 sijainnit. Pohjakartta C, Maanmittauslaitos Liito-orava-, linnusto- ja elinympäristökartoitusten lisäksi suunnittelualueilta tehtiin lepakkoselvitys, jonka teki Luontoselvitys Metsänen Luontoselvitys Kotkansiiven alikonsulttina. Lepakkoselvityksestä on tehty erillinen raporttinsa (Metsänen 2012). Luontoselvitys Kotkansiipi selvitti myös syksyistä petolintujen muuttoreittiä tuulivoimayleiskaava-alueen yli sekä Valkmusan kansallispuistossa yöpyvien kurkien lentoreittejä ruokailu- ja yöpymispaikkojen välillä. Myös näistä tutkimuksista on tehty omat erilliset raporttinsa (Ilomäki 2012, Hannonen & Parkko 2012). Pyhtään kunta tilasi Pyhtään tuulivoimayleiskaavan luontoselvityksen

5 2. Tutkimusmenetelmät, aineisto ja epävarmuustekijät 2.1. Liito-orava Pteromys volans (Dir IV, VU) Liito-oravan primäärejä habitaatteja etsittiin ennen maastotöiden aloittamista ilmakuvatarkasteluna, ja maastotyöt kohdennettiin puustoltaan varttuneempina erottuville kohteille. Lajin ulostepapanat ovat keväällä siitepölypitoisen ravinnon takia keltaisiksi värjäytyneitä, jolloin niiden havaitseminen on helppoa. Kartoitukset tulisi tehdä keväällä heti lumien sulettua puiden tyviltä, sillä myöhemmin keväällä kasvillisuus peittää papanat ja ne hajoavat hiljalleen sateissa. Joskus osa papanoista kuitenkin säilyy, etenkin suurien kuusien tyvillä, läpi kesän. Maastossa tutkittiin suurempien haapojen ja kuusien tyvet ulostepapanoiden löytämiseksi. Lisäksi huhtikuussa 2012 tutkittiin pienempiä ja puustoltaan nuorempia kohteita, joiden arvioitiin sopivan liito-oravan elinalueiksi. Varsinaisen liitooravakartoituksen lisäksi tutkittiin haapojen ja kuusien tyviä muiden luontoselvitysten yhteydessä. Epävarmuustekijä: Kaikkia lajille sopivia elinympäristöjä ei pystytty tarkistamaan alkukevään aikana, sillä niitä löytyi pitkin kesää. Kevään tutkimukset kohdennettiin varttuneisiin sekametsiin, mutta laji voi elää myös varsin nuorissa kasvatusmetsissä. Lajista ei ollut Kaakkois-Suomen ELY-keskukselta saaduissa Pyhtään uhanalaistiedoissa kuitenkaan yhtään havaintoa, eikä lajia havaittu myöskään Ympäristöministeriön liito-oravakannan arvioimiseksi kunnan alueella tehdyissä satunnaisruutukartoituksissa 2000-luvun alussa. On hyvin epätodennäköistä, että suunnittelualueilta löytyisi merkittäviä lajin elinalueita. Lajin vaikutus Pyhtään tuulivoimasuunnitteluun on hyvin vähäinen, mutta suunnitellut myllyjen sijoituspaikat on syytä tarkistaa ennen hakkuita liito-oravan esiintymisen varalta Pesimälinnusto Metson Tetrao urogallus (NT, RT, L-dir) ja kangaskiurun Lullula arborea kartoitukset tehtiin lajien elinympäristöiksi sopivilla kallioalueilla 12., 13. ja Metsoja kartoitettiin kulkemalla jalkaisin sopivia elinympäristöjä ja havainnoimalla ulosteita, lumijälkiä, ruokailumäntyjä sekä lentoon lähteviä yksilöitä. Kangaskiuruja kartoitettiin kuuntelemalla koiraiden laulua kallioalueiden ja hiekkamonttujen reunoilla sekä tarvittaessa atrapin avulla eli soittamalla lajin laulua sopivissa elinympäristöissä. Metsokartoituksia tehtiin osa-alueilla 1a, 2, 3 (eteläosa) ja 4. Kangaskiuruja kartoitettiin osa-alueilla 1a, 3 (eteläosa), 6 ja 7. Kehrääjä 5

6 Caprimulgus europaeus (L-dir) kuuntelu tehtiin tutkimusalueiden 1a, 3 ja 4 lajin elinympäristöksi sopivilla kallioalueilla, kivilouhimolla ja hiekkamontulla. Suunnittelualueiden 1a, 1b, 2, 3 ja 4 pesimälinnustoa selvitettiin mukautetulla pistelaskentamenetelmällä 15.5., 21.5., 1.6., 7.6. ja : alueille tehtiin alueet mahdollisimman hyvin kattavia laskentapisteitä, jotka jaettiin mahdollisimman tasaisesti ja eri elinympäristöjä kattaviksi. Mukaan otettiin kallioalueita ja soita sekä eri-ikäisiä metsiä. Laskentapisteiden lukumäärä suunnittelualueittain: alueilla 1a ja 1b kahdeksan, alueella 2 seitsemän, alueella 3 neljä ja alueella 4 kymmenen pistettä. Kullakin laskentapisteellä havainnoitiin kerralla 10 minuuttia ja kaikki havaitut linnut merkittiin ylös. Pesimiseen viittaavat havainnot eriteltiin muista havainnoista (esim. ylimuuttavat linnut). Alueella 1 tehtiin yksi laskentakierros, muut alueet laskettiin kahdesti. Alueen 1 tuloksia täydennettiin vuoden 2011 Eläinmuseon vakioreittilaskennan tuloksilla; reitti kulki kokonaan suunnittelualueella ja kattoi siitä merkittävän osan. Alueella 1a tehtiin lisäksi kahden laskentakerran kartoituslaskenta kahdella erillisellä linnustollisesti arvokkaaksi arvioidulla metsäalueella Toukkaniemen metsässä ja Rapatöyryn metsässä (ks Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt). Pienialaiset suunnittelualueet 5, 6 ja 7 laskettiin kulkemalla alueet kahdesti kokonaan läpi ja merkiten havaitut lintujen reviirit ylös. Petolintujen reviirejä kartoitettiin kaikkien maastotöiden yhteydessä. Lisäksi alueiden 1a, 3 ja 6 petolintureviirejä havainnoitiin Järvenkallion kivilouhimolta, Munapirtin Jättukastetilta sekä Kaalkorvenkallioiden itäpuolen hakkuuaukealta. Suunnittelualueiden linnustosta tehtiin laskentojen perusteella runsaustaulukko (Liite 1), jossa annettiin lajikohtainen runsausindeksi: 1 = 1 2 paria, 2 = 3 5 paria ja 3 =yli 6 paria. Lintujen alueellinen uhanalaisuus raportissa on BirdLife Suomi ry:n alueellisen uhanalaistarkastelun, joka tehtiin valtakunnallisen uhanalaistarkastelun 2010 rinnalla, mukainen. Petolintujen pesintöjä vv koskevat tiedot saatiin Luonnontieteellisen Keskusmuseon Rengastustoimistolta. Linnustoselvitysten maastotyöt tekivät luontokartoittaja (eat) Petri Parkko ja kouvolalainen lintuharrastaja Mikko Hannonen. Epävarmuustekijät: Pistelaskentamenetelmällä saadaan hyvä yleiskuva pesimälinnustosta, mutta menetelmällä ei saada selville pöllöjen ja monien aikaisien pesijöiden reviirejä kuin poikkeustapauksissa. Suurista petolinnuista hiirihaukalla Buteo buteo (VU) oli 6

7 ennakkotietojen perusteella valtakunnallisesti heikko pesimävuosi, joten linnun puuttuminen 2012 suunnittelualueiden pesimälinnustosta ei tarkoita sitä, ettei se voisi pesiä niillä tulevina vuosina. Mehiläishaukan Pernis apivorus (VU, L-dir) pesäpaikkaa on hyvin vaikea löytää, joten reviirien sijoittumista suhteessa tuulivoimaloiden sijoituspaikkoihin on myös vaikea arvioida. Suunnittelualueilla ei ole aktiivisesti rengastettu suuria petolintuja vuosina sääkseä Pandion haliaetus (NT, L-dir) ja merikotkaa Haliaetus albicilla (VU, L-dir) lukuun ottamatta. Tästä syystä hiirihaukan (VU), mehiläishaukan (VU, L-dir) ja kanahaukan osalta ei ollut käytettävissä rengastajien pesäpaikkatietoja Uhanalaiset lajit Ylitarkastaja Tuula Tanska toimitti Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen suunnittelualueita koskevat uhanalaistiedot. Perhostietoja saatiin perhosasiantuntija Markku Suoknuutilta (kirjall. ilm.) sekä Munapirtin luontomatkailuun liittyvästä luontoselvitysraportista (Parkko 2011). Suunnittelualueilta oli Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen tietojen mukaan hyvin niukasti havaintoja uhanalaisista eliölajeista, mikä johtuu etenkin Pyhtään heikosta liitooravakannasta, metsien ikärakenteesta ja voimakkaista soiden ojituksista. Alueilta puuttuvat lisäksi edustavat ravinteiset kivilajit sekä lehto- ja korpikohteet Arvokkaat elinympäristöt Arvokkaita elinympäristöjä etsittiin ennen maastokauden alkua karttojen ja ilmakuvien perusteella. Tutkimuksia kohdennettiin etenkin varttuneemman metsän alueille ja kallioille, joilla arvokkaiden elinympäristöjen esiintymisen todennäköisyys on suurin. Lisäksi kesällä ja alkusyksyllä tutkittavia kohteita rajattiin kartoille muiden selvitysten yhteydessä, etenkin linnuston piste- ja kartoituslaskentareiteiltä löytyi useita kohteita. Suurin osa suunnittelualueiden arvokkaista elinympäristöistä on karuja kallioalueita, jotka ovat arvioitu Etelä-Suomessa uhanalaisuudeltaan elinvoimaisiksi (LC). Nämä paikallisesti arvokkaat kallioalueet arvotettiin kahteen luokkaan: A1 = kalliot, joilla on monipuolista kalliokasvillisuutta ja/tai ovat metson (NT, RT, L-dir) elinalueita tai lepakkojen saalistelualueita. Lepakkotiedot perustuvat 2012 selvityksiin (Metsänen 2012). 7

8 A2 = tavanomaiset karut jäkäläkalliot, joilla esiintyy vain muutamia putkilokasvilajeja, mutta joiden kasvillisuus on pääosin ehyttä. Ei vaateliasta lajistoa. Kasvillisuudeltaan voimakkaasti kuluneet tai puustoltaan nuoret kohteet jätettiin arvottamisen ulkopuolelle. Raportissa arvoluokitus on merkitty kohteen nimen eteen. Raportissa esitellyt arvokkaat elinympäristöt sisältävät Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä, mutta eivät luonnonsuojelulailla suojeltuja kohteita. Pienialaiset arvokkaat elinympäristöt voivat olla kokonaan metsälakikohteita. Arvokkaiden elinympäristöjen luokitus on tehty Södermanin (2003) mukaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin. Luontotyyppien uhanalaisuus perustuu kirjaan Suomen luontotyyppien uhanalaisuus (Raunio ym. 2008). Perhos- ja suoasiantuntija Markku Suoknuuti (kirjall. ilm.) antoi tietoja tutkimusalueen 1b Suurirahkan suotyypeistä. Epävarmuustekijä: Suunnittelualueiden laajuuden takia kaikkia pienialaisia paikallisesti arvokkaita elinympäristöjä ei varmasti löydetty. Yleiskaavalliseen tarkasteluun tutkimukset olivat varmasti riittävän tarkkoja, eikä erityisen arvokkaita maakunnallisia tai valtakunnallisia kohteita jäänyt tutkimusten ulkopuolelle Karttamateriaali Tämän raportin karttapohjat on saatu Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssillä (versio ): Digitaaliset karttarajaukset tehtiin FCG:n ftv-palvelimelta saaduille peruskarttarastereille. Rajaukset toimitettiin MapInfo-muodossa Pyhtään kunnalle ja FCG:lle Raportista Raportissa jokaisesta suunnittelualueesta on tehty niiden luonnon yleiskuvaukset. Raportissa on esitelty myös Kotkan puolella sijaitseva alue 1b. Arvokkaat elinympäristöt on eritelty valtakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin ja niistä on annettu lyhyet kuvaukset, joissa on esitelty niiden kasvillisuutta ja eläimistöä. Paikallisesti arvokkaiden kalliokohteiden nimen yhteydessä on arvoluokitus A1/A2 (ks Arvokkaat elinympäristöt). 8

9 Suunnittelualueista on annettu niiden pesimälinnuston kuvaukset sekä tiedot alueilla pesivistä uhanalaisista, silmälläpidettävistä (NT), alueellisesti uhanalaisista ja EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeista. Luontokohteiden numerointi (1. 41.) viittaa sähköisesti toimitettuihin karttoihin. Raportin lopussa on päätelmiä ja suosituksia luontokohteiden huomioimisesta tuulivoimasuunnittelussa. Raportissa käytetyt lyhenteet: Dir IV = EU:n luontodirektiivin IV-liitteen laji, L-dir = EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, RT = alueellisesti uhanalainen. 3. Suunnittelualue 1a 3.1. Alueen luonnon yleiskuvaus Suunnittelualueista laajin 1a rajoittuu pohjoisosastaan voimalinjaan ja koillisosastaan laajaan Valkianjärvensuon turvetuotantoalueeseen. Suunnittelualueen metsät ovat suurelta osin nuoria kasvatusmetsiä, mutta varttuneita metsiäkin on neljä laajempaa aluetta, joista kolmen puusto on varsin luonnontilaista. Nämä kohteet ovat rajattu luontoselvityksessä paikallisesti arvokkaiksi elinympäristöiksi. Voimakkaasti hoidettujen talousmetsien keskellä näillä kohteilla on erityisen suuri merkitys metsälinnustolle ja lahopuulla eläville eliölajeille. Suunnittelualueen metsät ovat kuusi- ja mäntyvaltaisia, mutta tervaleppää löytyy varsin paljon ojitettujen entisten suokuvioiden läheisyydestä ja alueella kasvaa useita hyvinkin suuria tervaleppäyksilöitä. Alueen pienimmätkin suot ovat ojitettuja, eikä niistä löydy mainittavia luonnontilaisen kaltaisia osia. Suurin osa suunnittelualueen arvokkaista luontokohteista on erilaisia karukkokallioita, joista osalla kasvillisuus on erityisen hyvin säilynyttä. Suunnittelualueen eteläosaa viistää VT 7 linjaus, jota varten on louhittu paljon kallioita myös suunnittelualueelta Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt (kartta 2) 1. Pitkäkallion länsipuolen metsä (kuvio 1) Pitkäkallion länsipuolella on keski-ikäistä sekametsää maapuineen. Kuviolla on erityisen paljon kuusilahopuuta (kuva 1), mutta myös koivu- ja mäntylahopuuta esiintyy. Kuviolla on myös sammalen peittämiä pehmenneitä runkoja ja siksi lahopuujatkumo. Ravinteisuudeltaan 9

10 kuvio on mustikkatyypin kangasta, kuviolla on ollut ennen ojitusta korpisuutta. Puusto on iältään todennäköisesti alle 100-vuotiasta ja kuvio kuuluu luontotyyppiin keski-ikäiset kuusivaltaiset tuoreet kankaat. Luontotyyppi on arvioitu Etelä-Suomessa silmälläpidettäväksi, NT. Kuva 1. Pitkäkallion länsipuolen metsässä on paljon kuollutta puustoa Petri Parkko 2. Pitkäkallio A2 (kuvio 2) Puustoltaan luonnontilaisen kaltainen kallioalue, jossa on myös keloja ja vähän maapuita. Jäkäliköt ovat epäyhtenäisiä, mutta ehyitä. Kanervaa kasvaa laajoina kasvustoina. Kuvio liittyy länsipuolella olevaan luonnontilaisen kaltaiseen metsään, mikä lisää sen merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. 3. Runttankallio A1 (kuvio 3) Varsinaisen suunnittelualueen ulkopuolella oleva kallio, jonka puusto on luonnontilaisen kaltainen: vanhoja mäntyjä ja myös keloja, pensaskerroksessa kasvaa katajaa. Kallion eteläosassa kasvaa kanerva- ja metsälauhakasvustojen lisäksi mäkitervakkoa, kultapiiskua ja kalliokieloa. Jäkäliköt ja sammalikot ovat ehyitä. 10

11 4. Toukkaniemen metsä (kuvio 4) Kuvio on kosteapohjainen ja voimakkaasti ojitettu. Puusto on kuusivaltaista, mutta kaakkoisosaltaan koivuvaltaista. Lahopuuta on niukasti, mutta metsä on linnustollisesti arvokas ja kehityskelpoinen luontokohde. Metsän luokittelu johonkin luontotyyppiin on hankalaa, koska se on voimakkaasti ojitettu ja ainakin suurelta osin turvekangasta. Kartta 2. Suunnittelualueen 1a paikallisesti arvokkaat elinympäristöt

12 Metsässä tehtiin 2012 pesimiseen viittaavia havaintoja pyystä Bonasa bonasia (L-dir), pikkusieposta Ficedula parva (L-dir) ja idänuunilinnusta Phylloscopus trochiloides. Viimeksi mainittu laji pesi metsässä myös Metsässä pesi peräti seitsemän sirittäjän Phylloscopus sibilatrix (NT) paria. Kuviolla on suuri todennäköisyys suuren petolinnun pesinnälle, mutta kesällä 2012 alueella ei tehty niistä havaintoja. Metsä on arvioitu lepakkoselvityksessä I-luokan lepakkoalueeksi. 5. Rapatöyryn metsä (kuvio 5) Taimikoiden ympäröimä kuusivaltainen vanhan/keski-ikäisen metsän kuvio, jossa on etenkin luoteisosassa paljon lahopuuta. Metsässä kasvaa kuusen lisäksi myös koivua ja tervaleppää, paikoin esiintyy haaparyhmiä. Metsässä pesivät 2012 vaateliaammista lajeista pyy (L-dir), idänuunilintu ja pikkusieppo (L-dir) sekä neljä paria sirittäjiä (NT). Metsä on ruokailujälkien perusteella palokärjen Dryocopus martius (L-dir) ruokailualuetta. Metsä sopii hyvin kanahaukan Accipiter gentilis pesimäalueeksi ja sillä on yksi viirupöllön pönttö. Metsä on arvioitu lepakkoselvityksessä I-luokan lepakkoalueeksi. Luontotyyppi keski-ikäiset kuusivaltaiset tuoreet kankaat on arvioitu Etelä-Suomessa silmälläpidettäväksi, NT. 6. Rajakallion länsipuolen metsä (kuvio 6) Vanhaa/ keski-ikäistä kuusivaltaista metsää, jossa kasvaa myös mäntyä, koivua ja haapaa. Etenkin kuusi- ja mäntymaapuita, myös sammaloituneita runkoja, joten metsässä on jonkinlainen lahopuujatkumo. Metsässä on ojittamattomia pieniä soistumia. Luontotyyppi keski-ikäiset kuusivaltaiset tuoreet kankaat on arvioitu Etelä-Suomessa silmälläpidettäväksi, NT. 7. Korkeuskallio A1 (kuvio 7) Edustava kallioalue, jonka luoteispuolella on pienialaisesti lähes luonnontilaista metsää: suuria kuusia, vanhoja mäntyjä sekä haapaa. Männyissä kasvaa männynkäävän itiöemiä. Myös kallioiden välisessä solassa on varsin luonnontilaista metsää. 8. Niverkorvenkallio A1 (kuvio 8) Järvikallion louhosalueen lounaispuolella on laaja ja edustava kallioalue, jonka puusto on luonnontilaisen kaltaista. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa. Kallion länsireuna on kasvillisuudeltaan erityisen edustava ja länteen viettävä jyrkänne on myös maisemallisesti arvokas (kuva 2). Kallioilla kasvaa monipuolista kalliokasvillisuutta: edustavia ehyitä tierasammalkasvustoja, mäkitervakkoa, sianpuolukkaa sekä pieniä ahokissankäpälän Antennaria dioica (NT) kasvustoja (kuva 3). Kallio on kehrääjän (L-dir) ja kangaskiurun (L-dir) 12

13 elinaluetta sekä palokärjen (L-dir) ruokailualuetta. Niverkorvenkallion yllä petolintujen havaittiin syksyllä 2012 ottavan korkeutta muuttoa varten. Kuva 2 (vas). Niverkorvenkallion länsiosaa jyrkänteen päältä. Kuva 3 (oik). Harvinaistunut ahokissankäpälä kasvaa Niverkorvenkalliolla Petri Parkko 3.3. Petolintureviirit Mehiläishaukan Pernis apivorus (VU, L-dir) reviirit (ei karttaa) Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä oli 2012 kolme mehiläishaukkareviiriä, joista ainakin Järvenkallion louhosalueen koillispuolen pesintä onnistui: emot ja ainakin yksi lentokykyinen poikanen nähtiin useita kertoja petolintujen muuttohavainnoinnin alkuvaiheessa elo-syyskuussa Pesimälinnusto Suunnittelualueista laajin on myös pesimälinnustoltaan monipuolisin. Vaikka alueen metsistä suurin osa on nuorta kasvatusmetsää, löytyy alueelta myös monta laajempaa vanhemman metsän aluetta. Alueen linnustoa monipuolistavat myös useat laajat kallioalueet ja kosteat tervaleppää kasvavat painanteet. Luontoselvityksessä tehtiin pesimiseen viittaavia havaintoja noin 60 lajista. Alueella pesii kolme kanalintulajia. Suurimman kanalintumme metson Tetrao urogallus (NT, RT, L-dir) naarasyksilö (kuva 4) havaittiin Suolinnan tien varrella Soidintavia teeriä (NT, L-dir) kuultiin monesta suunnasta ja alueella on useita soidinpaikkoja. Pyy (L-dir) havaittiin yhdellä laskentapisteellä sekä kaksi paria Toukkaniemen metsäalueella. Suurista petolinnuista alueella pesi 2012 ainakin kaksi mehiläishaukan Pernis apivorus (VU, L-dir) 13

14 paria. Pienistä petolinnuista varpushaukan Accipiter nisus poikue havaittiin suunnittelualueen kaakkoisosassa Pertonvuoren länsipuolella. Kuva 4. Metsonaaras suunnittelualueella 1a. Suolinna Petri Parkko Koska suunnittelualue on pääosin metsää, löytyy pesiviä kahlaajalajeja vain muutama: pistelaskennoissa havaittiin kolme taivaanvuohen Gallinago gallinago ja kolme metsäviklon Tringa ochropus paria. Alueella kuultu kuovi Numenius arquata pesi todennäköisesti lähialueen peltoaukeilla. Alueella kasvaa melko paljon haapoja, joissa on palokärjen Dryocopus martius tekemiä pesäkoloja. Niissä pesii mm. uuttukyyhky Columba oenas, jonka soidinääntelevä koiras kuultiin Rapatöyryn metsän kartoituslaskennan yhteydessä metsän länsipuolelta. Laji on Kymenlaaksossa pesivänä melko harvinainen. Sepelkyyhky sen sijaan on suunnittelualueella yleinen pesimälaji, jonka reviirejä tulkittiin pistelaskennassa 13. Kehrääjä Caprimulgus europaeus (L-dir) pesii suunnittelualueen kallioalueilla ja lajin parimäärä alueella on todennäköisesti yli kymmenen paria. Järvenkallion louhosalueen tuntumassa kuultiin kaksi koirasta. Tikkalinnuista yleisin on käpytikka, joka 14

15 menestyy hyvin myös talousmetsissä. Palokärkiä (L-dir) kuultiin pistelaskennoissa kaksi, mutta pesiviä pareja on todennäköisesti hieman enemmän. Suunnittelualueella pesi yksi käenpiika Jynx torquilla (NT) pari; soidinääntelevä koiras kuultiin 1.6. pistelaskennassa. Kuva 5. Palokärjen ruokailusta jää selvät jäljet. Rapatöyry Petri Parkko Kymenlaaksossa harvalukuisena pesivä kangaskiuru Lullula arborea (L-dir) (kuva 7) pesi suunnittelualueella ainakin kahdella kallioalueella, joista Järvenkallio louhosalueineen (kuva 6) osoittautui erittäin hyväksi pesimäalueeksi: paikalla havaittiin peräti kolme reviiriä, joista yhdellä nähtiin myös naarasyksilö. Myös yksi kivitaskun Oenanthe oenanthe (VU) pari pesi onnistuneesti Järvenkallion louhosalueella, jossa nähtiin neljä lentokykyistä poikasta. Haarapääsky Hirundo rustica on alueella harvinainen pesimälintu ja se havaittiin vain yhdestä laskentapisteestä. Vuoden 2011 vakioreitillä laji havaittiin Valkianjärven turvetuotantoalueella. Metsäkirvinen Anthus trivialis suosii hakkuiden reunoja ja muita avoimia paikkoja. Pistelaskennassa havaittiin kuusi metsäkirvisparia. Peukaloinen Troglodytes troglodytes pesii usein hakkuiden kanto- ja risukasoissa, mutta myös kosteapohjaisten vanhojen kuusikoiden maapuiden juurakoissa. Laji havaittiin yhdessä laskentapisteessä sekä Toukkaniemen 15

16 metsässä. Rautiainen Prunella modularis pärjää hyvin nuorissa kuusivaltaisissa kasvatusmetsissä ja pistelaskennassa havaittiin kuusi laulavaa koirasta. Useita rautiaispareja pesi myös sekä Rapatöyryn että Toukkaniemen metsässä. Kuva 6 (vas). Järvenkallion louhosalue on kangaskiurulle ja kivitaskulle sopivaa elinympäristöä. Kuva 7 (oik). Kangaskiurukoiras laululennolla. Järvenkallio Petri Parkko Punarinta viihtyy nuorissa talousmetsissä ja pistelaskennoissa havaittiinkin 12 paria. Mustarastas Turdus merula oli pistelaskennan perusteella rastaista yleisin, mutta hyvin todennäköisesti punakylkirastaiden Turdus iliacus pesintävaiheen takia laji oli aliedustettuna; koiraat eivät laulaneet aktiivisesti vaan ruokkivat poikasiaan. Mustarastaita kuultiin 14, laulurastaita 11 ja punakylkirastaita kolme koirasta; lisäksi havaittiin yksi räkättirastas Turdus pilaris pari. Toukkaniemen metsässä pesi viisi ja Rapatöyryllä kolme mustarastasparia. Vaikka suunnittelualueen metsät ovat olleet pääosin hyvin voimallisessa metsätalouskäytössä, löytyy alueelta tervaleppää kasvavia kosteapohjaisia metsäkuvioita saniaisineen. Niissä viihtyy melko vaatelias lehtolaji mustapääkerttu Sylvia atricapilla, joka kuultiin yhdessä laskentapisteessä. Lehtokerttu Sylvia borin oli kertuista selvästi yleisin kymmenellä pistelaskennassa havaitulla parilla, hernekertun Sylvia curruca pareja havaittiin kolme. Pajulintu Phylloscopus trochilus on suunnittelualueen yleisimpiä pesimälintuja. Maassamme suuresti harvinaistunut sirittäjä (NT) oli ilahduttavan yleinen etenkin Toukkaniemen metsän koivuvaltaisessa eteläosassa ja koko metsässä tulkittiin pesiviksi peräti seitsemän paria. Pistelaskennassa havaittiin neljä sirittäjäparia ja vain yksi tiltaltin Phylloscopus collybita pari. Harvalukuinen ja vaatelias idänuunilintu lauloi sekä Rapatöyryn että Toukkaniemen metsässä. 16

17 Pienin lintumme hippiäinen Regulus regulus ei viihdy aivan nuorissa metsissä, mutta jo hieman varttuneempi talousmetsä kelpaa pesimäalueeksi. Pistelaskennassa lajia ei havaittu, mutta Toukkaniemessä pesi neljä ja Rapatöyryllä kuusi paria. Kirjosieppoja saatiin pistelaskennassa kolme paria, lisäksi Toukkaniemessä pesi yksi ja Rapatöyryssä neljä paria. Kymenlaaksossa harvalukuisena pesivän pikkusiepon (L-dir) koiras lauloi sekä Toukkaniemessä että Rapatöyryssä. Talitiainen Parus major on suunnittelualueella pesivistä tiaislajeista selvästi yleisin; pistelaskennassa tehtiin pesimiseen viittaava havainto kahdeksasta parista ja Rapatöyryn metsästä tulkittiin viisi pesivää paria. Sinitiaisesta Parus caeruleus ja hömötiaisesta Parus montanus saatiin molemmista yksi pesivä pari pistelaskennoista. Varttuneita metsiä suosiva puukiipijä Certhia familiaris pesi Rapatöyryn (kaksi paria) ja Toukkaniemen (kolme paria) metsissä, mutta sitä ei havaittu laskentapisteissä. Töyhtötiainen Parus cristatus pesi Toukkaniemen metsässä. Varislinnuista variksesta tehtiin havaintoja pistelaskennoissa, mutta pesinnän varhaisen ajoittumisen takia on mahdotonta arvioida pesivien parien määrää; laji kuuluu joka tapauksessa suunnittelualueen pesimälinnustoon. Närhi Garrulus glandarius havaittiin kahdella laskentapisteellä. Suomen yleisin lintulaji peippo Fringilla coelebs on myös suunnittelualueen yleisin pesimälaji: pistelaskennoista saatiin 26 pesivää paria, Toukkaniemen metsästä 12 ja Rapatöyryn metsästä seitsemän paria. Kuusivaltaisissa metsissä pesivä vihervarpunen Carduelis spinus pesii yleisenä suunnittelualueella: pistelaskennasta saatiin yhdeksän paria, lisäksi Toukkaniemen metsässä pesi seitsemän ja Rapatöyryn metsässä kolme paria. Hemppo Carduelis cannabina havaittiin pesivänä kivilouhoksella. Punatulkku Pyrrhula pyrrhula havaittiin kahdella laskentapisteellä ja Toukkaniemen metsästä tulkittiin kaksi pesivää paria Alueella pesivät uhanalaiset ja silmälläpidettävät (NT) lintulajit Metso Tetrao urogallus (NT, RT, L-dir) Teeri Tetrao tetrix (NT, L-dir) Mehiläishaukka Pernis apivorus (VU, L-dir) Käenpiika Jynx torquilla (NT) Kivitasku Oenanthe oenanthe (VU) Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix (NT) 17

18 3.6. EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Metso Tetrao urogallus (NT, RT) Pyy Bonasa bonasia Mehiläishaukka Pernis apivorus (VU) Kehrääjä Caprimulgus europaeus Palokärki Dryocopus martius Harmaapäätikka Picus canus Kangaskiuru Lullula arborea Pikkusieppo Ficedula parva 3.7. Linnustollisesti merkittävät alueet Rapatöyryn metsä (kartta 2, kuvio 5) Ks Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt Toukkaniemen metsä (kartta 2, kuvio 4) Ks Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt 4. Suunnittelualue 1b 4.1. Alueen luonnon yleiskuvaus Suunnittelualue sijaitsee Kotkan kaupungin puolella tutkimusalueen 1a ja voimalinjan välisellä alueella. Alueen länsiosassa on Valkianjärvensuon turvetuotantoalue vaikutusalueineen. Soista ainoastaan Suurirahkan keskiosa on säilynyt ojittamattomana ja suolla on hyvänä perhossuona sekä metson (NT, RT, L-dir) elinalueena suuri merkitys luonnon monimuotoisuudelle. Alueen metsät ovat pääosin nuoria talousmetsiä ja suot ovat ojitettuja. Varttuneempia metsiä on lähinnä kallioalueilla ja niiden lähiympäristössä. Alueella on muutamia melko edustavia kallioita, joista Vähänniitynvuorilla on ollut äskettäin metsäpalo. Alueella elää suuremmista nisäkkäistä hirven lisäksi ulostehavaintojen perusteella metsäkauris Capreolus capreolus. Vähänniitynvuorilla havaittiin metsäjänis Lepus timidus (NT). 18

19 Pyhtään tuulivoimayleiskaavan luontoselvitys 2012 Kartta 3. Suunnittelualueen 1b kansallisesti arvokas elinympäristö (1) ja paikallisesti arvokkaat elinympäristöt Kansallisesti arvokas elinympäristö (kartta 3) 9. Suurirahka (kuvio 1) Suurirahkan laiteet ja reunaluisut ovat voimakkaasti ojitettuja ja suotyypiltään erilaisia muuttumia ja ojikkoja, mutta suon keskiosassa on melko laaja ojittamaton keidasrämeosa. Suolla on Suoknuutin (kirjall. ilm.) mukaan tavattu 1996 useita uhanalaisia perhoslajeja: Vihermittari Thalera fimbrialis (EN) Suotarhayökkönen Lacanobia w-latinum (VU) Rämekulmumittari Idaea muricata (VU) Rämevihersiipi Rhagades pruni (NT) 19

20 Rämepörhömittari Lycia lapponaria (RT) Suo on ulostehavaintojen perusteella metson (NT, RT, L-dir) elinympäristöä. Keidasrämettä ei ole arvioitu uhanalaiseksi luontotyypiksi, mutta Suurirahkan luonnonsuojelullinen arvo on sen vaateliaassa suolajistossa Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt (kartta 3) 10. Metsästysmajan koillispuolen kallio A1 (kuvio 2) (kuva 8) Kallioalueen puustona kasvaa kitukasvuisia vanhoja mäntyjä, kallioraoissa vähän kuusta ja rauduskoivua. Kuollutta puustoa löytyy melko paljon. Poronjäkäliköt ovat ehyitä. Metsälauhaa kasvaa laajoina kasvustoina, mutta kuviolta löytyy varsin monipuolisesti muutakin kasvillisuutta: melko runsaasti mäkitervakkoa, kalliokohokkia ja ahosuolaheinää. Kuvio on ulostehavaintojen perusteella metson (NT, RT, L-dir) elinaluetta. Kallioalueen itäpuolen koivupökkelöistä löytyi useita koivulatikoita Aradus betulae (kuva 11). Kuva 8 (vas). Metsästysmajan koillispuolen kalliota Petri Parkko 20

21 11. Vähänniitynvuoret A1 (kuvio 3) Vähänniitynvuorista eteläisemmän puusto on äskettäin palanut metsäpalossa, mikä nostaa sen luonnonsuojelullista arvoa. Kohteella tehtiin Kymenlaakson ensimmäinen havainto tierasammalkasvustojen alla elävästä pienikokoisesta kallioheiveröluteesta Xylocoris parvulus (Petri Metsälä, kirjall. ilm.) (kuva 10). Paloalueelta löytyisi todennäköisesti myös palaneella puulla eläviä latikkalajeja Aradus sp. 12. Pertonvuori A1 (kuvio 4) Pertonvuoren puusto on kitukasvuista mäntyä. Kallioalueen halki kulkee polku-ura, jota pitkin on ajettu myös moottoriajoneuvoilla; kasvillisuus on polun kohdalta lähes hävinnyt. Polun ulkopuolella jäkäliköt ovat ehyitä. Kallion länsiosassa kasvaa vähän ahokissankäpälää Antennaria dioica (NT) ja itäosassa runsaasti sianpuolukkaa, muuten kenttäkerroksen kasvillisuus on lähinnä laajoja kanerva- ja metsälauhakasvustoja. Kuva 10 (vas). Vähänniitynvuorilta löytynyt kallioheiverölude Petri Metsälä. Kuva 11 (oik). Koivulatikka elää taulakäävän lahottamissa koivupökkelöissä Petri Parkko 4.4. Pesimälinnusto Alueen 1b linnusto on varsin monipuolista. Petolinnuista kanahaukkanaaras havaittiin Suurirahkan pohjoispuolella Kanalinnuista alueella pesivät metso (NT, RT, L-dir), teeri (NT, L-dir) ja pyy (L-dir). Metson ulosteita löytyi paljon Suurirahkan reunarämeeltä sekä metsästysmajan koillispuolen kallioilta. Kanahaukan Accipiter gentilis naaras havaittiin Suurirahkan koilliskulmassa, mutta lajista ei tehty alueella varsinaista pesimiseen viittaavaa havaintoa. Kurki (L-dir) pari lähti lentoon pieneltä suokuviolta metsästysmajan tuntumasta Samalla paikalla havaittiin 1.6. yksinäinen kurki, joten havainnot viittaavat pesintään. 21

22 Kahlaajista suunnittelualueella pesivät metsäviklo ja taivaanvuohi. Tikkalinnuista havaittiin pistelaskennoissa harmaapäätikka Picus canus (L-dir), palokärki (L-dir) ja käpytikka. Harmaapäätikka soidinteli Suurirahkan pohjoispään haavikossa. Käki Cuculus canorus (kuva 11) on suunnittelualueella huomattavan yleinen. Laulava kangaskiuru (L-dir) kuului Vähänniitynvuorten suunnalta Metsäkirvisen yleisyys kertoo taimikoiden ja hakkuiden määrästä: pistelaskennoissa havaittiin 17 reviiriä. Punarinta on yleinen alueen nuorissa metsissä ja pistelaskennoista saatiin 15 paria. Laulurastas ja mustarastas ovat pistelaskentojen perusteella alueen yleisimmät rastaat. Laulurastaita tulkittiin pistelaskennoista 18 paria ja mustarastaita 13 paria, punakylkirastaita saatiin seitsemän paria. Kuva 11. Kukkuva käkikoiras Suurirahkan koillispuolella kesäkuussa 2012 Petri Parkko Lehtokerttu on alueella yleinen: pistelaskennoissa havaittiin kahdeksan laulavaa koirasta. Mustapääkerttujakin kuultiin kolme koirasta, mikä kertoo rehevien metsien määrästä. 22

23 Pajulintu oli alueen toiseksi yleisin lintulaji: pistelaskennoista saatiin 24 paria, tiltaltteja ja sirittäjiä (NT) saatiin molempia viisi paria. Alueen 2 ohella tällä suunnittelualueella havaittiin pistelaskennoissa eniten talitiaisreviirejä eli 11. Hömötiaisia havaittiin kolme paria, sinitiaisia kaksi ja töyhtötiaisia yksi pari. Varislinnuista närhi ja varis pesivät alueella. Alueen yleisintä lajia peippoa havaittiin pistelaskennoissa 29 paria. Vihervarpusreviirejä löytyi tältä suunnittelualueelta eniten: 13 reviiriä. Pikkukäpylintu Loxia curvirostra havaittiin kahdessa laskentapisteessä ja isokäpylintu Loxia pytyopsittacus yhdessä. Suunnittelualueella havaittiin alueen 2 ohella eniten keltasirkun Emberiza citrinella reviirejä eli kuusi Alueella pesivät silmälläpidettävät (NT) lintulajit Metso Tetrao urogallus (NT, RT, L-dir) Teeri Tetrao tetrix (NT, L-dir) Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix (NT) 4.6. Alueella pesivät EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Metso Tetrao urogallus (NT, RT) Teeri Tetrao tetrix (NT) Pyy Bonasa bonasia Kurki Grus grus Palokärki Dryocopus martius Harmaapäätikka Picus canus Kangaskiuru Lullula arborea 5. Suunnittelualue Alueen luonnon yleiskuvaus Purolan itäpuolella olevan pitkänomaisen suunnittelualueen länsirajana on paljon peltoja, länsipuolella on melko laaja asumaton metsäalue. Suunnittelualueella on erityisen paljon, etenkin eteläisessä osassa, karukkokallioita, jotka ovat metson (NT, RT, L-dir) ja kehrääjän (L-dir) elinalueita. Osalla kallioalueista kasvillisuus on hyvin kulunutta, mutta alueella on myös 23

24 useita hyvin edustavia kallioita. Muuten metsät ovat olleet pääosin voimallisessa metsätalouskäytössä, eikä luonnontilaisen kaltaisia osia löydy kuin aivan pienialaisesti. Alueen suot ovat pienialaisia ja ojitettuja Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt (kartat 4 ja 5) 13. Sudenkallio A1 (kartta 4, kuvio 1) Sudenkallio on Metsäkeskuksen ympäristötukialueena hakkuiden ulkopuolella jätetty alue, jonka puustona kasvavat vanhat kitukasvuiset männyt. Kuviolla on lahopuuta huomattavan paljon (kuva 12) ja jäkäliköt ovat ehyitä. Kuva 12. Sudenkalliolla on huomattavan paljon kuollutta puustoa ja suuria keloja Petri Parkko 14. Sudenkallion eteläpuolen kallio A2 (kartta 4, kuvio 2) Pienialainen, mutta puustoltaan luonnontilaisen kaltainen ja jäkäliköiltään ehyt, kallio. Kuollutta puustoa on niukasti. Kallioilla on melko laajoja kanerva- ja metsälauhakasvustoja. 24

25 Pyhtään tuulivoimayleiskaavan luontoselvitys 2012 Kartta 4. Suunnittelualueen 2 paikallisesti arvokkaita elinympäristöjä Metson havaintopaikat 2012 ovat merkitty vihreillä tähdillä. 25

26 15. Pitkäkallion luoteispuolen kallio A2 (kartta 4, kuvio 3) Kalliolla on eri korkeuksilla olevia kalliotasoja, jotka poikkeavat kasvillisuudeltaan. Kitukasvuisia kilpikaarnaisia mäntyjä kasvava puusto on luonnontilaisen kaltaista. Lahopuuta on melko vähän. Kenttäkerroksen kasvillisuus on lähinnä metsälauhaa. Kallio on hakkuiden ympäröimä. 16. Lapinkivien pohjoispuolen kallio A2 (kartta 4, kuvio 4) Edustava ympäröivästä maastosta kohoava kallioalue, jonka kitukasvuista mäntyä kasvava puusto on luonnontilaisen kaltaista. Ehjiä tierasammal- ja poronjäkäläkasvustoja. Metsälauhaa kasvaa etenkin kuvion reunoilla laajoina kasvustoina, paikoin on myös kanervakasvustoja. 17. Kaivantokorvensuon kallio A2 (kartta 4, kuvio 5) Edustava kallioharjanne, jonka kitukasvuista mäntyä kasvava puusto on luonnontilaisen kaltaista, pensaskerroksessa kasvaa katajaa. Poronjäkäliköt ovat ehyitä. 18. Lapinkivet A1 (kartta 4, kuvio 6) Suuria sammalpeitteisiä siirtolohkareita, joiden alle on muodostunut luolia (kuva 13). Lohkareiden päällä kasvaa huomattavan paljon kallioimarretta. Louhikolla ja lähiympäristössä kasvava puusto (kuusta, mäntyä, koivua ja haapaa) on luonnontilaisen kaltaista. Kuviolla havaittiin pyy (L-dir) ja palokärki (L-dir). 19. Nattskenebergen A1 (kartta 4, kuvio 7) Kallioalue ei ole kasvillisuudeltaan erityisen edustava, sillä puusto on enimmäkseen nuorta. Alue on kuitenkin kevään 2012 ulostehavaintojen perusteella metson (NT, RT, L-dir) elinaluetta. 20. Nattskenebergenin korpi (kartta 4, kuvio 8) Pienialainen puustoltaan luonnontilaisen kaltainen korpikuvio pellon reunassa, jonka puustona kasvaa tervaleppää. Kaikki rehevät korvet ovat uhanalaisiksi luokiteltuja luontotyyppejä. 21. Ruokosuon kallio A1 (kartta 4, kuvio 9) Kitukasvuista mäntyä kasvava kallio, jonka päällä on pieniä siirtolohkareita. Eteläinen osa on kalliojonon edustavin. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa, kenttäkerroksessa metsälauhaa, vähän mäkitervakkoa sekä ahosuolaheinää. Kallion reunasta lähti lentoon metso 26

27 (NT, RT, L-dir) koiras ja kevään maastotöissä kallion läheisyydestä löytyi metsojen hakomismänty (kuva 14). 22. Hummankalliot A1 (kartta 4, kuvio 10) Hummankallioiden avokallio-osat ovat pieniä, eikä kallioalue ole erityisen edustava kasvillisuudeltaan, mutta se on metson (NT, RT, L-dir) elinaluetta. Hummankallioilla havaittiin keväällä 2012 metsokoiras ja -naaras. Kartta 5. Suunnittelualueen 2 paikallisesti arvokkaita elinympäristöjä Metson havaintopaikka 2012 on merkitty karttaan vihreällä tähdellä. 23. Eteläosan kallio 1 A1 (kartta 4, kuvio 11) Puusto luonnontilaisen kaltaista, jäkäliköt laajoja ja ehyitä. Männyn alta löytyi metson (NT, RT, L-dir) ulosteita. Kallio viettää länteen tehden siitä myös maisemallisesti edustavan. Kasvillisuuden muodostavat lähinnä metsälauha, kanerva ja ahosuolaheinä, paikoin kasvaa myös mäkitervakkoa. 27

28 24. Eteläosan kallio 2 A1 (kartat 4 ja 5, kuvio 12) Puustoltaan luonnontilainen jäkäläkallio, jolla kasvaa myös laajoja sianpuolakasvustoja sekä kanervaa. Kallion itäreunassa on louhikkoa. Kuviolta löytyi teeren (NT, L-dir) ulosteita. Alue on osa lepakkoselvityksen (Metsänen 2012) I-luokan lepakkoaluetta. Kuva 13 (vas). Lapinkivet ovat hyvin suuria siirtolohkareita. Kuva 14 (oik). Metson hakomismänty Ruokosuon kallioilla keväällä 2012 Petri Parkko 25. Eteläosan kallio 3 A1 (kartta 5, kuvio 13) Jäkäläkallioalue, jonka luonnontilaisen kaltainen puusto on kitukasvuista mäntyä, pensaskerroksessa kasvaa katajaa. Kuviolla oleva suopainanne (kuva 15) lisää sen merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Kallioilla on laajoja kanerva- ja metsälauhakasvustoja. Metso (NT, RT, L-dir) koiras lähti lentoon kuvion reunasta Eteläosan kallio 4 A2 (kartta 5, kuvio 14) Kuvio on puustoltaan varsin luonnontilainen. Jäkäliköt ovat pienialaisia, mutta enimmäkseen ehyitä. Jäkäläkallioiden välissä kasvaa vanhoja mäntyjä. 28

29 27. Eteläosan kallio 5 A2 (kartta 5, kuvio 15) Kallioalueen eteläinen osa on puustoltaan luonnontilainen. Itäreunassa ovat pienet jyrkänteet, joilla kasvaa joitakin haapoja. Kallioalueen rajauksen ulkopuolelle jätetyssä pohjoisosassa on kaksi grillikotaa ja kasvillisuus on hyvin kulunutta. Kuva 15. Pieni suopainanne eteläosan kalliolla 3 Petri Parkko 5.3. Pesimälinnusto Suunnittelualueen eteläosaa hallitsevat laajat kallioalueet, mutta alue on kokonaisuudessaan varsin kallioinen. Alueella, etenkin eteläisessä osassa, on hyvä metson (NT, RT, L-dir) pesimäkanta: kevään maastotöissä kallioilta lähti lentoon useita yksilöitä ja kallioiden kitumäntyjen alta löytyi paikoin läjittäin metson ulosteita (kuva 16). Lajin naaras havaittiin myös yhdellä laskentapisteellä. Karttoihin 4 ja 5 on merkitty 2012 maastotöissä tehdyt metsohavainnot. Suunnittelualueella pesivät myös teeri (NT, L-dir) ja pyy (L-dir), mutta niiden kanta on selvästi heikompi kuin suunnittelualueilla 1a ja 1b. Käki on alueella yleinen. Kehrääjä (L-dir) pesii varmasti suurella osalla kallioalueista; laji havaittiin yhdellä laskentapisteellä. Laskentapisteistä saatiin kolme käpytikkaparia ja yksi palokärki (L-dir) pari. 29

30 Kuva 16. Ruokosuon kallioilta löytyi runsaasti metson ulosteita keväällä 2012 Petri Parkko Metsäkirvinen on alueella hyvin yleinen: laskentapisteistä saatiin 16 paria. Leppälintu Phoenicurus phoenicurus havaittiin yhdellä laskentapisteellä. Mustarastaita saatiin pistelaskennoista 12 paria ja laulurastaita 13 paria. Alueella havaittiin pesivinä myös räkättirastas Turdus pilaris sekä hakkuita ja karuja kallioita pesimäalueinaan suosiva kulorastas Turdus viscivorus. Lehtokerttuja saatiin laskentapisteistä viisi ja hernekerttuja kolme paria. Pajulintuja havaittiin 14 paria, sirittäjiä (NT) kaksi ja tiltaltteja vain yksi pari. Alueella on pistelaskentojen perusteella vahvin harmaasieppokanta: laskennoista tulkittiin kuusi paria. Kirjosieppoja saatiin neljä paria. Talitiaisella on alueella vahva pesimäkanta: laskennoissa havaittiin 11 paria. Kuusitiainen Parus ater kuultiin yhdellä laskentapisteellä ja puukiipijä Certhia familiaris kahdella. Varislinnuista alueella pesivät närhi, varis ja korppi Corvus corax. Peippo oli 25 pistelaskennoissa havaitulla parilla alueen yleisin lintulaji. Vihervarpusia pesi tällä suunnittelualueella toiseksi eniten; laskennoista saatiin 10 paria. Pikkukäpylintu havaittiin 30

31 molemmilla pistelaskentakierroksilla. Keltasirkkuja pesii alueella suunnittelualue 1b:n ohella eniten; pistelaskennoista saatiin kuusi paria Alueella pesivät silmälläpidettävät (NT) lintulajit Metso Tetrao urogallus (RT, L-dir) Teeri Tetrao tetrix (L-dir) Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix 5.5. Alueella pesivät EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Metso Tetrao urogallus (NT, RT) Teeri Tetrao tetrix (NT) Pyy Bonasa bonasia Kehrääjä Caprimulgus europaeus Palokärki Dryocopus martius 6. Suunnittelualue Alueen luonnon yleiskuvaus Suunnittelualueen pohjoisrajana on E18-valtatie ja itärajana Purolaan johtava maantie. Suunnittelualueesta noin puolet on ojitettua suota ja puolet erilaisia kankaita. Pohjoisosan puusto on nuorta mäntyvaltaista metsää, mutta keskiosissa on puustoltaan vanhoja ja valoisia mäntymetsiä, joista ainakin osa hakattiin kesällä Alueen kaakkoisosassa on melko laaja soranottoalue Paikallisesti arvokas elinympäristö (kartta 6) 28. Jäkäläkallioalue A1 Jäkäläkallioiden reunoilla kasvaa vanhoja kilpikaarnaisia mäntyjä, joiden alta löytyi keväällä 2012 metson (NT, RT, L-dir) ulosteita. 31

32 Kartta 6. Suunnittelualueen 3 paikallisesti arvokas elinympäristö on rajattu karttaan vihreällä Pesimälinnusto Alueella 3 elää kanalinnuista ainakin metso (L-dir, NT) ja pyy (L-dir), joiden ulosteita löytyi alueelta. Kahlaajista alueella pesivät taivaanvuohi ja metsäviklo. Sepelkyyhkyreviirejä tulkittiin pistelaskennoista viisi ja käkiä kuultiin 10 koirasta. Ainoa 2012 maastotöissä alueella havaittu tikkalintu oli käpytikka. Metsäkirvisiä saatiin pistelaskennoista kahdeksan paria, samoin punarintoja. Laulurastas oli pistelaskentojen perusteella alueen yleisin rastaslaji 10 reviirillä, mustarastaita saatiin neljä, punakylki- ja kulorastaita molempia yksi reviiri. Kertuista yleisin oli lehtokerttu. Sirittäjiä (NT) kuultiin vain yksi koiras, pajulintuja saatiin 13 reviiriä. 32

33 Pistelaskennoista saatiin kaksi harmaasiepporeviiriä. Tiaisista yleisin alueella on talitiainen, joita saatiin kolme reviiriä, mutta alueella havaittiin myös hömö-, töyhtö- ja sinitiainen. Pistelaskentojen perusteella alueen yleisin lintulaji oli peippo, joita saatiin 19 reviiriä. Vihervarpunen on alueella harvinainen johtuen pääosin mäntyvaltaisista metsistä; pistelaskennoista saatiin vain yksi reviiri. Myös viherpeippoja saatiin vain yksi reviiri. Alueella pesii sekä iso- että pikkukäpylintu; molemmista lajeista tehtiin havaintoja 2012 maastotöissä Alueella pesivät silmälläpidettävät (NT) lintulajit Metso (RT, L-dir) Sirittäjä 6.5. Alueella pesivät EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Metso (NT) Pyy 7. Suunnittelualue Alueen luonnon yleiskuvaus Suunnittelualue on varsin laaja asumaton metsäalue E18-valtatien eteläpuolella lähellä Ahvenkoskenlahtea. Alueen länsiosassa on pitkänomainen Kaalkorven peltoaukea. Sen länsipuolella kohoaa edustava Kaalkorvenkallioiden kallioalue. Alueen pohjoisosassa on pienempi Pappilan Kaalkorven ja eteläosassa Rekniskorven peltoaukea. Aivan sen pohjoispuolella on alueen ainoa laajempi suo, Muurainsuo, joka on lähes kokonaan ojitettu. Suon kaikki osat ovat ojitusten takia muuttuneet erilaisiksi ojikoiksi ja muuttumiksi, mutta pohjoisosan pienialaisessa ojittamaton osassa kasvillisuus on edelleen suokasvillisuutta. Suunnittelualueen itäreunassa on muutamia pieniä peltoja. Suunnittelualueen metsät ovat pääosin taimikoita, tuoreita hakkuita ja eri-ikäisiä kasvatusmetsiä. Edustavimmat metsät sijaitsevat Kaalkorven peltoaukean pohjoisosassa ja Kaalkorvenkallioiden ympärillä. Tältä alueelta löytyvät myös suunnittelualueen merkittävimmät luontoarvot. Metsät ovat monin paikoin reheviä ja lehtomaisia. Suunnittelualue ulottuu kaakkoisosassa Pirtnuoraan johtavan tien eteläpuolelle kiilana. 33

34 Pyhtään tuulivoimayleiskaavan luontoselvitys 2012 Suunnittelualueen laajoissa taimikoissa viihtyvät hyvin etenkin hirvet: ulostehavaintojen ja syötyjen taimien lisäksi Muurainsuolla havaittiin emo ja vasa. Kaalkorvenkallioilla havaittiin keväällä 2012 paljon hirvien jälkiä. Kartta 7. Kansallisesti arvokas elinympäristö (1) ja paikallisesti arvokkaat elinympäristöt 2 4. Kirjoverkkoperhosen (Dir IV) havaintopaikka on merkitty punaisella, peltosirkun (EN) reviiri lilalla ja metson havaintopaikat 2012 vihreillä tähdillä. 34

35 7.2. Kansallisesti arvokas elinympäristö 29. Kaalkorvenkalliot (kartta 7, kuvio 1) Laaja kallioalue, jolla on edustavia jäkäläkallioalueita vanhoine mäntyineen ja niiden välissä mustikkatyypin kankaita. Alue sopii erityisen hyvin metson (NT, RT, L-dir) elinalueeksi ja alueelta löytyi keväällä 2012 lajin soidinpaikka (kuva 19) sekä paljon ulosteita monesta paikasta (kartta 7). Kalliomänniköissä pesivät mm. isokäpylintu Loxia pytyopsittacus (kuva 17), jota tavataan alueella säännöllisesti, ja töyhtötiainen. Itäosan jyrkänteiden ja peltotien välissä on kapea metsäkaistale, joka on monin paikoin lehtoa: kenttäkerroksessa kasvaa haisukurjenpolvea Geranium robertianum, joka on erityisen runsas kallioalueen eteläosassa, sini- ja valkovuokkoa sekä kieloa laajoina kasvustoina. Vanhat piikkilangat metsissä kertovat laidunnushistoriasta. Kuva 17 (vas). Isokäpylintukoiras ruokailemassa Kaalkorvenkallioiden männyssä Kuva 18 (oik). Rämekauluslude elää Kaalkorvenkallioiden mustikkatyypin kankailla Petri Parkko Kallioalueen reunametsässä pesi 2012 mehiläishaukka (VU, L-dir): vanhan linnun havaittiin lentävän metsään Samalla alueella havaittiin samana päivänä myös toinen aikuinen yksilö. Kallioalueen eteläosassa on luonnontilaisen kaltaista sekametsää, jossa on kohtalaisesti lahopuuta. Kallioiden ympäristössä kasvaa paljon haapaa. Hirvet käyttävät Kaalkorvenkallioita kevään 2012 jälkihavaintojen perusteella talvilaituminaan. Kallioalueiden välisellä mökkitiellä havaittiin kehrääjäkuuntelujen yhteydessä vähintään kaksi viiksi-/ isoviiksisiippaa Myotis mystacinus/ Myotis brandtii (Dir IV) ja alue arvioitiin lepakkoselvityksessä (Metsänen 2012) I-luokan lepakkoalueeksi. 35

36 Kuva 19. Kaalkorvenkallion metson soidinpaikan ympäristössä näkyi alkukeväällä hyvin runsaasti jälkiä. Kaalkorvenkalliot Petri Parkko 36

37 7.3. Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt (kartta 7) 30. Kaalkorven lehto (kuvio 2) Kuvion puustona kasvaa kuusta, koivua, haapaa sekä ojan reunoilla tervaleppää, pensaskerroksessa kasvaa taikinamarjaa. Rehevässä kenttäkerroksessa kasvaa valko- ja sinivuokkoa, tesmaa, metsävirnaa ja kevätlinnunhernettä. Kosteissa painaumissa on runsaasti hiirenporrasta sekä paikoin kotkansiiven Matteuccia struthiopteris, kasvustoja. Kuvio ei ole puustoltaan luonnontilaisen kaltainen, mutta hyvin kehityskelpoinen kohde. Kuviolla lauloi toukokuussa 2012 vaatelias lehtojen ja korpien laji pikkusieppo (L-dir). Tuoreet keskiravinteiset lehdot on arvioitu Etelä-Suomessa uhanalaiseksi (VU) luontotyypiksi. 32. Pappilan Kaalkorven kallio A2 (kuvio 3) Pienialainen kallio, jolla kasvaa puustona kasvaa kolme vanhaa mäntyä. Poronjäkäliköt ovat ehyitä. Kuva 20 (vas). Pursuhopeatäplä Muurainsuolla. Pyhtää, Muurainsuo Petri Parkko Kuva 21 (oik). Muurainsuon ojittamatonta osaa. 33. Muurainsuon ojittamaton osa (kuvio 4) Suon pohjoisosassa on yksi ojittamaton palsta, jonka kasvillisuus on säilynyt luonnontilaisen kaltaisena. Ojitukset ovat kuitenkin todennäköisesti vaikuttaneet koko kuvion vesitalouteen. Tupasvilla kasvaa avoimessa keskiosassa runsaana (kuva 20). Kohde ei ole erityisen edustava, eikä suolla ole tavattu vaateliaita suoperhoslajeja (Markku Suoknuuti, kirjall. ilm.). Kesäkuun 2012 maastotöissä alueella havaittiin useita pursuhopeatäpliä Clossiana euphrosyne (kuva 19). 37

38 Kuva 22. Kirjoverkkoperhonen Kaalkorvessa Petri Parkko 7.4. Kirjoverkkoperhosen Euphudryas maturna (Dir IV) elinalue (kartta 7) 31. Kaalkorvenpeltojen kirjoverkkoperhosen elinalue Kaalkorvenpeltojen reunassa havaittiin kaksi kirjoverkkoperhosta (kuva 22). Laji on arvioitu Suomessa elinvoimaiseksi. Toukkien ravintokasvi kangasmaitikka Melampyrum pratense on suunnittelualueella varsin yleinen laji, eikä kirjoverkkoperhosella ole merkitystä tuulivoimasuunnittelussa Petolintureviiri Mehiläishaukan Pernis apivorus (kartta 7, kuvio 1) reviiri Mehiläishaukan nähtiin lentävän Kaalkorvenkallioiden itäreunan metsään. Pesää ei löytynyt, mutta laji välttää suoraan pesälle lentämistä (Johannes Wiehn, suull.). Laji pesi 2012 jossakin Kaalkorvenkallioiden eteläosassa, jossa on lajin pesintään sopivaa varttunutta kuusivaltaista metsää. 38

39 7.6. Pesimälinnusto Suunnittelualue oli kokonaislajimäärältään suunnittelualueista linnustoltaan monipuolisimpia; suunnilleen samaa luokkaa kuin alue 1a. Alueen metsät ovat olleet voimallisessa metsätalouskäytössä, mutta kallioalueilla on melko luonnontilaisia metsiä. Pellot lisäävät linnuston monipuolisuutta. Kaalkorvenkallioiden tuntumassa tehtiin pesimiseen viittaava havainto mehiläishaukasta Pernis apivorus (VU, L-dir) ja kallioilta löytyi metson (NT, RT, L- dir) soidinpaikka (kuva 19). Myös pyy (L-dir) pesii kallioalueella. Kurki (L-dir) pari tavattiin useita kertoja Kaalkorven peltoaukeilla ruokailemassa, mutta se pesi todennäköisesti suunnittelualueen ulkopuolella. Rekniskorven pelloilla kuultiin pistelaskennassa ruisrääkkä Crex crex (L-dir). Kahlaajista töyhtöhyyppä Vanellus vanellus pesi Kaalkorven pelloilla ja Rekniskorven pelloilla. Metsäviklosta tehtiin pesimiseen viittaavia havaintoja Rekniskorvessa. Kymenlaaksossa melko harvinainen pesimälaji uuttukyyhky pesi Kaalkorvenkallioiden tuntumassa, jossa on useita lajin pesintään sopivia kolohaapoja. Sepelkyyhkyjä pesi tällä suunnittelualueella kaikista alueista eniten: pistelaskennoista saatiin 23 paria ja myös käkiä pesi alueella paljon. Harmaapäätikka (L-dir) soidinäänteli suunnittelualueen itäosassa. Palokärki (L-dir) pesi ainakin Kaalkorvenkallioiden ympäristössä. Käpytikkoja saatiin pistelaskennoista kolme paria. Kiuru Alauda arvensis pesi ainakin Hummelkärrin pelloilla. Metsäkirviselle riittää suunnittelualueella paljon sopivaa habitaattia ja pistelaskennoista saatiin 13 paria. Västäräkkipari pesi Kaalkorven pelloilla ja Rekniskorvessa. Rautiaisia havaittiin pistelaskennoissa kuusi ja punarintoja yhdeksän paria. Suunnittelualueella pesii pistelaskentojen perusteella vahvin mustarastas- (17 paria) ja laulurastas- (22 paria) ja punakylkirastaskanta (yhdeksän paria). Myös pensaskerttua tavattiin eniten tällä suunnittelualueella. Vaateliaammista lajeista pikkusieppoja (L-dir) pesi suunnittelualueella kaksi paria ja idänuunilintuja kaksi paria. Pikkusiepot ja toinen idänuunilintu pesivät Kaalkorven peltojen tuntumassa, toinen idänuunilintu havaittiin Pappilan Kaalkorven itäpuolella. Myös kultarinta Hippolais icterina pesi alueella. Reheväpohjaisissa taimikoissa kasvaa paljon lehtipuuvesoja, mikä sopii hyvin pajulinnulle: pistelaskennoista saatiin 19 paria. Hippiäisiä havaittiin 39

40 suunnittelualueista eniten eli viisi paria. Tuoreilla hakkuuaukeilla pesi ainakin kolme pikkulepinkäis- Lanius collurio (L-dir) paria. Peippoja kuultiin suunnittelualueella selvästi eniten eli 40 paria. Vihervarpusia saatiin laskennoista yhdeksän ja viherpeippoja kolme paria. Sekä isokäpylintu että pikkukäpylintu pesivät suunnittelualueella ja molemmista lajeista tehtiin havaintoja Kaalkorvenkallioilla. Kaalkorven peltoaukean pohjoisosassa pesi maassamme suuresti harvinaistunut peltosirkku Emberiza hortulana (EN), jonka laulua kuultiin pistelaskennassa Alueella pesivät uhanalaiset ja silmälläpidettävät (NT) lintulajit Metso (NT, RT, L-dir) Mehiläishaukka (VU, L-dir) Sirittäjä (NT) Peltosirkku (EN) 7.8. Alueella pesivät EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Metso (NT, RT) Pyy Mehiläishaukka (VU) Ruisrääkkä Palokärki Harmaapäätikka Pikkulepinkäinen Pikkusieppo 8. Suunnittelualue Alueen luonnon yleiskuvaus Kapea suunnittelualue sijaitsee Munapirtin saaren läntisessä osassa. Alue on hyvin kallioinen ja vanhempaa puustoa on jäänyt kallioalueilla ja niiden lähiympäristöön. Alueelle on tullut äskettäin useita hakkuita. Stormossenin räme on ainoa vähän suurempi suokuvio. 40

41 Kartta 8. Suunnittelualueen 5 arvokkaita elinympäristöjä Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt (kartta 8) 34. Grannasängsberget A1 (kuvio 1) Eteläisimmillä kallioilla on ajettu mönkijällä, joten keskiosastaan kasvillisuus on hyvin kulunutta. Puusto on kuitenkin luonnontilaisen kaltaista ja reunojen kalliokasvillisuus on 41

42 melko hyvin säilynyttä. Kohteen arvoa nostavat pienet jyrkänteet. Kuvio on arvioitu lepakkoselvityksessä I-luokan lepakkoalueeksi. 35. Pieni korpi (kuvio 2) Kuvion puustona kasvaa tervaleppää, koivua, kuusta sekä mäntyä ja siltä löytyy paljon lahopuuta. Kuviolla lauloi pikkusieppo (L-dir). 36. Stormossen (kuvio 3) Stormossen on melko pieni isovarpurämekuvio, joka on ojituksen takia reunoiltaan muuttumaa. Munapirtissä on vähän soita, joten tämäkin kohde on säästämisen arvoinen. 37. Storberget A1 (kuvio 4) Edustava ja puustoltaan luonnontilaisen kaltainen kallioalue, jolla on myös maisemallista arvoa. Puolet kallioalueesta jää suunnittelualueen ulkopuolelle. 38. Storbergetin itäpuolen kallio A2 (kuvio 5) Pienialainen, mutta kasvillisuudeltaan melko edustava, kallio. Kuvion puusto on kitukasvuista mäntyä, pensaskerroksessa kasvaa katajaa. Kanervaa ja metsälauhaa kasvaa etenkin reunoilla. Jäkäliköt ovat ehyitä Pesimälinnusto Kanalinnuista alueella pesii ainakin teeri (NT, L-dir), jonka ulosteita löytyy alueelta. Lisäksi havaittiin naaras laskennassa. Suunnittelualueen koosta johtuen alueen linnusto ei ole kovin monipuolista. Käkiä havaittiin alueella kaksi koirasta. Runsainta lajia peippoa saatiin kartoituslaskennassa 16 paria. Parempaa lajistoa alueella edustivat korpinotkelmassa laulanut pikkusieppo (L-dir) sekä idänuunilintu ja sirittäjä (NT) Petolintureviiri Mehiläishaukan Pernis apivorus (VU, L-dir) reviiri (ei karttaa) Imsalonniemessä, melko lähellä suunnittelualuetta, oli kesällä 2012 mehiläishaukan reviiri, jonka emolinnut havaittiin petolintujen muuttoseurannassa Jättukastetilta. 42

43 8.5. Alueella pesivät silmälläpidettävät (NT) lintulajit Teeri (L-dir) Sirittäjä 8.6. Alueella pesivät EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Teeri (NT) Pikkusieppo 9. Suunnittelualue Alueen luonnon yleiskuvaus Alue sijaitsee Munapirtin itäosassa ja sitä halkoo saaren läpi kulkeva maantie. Alueen itäosassa on peltoja, metsät ovat pääosin varttuneita mäntyvaltaisia kasvatusmetsiä. Alueen länsiosassa on hiekkaharjua ja laaja soranottoalue Paikallisesti arvokas elinympäristö 39. Jättukastetin kallio A2 (kartta 9) Kuvion puusto on vanhoja kilpikaarnaisia mäntyjä. Kuvion läpi johtaa polku, jonka reunoilta kasvillisuus on kulunut, mutta lounaaseen viettävässä rinteessä on ehyitä ja edustavia jäkälikköjä sekä laajoja sianpuolukkakasvustoja Pesimälinnusto Suunnittelualueen tuntumassa pesi kesällä 2012 nuolihaukka Falco subbuteo, joka tavattiin säännöllisesti alueella saalistamassa. Käpytikkoja pesi kaksi paria, käenpiika Jynx torquilla (NT) pesi aivan suunnittelualueen itäosassa. Soranottoalueella pesi ainakin yksi kangaskiuru (L-dir) pari ja kivitasku (VU). Västäräkkejä pesi alueella useita pareja. Alueen runsainta lajia peippoa pesi 12 paria. Punavarpunen Carpodacus erythrinus (NT) pesi alueen koillisosassa. 43

44 Kartta 9. Jättukastetin kallio Alueella pesivät uhanalaiset ja silmälläpidettävät (NT) lintulajit Kivitasku (VU) Käenpiika (NT) Punavarpunen (NT) 9.5. Alueella pesivä EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji Kangaskiuru 44

45 10. Suunnittelualue 7, pohjoisosa Alueen luonnon yleiskuvaus Valtatien pohjoispuolella olevalta pieneltä suunnittelualueelta ei löytynyt luonnontilaisen kaltaisia tai muuten arvokkaita kohteita. Uusi moottoritielinjaus viistää alueen eteläosaa. Alueen länsireunassa kasvaa mäntyvaltaista kasvatusmetsää, muuten metsät ovat reheväpohjaisia ja kasvillisuudeltaan monin paikoin lehtomaisia. Haapaa kasvaa alueen pohjoisosassa paljon, myös useita suurempia kolohaapoja. Soistumat ovat voimakkaasti ojitettuja. Alueella liikkuu ulostehavaintojen perusteella paljon hirviä. Kuva 23. Palokärki suunnittelualueen 7 pohjoisosassa Petri Parkko Pesimälinnusto Alueella pesii kanalinnuista ainakin teeri (NT, L-dir). Kahlaajista taivaanvuohi soidinteli alueella, mutta se pesi todennäköisesti itäpuolen pienillä pelloilla. Sepelkyyhkyjä ja käkiä pesi kaksi paria. Käpytikkoja pesi kaksi pari ja todennäköisesti myös palokärki (L-dir) (kuva 23) pesi alueella. Peippo, pajulintu ja punarinta pesivät huomattavan runsaina. Melko vaateliasta lehtolajia mustapääkerttua pesi alueella kaksi paria. Varttuneita metsiä suosivaa puukiipijää pesi yksi pari. 45

46 10.3. Alueella pesivä silmälläpidettävä (NT) lintulaji Teeri (L-dir) Alueella pesivät EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Teeri (NT) Palokärki 11. Suunnittelualue 7, eteläosa Alueen luonnon yleiskuvaus Suunnittelualue on hieman valtatien 7 eteläpuolella. Alueelle johtaa metsästysmajalle menevä tie, joka jatkuu tieurana aivan alueen eteläosaan asti. Suunnittelualue ulottuu etelässä aivan kyläasutukseen asti; alueelle, joka jää tuulivoimahankkeen ulkopuolelle. Eteläosassa virtaa luonnontilaisen kaltainen puro, jonka rantametsät ovat lehtoja. Suunnittelualueen metsät ovat pääosin tavanomaisia talousmetsiä, mutta varttunutta kasvatusmetsää on paljon. Metsät ovat kosteapohjaisia ja reheviä, mikä näkyy myös linnuston monipuolisuutena. Ojien varsilla kasvaa harmaaleppää ja alueella on myös paljon haapaa. Ainoa kallioalue, Solberget, sijaitsee suunnittelualueen eteläosassa Kansallisesti arvokas elinympäristö (kartta 10) 41. Puronvarsi (kuvio 2) (kuva 25) Luonnontilaisen kaltaiselta vaikuttavan uoman reunoilla kasvava metsä on lehtoa, jonka puustona kasvaa suuria tervaleppiä, tuomea sekä metsälehmusta. Luonnontilaisen kaltainen puro on vesilain suojelema kohde. Kohteet, jotka sisältävät vesilakikohteita luokitellaan Södermanin (2003) mukaan kansallisesti arvokkaiksi. Puro on osa lepakkoselvityksen (Metsänen 2012) I-luokan lepakkoaluetta. 46

47 Kuva 24 (vas). Solberget Kuva 25 (oik). Suunnittelualueen 7 puroa kesäkuussa 2012 Petri Parkko Paikallisesti arvokas elinympäristö (kartta 10) 40. Solberget A2 (kuvio 1) (kuva 24) Kuvion puusto on luonnontilaista: kitukasvuista mäntyä, yksi kelo. Poronjäkäliköt ovat ehyitä, muuta kasvillisuutta on hyvin niukasti Petolintureviiri Kanahaukan Accipiter gentilis (kartta 10) reviiri Joko suunnittelualueella tai aivan sen läheisyydessä pesi kesällä 2012 kanahaukka: kaksi yksilöä havaittiin laskennassa Pesimälinnusto Suunnittelualueen metsistä ei löydy luonnontilaisen kaltaisia osia, mutta varttuneissa kosteapohjaisissa kasvatusmetsissä on melko monipuolinen metsälinnusto. Kanahaukkapari pesi jossakin alueen länsireunan tuntumassa. Kanalinnuista alueella pesi ainakin pyy (L-dir). Käpytikkoja pesi kolme ja palokärkiä (L-dir) kaksi paria. Kylän läheisyys lisää linnuston monipuolisuutta eteläosassa, jossa linnustoon kuuluvat mm. haarapääsky Hirundo rustica, räystäspääsky Delichon urbica (NT) ja satakieli Luscinia luscinia. Alueella pesi suunnittelualueista myös selvästi eniten kirjosieppoja eli kahdeksan paria. Peippo oli alueen runsain lintulaji 15 reviirillä. 47

48 Kartta 10. Suunnittelualueen 7 paikallisesti arvokas elinympäristö 1 ja kansallisesti arvokas elinympäristö 2. Kanahaukkojen havaintopaikka on ympyröity karttaan. 48