Linnut. vuosikirja 2010 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO

Transkriptio

1 Linnut vuosikirja 2010 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO

2 VANTAAN METSÄLINNUSTON MUUTOKSET Palokärki Dryocopus martius menestyy hyvin Vantaan metsissä. JUKKA HAAPALA Vantaan metsälinnuston muutokset kahden vuosikymmenen aikana Tapio Solonen, Ari Rajasärkkä & Erkki Virolainen Vuosina Vantaan metsälinnustoa tutkittiin monipuolisesti (Rajasärkkä & Virolainen 1989). Metsien kokonaislinnusto selvitettiin linjalaskennoilla, joiden tuloksia täydennettiin muilla tutkimuksilla. Selvitysten perusteella saatiin hyvä yleiskuva Vantaan metsälinnuston tilasta. Nopeasti kehittyvässä kaupungissa paineet metsäluontoa kohtaan ovat kuitenkin voimakkaita ja ne heijastuvat usein selvästi myös metsälinnuston rakenteeseen. Tämän tutkimiseksi kahden vuosikymmenen takaiset linjalaskennat toistettiin mahdollisimman samankaltaisina vuosina (Solonen 2010). Tässä yhteenvedossa tarkastelemme Vantaan metsälinnuston rakennetta ja siinä kahden vuosikymmenen aikana tapahtuneita muutoksia. Pyrimme selittämään muutoksia metsien määrässä ja laadussa tapahtuneilla muutoksilla sekä rakennetun ympäristön vaikutuksilla. Vertaamme Vantaan metsälinnuston rakennetta lähiseudun laajimpien yhtenäisten metsäalueiden, Nuuksion ja Sipoonkorven linnustoon ja havaittuja muutoksia koko eteläisessä Suomessa todettuihin linnustonmuutoksiin. Tutkimusalueet Vantaan metsien kokonaispinta-alaksi arvioitiin 1980-luvun loppupuolella karkeasti noin 90 km 2 (Rajasärkkä & Virolainen 1989). Vuoden 2004 ilmakuvien perusteel- 122 LINNUT-VUOSIKIRJA 2010

3 LINNUSTONSEURANTA la metsien pinta-ala oli n. 80 km 2 (J. Honkanen, julkaisematon). Suurimmat yhtenäiset metsäalueet sijaitsevat Hämeenkylässä, Riipilässä, Seutulassa, Tolkinkylässä, Rekolassa, Sotungissa, Länsisalmessa ja Linnaisissa. Hämeenkylän Petikosta Vestraan ulottuva metsä on Vantaan laajin yhtenäinen metsäalue. Alueen metsät ovat pääosin ravinteikkaita kuusi- ja sekametsiä. Myös Riipilän ja Seutulan alueet ovat runsasravinteisia. Vallitsevina metsätyyppeinä ovat tuoreet ja lehtomaiset kankaat. Alueilla on myös runsaasti lehtoja. Ravinteikkaita metsiä pirstovat karut kalliomänniköt. Alueiden metsiä on viime aikoina käsitelty monin paikoin voimaperäisesti. Tolkinkylän metsäalue sijaitsee lentoaseman ympäristössä jatkuen Kehä III:n eteläpuolelle Silvolan altaan tuntumaan ja etelässä Vantaajokivarteen Helsingin rajalle. Metsät ovat enimmäkseen nuoria. Vallitsevina metsätyyppeinä ovat tuoreet ja lehtomaiset kankaat, mutta myös karuja kalliomänniköitä on paljon. Kokonaisuutena metsäalue on hyvin pirstoutunut. Rekolan metsäalue on Tuusulantien itäpuolisen ja pääradan varren asutuksen välissä. Etelässä alue rajautuu Hiekkaharjun ja pohjoisessa Korson asutusalueisiin. Kokonaisuutena alueen metsät ovat Vantaan metsäalueiden nuorimpia. Alueella on varttuneemman puuston ohella paljon nuorta taimikkoa ja pensaikkoa. Sotungin metsäalue Vantaan itäosassa on karuhkoa ja valtaosin nuorta metsää. Se liittyy saumattomasti Sipoonkorven laajaan ja monimuotoiseen metsäalueeseen. Alueelta on yhteys myös eteläpuolella sijaitsevaan Länsisalmen metsäalueeseen. Länsisalmen metsät ovat hyvin monipuolisia. Rikkonaisen kalliomaaston lomassa on ravinteikkaita metsiä, jotka ovat enimmäkseen nuoria, mutta paikoin on säilynyt varttuneempaakin puustoa. Linnaisten pienehkö metsäalue sijaitsee Vantaan lounaisimmassa kulmassa, Hämeenkylän metsäalueen tuntumassa. Pinta- alaltaan joka puolelta asutuksen ympäröimä alue on vain parisen neliökilometriä. Metsä on enimmäkseen melko nuorta ja ravinteikasta. Paikoitellen alueella kuitenkin on edustavia laikkuja varttuneempaa metsää. Aineisto ja menetelmät Pidämme tässä kirjoituksessa metsälintuina lajeja, joiden kannasta ainakin huomattava osa pesii puustoisessa ympäristössä. Metsämaalla vain hakkuuaukeilla ja nuorissa taimikoissa viihtyviä lajeja, kuten västäräkki ja pensastasku, emme käsittele. Pensaikkolajeista etenkin katajikkoja ja kuusitaimikkoja suosivat lajit, kuten pikkulepinkäinen on kuitenkin otettu mukaan. Vantaan metsäalueiden linnusto arvioitiin lintujen parhaaseen pesimäaikaan linjalaskentamenetelmällä (Koskimies & Väisänen 1988). Aamutuntien aikana, noin auringonnoususta aamupäivään, kaikki havaitut linnut laskettiin ennalta suunnitelluilta laskentareiteiltä. Linjalaskentareitit jakautuivat verraten tasaisesti Vantaan kaikille suurimmille metsäalueille (kartat: Rajasärkkä & Virolainen 1989). Vuosina linnut laskettiin välisenä aikana vuosittain yhteensä n linjakilometriltä kahden laskijan voimin (Rajasärkkä & Virolainen 1989). Linjojen yhteispituus oli 152,9 km. Kahtena ensimmäisenä vuotena laskennat painottuivat Hämeenkylän ja Sotungin alueille, kolmantena vuotena muille alueille. Vuosina samoja linjoja laskettiin aikavälillä vuosittain yhteensä n. 30 km. Kaikki laskennat teki yksi laskija (T. Solonen). Linjojen yhteispituus oli 95,3 km. Kunakin vuonna lasketut linjat jakautuivat verraten tasaisesti koko tutkimusalueelle. Kaikki vuosina lasketut linjat olivat laskettujen linjojen toistoja. Osaa ensimmäisen laskentajakson linjoista ei voitu toistaa metsäalueiden jäätyä rakentamisen, mm. lentokentän laajennuksen alle. Metsähallituksen mittavien, suojelualueilla tehtyjen linjalaskentojen aineistosta laskettujen kuuluvuuskertoimien (Rajasärkkä 2011) avulla lintupareiksi tai reviireiksi tulkittujen havaintojen määristä laskettiin lintutiheys ja lintuparien lukumäärä tutkimusalueella. Tulosten perusteella tarkastelemme metsälintukantojen muutoksia Vantaalla ja vertaamme niitä valtakunnallisten linjalaskentojen tuloksiin suurin piirtein samalta ajanjaksolta (Väisänen 2006). Nuuksion nykyisen ja Sipoonkorven perusteilla olevan kansallispuiston linnustotiedot saimme Metsähallituksen julkaisemattomista linjalaskennoista vuosilta Vantaan metsälinnuston kokonaiskuvaa täydennämme joidenkin harvalukuisten lajien (erityisesti petolintujen) osalta erikoisseurannan tuloksilla (T. Solonen, julkaisematon) ja kaikkien lajien osalta valtakunnallisen lintuatlastutkimuksen toisen ( ) ja kolmannen ( ) kartoituksen havainnoilla (Helsingin yliopiston luonnontieteellinen keskusmuseo) Vantaan alueen kattavalta kuudelta 100 km 2 :n atlas ruudulta. Selvittääksemme Vantaan metsälinnustossa kahden tutkimusajanjakson välillä tapahtuneitten muutosten tilastollisia merkitsevyyksiä teimme lajien havaintomääriin perustuvat testaukset kaikille metsälintulajeille Bonferroni-korjauksella laajennetulla G-testillä. Teimme samanlaisen testauksen myös koko metsälinnuston havaintomäärälle. Lajimäärän mahdollisia eroja selvitimme rarefaktio-menetelmällä, jolla erikokoisten aineistojen lajimääriä pystytään vertaamaan toisiinsa. Teimme samanlaiset testit myös verratessamme Vantaan metsien 2000-luvun lintuaineistoa Nuuksion ja Sipoonkorven yhdistettyyn aineistoon. A. Rajasärkkä teki aineiston tilastollisen käsittelyn, T. Solonen kirjoitti alustavan käsikirjoituksen ja kaikki tekijät osallistuivat kirjoituksen muokkaukseen ja viimeistelyyn. Vantaan metsien pajulintukanta Phylloscopus trochilus on romahtanut alle puoleen parin vuosikymmennen aikana. JUKKA HAAPALA LINNUT-VUOSIKIRJA

4 VANTAAN METSÄLINNUSTON MUUTOKSET Vantaan metsälinnuston rakenne Vantaan linjalaskennoissa havaittiin yhteensä 99 maalintulajia. Vuosina lajien kokonaismäärä oli 87 ja vuosina Käytettävissä olevan lintuatlasaineiston perusteella Vantaalla on tarkasteltavan 20 vuoden kuluessa pesinyt varmasti tai ainakin mahdollisesti 85 metsälintulajia (taulukko 1). Joissakin tapauksissa atlasruudun tarkkuudella ilmoitettu havainto saattaa kuitenkin olla hieman Vantaan rajojen ulkopuolelta. Linjalaskennoissa varsinaisten metsälintujen määrä oli yhteensä 69, joista vuosina havaittiin 63 ja vuosina lajia (taulukko 2). Linjalaskennat tavoittivat 76,8 ja 73,2 % metsälintujen kokonaislajimäärästä. Vuosien laskennoissa tehtiin 9704 lintupariksi tai reviiriksi tulkittua havaintoa, joista 9306 koski metsälintuja; vuosina vastaavat luvut olivat 6025 ja Metsälinnuston kokonaistiheys oli vuosina jonkin verran (mutta ei tilastollisesti merkitsevästi) alhaisempi (297,4 paria/ km 2 ) kuin vuosina (364,3 paria/km 2 ). Vantaan metsissä arvioitiin pesineen yhteensä n lintuparia ja n lintuparia. Vantaan metsälintujen ylivoimainen valtalaji oli odotetusti peippo: 66,4 81,5 paria/km 2 ; 17,8 26,6 % kokonaisparimäärästä (taulukko 2). Vuosina seuraavaksi runsaimmat lajit olivat pajulintu (11,6 %), talitiainen (5,5 %) ja harmaasieppo (4,5 %), ja vuosina mustarastas (9,8 %), talitiainen (8,0 %) ja punarinta (7,0 %). Harvalukuisia ja uhanalaisia lajeja edustivat vuosina mm. metso, varpushaukka, hiirihaukka, lehtopöllö, kehrääjä, pohjantikka, idänuunilintu, pikkusieppo, nokkavarpunen ja pohjansirkku ja vuosina mm. mehiläishaukka, varpushaukka, hiirihaukka, varpuspöllö, harmaapäätikka, pikkutikka, kangaskiuru, pikkusieppo ja pähkinähakki. Laskennoissa jäi kuitenkin havaitsematta joitakin Vantaan metsäalueilla muissa yhteyksissä havaittuja lintulajeja kuten kanahaukka, harmaapäätikka, pikkutikka, pyrstötiainen ja pähkinähakki, ja mm. kanahaukka, metso, kehrääjä, idänuunilintu ja pyrstötiainen. Kokonaan linjalaskennan tavoittamattomiin jäi 16 lajia (18,8 % lajeista), jotka olivat harvalukuisia lajeja, lähinnä päiväpetolintuja, pöllöjä tai harvinaisuuksia (taulukko 1). Linjalaskentojen ja petolintuseurannan yhdistelmällä saatiin Vantaan metsälintulajistosta varsin kattava kuva, mutta linjalaskentojen harvalukuisimpien lajien pieniin havaintomääriin pe- Hömötiaisen Parus montanus taantuminen Vantaalla ei ole ollut valtakunnallista luokkaa. JUKKA HAAPALA Taulukko 1. Vantaan metsälinnusto: lajien esiintyminen Vantaan kaupungin kattavilla kuudella 100 km 2 :n atlasruuduilla vuosien toisen valtakunnallisen lintuatlaksen (Väisänen ym. 1998) ja vuosien kolmannen lintuatlaskartoituksen (Helsingin yliopiston luonnontieteellinen keskusmuseo) mukaan (ruutujen määrä, joilla lajin pesintä varma [V], todennäköinen [T] tai mahdollinen [M]) sekä linjalaskennoissa havaitut metsälintulajit (x). Table 1. The forest bird species recorded in Vantaa in the breeding bird atlas surveys of (Väisänen et al. 1998) and (Finnish Museum of Natural History, University of Helsinki) as well as in the line transect censuses in (x). In the atlas columns, the numbers of study squares in which the breeding of the species concerned was recorded (V), probable (T), or possible (M) are given. Laji Atlas Atlas Linjat Species V T M V T M Line transects Pyy Bonasa bonasia x Teeri Tetrao tetrix x Metso Tetrao urogallus x Harmaahaikara Ardea cinerea Mehiläishaukka Pernis apivorus x Kanahaukka Accipiter gentilis Varpushaukka Accipiter nisus x Hiirihaukka Buteo buteo x Tuulihaukka Falco tinnunculus Ampuhaukka Falco columbarius Nuolihaukka Falco subbuteo Lehtokurppa Scolopax rusticola x Metsäviklo Tringa ochropus x Uuttukyyhky Columba oenas x Sepelkyyhky Columba palumbus x Turturikyyhky Streptopelia turtur Käki Cuculus canorus x Huuhkaja Bubo bubo Varpuspöllö Glaucidium passerinum x Lehtopöllö Strix aluco x Viirupöllö Strix uralensis Sarvipöllö Asio otus Helmipöllö Aegolius funereus Kehrääjä Caprimulgus europaeus x Tervapääsky Apus apus x Käenpiika Jynx torquilla x Harmaapäätikka Picus canus x Palokärki Dryocopus martius x Käpytikka Dendrocopos major x Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos Pikkutikka Dendrocopos minor x Pohjantikka Picoides tridactylus x Kangaskiuru Lullula arborea x Metsäkirvinen Anthus trivialis x Peukaloinen Troglodytes troglodytes x Rautiainen Prunella modularis x Punarinta Erithacus rubecula x 124 LINNUT-VUOSIKIRJA 2010

5 LINNUSTONSEURANTA rustuvat tiheys- ja kannanarviot ovat vain suuntaa-antavia. Vertasimme Vantaan metsälinnustoa lähiympäristön suurten metsäalueiden, Nuuksion nykyisen ja Sipoonkorven perusteilla olevan kansallispuiston linnustoon 2000-luvun laskentatulosten perusteella (taulukko 3). Kansallispuistojen linnustoissa ei tässä aineistossa ole tilastollisesti merkitseviä eroja sen enempää lajimäärän kuin yksittäisten lajienkaan suhteen. Sen sijaan Vantaan metsissä lintujen lajimäärä ja monien lajien tiheydet ovat suurempia kuin kansallispuistoissa. Erot johtuvat etenkin kulttuuriympäristöjä suosivien tai nuorissa metsissä viihtyvien lajien runsaammasta esiintymisestä Vantaan metsissä. Aineiston mukaan kansallispuistoista puuttuvia lajeja ovat ainakin satakieli, naakka, kottarainen ja viherpeippo. Vantaan metsissä runsaampia ovat sepelkyyhky, käpytikka, punarinta, musta- ja räkättirastas, lehto- ja mustapääkerttu, sirittäjä, pajulintu, hippiäinen, peippo ja keltasirkku. Myös kokonaislinnusto on Vantaan metsissä merkitsevästi runsaampi kuin kansallispuistojen syrjäisemmillä metsäalueilla. Ainoa tilastollisesti merkitsevästi runsaampi kansallispuistojen laji on leppälintu. Metsälinnuston muutokset laskentakausien välillä Vantaan metsälintujen kannanmuutoksia tarkasteltiin vertailemalla vuosien 1987 Laji Atlas Atlas Linjat Species V T M V T M Line transects Satakieli Luscinia luscinia x Leppälintu Phoenicurus phoenicurus x Mustarastas Turdus merula x Räkättirastas Turdus pilaris x Laulurastas Turdus philomelos x Punakylkirastas Turdus iliacus x Kulorastas Turdus viscivorus x Kultarinta Hippolais icterina x Mustapääkerttu Sylvia atricapilla x Lehtokerttu Sylvia borin x Hernekerttu Sylvia curruca x Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides x Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix x Tiltaltti Phylloscopus collybita x Pajulintu Phylloscopus trochilus x Hippiäinen Regulus regulus x Harmaasieppo Muscicapa striata x Pikkusieppo Ficedula parva x Kirjosieppo Ficedula hypoleuca x Pyrstötiainen Aegithalos caudatus Hömötiainen Parus montanus x Töyhtötiainen Parus cristatus x Kuusitiainen Parus ater x Sinitiainen Parus caeruleus x Talitiainen Parus major x Pähkinänakkeli Sitta europaea Puukiipijä Certhia familiaris x Kuhankeittäjä Oriolus oriolus Pikkulepinkäinen Lanius collurio x Isolepinkäinen Lanius excubitor Närhi Garrulus glandarius x Pähkinähakki Nucifraga caryocatactes x Naakka Corvus monedula x Varis Corvus corone x Korppi Corvus corax x Kottarainen Sturnus vulgaris x Peippo Fringilla coelebs x Järripeippo Fringilla montifringilla x Viherpeippo Carduelis chloris x Vihervarpunen Carduelis spinus x Urpiainen Carduelis ßammea x Pikkukäpylintu Loxia curvirostra x Isokäpylintu Loxia pytyopsittacus Punavarpunen Carpodacus erythrinus x Punatulkku Pyrrhula pyrrhula x Nokkavarpunen C. coccothraustes x Keltasirkku Emberiza citrinella x Pohjansirkku Emberiza rustica x Lajeja yhteensä Species total 1989 ja kannanarvioita (taulukko 2). Joukossa on selvästi vakaita, runsastuneita ja taantuneita lajeja, mutta pienimpiin havaintomääriin perustuvat suuntaukset ovat harvoin tilastollisesti merkitseviä. Vertaamalla Vantaan linnustossa havaittuja suuntauksia koko Uudellamaalla (Solonen ym. 2010) ja Etelä-Suomessa (Väisänen 2006) samoihin aikoihin havaittuihin suuntauksiin voidaan saada vahvistusta epäiltyihin ja todettuihin muutoksiin ja päätellä, onko niiden taustalla paikallinen vai jokin laajemmin vaikuttava tekijä. Vantaan metsälintujen lajimäärässä tai kokonaistiheydessä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja tutkimusajanjaksojen välillä. Yleinen piirre näyttää olevan, että Vantaan metsälinnustossa on vähemmän taantuneita (9) kuin runsastuneita (17) lajeja, mutta taantuneiden joukossa on kaksi Suomen metsien perinteistä valtalajia (taulukko 2). Peippokanta on pienentynyt yli kolmanneksella (35,5 %) ja pajulintu yli puolella (60,9 %) aikaisemmasta tasosta. Muutokset ovat samansuuntaisia, mutta selvästi suurempia kuin lajien keskimääräiset taantumat Etelä-Suomessa (peippo 10 %, pajulintu 20 %; Väisänen 2006). Muut Vantaalla ja koko Etelä-Suomessa taantuneet lajit ovat teeri, metsäkirvinen, tiltaltti, pikkukäpylintu ja punavarpunen eli kirjava joukko elintavoiltaan ja muuttokäyttäytymiseltään erilaisia lajeja. Näiden lisäksi Vantaan metsissä on taantunut kaksi kuusikoiden suosijaa, rautiainen ja vihervarpunen. Edellisen kanta näyttää pysyneen vakaana Etelä-Suomessa, mutta jälkimmäisen vuosittain voimakkaasti vaihteleva esiintyminen on saattanut muuttua niukemmaksi koko Uudellamaalla (Solonen ym. 2010). Muista runsaammista lajeista ainakin sirittäjä ja hömötiainen sekä harvalukuisimmista lajeista mm. käenpiika ja pohjansirkku näyttävät taantuneen tai hävinneen Vantaalla yleisen suuntauksen mukaisesti, vaikka erot eivät olekaan tilastollisesti merkitseviä. Useimmat (12) Vantaan metsissä runsastuneista lajeista ovat runsastuneet viime vuosikymmeninä koko eteläisessä Suomessa (taulukko 2). Runsastuneet lajit ovat erityisesti talviaikaan ihmisen läheisyydestä hyötyviä ja muita meillä talvensa viettäviä lajeja. Selvimpinä tekijöinä runsastumisien taustalla näyttäisivät olevan voimakkaasti lisääntynyt lintujen talviruokinta ja viimeaikaisten talvien suotuisat sääolot (Solonen ym. 2010). Ruokinnasta ovat hyötyneet eniten viherpeippo, sinitiainen, talitiainen ja mustarastas. Leudot talvet ovat todennäköisesti edesauttaneet erityisesti puukiipijän ja töyhtötiaisen menestymistä. Vantaan LINNUT-VUOSIKIRJA

6 VANTAAN METSÄLINNUSTON MUUTOKSET Vantaan hoitamattomissa metsissä viihtyvät niin pikkutikka kuin pikkusieppokin. TAPIO SOLONEN 126 LINNUT-VUOSIKIRJA 2010 metsäalueilla runsastunut naakka on hyötynyt myös voimalinjojen onttojen poikkipalkkien tarjoamista pesäonkaloista. Runsastuneiden lajien joukossa on myös meillä talvehtimista harjoittelevia, pääasiassa lähialueilla Euroopassa talvehtivia lajeja kuten sepelkyyhky ja peukaloinen. Valtakunnallisesti runsastuneet palokärki ja punarinta näyttävät runsastuneen myös Vantaalla, vaikkakaan eivät tilastollisesti merkitsevästi. Vantaalla runsastuneita ja yleensä Etelä- Suomessa verraten vakaina pysyneitä lajeja taas ovat uuttukyyhky, laulurastas, mustapääkerttu, hippiäinen ja kuusitiainen, jotka kaikki ovat ilmeisesti hyötyneet helpottuneista talvehtimisoloista. Kuusikkojen ikääntymisellä lienee ollut osuutensa ainakin laulurastaan, hippiäisen ja kuusitiaisen menestymiseen. Harvalukuisimpien lajien havaitsemiseen vaikuttaa suuresti sattuma, joten niiden puuttuminen aineistosta ei kerro paljoa kannan tilasta, ja sama koskee myös monia muita linjalaskennalla huonosti tavoitettavia lajeja. Tällaisia ovat erityisesti kanalinnut ja monet petolinnut, joiden havainnointiin linjalaskenta sopii huonosti (Solonen 1992). Vantaan metsälintujen uusintalaskenta tuntuu kuitenkin tavoittaneen aikaisempaa paremmin mm. viime aikoina eteläisimmässä Suomessa suhteellisen hyvin menestyneen harmaapäätikan, pikkutikan, pähkinähakin ja korpin, kun taas esiintymiseltään voimakkaasti vaihteleva idänuunilintu ja valtakunnallisesti taantunut pohjansirkku näyttävät olleen laskentalinjoilta täysin kateissa. Vantaan metsälinnusto on muuttunut viime vuosikymmeninä voimakkaasti metsäympäristöjen rakenteessa ja määrässä tapahtuneiden muutosten seurauksena, lisääntyneen rakentamisen ja siitä aiheutuneen ihmisen välittömän vaikutuksen vuoksi sekä erityisesti talvien sääolojen muutosten myötä. Metsäluonnon paikalliset muutokset ja talvehtimisolojen muuttuminen vaikuttavat eniten alueella koko vuoden eläviin lintulajeihin. Tällaisten lajien kannalta nämä vaikutukset ovat usein vastakkaisia. Metsäympäristöjen muuttuminen entistä pirstaleisemmiksi ja nuoremmiksi heikentää lintujen menestymistä, kun taas talvehtimisolojen helpottuminen vahvistaa kantoja. Vantaan metsälinnustossa havaitut muutokset näyttävät olevan paljolti yleisten valtakunnallisten suuntausten mukaisia. Tulokset osoittavat, että suhteellisen pienellä alueella ja pitkälläkin aikavälillä toistettu paikallinen linnustonseuranta voi ilmentää havainnollisesti huomattavasti laajempienkin alueiden linnustoissa tapahtuvia muutoksia.

7 LINNUSTONSEURANTA Taulukko 2. Vantaan metsälinnusto vuosina ja tehtyjen linjalaskentojen mukaan: tutkimussaralla eli laskennassa havaittu reviirien kokonaismäärä (TS), parien määrä/km 2 (Tiheys), arvioitu kannan vähimmäiskoko (Min) ja enimmäiskoko (Max), dominanssi eli prosenttiosuus koko metsälinnustosta (Dom), tilastollisesti merkitsevät muutokset laskentojen välillä Vantaalla (V) ja koko Etelä-Suomessa (E-S) valtakunnallisen linjalaskenta-aineiston (Väisänen 2006) sekä muiden tietolähteiden (BirdLife International 2004, Solonen ym. 2010)* mukaan (- taantunut, + runsastunut merkitsevästi). Table 2. The forest bird fauna of Vantaa on the basis of the line transect censuses conducted in and : total number of territories (TS), density of pairs/km 2 (Tiheys), estimated minimum (Min) and maximum (Max) size of the population, dominance, % (Dom), signiþcant changes between censuses (Muutos) in Vantaa (V) (this study) and in southern Finland (E-S) (after Väisänen 2006, or BirdLife International 2004, Solonen ym. 2010*) (- declined, + increased signiþcantly) Linjojen kokonaispituus km 152,9 95,3 Total length of the transects km Metsäala km 2 Forest area km TS Tiheys Min Max Dom TS Tiheys Min Max Dom Muutos V E-S Pyy Bonasa bonasia 16 1, ,4 4 0, ,1 0 0 Teeri Tetrao tetrix 34 0, ,2 4 0, Metso Tetrao urogallus 3 0, , * Mehiläishaukka Pernis apivorus , * Varpushaukka Accipiter nisus 2 0, , * Hiirihaukka Buteo buteo 2 0, , * Lehtokurppa Scolopax rusticola 7 0, ,2 1 0, Metsäviklo Tringa ochropus 29 0, ,1 16 0, ,1 0 + Uuttukyyhky Columba oenas , ,2 + - Sepelkyyhky Columba palumbus 136 1, ,4 16 2, ,7 + + Käki Cuculus canorus 46 0, ,1 37 0, ,1 0 0 Varpuspöllö Glaucidium passerinum , * Lehtopöllö Strix aluco 1 0, * Kehrääjä Caprimulgus europaeus * Tervapääsky Apus apus 14 0, , Käenpiika Jynx torquilla 11 0, Harmaapäätikka Picus canus , * Palokärki Dryocopus martius 13 0, , ,1 0 + Käpytikka Dendrocopos major 71 1, , , ,3 + + Pikkutikka Dendrocopos minor , * Pohjantikka Picoides tridactylus * Kangaskiuru Lullula arborea * Metsäkirvinen Anthus trivialis , , , ,3 - - Peukaloinen Troglodytes troglodytes 11 0, ,1 27 1, ,4 + + Rautiainen Prunella modularis 221 6, , ,1-0 Punarinta Erithacus rubecula , Satakieli Luscinia luscinia 26 0, ,2 14 0, ,1 0 0 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus 10 0, ,1 3 0, Mustarastas Turdus merula , , ,8 + + Räkättirastas Turdus pilaris 68 2, ,9 82 6, ,6 + + Laulurastas Turdus philomelos 248 5, , , ,5 + 0 Punakylkirastas Turdus iliacus , , ,8 0 0 Kulorastas Turdus viscivorus 3 0, , ,1 0 + Kultarinta Hippolais icterina 6 0, ,1 4 0, ,1 0 - Mustapääkerttu Sylvia atricapilla 55 2, , , ,2 + 0 Lehtokerttu Sylvia borin , , ,2 0 0 Hernekerttu Sylvia curruca 63 2, ,8 44 2, ,8 0 + Idänuunilintu Phyllosc. trochiloides 6 0, , Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix , , , ,5 0 - Tiltaltti Phylloscopus collybita 107 2, ,9 35 1, ,4 - - Pajulintu Phylloscopus trochilus , , , ,7 - - Hippiäinen Regulus regulus , , ,9 + 0 Harmaasieppo Muscicapa striata , , , Pikkusieppo Ficedula parva 5 0, ,1 6 0, ,1 0 0* Kirjosieppo Ficedula hypoleuca 203 6, ,2 87 5, ,4 0 + Hömötiainen Parus montanus 61 3, ,1 23 2, ,6 0 - Töyhtötiainen Parus cristatus 18 1, ,4 36 4, ,2 + + Kuusitiainen Parus ater 56 2, ,9 64 5, ,5 + 0 Sinitiainen Parus caeruleus 22 1, , , ,1 + + Talitiainen Parus major , , , Puukiipijä Certhia familiaris 24 1, ,5 71 8, ,4 + + Pikkulepinkäinen Lanius collurio 20 0, ,3 10 0, ,2 0 0 Närhi Garrulus glandarius 36 1, ,6 35 3, ,9 0 + Pähkinähakki Nucifraga caryocatactes , ,1 0 +* Naakka Corvus monedula , ,2 + + Varis Corvus corone 87 0, ,2 46 0, ,2 0 - Korppi Corvus corax , Peippo Fringilla coelebs , , , ,8 - - Järripeippo Fringilla montifringilla Viherpeippo Carduelis chloris 20 0, , , ,1 + + Vihervarpunen Carduelis spinus 323 7, , , ,3-0 Urpiainen Carduelis ßammea 7 0, Pikkukäpylintu Loxia curvirostra 190 5, ,7 51 2, ,7 - - Punavarpunen Carpodacus erythrinus 90 1, ,6 26 0, ,2 - - Punatulkku Pyrrhula pyrrhula 17 0, ,2 8 0, ,1 0 + Nokkavarpunen C. coccothraustes Keltasirkku Emberiza citrinella 262 5, , , ,4 0 - Pohjansirkku Emberiza rustica 2 0, Yhteensä Total , , Lajimäärä Number of species LINNUT-VUOSIKIRJA

8 VANTAAN METSÄLINNUSTON MUUTOKSET Taulukko 3. Vantaan metsien lähiympäristön laajojen metsäalueiden, Nuuksion nykyisen ja Sipoonkorven tulevan kansallispuiston (N&S; yhteispinta-ala n. 63 km 2 ) linnusto vuosina 2005 ja 2010 tehtyjen linjalaskentojen (Metsähallitus) mukaan: parimäärä/km 2 (Tiheys) (V, vastaava Vantaan arvio vuosilta sulkeissa), arvioitu kannan vähimmäiskoko (Min) ja enimmäiskoko (Max) sekä dominanssi eli prosenttiosuus koko metsälinnustosta (Dom). Table 3. The forest bird fauna of the two national parks (total area ca. 63 km 2 ) in the vicinity of the forests of Vantaa based on the line transect censuses conducted in 2005 and 2010: density of pairs/km 2 (Tiheys) (V, the respective value of Vantaa, , in parentheses), estimated minimum (Min) and maximum (Max) size of the population, and dominance, % (Dom). Linjojen kokonaispituus km 24,0 Total length of the transects km Laji Tiheys Species N&S V Min Max Dom Pyy Bonasa bonasia 1,9 (0,5) ,2 Teeri Tetrao tetrix 0,3 (0,1) ,2 Varpushaukka Accipiter nisus 0,2 (0,1) ,2 Lehtokurppa Scolopax rusticola 0,6 (0,2) ,4 Metsäviklo Tringa ochropus 1,1 (0,3) ,7 Uuttukyyhky Columba oenas 0,3 (0,7) ,2 Sepelkyyhky Columba palumbus 1,1 (2,6) ,7 Käki Cuculus canorus 0,3 (0,2) ,2 Tervapääsky Apus apus 0,0 (0,1) Käenpiika Jynx torquilla 0,1 (0,0) Palokärki Dryocopus martius 0,1 (0,2) ,1 Käpytikka Dendrocopos major 0,8 (4,8) ,5 Pohjantikka Picoides tridactylus 0,2 ( - ) ,1 Metsäkirvinen Anthus trivialis 6,6 (8,7) ,1 Peukaloinen Troglodytes troglodytes 1,0 (1,6) ,6 Rautiainen Prunella modularis 2,1 (4,0) ,3 Punarinta Erithacus rubecula 10,2 (26,0) ,3 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus 1,5 (0,1) ,9 Mustarastas Turdus merula 10,4 (36,7) ,4 Räkättirastas Turdus pilaris 0,2 (6,1) ,1 Laulurastas Turdus philomelos 4,6 (9,4) ,8 Punakylkirastas Turdus iliacus 2,5 (6,5) ,5 Kulorastas Turdus viscivorus 0,5 (0,2) ,3 Mustapääkerttu Sylvia atricapilla 1,6 (8,1) Lehtokerttu Sylvia borin 3,2 (12,1) Hernekerttu Sylvia curruca 0,9 (2,9) ,6 Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides 0,7 ( - ) ,4 Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix 0,8 (9,3) ,5 Tiltaltti Phylloscopus collybita 1,5 (1,6) ,9 Pajulintu Phylloscopus trochilus 6,6 (17,6) ,1 Hippiäinen Regulus regulus 6,5 (21,9) Harmaasieppo Muscicapa striata 5,1 (11,3) ,1 Pikkusieppo Ficedula parva 0,4 (0,4) ,3 Kirjosieppo Ficedula hypoleuca 3,5 (5,1) ,1 Hömötiainen Parus montanus 1,4 (2,3) ,9 Töyhtötiainen Parus cristatus 5,3 (4,5) ,2 Kuusitiainen Parus ater 2,2 (5,6) ,4 Sinitiainen Parus caeruleus 12,9 (18,9) ,9 Talitiainen Parus major 14,2 (29,7) ,7 Puukiipijä Certhia familiaris 2,4 (8,8) ,5 Pikkulepinkäinen Lanius collurio 0,3 (0,7) ,2 Närhi Garrulus glandarius 1,0 (3,2) ,6 Pähkinähakki Nucifraga caryocatactes 0,3 (0,3) ,2 Varis Corvus corone 0,1 (0,6) 6 9 0,1 Korppi Corvus corax 0,1 (0,1) Peippo Fringilla coelebs 35,8 (66,4) ,9 Vihervarpunen Carduelis spinus 5,7 (4,8) ,5 Pikkukäpylintu Loxia curvirostra 1,4 (2,6) ,9 Punavarpunen Carpodacus erythrinus 0,3 (0,9) ,2 Punatulkku Pyrrhula pyrrhula 0,8 (0,5) ,5 Keltasirkku Emberiza citrinella 1,0 (5,2) ,6 Yhteensä Total 163, ,0 Lajimäärä 51 Number of species Loppupäätelmiä * Linjalaskenta on nopea ja tehokas tapa tutkia suurten metsäalueiden linnustoa petolintuja, pöllöjä ja joitakin muita harvalukuisia lajeja lukuun ottamatta lajistosta saatava kuva on yhdenmukainen aikaa vievän atlaskartoituksen tulosten kanssa, ja lisäksi saadaan arviot yleisten lajien runsaudesta. * Vantaan metsien linnusto on säilynyt monipuolisena ja arvokkaana alueella tapahtuneesta voimakkaasta rakentamisesta ja muun ihmistoiminnan lisääntymisestä huolimatta ilmeisesti osaltaan kaupungin edistyksellisen, monimuotoisuutta ja suojelua suosivan metsien hoidon ansiosta. * Erityisesti ihmisen vaikutuksesta (talviruokinta, metsien pirstoutuminen, asutuksen laajeneminen ja kaupungistuminen) metsien linnusto on Vantaalla runsaampi ja monipuolisempi kuin läheisillä suojelualueilla Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa, missä metsät ovat edelleen kaukana luonnontilasta aiemmin tapahtuneen voimakkaan metsienkäytön seurauksena. * Monet Vantaan metsien linnustomuutoksista muistuttavat yleisesti koko Suomessa todettuja suuntauksia ja osoittavat siten käyttämämme kaltaisen aineiston riittävän myös laaja-alaisten kannanmuutosten havaitsemiseen. * Vantaan metsälinnustoaineisto antaa hyvän pohjan jatkotutkimuksille, ja sitä kannattaa hyödyntää metsien hoidon suunnittelussa, kaavoituksessa ja ympäristökasvatuksessa. * Laskennat kannattaa toistaa 10 tai viimeistään 20 vuoden kuluttua, koska näin saadaan kustannustehokkaasti hyvä kuva metsälinnuston muutoksista niin Vantaalla kuin laajemminkin Etelä-Suomessa. Kiitokset Linjalaskennat on tehty yhteistyössä Vantaan kaupungin ympäristökeskuksen ja Jaakko Vähämäen kanssa. Jarmo Honkanen luovutti käyttöömme arvioimansa Vantaan metsien 2000-luvun pinta-alan. Kirjoittajien osoitteet / Authors addresses TS: Luontotutkimus Solonen Oy, Neitsytsaarentie 7b B 147, Helsinki tapio.solonen@pp.inet.þ AR: Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut, PL 81, Oulu ari.rajasarkka@metsa.þ EV: Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut, PL 94, Vantaa erkki.virolainen@metsa.þ 128 LINNUT-VUOSIKIRJA 2010

9 LINNUSTONSEURANTA Punarinta Erithacus rubecula on Vantaan metsien tyypillisimpiä lintulajeja. JUKKA HAAPALA Kirjallisuus BirdLife International 2004: Birds in Europe: population estimates, trends and conservation status. BirdLife International, Cambridge. (BirdLife Conservation Series No. 12). Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Monitoring bird populations in Finland: a manual. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. 143 s. Rajasärkkä, A. 2011: 30 vuotta suojelualueiden linnuston linjalaskentoja. Linnut-vuosikirja 2010: Rajasärkkä, A. & Virolainen, E. 1989: Vantaan metsälinnusto. Vantaan kaupunki, Y m- päristölautakunta. Julkaisu 6/89:1 33. Solonen, T. 1992: Vantaan uhanalaiset lintulajit ja niiden elinympäristöt. Vantaan ympäristöasiainkeskuksen julkaisu C9: s. Solonen, T. 2010: Vantaan metsälinnuston muutokset kahden vuosikymmenen aikana luvun vaihteessa. Vantaan ympäristökeskus & Luontotutkimus Solonen Oy, Helsinki. Solonen, T., Lehikoinen, A. & Lammi, E. (toim.) 2010: Uudenmaan linnusto. Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa, Helsinki. Väisänen, R. A. 2006: Maalinnuston kannanvaihtelut Etelä- ja Pohjois-Suomessa Linnut-vuosikirja 2005: Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. Summary: Changes in forest bird populations around the Finnish capital district during recent two decades Forest bird fauna within the city of Vantaa, southern Finland, were censused by the Finnish line transect method in and the censuses were partly repeated in The total length of the transects within the census periods were 152,9 km and 95,3 km, respectively. In total, 99 terrestrial bird species were recorded. From the total of 85 species considered forest birds and known to occur in the study area (90 km 2 ) or in its immediate vicinity, 69 species (81.2%) were recorded in the line transects (table 1). The overwhelmingly most abundant species was the ChafÞnch Fringilla coelebs; other dominant species included the Willow Warbler Phylloscopus trochilus, Blackbird Turdus merula, Great Tit Parus major, and Robin Erithacus rubecula (table 2). The number of species and abundance of many single species were higher in the forests of Vantaa than those in the surrounding national parks largely due to the abundance of species occurring in rural and urban habitats and young forests (table 3). In the forests of Vantaa, the number of bird species and their total density did not change signiþcantly between the census periods (table 2). In the abundance of many single species, however, there occurred signiþcant changes. In general, there were less declining (9) than increasing (17) species, but the declined ones included the two superdominants of Finnish forests, the ChafÞnch and Willow Warbler. The former was declined by third and the latter by half. The changes in the forest bird fauna of Vantaa were in general parallel but steeper than elsewhere in southern Finland. They seem to be largely due to human inßuence (such as winter feeding and urbanization) and the changes in the winter weather conditions. The results suggest that bird censuses within a relatively small study area and after a relatively long period of time may reveal reliably large-scale changes in a regional avifauna. LINNUT-VUOSIKIRJA