LOIMAAN ALASTARON TUULIPUISTOHANKKEEN PESIMÄLINNUSTOKARTOITUS 2014

Transkriptio

1 LOIMAAN ALASTARON TUULIPUISTOHANKKEEN PESIMÄLINNUSTOKARTOITUS 2014 FT Thomas Lilley

2 Yhteenveto Selvitysalueen pesimälinnusto selvitettiin kahden käynnin kiertokartoitusmenetelmällä. Erityishuomion kohteena olivat tuulivoimasuunnittelun kannalta herkät ja muut suojelullisesti arvokkaat lajit. Metson soidinpaikat kartoitettiin erillisellä käynnillä. Hankealueella ei pesi suuria petolintuja lukuun ottamatta mahdollista kanahaukkareviiriä alueen etelärajalla. Lähimmät sääksen pesät ovat yli 5 kilometrin päässä ja merikotkan pesät selvästi yli 10 kilometrin päässä hankealueesta. Muita tuulivoimalle erityisen herkkiä lajeja ei myöskään kartoituksessa löytynyt metsoa lukuun ottamatta. Suunnittelualueelta rajattiin kaksi aluetta, joilla mahdollisesti on metson soidinpaikkoja. Näille alueille kohdistuvia maankäytön muutoksia tulisi välttää. Tulosten perusteella hankkeen pesimälinnustolle aiheuttamien riskien arvioidaan kokonaisuutena jäävän pieniksi. Johdanto Loimaan Alastarolle suunnitellaan tuulipuiston rakentamista. Suunniteltu hankealue sijaitsee noin 17 km Loimaasta luoteeseen, Alastaron koillispuolella (Kuva 1). Alue rajautuu lännessä Tammiasten ja Mälläisten sekä etelässä Vännilän peltoihin. Osana hankkeen luontoselvityksiä toteutettiin pesimälinnuston kartoitus. Tämä raportti esittelee kartoituksen tulokset ja arvioi niiden perusteella tuulivoimahankkeen mahdollisia vaikutuksia pesimälinnustoon. Kartoituksen maastotöistä ja raportoinnista on vastannut FT, biologi Thomas Lilley. Pesimälinnustoselvityksen tavoitteena oli paikallistaa huomionarvoisten ja lajien reviirit sekä samalla saada yleiskuva suunnittelualueen linnustollisista arvoista. Huomio kiinnitettiin valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisiin lajeihin, Euroopan Unionin direktiivilajeihin, Suomen erityisvastuulajeihin sekä muihin tuulivoiman kannalta herkkiin lajeihin, jotka voisivat asettaa rajoituksia maankäytölle. Metsien ns. peruslajistoa ei selvityksessä noteerattu. Hankealue on pääosin talouskäytössä olevaa mäntyvaltaista metsää. Linnustollisesti hyviä biotooppeja (vanhat kuusikot, lehdot, kosteikot) löytyy alueelta vain niukasti. Jonkin verran monipuolisuutta alueen maisemaan tuovat varttuneemmat metsäkuviot sekä vanhaa mäntyä kasvavat kalliot, joiden lomassa on suopainanteita. Näiltä kohteilta odotettiin löytyvän mm. potentiaalisia metson soidinpaikkoja. Toisaalta alueen itäreuna on laajalti ojitettua rämettä, joka on linnustollisesti yksipuolista. Alueen etelä- ja lounaisosat ovat puolestaan suurimmaksi osaksi joko hyvin nuorta metsää tai avohakkuuta, mikä vähentää arvokkaiden lajien esiintymisen todennäköisyyttä.

3 Kuva 1. Hankealueen rajaus Menetelmät Suunnittelualue käytiin läpi kartoituslaskentamenetelmällä. Koko alue kierrettiin mahdollisimman kattavasti läpi kahteen kertaan. Varsinaiset kartoituskäynnit tehtiin ja 9.6. Tähän aikaan lintujen laulukausi on parhaimmillaan. Kartoituskäynnit ajoitettiin aamuun klo 4-10 välille, jolloin linnut ovat aktiivisimmillaan. Kartoituksia tehtiin vain sateettomina aamuina. Kartoittaessa kuunneltiin laulavia lintuja ja avoimilla alueilla myös kiikaroitiin näkyvissä olevia lintuja. Reviireiksi tulkittiin valtakunnallisia linnustonseurannan ohjeita (Koskimies & Väisänen 1988) noudattaen seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. Kartoitus keskitettiin alueen keski- ja pohjoisosiin ja raskaimmin hakatut eteläosat jätettiin vähemmälle huomiolle. Hakkuiden ja nuorten metsien linnustoon ei kuulu tuulivoiman kannalta herkkiä lajeja. Metson soidinpaikkojen kartoitusta varten tehtiin erillinen käynti jo jolloin inventoitiin kaikki soidinpaikoiksi soveliaat kohteet: varttuneet havumetsät, joissa harva puustorakenne ja maaston korkeuseroja; rämeitä reunustavat metsät; yli 30- vuotiaat harventamattomat männiköt. Näiltä kohteilta etsittiin soidintavia koiraita sekä lintujen ulosteita. Metsokartoituksen yhteydessä saatiin havaintoja myös muusta varhain pesivästä linnustosta. Lisäksi pesimälinnustoa havainnoitiin kevätmuutonseurannan ohessa alueen eteläreunalla (11.4., ja 24.4.). Kehrääjät kartoitettiin erillisellä käynnillä Epävarmuustekijät Pöllöjen kuuntelua alkukeväällä tai petolintupoikueiden kuuntelua keskikesällä ei erikseen suoritettu, mitä voidaan pitää selvityksen ainoina epävarmuustekijöinä. Muutontarkkailun yhteydessä oli kuitenkin hyvät

4 mahdollisuudet havaita myös pesiviä petolintuja, ja yksi soidintava kanahaukka havaittiinkin. Pöllöjen ääntelyaktiivisuus puolestaan vaihtelee suuresti mm. säätekijöistä johtuen sekä vuosien välillä, joten reviirien selville saanti kuuntelemallakaan aina ole varmaa. Lisäksi alueella on hyvin vähän petolintujen ja pöllöjen suosimaa varttuneempaa metsää. Alueen kokoon ja elinympäristöjen yksipuolisuuteen nähden selvitystä voidaan pitää kattavana ja pesimälinnustosta saatua kuvaa riittävän tarkkana hankkeen vaikutusten arvioimiseksi. Joitakin yksittäisiä huomionarvoisten lajien reviirejä on kuitenkin saattanut jäädä löytymättä. Tulokset Kartoituksessa havaittiin direktiivilajien, silmälläpidettävien lajien ja Suomen erityisvastuulajien reviirejä yhteensä 32. Lisäksi havaittiin 14 muuta huomionarvoisen lajin reviiriä. Yhtään valtakunnallisesti uhanalaista lajia ei havaittu. Ainoa alueellisesti uhanalainen laji oli metso, joita havaittiin kahdella paikalla (yhteensä kolme lintua). Lajisto koostui yksinomaan metsälajeista. Havaituista ns. huomionarvoisista lajeista mikään ei ole tuulivoimarakentamisen vaikutuksille erityisen herkkä. Kehrääjälle olisi periaatteessa tarjolla sopivaa kallioista elinympäristöä, mutta lajia ei havaittu alueella yöaikaan tehdyllä käynnillä eikä vuonna 2013 tehdyn lepakkokartoituksen yhteydessä. Petolinnuista ainoastaan mahdollinen kanahaukan reviiri havaittiin alueella, joskin käyttäytymisen perusteella kyseessä saattoi olla myös pesimätön yksilö. Varsinais- Suomen ELY- keskukselta saadun tiedon mukaan lähimmät sääksen pesät ovat yli 5 kilometrin päässä ja merikotkan pesät selvästi yli 10 kilometrin päässä hankealueesta. Taulukko 1. Luokitellut lajit. EU:n direktiivilajien, uhanalaisluokituksessa silmälläpidettävien (NT), alueellisesti uhanalaisten (RT) ja Suomen erityisvastuulajien parimäärät hankealueella. Laji Tieteellinen nimi EU D1 NT RT Vastuu- laji Pari- määrä Pyy Bonasa bonasia x 6 Palokärki Dryocopus martius x 1 Pikkusieppo Ficedula parva x 1 Kurki Grus grus x 1 Käenpiika Jynx torquilla x 1 Pikkulepinkäinen Lanius collurio x 2 Isokäpylintu Loxia pytyopsittacus x 1 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus x 4 Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix x 6 Harmaapäätikka Picus canus x 1 Teeri Tetrao tetrix x x x 5 Metso Tetrao urogallus x x x x 3

5

6 Taulukko 2. Muiden huomionarvoisten lintulajien parimäärät hankealueella. Laji Tieteellinen nimi Pari- määrä Kanahaukka Accipiter gentilis 1 Korppi Corvus corax 1 Kulorastas Turdus viscivorus 2 Käki Cuculus canorus 2 Metsäviklo Tringa ochropus 2 Peukaloinen Troglodytes troglodytes 3 Taivaanvuohi Gallinago gallinago 1 Uuttukyyhky Columba oenas 2 Lajikohtaista tarkastelua Luokitellut lajit Pyy (Tetrastes bonasia) Selvitysalueelta löydettiin kuusi reviiriä. Pyy on reviirillään ympäri vuoden viihtyvä paikkalintu, minkä vuoksi se saattaa kärsiä raskaasta maankäytöstä. Alueella on kuitenkin melko paljon lajille sopivia nuoria, kuusivaltaisia sekametsiä, joten reviirin siirtyminen on mahdollista. Pyy on vaikeahko havaittava, ja havainnointia tehostettiin käyttämällä atrappia (pyypilliä) lajille sopivissa elinympäristöissä. Palokärki (Dryocopus martius) Yksi reviiri alueen pohjoisreunalla. Laji vaatii laajan reviirin, joten reviirin ydinalue todennäköisesti osuu hankealuerajauksen ulkopuolelle. Pikkusieppo (Ficedula parva) Yksi laulava pikkusieppo kuultiin yllättäen varttuneella kuusikkokuviolla aivan alueen länsireunalla. Laji on harvalukuinen vanhojen kuusimetsien indikaattori. Toisaalta sen esiintyminen vaihtelee vuosittain suuresti, ja tämä vuosi oli sille ilmeisen hyvä. Kurki (Grus grus) Suurena lintuna kurki saattaa törmätä tuulivoimaloihin. Laji on viime vuosikymmeninä voimakkaasti runsastunut. Alueen ainoa pari havaittiin suunnittelualueen itäreunan suolla. Koska kurkea esiintyy nykyään kaikenlaisilla kosteikoilla, ei jokaista pesivää paria ole mahdollista huomioida tuulivoimarakentamisessa. Kyseinen suo ei ole lajin populaation kannalta tärkeä pesimäalue. Käenpiika (Jynx torquilla) Yksi reviiri alueen keskellä. Laji ei ole tuulivoimarakentamisen vaikutuksille herkkä. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio)

7 Kaksi reviiriä alueen hakkuuaukoilla. Laji ei ole tuulivoimarakentamisen vaikutuksille herkkä. Isokäpylintu (Loxia pytyopsittacus) Lentopoikue havaittiin pohjoisosan kalliolla. Laji on hyvin aikainen pesijä ja sen esiintyminen riippuu vahvasti käpysadosta. Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) Neljä reviiriä alueen pohjoisosien mäntymetsissä. Reviirejä saattaa olla jonkin verran enemmänkin, sillä alueella on hyvin paljon leppälinnulle sopivaa kuivahkoa mäntymetsää. Laji viihtyy hyvin myös soiden reunametsissä. Laji ei ole tuulivoimarakentamisen vaikutuksille herkkä. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Kuusi reviiriä alueen rehevämmissä metsissä. Lajille on tyypillistä esiintyä löyhinä ryhminä. Harmaapäätikka (Picus canus) Yksi soidintava lintu kuultiin alueen keskiosassa. Reviirin sijaintia ei saatu paikallistettua aivan tarkkaan, koska ääni kuului kaukaa. Laji ei kuitenkaan ole erityisen herkkä maankäytön muutoksille. Teeri (Tetrao tetrix) Viisi soidintavaa koirasta havaittiin huhti- ja toukokuun käynniellä ja tulkittiin eri reviireiksi. Useampien kukkojen soidinkeskittymiä ei havaittu. Laji ei ole elinympäristövaatimuksiltaan läheskään niin vaatelias kuin metso, joten yksittäisiin kukkoihin ei hankkeella ole juuri vaikutusta. Metso (Tetrao urogallus) Metso on Varsinais- Suomessa nykyään harvalukuinen pesimälaji, mutta sen kannankehitys on kuitenkin viime vuodet pysynyt melko vakaana tai kanta on jopa runsastunut. Hankealueella havaittiin kolme ukkometsoa: yksi alueen länsireunalla Isokalliolla ja kaksi idempänä noin 1,5 km:n päässä ensimmäisestä havainnosta (Kuva 3). Havainnot tehtiin parhaaseen soidinaikaan, joten todennäköisesti kaikki koiraat pitävät reviiriään näillä kohteilla, vaikka eivät varsinaista soidinta havaintohetkellä esittäneetkään. Lajin aktiivinen soidin tapahtuu hyvin aikaisin aamulla, ja kartoittaja sattui osumaan näille reviireille vasta aamupäivän aikana, koska etsinnät oli aloitettu muualta. Tämän raportin kansikuvassa on eräs mahdollinen soidinpaikka itäisemmän rajauksen sisäpuolelta. Muut huomionarvoiset lajit Kanahaukka (Accipiter gentilis) Alueen lounaisreunalla kuultiin soidintava lintu muutontarkkailun yhteydessä. Lintu liikkui laajalti, eikä sillä vaikuttanut olevan pysyvää reviiriä alueella. Lisäksi potentiaalisimmat kanahaukkakuusikot sijaitsevat hankealueen ulkopuolella. Korppi (Corvus corax) Varoitteleva korppi havaittiin alueen länsireunalla. Varsinainen pesä saattaa sijaita alueen ulkopuolella. Kulorastas (Turdus viscivorus) Kaksi reviiriä alueen kalliolla. Laji on tyypillinen vanhojen mäntymetsien lintu, mutta melko harvalukuinen. Käki (Cuculus canorus)

8 Kukkuva käki havaittiin kahdessa paikassa kesäkuun käynnillä ja havainnot tulkittiin eri yksilöiksi. Käen reviiri on tyypillisesti laaja, eikä se pesäloisena erityisesti kärsi maankäytöstä. Metsäviklo (Tringa ochropus) Kaksi reviiriä alueen itäosan soilla. Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) Kolme reviiriä alueen kuusivaltaisissa, varttuneemmissa metsäsirpaleissa. Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Yksi soidintava lintu alueen luoteiskulman soistuneella hakkuuaukealla. Laji saattaa soidintaessaan törmätä tuulivoimaloihin. Se ei kuitenkaan ole erityisen harvinainen. Uuttukyyhky (Columba oenas) Kaksi reviiriä alueella. Pesät sijaitsevat todennäköisesti hakkuuaukkojen reunoille jätetyissä isoissa kolohaavoissa. Viime vuosikymmeninä laji on runsastunut. Kuva 2. Luokiteltujen ja muiden huomionarvoisten lintulajien reviirit hankealueella.

9 Kuva 3. Metsohavainnot ja metsoille mahdollisesti tärkeät alueet hankealueella. Tärkeät alueet tarkoittavat lajille potentiaalisia soidinpaikkoja ja metsiköitä, joissa kukot pitävät päiväreviirejään. Koska metsokartoitusta ei voitu tehdä lumiseen aikaan, on alueet rajattu melko laajasti ilmakuvan perusteella.

10 Päätelmät ja suositukset Selvityksessä ei havaittu tuulivoimarakentamisen vaikutuksille erityisen alttiita lajeja metsoa lukuun ottamatta. Myöskään linnustollisesti ympäristöstään erottuvia kohteita ei löydetty. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että tuulivoimarakentamisella tulisi todennäköisesti olemaan vain vähäiset vaikutukset alueen pesimälinnustoon. Parimääriltään runsaimpia luokiteltuja lajeja olivat sirittäjä ja pyy (6 paria) sekä teeri (5 paria). Sirittäjä ei ole tuulivoimarakentamisen vaikutuksille herkkä, eivätkä pyy ja teerikään yksittäisinä pareina esiintyessään juuri kärsi hankkeen aiheuttamasta maankäytöstä. Ainoastaan metso saattaa häiriöalttiina lajina kärsiä jonkin verran tuulivoimarakentamisesta. Ainakin itäisempi soidinalue, jossa havaittiin kaksi kukkoa, suositellaan jätettäväksi koskematta. Näin vähennetään metsän pirstoutumista ja häiriötä lajille. Pesimälinnustoa ei muutoin tarvitse hankkeessa erityisesti huomioida. Kuitenkin tulee mahdollisuuksien mukaan välttää muidenkin yhtenäisten metsäkuvioiden pirstomista. Lähteet BirdLife Suomi 2011: Suomen alueellisesti uhanalaiset lintulajit. Internet- sivut, alueelliset.shtml, viitattu Koistinen J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustoseurannan havainnointiohjeet. 2., uusittu painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo. Lehikoinen E, Gustafsson E, Aalto T, Alho P, Klemola H, Laine J, Normaja J, Numminen T, Rainio K Varsinais- Suomen linnut. Turun lintutieteellinen yhdistys. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Internet- sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2007: Lintudirektiivin I- liitteen lajit Suomessa. Internet- sivut, viitattu Ympäristöministeriö 2008: Suomen kansainväliset vastuulajit. Internet- sivut, viitattu