SABA WIND OY PORIN JAKKUVÄRKIN TUULIVOIMAPUISTON PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS 2012 AHLMAN

Transkriptio

1 SABA WIND OY PORIN JAKKUVÄRKIN TUULIVOIMAPUISTON PESIMÄLINNUSTO- JA LIITO-ORAVASELVITYS 2012 AHLMAN Konsultointi & suunnittelu

2 SISÄLLYSLUETTELO Selvitysalueen yleiskuvaus... 4 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Linnustoselvitys... 4 Tutkimusmenetelmät... 4 Sovellettu kartoituslaskenta... 4 Linjalaskenta... 4 Yölaulajalaskenta... 5 Epävarmuustekijät... 5 Tulokset... 7 Päätelmät... 8 Lajikohtaista tarkastelua Liito-oravaselvitys Tutkimusmenetelmät Liito-oravan elinpiiristä Liito-orava lainsäädännössä Epävarmuustekijät Tulokset Muuta lajistoa Kirjallisuus Liitteet Liite 1. Linjalaskentojen linjakohtaiset tulokset Liite 2. Liito-oravahavaintojen GPS-pisteet lisätietoineen... 27

3 Saba Wind Oy suunnittelee tuulivoimapuistoa Poriin Jakkuvärkin alueelle (kuva 1). Alueella aloitettiin luontoselvityksen laatiminen toukokuun alussa 2012, mutta tuolloin ei vielä tiedetty sovelletaanko hankkeeseen YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan 2 3 MW ja korkeudeltaan korkeintaan 185 metriä merenpinnasta. Tuulivoimaloiden lukumäärä on tämänhetkisten suunnitelmien mukaan noin 8 10 yksikköä. Osana tuulivoimalahanketta laadittiin selvitys, jonka tavoitteena oli selvittää tuulivoimapuiston alueen pesimälinnusto yleispiirteisesti ja liito-oravien mahdollinen esiintyminen alueella. Aineiston avulla voidaan arvioida hankkeen vaikutuksia hankkeen myöhemmässä vaiheessa. Tämä raportti esittelee Saba Wind Oy:n Ahlman Konsultointi & suunnittelulta tilaaman Porin Jakkuvärkin tuulivoimapuiston pesimälinnusto- ja liito-oravaselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia haittavaikutuksia linnustoon ja liito-oravien elinpiireihin. Kuva 1. Jakkuvärkin tuulivoimapuiston selvitysalue (punainen rajaus). 3

4 SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue sijaitsee noin 9,5 kilometrin päässä Porin keskustasta länsi lounaaseen. Alue on noin 430 hehtaarin laajuinen kokonaisuus, joka on Viasveden ja Makholman välissä. Aluetta halkoo näitä kahta taajamaa yhdistävä metsätie. Jakkuvärkki on varsin lähellä merta, ja linnustollisesti merkittävän Viasvedenlahden pohjukka sijaitsee lähimmillään vain reilun kilometrin etäisyydellä hankealueen lounaisreunaan nähden. Tuulivoimapuisto on suunniteltu alueelle, jossa on pääosin mäntyvaltaista metsää, joka on monin paikoin valoisaa harjumännikköä. Elinympäristöt ovat varsin pirstoutuneita hakkuiden ja muutamien maa-aineksenottoalueiden vuoksi. Alueella on myös hieman rehevämpiä metsäosuuksia ja ojitettuja soistumia. Jakkuvärkin alueelle on suunniteltu 8 10 voimalayksikköä, mutta niiden sijainnista ei ole vielä laadittu esiselvityssuunnitelmaa. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Porin Jakkuvärkin tuulivoimapuiston pesimälinnustoselvityksestä vastasivat lintuihin syventyneet luontokartoittajat Sami Luoma ja Santtu Ahlman. Liito-oravaselvityksestä vastasi Luoma. Raportin laativat sekä Ahlman että Luoma (Ahlman Konsultointi & suunnittelu). LINNUSTOSELVITYS TUTKIMUSMENETELMÄT Sovellettu kartoituslaskenta Hankealueella tehtiin kuusi kartoituslaskentaa. Laskentapäivät olivat 8.5., 12.5., 14.5., 18.5., ja 2.6. (taulukko 1). Huomionarvoisista lajeista kerättiin lisäksi aineistoa myös linjalaskentojen aikana 29.5., 3.6. ja 4.6. sekä liito-oravainventointien aikana 4.5., 6.5. ja 7.5. Kartoituslaskennat toteutettiin koko hankealueen osalta otollisilta kohteilta ja laskennan painopisteenä olivat uhanalaiset, EU:n lintudirektiivin liitteen I-lajit sekä Suomen erityisvastuulajit. Kartoituslaskennassa merkittävien lajien reviirit merkittiin kartalle paikan päällä maastossa ja sijainti varmistettiin GPS-vastaanottimen avulla. Maastotyöt tehtiin aamuisin klo 4 11 välisenä aikana. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. Hankealueesta suuri osa oli kartoituslaskennan osalta varsin haasteetonta, sillä erityisen hyviä biotooppeja (esimerkiksi vanha kuusikko, lehto tai vesistö) ei hankealueella juuri ole. Potentiaalisilta paikoilta löytyi jonkin verran harvalukuista tai uhanalaista lajistoa, mutta kokonaisuutena hankealue on suurelta osin melko yksipuolista hakkuiden pirstomaa talousmetsää. Linjalaskenta Hankealueella tehtiin kolme linjalaskentaa, jotka olivat 5,2 5,4 kilometrin suorakaiteita (kuva 2). Laskennat suoritettiin aikaisin aamulla klo 4 10 välisenä aikana 29.5., 3.6. ja 4.6. Linjalaskennalla pystytään laskemaan suuntaa antavasti alueen lintutiheys ja siinä merkitään ylös pääsar- 4

5 kaan (alle 25 metrin päässä havaitut linnut) ja apusarkaan (yli 25 metrin päässä havaitut linnut). Lintutiheys laskettiin myös lajikohtaisesti, mutta siihen on syytä suhtautua varauksella, koska aineisto on pieni ja monet lajit (esimerkiksi käki ja korppi) havaitaan lähes aina apusaralla. Tiheydet ovat siten esimerkinomaiset, eivätkä esitä lajien todellisia parimääriä. Linjalaskennoilla pyrittiin myös inventoimaan tuulivoimapuistoaluetta sattumanvaraisesti, sillä reitit suunnitelmiin ennakkoon ilman maasto- tai ilmakuvatarkastelua. Yölaulajalaskenta Yöaktiivisia lajeja inventoitiin niin kävellen kuin pyöräillen. Tutkimusalue kierrettiin yölliseen aikaan kahdesti siten, että kaikki alueet tutkittiin riittävällä tarkkuudella. Yölaulajalaskennat keskittyivät pimeimpään aikaan noin klo väliselle ajanjaksolle ja Lajistoa havainnoitiin myös lepakkoselvityksen aikana ja Yöinventoinnit tehtiin käytännössä katsoen yksinomaan kehrääjien vuoksi, sillä niiden esiintyminen kyseisellä alueella oli hyvin todennäköistä. EPÄVARMUUSTEKIJÄT Pesimäaikaan linnustoa inventoitiin yhteensä yhdeksän päivän ja kahden yön aikana. Lisäksi linnustoa havainnoitiin liito-oravaselvityksen aikana kolmena päivänä ja lepakkoselvityksen aikana kahtena yönä. Alueen pinta-alaan (430 ha) ja yksipuolisiin elinympäristöihin nähden linnustoselvitystä voidaan pitää hyvin kattavana. Osoituksena siitä on, että kahden viimeisimmän inventointipäivän aikana uusia reviirejä ei löydetty enää lainkaan lainkaan huomionarvoisten lajien osalta. Siitä huolimatta joitakin yksittäisiä reviirejä on saattanut jäädä löytymättä. Taulukko 1. Maastoinventointien päivämäärät ja tarkoitukset. Päivämäärä Sovellettu kartoituslaskenta Linjalaskenta Yölaulajainventointi Lepakkoinventointi Liito-oravaselvitys 4.5. (x) x 6.5. (x) x 7.5. (x) x 8.5. x x x x x x x x x x x (x) x (x) x - 5

6 TULOKSET Jakkuvärkin tuulivoimapuiston alueelta laskettiin lintuja kolmelta linjalta (liite 1), jotka olivat pituudeltaan 5,2 5,4 kilometriä (kuva 2). Reviirihavaintoja kirjattiin linjoilta yhteensä 812, jotka jaettiin pää- ja apusarkahavaintoihin havaintoetäisyyden mukaan (katso tutkimusmenetelmät > linjalaskenta). Havaintoaineiston avulla laskettiin kullekin alueella havaitulle lajille keskitiheys neliökilometriä kohden. Tutkimussarkatiheys (pääsarka + apusarka) laskettiin seuraavalla kaavalla: lajikohtainen kuuluvuuskerroin x turkimussarkahavainnot / laskentakilometrit (Rajasärkkä 2005). Kuuluvuuskertoimia käytettiin Muuttuva pesimälinnusto teoksessa esitettyjä peruskertoimia (Väisänen ym. 1998). Lopullinen lajikohtainen tiheys korjattiin y-kertoimella (0,845), joka puolestaan laskettiin seuraavalla kaavalla: 0,0302 x 5,343 (maalinnuston pääsarkahavainnot / laskentakilometreillä) + 0,684 (Järvinen & Väisänen 1983). Linjalaskenat antavat vertailukelpoista ja helposti toistettavaa aineistoa, jonka avulla voidaan seurata lintukantojen vaihteluja. Laskennoissa havaitaan keskimäärin noin 60 prosenttia todellisesta yksilömäärästä, joten ne eivät anna absoluuttista kuvaa alueen linnustosta. Tiheyslaskentakaavojen avulla voidaan kuitenkin arvioida alueen lajiston rakennetta melko hyvin. Tulosten valossa hankealueella pesii 117,62 paria (taulukko 3) neliökilometriä kohden. Se Kuva 2. Laskentalinjojen sijainnit tuulivoimapuistoalueella. A2 A3 C3 C4 A1 B3 B2 C2 B4 B1 C1 6 A4

7 on alhainen lukema, mutta täysin looginen alueen elinympäristöt huomioiden. Kasvatusmänniköt, maa-aineksenottoalat, taimikot, hakkuuaukot ja mäntykankaat ovat yleensä varsin harvaan asuttuja biotooppeja, joten nämä elinympäristöt, joita hankealueella on hyvin runsaasti, tiputtavat lintutiheyttä roimasti verrattuna esimerkiksi yhtenäisempiin ja varttuneisiin metsäalueisiin. Metsämaiden perustiheys on yleensä paria ja rehevissä lehdoissa se voi kohota jopa pariin per neliökilometri. Tutkimusalueen runsaimpia lajeja olivat pajulintu (21,9 paria / km 2 ), peippo (20,2) ja keltasirkku (7,3). Nämä kolme lajia muodostavat 42 % kokonaisparimäärästä. Peruslajeja olivat myös metsäkirvinen, mustarastas ja punakylkirastas. Vallitsevat lajit kuvastavat hyvin hankealueen elinympäristöjä. Ilman hakkuita ja taimikoita esimerkiksi keltasirkku ei olisi kolmanneksi runsain laji. Lisäksi pajulinnun korkea tiheys johtuu koivutaimikoista ja hakkuista, joilla peippo ei pääsääntöisesti esiinny. Linjalaskennoissa kirjattiin reviirihavaintoja yhteensä 37 lajista. PÄÄTELMÄT Porin Jakkuvärkin tuulivoimapuiston pesimälinnusto saatiin selvitettyä hyvin kattavasti kartoitus- ja linjalaskennoin (taulukko 4). Lisäksi havaintoaineistoa kertyi liito-orava- ja lepakkoinventointien yhteydessä. Pesimätiheydet eivät ole merkittävän suuria, mikä johtuu hankealueen biotoopeista. Vaikka alueella on pienialaisia vanhemman seka- ja havumetsän alueita, ovat ne kuitenkin varsin pirstoutuneita lukuisten hakkuualueiden vuoksi. Lisäksi alueella on sangen paljon taimikoita ja mäntykankaita, joissa normaalisti on alhainen lintutiheys. Aluerajauksen sisällä on yksi käytössä oleva ja pari vanhaa hiekkakuoppaa, joissa pesivät muun muassa pikkutyllit, rantasipi, kangaskiurut ja kivitasku. Näitä erikoisempaan biotooppiin sopeutuneita lajeja lukuun ottamatta kyseisissä elinympäristöissä ei muita lajeja juuri pesi. Alueen kokonaislajimäärä on 51 lajia. Hankealueen kokoon suhteutettuna lajikirjo on melko monipuolinen. Havaintojen perusteella ei voida osoittaa selvästi linnustollisesti tärkeitä alueita, sillä merkittävien lajien reviirit sijaitsevat hajallaan. Maa-aineksenottoalueiden muuta aluetta erikoisempi lajisto erottuu aineistossa, mutta niillä ei pesi erityisen merkittävää Reittipiste Yhtenäiskoordinaatit lajia tai parimäärää. Kehrääjien runsaus on esiin nostettava A seikka, sillä alueella oli neljä reviiriä. A Kokonaisuudessaan vain kehrääjien esiintymistä lajia A halkovan tien varrella voidaan pitää merkittävänä havaintona tuulivoimapuistoa ajatellen. Voimalayksiköt suositetaan A sijoitettavan mahdollisimman etäälle reviireihin nähden. B B Taulukko 2. Linjalaskentojen kulmapisteiden yhtenäiskoordinaatit. B B C C C C

8 Taulukko 3. Linjalaskentatulosten yhteenveto (15,87 km). Laji Pääsarka Apusarka Tutkimussarka Pääsarkatiheys Tutkimussarkatiheys Parimäärä y-korjauskertoimella Pyy ,74 0,74 Teeri ,16 0,16 Metsäviklo ,12 0,12 Sepelkyyhky ,26 1,02 1,02 Käki ,13 0,13 Palokärki ,07 0,07 Käpytikka ,01 1,01 Kangaskiuru ,35 0,22 Metsäkirvinen ,04 11,35 7,22 Rautiainen ,22 2,05 Punarinta ,78 7,45 4,74 Leppälintu ,16 0,10 Mustarastas ,04 10,55 6,72 Räkättirastas ,26 1,31 0,83 Laulurastas ,26 5,22 3,32 Punakylkirastas ,56 9,14 5,82 Kulorastas ,83 0,53 Lehtokerttu ,00 0,63 Hernekerttu ,77 2,40 Sirittäjä ,28 0,18 Tiltaltti ,26 2,44 1,55 Pajulintu ,60 34,41 21,91 Hippiäinen ,30 9,81 6,25 Harmaasieppo ,26 5,67 3,61 Kirjosieppo ,48 0,94 Hömötiainen ,26 2,11 1,34 Töyhtötiainen ,52 4,49 2,86 Sinitiainen ,09 0,69 Talitiainen ,78 6,17 3,93 Närhi ,26 2,03 1,30 Korppi ,13 0,13 Peippo ,60 31,69 20,17 Vihervarpunen ,56 8,65 5,50 Urpiainen 1-1 1,26 0,18 0,11 Pikkukäpylintu ,95 1,24 Punatulkku ,26 1,20 0,76 Keltasirkku ,56 7,29 7,29 Yhteensä ,68 178,67 117,62 8

9 Taulukko 4. Hankealueella havaitut lajit maastotöiden aikana. Uhanalaisuusluokat ovat: NT = Silmälläpidettävä, VU = Vaarantunut. Runsausluokat ovat: 1 = harvalukuinen, 2 = tavallinen ja 3 = runsas. Laji Uhanalaisuusluokitus EU:n direktiivilaji Vastuulaji Parimäärä Runsaus Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Pyy (Bonasa bonasia) - x Teeri (Tetrao tetrix) NT x x 3 - Pikkutylli (Charadrius dubius) Lehtokurppa (Scolopax rusticola) Metsäviklo (Tringa ochropus) Rantasipi (Actitis hypoleucos) NT - x 1 - Sepelkyyhky (Columba palumbus) Käki (Cuculus canorus) Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) - x Palokärki (Dryocopus martius) - x Käpytikka (Dendrocopos major) Kangaskiuru (Lullula arborea) - x Metsäkirvinen (Anthus trivialis) Västäräkki (Motacilla alba) Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) Rautiainen (Prunella modularis) Punarinta (Erithacus rubecula) Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) - - x 1 - Kivitasku (Oenanthe oenanthe) VU Mustarastas (Turdus merula) Räkättirastas (Turdus pilaris) Laulurastas (Turdus philomelos) Punakylkirastas (Turdus iliacus) Lehtokerttu (Sylvia borin) Hernekerttu (Sylvia curruca) Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) NT Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Hippiäinen (Regulus regulus) Harmaasieppo (Muscicapa striata) Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) Hömötiainen (Parus montanus) Töyhtötiainen (Parus cristatus) Sinitiainen (Parus caeruleus) Talitiainen (Parus major) Puukiipijä (Certhia familiaris) Närhi (Garrulus glandarius)

10 Laji Uhanalaisuusluokitus Direktiivilaji Vastuulaji Parimäärä Runsaus Harakka (Pica pica) Pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes) Varis (Corvus cornix) Korppi (Corvus corax) Peippo (Fringilla coelebs) Viherpeippo (Carduelis chloris) Vihervarpunen (Carduelis spinus) Hemppo (Carduelis cannabina) Urpiainen (Carduelis flammea) Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) Keltasirkku (Emberiza citrinella) lajia LAJIKOHTAISTA TARKASTELUA Tässä osiossa käsitellään Jakkuvärkin tuulivoimapuiston alueella maastotöiden aikana havaittuja lajeja. Lajiluettelossa käytetään termeinä sekä reviiriä että pesiviä paria. Molemmat tarkoittavat kuitenkin pesimähavaintoja. Lajiluettelon lopussa on lueteltu ne havaitut lajit alueelta, jotka eivät havaintojen valossa pesi hankealueella, mutta havaittiin maastotöiden aikana. Merkittävien lajien reviirit esitetään reviirikartoissa 1 2. Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Naaras hätäili toukokuussa erään suuren metsäojan varrella Kupparlaaksossa. Käytös viittaa vahvasti pesintään. Sinisorsa pesii kaikenlaisissa vesistöissä ja kelpuuttaa jopa isommat metsäja pelto-ojatkin pesimiseen. Se on yleisimpiä vesilintujamme. Pyy (Bonasa bonasia) Hankealueella oli yhteensä viisi reviiriä (reviirikartta 1). Määrä on hankealueen pinta-alaan suhteutettuna suuri. Pyy viihtyy kuusivaltaisissa havu- ja sekametsissä, joissa esiintyy leppää ruokailua varten. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji Teeri (Tetrao tetrix) Ensimmäisinä maastotyöpäivinä alueella havaittiin viisi soidintavaa teerikukkoa hiekkakuoppien tuntumassa. Kolme pesivää paria on tulkittu naaraista (reviirikartta 1). Jokainen naaras havaittiin eri paikoissa ja yksinään. Teeri on Porissa harvalukuinen pesimälaji, mutta vuosi 2012 on ollu erittäin hyvä teerivuosi. Kannanvaihtelun nousujohteisuus tarkoittaa usein sitä, että teeriä esiintyy silloin sellaisissa paikoissa, joissa niitä esiinny ei kannan ollessa alhaalla. Jakkuvärkki on kuitenkin varsin perinteinen teeripaikka. Laji on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji, uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT) ja Suomen erityisvastuulaji. 10

11 Pikkutylli (Charadrius dubius) Kaksi paria pesi käytössä olevalla maa-aineksenottoalueella kaakkoisosassa. Hankealueen pikkutyllien reviiritulkinta oli haasteellista, mutta selvisi varsin erikoisella tavalla. Aluksi alueella hautoi naaras, joka rengastettiin Naaras hautoi yhä muniaan tarkastuskäynnillä Seuraavaksi paikalla käytiin 4.6., jolloin ilmatilassa oli meneillään ilmataistelu, jossa kaksi pikkutylliparia mahtailivat toisilleen soidinlennoin. Lopuksi maa-aineksenottoalueelle laskeutui pikkutyllipari, jonka naaras oli renkaaton yksilö. Ilmeisesti toinen pikkutyllipari valtasi reviirin toiselta parilta. Parimääräksi on tulkittava siten kaksi. Lehtokurppa (Scolopax rusticola) Tämä vaikeasti havaittava laji pesi hankealueella harvalukuisena. Lehtokurpan havaitsee parhaiten illalla, jolloin se on soidinlennollaan näkyvä ja kuuluva laji. Se on harvoja metsiä asuttavia kahlaajalajejamme. Metsäviklo (Tringa ochropus) Alueella pesi kaksi paria, joista molemmat olivat lähellä pieniä kaivettuja lampia Klouvin tienhaarassa ja alueen itäosassa. Vaikka metsäviklo on kahlaaja, se pesii vanhoissa rastaanpesissä. Metsäviklo johdattaa poikasensa usein metsäojien tai pienten lampien äärelle. Rantasipi (Actitis hypoleucos) Yksi pari oli hankealueen rajan tuntumassa (reviirikartta 1). Laji pesii toisinaan hyvin vähävetisissä paikoissa, vaikka pääsääntöisesti se asuttaa jokivarsia ja karuja järvenrantoja. Pesä on aina ulompana rantaviivasta. Sipi pesii koko Suomessa ja on Suomen erityisvastuulaji sekä uhanalaisuusluokitukseltaan silmälläpidettävä (NT). Sepelkyyhky (Columba palumbus) Laji oli yllättävän runsas pesijä hankealueella. Maastotöiden aikana pesälöytöjä tuli seitsemän. Sepelkyyhky pesii kaikenlaisissa metsissä ja on maassamme hyvin yleinen pesimälaji. Käki (Cuculus canorus) Alueella oli kolme kukkuvaa koirasta. Käki on loispesijä, joka munii toisten lintujen pesiin. Hankealueen lajeista isäntälajeja voivat olla esimerkiksi metsäkirvinen, leppälintu tai harmaasieppo. Käki on runsain soisilla alueilla, mutta perusmetsissäkin niitä on harvakseltaan. Se on alueellisesti uhanalainen Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) Tutkimusalueella oli vähintään neljä reviiriä (reviirikartta 1). Kaikki reviirit sijaitsivat lähellä Viasveden ja Makholman välistä metsätietä. Kehrääjä tunnetaan valoisien mäntykankaiden ja -harjujen lajina, mutta se viihtyy selvästi myös hyvin vaatimattomissa paikoissa, kuten hakkuuaukkojen laiteilla. Viasveden ja Makholman seutu tunnetaan hyvänä kehrääjäseutuna. Kehrääjä on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Palokärki (Dryocopus martius) Yksi reviiri oli hankelaueen eteläosassa (reviirikartta 1). Laji on hyvin kuuluva reviirillään, joka on kooltaan yleensä melko laaja. Palokärki on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. 11

12 Käpytikka (Dendrocopos major) Laji oli yllättävän harvalukuinen hankealueella. Se johtuu osaksi siitä, että vanhaa metsää on alueella vähän. Käpytikka on yleisin tikkalajimme. Kangaskiuru (Lullula arborea) Kaksi paria pesi maa-aineksenottoalueella (reviirikartta 2). Toinen reviiri oli käytössä olevalla maa-aineksenottoalueella ja toinen vanhalla. Kangaskiuru on harvalukuinen pesimälaji Satakunnassa, jossa se pesii puoliavoimilla kuivilla mäntykankailla ja hiekkakuopilla. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Metsäkirvinen (Anthus trivialis) Laji oli hyvin runsas pesijä hankealueella. Hakkuualat ja taimikot lisäävät lajin parimääriä. Metsäkirvinen on yksi Suomen runsaimmista pesimälinnuista. Västäräkki (Motacilla alba) Yksi reviiri oli Klouvin tienhaaran lammella. Västäräkki pesii koko maassamme ja kaikenlaisissa biotoopeissa, joissa on vähänkin avoimuutta. Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) Yksi laulava koiras oli Kupparlaaksossa sirittäjän naapurina. Laji asuttaa vanhempia metsiä, reheviä lehtoja ja hakkuualueita. Metsässä pesiessään se on tietynlainen vaatelias indikaattorilaji. Satakunnassa laji on melko harvalukuinen. Yhdellä koiraalla saattaa olla useampikin naaras. Rautiainen (Prunella modularis) Laji oli yllättävän runsaslukuinen pesijä hankealueella. Se johtuu taimikoista, joita laji asuttaa hyvin mielellään. Rautiainen on runsastunut Suomessa hieman viime vuosikymmeninä taimikoiden lisääntyessä. Punarinta (Erithacus rubecula) Hankealueella oli runsaasti reviirejä. Rautiaisen tapaan punarintakin suosii nuorempaa metsää, jossa on runsaasti esimerkiksi pieniä kuusia. Se on hyvin yleinen pesimälaji Suomessa. Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) Yksi reviiri oli käytössä olevan maa-aineksenottoalueen laitamilla (reviirikartta 2). Laji pesii vanhemmissa metsissä, asutuksen piirissä ja runsaimmin mäntykankailla. Leppälintutiheys Satakunnassa on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Kainuun tai Itä-Lapin iäkkäillä mäntykankailla. Leppälintu on Suomen erityisvastuulaji. Kivitasku (Oenanthe oenanthe) Yksi reviiri oli käytössä olevalla maa-aineksenottoalueella (reviirikartta 2). Laji asuttaa hyvin monenlaisia elinympäristöjä, kuten ulkosaaristoa, tuntureita, viljelysmaita ja maa-aineksenottoalueita. Kivitasku on taantunut Suomessa ja nykyään uhanalaisluokituksessa vaarantunut (VU). 12

13 Mustarastas (Turdus merula) Laji oli runsas pesijä alueella. Mustarastas esiintyy runsaimpana etenkin tiheissä kuusikoissa. Hankealueella laji asutti juuri näitä nuoria tiheiköitä, mutta puuttui mäntykankailta kokonaan. Mustarastas on eteläinen laji ja pesii Satakunnassa hyvin yleisenä. Räkättirastas (Turdus pilaris) Alueelta löytyi vain jokunen reviiri, mikä ei ollut yllätys, sillä asutusta ja viljelysmaita ei Jakkuvärkissä ole. Räkättirastas on koko Suomessa yleinen pesimälaji. Laulurastas (Turdus philomelos) Alueelta kirjattiin sangen runsaasti reviirejä. Laji pesii nuorissa kuusissa ja niitä esiintyi paikoin hyvin runsaasti hankealueella. Laulurastas on yleinen pesimälaji maassamme. Punakylkirastas (Turdus iliacus) Laji oli yleinen hankealueella, sillä se kykenee asuttamaan monenlaisten metsätyyppien lisäksi jopa taimikot. Punakylkirastas on Suomen runsaimpia pesimälintuja. Lehtokerttu (Sylvia borin) Laji pesii harvalukuisena hankealueen rehevissä osissa, joita on seudulla vain vähän. Lehtokerttu saapuu Satakuntaan viimeisten muuttolintujen joukossa. Se on hyvin runsas pesimälaji eteläisessä Suomessa. Hernekerttu (Sylvia curruca) Hankealueen melko runsas hernekerttukanta selittyy hakkuualojen ja taimikoiden kautta. Laji pesii katajissa ja pienissä kuusissa. Esimerkiksi alueen itäosan hakkuulla hernekerttukoiraita lauloi useita. Normaalisti hernekerttu ei ole missään erityisen runsas, mutta hankealueella voi sanoa kannan olevan normaalia tiheämpi. Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Yksi reviiri oli puoliavoimessa koivikossa Klouvissa (reviirikartta 2). Omalaatuisesti laulavan sirittäjän laulu ja varoitus kuuluvat kauas, joten se on helposti havaittava laji. Sirittäjä suosii ensisijaisesti reheviä lehtoja ja pohjoisempana, esimerkiksi Kainuussa, reheviä kuusikoita. Lajin levinneisyys painottuu eteläiseen Suomeen ja kanta on viime vuosina hieman taantunut. Siksi se on uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Lajin runsaus hankealueella yllätti positiivisesti. Mäntykankailla laji ei esiinny, mutta mustarastaan tavoin se suosii hyvin mielellään metsiä, joissa esiintyy paljon metrin parin kuusentaimia. Alueen tiltalteista valtaosa oli kutsuääniltään nk. hily-äänisiä. Se saattaa viitata idästä (Venäjältä) kotoisin olevaan kantaan, mutta asiasta tiedetään Suomessa vielä vähän. Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Suomen yleisin lintu oli selvästi runsain pesimälaji alueella. Laji asuttaa kaikenlaisia metsiä ja koivutaimikot sekä hakkuut ovat sellaisia biotooppeja, joita pajulintu suosii. 13

14 Hippiäinen (Regulus regulus) Laji asutti tasaisesti kaikkia alueen iäkkäämpiä kuusikoita. Hippiäinen on varsin yleinen maassamme ja suosii kuusimetsiä. Harmaasieppo (Muscicapa striata) Laji esiintyi hankealueella lähinnä mäntykankailla. Harmaasieppo saapuu lehtokertun tavoin myöhään muuttomatkaltaan. Se asuttaa koko maatamme ja on pesivänä runsas. Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) Laji yllätti vähälukuisuudellaan. Se kielii luonnonkolojen puutteesta, sillä kirjosieppo pesii vanhoissa tikankoloissa tai muissa luonnonkoloissa, jos ei linnunpönttöjä ole saatavilla. Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) Yksi reviiri löytyi aivan pesivän närhen naapurina. Pyrstötiainen on ilmeisesti hieman runsastunut laji Satakunnassa ja asuttaa mieluiten reheviä lehtoja ja leppäyhdyskuntia rannikon läheisyydessä. Pesiviä pareja löytyy nykyään kuitenkin monenlaisista metsistä, mutta se on silti selvästi harvalukuisempi talousmetsissä. Hömötiainen (Parus montanus) Laji esiintyi harvalukuisena pesijänä. Hömötiainen ei ole missään erityisen runsas pesimälaji. Se kovertaa itse pesäkolonsa lahoon pökkelöön tai käyttää luonnonkoloja hyväkseen. Töyhtötiainen (Parus cristatus) Laji oli yllättäen toiseksi runsain tiainen alueella talitiaisen jälkeen. Se johtuu suuresta mäntykankaiden pinta-alasta. Töyhtötiainen on paikkauskollinen ja elää pienellä alueella koko ikänsä. Laji on aikainen pesijä, sillä se käyttää ravinnokseen paljon männynsiemeniä, joita on tarjolla auenneista kävyistä loppukeväällä. Se kovertaa itse pesäkolonsa lahopökkelöön. Sinitiainen (Parus caeruleus) Alueella oli hyvin vähän reviirejä, sillä sinitiainen suosii rehevämpiä metsiä, joita alueella ei juuri ole. Laji on levinnyt Suomessa yhä pohjoisemmaksi ja kanta voi hyvin. Talitiainen (Parus major) Hankealueella oli normaalin oloinen esiintyminen, vaikka luonnonkolojen määrä ei varmasti ole suuri. Talitiainen ei kykene itse kovertamaan pesäkoloaan, mutta on voimakas laji ja pystyy valtaamaan luonnonkolot muilta tiaisilta. Se on hyvin yleinen pesimälaji Suomessa. Puukiipijä (Certhia familiaris) Laji oli erittäin vähälukuinen hankealueella. Puukiipijällä vuosi 2012 on ollut Satakunnassa hyvin heikko ja jostain syystä kanta on tällä hetkellä erittäin alhainen. Tästä syystä reviirien vähäisyys on ymmärrettävää. Normaalisti se suosii vanhoja metsiä, joista löytyy enemmän pesäpaikkoja; repsottavia kaarnalaattoja sekä puiden halkeamia. 14

15 Närhi (Garrulus glandarius) Alueella oli normaali esiintyminen. Närhi pesii monenlaisissa metsissä, eikä ole erityisen vaativa elinympäristönsä suhteen. Hankealueen keskiosista tehtiin pesälöytö, josta rengastettiin viisi isoa poikasta Harakka (Pica pica) Laji oli hyvin harvalukuinen alueella, jossa ei asutusta ole. Harakka on sidoksissa asutukseen ja viljelysmaihin. Asutuksen äärellä se on yleinen. Pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes) Hankealueelta tehtiin pesälöytö Kupparlaaksosta (reviirikartta 2) 14.5., jolloin pesässä näkyi isot poikaset seitsemän metrin korkeudessa. Laji pesii Suomessa varsin harvalukuisena ja on lounainen esiintymiseltään. Pähkinähakki suosii pähkinälehtoja, joita on enemmän juuri Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Ravinnokseen se käyttää erilaisia pähkinöitä sekä sembra- ja makedonianmännyn siemeniä. Satakunnassa laji asuttaa nuoria kuusikoita, mutta hyvin harvalukuisena ja piilottelevana. Vain ani harva on onnistunut Satakunnassa löytämään lajin pesää. Varis (Corvus cornix) Laji oli vähälukuinen alueella. Varis suosii asutusalueita ja maaseutua elinpiireinään. Se on hyvin yleinen laji Suomessa. Korppi (Corvus corax) Yksi reviiri oli alueen länsiosissa. Korppi on Satakunnassa nykyään huomattavasti runsaampi laji kuin vuosikymmeniä sitten. Aiemmin arka erämaan lintu pesii nykyään asutusten tuntumassa ja hyötyy voimakkaasti kaatopaikkojen antimista. Peippo (Fringilla coelebs) Laji oli toiseksi runsain pesimälintu hankealueella. Peippo pesii kaikenlaisissa metsissä, taimikoita ja hakkuita lukuun ottamatta. Se on maamme runsaimpia pesimälintuja. Viherpeippo (Carduelis chloris) Alueella oli hyvin vähän reviirejä. Viherpeippo esiintyy pääasiassa asutuksen tuntumassa ja hyvin harvalukuisena peitteisemmissä elinympäristöissä. Se on etenkin Etelä-Suomessa hyvin yleinen. Vihervarpunen (Carduelis spinus) Reviirejä löytyi runsaasti, joskin laji on hankalasti tulkittava liikkuvuutensa vuoksi. Laulavia lintuja kuultiin kuitenkin kaikissa kuusta kasvavista ja vanhemmista metsäkuvioista. Vihervarpunen on runsas pesimälaji koko Suomessa. Hemppo (Carduelis cannabina) Yksi reviiri oli eteläosan mäntytaimikolla, vanhan maa-aineksenottoalueen liepeillä. Hemppo on eteläinen ja esiintyy muun muassa maaseudulla ja kaikenlaisilla joutomailla vaikkapa keskellä kaupunkia. Satakunnassa hemppo asuttaa hyvin usein juuri maa-aineksenottoalueita. 15

16 Urpiainen (Carduelis flammea) Yksi reviiri oli samassa mäntytaimikossa kuin hempollakin. Urpiainen on Suomessa pohjoinen laji, mutta pesii harvalukuisena Satakunnassakin. Viime vuosina kanta tuntuu vain kasvaneen. Etelässä urpiainen asuttaa reheviä lehtoja tai kuivia nuoria mäntymetsiä ja -kankaita. Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) Laji pesii ilmeisesti harvalukuisena hankealueella. Se on vaikea tulkittava, koska laji pesii jo lopputalvella männynsiemenravinnon vuoksi. Pikkukäpylintu pystyy ristinokallaan avaamaan aukeamattoman kävyn ja poimii kielellään siemenen suuhunsa. Hankealue on potentiaalinen pesimäalue runsaan mäntymäärän vuoksi. Pikkukäpylintu on Suomessa yleinen pesijä. Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) Alueella oli melko paljon reviirejä, mikä johtuu nuorten kuusikoiden runsaasta määrästä. Punatulkku pesii kuusivaltaisissa metsissä, eikä ole missään erityisen runsas. Kaiken kaikkiaan se on yleinen pesimälaji maassamme. Keltasirkku (Emberiza citrinella) Laji oli poikkeuksellisen runsas pesijä hankealueella, mikä selittyy hakkuiden ja taimikoiden runsaudella. Näiden elinympäristöjen lisäksi se pesii metsäteiden varsilla, vaikka tietä isompaa avointa aluetta ei lähellä oliskiaan. Keltasirkku on eteläiseen Suomeen painottuva laji ja erittäin yleinen. 16

17 Reviirikartta 1. Pyyn (5 paria), teeren (3 pr), rantasipin (1 pr), kehrääjän (4 pr) ja palokärjen (1 pr) reviirit. Pyy Kehrääjä Teeri Palokärki Rantasipi 17

18 Reviirikartta 2. Kangaskiurun (2 paria), leppälinnun (1 pr), kivitaskun (1 pr), sirittäjän (1 pr) ja pähkinähakin (1 pr) reviirit. Kangaskiuru Sirittäjä Leppälintu Pähkinähakki Kivitasku 18

19 LIITO-ORAVASELVITYS Tutkimusmenetelmät Jakkuvärkin selvitysalue kierrettiin huolella läpi 4.5., 6.5. ja 7.5., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat jo sulaneet. Näin ollen mahdollisten jätösten jotka ovat ikään kuin keltaisia riisinjyviä löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien järeähköjen lehtipuiden ja kuusten tyvet. Myös useiden mäntyjen tyvet tutkittiin, vaikka liito-orava ei tyypillisesti suosi mäntyjä. Maastossa havaittujen papanapaikkojen sijainnit talletettiin GPS-vastaanottimeen ja kustakin esiintymästä kirjattiin sekä puulaji että papanoiden määrä (liite 2). Myös lähekkäiset puut merkittiin GPS-laitteeseen. Liito-oravan elinpiiristä Liito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Kesällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravinto koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä täytyy olla riittävästi tarjolla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita. Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alueille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levittäytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niinsanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liito-oravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä. Liito-orava lainsäädännössä Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. Liito-orava on tuoreessa uhanalaisuusluokituksessa merkitty vaarantuneeksi (VU). 19

20 Epävarmuustekijät Selvitys saatiin tehtyä hyvin kattavasti mäntyvaltaisten metsien, hakkuualojen ja taimikoiden vuoksi, joten selvitykseen ei sinällään sisälly erityisiä epävarmuustekijöitä. Tulokset Tutkimusalueelta löydettiin yksi liito-oravareviiri aivan alueen länsireunalta. Reviiri ulottuu rajauksen ulkopuolelle, eikä lähistöllä ole selviä ekologia käytäviä, joten hankealueen sisällä ei esitetä suositeltavia kulkureittejä. Kysyiselle alueelle (kuva 3) ei tule suunnitella tuulivoimapuistoon liittyviä rakenteita tai infraa luonnonsuojelulain nojalla. Kuva 3. Liito-oravareviirin sijainti Jakkuvärkin alueella. 20

21 MUUTA LAJISTOA Lakkakääpä (Ganoderma lucidum) on melko harvinainen kääpälaji, joka indikoi vanhempaa metsää. Hankealueen ainoa lakkakääpä löytyi pienehköalaisesta iäkkäämmästä kuusikosta (kuva 4). Maastotöiden aikana havaittiin useita lintulajeja, jotka eivät havaintojen perusteella kuitenkaan pesi hankealueella. Nämä lajit olivat tavi (Anas crecca), telkkä (Bucephala clangula), tukkakoskelo (Mergus serrator), isokoskelo (Mergus merganser), kanahaukka (Accipiter gentilis), kurki (Grus grus) ja tervapääsky (Apus apus). Em. lajeista tavi, tukkakoskelo ja isokoskelo ovat Suomen erityisvastuulajeja ja lisäksi tukka- ja isokoskelo ovat uhanalaisuusluokituksessa tulkittu silmälläpidettäviksi (NT). Kurki on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. Aivan hankealueen kupeessa (kaakkoispuolella) olevalla lammella pesi muun muassa seuraavat lajit: tavi, sinisorsa, tukkasotka, telkkä ja mustakurkku-uikku. Näistä lajeista tukkasotka ja mustakurkku-uikku ovat uhanalaisuusluokituksessa tulkittu vaarantuneiksi (VU). Lisäksi lammelle oli jokapäiväistä merihanhiliikennettä Viasvedenlahden suunnasta ja sinne takaisin. Kuva 4. Lakkakäävän sijainti (musta pallo) Jakkuvärkin alueella. 21

22 KIRJALLISUUS Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20/2007. Pirkanmaan ympäristökeskus. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut, Kuopio. Pöntinen, B. 2001: Liito-orava, Flygekorren. Omakustanne. Kirjapaino Stencca. Vaasa. Rajasärkkä, A. 2005: Linjalaskenta. Eripainos monisteesta: Rytkönen, S., Leppäjärvi, M., Rajasärkkä, A., Siekkinen, J., Várkonyi, G. & Välimäki, P. 2005: Maaeläimistön tuntemus ja ekologia. Biologian laitoksen monisteita 1/2005. Oulun yliopisto. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 22

23 Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. Ympäristöministeriö 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Oy Edita Ab. Helsinki. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Moniste 16 s. Ympäristöministeriö a) lintudirektiivin I-liitteen mukaiset lajit Ympäristöministeriö b) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit Ympäristöministeriö c) alueellisesti uhanalaiset lintulajit 23

24 Liite 1. Linjalaskentojen linjakohtaiset tulokset. Linja A ,2 km Laji Pääsarka Apusarka Tutkimussarka Pyy Teeri Sepelkyyhky Käki Käpytikka Kangaskiuru Metsäkirvinen Rautiainen Punarinta Leppälintu Mustarastas Räkättirastas 1-1 Laulurastas Punakylkirastas Kulorastas Lehtokerttu Hernekerttu Sirittäjä Tiltaltti Pajulintu Hippiäinen Harmaasieppo Kirjosieppo Hömötiainen 1-1 Töyhtötiainen Sinitiainen Talitiainen Närhi Korppi Peippo Vihervarpunen Pikkukäpylintu Punatulkku Keltasirkku Yhteensä

25 Linja B ,4 km Laji Pääsarka Apusarka Tutkimussarka Metsäviklo Sepelkyyhky Käki Käpytikka Kangaskiuru Metsäkirvinen Rautiainen Punarinta Mustarastas Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Kulorastas Lehtokerttu Hernekerttu Tiltaltti Pajulintu Hippiäinen Harmaasieppo Kirjosieppo Hömötiainen Töyhtötiainen Talitiainen Närhi Korppi Peippo Vihervarpunen Pikkukäpylintu Punatulkku Keltasirkku Yhteensä

26 Linja A ,2 km Laji Pääsarka Apusarka Tutkimussarka Sepelkyyhky Käki Palokärki Käpytikka Metsäkirvinen Rautiainen Punarinta Leppälintu Mustarastas Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Kulorastas Lehtokerttu Hernekerttu Tiltaltti Pajulintu Hippiäinen Harmaasieppo Kirjosieppo Hömötiainen Töyhtötiainen Sinitiainen Talitiainen Närhi Korppi Peippo Vihervarpunen Urpiainen 1-1 Pikkukäpylintu Punatulkku Keltasirkku Yhteensä

27 Liite 2. Liito-oravahavaintojen GPS-pisteet lisätietoineen. GRID N / lat E / lon N / E Paikka Havainto Papanoita Puulaji Lisätiedot Pvm Havainnoitsija Jakkuvärkki, Klouvi Liito-orava 210 Haapa Sami Luoma Jakkuvärkki, Klouvi Liito-orava 10 Haapa Sami Luoma Jakkuvärkki, Klouvi Liito-orava 50 Haapa Sami Luoma Jakkuvärkki, Klouvi Liito-orava 40 Haapa Sami Luoma Jakkuvärkki, Klouvi Liito-orava 20 Haapa Sami Luoma Jakkuvärkki, Klouvi Liito-orava 10 Haapa Sami Luoma Jakkuvärkki, Klouvi Liito-orava 10 Haapa Sami Luoma Jakkuvärkki, Klouvi Liito-orava Haapa Sami Luoma Jakkuvärkki, Klouvi Liito-orava 10 Haapa Pesäkolo Sami Luoma Jakkuvärkki, Klouvi Liito-orava 10 Kuusi Sami Luoma Jakkuvärkki, Klouvi Liito-orava 50 Haapa Sami Luoma 27

28