Loppuraportti hankkeen ajalta

Transkriptio

1 Loppuraportti hankkeen ajalta Hankkeen toteuttajan nimi Satafood Kehittämisyhdistys ry 2. Hankkeen nimi ja hanketunnus Avomaan vihannestuotannon monipuolistaminen uusilla lajeilla ja lajikkeilla Hanketunnus 7599 Dnro 2499/ Yhteenveto hankkeesta Hankkeen tavoitteena oli edistää viljeltävien vihanneslajien ja lajikkeiden (ml. ruokaperuna) monipuolistamista sekä tuoremarkkinoita että teollista jalostusta ajatellen. Tarkoituksena oli myös auttaa viljelijöitä näiden tuotteiden markkinoinnissa ja myynnissä ja mahdollisuuksien mukaan myös jatkojalostuksen ja tuotteistuksen kehittämisessä. Hankkeessa oli koko hankeaikana mukana 28 koeviljelijää. Osa koeviljelijöistä oli vihannesten tai perunan viljelijöitä, osa puutarhapalstan pitäjiä ja osa uuden elinkeinohaaran etsijöitä. Mukana oli myös kolme luomuviljelijää. Vihannes- ja perunanviljelijöiden koeviljelyalat vaihtelivat puutarhapalstasta muutamaan kymmeneen aariin. Erikoistumista tai laajentumista etsivät viljelijät kokivat tämän tyyppisen hankkeen hyödylliseksi. Hanke eteni siten, että keväisin mukaan ilmoittautuneiden kanssa keskusteltiin heille sopivista laji- ja lajikevalinnoista sekä hankittiin siemenet. Viljelyyn valittuja lajeja oli runsaasti. Niistä merkittävimmät (pinta-alaltaan tai lajikemääriltään) olivat eriväriset porkkanat ja punajuuret, kurpitsat, mangoldi, maissi, uudenseelanninpinaatti, avomaantomaatti, pavut, maa-artisokka, salottisipuli, suippokaali, eriväriset kukkakaalit ja lehtikaali. Perunalajikkeita otettiin viljelyyn kolme kappaletta ensimmäisenä, kaksi toisena ja yksi kolmantena vuonna. Lisäksi kolmena kesänä toteutettiin kolmen viljelijän pellolla perunalajikkeiden esittelykenttä, jossa oli mukana 33, 30 ja 32 lajiketta. Viljelijöitä ohjeistettiin viljelyyn heidän tarpeittensa mukaan. Osalle lajeista laadittiin viljelyohjeet sekä kaikille lajiryhmille viljelytietolomakkeet. Viljelijöiden koeviljelyksiin tutustuttiin ja heidän viljelykokemuksiaan kerättiin kesän ja syksyn aikana. Koeviljelijöille järjestettiin vuosittain keväällä ja syksyllä kaksi yhteistä kokoontumista, joissa käsiteltiin mm. viljelijöiden toiveita ja tarpeita sekä suunniteltiin hankkeen toimintaa. Lisäksi syyskesällä järjestettiin koeviljelijöiden tiloilla kaikille kiinnostuneille avoimia pellonpiennartilaisuuksia. Myös perunalajikkeiden esittelykentillä järjestettiin tilaisuudet. 1

2 Koeviljelijöille ja muille kiinnostuneille vihannesviljelijöille järjestettiin päivän mittaisia tutustumis- ja opintomatkoja kotimaassa sekä kolme ulkomaanmatkaa. Ulkomaanmatkoilla kuultiin mm. viljelijöiden perustamista paikallisista osuuskunnista, jotka hoitavat keskitetysti vihannesten hintaneuvottelut. Vuosittain alkuvuodesta pidettiin kaikille avoin vihanneskoulutuspäivä, jossa käsiteltiin hankkeen tuloksia ja muita ajankohtaisia asioita. Meneillään ollut lähiruokainnostus tuki hanketta ja nosti sopivasti pientuottajia esille. Ihmisiä liikkui kiitettävästi erilaisissa markkinatapahtumissa ja lähituotteet kävivät kaupaksi. Viljelijöiden vihanneksia päätyi useita eri reittejä kuluttajien käyttöön. Vihanneksia myytiin kausituotteina erilaisissa tapahtumissa, markkinoilla ja tilamyyntinä. Vihanneksia oli ostettavissa myös muutamista alueen kaupoista ja niitä toimitettiin pieniä määriä myös tukkuihin. Keskustelut isompien vihannestukkujen kanssa olivat vaikeita, koska viljelijöiden tuotantomäärät olivat pieniä. Pienemmät lähitukut sopisivat selvästi paremmin lähituottajien sadon ostajiksi. Yhdeltä viljelijältä tuli myös idea hyötykasviosuuskunnasta, jonka avulla viljelijät voisivat tuottaa ja myydä sekä yhdistää resurssejaan mm. vähemmän viljeltyjen lajien saatavuuden parantamiseksi. Markkinoinnin tukemiseksi tehtiin muutamalle lajille esittely- ja reseptilehtisiä, jotka koettiin hyvin tarpeellisiksi. Kun tavallisuudesta poikkeavia vihanneksia on myynnissä, kuluttajat tarvitsevat tietoa ja ideoita, millaisia ruokia tuotteesta voidaan valmistaa tai miten säilöä. Myös ruokatoimittajien tekemät jutut olivat hyvin hyödyllisiä kuluttajien valistuksessa. Viljelijöiltä tulikin palautetta, että kuluttajat tarvitsevat myös jatkossa valistusta kasvisten käytöstä. Osalla kokeilluista lajeista ja lajikkeista on hyviä mahdollisuuksia pärjätä myös laajemmassa viljelyssä. Näitä ovat esimerkiksi suippokaali, värikkäät juurikkaat, porkkanat ja kukkakaalit, kurpitsat, salottisipuli ja pensaspapu. Aivan ilman viljelyllisiä haasteita kaikkien viljelyn laajentaminen ei onnistu. Violetilla porkkanalajikkeella ilmeni kukkimisherkkyyttä. Salottisipulin kasvattaminen siemenistä vaatii taimikasvatuksen kasvihuoneessa. Tuotannossa on otettava huomioon erikoislajikkeiden ja lajien kalliimmat kylvösiementen hinnat. Samoin sadon kauppakunnostus vaatii paneutumista. Haastetta laajempaan viljelyyn tuo myös markkinointi. Viljelijöiltä vaaditaan uskoa omaan tuotantoonsa ja ammattitaitoonsa sekä sitkeyttä etsiä sopivia myyntikanavia. Lisäksi sadon varastointi ja myynnin logistiset ratkaisut on mietittävä tarkkaan. Viljelijäyhteistyö resursseja yhdistämällä voivat tuoda onnistumisen. 4. Raportti 4.1. Hankkeen tavoitteet a. Ylemmän tason tavoitteet, joiden osa hanke on Hankkeen pitkän ajan tavoitteita olivat kotimaisen alueellisen vihannestuotannon säilyttäminen, lähiruoan tuotannon ja käytön edistäminen sekä viljelijöiden tulotason säilyttäminen ja kohentaminen. 2

3 b. Hankkeen tavoitteet (tavoitteet, joihin juuri tämä hanke pyrkii) Hankkeen välittöminä tavoitteina olivat uusien, uusvanhojen tai vähemmän tunnettujen vihanneslajien ja lajikkeiden viljelyn edistäminen. Samalla vihannesten tuotevalikoima monipuolistuu markkinoilla sekä kesän sesonkiajan tuoretuotteina että mahdollisuuksien mukaan uusina tuotekehitystuotteina Hankkeen toteutus c. toimenpiteet Vuosi 2010 Hankkeeseen tarvittavien koeviljelijöiden haku alkoi helmikuussa 2010, jolloin kahteen lehteen (Maaseudun Tulevaisuus ja Alueviesti, 3.2.) laitettiin lehti-ilmoitus (Liite 1), jolla haettiin koeviljelijöitä vihannesten ja perunan viljelyyn. Yhteydenottoja tuli yli 25 kpl. Keskustelujen ja uusien yhteydenottojen jälkeen mukaan lähti 22 koeviljelijää. Kaksi näistä viljelijöistä oli pelkästään perunanviljelijöitä. Osa vihannesten viljelijöistä oli ammattimaisia vihannesviljelijöitä, osa puutarhapalstan pitäjiä ja osa viljelijöistä oli uuden elinkeinohaaran etsijöitä. Mukana oli myös kaksi luomuviljelijää. Koeviljelyalat vaihtelivat puutarhapalstasta muutamaan kymmeneen aariin. Hankkeen esittelyksi laadittiin esite (Liite 2). Helmi-huhtikuun aikana mukaan ilmoittautuneiden kanssa keskusteltiin heille sopivista lajija lajikevalinnoista. Kun sopivat lajit ja lajikkeet löydettiin, siemeniä ostettiin sekä kotimaisilta että ulkomaisilta siemenliikkeiltä (HL-Vihannes Oy, S.G.Nieminen Oy, Puutarhaliike Helle Oy, Siemenliike Siren, Hyötykasviyhdistys ry, Elomestari Oy, Korpikangas Siemen, Exotic Garden, Isoäidin Kasvit Oy, Satakunnan Hernerengas Oy, Runåbergs Fröer, MoravoSeed, Rareseeds). Yhteensä 39 eri vihanneslajia useine lajikkeineen valittiin viljelyyn (Taulukko 1). Perunalajikkeita otettiin viljelyyn kolme kappaletta (Jelly, Marabel, Velox). Lisäksi yhden viljelijän pellolle perustettiin perunan lajikekoekenttä (33 lajiketta, Taulukko 2). Siemenet toimitettiin viljelijöille joko koeviljelijäillassa tai postitse. Viljelijöitä ohjeistettiin viljelyyn heidän tarpeittensa mukaan. Lajien valitsemisen jälkeen osalle lajeista laadittiin kirjalliset viljelyohjeet (esimerkkinä tarhapavut, Liite 3 ), joiden ajantasaisuuden tarkisti puutarhatuotannon lehtori. Kaikille lajiryhmille laadittiin viljelytietolomakkeet (esimerkkinä pavut, Liite 4), joihin viljelijät kirjasivat kesän hoitotoimenpiteet sekä kasvustohavainnot. Nämä toimitettiin viljelykansiossa viljelijöille täytettäväksi kesän aikana. 3

4 Taulukko 1. Viljelyssä 2010 olleet vihanneslajit. avomaankurkku härkäpapu palmukaali salaatti avomaantomaatti kurpitsat palsternakka salkopapu basilika kyssäkaali parsakukkakaali suippokaali daikonretiisi lanttu pensaspapu tarhamaltsa eriväriset kukkakaalit lehtikaali punahierakka tilli eriväriset porkkanat maca punakaali uudenseelannin pinaatti eriväriset punajuuret maissi punaparsaherne varsiselleri fenkoli mangoldi punasipuli vuonankaali herneet meloni purjo hyvänheikinsavikka nauris retikka Taulukko 2. Perunan lajikekokeessa 2010 olleet lajikkeet. Afra Ditta Lady Lenora Orchestra Agata Ewelina Laura Rikea Annabelle Fambo Marabel Saline Anuscha Fontane Melody Van Gogh Arielle Jelly Milva Velox Asterix Lady Amarilla Mozart Victoria Belana Lady Britta Musica Bellarosa Lady Claire Nicola Challenger Lady Felicia Opera Kaksi viljelijää sai Plastiroll Oy:ltä kokeiltavaksi biohajoavaa maatalouskalvoa rikkaruohojen estoon yhteensä noin m. Kalvot toimivat muiden rikkakasvien osalta hyvin, paitsi juolavehnä kasvoi siitä läpi. Viljelijät olivat tyytyväisiä kokeiluun ja kokivat kalvon hyväksi vaihtoehdoksi muoville. Kevät 2011 näytti, että kalvo oli hajonnut hyvin talven aikana. Eli kalvoa ei tarvitse poistaa ja hävittää pellosta, kuten muovi täytyy. Sateisen kesän 2012 kokemus biohajoavasta kalvosta oli se, että se alkoi hajota jo kesän aikana. Maatalouskalvo on erinomainen vaihtoehto muovisille kalvoille ainakin normaalin sateisena kesänä. Käytön lisäämistä hidastaa muovia korkeampi hinta. Kahdella viljelijällä oli koekäytössä Tuontiliike Ukkonen Oy:n toimittamaa Hanosectharsoverkkoa tuholaisten torjumiseksi. Luomuviljelijän kaalisato kärsi pahoin tuholaisista myös harsoverkon alla. Harsoverkkoa ei saatu riittävän tiiviisti kaalikasvuston peitoksi. Toinen kaalinviljelijä ei huomannut eroa harsoverkolla peitetyn ja peittämättömän kasvuston välillä. Kesän aikana tutustuttiin koeviljelyksiin ja pidettiin yhteyttä viljelijöihin. Osa viljelijöistä oli myös aktiivisesti yhteydessä hanketyöntekijöihin. Viljelykset olivat onnistuneet pääsääntöisesti hyvin. Tosin kesän kuivuus, kuumuus ja tuhoeläimet olivat stressanneet joitakin laje- 4

5 ja. Stressi oli mm. laukaissut joitakin kasveja kukkimaan (kaalit, porkkanat, mangoldit), mikä teki kukkivien yksilöiden sadosta käyttökelvottoman. Kaikilla viljelijöillä ei ollut sadetusmahdollisuuksia, joten esimerkiksi osa punajuurikkaista jäi pieneksi ja osa perunoista kärsi ruvesta. Satoa viljelijöiltä valmistui pitkin kesää ja syksyä. Ensimmäisenä viljelijät olivat korjanneet mm. kurkku-, kesäkurpitsa- ja pinaattisatoja. Viimeisimmäksi korjattavaksi jäivät perunat ja porkkanat. Viljelijöillä oli erilaisia myyntikanavia sadolle. Osa sai myytyä satonsa tukkujen kautta, osa viemällä suoraan kauppoihin ja paikallisille kouluille sekä osa tilamyyntinä. Elokuun 14. päivänä järjestettiin viljelijämatka Lepaa 10-puutarha-alan ammattinäyttelyyn (Liite 5). Mukana oli 15 kiinnostunutta. Näyttelyssä lehtori Eija Rekola Hämeen ammattiinstituutista esitteli Lepaan koulutilan vihannesten näytemaata ja hankkeen papujen koeviljelyksiä. Muu aika näyttelyssä oli vapaata tutustumista. Elo-syyskuussa järjestettiin kaksi pellonpiennartilaisuutta. Eurajoella pidettiin torstaina 26. elokuuta ruoka- ja ruokateollisuusperunoiden esittelytilaisuus (Liite 5). Koelohkolla oli esittelyssä 33 lajiketta (Taulukko 2). Lajikkeita esittelivät niitä toimittaneet lajike-edustajat: Pohjoisen Kantaperuna Oy, Suomen Siemenperunakeskus Oy, Finpom Oy ja Perunaseppä Oy. Paikalla oli 25 osallistujaa. Toinen tilaisuus oli vihannestilalla Kokemäellä (Liite 6). Tilaisuudessa tutustuttiin tilan koeviljelykasveihin ja keskusteltiin kuluneen kesän erityispiirteistä Marja Tuonosen (ProAgria Satakunta) johdolla. Paikalla oli myös Jukka Kallionpää Plastiroll Oy:stä kertomassa biohajoavasta Bioska-maatalouskalvosta. Tilaisuudessa oli myös muita koeviljelijöitä myymässä satoaan. Paikalla kävi 38 osallistujaa. Viljelijämatka Hollantiin järjestettiin syyskuun viimeisellä viikolla ( )(Liite 6). Matkalla tutustuttiin vihannesten lajikejalostajien avoinna olleille näyttelykentille. Vierailtavat kohteet olivat seuraavat kentät: Syngenta, Bejo, Nickerson-Zwaan, Clause ja Rijk Zwaan sekä taimikasvatuslaitos Combiplant. Matkalla oli mukana 11 vihannesviljelijää ja kolme Satafoodin henkilökuntaan kuuluvaa. Matkasta kirjoitettiin matkakertomus, joka toimitettiin matkalle osallistuneille ja liitettiin Satafoodin nettisivuille. Tampereen Lammasmarkkinoilla lokakuussa viljelijät myivät vihanneksiaan ja antoivat ilmaiseksi Marabel- ja Velox perunalajikkeita noin 40 kävijälle ja mukaan annettiin myös kysely (Liite 7) näiden lajikkeiden maku- ja keitto-ominaisuuksista. Kyselyn palautti 25 kävijää. Kyselyvastauksista laadittiin yhteenveto (Liite 8). Marabel-lajikkeesta saatiin 13 vastausta. Marabelin makua kuvasi myönteisesti 12 vastaajaa. Sen rakenteeseen ja keittoominaisuuksiin oli tyytyväisiä 10 vastaajaa. 85 % vastanneista ostaisi jatkossa Marabelperunaa. Velox-lajikkeesta saatiin 12 vastausta. Veloxin makua kuvasi myönteisesti 10 vastaajaa ja rakenteeseen ja keitto-ominaisuuksiin oli tyytyväisiä 12 vastaajaa. Vastanneista 83 % ostaisi jatkossa Veloxia. Koeviljelijöille järjestettiin kaksi koeviljelijäiltaa (13.4. ja ). Kevään tapaamisessa keskusteltiin hankkeesta sekä viljelijöiden toiveista ja tarpeista. Syksyllä vaihdettiin kuu- 5

6 lumisia kuluneelta kesältä ja mietittiin jatkosuunnitelmia. Lisäksi syksyllä kuultiin esitykset erilaisten sipulien viljelystä ja perunan lajikekokeen tuloksista. Mukana oli yhdeksän ja 14 viljelijää. Marraskuussa osallistuttiin Ruoka&Koti 2010 messuille Porissa. Hanketta ja runsasta vihannesvalikoimaa esiteltiin siellä kaksi päivää. Kävijöille maistatettiin hankkeessa kasvatettuja erivärisiä porkkanoita kuivattuina lastuina ja järjestettiin vihanneskysely vihannesvalikoimista ja ostopaikoista (Liite 9). Porkkanalastuista pidettiin kovasti. Kyselyyn vastasi 138 messukävijää. Näistä 105 henkilöä halusi kauppojen vihannesvalikoimiin muutoksia. Heistä 42 henkilöä toivoi valikoimiin joitain tiettyjä vihanneksia; kolme eniten mainittua olivat erilaiset kaalit, erilaiset porkkanat ja kurpitsat. Kaikenlaisia uutuuksia toivoi lisää 15 henkilöä. Lähellä kasvatettuja vihanneksia halusi 12 henkilöä. Kotimaisuuden mainitsi 13 henkilöä. Luomutuotteita halusi 23 henkilöä lisää kauppojen valikoimiin. Vastanneista 7 henkilöä piti vihannesvalikoimia riittävinä. 26 henkilöä ei vastannut tähän kysymykseen. Kauppaa mieluisimpana vihannestenostopaikkana piti 81 henkilöä ja toria 35 henkilöä. Suoraan tilalta ostaisi vihanneksensa mieluiten 46 henkilöä. Yhteenveto tuloksista on esitetty liitteessä 10. Kuva 1. Hanke oli esillä Ruoka&Koti 2010 messuilla Porissa (Kuva Merja Mäkinen). Viljelijät palauttivat viljelytietolomakkeensa kesän toimenpiteistä. Viljelijöiltä kysyttiin myös sadon käytöstä ja halukkuudesta osallistua jatkossa hankkeen toimenpiteisiin (Liite 11). Yksi viljelijä ilmoitti lopettavansa koeviljelyn hankkeessa. Kolme uutta vihannesviljelijää ilmoittautui hankkeeseen mukaan syksyn aikana. Tutkija Maija Paakille (Turun yliopisto) toimitettiin värikkäitä porkkanoita maistatukseen. Maistatukset liittyivät tutkimukseen väreihin liitettävistä mielikuvista ja värin vaikutuksesta tuotteen miellyttävyyteen (Elintarvikekehitys Etelä-Pohjanmaalla -tutkimusohjelma). Porkkanasoseiden maistatuksista saatiin palautetta, että violetti porkkana arvioitiin maultaan par- 6

7 haimmaksi, mutta sen ruskea väri kypsänä ei ollut niin miellyttävä. Punainen oli kitkerä ja keltainen arvioitiin maittavaksi. Yhteenveto kokeiluissa olleista vihannesten päälajeista ja perunasta sekä siitä, miten viljelijä on satonsa käyttänyt tai myynyt: Avomaantomaatti: Kokeilluista lajikkeista saatiin hyvä sato. Parhain maku oli kirsikkatomaateilla. Satoa myytiin tilamyyntinä. Avomaankurkku: Kokeilluista lajikkeista saatiin hyvin satoa. Lajikkeen Kiinalainen Käärme sato ei ollut tasalaatuista; osa kurkuista oli erittäin karvaita. Herne: Sato oli määrältään ja laadultaan hyvä. Se myytiin pihamyyntinä ja marjatilalle. Kaalit: Kokeilussa oli useita kaalilajeja ja lajikkeita. Kaalien kiusana olivat tuholaiset ja kuivuus. Suippokaali Kalibos oli ainoa, josta saatiin myytävää satoa. Sitä myytiin koeviljelijän omasta myymälästä. Kurpitsat: Viljelyssä oli useita kurpitsalajikkeita sekä elintarvike- että koristekäyttöön. Lämmin sää edesauttoi kurpitsoiden kasvua ja satoa saatiin hyvin. Kurpitsoita myytiin vähittäiskauppoihin, kukkakauppoihin ja tukkuihin sekä erilaisissa tapahtumissa ja tilamyyntinä. Mangoldit: Kokeiltavana oli toistakymmentä eri mangoldilajiketta. Mukana oli valko,- kelta- ja punaruotisia mangoldeja. Koeviljelijä sai hyvän käsityksen mm. lajikkeiden kukkimisherkkyydestä ja parhaimman makuisista lajikkeista. Mangoldeja myytiin tapahtumissa ja tilamyyntinä. Lisäksi niitä toimitettiin opetusraaka-aineeksi suurtalousalan oppilaitokseen ja yksi näyte-erä ravintolaan. Viljelijä käytti hyväkseen kokeilujaan ja kirjoitti niistä lopputyönsä Hämeen ammatti-instituuttiin. Meloni: Melonien sato ehti valmistua. Vesimeloni Sugar Baby oli maukas ja sen satoa myytiin suoraan tilalta ja tapahtumissa. Melonien Galia ja Ogen maku ei miellyttänyt. Nauris: Kokeilussa oli useita lajikkeita. Isommassa viljelyssä olleet lajikkeet tuottivat hyvin juurta, mutta sato ei ollut myyntikelpoista tuholaisvioituksen takia. Palsternakka: Kokeilussa oli Countess -lajike. Se jätettiin peltoon talveksi. Tarkoituksena oli kokeilla talvehtimista ja keväistä sadonkorjuuta. Keväällä viljelijä totesi palsternakkojen koon liian pieneksi ja sato jätettiin nostamatta. Pavut: Kokeilussa oli useita vihreä-, kelta- ja violettipalkoisia pensas- ja salkopapulajikkeita. Pensaspavuista saatiin hyvin satoa. HAMI:n Lepaan yksikön 11 lajikkeen lajikevertailussa pensaspapulajikkeet Maxi, Golddukat ja Purple Queen arvioitiin sadontuoton, kerättävyyden 7

8 ja maun perusteella parhaimmiksi. Salkopapujen sadontuotto alkoi myöhään ja sato jäi niukaksi. Pensaspapuja myytiin vähittäiskauppaan, erilaisissa tapahtumissa ja tilamyyntinä. Kaupassa menivät parhaiten kaupaksi vihreäpalkoiset pavut. Porkkanat: Viljelyssä oli violettia, erisävyisiä keltaisia ja punaista porkkanaa. Osa kylvöistä viivästyi maan märkyyden takia ja myöhemmin kuivuus haittasi porkkanan kasvua. Sadot jäivät pieniksi. Kokeilussa ollut punainen porkkanalajike Nutri Red oli tuoreena kitkerän makuinen, mutta kypsennettynä maku oli parempi. Porkkanoita myytiin erilaisissa tapahtumissa, koeviljelijän oman myymälän kautta ja tilamyyntinä. Porkkanoista teetettiin myös kuivattua porkkanalastua maistatustarkoitukseen. Punajuuret: Koeviljelyssä oli valkoista, keltaista ja punavalkoraidallista punajuurta. Maan märkyys haittasi punajuuren kylvöjä ja kasvua. Myöhemmin kesällä kasvustot kärsivät kuivuudesta. Sadot jäivät pieniksi. Punajuuria oli myynnissä erilaisissa tilaisuuksissa ja koeviljelijän omassa myymälässä. Purjo: Kokeilussa oli lajike Striker ja sen viljely aloitettiin esikasvatetuista taimista. Viljely onnistui hyvin, kunhan lannoitus oli riittävää. Satoa myytiin tilalta ja tapahtumissa. Sokerimaissi: Kokeilussa oli kaksi maissilajiketta (Sundance F1, kasvuaika n.74 vrk ja Sugar Buns F1, kasvuaika n. 80 vrk), jotka molemmat ehtivät tuottaa lämpimissä olosuhteissa hyvin satoa, vaikka kasvustoja ei kasteltu. Kastelu olisi todennäköisesti aikaistanut sadon valmistumista. Sadonkorjuu aloitettiin 2. syyskuuta. Maissintähkät myytiin tukkuihin ja tilamyyntinä. Uudenseelanninpinaatti: Pinaatti oli runsassatoinen, hyvälaatuinen ja hyvän makuinen. Se kestää pientä pakkasta. Satoa myytiin vähittäiskauppaan, erilaisissa tapahtumissa ja tilamyyntinä. Muiden vihanneslajien kokeilut olivat pääsääntöisesti pienimuotoisia ja osa epäonnistui mm. kuivuuden ja tuholaisongelmien vuoksi. Joidenkin vihanneslajien siemeniä ei laitettu kasvamaan vielä tänä vuonna. Peruna: Kokeiluissa mukana olleiden perunalajikkeiden (Jelly, Marabel ja Velox) sato oli määrältään kohtuullinen, mutta laadultaan vain keskinkertainen. Laatua heikensi kuivuudesta johtuva perunarupitartunta. Marabelia ja Veloxia oli myös pieni määrä luomuviljelyssä, missä rupi ei vaivannut, mutta missä perunarutto iski kasvustoon elokuun puolessa välissä. Luomuperunat käytettiin heti syksyn aikana. Perunan lajikekoe: Perunan lajikekokeesta punnittiin kustakin lajikkeesta yhden rivin sato, josta laskettiin hehtaarisato, ja tehtiin mukuloiden lajittelu kokoluokkiin (Liite 12). Satotasot nousivat hyvin korkeiksi, kun se laskettiin hyvin pieneltä koealalta. Satoisimmat lajikkeet 8

9 näissä oloissa olivat Orchestra, Jelly, Musica ja Melody. Lajikkeet jakautuivat joko tasaisesti kokoluokkiin mm ja mm tai selvästi jompaankumpaan luokkaan. Myös tällä lohkolla mukuloita vaivasi rupitartunta. Vuosi 2011 Hankkeessa oli mukana 21 koeviljelijää. Muutama jäi pois tai piti välivuoden ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta muutama uusi viljelijä ilmoittautui mukaan. Koeviljelijöistä kolme oli luomuviljelijöitä. Helmikuussa järjestettiin yhteistyössä Pyhäjärvi-instituutin kanssa Monipuolisesti vihannesviljelystä yhteisseminaari Huittisten Ammatti- ja yrittäjäopiston Kokemäen yksikön tiloissa (Liite 15). Päivässä käsiteltiin tämän hankkeen tuloksia ja suunnitelmia sekä Kasvisklusterin kehittäminen Lounais-Suomessa hankkeen tuloksia. Mukana oli myös ulkopuolisia luennoitsijoita. Paikalla oli yhteensä 39 henkeä. Kevään aikana hankimme oikeuden kuunnella verkossa Kainuun Ammattiopiston järjestämän luentosarjan Lyhytkestoista täydennyskoulutusta vihannesten viljelijöille. Koulutus käsitteli vihannesten käsittelyä, pakkausta ja markkinointia sekä eri lajien viljelyä (juurikkaat, kaalit, sipulit) sekä kasvinsuojelua ja luomutuotantoa. Luennot ja niiden powerpointesitykset toimitettiin koeviljelijöille kotona kuunneltavaksi. Perunanviljelijä myi kesällä 2010 kasvatetut Marabel- ja Jelly-lajikkeet suurkeittiöille kuorittuina. Viljelijä laittoi lajikkeiden mukaan kyselylomakkeen lajikkeiden käyttökelpoisuudesta ja mausta. Vastauksia saatiin 10 kpl Marabel- ja 6 kpl Jelly-lajikkeesta. Nämä uudet lajikkeet selvästi miellyttivät käyttäjiä (Liite 16). Kevään aikana viljelijöiden kanssa neuvoteltiin, mitä lajeja ja lajikkeita he ottavat kokeiluun. Siemeniä ostettiin sekä kotimaasta että ulkomailta seuraavista paikoista: HL-Vihannes Oy, S.G.Nieminen Oy, Puutarhaliike Helle Oy, Siemenliike Siren, Hyötykasviyhdistys ry, Elomestari Oy, Korpikangas Siemen, Runåbergs Fröer, Vierelän luomutila, Yrjölän marjatila, Schetelig, Potato Research Institute Havlickuv Brod ja Agrimarket. Vuoden 2010 lajivalikoimaan (Taulukko 1) tulivat uutuutena karhunlaukka, sileälehtinen persilja, mustajuuri, pinaatti, myskikurpitsa, kehäkukka, maa-artisokka, salottisipuli ja valkosipuli. Muutama laji jäi aktiivisesta kokeilusta pois. Kokemäen ammatti- ja yrittäjäopisto esikasvatti osan esikasvatusta vaativista taimista. Perunalajikkeita otettiin kokeiluun kaksi (Opera ja Andean Sunrise). Operalla pitäisi olla muita lajikkeita hieman parempi perunaruton kestävyys. Andean Sunrise on jauhoinen erikoisperuna, jonka keltaisenoranssi väri korostuu keitettäessä. Lisäksi yhden viljelijän pellolle perustettiin perunalajikkeiden esittelykenttä (30 lajiketta, Taulukko 3). Viljelijöitä ohjeistettiin viljelyyn heidän tarpeittensa mukaan ja heille lähetettiin viljelytieto- ja sadonkäyttölomakkeet täytettäväksi kuten ensimmäisenä vuonna. Suippokaalilohkoilta kerättiin keväällä maanäytteet, joiden analyysitulosten avulla viljelijät pystyivät mm. 9

10 suunnittelemaan lohkonsa lannoituksen. Osalle viljelijöitä toimitettiin kelta-ansoja tuholaistarkkailua varten. Taulukko 3. Perunalajikkeiden esittelykentällä 2011 olleet lajikkeet. Afra Carrera Lady Claire Solist Agila Ditta Lady Felicia Van Gogh Annabelle Erika Marabel Wega Anuscha Excellent Melody Arielle Fontane Mozart Artemis Gala Musica Belana Inara Nicola Bellarosa Jelly Sagitta Birgit Lady Amarilla Saline Koeviljelyksiin tutustuttiin ja viljelijöitä tavattiin kesän ja syksyn aikana. Yleisesti ottaen viljelykset olivat paremmassa mallissa kuin edellisenä vuonna johtuen tasaisemmin tulleista sateista ja lämpimästä kesästä. Tosin kuumuus häiritsi paikoin kasvinsuojeluruiskutuksia. Lisäksi jokin stressi laukaisi osan värikkäistä porkkanoista kukkimaan. Syksyn sateet kiusasivat pahoin yhden koeviljelijän viljelyksiä. Kesän viljelyksissä kiinnitettiin erityistä huomiota suippokaali- ja salottisipuliviljelyksiin. Molemmat lajit kasvoivat erittäin hyvin. Siemenistä esikasvatetut salottisipulien ryhmätaimet kasvoivat hyvin ja tuottivat pääasiassa isokokoisia sipuleita, mikä herätti huomiota, koska normaalisti myynnissä olevat ja suoraan siemenistä kasvatetut sipulit ovat pienikokoisia. Kuva 2. Suippokaalin taimien istutus (Kuva Merja Mäkinen). 10

11 Suippokaalit kasvoivat hieman odotettua hitaammalla tahdilla. Keski-Euroopassa minisuippokaali valmistuu pellolla noin 40 vrk:ssa. Meillä näytti menevän noin 50 vrk myyntikokoisen kaalin kasvattamiseksi. Suippokaalista laadittiin reseptivihkonen (Liite 17), jonka ohjeet koottiin netistä ja käännettiin suomeksi. Ohjeita oli sekä salaatteihin että lämpimiin ruokiin. Lisäksi suippokaalille (Liite 18) ja parille muullekin lajille laadittiin A4-kokoiset lyhyet esittelyt, jotka olivat myyntitiskeillä esillä. Kaupasta kerrottiin, että lyhytkin esittely uudesta lajista herättää kuluttajien kiinnostuksen ja auttaa myönteisen ostopäätöksen tekemisessä. Suippokaalia laitettiin myös pieni määrä kahteen kertaan varastoon (0-1 C lämpötilaan) syys-lokakuun aikana. Tarkoituksena oli seurata, kuinka loppusyksyn satoa voisi varastoida ja myydä alkutalven aikana. Ensimmäisen kerran kaalien varastoitumista tarkasteltiin marraskuun puolivälissä (kauppakunnostettiin 10 kaalia per lajike). Tällöin ainoastaan yksi kaali oli pilaantunut. Muut suippokaalit olivat myyntikuntoisia. Joulukuun alkupuolella varastokokeen kaaleista kauppakunnostettiin 67 kpl, jotka kaikki olivat myyntikuntoisia. Varastointi lopetettiin alkuvuodesta 2012 ja säilyvyydestä tehtiin johtopäätökset. Suippokaali sai myönteisen vastaanoton kuluttajilta. Suippokaalin salaattimaisuus, rapeus ja makeus olivat kiitettyjä ominaisuuksia. Viljelijät olivat myös yllättyneitä, kuinka hyvä vastaanotto oli heti ensimmäisenä vuonna. Suippokaalia myytiin kaupoissa, puodeissa, tilamyyntinä ja erilaisissa tapahtumissa. Myös yksi ravintola käytti sitä pitkin kesää salaateissa. Viljelijöiden saama hinta suippokaalista kaupassa ja suoramyyntitapahtumissa oli viljelijöitä tyydyttävä. Satakunnan Kansan ruokatoimittajalle tarjottiin lokakuussa suippokaalia kokeiltavaksi erilaisiin ruokiin. Toimittajan kirjoittama juttu suippokaalista ilmestyi Uusien, aikaisemmin viljelijöiden viljelyvalikoimiin kuulumattomien vihannesten hinnoittelu koettiin hankalaksi. Koeviljelijöiltä tulikin kommenttia, että osa tuotteista saattoi jäädä alihinnoitelluksi. Kesän ja syksyn aikana osallistuttiin yhdessä viljelijöiden kanssa useille markkinoille ja messuille, joissa hanketta esiteltiin ja viljelijät myivät tuotteitaan. Suippokaalia maistatettiin elokuun alussa myös marketissa Porissa (Liite 19). Lepaa 2011-puutarhanäyttelyssä järjestettiin mahdollisuus tutustua koeviljelyksiin ja näytemaihin Eija Rekolan opastuksella. Lisäksi muutama viljelijä kävi Fiskarsissa Länsi-Uudenmaan Maistiaisissa, jossa tutustuttiin sen alueen tuottajien tuotteisiin sekä tapaan markkinoida ja myydä lähituotteitaan. Tuotteiden markkinointia oli myös se, että kolme viljelijää ilmoitti yhteystietonsa Aitoja makuja sivustolle. Elokuussa järjestettiin kaksi pellonpiennartilaisuutta. Sastamalassa pidettiin 13. elokuuta Juvelan luomutilalla tilaisuus, jossa oli mahdollista itsepoimia tilan viljelyssä olevia lajeja (Liite 20). Paikalla oli myös papu- ja pinaattiruokien maistatuksia ja annettiin ruokaohjeita. Myös muiden tilojen tuotteita oli myynnissä. Tilaisuudessa kävi noin 70 osallistujaa. Pellonpiennartilaisuudessa järjestettiin kysely vihannesten ostotottumuksista ja tapahtumasta. Sen 11

12 mukaan kuluttajat haluaisivat ostaa vihanneksia suoraan tiloilta. Myös luomutuotteet saivat kannatusta. Tapahtumasta myös pidettiin (Liite 21). Ruoka- ja ruokateollisuusperunoiden esittelytilaisuus (Liite 22) pidettiin Ulvilassa Peltomaan tilalla. Koelohkolla oli esittelyssä 30 lajiketta. Lajikkeita esittelivät niitä toimittaneet lajike-edustajat: Pohjoisen Kantaperuna Oy, Suomen Siemenperunakeskus Oy, Finpom Oy, Myllymäen Peruna Oy ja Perunaseppä Oy. Lisäksi tilaisuudessa keskusteltiin tilan käyttämästä nestemäisestä lannoituksesta ja välikasvi sinapista. Paikalla oli 12 osallistujaa esittelijöiden, tilanomistajien ja hanketyöntekijöiden lisäksi. Viljelijämatka Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan järjestettiin elo-syyskuun vaihteessa ( )(Liite 23). Matkalla tutustuttiin neljän ison vihannestilan ja yhden porkkanapakkaamon toimintaan. Osa tiloista oli myös luomutuotannossa. Matkalle osallistui 20 henkilöä, joista kolme oli Satafoodin henkilökuntaan kuuluvaa. Matkasta on kirjoitettu matkakertomus, joka toimitettiin matkalle osallistuneille ja liitettiin Satafoodin nettisivuille. Koeviljelijöille järjestettiin kaksi koeviljelijäiltaa vuoden aikana (19.4. ja ). Ensimmäisessä tapaamisessa kuultiin mangoldin viljelystä, käytiin läpi suippokaalisuunnitelmia ja muita kesän suunnitelmia. Lisäksi kerrottiin terveiset Päivittäistavarakauppa ry:n Elintarvikealan mikroyritysten valmentaminen päivittäistavarakaupan yhteistyökumppaneiksi hankkeen koulutustilaisuudesta. Tavoitteena on valmentaa pientuottajia tarjoamaan tuotteitaan kauppoihin myyntiin. Koeviljelijäillassa oli mukana 10 viljelijää. Toisessa tapaamisessa pohdittiin, kuinka suippokaalikokeilut ovat onnistuneet sekä suunniteltiin hankkeen viimeisen vuoden toimenpiteitä ja pohdittiin, kuinka tuotteiden kuljetusten kanssa edetään. Mukana oli 6 viljelijää. Tavoitteena oli järjestää joulukuun alkupuolella kolmas tapaaminen, jossa olisi keskitetty markkinointi- ja logistiikka-asioihin, mutta se peruttiin vähäisen osanottajamäärän takia. Uusien vihanneslajien markkinointi, case Satakunta -selvitys annettiin tehtäväksi kahdelle Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijalle. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää satakuntalaisten kauppojen, ravintoloiden, suurkeittiöiden ja tukkujen kiinnostusta uusista avomaan lajeista. Aluksi yhdessä opiskelijoiden kanssa pohdittiin, mitä lajeja kyselyyn otetaan mukaan ja työstettiin kyselylomaketta. Sen jälkeen koottiin listaa kyselyn vastaanottajista. Listalle saatiin noin 100 osoitetta. Lisäksi S- ja K-ryhmä oli lupautunut lähettämään kyselyn alueen kauppiaille. Kysely lähetettiin sähköpostitse syyskuun alussa. Kysely oli nettipohjainen (Liite 24). Vastauksia alettiin analysoida loppuvuodesta. Työ valmistui vuoden 2012 puolella. Hanke osallistui Porin Karhuhallissa Koti, Ruoka & Viini -messuille. Koeviljelijöille tarjottiin mahdollisuutta tulla myymään tuotteitaan messuosastolle. Yksi koeviljelijä lähti mukaan. Esittelyssä ja myynnissä oli myös muiden koeviljelijöiden viljelemiä vihanneksia. Erityisesti suippokaalia tuotiin esille. Myös koeviljelyssä ollutta Andean Sunrise- 12

13 perunaa oli esittelyssä viljelijän omalla Peltomaan Parhaat -osastolla. Hankkeessa viljeltyjä vihanneksia oli myös kokkien käytössä messujen demokeittiössä. Ilmoitus hankkeen osallistumisesta em. tapahtumaan oli Lauttakylä-lehden Ruoka-aitta liitteessä Helsingin seudulle järjestettiin matka yhdessä Slow Food -hankkeen kanssa. Kohteina olivat HL-Vihannes, Krapin Tila, Juuren Puoti, Aitokauppa ja Eat & Joy Kluuvin kauppahalli (Liite 25). Matkalle osallistui 26 henkilöä, joista kolme oli Satafoodin henkilökuntaa. Samalla Kluuvin kauppahalliin toimitettiin myyntiin koe-erät suippokaalia ja luomuperunaa. Yhteenveto kokeiluissa olleista vihannesten päälajeista ja perunasta sekä siitä, miten viljelijät ovat satonsa käyttäneet tai myyneet: Avomaantomaatti: Kasvitaudit haittasivat pahoin sadontuottoa. Myytävää satoa ei saatu. Kaalit: Kokeilussa oli useita kaalilajeja ja lajikkeita. Värikkäät kukkakaalit eivät olleet niin satovarmoja kuin perinteiset valkoiset lajikkeet. Niille oli kuitenkin kysyntää. Suippokaalin viljely onnistui ja viljelijöille muodostui hyvä käsitys ja mieltymys, millä lajikkeilla kannattaa jatkaa. Tilakohtaiset kokemukset lajikkeista erosivat, joten yhtä parhainta lajiketta ei voi nimetä. Pinkin keräkaalin viljely onnistui myös ja herätti myönteistä kiinnostusta. Myös lehtikaalia oli viljelyssä pieni määrä. Lehtikaali kävi hyvin kaupaksi. Viljelijät saivat myytyä kaalejaan kauppoihin, tukkuihin, tapahtumissa ja tilamyyntinä. Kuva 3. Koeviljelyssä olleita erilaisia kaaleja (Kuva Merja Mäkinen). 13

14 Kurpitsat: Viljelyssä oli useita kurpitsalajikkeita sekä elintarvike- että koristekäyttöön. Kurpitsoista saatiin hyvin satoa. Kurpitsoita myytiin vähittäiskauppoihin ja kukkakauppoihin sekä erilaisissa tapahtumissa ja tilamyyntinä. Vesimeloni: Sato ehti valmistua. Vesimeloni Sugar Baby oli maukas ja sen satoa myytiin suoraan tilalta ja tapahtumissa. Pavut: Kokeilussa oli kuusi uutta pensaspapulajiketta aikaisemmin kokeiltujen lajikkeiden lisäksi. Pensaspavuista saatiin hyvin satoa, myös luomutuotannossa. Pensaspapuja myytiin vähittäiskauppassa, erilaisissa tapahtumissa ja tilamyyntinä. Kaupoissa menivät parhaiten kaupaksi vihreäpalkoiset pavut. Ravintolat olivat kiinnostuneita neulamaisista pavuista, kun taas yksityiset henkilöt paksummista pavuista. Luomutilalla kokeiltiin myös pensaspapujen itsepoimintaa. Salkopapujen kaikki lajikkeet eivät ehtineet tuottaa satoa. Porkkanat: Viljelyssä oli violettia, valkoista, erisävyisiä keltaisia ja punaista porkkanaa. Sadot jäivät osittain pieniksi ja epämuotoisiksi. Osalla tiloista violetti ja punainen lajike kukkivat hyvin runsaasti. Kokeilussa ollut punainen porkkanalajike Atomic Red oli vain kuoreltaan punainen ja sisältä oranssi. Kävi ilmi, että se oli edelleen väärä siemen, kuten viime vuonna. Porkkanoita myytiin erilaisissa tapahtumissa, koeviljelijän oman myymälän kautta ja tilamyyntinä. Hankkeessa kasvatettuja erivärisiä porkkanoita oli kuivattuina lastuina tarjolla kävijöille Tampereen Elintarviketeollisuus-messuilla. Porkkanalastujen makua kiiteltiin ja niitä ehdotettiin myyntiin kauppoihin. Punajuuret: Koeviljelyssä oli valkoista, keltaista ja punavalkoraidallista punajuurta. Sadot onnistuivat tänä vuonna enimmäkseen edellistä vuotta paremmin. Erivärisiä punajuuria meni myyntiin tukun kautta ja niitä oli myynnissä erilaisissa tilaisuuksissa ja koeviljelijän omassa myymälässä. Värikkäissä punajuurissa on potentiaalia, mutta ei vielä oikein kysyntää. Purjo: Kokeilussa oli lajike Matejko, jonka viljely aloitettiin esikasvatetuista taimista. Viljely onnistui pääasiassa hyvin. Satoa myytiin tilalta, vähittäiskaupassa, viljelijän omassa myymälässä ja tapahtumissa. Sokerimaissi: Kokeilussa oli kaksi maissilajiketta (Sundance F1, kasvuaika n.74 vrk ja Spirit F1, kasvuaika n. 80 vrk), jotka molemmat ehtivät tuottaa lämpimissä olosuhteissa hyvin satoa. Sadonkorjuuta aloiteltiin elokuun lopulla. Maissintähkiä myytiin vähittäiskaupassa, tapahtumissa ja tilamyyntinä. Kokonaisuutena maissi ei käynyt niin hyvin kaupaksi kuin edellisvuonna. Maissista pitäisi löytää aikaisempia lajikkeita, joiden sadonkorjuu päästäisiin aloittamaan heinäkuun lopulla. Pinaatti: Uudenseelanninpinaatti oli runsassatoinen, hyvälaatuinen ja hyvän makuinen. Se kestää pientä pakkasta. Satoa myytiin vähittäiskaupassa, erilaisissa tapahtumissa ja tilamyyntinä. Tavallinen pinaatti alkoi kukkia jo aikaisin, eikä siitä saatu satoa. 14

15 Salottisipuli: Kokeilussa oli neljä lajiketta, jotka esikasvatettiin siemenistä taimiksi. Kaikkien lajikkeiden sadot onnistuivat ja sipulien kokoa ihailtiin. Sipulien maku oli hyvä ja voimakas. Maa-artisokka: Maa-artisokasta oli kokeilussa kaksi tsekkiläistä lajiketta: Urodny ja Karina. Näistä Urodny menestyi ainakin tänä kesänä selvästi paremmin Suomessa, koska se ehti kukkia ja tuotti selvästi suuremman sadon. Valkosipuli: Syyskuussa hankittiin Vierelän luomutilan kautta kahta ranskalaista valkosipulilajiketta, jotka istutettiin syksyllä. Suurin osa valkosipuleista meni luomuviljelyyn. Muiden vihanneslajien kokeilut olivat pääsääntöisesti pienimuotoisia tai sitten kokeilut epäonnistuivat pahoin sääolojen takia. Peruna: Kokeiluissa mukana olleiden perunalajikkeiden (Opera ja Andean Sunrise) sato oli määrältään hyvä. Kuluneena vuonna perunasadot olivat laadultaan edellisvuotta parempia. Opera oli ainoastaan luomuviljelyssä, koska sillä pitäisi olla hiukan muita lajikkeita parempi perunaruton kestävyys. Luomuperunat käytettiin syksyn aikana. Viljelijä myi Andean Sunrisen erikoisperunana. Lisäksi sinistä Blue Congo lajiketta oli yhdellä viljelijällä kasvussa hyvin pieni määrä. Se kiinnosti paikallisia ravintoloita ja sen viljelyn toivottiin lisääntyvän, mutta ei laadun kustannuksella. Vuosi 2012 Tammikuun 12. päivänä järjestettiin yhteistyössä Yrityskolmion LoiMaaseutu maaseudun yritysneuvontaa hankkeen kanssa Alkutuottajasta elintarvikkeen jatkojalostajaksi ilta Loimaalla Maatalousmuseo Sarkan tiloissa. Illassa esiteltiin pientuottajille elintarvikelainsäädäntöä, kun tuottaja suunnittelee tuottamiensa tai viljeltyjen tuotteiden jatkojalostusta. Ohjelmassa oli myös kaksi yrityspuheenvuoroa (Liite 28). Tilaisuuteen osallistui yhteensä 20 henkilöä. Helmikuun 15. päivänä hanke järjesti Kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen vihannesseminaarin Huittisten kaupungintalon valtuustosalissa. Seminaarin ohjelmassa oli mm. hankkeen toiminnan ja tulosten esittely, koeviljelijän puheenvuoro vihannesviljelystä ja markkinoinnista, esitys salottisipulin viljelystä, esitykset tuotekehityksen vaiheista ja markkinoinnista ja markkinoille pääsystä, vihannestilojen laatuauditoinnista sekä erikoiskaupan ja ravintola/cateringpalvelun puheenvuorot (Liite 29). Tilaisuuteen osallistui yhteensä 23 henkilöä. Tamperelaisesta elintarviketukusta oltiin yhteydessä hanketyöntekijään. Tukulla oli kovasti tarvetta mm. jäävuorisalaatille, purjolle, tillille, persiljalle, kukkakaalille, parsakaalille ja kiinankaalille. Kiinnostusta oli muihinkin pienemmän volyymin vihanneksiin. Koeviljelijöille tiedotettiin asiasta. Ainakin yksi koeviljelijä suunnitteli yhteistyötä ko. tukun kanssa. 15

16 Syksyllä 2011 aloitettu suippokaalien varastokoe purettiin Kokeessa olivat mukana vihreät suippokaalilajikkeet Duchy, Dutchman ja Tourima sekä punainen Niz lajike. Erien säilymisessä ei ollut merkittäviä eroja. Duchy lajike näytti säilyvän jonkin verran paremmin kuin muut vihreät lajikkeet, mutta huomioiden kokeen pienimuotoisuus ei kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä voida tehdä. Punainen lajike säilyi myös melko hyvin. Sen kerä oli alun perin kovempi ja tiiviimpi kuin vihreillä lajikkeilla - näin myös kokeen lopussa. Suippokaalin kauppakunnostus on hidasta, kun lehtiä joudutaan poistamaan useampia ja varsinkin vihreillä lajikkeilla myös suippokaalin ulkonäkö kärsii (muoto, vaalea väri). Kaalien maku kokeen lopussa oli hyvä. Tämän kokeen perusteella suippokaali kyllä säilyy varastossa, mutta työlään kauppakunnostuksen takia se sopinee kuitenkin paremmin sesonkituotteeksi tai vain muutaman viikon varastointiin. Satakunnan ammattikorkeakoulun liiketalouden opiskelijat tekivät osana Uusien vihanneslajien markkinointi, case Satakunta - opinnäytetyötään hankkeeseen liittyvän nettipohjaisen vihanneskyselyn. Kyselyyn saatiin 30 vastausta, joista 8 kpl tuli kaupoilta, 6 kpl ravintoloilta, 11 kpl suurkeittiöiltä ja muilta 5 kpl. Kyselyssä oli mukana 21 vihanneslajia/lajiketta. Kyselyn tuloksista ilmeni mm. seuraavaa: Eniten vastaajia kiinnostivat suippokaali, erilaiset kukkakaalit, salottisipuli, eriväriset porkkanat, kesäkurpitsa, porkkana ja nauris. Suosituimpina pakkauskokoina pidettiin 1 ja 5 kg:n pakkauskokoja ja sopivimpana pakkaustapana pakkaamatonta irtotavaraa. Varsinkin suurtaloudet halusivat vihannekset käsiteltyinä (mm. pesu, kuorinta ja erilaiset paloittelut). Tuote-esittelyt ja reseptit kiinnostivat vastaajia. Opinnäytetyö kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta: Kevättalvella koeviljelijöiden kanssa neuvoteltiin viljelyyn otettavista vihannes- ja perunalajikkeista. Koeviljelijöitä oli 17 hankkeen viimeisenä vuonna. Siemeniä hankittiin monilta eri siemenliikkeiltä. Pääsääntöisesti viljelyyn otettiin samoja lajeja kuin hankkeen aiempina vuosina, mutta uusia lajikkeita kokeiltiin. Uutena vihanneslajina koeviljelyyn tuli mm. juuripersilja. Viljelijöille toimitettiin täytettäväksi lomakkeet, joihin kerätään viljelytiedot vihanneksista ja perunasta. Ruokaperunasta tuli luomuviljelyyn Solist lajike, joka on aikainen varhaisperuna. Lisäksi aiempien hankevuosien tapaan perustettiin yhden viljelijän pellolle perunalajikkeiden esittelykenttä. Kentälle istutettiin kuuden eri lajike-edustajan perunalajikkeita yhteensä 32 kpl (Taulukko 4). 16

17 Taulukko 4. Perunalajikkeiden esittelykentällä 2012 olleet lajikkeet. Agila Erika JP Musica Annabelle Everest Karlena Opera Anuschka Excellent Lady Felicia Piccolo Star Arielle Fambo Lady Lenora Ramos Belana Fontane Leonardo Rosagold Biogold Gala Marabel Saline Carrera Inova Mariska Solis Challenger Jelly Melody Wega Kesän aikana käytiin tutustumassa koeviljelijöiden viljelyksiin. Lisäksi heihin oltiin yhteydessä puhelimitse ja sähköpostilla. Koeviljelijöille tarjottiin mahdollisuutta saada yhteystietonsa ja tilan myytävät tuotteet yhteisesitteeseen (Tarjolla maaseudun herkkuja). Kuusi viljelijää halusi tietonsa siihen (Liite 30). Esite laitettiin Satafoodin nettisivuille. Esitettä toimitettiin kauppoihin, ruokapaikkoihin ja tukkuihin. Sitä jaettiin myös tilaisuuksissa, joihin hanke osallistui. Fenkolille, lehtikaalille, suippokaalille, kyssäkaalille ja punajuurelle tehtiin myynnin edistämiseksi reseptilehtiset (Liite 31). Perunan pellonpiennarpäivä pidettiin Veli-Pekka Sunin tilalla Köyliössä (Liite 32). Esittelyssä oli 32 ruokaperunalajiketta. Esittelijöinä toimivat perunoiden lajikeedustajat. Tilaisuuteen osallistui n. 30 viljelijää. Ruokaperunalajikekentältä tehtiin koenostot 32 lajikkeesta Perunat toimitettiin Perunantutkimuslaitokselle tutkittavaksi. Avomaanvihannesten pellonpiennarpäivä järjestettiin Huittisissa Tapanilan vihannestilalla (Liite 33). Tapahtuman ohjelmassa oli mm. vihannesten esittelyä ja myyntiä sekä vihannesruokien maistatusta. Tilaisuudessa kävi noin 70 henkilöä. Satakunnan Kansan ruokatoimittajalle tarjottiin syyskuussa lehtikaalia kokeiltavaksi erilaisiin ruokiin. Toimittajan kirjoittama juttu lehtikaalista oli Satakunnan Kansassa. Samanlainen juttu tuli myös useaan muuhunkin AlmaMedian lehteen, esim. Aamulehteen Myös Lauttakylä-lehti kirjoitti jutun lehtikaalista lokakuussa. Viljelijämatka Norjaan järjestettiin (Liite 34). Vierailukohteina oli kolme vihannestilaa, Yaran lannoitetehdas, paikallinen maatalouskauppa ja tuottajaorganisaatio Gartnerhallen. Matkalle osallistui 10 henkilöä, joista yksi oli Satafoodin henkilökuntaa. Matkasta on kirjoitettu matkaraportti, joka on liitetty Satafoodin nettisivuille. Hankkeessa kokeilussa olleet vihannes- ja perunalajikkeet ja niiden hankintapaikat listattiin (Liite 35). Lista toimitettiin koeviljelijöille. 17

18 Vuodelle suunniteltiin kaksi koeviljelijätapaamista. Ensimmäinen tapaaminen oli Tilaisuudessa käsiteltiin mm. hankkeen kuulumisia, keskusteltiin hankkeen viimeisen vuoden toiminnasta ja jaettiin koeviljelysiemenet. Toisessa tapaamisessa ( ) koottiin yhteen viljelijäpalaute hankkeesta ja keskusteltiin viljelijöiden jatkosuunnitelmista vihannesviljelyn suhteen. Koeviljelijöille järjestettiin mahdollisuus tutustua ( ) Huittisissa toimivaan varastohotelliin. Varastohotellista voi vuokrata lyhyt- tai pitkäaikaiseen säilytykseen tilaa lavapaikoittain. Kirjanpito kuuluu lavapaikan hintaan. Tarjolla on myös viileä- ja pakkastilaa. Yrittäjä tarjoaa myös kuljetuspalveluja. Tampereen suuntaan on säännöllistä ajoa. Satafoodin henkilökunnan lisäksi varastohotellitoimintaan oli tutustumassa kaksi koeviljelijää. Koeviljelijöiden vihanneksia toimitettiin Porissa järjestetyille Koti, Ruoka & Liikunta messuille kokkien käyttöön messujen demokeittiössä. Elintarviketieteiden ylioppilas Ella Mustanoja teki kirjallisen ja kokeellisen selvityksen lämpökäsittelyn vaikutuksesta vihannesten väriin ja rakenteeseen (Liite 36). Työn tavoitteena oli selvittää kotitalouksissa tehtävien lämpökäsittelyiden eli keiton, höyrytyksen ja ryöppäyksen vaikutus vihannesten, etenkin värikkäiden vihannesten väriin ja väriaineisiin, sekä selvittää rakenteessa tapahtuvaa muutosta ja sen yhteyttä vihannesten väriin. Työssä haluttiin selvittää myös, voidaanko värikkäille kasviksille esittää ns. terveysväittämiä ja voidaanko tietynväristä vihannesta pitää terveellisempänä kuin muita lajikkeen värivariaatioita. Kokeellisessa osiossa oli mukana viisi värikästä porkkanalajiketta ja neljä juurikaslajiketta. Rainbow-porkkanalajike oli lajikesekoitus, jossa on kolmenvärisiä porkkanoita (oranssi, keltainen, valkoinen). Lämpökäsittelyitä oli kolme. Tutkituista porkkananäytteistä tavallinen oranssi porkkana ja violetti Purple Haze -lajike olivat karotenoidipitoisimmat. Karotenoidipitoisuus lajikkeittain laski järjestyksessä: oranssi lajike, violetti, punainen lajike, Rainbow oranssilajike, keltainen lajike, Rainbow keltainen lajike ja Rainbow valkoinen lajike. Karotenoidipitoisuudet olivat suurempia lämpökäsitellyissä näytteissä kuin tuoreissa näytteissä. Keitetyt näytteet sisälsivät eniten karotenoideja. Seuraavaksi eniten karotenoideja oli höyrytetyissä näytteissä. Vähiten karotenoideja käsitellyistä näytteistä sisälsivät ryöpätyt näytteet. Lämpökäsittelyn vaikutus ei johdu siitä, että karotenoidipitoisuus oikeasti kasvaisi lämmön vaikutuksesta, vaan lämmön vaikutuksesta vihannesten rakenne muuttuu, mikä myös havaittiin rakennemittauksissa rakenteen pehmenemisenä. Lämpökäsittely rikkoo solurakenteita siten, että kasvisoluissa tiukasti kiinni olevat karotenoidit vapautuvat. Käsittelyjen erot nähdään niin, että keitto on hajottanut näytteen rakenteita eniten, jolloin karotenoidit ovat helpoiten uuttuvia. Rakenteen rikkoutumisen aiheuttama karotenoidien vapautuminen vaikutti myös vihannesten väriin: tuoreet näytteet olivat vaaleampia, punaisempia ja keltaisempia kuin käsitellyt näytteet. Tutkituista porkkananäytteistä vain violetti Purple Haze -lajike sisältää antosyaaneja, jotka ovat punaisia ja violetteja väriaineita. Tuoreesta porkkanasta antosyaanien uutto ei ollut riit- 18

19 tävän tehokas, mikä nähtiin siinä, että käsitellyissä näytteissä oli enemmän antosyaaneja. Lämpökäsittelyiden antosyaaneja hajottava vaikutus oli kuitenkin havaittavissa, sillä eniten antosyaaneja käsitellyistä näytteistä sisälsivät ryöpätty ja ph 5:ssä keitetty näyte, joista ryöppäys on hyvin lyhyt lämpökäsittely. Höyrytetty näyte sisälsi edellisiä vähemmän ja keitetty vähiten antosyaaneja. Antosyaanit ovat hyvin herkkiä ph:n muutoksille, ja keitto lievästi happamassa säilyttikin antosyaaneja verrattuna vedessä keittämiseen. Punajuurikkaista punajuuri sisälsi eniten betalaiineja, jotka ovat punajuuren punaisia ja keltaisia väriaineita. Seuraavaksi eniten betalaiineja sisälsi keltajuuri, ja vähiten betalaiineja sisälsivät raita- ja valkojuuret. Betalaiinien hajoaminen lämpökäsittelyn vaikutuksesta oli havaittavissa betalaiinipitoisuuksissa ja punajuurikkaiden värissä. Betalaiinien punaisuus väheni ja keltaisten hajoamistuotteiden vaikutuksesta keltaisuus kasvoi. Myös punajuurikkaissa lämpökäsittely vaikutti rakenteeseen pehmentävästi. Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK), Lepaan yksikön hortonomiopiskelijat tekivät kesällä 2012 kaksi kehitystehtävää hankkeen toimittamista neljästä maissilajikkeesta. Töiden tehtävänä oli selvittää Fertiactyl Starter biostimulantin tehoa sokerimaissin kasvuun ja satoon sekä maissilajikkeiden soveltuvuutta Suomen oloihin. Biostimulantilla ei ollut merkittävää vaikutusta maissien kasvuun tai satoon. Testatuista lajikkeista aikaiset Spring Treat ja Sundance menestyivät parhaiten kesällä Niillä olivat parhain satotaso, lyhyin kasvuaika ja korkeimmat sokeriarvot refraktometrilla mitattuina. Spring Treat lajikkeen huonoksi puoleksi arvioitiin sen melko ohut tähkä, joka ei ole erityisen myyvän näköinen. Augusta- ja Delectable-lajikkeet eivät ehtineet oikein kypsyä ja täyttyä kunnolla melko viileän kesän ja myöhäisen istutuksen takia. Hankkeen toimenpiteistä ja tuloksista laadittiin tiedote (Liite 37), joka toimitettiin tiedotusvälineille Tiedotteesta poikineet jutut on esitetty Tiedottaminen-osiossa. Koeviljelijöille lähetettiin täytettäväksi hankepalautelomakkeet (Liite 38). Yhteenvetoa kesän koeviljelystä sekä siitä, miten viljelijät ovat satonsa käyttäneet tai myyneet: Liika märkyys ja viileys haittasivat viljelyä. Osalla viljelijöistä kylvöt viivästyivät, taimet kärsivät liiasta vedestä ja sadonkorjuuta vaikeutti märkä maa. Kaikkia kasvinsuojelutoimia ei päästy tekemään, joten rikat ja tuholaiset vaivasivat viljelyksiä. Erityisesti lämpöä vaativat kasvit tuottivat vähän satoa tai niiden sadontuotto viivästyi. Vihannesten eri lajikkeiden paremmuudesta kesän sääolojen ja erilaisten kasvuolosuhteiden takia ei juuri voida vetää johtopäätöksiä. Sadon myynnissä olivat samat myyntikanavat käytössä kuin aiempinakin vuosina eli tilamyynti, kaupat, ruokapaikat, tukut ja myynti erilaisissa tapahtumissa. 19

20 Vesimelonin Sugar Baby sato jäi olemattomaksi ja kokeiluun otetut aikaiset maissilajikkeet eivät tänä vuonna olleet erityisen aikaisia. Kurpitsoista saatiin vaihtelevasti satoa, osalla lajikkeista satokausi jäi lyhyeksi. Kaalien viljely onnistui kohtalaisesti. Erityisesti kyssäkaalin ja lehtikaalin sadot onnistuivat. Myös suippokaalista ja kukkakaalista saatiin myytävää satoa. Uudenseelanninpinaatti tuotti edellisvuosien tapaan hyvin satoa. Salottisipulin viljely onnistui edellisvuotta huonommin, taimien kasvu pysähtyi ja satoa saatiin vain vähän. Valkosipulit jäivät pienikokoisiksi. Myös juuripersilja jäi pienikokoiseksi ja esikasvatetuista taimista tuli epämuotoisia juuria. Maa-artisokan Urodny-lajike ehti ennen pakkasia aloittaa kukinnan. Määrältään ja kooltaan mukulasato oli hieman pienempi kuin edelliskesän lämpimissä oloissa saatu. Sato jätettiin talvehtimaan maahan, koska koneellinen nosto sateiden vuoksi ei ollut mahdollista. Myös perunalajike Solist kärsi liiasta märkyydestä. Perunan ulkonäkö ei ollut erityisen hyvä ja mukulakoko vaihteli paljon. Perunan lajikekoe: Perunan lajikekokeesta punnittiin kustakin lajikkeesta yhden rivin sato, josta laskettiin hehtaarisato, tehtiin mukuloiden lajittelu kokoluokkiin ja arvioitiin sadon ulkoinen laatu (Liite 39). Sadot nousivat hyvin korkeiksi, kun se laskettiin hyvin pieneltä koealalta. Liki kaikkien lajikkeiden satotaso oli yli 50 t/ha. Satoisimmat lajikkeet näissä oloissa olivat Marabel (71 t/ha), Musica (70 t/ha) ja Jelly (68 t/ha). Lajikkeet jakautuivat joko tasaisesti kokoluokkiin mm ja mm tai selvästi jompaankumpaan luokkaan. Tarkastellut lajikkeet olivat terveitä ulkoiselta laadultaan, mutta joitakin lajikkeita vaivasi runsas vihertyminen. Normaaleilla käytännön viljelyksillä sadot eivät nouse näin korkeiksi mm. siksi, että kasvuston varret hävitetään ennen sadonkorjuuta tietyn mukulakokojakauman saamiseksi ja mukuloiden kuoren vahvistamiseksi. d. aikataulu Hankkeen aikataulu e. resurssit Hankkeessa mennessä ovat työskennelleet: Kilpivuori Marika, kehitysasiantuntija Kiviranta Turo, opiskelija ( ) Laurila Jaana, kehitysasiantuntija Lehmusvaara Jari, toimitusjohtaja Mustanoja Ella, opiskelija ( ) Mäkinen Merja, puutarhuri Perälä Päivi, toimistopäällikkö Ruokonen Emilia, toimistosihteeri Saarinen Jukka, kehitysasiantuntija Saastamoinen Marketta, kehitysasiantuntija Vesanen Kaija, kehitysasiantuntija 20