LIITE 1.4. Luontoselvitykset

Transkriptio

1 LIITE 1.4 Luontoselvitykset Iitin Tillolankankaan moottoriratahankkeen luontoselvitys KymiRing moottorirata-alueen merkittävät luontoarvot Esiintymispotentiaalin arviointi Lepakkopotentiaalin arviointi Tillolankangas-KymiRing KymiRingin lepakko- ja perhosselvitys Tillolankangas-KymiRing 2014

2 Kouvolan seudun kuntayhtymä Iitin Tillolankankaan moottoriratahankkeen luontoselvitys 2008 Petri Parkko

3 1 Iitin Tillolankankaan moottoriratahankkeen luontoselvitys Selvityksen taustoja Tämä luontoselvitys liittyy Iitin Tillolankankaalle suunniteltuun kansainväliset vaatimukset täyttävään moottorirataan. Hankkeessa ovat mukana Kouvolan seudun kuntayhtymä, Kouvolan kaupunki, Iitin kunta, Kymenlaakson liitto, AKK-Motorsport ry ja Suomen Moottoriliitto ry. Hankkeen valmistelu käynnistyi AKK-Motorsportin ja Suomen Moottoriliiton esitettyä Kouvolan seudun kuntayhtymälle selvityspyynnön mahdollisuudesta sijoittaa monialainen moottoriurheilukeskus Kouvolan seudulle. Moottoriratahankkeelle Tillolankankaan sijainti on hyvä: alueelta on hyvät kulkuyhteydet, ja Kouvolan seudulla on riittävästi majoituskapasiteettia. Moottorirata aiheuttaa meluhaittoja, mutta lähin asutus on melko kaukana suunnittelualueesta. Suunnittelualue sijaitsee merkittävän pohjavesialueen läheisyydessä, mutta ei varsinaisesti pohjavesialueella. Selvitysalue on kooltaan n. 160 ha ja se on merkitty Kymenlaakson maakuntakaavaehdotukseen melualueena (melutaso yli 55 db) ja erityisalueena: alueita joilla harjoitettava erityinen urheilutoiminta aiheuttaa melua ja joilla liikkuminen on rajoitettua. Valtatie 12 tuntumassa on tehty tien perusparannukseen liittyvä luontoselvitys v. 2006, mutta suunnittelualue ulottui tuolloin vain tien nykyisen maastokäytävän tuntumaan. Suunnitellulta moottorirata-alueelta (kartta 1) tarvittiin tietoja sen luontoarvoista. Kouvolan seudun kuntayhtymä tilasi tämän luontoselvityksen Luontoselvitys Kotkansiiveltä Tutkimusmenetelmät ja aineisto Koko suunnittelualue kierrettiin maastossa jalkaisin 9. ja Nuorta metsää kasvavat alueet tutkittiin nopealla yleissilmäyksellä, arvokkaiden elinympäristöjen kasvillisuutta tutkittiin tarkemmin. Suunnittelualueen eteläosa on tutkittu VT 12 perusparannukseen liittyvissä luontoselvityksessä v (Luontoselvitys Kotkansiipi 2006). Luontoselvityksistä on koottu Ympäristö- ja luontovaikutusraportti (Väre 2006). Arvokkaita elinympäristöjä arvioitiin Meriluodon & Soinisen (1998) mukaan. Lajien uhanalaisuus on uusimman

4 2 Iitin Tillolankankaan moottoriratahankkeen luontoselvitys 2008 uhanalaismietinnön mukaan (Rassi ym. 2001). Luontoselvityksen maastotyöt ja raportoinnin teki luontokartoittaja Petri Parkko. Kartta 1. Suunnittelualue on rajattu karttaan punaisella katkoviivalla. Arvokas elinympäristö Kaakonlampi (kuvio 1) on rajattu punaisella ja Toittilansuon ojittamaton osa (kuvio 2) vihreällä. 3. Suunnittelualueen yleiskuvaus Suunnittelualueen metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia kasvatusmetsiä. Metsien ikärakenteesta johtuen alueella liikkuu paljon hirviä. Suot ovat voimakkaasti ojitettuja ja ne ovat muuttumassa turvekankaiksi. Puusuo on ojitettu kokonaan, Toittilansuolla on Kaakonlammen eteläpuolella pieni ojittamaton kuvio. Tämä kohde muistuttaa vielä isovarpurämettä. Suunnittelualueen koillisosassa sijaitsee pieni suoreunainen Kaakonlampi, joka on säilynyt melko luonnontilaisena. Kohde on ainut varsinainen arvokas elinympäristö alueella.

5 3 Iitin Tillolankankaan moottoriratahankkeen luontoselvitys 2008 Kuva 1. Selvitysalueen metsät ovat pääosin nuorta talousmetsää Petri Parkko Suunnittelualueen keskiosassa on laaja soranottoalue, joka halkaisee Saunakankaan lähes kokonaan. Myös alueen kaakkoisosassa on soranottoalueita sekä aktiivisessa käytössä oleva moottoripyörärata. 4. Vesilain ja metsälain tarkoittama elinympäristö Kaakonlampi (kartta 1, kuvio 1, kuva 2) Kaakonlampi on vesilain suojelema alle hehtaarin suuruinen pienvesi. Lampi on tummavetinen suolampi, jonka ympärillä olevat suot ovat voimakkaasti ojitettuja. Keskellä lampea on kaakkurin pesimäpaikaksi sopiva turvelautta. Lammen kapeilla nevareunuksilla kasvaa melko runsaasti isokarpaloa. Lampi sopii luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorentolajin sirolampikorennon Leucorrhinia albifrons lisääntymispaikaksi.

6 4 Iitin Tillolankankaan moottoriratahankkeen luontoselvitys 2008 Kuva 2. Kaakonlampea syyskuussa Kuvassa näkyy kaakkurille sopiva pesälautta Petri Parkko 5. Muut arvokkaat elinympäristöt Toittilansuon ojittamaton osa (kartta 1, kuvio 2) Pieni kulma suosta on jäänyt ojittamatta. Ojituksen kuivattava vaikutus näkyy kuvion itäreunassa. Kuvio on mäntyvaltaista isovarpurämettä, jonka varvuista vaivaiskoivu esiintyy hyvin runsaana. Kuviolla kasvaa myös juolukkaa sekä paikoin tupasvillaa. 6. Alueen eläimistöstä 6.1. Nisäkkäät Suunnittelualueella liikkuu paljon hirviä, joiden ruokailujälkiä, makuupaikkoja ja ulosteita näkyy kaikkialla. Toittilansuon suunnittelualueella sijaitseva osa sekä Puusuo kokonaisuudessaan on rajattu VT 12 yleissuunnitelmakartoissa hirvien kesäalueiksi.

7 5 Iitin Tillolankankaan moottoriratahankkeen luontoselvitys 2008 Kuva 3. Metson ulosteita Puusuolla Petri Parkko 6.2. Linnut Kaakonlampi sopii uhanalaisuudeltaan silmälläpidettävän (NT) ja lintudirektiivin I-liitteen lajin kaakkurin Gavia stellata pesimälammeksi. Lajin pesinnästä lammella ei ole tietoa, mutta lammen keskiosassa on pesintään sopiva turvelautta. Lampi on kaukana asutuksesta ja se on riittävän rauhallinen kaakkurille. Suunnittelualueen kuivat kankaat sopivat uhanalaisuudeltaan silmälläpidettävien (NT) ja lintudirektiivin I-liitteen lajien kangaskiurun Lullula arborea ja kehrääjän Caprimulgus europaeus pesimäalueiksi. Kangaskiurusta on tehty useita havaintoja Kuusankosken ja Kausalan välillä VT 12 varrella. Etelä-Suomessa voimakkaasti harvinaistunut metso Tetrao urogallus elää suunnittelualueen kuivilla kankailla ja ojitetuilla soilla. Alueen nuoret metsät eivät ole lajille ihanteellisia elinympäristöjä. Viime vuosina on kuitenkin havaittu lajin sinnittelevän myös varsin nuorissa metsissä. Suurin ongelma tälle paikkalinnulle lienee elinympäristöjen pirstoutuminen.

8 6 Iitin Tillolankankaan moottoriratahankkeen luontoselvitys suunnittelualueella havaittiin kaksi koirasyksilöä. Lisäksi Puusuolta löytyi lajin ulosteita (kuva 3). Suunnittelualueella tehtiin maastotöiden yhteydessä havaintoja lintudirektiivin I-liitteen lajin palokärjen Dryocopus martius ruokailupaikoista. Hyvin todennäköisesti alueella esiintyvät myös direktiivilaji pyy Bonasa bonasia ja silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltu teeri Tetrao tetrix. 7. Päätelmät ja suositukset Suunnitelma-alue on aivan arvokkaan pohjavesialueen ulkopuolella, mutta rata-alueelta vaaditaan tarkkaa suunnittelua pohjavesien suhteen sekä rakentamis- että käyttövaiheessa. Polttoaineiden säilytyksessä ja varastoinnissa vaaditaan erityistä huolellisuutta. VT 12:n ylittävä ekologinen käytävä on merkitty tiehankkeen yleissuunnitelmakartoilla suunnittelualueen ulkopuolelle alueelta itään, joten rata-alue ei katkaise suunniteltua käytävää. Suunnittelualueella ei ole Kaakonlampea lukuun ottamatta arvokkaita elinympäristöjä, ja koko alue on voimakkaasti ihmisen muokkaamaa. Alueella tavataan joitakin lintudirektiivin I- liitteen lajeja, joista monet ovat uhanalaisuudeltaan silmälläpidettäviä (NT). Muun uhanalaislajiston ja luontodirektiivin liitteen IV(a) eliölajien esiintymistodennäköisyys alueella on pieni. Liito-oravan elinympäristöiksi metsät ovat liian nuoria. Lisäksi haapaa esiintyy alueella niukasti. Vesilain mukaan toimenpide, joka vaarantaa enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen säilymisen on kielletty. Kaakonlampi tulee vesilakikohteena jättää ratahankkeen ulkopuolelle, eikä sen vesitaloutta ei tule muuttaa ojittamalla. Kaakonlammella saattaa lisääntyä luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorentolajeista ainakin sirolampikorento. Lampi saattaa olla myös uhanalaisuudeltaan silmälläpidettävän (NT) kaakkurin pesimälampi. Toittilansuon pieni ojittamaton osa (kartta 1, kuvio 2) tulisi jättää mahdollisuuksien mukaan hankkeen ulkopuolelle.

9 7 Iitin Tillolankankaan moottoriratahankkeen luontoselvitys Kirjallisuus Luontoselvitys Kotkansiipi 2006: VT 12 Jokue Suvioja välin luontoselvitys. Meriluoto, M. ja Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 192 s. Metsälehti Kustannus Tapio. Helsinki. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Väre, S. 2007: Valtatien 12 parantaminen välillä Jokue Suvioja. Ympäristövaikutusten arviointi. Luontovaikutusten arviointi. Raporttimoniste. 31 s.

10 2014 KymiRing moottorirata-alueen merkittävät luontoarvot Esiintymispotentiaalin arviointi Luontoselvitys Kotkansiipi Petri Parkko

11 KymiRing moottorirata-alueen merkittävät luontoarvot Esiintymispotentiaalin arviointi 1. Selvityksen taustoja Iitin Tillolankankaalle ollaan rakentamassa kansainväliset vaatimukset täyttävää KymiRing moottorirataa. Hanke on voimakkaasti ympäristöä muokkaava, joten siitä laaditaan SITO Oy:n toimesta ympäristövaikutusten arviointi. Sitä varten tarvitaan tiedot suunnittelualueen merkittävistä luontoarvoista ja niiden esiintymispotentiaalista. Rata-alueesta on tehty luontoselvitys vuonna 2008 (Parkko 2008), jota pyydettiin täydentämään erityisesti lepakkojen ja paahdeympäristöjen osalta. Luontoselvitys Metsänen teki toimistotyönä lepakkojen esiintymispotentiaalin arvioinnin (Metsänen 2014) Luontoselvitys Kotkansiiven tekemien elinympäristökuvauksien sekä ilmakuvan ja alueelta otettujen valokuvien perusteella. Luontoselvitys Kotkansiipi teki arvioinnit muiden merkittävien luontoarvojen osalta. 2. Menetelmät ja aineisto Koko suunnittelualue kierrettiin maastossa jalkaisin arvioiden merkittävien luontoarvojen esiintymisen todennäköisyyttä. Lumi oli tutkimuspäivänä suurelta osin sulanut, mikä mahdollisti kasvillisuuden arviointia. Alueelta tehtiin, varhaisen ajankohdan mahdollistamalla tarkkuudella, elinympäristökuvaukset, joissa pääpaino oli puulajien ja metsien ikärakenteen sekä alikasvoksen tiheyden arvioinnissa. Ajankohta oli erittäin hyvä liito-oravan Pteromys volans (Dir IV, VU) esiintymisen selvittämiseen, sillä lajin siitepölypitoisen ravinnon keltaisiksi värjäämät ulostepapanat ovat parhaiten löydettävissä heti lumen sulettua puiden tyviltä. Suunnittelualueella ei ole hyvää elinympäristöä varttuneita sekametsiä suosivalle liito-oravalle, mutta alueen kolmen kolohaavan tyvet kuitenkin tutkittiin papanoiden varalta. Lajien uhanalaisuus raportissa perustuu uusimpaan uhanalaismietintöön (Rassi ym. 2010) ja luontotyyppien uhanalaisuus luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin loppuraporttiin (2008). Törmäpääskyn Riparia riparia (VU) pesimätiedot saatiin BirdLife Suomi ry:n havaintojärjestelmästä (Tiira). SITO Oy:n vanhempi asiantuntija Juha Korhonen toimitti suunnittelukartat ja ilmakuvan alueesta. Maastotyöt ja arvioinnin teki luontokartoittaja (eat) Petri Parkko. 1

12 KymiRing moottorirata-alueen merkittävät luontoarvot Esiintymispotentiaalin arviointi Raportissa käytettyjä lyhenteitä: VU = uhanalainen, vaarantunut; NT = silmälläpidettävä; RT = alueellisesti uhanalainen; Dir IV = EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty; L-dir = EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. 3. Suunnittelualueen yleiskuvaus Suunnittelualueen metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia kasvatusmetsiä (kuva 1), mutta alueen länsiosasta löytyy myös koivuvaltaisia nuoria metsiä. Kuusta kasvaa etenkin alikasvoksena, mutta alueen länsiosassa se muodostaa paikoin myös latvuskerroksen. Metsien nuoresta iästä johtuen alueella liikkuu paljon hirviä, mikä näkyy katkenneina taimina, tapeille syötyinä pihlajina sekä ulosteina ja sorkanjälkinä. Suurin kanalintumme metso (L-dir, NT, RT) ruokailee alueen männyissä, mutta erityisen hyvin metsät sopivat pyyn (L-dir) elinympäristöiksi. Kuva 1. Mäntyvaltaista kasvatusmetsää soranottoalueen itäpuolella. Tillolankangas Petri Parkko Toittilansuo (kuva 2) ja Puusuo ovat voimakkaasti ojitettuja ja ne voidaan luokitella erilaisiksi muuttumiksi ja turvekankaiksi. Puusuon varsin hyvin kasvavaa mäntyvaltaista puustoa on äskettäin harvennettu. Suon reunan turvekankaalla on laajahkoja taimikoita, joihin on jätetty mäntyjä siemenpuiksi. Toittilansuolla on Kaakonlammen eteläpuolella pieni ojittamaton kuvio, joka muistuttaa kasvillisuudeltaan vielä isovarpurämettä (kartta 1, kuvio 10). Suunnittelualueen koillisosassa sijaitsee pieni rämereunainen Kaakonlampi (kartta 1, kuvio 9), joka on säilynyt melko luonnontilaisena. 2

13 KymiRing moottorirata-alueen merkittävät luontoarvot Esiintymispotentiaalin arviointi Kuva 2. Toittilansuo on ojitettu ja puusto harvennettu. Tillolankangas Petri Parkko Suunnittelualueen keskiosassa on laaja, Saunakankaan halkaiseva, soranottoalue (kuva 3). Sillä pesii harvalukuinen, kuivien kankaiden, louhosten ja soranottoalueiden laji, kangaskiuru (L-dir). Alueen kaakkoisosassa on vanhoja metsittyviä soranottoalueita sekä aktiivisessa käytössä oleva endurorata. Suunnittelualueen eteläosan rajana on valtatie, jonka varressa on paahteisia ja hiekkapohjaisia luiskia, joissa esiintyy paahdealueiden kasvillisuutta. Kuva 3. Suunnittelualueen keskiosassa on laaja soranottoalue, jota ympäröivät nuoret mäntyvaltaiset metsät. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy toimistoparakki. Tillolankangas Petri Parkko 3

14 KymiRing moottorirata-alueen merkittävät luontoarvot Esiintymispotentiaalin arviointi Seuraavaan ilmakuvaan (kartta 1) on rajattu suunnittelualueen erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä. Kartta 1. Suunnittelualueen kasvillisuusvyöhykkeitä. Arvokkaat elinympäristöt 9 ja 10 ovat rajattu punaisella. 1. Nuoria hyvin hoidettuja ja harvennettuja mäntyvaltaisia kasvatusmetsiä, joissa on keskimäärin vähän alikasvosta. 2. Nuoria koivuvaltaisia kasvatusmetsiä, joissa on vaihteleva kuusialikasvos. Paikoin se on hyvinkin tiheää, paikoin se lähes puuttuu. Etenkin ilmakuvassa tummana erottuvalla kuvio 2:lla on tiheä kuusialikasvos. 3. Nuorta kuusivaltaista kasvatusmetsää. 4. Ojitettuja isovarpurämemuuttumia, joilta löytyy paikoin paljonkin suovarpuja, mutta monin paikoin esiintyy metsäsammalia. Pohjoisempi kuvio 4 on juuri harvennettu ja sillä on paljon metsäkoneiden tekemiä uria. 5. Sekapuustoista taimikkoa, johon on jätetty siemenmäntyjä. 6. Nuoria sekametsiä. 7. Avoin soranottoalue (kuva 3), jonka reunat on loivennettu. 4

15 KymiRing moottorirata-alueen merkittävät luontoarvot Esiintymispotentiaalin arviointi 8. Aktiivikäytössä oleva endurorata, jonka ajoradat ovat paljasta hiekkaa. Niiden väleissä kasvaa nuorta sekapuustoa kaistaleina. Lisäksi kuviolla on vanhoja soranottoalueita, jotka ovat alkaneet metsittyä. 9. Pieni suoreunainen lampi, jota ympäröivät kapeat nevareunukset ja isovarpurämeet. 10. Luonnontilaiseen verrattava ojittamaton isovarpurämekuvio. 4. Merkittävien luontoarvojen esiintymispotentiaali 4.1. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit Liito-orava Pteromys volans Liito-orava (Dir IV, VU) suosii elinympäristönään varttuneita sekametsiä, mutta voi elää myös nuoremmissa metsissä, jos niistä on hyvä puustoinen kulkuyhteys muihin lajille sopiviin metsiin. Suunnittelualueella ei ole hyvää elinympäristöä lajille, sillä metsät ovat ikärakenteeltaan hyvin nuoria ja puustoltaan mänty- ja koivuvaltaisia. Alueella esiintyy niukasti liito-oravan tärkeintä ravintopuuta haapaa. Kuva 4 (vas). Puusuonsaaren eteläosassa kasvaa kaksi kolohaapaa. Kuva 5 (oik). Suunnittelualueen eteläosassa on yksi kolohaapa. Tillolankangas Petri Parkko Puusuonsaaren eteläreunassa kasvaa kaksi kolohaapaa ja niiden läheisyydessä on jonkin verran suojapuiksi sopivia havupuita (kuva 4). Tällä paikalla voisi olla teoriassa pieni liitooravan esiintymismahdollisuus, etenkin jos lähialueella on elinvoimainen populaatio ja puustoiset kulkuyhteydet ovat riittävän yhtenäisiä. Kolmas kolohaapa (kuva 5) on 5

16 KymiRing moottorirata-alueen merkittävät luontoarvot Esiintymispotentiaalin arviointi suunnittelualueen eteläosassa taimikon reunassa liian kaukana liito-oravalle sopivista metsistä. Kolohaapojen alta ei löytynyt maastokäynnillä liito-oravan ulostepapanoita. Haapojen koordinaatit (ETRS-TM35FIN) ovat :471986, : ja : Viitasammakko Rana arvalis Suunnittelualueen metsäojat eivät ole hyvää lisääntymishabitaattia viitasammakolle, mutta Kaakonlammella lajin esiintyminen on hyvin mahdollista. Yleensä lajin kutupaikoiksi eivät kelpaa ojanpohjat ja pienet lätäköt (Sierla ym. 2004), vaikka lajin voi toisinaan niistäkin löytää. Lummelampikorento Leucorrhinia caudalis ja sirolampikorento L. albifrons Suunnittelualueella tai sen läheisyydessä on yksi IV-liitteen sudenkorentolajien lummelampikorennon Leucorrhinia caudalis ja sirolampikorennon L. albifrons lisääntymishabitaatiksi sopiva paikka, Kaakonlampi. Se sijaitsee aivan alueen pohjoisimmassa nurkassa ja jää suunnitelmakartassa selvästi rata-alueen ulkopuolelle. Molempia sudenkorentolajeja tavataan kirkasvetisten järvien lisäksi myös suoreunaisilla ruskeavetisillä lammilla Päätelmät ja suositukset Liitteen IV (a) lajien esiintyminen suunnittelualueella on Kaakonlampea lukuun ottamatta melko epätodennäköistä. Koska liito-oravasta on tehty viime vuosina havaintoja melko lähellä suunnittelualuetta (Kaakkois-Suomen ELY-keskus), on lajin esiintymismahdollisuus, etenkin alueen reunaosissa, syytä huomioida. Puusuonsaaren kolohaavat on syytä tarkistaa vielä ennen mahdollista kaatamista liito-oravan ja lepakkojen varalta. Kaakonlampi voi sopia IV-liitteen sudenkorentolajien, lummelampikorennon ja sirolampikorennon, ja viitasammakon lisääntymispaikaksi sekä lepakkojen ruokailualueeksi. Lampi on alle hehtaarin pienvetenä vesilain suojelema kohde, eikä sen vesitaloutta saa ratahankkeen yhteydessä muuttaa. Lammen jättäminen 6

17 KymiRing moottorirata-alueen merkittävät luontoarvot Esiintymispotentiaalin arviointi kokonaan hankkeen ulkopuolelle turvaa myös IV-liitteen lajien lisääntymispaikkojen säilymisen Uhanalaislajisto Uhanalaislajiston esiintymisen todennäköisyys suunnittelualueella on pieni. Uudessa uhanalaismietinnössä (Rassi ym. 2010) uhanalaisuudeltaan vaarantuneeksi (VU) arvioitu törmäpääsky Riparia riparia pesii useimmiten soranottoalueiden lohjenneissa jyrkissä törmissä, jollaisia löytyy edelleen muutamasta paikasta suunnittelualueen kaakkoisosasta. Törmistä ei löytynyt maastokäynnillä edellisvuotisia pesäkoloja, eikä alueella ole tällä hetkellä ainakaan suurempia lajin pesimäkolonioita. Saunakankaan soranottoalueella oli vielä kesällä 2013 merkittävä lähes sadan kolon kolonia (Tiira), mutta rinteet on sen jälkeen loivennettu Iitin rakennustarkastajan määräyksestä. Soranottoalue ei enää sovi törmäpääskyn pesintään. Harjualueilla kasvaa rauhoitettua kangasvuokkoa Pulsatilla vernalis (VU), mutta suunnittelualueen metsät ovat suurelta osin liian reheviä lajille. Valtatien pohjoisreunan luiskien yläosista, sähkölinjan alta, voisi löytyä lajille sopivia kasvupaikkoja Päätelmät ja suositukset Alueella pesineelle törmäpääskylle (VU) parhaiten sopivat törmät on loivennettu, eikä alueella ole enää lajille sopivia pesimäpaikkoja. Kangasvuokko (VU) on syytä huomioida liittymäjärjestelyjen yhteydessä kartoittamalla valtatien tieluiskien yläosat toukokuussa ennen rakennustöiden aloittamista. Muiden uhanalaisten lajien esiintyminen on melko epätodennäköistä. Liito-orava (VU): ks EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit Paahdeympäristöt Suunnittelualue on pääosin metsäinen ja kasvualustaltaan rehevä, eikä paahderinteitä tai laajempia avoimia alueita esiinny soranottoalueita lukuun ottamatta. Alueella on kaksi laajempaa soranottoaluetta, joista Saunakankaan alue on edelleen aktiivisessa käytössä. 7

18 KymiRing moottorirata-alueen merkittävät luontoarvot Esiintymispotentiaalin arviointi Sille ei ole päässyt kasvamaan juuri lainkaan kasvillisuutta (kuva 6), eikä sillä ole tällä hetkellä merkitystä paahdealueiden kasvi- ja hyönteislajistolle. Kuva 6 (vas). Käytössä olevan soranottoalueen reunoilla ei ole juuri lainkaan kasvillisuutta. Kuva 7 (oik). Käytöstä poistuneet soranottoalueet ovat metsittyneitä pohjoiseen avautuvia. Tillolankangas Petri Parkko Suunnittelualueen eteläosassa, lähellä valtatietä, sijaitsevan soranottoalueen rinteet (kuva 7) avautuvat pohjoiseen, eivätkä ne ole paahteisia. Soranottoalueelle on kasvanut puiden taimia ja rinteeseen on tullut maa-ainesten mukana mm. haitallista tulokaskasvia lupiinia. Kuva 8. Suunnittelualueen eteläosan Endurorata ei ole hyvä paahdeympäristö. Tillolankangas Petri Parkko Endurorata (kuva 8) on ratojen kohdalta paljasta hiekkaa ja ratojen välissä kasvaa nuorta varjostavaa puustoa. Radalla on hyvin vähän kasvillisuutta, eikä paahdealueille tyypillistä 8

19 KymiRing moottorirata-alueen merkittävät luontoarvot Esiintymispotentiaalin arviointi lajistoa pääse kasvamaan alueelle puuston varjostuksen takia. Umpeenkasvu on tavallisesti vakavin uhka paahdealueiden perhoslajistolle, sillä se muuttaa paikan lämpöoloja toukille sopimattomiksi ja hävittää ravintokasveja (Faunatica 2010). Suunnittelualueen ainoat varsinaiset paahdeympäristöiksi luokiteltavat kohteet ovat valtatien pohjoisreunan tieluiskat. Ne suuntaavat etelään ja lisäksi varjostavaa puustoa poistetaan säännöllisesti linjojen alta. Luiskissa kasvaa etenkin kanervaa, lampaannataa ja sianpuolukkaa Päätelmät ja suositukset Suunnittelualueella ei ole nykyisellään suurta merkitystä paahdealueiden lajistolle. Rata-alueelle on suunniteltu laajoja hiekkapohjaisia kenttiä, joista voisi muodostua merkittäviä paahdealueita. Harjualueen siemenpankista tulee varmasti monia putkilokasvilajeja, mutta parhaat tulokset saavutettaisiin kylvämällä radan hiekkaisiin kohtiin esim. ketomarunaa Artemisia campestris. Kasvilla elää monia uhanalaisia perhoslajeja. Myös mm. apiloilla on merkitystä monille uhanalaisille ja harvinaisille hyönteislajeille. Kylvöissä on syytä käyttää esim. Suomen perhostutkijain seuran asiantuntemusta. Hiekkapohjaisiksi suunnitelluille alueille ei saa tuoda mitään muita maa-aineksia kuin hiekkaa, edes maan sitomiseen, sillä vaarana on liiallinen rehevöityminen ja haitallisten tulokaskasvien, kuten lupiinin, leviäminen paahdealueille Linnusto Suunnittelualue ei ole linnustollisesti merkittävä. Kaakonlampi voisi sopia kaakkurin Gavia stellata (L-dir, NT) pesimälammeksi, mutta pesinnöistä ei ole Kymenlaakson lintutieteellinen Yhdistys ry:n mukaan tehty havaintoja. Lampi on vielä tällä hetkellä riittävän rauhallinen kaakkurille ja siltä löytyy myös pesintään sopiva turvelautta. Suunnittelualueella tehtiin vuoden 2008 luontoselvityksessä (Parkko 2008) havaintoja metsosta Tetrao urogallus (NT, RT, L-dir) ja myös 2014 maastotöissä löytyi lajin ulosteita mäntyvaltaisesta kasvatusmetsästä, läheltä Puusuon reunaa, ja jalanjälkiä metsäautotieltä 9

20 KymiRing moottorirata-alueen merkittävät luontoarvot Esiintymispotentiaalin arviointi Kuva 9. Metson jäljet alueen pohjoisosan metsäautotiellä. Tillolankangas Petri Parkko 10

21 KymiRing moottorirata-alueen merkittävät luontoarvot Esiintymispotentiaalin arviointi (kuva 9). Alueelta ei löytynyt soidinpaikkaa, eikä erityisen paljon ulosteita, joten todennäköisesti metsot oleskelevat enemmän jossakin suunnittelualueen ulkopuolella. Suunnittelualueen länsireunassa on pienialaisia ympäröivästä maastosta kohoavia kalliota, jotka sopisivat metson soidinpaikoiksi, mutta niiltä ei löytynyt lainkaan lajin ulosteita. Alueella elää myös teeriä Tetrao tetrix (L-dir) ja pyitä Tetrastes bonasia (L-dir). Teeret ruokailivat Kaakonlammen läheisyydessä ja käyttivät ravinnokseen tupasvillan kukintoja. Nuoria tiheitä kasvatusmetsiä suosivan pyyn jälkiä ja ulosteita näkyy monin paikoin alueella. Saunakankaan soranottoalue on kangaskiurun Lullula arborea (L-dir) elinympäristöä. Paikalla lauloi kaksi koirasta. Myös kehrääjä Caprimulgus europaeus (L-dir) saattaa pesiä Saunakankaalla lähellä soranottoaluetta Päätelmät ja suositukset Luonnonsuojelullisesti merkittävistä lintulajeista hankkeen vaikutukset kohdistuvat erityisesti metsoon (L-dir, NT), joka kärsii paikkalintuna elinympäristöjensä pirstoutumisesta. Lisäksi laji on melko arka, joten todennäköisesti se häviää rataalueelta ja sen lähiympäristöstä kokonaan. Moottoriradan merkitys koko Tillolankankaan metsokannalle lienee kuitenkin vähäinen, sillä samantyyppistä nuorta mäntyvaltaista metsää ja ojitettuja soita esiintyy hyvin laaja-alaisesti Arvokkaat elinympäristöt Kaakonlampi on vesilailla suojeltu, alle hehtaarin suuruinen, pienvesi. Lampi on myös mahdollinen liitteen IV (a) lajien, lummelampikorennon, sirolampikorennon ja viitasammakon, lisääntymispaikka sekä lepakkojen ruokailualue. Suolammet on Etelä- Suomessa silmälläpidettäväksi (NT) arvioitu luontotyyppi. Toittilansuon pieni kulma on jäänyt ojittamatta ja se on luonnontilaisen kaltaista isovarpurämettä., joka voidaan luokitella paikallisesti arvokkaaksi kohteeksi. Ojituksen kuivattava vaikutus näkyy vain kuvion itäreunassa. Varvuista vaivaiskoivu esiintyy hyvin 11

22 KymiRing moottorirata-alueen merkittävät luontoarvot Esiintymispotentiaalin arviointi runsaana. Kuviolla kasvaa myös juolukkaa sekä paikoin tupasvillaa. Etelä-Suomessa isovarpurämeet on silmälläpidettäväksi (NT) arvioitu luontotyyppi Päätelmät ja suositukset Kaakonlampi tulee jättää kokonaan hankkeen ulkopuolelle, eikä sen vesitaloutta saa muuttaa. Isovarpurämekuvio on syytä jättää hakkuiden, ojitusten ja rakentamisen ulkopuolelle. 5. Lähteet Faunatica: Kouvolan ratapihan uhanalaisten hyönteisten esiselvitys ja selvitykset 2009 ja Kouvolan kaupunki. 69 s. Metsänen, T. 2014: Lepakkopotentiaalin arviointi. Tillolankangas-KymiRing Luontoselvitys Metsänen. 7 s. Parkko, P. 2008: Iitin Tillolankankaan moottoriratahankkeen luontoselvitys Luontoselvitys Kotkansiipi. 8 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/ s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö s. 12

23 1 Lepakkopotentiaalin arviointi Tillolankangas-KymiRing Timo Metsänen 1 JOHDANTO Tämä lepakkopotentiaalin arviointi liittyy Tillolankankaan alueelle suunniteltuun moottoriratahankkeeseen. Arvioinnin tavoitteena on antaa lepakoiden osalta taustatietoa hankkeen YVA-menettelyyn ja kaavoitukseen. Arviointi tehtiin kartta-, ilmakuva- ja elinympäristötarkasteluna ja siinä hyödynnettiin lisäksi alueelle tehtyä luontoselvitystä sekä YVA-arviointiohjelman lausuntoa. Raportissa esitetään yleistä tietoa lepakoista ja arvioidaan hankealueen elinympäristöjen soveltuvuus eri lepakkolajeille sekä annetaan suosituksia tarpeelliseksi katsotuista jatkoselvitystarpeista. 2 ALUEEN YLEISKUVAUS Suunnittelualueen metsät ovat pääosin mänty- ja koivuvaltaisia kasvatusmetsiä. Alueelta löytyy myös kuusivaltaisia kuvioita ja erilaisia rämemuuntumia. Alueen eteläosa on ollut aikaisemmin soranottoalueena ja vanhojen maisemoitujen alueiden lisäksi siellä sijaitsee nykyään endurorata. Aivan alueen pohjoiskulmauksessa on pieni suorantainen lampi, joka on säilynyt melko luonnontilaisena ja kaakkoisosasta löytyy luonnontilaiseen verrattava pieni ojittamaton isovarpuräme (Parkko, 2008). 3 LEPAKOIDEN ELINTAVOISTA Tähän mennessä Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, joista seuraavien viiden on arvioitu esiintyvän maassamme yleisinä; pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Vaikka Suomessa tehdään nykyisin peruslepakkokartoituksia rajatuilla alueilla melko säännöllisesti erilaisiin hankkeisiin liittyen, pitkäaikaiset lepakkoseurannat ja kattavat tutkimukset puuttuvat. Edelleen Suomen lepakkolajisto, lepakoiden esiintymistiheydet, tarkat elinympäristövaatimukset, muuttoreitit ja levinneisyydet sekä lajien kantojen suuruudet ja niiden vaihtelut tunnetaan vain melko karkeasti tai ei ollenkaan. Kaikki Suomessa ja Euroopassa tavattavat lepakot ovat hyönteissyöjiä. Ne ovat kokoonsa nähden erittäin pitkäikäisiä (venäläinen isoviiksisiippa pitää hallussaan 44 vuoden ikäennätystä) ja lisääntyvät hitaasti (1-2 poikasta kerrallaan). Ravinnokseen lepakot käyttävät erilaisia hyönteisiä, joita ne saalistavat lennossa. Toiset lajit troolaavat

24 2 hyönteisiä avoimesta ilmatilasta, toiset poimivat niitä erilaisilta pinnoilta (lehvästö, oksat, rungot jne.). Yksi lepakko voi syödä yhden yön aikana jopa hyttysen kokoista hyönteistä. Lepakot suunnistavat ja hahmottavat ympäristöään kaikuluotauksen avulla. Luotaukseen käytettävät äänet ovat pääosin ihmisen kuuloalueen ulkopuolella. Suomessa esiintyvät lepakkolajit ääntelevät pääasiassa noin khz alueella, kun ihmisen kuuloalue loppuu noin 20 khz:iin. Lisäksi lepakoilla on sosiaalisia ääniä joita voi kuulla myös ilman detektoreja paljaalla korvalla. Näitä ääniä lepakot käyttävät muun muassa keskinäiseen yhteydenpitoon, erityisesti emojen ja poikasten välillä. Kuva 1. Lepakoiden vuosi. Eeva-Maria Kyheröinen Kesäisin lepakkoja tavataan monenlaisista piilopaikoista. Ne päivehtivät rakennuksissa, puiden koloissa, kaarnan alla, linnunpöntöissä ym. lämpöisissä ja ahtaissa paikoissa, joissa ovat turvassa pedoilta. Pääasiassa naaraiden muodostamat lisääntymisyhdyskunnat voivat käsittää muutamia, jopa kymmeniä tai harvoin satoja yksilöitä. Tyypillisimmin tällainen lisääntymisyhdyskunta löytyy rakennuksesta. Kesäöisin lepakot levittäytyvät saalistamaan pääasiassa päivehtimispaikkojen lähialueelle, mutta saattavat käydä myös jopa kilometrien päässä hyvillä ruoka-apajilla. Loppukesästä-alkusyksystä lisääntymisyhdyskunnat hajoavat ja lepakot alkavat lihottaa itseään talvehtimiskuntoon. Osa lepakoista muuttaa talveksi eteläisiin ilmansuuntiin, osa talvehtii Suomessa. Lepakot myös parittelevat syksyllä ja niitä voi kerääntyä niin kutsuttuihin syysparveilupaikkoihin, jotka saattavat sijaita lähellä talvehtimispaikkoja. Talvi on lepakoille erittäin kriittistä aikaa. Lepakot vaipuvat talvihorrokseen tavallisesti lokuussa ja viettävät horroksessa yli puoli vuotta. Hyvä talvehtimispaikka on rauhallinen, sopivan viileä ja kostea. Mikäli talvehtimispaikan olosuhteet muuttuvat oleellisesti,

25 3 aiheuttaa se lepakoille ylimääräisiä heräämisiä horroksesta, joka puolestaan kuluttaa niiden energiavarastoja. Energiavarastojen ennenaikainen loppuminen voi johtaa huonoimmassa tapauksessa siihen, että lepakko kuolee ennen kevättä. Lievemmässä tapauksessa huonokuntoisuus vaikuttaa lepakon tulevan kauden lisääntymismenestykseen. Talvehtivia lepakoita on tavattu luolista, kallion halkeamista, bunkkeista, kaivoksista, maakellareista ja jopa pirunpelloista. Ylipäätään lepakoiden talvehtimisesta tiedetään edelleen melko vähän. Pohjanlepakko Pohjanlepakko on generalisti, laajimalle levinnyt ja todennäköisesti yleisin Suomen lepakkolajeista. Lajin levinneisyysalue kattaa koko Suomen. Pohjanlepakko kaikuluotaa tyypillisesti khz taajuuksilla ja sen kaikuluotausäänet ovat voimakkaita ja kuuluvat avoimessa maastossa jopa 80 metrin päähän. Ravinnokseen laji käyttää kaksisiipisiä, yökkösiä ja muita perhosia. Kesäpiilot ovat rakennuksissa ja ontoissa puissa. Pohjanlepakko synnyttää 1-2 poikasta keskimäärin kesäkuun lopussa. Lajin voi tavata monenlaisista elinympäristöistä, pihoilta, metsäaukioilta ja jopa kaupunkien keskustoista. Vesisiippa Vesiippoja tapaa, nimen mukaisesti, useimmiten vesistöjen ääreltä. Se on yleisimpiä lajejamme ja sen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Suomesta Napapiirille saakka. Alkukesällä laji esiintyy vesistöjen liepeiden lisäksi metsissä. Vesisiipat kaikuluotaavat khz taajuuksilla. Laji on erikoistunut saalistamaan surviaissääskiä, mutta se syö myös vesiperhosia, korentoja, kärpäsiä ja yöperhosia. Vesisiipan kesäpiilot sijaitsevat ontoissa puissa, siltojen alla, pöntöissä tai rakennuksissa. Pohjanlepakon tapaan vesiippa synnyttää poikasen kesäkuun lopulla. Viiksi- ja isoviiksisiippa Viiksisiippalajien tunnistaminen toisistaan on hankalaa ja ne onkin erotettu omiksi lajeiksiin vasta vuonna Sekä viiksi- että isoviiksisiippa on arvioitu meillä melko yleisiksi ja niitä esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa. Molemmat lajit viihtyvät parhaiten metsäympäristöissä. Ne kaikuluotaavat khz taajuuksilla ja ovat ääniltään melko hiljaisia ja kuuluvat parhaimmillaankin vain noin metrin päähän. Ravintonaan lajit käyttävät yöperhosia, sääskiä, kärpäsiä ja korentoja. Useimmiten viiksisiippalajien päiväpiiloja löydetään rakennuksista. Korvayökkö Korvayökkö on varsinkin eteläisessä Suomessa melko yleinen, mutta paikoittaisesti esiintyvä laji. Se on hiljaisen kaikuluotausäänensä vuoksi vaikeasti detektorihavainnoinnilla havaittava. Korvayökkö ääntelee noin ja 20 khz taajuuksilla. Laji on melko paikallinen, viihtyy kulttuuriympäristöissä ja vanhoissa (kuusi)metsissä. Laji on helppo tuntea ulkonäöltä suurista, jopa puolen ruumiin mittaisista korvistaan. Ravinnokseen

26 4 korvayökkö käyttää erityisesti yöperhosia, joita se saalistaa kasvillisuuden seassa puikkelehtien. Lajin kesäpiilot ovat usein rakennuksissa, mutta se hyväksyy myös lepakonpöntöt tai ontot puut päiväpiiloiksi. Harvinaisemmat lajit Edellä esiteltyjen viiden lajin lisäksi Suomessa on tavattu kahdeksan muuta lepakkolajia; ripsi- ja lampisiippa, iso-, kimo-, pikku-, vaivais-, kääpiö- ja etelänlepakko. Ne kaikki ovat enemmän tai vähemmän harvinaisia. Näistä pikkulepakon on todettu lisääntyvän maassamme ja se onkin osoittautunut 2000-luvulla luultua yleisemmäksi automaattidetektorien käytön lisääntyessä. Lajia on tavattu myös Kymenlaakossa (Metsänen, T. 2012). Kaikki Suomessa tavatut lepakot kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV a) lajeihin. Luonnonsuojelulaki kieltää luontodirektiivin liitteen IV a) lajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämisen ja heikentämisen. Suomi on myös ratifioinut EUROBATS-sopimuksen jonka mukaan mm. lepakoiden tärkeät ruokailualueet tulisi ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Raportin liitteenä on tietotaulukko Suomessa tavatuista lepakoista, niiden levinneisyydestä ja uhanalaisluokituksesta. 4 AINEISTO, HAVAINNOT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT Tätä arviointia varten selvitettiin Eläinmuseon Hatikka-tietokannan julkiset lepakkohavainnot, joita ei alueelta kuitenkaan löytynyt. Arvioinnissa perehdyttiin alueelta tehtyyn luontoselvitykseen, ilmakuviin, valokuviin ja YVA-arviointiohjelmaan sekä Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen lausuntoon siitä. Yhdessä lausunnossa referoidussa mielipiteessä mainittiin alueella havaitun lepakko. Lisäksi tänä keväänä toteutetun maastokatselmuksen tekijän (luontokartoittaja eat Petri Parkko) kanssa keskusteltiin ja vaihdettiin sähköposteja. Suomen lepakoiden tarkoista elinympäristövaatimuksista ei ole juurikaan laaja-alaista julkaistua tietoa. Arvioinnin tekemisessä on kuitenkin hyödynnetty tekijän oman kokemuksen lisäksi erilaisia julkaistuja lepakkoselvityksiä ja niiden tuottamaa tietoa lepakoiden elinympäristövaatimuksista. 5 ARVIOINNIN TULOKSET Alueen lepakkoarviointi tehtiin asiantuntija-arviona olemassa olevan tiedon ja lepakoiden elinympäristövaatimuksista saadun tiedon ja kokemuksen perusteella. Arvio suoritettiin lajeittain ja lajikohtaisissa arvioissa viitataan osittain s. 6 karkeaan alueiden kuviointiin (kuva 2.).

27 5 Pohjanlepakko Generalistilajina pohjalepakko on todennäköisin alueella esiintyvä lepakkolaji. KymiRingin alue soveltuu pohjanlepakoille heikosti-tyydyttävästi lähinnä saalistusympäristöksi. Todennäköisesti yksittäisiä pohjanlepakoita voi tavata missäpäin aluetta tahansa. Epätodennäköisimmin lajia tavataan keskeltä taimikoita tai muita avoimimpia alueita (kuviot 5, 7 ja 8). Todennäköisimmin lajin voi tavata saalistelemasta alueen metsäautoteiden, erilaisten varttuneimpien metsäkuvioiden ja niiden tuntumassa sijaitsevien avoimempien alueiden reunavyöhykkeiltä. Alueen heikosta-tyydyttävästä soveltuvuudesta saalistusympäristönä johtuen alueelle ei todennäköisesti synny saalistuspaikkoja, jotka erityisesti keräisivät useita pohjanlepakoita samalle paikalle. Alueen lineaarisille elementeille ei arvioida muodostuvan merkittäviä liikkumisreittejä pohjanlepakoille. Alueelta löydettiin kolme kolohaapaa, jotka voisivat soveltua lisääntymisja levähdyspaikkaan rinnastettavaksi päivehtimispiiloiksi: Puunsuonsaaren eteläreunalla sijaitsevat kaksikolohaapaa ja Puunsuon länsiosassa sijainnut yksinäinen kolohaapa. Koordinaatit: :471986, : ja : Vesisiippa Vesisiipan tapaaminen selvitysalueelta on epätodennäköistä, mutta mahdollista satunnaisesti. Potentiaalisimmat alueet ovat Kaakonlampi ja alueen leveimmät ojat, joissa vettä on pysyvämmin. Vesisiipat voivat myös liikkua tieuria pitkin esim. Mustalammen suunnalta alueelle ja takaisin. Pääosa alueesta voidaan kuitenkin katsoa olevan lajille epätyypillistä elinympäristöä. Tyypillisiä ja potentiaalisia vesisiipoille soveltuvia lisääntymisja levähdyspaikkoja ei arvioida sijaitsevan alueella. Viiksisiipat Viiksi- ja isoviiksisiippa esiintyvät usein metsäalueilla. Selvitysalueen metsät ovat kuitenkin yleisesti ottaen lajeille liian nuoria ja pirstaleisia. Todennäköisesti yksittäisiä viiksisiippoja voi kuitenkin saalistaa alueen varttuneimmilla ja aluskasvillisuudeltaan tiheimmillä metsäkuvioilla (esim. itäisin kuvio 2 ja vihreän 2 kuvion sisään jäävä kuvio 1). Alueen pohjoispuolen luonnonsuojelualueen läheisyyden arvioidaan lisäävän myös viiksisiippojen esiintymistodennäköisyyttä kuvioilla 4 ja 9. Lajit liikkuvat myös erilaisia kapeita, metsäpeitteen sisäänjääviä uria myöden. Lajeille merkittävien saalistusaluekeskittymien puuttuminen tekee kuitenkin tällaisten huomioitavien liikkumisurien olemassa olon melko epätodennäköiseksi.teoriassa myös siipat voivat käyttää em. kolohaapoja päivehtimispaikkoinaan. Muut lajit Muita Suomessa tavattuja lepakkolajeja ei niiden harvinaisuuden ja/tai elinympäristövaatimuksien johdosta todennäköisesti esiinny alueella.

28 6 Kuva 2 ja selite. Alueen kuvioinnit. 6 SUOSITUKSET Mikäli Puunsuon länsiosassa tai Puunsuonsaaren eteläreunassa olevia kolohaapoja on suunniteltu kaataa tai ne jäävät moottoriradan sisälle, olisi suositeltavaa tutkia varmuuden vuoksi niiden toimiminen pohjanlepakon tai viiksisiippojen mahdollisina päivehtimispaikkoina. Hankkeen vaikutusten arviointia ja mikäli hanke toteutuu, myös sen lievennystoimenpiteiden suunnittelua (esim. valaistus) helpottaisi, jos alueelta tehtäisiin lepakkokartoitus.

29 7 LIITTEET Liite 1. Suomessa tavatut lepakot, niiden levinneisyys ja uhanalaisluokitus. Nimi Levinneisyys UHEX-luokka Isolepakko (Nyctalus noctula ) Laikuttainen, Etelä-Suomi, muuttaja - Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) Laajalle levinnyt, Etelä- Lappiin, joitain havaintoja pohjoisempaakin LC Etelänlepakko (Eptesicus serotinus) Havainto yhdestä yksilöstä Etelä-Suomesta Kimolepakko (Vespertilio murinus) Laikuttainen, Etelä-Suomi, muuttaja - Korvayökkö (Plecotus auritus) Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, 63 asti LC Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) Laikuttainen, Etelä-Suomi. (Ensihavainto 1979; ensimmäinen lisääntymishavainto 2006) VU Vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus) Laikuttainen, Etelä-Suomi (ensihavainto 2001) - Kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus) Yksi havainto Etelä-Suomesta Ripsisiippa (Myotis nattereri) harvinainen, Etelä-Suomi, uhanalainen EN Isoviiksisiippa (Myotis brandtii) Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, N asti LC Viiksisiippa (Myotis mystacinus) Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, N asti LC Vesisiippa (Myotis daubentonii) Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, lähes 67 N asti LC Lampisiippa (Myotis dasycneme) Laikuttainen, Itä-Suomi (1 talvehtimishavainto 2002, havainto kahdesta yksilöstä kesällä 2006) - Lähde: LTKM, 2012 [ Luettu LÄHTEET Metsänen, T Pyhtään tuulivoimayleiskaava-alueen lepakkopotentiaalin arviointi Parkko, P Iitin Tillolankankaan moottoriratahankkeen luontoselvitys Luontoselvitys Kotkansiipi. 8 s.

30 1 Lepakkoselvitys Tillolankangas-KymiRing Timo Metsänen & Petri Parkko

31 2 Sisällysluettelo 1 Johdanto Alueen yleiskuvaus Lepakoiden elintavoista...3 Pohjanlepakko...4 Vesisiippa...4 Viiksi- ja isoviiksisiippa...4 Korvayökkö...5 Harvinaisemmat lajit Aineisto, havainnot ja epävarmuustekijät Tulokset Johtopäätökset ja suositukset JOHDANTO Tämä lepakkoselvitys liittyy Tillolankankaan alueelle suunniteltuun moottoriratahankkeeseen. Selvityksen tavoitteena on antaa taustatietoa hankkeen YVAmenettelyyn ja kaavoitukseen lepakoiden osalta. Tässä dokumentissa on selostettu selvityksen tulokset ja annetaan suosituksia maankäytönsuunnittelulle. Selvityksen maastotöistä vastasivat molemmat tekijät ja raportoinnista Timo Metsänen. 2 ALUEEN YLEISKUVAUS Suunnittelualueen metsät ovat pääosin mänty- ja koivuvaltaisia kasvatusmetsiä. Myös kuusivaltaisia kuvioita löytyy sekä erilaisia rämemuuntumia. Alueen eteläosa on ollut aikaisemmin soranottoalueena ja vanhojen maisemoitujen alueiden lisäksi siellä sijaitsee nykyään endurorata. Aivan alueen pohjoiskulmauksessa on pieni suorantainen lampi, joka on säilynyt melko luonnontilaisena ja alueen kaakkoisosassa on luonnontilaiseen verrattava pieni ojittamaton isovarpuräme (Parkko, 2008).

32 3 3 LEPAKOIDEN ELINTAVOISTA Tähän mennessä Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, joista seuraavien viiden on arvioitu esiintyvän maassamme yleisinä; pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Vaikka Suomessa tehdään nykyisin peruslepakkokartoituksia rajatuilla alueilla melko säännöllisesti erilaisiin hankkeisiin liittyen, pitkäaikaiset lepakkoseurannat ja kattavat tutkimukset puuttuvat. Edelleen Suomen lepakkolajisto, lepakoiden esiintymistiheydet, tarkat elinympäristövaatimukset, muuttoreitit ja levinneisyydet sekä lajien kantojen suuruudet ja niiden vaihtelut tunnetaan vain melko karkeasti tai ei ollenkaan. Kaikki Suomessa ja Euroopassa tavattavat lepakot ovat hyönteissyöjiä. Ne ovat kokoonsa nähden erittäin pitkäikäisiä (venäläinen isoviiksisiippa pitää hallussaan 44 vuoden ikäennätystä) ja lisääntyvät hitaasti (1-2 poikasta kerrallaan). Ravinnokseen lepakot käyttävät erilaisia hyönteisiä, joita ne saalistavat lennossa. Toiset lajit troolaavat hyönteisiä avoimesta ilmatilasta, toiset poimivat niitä erilaisilta pinnoilta (lehvästö, oksat, rungot jne.). Yksi lepakko voi syödä yhden yön aikana jopa hyttysen kokoista hyönteistä. Lepakot suunnistavat ja hahmottavat ympäristöään kaikuluotauksen avulla. Luotaukseen käytettävät äänet ovat pääosin ihmisen kuuloalueen ulkopuolella. Suomessa esiintyvät lepakkolajit ääntelevät pääasiassa noin khz alueella, kun ihmisen kuuloalue loppuu noin 20 khz:iin. Lisäksi lepakoilla on sosiaalisia ääniä joita voi kuulla myös ilman detektoreja paljaalla korvalla. Näitä ääniä lepakot käyttävät muun muassa keskinäiseen yhteydenpitoon, erityisesti emojen ja poikasten välillä. Kuva 1. Lepakoiden vuosi. Eeva-Maria Kyheröinen

33 4 Kesäisin lepakkoja tavataan monenlaisista piilopaikoista. Ne päivehtivät rakennuksissa, puiden koloissa, kaarnan alla, linnunpöntöissä ym. lämpöisissä ja ahtaissa paikoissa, joissa ovat turvassa pedoilta. Pääasiassa naaraiden muodostamat lisääntymisyhdyskunnat voivat käsittää muutamia, jopa kymmeniä tai harvoin satoja yksilöitä. Tyypillisimmin tällainen lisääntymisyhdyskunta löytyy rakennuksesta. Kesäöisin lepakot levittäytyvät saalistamaan pääasiassa päivehtimispaikkojen lähialueelle, mutta saattavat käydä myös jopa kilometrien päässä hyvillä ruoka-apajilla. Loppukesästä-alkusyksystä lisääntymisyhdyskunnat hajoavat ja lepakot alkavat lihottaa itseään talvehtimiskuntoon. Osa lepakoista muuttaa talveksi eteläisiin ilmansuuntiin, osa talvehtii Suomessa. Lepakot myös parittelevat syksyllä ja niitä voi kerääntyä niin kutsuttuihin syysparveilupaikkoihin, jotka saattavat sijaita lähellä talvehtimispaikkoja. Talvi on lepakoille erittäin kriittistä aikaa. Lepakot vaipuvat talvihorrokseen tavallisesti lokuussa ja viettävät horroksessa yli puoli vuotta. Hyvä talvehtimispaikka on rauhallinen, sopivan viileä ja kostea. Mikäli talvehtimispaikan olosuhteet muuttuvat oleellisesti, aiheuttaa se lepakoille ylimääräisiä heräämisiä horroksesta, joka puolestaan kuluttaa niiden energiavarastoja. Energiavarastojen ennenaikainen loppuminen voi johtaa huonoimmassa tapauksessa siihen, että lepakko kuolee ennen kevättä. Lievemmässä tapauksessa huonokuntoisuus vaikuttaa lepakon tulevan kauden lisääntymismenestykseen. Talvehtivia lepakoita on tavattu luolista, kallion halkeamista, bunkkeista, kaivoksista, maakellareista ja jopa pirunpelloista. Ylipäätään lepakoiden talvehtimisesta tiedetään edelleen melko vähän. Pohjanlepakko Pohjanlepakko on generalisti ja laajimalle levinnyt ja todennäköisesti yleisin Suomen lepakkolajeista. Lajin levinneisyysalue kattaa koko Suomen. Pohjanlepakko kaikuluotaa tyypillisesti khz taajuuksilla ja sen kaikuluotausäänet ovat voimakkaita ja kuuluvat avoimessa maastossa jopa 80 metrin päähän. Ravinnokseen laji käyttää kaksisiipisiä, yökkösiä ja muita perhosia. Kesäpiilot ovat rakennuksissa ja ontoissa puissa. Pohjanlepakko synnyttää 1-2 poikasta keskimäärin kesäkuun lopussa. Lajin voi tavata monenlaisista elinympäristöistä, pihoilta, metsäaukioilta ja jopa kaupunkien keskustoista. Vesisiippa Vesiippoja tapaa, nimensä mukaisesti, useimmiten vesistöjen ääreltä. Se on yleisimpiä lajejamme ja sen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Suomensta Napapiirille saakka. Alkukesällä laji esiintyy vesistöjen liepeiden lisäksi metsissä. Vesisiipat kaikuluotaavat 4045 khz taajuuksilla. Laji on erikoistunut saalistamaan surviaissääskiä, mutta se syö myös vesiperhosia, korentoja, kärpäsiä ja yöperhosia. Vesisiipan kesäpiilot sijaitsevat ontoissa puissa, siltojen alla, pöntöissä tai rakennuksissa. Pohjanlepakon tapaan vesiippa synnyttää poikasen kesäkuun lopulla. Viiksi- ja isoviiksisiippa Viiksisiippalajien tunnistaminen toisistaan on hankalaa ja ne onkin erotettu omiksi lajeiksiin

34 5 vasta vuonna Sekä viiksi- että isoviiksisiippa on arvioitu meillä melko yleisiksi ja niitä esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa. Molemmat lajit viihtyvät parhaiten metsäympäristöissä. Ne kaikuluotaavat khz taajuuksilla ja ovat ääniltään melko hiljaisia ja kuuluvat parhaimmillaankin vain noin metrin päähän. Ravintonaan lajit käyttävät yöperhosia, sääskiä, kärpäsiä ja korentoja. Useimmiten viiksisiippalajien päiväpiiloja löydetään rakennuksista. Korvayökkö Korvayökkö on varsinkin eteläisessä Suomessa melko yleinen, mutta paikoittaisesti esiintyvä laji. Se on hiljaisen kaikuluotausäänensä vuoksi vaikeasti detektorihavainnoinnilla havaittava. Korvayökkö ääntelee noin ja 20 khz taajuuksilla. Laji on melko paikallinen, viihtyy kulttuuriympäristöissä ja vanhoissa (kuusi)metsissä. Laji on helppo tuntea ulkonäöltä suurista, jopa puolen ruumiin mittaisista korvistaan. Ravinnokseen korvayökkö käyttää erityisesti yöperhosia, joita se saalistaa kasvillisuuden seassa puikkelehtien. Lajin kesäpiilot ovat usein rakennuksissa, mutta se hyväksyy myös lepakonpöntöt tai ontot puut päiväpiiloiksi. Harvinaisemmat lajit Edellä esiteltyjen viiden lajin lisäksi Suomessa on tavattu kahdeksan muuta lepakkolajia; ripsi- ja lampisiippa, iso-, kimo-, pikku-, vaivais-, kääpiö- ja etelänlepakko. Ne kaikki ovat enemmän tai vähemmän harvinaisia. Näistä pikkulepakon on todettu lisääntyvän maassamme ja se onkin osoittautunut 2000-luvulla luultua yleisemmäksi automaattidetektorien käytön lisääntyessä. Lajia on tavattu myös Kymenlaakossa (mm. Metsänen, T. 2012). Kaikki Suomessa tavatut lepakot kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV a) lajeihin. Luonnonsuojelulaki kieltää luontodirektiivin liitteen IV a) lajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämisen ja heikentämisen. Suomi on myös ratifioinut EUROBATS-sopimuksen jonka mukaan mm. lepakoiden tärkeät ruokailualueet tulisi ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Raportin liitteenä on tietotaulukko Suomessa tavatuista lepakoista, niiden levinneisyydestä ja uhanalaisluokituksesta. 4 AINEISTO, HAVAINNOT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT Tätä selvitystä varten alueella tehtiin kolmen kerran kartoitusinventoinnit (kesä-elokuussa) SLTY:n suositusten mukaisesti (SLTY; 2012) ja lisäksi alueelle sijoitettiin heinäkuussa kaksi passiividetektoria havainnoimaan lepakoita. Alue kierrettiin kauttaaltaan läpi hyödyntäen teitä ja polkuja sekä liikkumalla myös peitteisessä metsämaastossa. Työssä hyödynnettiin myös aikaisemmin laadittua lepakkopotentiaalin arviointi -raporttia, jossa mm. katsottiin Eläinmuseon Hatikka-tietokannan julkiset lepakkohavainnot, joita ei ollut alueelta. Perehdyttiin alueelta tehtyyn luontoselvitykseen, ilmakuviin, valokuviin ja YVA-arviointiohjelmaan ja Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen lausuntoon siitä. Alueelta löydetyt kolohaavat pyrittiin tarkastamaan kiipeämällä puihin ja katsomalla kolot läpi endoskoopilla. Puusuonsaaren kolohaavat tarkastettiin illalla jolloin mahdollisesti

35 6 koloista lähteviä lepakoita havainnoitiin myös detektorilla. Toisen haavan ylimmälle kololle ei päästy kiipeämään, sillä turvavyö ei ylettynyt haavankäävän vaurioittaman pullistuman yli. Aamulla yritettiin lisäksi tarkastaa yksittäinen toisaalta löydetty kolohaapa, mutta kiipeäminen siihen todettiin vaaralliseksi, koska puun kuori oli irtonainen ja ei olisi todennäköisesti kestänyt irtoamatta kiipeämistä tolppakengillä. Kuva 2. Kolohaavan runkoa, josta märkä kuori irtosi ja kiipeäminen jouduttiin keskeyttämään Timo Metsänen 5 TULOKSET Alueen aktiivikartoituksessa havaittiin pohjanlepakoita (noin 16 eri yksilöä) ja yksittäinen siippalaji (Myotis sp), todennäköisesti viiksi- tai isoviiksisiippa. Havainnot jakautuivat alueelle melko tasaisesti ja painottuivat selvästi heinäkuun käynnille. Kesäkuun kierroksella havaittiin yksi pohjanlepakko ja elokuussa yksi pohjanlepakko sekä yksi siippa. Kaikki havainnot ja passiividetektorien sijainti on esitetty kartalla 1. Passiividetektoreiden äänitteet analysoitiin kuuntelemalla ja niiden tulokset on esitetty liitetaulukossa (Liite 2. Ciel1 eteläisempi ja Ciel2 pohjoisempi). Eteläisempi laite äänitti 25 lepakkoa, joista valtaosa oli siippoja (Myotis sp) ja pohjoisempi laite äänitti 29 lepakkoa,

36 7 joista valtaosa oli pohjanlepakoita. Äänitysten määristä ei pysty päättelemään lepakkoyksilöiden määriä, mutta yleisesti verraten äänitteiden määrä oli melko alhainen heinäkuiselle havainnoinnille. Kartta 1. Alueen lepakkohavainnot ja passiividetektorien sijainnit. 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Alueelta ei löydetty lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja eivätkä havainnot kuvasta, että alueella olisi myöskään merkittäviä saalistuskeskittymiä. Eniten havaintoja tehtiin alueen tieurilla, joita tosin hyödynnettiin myös eniten kartoitusreitteinä. Tieurat toimivat jossain määrin pohjanlepakoiden siirtymäreitteinä ja saalistuspaikkoina, mutta vähäisen yksilömäärän perusteella, suhteessa alueen pinta-alaan, niitä ei voida pitää erityisen merkittävinä. Mahdollisuuksien mukaan, alueen kolohaavat olisi hyvä säilyttää potentiaalisina lepakoiden päivehtimispaikkoina ja säilyttää alueen eteläosan tieurat lineaarisina maisemaelementteinä. Näitä kohteita ei tulisi myöskään valaista tarpeettomasti toukoelokuussa.

37 8 LIITTEET Liite 1. Suomessa tavatut lepakot, niiden levinneisyys ja uhanalaisluokitus. Nimi Isolepakko (Nyctalus noctula ) Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) Etelänlepakko (Eptesicus serotinus) Kimolepakko (Vespertilio murinus) Korvayökkö (Plecotus auritus) Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) Vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus) Kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus) Ripsisiippa (Myotis nattereri) Isoviiksisiippa (Myotis brandtii) Viiksisiippa (Myotis mystacinus) Vesisiippa (Myotis daubentonii) Lampisiippa (Myotis dasycneme) Levinneisyys Laikuttainen, Etelä-Suomi, muuttaja Laajalle levinnyt, Etelä- Lappiin, joitain havaintoja pohjoisempaakin Havainto yhdestä yksilöstä Etelä-Suomesta 2008 Laikuttainen, Etelä-Suomi, muuttaja Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, 63 asti Laikuttainen, Etelä-Suomi. (Ensihavainto 1979; ensimmäinen lisääntymishavainto 2006) Laikuttainen, Etelä-Suomi (ensihavainto 2001) Yksi havainto Etelä-Suomesta 2007 harvinainen, Etelä-Suomi, uhanalainen Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, N asti Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, N asti Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, lähes 67 N asti Laikuttainen, Itä-Suomi (1 talvehtimishavainto 2002, havainto kahdesta yksilöstä kesällä 2006) UHEX-luokka LC LC VU EN LC LC LC - Lähde: LTKM, 2012 [ Luettu Liite 2. Passiividetektorien havainnot Laite Pohjanlepakko Ciel1 CDP102 6 Ciel2 CDP havainnot %-osuus 33 61,1 Siippalaji 19 2 Lepakkolaji 0 0 Yht ,9 0 0, ,0 LÄHTEET Metsänen, T Pyhtään tuulivoimayleiskaava-alueen lepakkopotentiaalin arviointi. Luontoselvitys Kotkansiipi ja Luontoselvitys Metsänen. Sähköinen raportti. Parkko, P Iitin Tillolankankaan moottoriratahankkeen luontoselvitys Luontoselvitys Kotkansiipi. 8 s. SLTY, Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen suositus lepakkokartoituksista. Sähköinen dokumentti [ Luettu

38 2014 Iitin Tillolankankaan KymiRingin moottorirata-alueen perhosarviointi Jari Kaitila