Lepakkopotentiaalin arviointi 2014 Kouvolan keskeisen kaupunkialueen osayleiskaava. Timo Metsänen & Petri Parkko

Transkriptio

1 Kouvolan keskeisen kaupunkialueen osayleiskaava kaavaselostuksen liite 15 Lepakkopotentiaalin arviointi 214 Kouvolan keskeisen kaupunkialueen osayleiskaava Timo Metsänen & Petri Parkko Luontoselvitys Metsänen Luontoselvitys Kotkansiipi Adelenpolku 2 Hirveläntie Helsinki 4591 Voikkaa

2 2 1 JOHDANTO ALUEEN YLEISKUVAUS LEPAKOIDEN ELINTAVOISTA... 4 Pohjanlepakko... 6 Vesisiippa... 7 Viiksi- ja isoviiksisiippa... 7 Korvayökkö... 7 Harvinaisemmat lajit AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT... 8 Olemassa olevat lepakkotiedot... 9 Epävarmuustekijät KOHTEIDEN ARVOTTAMINEN TULOKSET SUOSITUKSET JA JATKOSELVITYSTARPEET YHTEENVETO LIITTEET Kannen kuva: Autiotalo Maunukselasta Petri Parkko

3 3 1 JOHDANTO Kouvolan kaupungin yleiskaavoituksessa on vireillä Kouvolan keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavan laatiminen. Kaavan luontoselvityksiä päätettiin täydentää keväällä 214 yleispiirteisellä lepakkokartoituksella, jonka tavoitteena oli tunnistaa ja arvottaa kaavaalueet lepakoiden kannalta kolmeen pääluokkaan. Työ tehtiin elinympäristötarkasteluna hyödyntäen olemassa olevia luontoselvitysaineistoja ja muita tietoja. Selvitys on toistaiseksi laajin Kouvolassa toteutettu lepakkokartoitus. Kaikki Suomessa tavatut lepakot kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV a) lajeihin. Luonnonsuojelulaki kieltää luontodirektiivin liitteen IV a) lajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämisen ja heikentämisen. Suomi on myös ratifioinut EUROBATS-sopimuksen jonka mukaan muun muassa lepakoiden tärkeät ruokailualueet tulisi ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Liitteenä on tietotaulukko (liite 1.) Suomessa tavatuista lepakoista, niiden levinnäisyydestä ja uhanalaisluokituksesta. Tähän mennessä Suomessa on tavattu 13 lajia, joista viisi arvioidaan yleisiksi; pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. 2 ALUEEN YLEISKUVAUS Kouvola sijaitsee Kymenlaakson pohjois-osassa, pääosin Suomenlahteen laskevan Kymenvirran itäpuolella eteläboreaalisella metsäkasvillisuusvyöhykkeellä. Alue on kaupungin, maaseutuasutuksen, viljelysten ja metsien sekä vesistöjen mosaiikkia. Koko kaava-alueen pinta-ala on noin 259 km² ja varsinaiset kaavoituskohteet koostuvat 58 hyvin erilaisesta alueesta. Kaava-alue ja kaavoituskohteet on esitetty kartalla 1.

4 4 Kartta 1. Yleiskaava-alue ja kaavoituskohteet. 3 LEPAKOIDEN ELINTAVOISTA Tähän mennessä Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, joista seuraavien viiden on arvioitu esiintyvän maassamme yleisinä; pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Vaikka Suomessa tehdään nykyisin peruslepakkokartoituksia rajatuilla alueilla melko säännöllisesti erilaisiin hankkeisiin liittyen, pitkäaikaiset lepakkoseurannat ja kattavat tutkimukset puuttuvat. Edelleen Suomen lepakkolajisto, lepakoiden esiintymistiheydet, tarkat elinympäristövaatimukset, muuttoreitit ja levinneisyydet sekä lajien kantojen suuruudet ja niiden vaihtelut tunnetaan vain melko karkeasti tai ei ollenkaan.

5 5 Kaikki Suomessa ja Euroopassa tavattavat lepakot ovat hyönteissyöjiä. Ne ovat kokoonsa nähden erittäin pitkäikäisiä (venäläinen isoviiksisiippa pitää hallussaan 44 vuoden ikäennätystä) ja lisääntyvät hitaasti (1-2 poikasta kerrallaan). Ravinnokseen lepakot käyttävät erilaisia hyönteisiä, joita ne saalistavat lennossa. Toiset lajit troolaavat hyönteisiä avoimesta ilmatilasta, toiset poimivat niitä erilaisilta pinnoilta (lehvästö, oksat, rungot jne.). Yksi lepakko voi syödä yhden yön aikana jopa 2-3 hyttysen kokoista hyönteistä. Kuva 1. Lepakoiden vuosi. Eeva-Maria Kyheröinen Lepakot suunnistavat ja hahmottavat ympäristöään kaikuluotauksen avulla. Luotaukseen käytettävät äänet ovat pääosin ihmisen kuuloalueen ulkopuolella. Suomessa esiintyvät lepakkolajit ääntelevät pääasiassa noin 2-6 khz alueella, kun ihmisen kuuloalue loppuu noin 2 khz:iin. Lisäksi lepakoilla on sosiaalisia ääniä joita voi kuulla myös ilman

6 6 detektoreja paljaalla korvalla. Näitä ääniä lepakot käyttävät muun muassa keskinäiseen yhteydenpitoon, erityisesti emojen ja poikasten välillä. Kesäisin lepakkoja tavataan monenlaisista piilopaikoista. Ne päivehtivät rakennuksissa, puiden koloissa, kaarnan alla, linnunpöntöissä ym. lämpöisissä ja ahtaissa paikoissa, joissa ovat turvassa pedoilta. Pääasiassa naaraiden muodostamat lisääntymisyhdyskunnat voivat käsittää muutamia, jopa kymmeniä tai harvoin satoja yksilöitä. Tyypillisimmin tällainen lisääntymisyhdyskunta löytyy rakennuksesta. Kesäöisin lepakot levittäytyvät saalistamaan pääasiassa päivehtimispaikkojen lähialueelle, mutta saattavat käydä myös jopa kilometrien päässä hyvillä ruoka-apajilla. Loppukesästä-alkusyksystä lisääntymisyhdyskunnat hajoavat ja lepakot alkavat lihottaa itseään talvehtimiskuntoon. Osa lepakoista muuttaa talveksi eteläisiin ilmansuuntiin, osa talvehtii Suomessa. Lepakot myös parittelevat syksyllä ja niitä voi kerääntyä niin kutsuttuihin syysparveilupaikkoihin, jotka saattavat sijaita lähellä talvehtimispaikkoja. Talvi on lepakoille erittäin kriittistä aikaa. Lepakot vaipuvat talvihorrokseen tavallisesti lokuussa ja viettävät horroksessa yli puoli vuotta. Hyvä talvehtimispaikka on rauhallinen, sopivan viileä ja kostea. Mikäli talvehtimispaikan olosuhteet muuttuvat oleellisesti, aiheuttaa se lepakoille ylimääräisiä heräämisiä horroksesta, joka puolestaan kuluttaa niiden energiavarastoja. Energiavarastojen ennenaikainen loppuminen voi johtaa huonoimmassa tapauksessa siihen, että lepakko kuolee ennen kevättä. Lievemmässä tapauksessa huonokuntoisuus vaikuttaa lepakon tulevan kauden lisääntymismenestykseen. Talvehtivia lepakoita on tavattu luolista, kallion halkeamista, bunkkeista, kaivoksista, maakellareista ja jopa pirunpelloista. Ylipäätään lepakoiden talvehtimisesta tiedetään edelleen melko vähän. Pohjanlepakko Pohjanlepakko on generalisti ja laajimalle levinnyt ja todennäköisesti yleisin Suomen lepakkolajeista. Lajin levinneisyysalue kattaa koko Suomen. Pohjanlepakko kaikuluotaa tyypillisesti khz taajuuksilla ja sen kaikuluotausäänet ovat voimakkaita ja kuuluvat

7 7 avoimessa maastossa jopa 8 metrin päähän. Ravinnokseen laji käyttää kaksisiipisiä, yökkösiä ja muita perhosia. Kesäpiilot ovat rakennuksissa ja ontoissa puissa. Pohjanlepakko synnyttää 1-2 poikasta keskimäärin kesäkuun lopussa. Lajin voi tavata monenlaisista elinympäristöistä, pihoilta, metsäaukioilta ja jopa kaupunkien keskustoista. Vesisiippa Vesiippoja tapaa, nimensä mukaisesti, useimmiten vesistöjen ääreltä. Se on yleisimpiä lajejamme ja sen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Suomensta Napapiirille saakka. Alkukesällä laji esiintyy vesistöjen liepeiden lisäksi metsissä. Vesisiipat kaikuluotaavat 4-45 khz taajuuksilla. Laji on erikoistunut saalistamaan surviaissääskiä, mutta se syö myös vesiperhosia, korentoja, kärpäsiä ja yöperhosia. Vesisiipan kesäpiilot sijaitsevat ontoissa puissa, siltojen alla, pöntöissä tai rakennuksissa. Pohjanlepakon tapaan vesiippa synnyttää poikasen kesäkuun lopulla. Viiksi- ja isoviiksisiippa Viiksisiippalajien tunnistaminen toisistaan on hankalaa ja ne onkin erotettu omiksi lajeiksiin vasta vuonna 197. Sekä viiksi- että isoviiksisiippa on arvioitu meillä melko yleisiksi ja niitä esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa. Molemmat lajit viihtyvät parhaiten metsäympäristöissä. Ne kaikuluotaavat 45-5 khz taajuuksilla ja ovat ääniltään melko hiljaisia ja kuuluvat parhaimmillaankin vain noin 15-2 metrin päähän. Ravintonaan lajit käyttävät yöperhosia, sääskiä, kärpäsiä ja korentoja. Useimmiten viiksisiippalajien päiväpiiloja löydetään rakennuksista. Korvayökkö Korvayökkö on varsinkin eteläisessä Suomessa melko yleinen, mutta paikoittaisesti esiintyvä laji. Se on hiljaisen kaikuluotausäänensä vuoksi vaikeasti detektorihavainnoinnilla havaittava. Korvayökkö ääntelee noin 42-5 ja 2 khz taajuuksilla. Laji on melko paikallinen, viihtyy kulttuuriympäristöissä ja vanhoissa (kuusi)metsissä. Laji on helppo tuntea ulkonäöltä suurista, jopa puolen ruumiin

8 8 mittaisista korvistaan. Ravinnokseen korvayökkö käyttää erityisesti yöperhosia, joita se saalistaa kasvillisuuden seassa puikkelehtien. Lajin kesäpiilot ovat usein rakennuksissa, mutta se hyväksyy myös lepakonpöntöt tai ontot puut päiväpiiloiksi. Harvinaisemmat lajit Edellä esiteltyjen viiden lajin lisäksi Suomessa on tavattu kahdeksan muuta lepakkolajia; ripsi- ja lampisiippa, iso-, kimo-, pikku-, vaivais-, kääpiö- ja etelänlepakko. Ne kaikki ovat enemmän tai vähemmän harvinaisia. Näistä pikkulepakon on todettu lisääntyvän maassamme ja se onkin osoittautunut 2-luvulla luultua yleisemmäksi automaattidetektorien käytön lisääntyessä. Lajia on tavattu myös Kymenlaakossa (mm. Metsänen, T. 212). Kaikki Suomessa tavatut lepakot kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV a) lajeihin. Luonnonsuojelulaki kieltää luontodirektiivin liitteen IV a) lajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämisen ja heikentämisen. Suomi on myös ratifioinut EUROBATS-sopimuksen jonka mukaan mm. lepakoiden tärkeät ruokailualueet tulisi ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. 4 AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT Pääpaino lepakkoarvioinnissa oli ilmakuvatulkinnassa, Googlen Streetview kuvissa ja aikaisemmin tehtyjen luontoselvitysaineistojen ja kohdekuvausten tulkinnassa sekä Kouvolan kaupungin metsäkuviotiedoissa ja rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR) rakennusten rakentamisvuosissa. Näitä tietoja käytettiin kaikkien alueiden luokittelussa. Lisäksi osalle alueista tehtiin maastokatselmuksia, havainnoitiin lepakoita maastossa käsidetektorilla ja sijoitettiin passiividetektoreja havainnoimaan lepakoita. Eri työmetodien käyttö alueittain on esitetty liitetaulukossa 2. Lisäksi etsittiin olemassa olevia lepakkotietoja eri lähteistä. Näiden työmetodien ja aineistojen kombinaationa tuotettiin kolmeen luokkaan sijoittuvia aluerajauksia lepakkopotentiaalista.

9 9 Olemassa olevat lepakkotiedot Arviointia varten tarkastettiin Eläinmuseon Hatikka-tietojärjestelmän julkiset havainnot, joista löytyi 9 kappaletta hyödynnettävissä olevaa havaintoa (tarkat koordinaattitiedot). Nämä havainnot koskivat pohjanlepakkoa (7 havaintoa) ja yhtä vesisiippaa ja viiksisiippalajia. Nämä havainnot eivät osuneet kaava-alueelle. Lisäksi aineistosta löydettiin yksi havainto joka koskenee kesäyhdyskuntaa (Pioneeripuisto) ja yksi talvehtimishavainto pohjanlepakosta (Patterinmäki). Patterinmäkeä ei kuitenkaan pystytty sijoittamaan kartalle, sillä koordinaattitiedot puuttuivat havainnosta. Hatikassa ei ollut salattuja havaintoja Kouvolasta (VIITE) Lisäksi LUOMUKSELTA ostettiin muut mahdolliset lepakkohavainnot (esim. kokoelmanäytteet ja rengastustiedot) Kouvolasta. Tietojen paikkatiedon tarkkuus ei kuitenkaan mahdollistanut tietojen hyödyntämistä tässä analyysissä, sillä havaintopisteiden tarkkuudet vaihtelivat 1-99 metrin välillä. Aineiston saate ja itse aineisto välitetään kuitenkin tilaajan käyttöön. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksella ei ollut toimialueeltaan tiedossa yhtään lepakkohavaintoa Hertta -tietojärjestelmässä (Tanska, T., 214). Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen lepakkohavainnot.info -tietokanta on suljettu ja tietoja ei saa tällä hetkellä ulos järkevässä dataformaatissa. Aineistoa yritetään tarkastella vielä uudelleen syyskuussa ja se toimitetaan tilaajalle jälkikäteen sähköisessä muodossa. Olemassa olevat tiedot eivät olleet kovinkaan käyttökelpoisia tähän analyysiin liittyen, mutta toivottavasti niistä on myöhemmin hyötyä Kouvolan alueelle tehtävissä selvityksissä.

10 1 Epävarmuustekijät Lepakoiden inventointimentelmiä on useita ja niiden käyttö on vielä eritasoisten kaavojen sekä hankkeiden luontoselvitysten yhteydessä vakiintumatonta ja riippuu myös kartoitettavasta alueesta sekä hankkeesta. Elinympäristö- tai biotooppitarkastelu on metodina työmäärää säästävä, mutta tiedot maamme lepakoiden erilaisista elinympäristövaatimuksista ovat edelleen puutteellisia ja julkaistu tieto on melko yleisluontoista. Lepakkopotentiaalin arvioinnin epävamuustekijöitä ovat lisäksi ilmakuvien ja Streetview -kuvien ikä ja resoluutio ja rakennusten todellinen soveltuus lepakoille, jotka tulee huomioida myöhemmässä vaiheessa kaavahanketta. Yhtenä luokitukseen vaikuttavana seikkana käytettiin liito-oravan esiintymisalueita, koska laji esiintyy useimmiten varttuneilla metsäalueilla, joissa on kolopuita. Kaava-alueen kaikilta kohteilta ei ole kuitenkaan kartoitettu lepakoillekin päivehtimiseen soveltuvien kolopuiden tai linnunpönttöjen olemassa oloa. 5 KOHTEIDEN ARVOTTAMINEN Kaavoituskohteet arvotettiin työn tarjouspyynnön tehtävän kuvauksen perusteella kolmeen eri luokkaan. Luokitukseen vaikuttivat alueella sijaitsevat yli 3 vuotta vanhat rakennukset pihapiireineen, liito-oravalle soveltuvan elinympäristön olemassa olo, vesistöjen läheisyys, maiseman lineaariset elementit ja metsän ikä- ja rakenne. Myös tehdyt lepakkohavainnot ja maastokatselmuksen tulokset selkiyttivät luokitusta. I-luokka sisältää potentiaalisia lisääntymis- ja levähdysalueita (yli 3 vuotta vanhat rakennukset, pihapiirit ja liito-oravalle soveliaat metsät, joissa on vanhaa puustoa ja koloja yms. lepakoille todennäköisesti soveliaita päivehtimispaikkoja).

11 11 II-luokkaan kuuluu pääosin varttuneita metsiä, vesistön läheisyydessä olevia alueita, puistoja ja muita sekalaisia alueita, jotka arvioitiin potentiaalisiksi saalistusalueiksi muillekin lajeille, kuin pohjanlepakolle. Luokan rajaukset sisältävät myös potentiaaliset siirtymäreitit. III-luokkaan kuuluvien alueiden arvioitiin olevan vähemmän merkittäviä yleisesti lepakoille. Näitä ovat mm. avoimet viljelysalueet, avohakkuut ja taimikot sekä soranottoalueet tms. Näilläkin alueilla voi kuitenkin esiintyä pohjanlepakoita ja satunnaisesti muitakin lajeja. 6 TULOKSET Lepakkopotentiaalin analysoinnin tulokset on esitetty paikkatietoaineistona, joista voidaan luoda tarvittavia liitekarttoja kohteittain kaavoituksen tarpeisiin. I-luokan alueita rajattiin yhteensä 5 kuviota, II-luokan alueita yhteensä 1 ja IIIluokkaan kuvioita 65 kappaletta. Luokat on luotu paikkatietoaineistoksi, joka toimitetaan raportin liitteenä sähköisenä aineistona. Lajisto Lepakkoanalyysin yhteydessä tehtyjen yöinventointien ja passiivilaitteiden äänitysten mukaan selvitysalueilla esiintyy ainakin pohjanlepakkoa, vesisiippaa ja viiksi- / isoviiksisiippaa ja pikkulepakkoa. Yöinventoinnit tehtiin elokuussa 6 yönä ja 15 alueella. Yöinventointien tarkoituksena oli selventää alueiden luokitusta, ei suorittaa varsinaista yksityiskohtaista lepakkoselvitystä. Inventointien ajankohdat ja säätilat on esitetty liitteessä 3. Valtaosalla inventoituiduista alueista havaittiin jokin lepakko tai lepakkoja. Kaavoituskohteille sijoitetuista passiividetektoreista, yhtä lukuunottamatta, kaikki äänittivät lepakoiden ääniä. Passiividetektorien tulokset laitteittain löytyvät liitteestä 4. Yhteensä laitteet äänittivät 691 äänitettä. Valtalajina oli odotetusti pohjanlepakko (6,2% äänityksistä), mutta siippalajien (Myotis sp) osuutta (38,4 %) voidaan pitää melko

12 12 korkeana. Lisäksi Pipistrellus-lajin, Kuusaanlammen joka tulkittiin sataman pikkulepakoksi. kaavoitusalueen Lepakoiden detektori äänitti havaintopisteet ja passiividetektorien sijainnit on esitetty kartalla 2. Kartta 2. Kaava-alue ja kaavoituskohteet sekä havaitut lepakot ja passiividetektorit. Kouvola kuuluu myös korvayökön levinneisyysalueeseen ja on erittäin todennäköistä, että lajia esiintyy myös kaava-alueella.

13 13 7 SUOSITUKSET JA JATKOSELVITYSTARPEET I-luokan alueet I-luokan alueet ovat potentiaalisimpia kohteita kaava-alueilla, joilla voi sijaita lepakoiden lailla suojattuja lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Näiden alueiden osalta suositellaan säilyttämään alueiden olosuhteet ja turvaamaan lepakoille soveliaat asiat kuten vanhat, rakennukset, kolopuut, linnunpöntöt ja muut mahdolliset päivehtimispaikat sekä talvehtimispaikat (luolat, louhokset, kivikot, maakellarit). Lepakot on otettava huomioon myös rakennuksia purettaessa ja remontoitaessa. Lisäksi alueiden suunnittelussa tulee huomioida lepakoiden liikkumiseen ja saalistamiseen liittyvät asiat kuten lineaariset maisemaelementit ja valaistus (ei talvikauden ulkopuolella) sekä kasvillisuuden ja puuston säilyminen. Lähtökohtaisesti I-luokan alueille ei suositella maankäytön muutoksia ja lepakot olisi hyvä ottaa huomioon kaavamääräyksissä esim. edellä kuvatuin maininnoin. Soveltuvia kaavamerkintöjä, jotka yhdessä kaavamääräysten kanssa turvaavat lepakoille tärkeät alueet, ovat esim. viheryhteystarve (siirtymäreitit), luo tai /s (päiväpiilot). Vaihtoehtoisesti voidaan yksiselitteisten kaavamääräysten kanssa käyttää myös muita kaavamerkintöjä, kuten VL, MY tai harkita parhaimpien alueiden suojelua (S tai SL). Mikäli kaavoitusta jatketaan ja I-luokan alueille ollaan sijoittamassa niitä muuttavia toimintoja, on niiden lepakkotilanteen tarkempi selvittäminen suositeltavaa. Tarkempien selvitysten tulisi sisältää lepakoiden päivehtimispiilojen inventoiminen ja tarvittaessa talvehtimiseen soveltuvien paikkojen tarkastaminen. Alueiden osalta on lisäksi suositeltavaa kartoittaa alueen merkitystä saalistusympäristöinä ja siirtymäreitteinä vähintään kolmen kerran kartoituksin, kuten Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ohjeissaan suosittelee (SLTY, 212). II-luokan alueet

14 14 II-luokan alueilla voi sijaita lepakoille tärkeitä siirtymäreittejä ja/tai saalistusalueita. Alueet voivat myös olla vähemmän tärkeitä lepakoille, mutta olemassa olevilla tiedoilla ja käytettävissä olleilla resursseilla nämä asiat jäivät vielä auki. Mikäli II-luokan alueille ollaan suunnittelemassa lepakkotilanteen tarkempi alueita merkittävästi selvittäminen muuttavia suositeltavaa. toimia, Selvitysten on alueiden tulisi sisältää vähintään kolmen kerran kartoitukset, kuten Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ohjeissaan suosittelee (SLTY, 212). Selvityksessä tulee kiinnittää lisäksi myös huomiota potentiaalisiin päivehtimis- ja talvehtimispaikkoihin ja mikäli niitä löytyy, niin inventoida myös ne. Potentiaalisten siirtymäreittien osalta selvitysten tulisi vastata siihen, että käyttävätkö lepakot niitä säännöllisesti tai melko säännöllisesti. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi useamman kerran aktiiviseurannalla tai passiividetektoriseurannalla. II-luokan alueiden kaavamääräyksiin suositellaan mainintaa lepakoiden kartoittamisesta yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa. III-luokan alueet III-luokkaan kuuluvien alueiden arvioidaan olevan lepakoille vähämerkityksisiä tai jopa useiden lajien osalta epäsoveliaita. Näiden alueiden osalta ei ole välttämätöntä kartoittaa lepakkoja ellei myöhemmin ilmene uutta tietoa, joka puoltaisi kartoittamista. Lepakoita ei tarvitse erityisesti huomioida kaavamerkinnöissä tai määräyksissä. 8 YHTEENVETO Kouvolan lepakoiden keskeisen kaupunkialueen esiintymistodennäköisyyttä osayleiskaavan kuvaava kaavoituskohteille elinympäristöluokitus tehtiin käyttämällä olemassa olevia paikkatieto- luonto-, ilmakuva ja muita aineistoja. Analyysin tueksi suoritettiin joillekin kohteille maastokatselmuksia ja yöinventointeja. Kaikki kaavoituskohteet osa-alueineen arvotettiin kuuluvaksi johonkin kolmesta luokasta; Iluokka (lepakoille potentiaalisesti tärkeä), II-luokka (lepakoille potentiaalinen) ja III-luokka

15 15 (potentiaalisesti ei tärkeä lepakoille). Näille luokituksille annetaan raportissa maankäyttösuosituksia lepakoiden huomioimisen ja mahdollisen jatkoselvittämisen kannalta. Luokitusten lisäksi saatiin kasattua olemassa olevaa lepakkotietoa Kouvolasta ja tehtiin joitain lepakkohavaintoja, joita voidaan hyödyntää kaavoituskohteiden ja Kouvolan seudun tulevissa maankäyttösuunnitelmissa. LÄHTEET Metsänen, T Pyhtään tuulivoimayleiskaava-alueen lepakkopotentiaalin arviointi. Luontoselvitys Kotkansiipi ja Luontoselvitys Metsänen. Sähköinen raportti. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen M. 24. Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 742. Helsinki. 114 s. SLTY, 212. Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen suositus lepakkokartoituksista. Sähköinen dokumentti [ Luettu Tanska, T Sähköpostiviesti ELY-keskukselta. Ympäristöministeriö. 27. Lajien suojelu. [www-dokumentti]. LIITTEET Liite 1. Suomessa tavatut lepakot, niiden levinneisyys ja uhanalaisluokitus. Liite 2. Työmetoditaulukko alueittain. Liite 3. Inventointiöiden ajankohdat ja säätiedot Liite 4. Passiividetektorien äänitykset lajeittain Sähköinen liite: paikkatietoaineistot passiividetektorien sijoituspaikat. eri luokista, lepakkohavaintopisteet ja

16 Liite 1. Suomessa tavatut lepakot, niiden levinneisyys ja uhanalaisluokitus. Nimi Isolepakko (Nyctalus noctula ) Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) Etelänlepakko (Eptesicus serotinus) Kimolepakko (Vespertilio murinus) Korvayökkö (Plecotus auritus) Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) Vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus) Kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus) Ripsisiippa (Myotis nattereri) Isoviiksisiippa (Myotis brandtii) Viiksisiippa (Myotis mystacinus) Vesisiippa (Myotis daubentonii) Lampisiippa (Myotis dasycneme) Levinneisyys Laikuttainen, Etelä-Suomi, muuttaja Laajalle levinnyt, Etelä- Lappiin, joitain havaintoja pohjoisempaakin Havainto yhdestä yksilöstä Etelä-Suomesta 28 Laikuttainen, Etelä-Suomi, muuttaja Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, 63 asti Laikuttainen, Etelä-Suomi. (Ensihavainto 1979; ensimmäinen lisääntymishavainto 26) Laikuttainen, Etelä-Suomi (ensihavainto 21) Yksi havainto Etelä-Suomesta 27 harvinainen, Etelä-Suomi, uhanalainen Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, N asti Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, N asti Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, lähes 67 N asti Laikuttainen, Itä-Suomi (1 talvehtimishavainto 22, havainto kahdesta yksilöstä kesällä 26) Lähde: LTKM, 212 [ Luettu UHEX-luokka LC LC VU EN LC LC LC -

17 17 Liite 2. Työmetoditaulukko alueittain. Aluenro Nimi Härkämäki Hiosenmäki-Lakiakangas Kirvesvuori Kirveslahti Siilaro Niemi Arvila Jokela Utti Maijanaro Kullasvaara Läntinen Kullasvaara Itäinen Kullasvaara Eteläinen Pyydysmäki Tikankatu Puolakantie Lamminranta Katajamäki Korjala Ruotsula Nappa Itä Napanrinne Kuntoutuskeskus Rekola Harjunranta Hirvelä Hirvelän satama Venesatama Pilkanmaa Voikkaa Lintuvuorentie Hirvimäki Sepäntie Maunuksela Mäkikylä Heinharju Keltti-Heikkilä Niskala Huuhkajavuori Maastokatselmus Yöinventointi Passiividetektori

18 18 Aluenro Nimi Kytöaho Tervaskangas Kivistenmäki Suvioja Nappa-Niilola Punkkerimetsä Kymintehdas Kuusaanlammen satama Jokelantie Haanojan alue Loikalanpelto Ojamaa Einoharjunmäki Viitakumpu Joutsenenpesänkallio Tyttilampi Lautaro Nurmiranta Maastokatselmus Yöinventointi Passiividetektori

19 19 Liite 3. Inventointiöiden ajankohdat ja säätiedot

20 2 Liite 4. Passiividetektorien äänitykset lajeittain Laite Ciel3* Ciel2 Ciel1 Ciel HDFD Ciel Ciel Ciel2 Ciel2 Pohjanlepakko Siippalaji Pikkulepakko 1 Lepakkolaji Yht havainnot %-osuus 416 6, ,4 1,1 9 1, , *laitteessa toimintahäiriö, tulokset eivät ole vertailukelpoisia

21