Raahen kaupunki RAAHEN ETELÄISEN RANTA-ALUEEN JA PIEHINGIN OSAYLEISKAAVOJEN YMPÄRISTÖSELVITYKSET

Transkriptio

1 Raahen kaupunki RAAHEN ETELÄISEN RANTA-ALUEEN JA PIEHINGIN OSAYLEISKAAVOJEN YMPÄRISTÖSELVITYKSET Selvitysraportti

2 Pohjakartat Maamittauslaitos 2010 Valokuvat FCG Finnish Consulting Group / Minna Tuomala, Saara-Kaisa Konttori, Suvi Korpinen sekä Jari Särkkä

3 Raahen kaupunki RAAHEN ETELÄISEN RANTA-ALUEEN JA PIEHINGIN OSAYLEISKAAVOJEN YMPÄRISTÖSELVITYKSET Selvitysraportti

4 Sisällys Sisällys 1 JOHDANTO SELVITYSALUE JA TEHTÄVÄN MÄÄRITTELY Raahen eteläinen ranta-alue Piehinki Tehtävän sisältö LAADITUT SELVITYKSET Luontoselvitykset Maisema-analyysi Kulttuuriympäristöselvitys Muinaisjäännösselvitys Maaperän rakennettavuuden analysointi Väestörakenteen selvittäminen Kantatilaselvitys LUONTO Alueen luonnon yleispiirteet Luontotyyppien uhanalaisuus Merenrantaniityt ja maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat Kasvillisuustyypit Rantatyypit ja vesikasvillisuus Rantaniityt Rantametsät Kangasmetsät Alueen merenrantojen sukkessiometsät Suot Kulttuuriympäristöt Fladat ja kluuvit Arvokas ja uhanalainen kasvilajisto Ruijanesikkoryhmän lajit ja Perämeren endeemit lajit Uhanalainen kasvilajisto Linnusto Alueen linnuston yleispiirteet Alueen arvokkaat linnustokohteet Selvityksessä käytetyn aineiston laadun tarkastelua Eläimistö Eläimistön yleiskuvaus Direktiivilajisto Arvokkaat luontokohteet Suojelualueet ja suojeluohjelmien alueet Kansallisten lakien mukaiset kohteet Merkittävät luontokohteet VESISTÖT JA KALASTUSALUEET Rannikkoalue Piehinkijoki Kalastusalueet MAISEMA Maisemarakenne Maiseman perusrunko Maisemamaakunta Valtakunnalliset ja seudulliset maisema-alueet Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat Maisemakuva Raahen eteläinen ranta-alue Piehinki Maiseman erityispiirteet ja säilytettävät elementit Maiseman häiriötekijät Lähialueiden rakennushankkeiden aiheuttamat ympäristöhäiriöt FCG Finnish Consulting Group Raahen kaupunki

5 Sisällys 7 RAKENNETTU KULTTUURIYMPÄRISTÖ Rakennusperinnön piirteitä Talonpoikaisrakentaminen Loma-asuntorakentaminen Kalamajat Selvitysalueen rakennettu kulttuuriympäristö Asutushistoria Asutuksen sijoittuminen Rakennusperinnön piirteitä Arvokkaat ja rakennetut kulttuuriympäristöt Valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt Maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt Paikallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt Piehingin alueen rakennettu kulttuuriympäristö Asutuksen sijoittuminen Rakennuskanta Aluekokonaisuudet Tiestö Eteläisen ranta-alueen rakennettu kulttuuriympäristö Asutuksen sijoittuminen Rakennuskanta Aluekokonaisuudet Tiestö Rakennetun kulttuuriympäristön vaaliminen Maaseudun kulttuurimaiseman suojelu Modernin rakennusperinnön suojelu Arvokkaiden kohteiden ja alueiden huomioiminen yleiskaavasuunnittelussa Suunnittelusuositukset MUINAISJÄÄNNÖKSET Arvokkaat muinaisjäännökset Valtakunnallisesti arvokkaat muinaisjäännökset Muut tiedossa olevat muinaisjäännökset Arkeologisen kulttuuriperinnön vaaliminen Muinaisjäännösten huomioiminen yleiskaavasuunnittelussa Tehtyjen selvitysten riittävyys MAA- JA KALLIOPERÄ SEKÄ RAKENNETTAVUUS Kallioperä Maaperä Rakennettavuus VÄESTÖRAKENNE Väestö Työpaikat ja palvelut Maatalouden tilakeskukset YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Alueen arvokkaat kohteet Rakentamiseen soveltuvien alueiden määrittely KIRJALLISUUS LIITTEET Liite 1. Luonnonympäristö Liite 2. Maisema Liite 3. Rakennettu kulttuuriympäristö Liite 4. Maaperä ja rakennettavuus Liite 5. Suositukset maankäytön jatkosuunnitteluun Liite 6. Piehingin inventoidut kohteet Liite 7. Eteläisen ranta-alueen inventoidut kohteet Raahen kaupunki FCG Finnish Consulting Group 5

6 Johdanto 1 JOHDANTO Tämä ympäristöselvitys on laadittu Raahen kaupungin teknisen keskuksen toimeksiannosta Raahen eteläisen ranta-alueen ja Piehingin osayleiskaavojen tarpeisiin. Piehingin osayleiskaava on hyväksytty ja Raahen eteläisen ranta-alueen osayleiskaava Raahen kaupunginvaltuustossa. Tehdyt ympäristöselvitykset tulevat olemaan perusselvitysaineistona vuosina 2013 ja 2016 tapahtuvalle osayleiskaavojen ajantasaistamiselle, mikä tarkoittaa käytännössä osayleiskaavojen uudelleen laadintaa. Vuonna 2009 tarkistettujen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (Ympäristöministeriö 2009) mukaisesti rannikkoalueet on listattu erityisiin aluekokonaisuuksiin joiden luonto- ja kulttuuriympäristöarvojen säilymistä alueidenkäytöllä on edistettävä. Näiden alueiden erityispiirteet on tunnistettava ja alueidenkäyttö sovitettava tasapainoisesti yhteen poikkeuksellisten luonnonolojen, luonnon kestokyvyn ja kulttuuriarvojen turvaamiseksi. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa lisäksi mainitaan, että maankohoamisrannikon luonto-olosuhteiden säilyminen on erityisesti turvattava. Piehingin alueelle vuonna 2003 laadittu ympäristöselvitys (Suunnittelukeskus Oy 2003) on tässä työssä päivitetty. Raahen eteläiselle ranta-alueelle ei ole aiemmin laadittu ympäristöselvityksiä. Selvityksissä on tarkasteltu alueiden luonnonoloja ja maisemaa yleiskaavan vaatimalla laajuudella ja tasolla, jolloin tavoitteena on yleispiirteiden selvittäminen ja arvokkaiden luontokohteiden ja uhanalaisen lajiston elinympäristöjen paikantaminen sekä kohteiden edustavuuden määrittäminen valtakunnallisessa ja alueellisessa mittakaavassa. Työ pohjautuu maastotarkasteluihin sekä Piehingin alueelta aiemmin tehtyihin selvityksiin. Maastoinventoinnit on suoritettu maastokaudella 2009 ja Inventointimenetelmistä on tarkempi kuvaus kappaleessa 3. Työn sisällöstä ja perusselvitysten riittävyydestä käytiin työneuvottelu Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen edustajien sekä Pohjois-Pohjanmaan liiton, Pohjois-Pohjanmaan museon ja Raahen kaupungin edustajien kanssa elokuussa FCG Finnish Consulting Group Raahen kaupunki

7 Johdanto Ympäristöselvitys on laadittu konsulttityönä FCG Finnish Consulting Group Oy:ssä ja työhön ovat osallistuneet seuraavat asiantuntijat: Saara-Kaisa Konttori (FM maantiede, maisemasuunnittelija AMK) Projektin johto, maisema ja ympäristön häiriötekijät Suvi Korpinen (arkkitehti SAFA) Rakennettu kulttuuriympäristö ja kohdeinventoinnit, muinaisjäännökset Minna Tuomala (FM biologi, ympäristösuunnittelija AMK) Luontoselvitykset, kasvillisuus, uhanalaiset lajit Ville Suorsa (FM biologi) Luontoselvitykset, liito-orava Janne Partanen (FM kalabiologi) Vesistöselvitykset, kalasto Irja Hiltula (maanmittausteknikko) Kantatilaselvitys Jouni Mäkäräinen (YTM) Väestö Maija Aittola (FM geologi) Maaperä ja rakennettavuus Lisäksi työhän ovat osallistuneet parhaina paikallisten olosuhteiden tuntijoina raahelaiset erikoisasiantuntijat: Jari Särkkä Arvokkaat kasvilajit ja kasvillisuuskohteet Heikki Tuohimaa Arvokkaat linnustokohteet Tilaajan puolelta yhdyshenkilöinä ovat toimineet kaavoituspäällikkö Kaija Seppänen ja kaavasuunnittelija Jaana Pekkala sekä suunnitteluassistentti Eila Tikkala. Raahen kaupunki FCG Finnish Consulting Group 7

8 Selvitysalue ja tehtävän määrittely 2 SELVITYSALUE JA TEHTÄVÄN MÄÄRITTELY 2.1 Raahen eteläinen ranta-alue Selvitysalue sisältää Raahen eteläisen rannikkoalueen Kuljunlahden eteläosasta Kultalanlahden eteläosaan asti. Selvitysalueeseen eivät kuulu rannikkoalueen edustalla olevat pienet saaret ja luodot. Selvitysalueen itäreunan muodostavat pääosin Haapajoki Arkkukari ja Piehingin osayleiskaava-alueiden rajaukset. Kuva 1. Suunnittelualueen rajaus. 8 FCG Finnish Consulting Group Raahen kaupunki

9 Selvitysalue ja tehtävän määrittely 2.2 Piehinki Piehingissä selvitysalue muodostuu suurelta osin voimassa olevasta Piehingin osayleiskaava-alueesta. Selvitysaluetta on laajennettu Ylipääntien eteläpuoliselle metsäalueelle. Kuva 2. Nykyiset kaavarajaukset ja käynnissä olevien kaavojen alustavat kaavarajaukset suunnittelualueen ympäristössä. Raahen kaupunki FCG Finnish Consulting Group 9

10 Selvitysalue ja tehtävän määrittely 2.3 Tehtävän sisältö Selvitystehtävä sisälsi koko Raahen eteläisen ranta-alueen ympäristöselvityksen laatimisen sekä Piehingin osayleiskaava-alueelle laaditun ympäristöselvitysaineiston (Suunnittelukeskus 2003) päivittämisen ja laajentamisen. Selvitysalueelle laadittiin myös kantatilaselvitys. Projektisuunnitelman mukaisesti tehtävä käsittää seuraavat työvaiheet: kulttuuriympäristön selvityksen, sisältäen arvokkaat kulttuuriympäristöt ja kulttuurihistoriallisesti/rakennustaiteellisesti arvokkaat rakennukset sekä niiden arvottamisen luontoselvitykset, sisältäen kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen, liitooravainventoinnin ja linnuston arvokkaiden alueiden selvittämisen. Kasvillisuusselvitys sisältää uhanalaisen sekä paikallisesti arvokkaan lajiston esiintymisalueiden sijoittumisen vesistöselvitys on laadittu olemassa olevaan vedenlaatutietoon perustuen sekä haastattelemalla kalastuskuntien edustajia. maaperä- ja rakennettavuusselvitykset maisemarakenneanalyysin, jossa selvitetään myös ympäristön erilaiset häiriötekijät, kuten liikennevyöhykkeet ja voimalinjat muinaisjäännösten sijoittumisen olemassa olevan tietoon perustuen väestörakenteen, työpaikkojen ja palveluiden sekä maatalouden tilakeskusten ja niiden eläinmäärien selvittämisen olemassa olevaan tietoon perustuen kantatilaselvityksen sisältäen poikkileikkausajankohdat; eteläinen rantavyöhyke rantakaavalainsäädännön mukaan ja Piehinki rakennuslain mukaan 1 Kuva 3. Piehinkijokisuu. 10 FCG Finnish Consulting Group Raahen kaupunki

11 Laaditut selvitykset 3 LAADITUT SELVITYKSET 3.1 Luontoselvitykset Luontoselvitysten tavoitteena oli tunnistaa ja paikantaa selvitysalueelta luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita sekä uhanalaisten tai alueellisesti arvokkaiden lajien elinympäristöjä ja kasvupaikkoja. Selvitysten lähtökohtana oli kansallisten lakien ja EU-direktiivien mukaisten tai alueellisesti muutoin arvokkaiden luontotyyppien ja eliöstön elinympäristöjen paikantaminen. Lajiston osalta keskityttiin suojeltuihin tai direktiivin mukaisiin lajeihin sekä paikallisesti arvokkaisiin lajeihin. Kasvillisuutta ja luontotyyppejä inventoitiin alustavasti syyskuussa 2009 sekä tarkentaen arvokohteille parhaan kasvukauden aikaan touko-heinäkuussa Tarkentavia maastokäyntejä suoritettiin vielä syyskuussa Erityisesti on inventoitu rantaniittyjä, rantalehtoja sekä vesikasvillisuutta matalilla merenrannoilla. Direktiivilajiston osalta suoritettiin toukokuussa 2010 liito-oravan potentiaalisten elinympäristöjen inventointi. Linnustolle arvokkaiden kohteiden selvitys perustui aiemmin hankittuun aineistoon alueen linnustosta. Selvityksessä käytettiin rannikkoalueen vesi- ja rantalinnuston laskentatietoja vuodelta 2009 ja muilta osin lintuharrastuksen yhteydessä pitempänä ajanjaksona kerättyä havaintoaineistoa. Luonnonympäristö on esitetty kartalla (liite 1). 3.2 Maisema-analyysi Maisema-analyysin tavoitteena oli tuoda esille selvitysalueen maiseman perusrakenne, maisematilat sekä maiseman erityiskohteet. Analyysissä on erityistä huomioita kiinnitetty alueen maisemallisiin erityispiirteisiin ja maisema-aluekokonaisuuksiin. Maisema-analyysissä on selvitetty myös ympäristön erilaiset häiriötekijät, kuten liikennevyöhykkeet ja voimalinjat sekä muut olennaisesti asumisviihtyvyyteen vaikuttavat häiriötekijät. Maisema-analyysin lähtöaineistona on käytetty alueen peruskarttoja, ilmakuvia sekä aiempia selvityksiä alueesta. Lisäksi selvitysalueelle on tehty maastokäynti kesällä 2010 sekä hyödynnetty selvitysalueelle laadittuja muita selvityksiä. Ympäristön häiriötekijöiden osalta on oltu yhteydessä myös selvitysalueen läheisyyteen suunniteltavien hankkeiden suunnittelutahoihin (Fennovoima Oy, WPD Finland/Ramboll Oy). Maisema-analyysi, maisemakuva sekä selvitysalueen maisemallisesti tärkeät ja kehitettävät kohteet on esitetty kartalla (liite 2). Raahen kaupunki FCG Finnish Consulting Group 11

12 Laaditut selvitykset 3.3 Kulttuuriympäristöselvitys Rakennetun kulttuuriympäristön selvityksessä on inventoitu selvitysalueen kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaat rakennukset, rakennelmat ja kohdealueet. Inventoinneissa on huomioitu myös jälleenrakennuskauden rakennukset sekä muu moderni rakennusperintö 1970-luvun loppuun saakka. Lisäksi alueilta on määritelty arvokkaat kulttuuriympäristökokonaisuudet. Inventoinnit on laadittu maastokäynneillä tehdyn katselmuksen pohjalta. Rakennusten silmämääräisen tarkastelun, muistiinpanojen kirjaamisen ja valokuvaamisen lisäksi omistajat on mahdollisuuksien mukaan haastateltu. Selvitystyöhön liittyvät maastokäynnit on tehty syksyn 2009 ja syksyn 2010 välisenä aikana. Lisäksi kohteiden tarkastelua ja kohdekäyntejä varten käytössä on ollut peruskartta vuodelta 1954, johon silloiset olevat rakennukset on merkitty. Rakennus- ja aluekohteiden perustiedot on saatu Raahen kaupungin rakennusvalvonnasta. Piehingin alueen kohteista on ollut käytettävissä aiemmat inventointikortit. Piehingin alueen rakennuskulttuurin kohdeinventoinnit on laadittu aiemman inventoinnin päivityksenä. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden inventointi käsitti yhteensä 23 rakennuskohdetta (Suunnittelukeskus 2003). Lisäksi alueelta on selvitystyön yhteydessä inventoitu neljä aiemmin inventoimatonta rakennuskohdetta. Raahen eteläiseltä ranta-alueelta ei ole tehty aiempaa rakennuskulttuurin inventointia. Raahen museon ja Pohjois-Pohjanmaan museon arkistoissa ei ole alueen rakennuskohteita koskevaa aineistoa. Raahe ja Saloinen yhdistyivät vuoden 1973 alussa, eikä kaikkea rakennuslupa- ja rekisteri- sekä muuta arkistotietoa tai inventointityössä hyödynnettävää materiaalia ole kuntaliitoksen vuoksi ollut käytettävissä. Alueelta on selvitystyön yhteydessä inventoitu yhteensä 13 aiemmin inventoimatonta rakennus- ja aluekohdetta. Kaikki inventoidut rakennus- ja aluekohteet on arvotettu. Inventoitujen rakennuskohteiden valinta on tehty yhteistyössä Raahen kaupungin kaavasuunnittelija Jaana Pekkalan ja Pohjois-Pohjanmaan museon rakennustutkija Juhani Turpeisen kanssa. Kohdevalintaa koskeva kokous on pidetty Myös inventointikohteiden arvottaminen on tehty yhteistyössä Raahen kaupungin kaavasuunnittelija Mathias Holménin ja Pohjois-Pohjanmaan museon rakennustutkija Juhani Turpeisen kanssa. Kohteiden arvottamista koskeva kokous on pidetty Luonnehdinta selvitysalueen rakennetusta kulttuuriympäristöstä on esitetty kohdassa 7 Rakennettu kulttuuriympäristö. Inventoidut kohteet on esitetty kartalla (liite 3) ja rakennusinventointitiedot museoviraston kohdeinventointilomakkeilla (liitteet 6 ja 7). 3.4 Muinaisjäännösselvitys Muinaisjäännösselvitys on tehty selvitysalueella olemassa olevaan aineistoon perustuen. Luonnehdinta selvitysalueen muinaisjäännöksestä on esitetty kohdassa 8 Muinaisjäännökset. Selvitysalueen tiedossa oleva kiinteä muinaisjäännös on esitetty kartalla (liite 2). 12 FCG Finnish Consulting Group Raahen kaupunki

13 Laaditut selvitykset Inventointien ajantasaisuus ja riittävyys osayleiskaavoitusta varten sekä lisäinventointien tarve on tarkistettu museovirastosta (Museovirasto , Ranta ) ja esitetty kohdassa 8.3. Tehtyjen selvitysten riittävyys. 3.5 Maaperän rakennettavuuden analysointi Selvitysalueen maaperä on selvitetty olemassa olevaan aineistoon (maaperäkartat) ja maastokäynteihin perustuen. Alueiden rakennettavuuden määrittelyssä on huomioitu rakentamiseen teknisesti huonosti sopivat alueet (heikko kantavuus, märkyys, alavuus) maaperän perusteella. Selvityksessä on kuvattu myös yleisesti selvitysalueen kallio- ja maaperä. Selvitys ja erityisesti suositukset liittyvät osittain maisema- ja luontoselvityksen tuloksiin. 3.6 Väestörakenteen selvittäminen Alueen väestörakenne, työpaikat ja palvelut on selvitetty olemassa olevan aineiston perusteella. Lähtötiedot on saatu Raahen kaupungilta. Vakituiset asunnot, loma-asunnot sekä maatalouden tilakeskukset on esitetty kartoilla (kuvat 64 ja 65). Alueen väestötiedot on esitetty myös taulukkomuodossa (taulukko 3). 3.7 Kantatilaselvitys Kantatilaselvityksessä on esitetty tilatiedot. Kantatilaselvitykseen sisältyy poikkileikkausajankohdat; eteläinen rantavyöhyke rantakaavalainsäädännön mukaan ja Piehinki rakennuslain mukaan. Kantatilaselvityksestä on laadittu tilakohtainen luettelo sekä karttaesitys, jotka on toimitettu Raahen kaupungille. Raahen kaupunki FCG Finnish Consulting Group 13

14 Luonto 4 Luonto 4.1 Alueen luonnon yleispiirteet Kasvimaantieteellisessä aluejaossa selvitysalue lukeutuu keskiboreaalisen havumetsävyöhykkeen Pohjanmaan Kainuun alueen läntiseen osaan, missä kohtaavat Etelä- ja Pohjois-Suomen kasvillisuustyypit ja lajisto. Pohjois-Pohjanmaa on yleisesti karuhkojen kasvupaikkatyyppien sekä viljelylakeuksien aluetta, josta poikkeavat jokivarret sekä rannikkoalueen rehevämmät rantametsät ja niityt. Perämeren rannikkoalueelle on tyypillistä tasaiset maankohoamisrannikon merenrantaniityt, joita selvitysalueella on säästynyt luonnontilaisina tai lähes luonnontilaisina ja edustavina muutamilla alueilla. Nämä kohteet ovat luonnonsuojelulain 29 mukaisia arvokkaita kohteita. Eteläosan ranta-alue Kultalanlahdella on laaja, lähes luonnontilainen hiekkarantainen rantaniitty, josta ympäristökeskus on tehnyt rajauspäätöksen luonnonsuojelulain mukaisena kohteena (PPO päätös, 2007). Rannikkoalueelle tyypilliseen tapaan selvitysalueella esiintyy harmaaleppävaltaisia rantametsiä, joista edustavimmat sisältyvät lehtoina maankohoamisrannikon kasvillisuuden sukkessiovaiheiden sarjassa laajempaan luontotyyppiin. Harmaaleppä ja hieskoivu muodostavat metsänrajan merta vasten ja usein rantoja muokkaava jääeroosio ulottuu aina runkopuita muodostavan lepikon rajoille saakka. Metsien kehityssarjoissa havupuustoiset vaiheet ovat muuttuneita ja talouskäytössä olevia. Rannikkoalueella lomarakentaminen nykyisellään on keskittynyt hieman jyrkemmille kivikkorannoille ja alavat niittyrannat ovat jääneet rakentamatta. Alueilla missä alavampien rantojen rantametsiin on sijoittunut loma-asutusta, on myös ruopattu veneväyliä pakenevan rantaviivan saavuttamiseksi. Piehingin alue on jokivarteen nauhamaisena viljelyalueena sijoittuvaa kulttuuriympäristöä. Alueella on perinnebiotooppien lajiston elinympäristöjä, joita uhkaa umpeenkasvu nykyisen maatalouden rakenteen myötä. Piehingin alueelle sijoittuu myös talousmetsäalueita, missä vanhojen rantavallien väliset soistuneet alueet on ojitettu ja ovat siten rämemuuttumia ja turvekankaita. Selvitysalueen eteläosissa Ärjänkankaan hiekkamaiden alueelle sijoittuu pääasiassa karuja jäkälikkökankaita. 4.2 Luontotyyppien uhanalaisuus Suomen luontotyyppien ensimmäinen uhanalaisarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008a). Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa käytetyt luokat vastaavat lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyyppi on uhanalainen, jos sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. 14 FCG Finnish Consulting Group Raahen kaupunki

15 Luonto Merenrantaniityt ja maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat Rantaluontotyypit ulottuvat rantaniityistä maankohoamisrannikon metsien kehityssarjoihin eli primäärisukkessiometsiin, joiden viimeiset kehitysvaiheet saattavat sijaita hyvinkin etäällä rannasta. Perämeren alueella maankohoamisen voimakkuus ja rantojen alavuus johtavat kasvillisuuden nopeaan sukkesiokehitykseen, jossa matalia lieterantoja ja vesikasvillisuuteen luettavaa ilmaversoisvyöhykettä seuraa rantaniittyjen eri asteet. Avoimia rantaniittyjen kasvillisuustyyppejä seuraa pensasvyöhyke ja sen jälkeinen lehtimetsävyöhyke ja lopulta havumetsävyöhyke. Metsävyöhykkeen sijaan esimerkiksi merenlahden pohjukan rantaniitty voi olla soistunut ja kehitysvaiheen päätteenä on rannikkoalueelle tyypillinen ohutturpeinen suo. Yhtenäisiä ja luonnontilaisia maankohoamisen aikaansaamia kasvillisuuden kehityssarjoja on maanlaajuisesti jäljellä vähän ja ne ovat pirstoutuneet pieniksi laikuiksi asutuksen, tieverkoston, maa- ja metsätalouden sekä virkistyskäytön tarpeiden lomaan. Maankäytön muutosten myötä eli niitty- ja laidunkäytön lakattua koko Perämeren edustavia rantaniittyjä uhkaa umpeenkasvu ja tätä edesauttaa rannikkovesien rehevöityminen etenkin suurten taajamien läheisyydessä. Suomen luontotyyppien uhanalaisluokituksessa (Raunio ym. 2008) rantaniityt on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) luontotyypeiksi merenrantaniityt ja ne ovat myös Suomen luonnonsuojelulain suojelema luontotyyppi (LsL 29 ) sekä lukeutuvat Suomen vastuuluontotyyppiin maankohoamisrannikon merenrantaniityt. Rannikon metsien kehityssarjoja on arvioitu uhanalaisuusarvioinnissa kasvupaikkatyypin ja puulajin perusteella, jolloin on eritelty merenrantapajukot ja pensaikot, metsätyypeissä kosteat ja kuivat lehdot, lehtomaiset kuusikot ja lehtimetsät, kuivan kankaan männiköt ja koivikot sekä karukkokankaat puulajeittain. Primäärisukkessiometsät on arvioitu luontotyyppiyhdistelmänä maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat, mikä luetaan äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) ja se on Suomen vastuuluontotyyppi. Luontotyypin esiintymien painopistealueina ovat Merenkurkku ja Perämeri. Seuraavassa kappaleessa on käsitelty selvitysalueen kasvillisuustyypit ja niiden yhteydessä mainittu luontotyyppien uhanalaisluokituksen mukaiset luontotyypit niiltä osain kun niitä alueella edustavina tai lähes luonnontilaisina esiintyy. 4.3 Kasvillisuustyypit Selvitysalue jakautuu kasvillisuustyypeissä pääpiirteissään kuivahkojen mäntykankaiden, tuoreiden ja lehtomaisten kuusikoiden, sekapuustoisten rantametsien ja rantaniittyjen kesken. Metsissä edustavimpia ovat merenrantojen rehevimmät harmaalepikot joiden yhteyteen liittyy havupuustoinen kehitysvaihe maanpuolella. Pääosa metsäalueista on talouskäytössä olevaa mäntykangasta, jotka ovat joko kuivia ja varpuisia puolukka-mustikkatyypin (VMT) kankaita tai tuoreempia heinäisiä (DeMT) kankaita, ojitettuja isovarpuisia rämemuuttumia (IRmu) tai varputurvekankaita (VTKg). Selvitysalue käsittää rantaniittyjä, joista voidaan tarkemmin rajata erilaisia Raahen kaupunki FCG Finnish Consulting Group 15

16 Luonto niittytyyppejä. Yleisesti alueen rantaniittyjä uhkaa umpeutuminen pensoittumisen ja ruovikoitumisen myötä. Selvityksen kasvillisuustyypittelyssä on hyödynnetty Suomen metsätyypit (Kuusipalo 1996) teoksen luokittelua sekä rantametsien osalta Keräsen (1973) mukaista tyypittelyä. Kasvillisuuden nimistö perustuu Retkeilykasvioon (Hämet-Ahti ym. 1998) ja sen päivitykseen (Hämet-Ahti ym. 2005, Lutukka vsk. 21) Rantatyypit ja vesikasvillisuus Rakennetulla alueella selvitysalueen pohjoisosissa sekä Lännennokan alueella rannat ovat pääosin kivikkorantaisia ja profiililtaan aavistuksen jyrkempiä kuin alavat niittyrannat. Matalia lietteisiä rantoja esiintyy hienojakoisten maa-ainesten alueilla, jonne on muodostunut edustavia matalakasvuisia rantaniittyjä. Alavat ja laajat hietikkorannat ovat edustavammillaan Kultalanlahdella. Pieniä hiekkarantoja esiintyy myös Lohikarin pohjoisrannalla sekä Siniluodon Hietaperällä. Pienialaisten hiekkarantojen kasvillisuudessa edustavia ovat merisinappi (Cakile maritima ssp. baltica) ja suola-arho (Honkenya peploides). Selvitysalueen hiekkarannat eivät ole luonnonsuojelulain mukaisia niukkakasvustoisia ja dyynejä muodostavia luontotyyppejä. Myöskään uhanalaisia dyyniluontotyyppejä ei siten alueella esiinny. Merenrantojen vesikasvillisuusvyöhykkeissä esiintyy ilmaversoisia sekä upos- ja pohjalehtisiä. Rantavyöhykkeen kasvillisuuden runsain edustaja on tiheitä mattomaisia kasvustoja pohjalle muodostava hapsiluikka (Eleocharis acicularis). Selvitysalueen matalissa rantavesissä tavataan uposlehtisistä ahvenvitaa (Potamogeton perfoliatus), hapsivitaa (P. pectinatus), merihauraa (Zannichellia palustris var. repens), uposvesitähteä (Callitriche hermaphro- Kuva 4. Piitaman rantojen ilmaversoisvyöhykeessä rantaluikka muodostaa runsaita kasvustoja. Etualalla myös raatetta. 16 FCG Finnish Consulting Group Raahen kaupunki

17 Luonto ditica), katkeravesirikkoa (Elatine hydropiper) sekä kalvasärviää (Myriophyllum sibiricum) ja harvalukuisemmin merivitaa (P. filiformis). Selvitysalueen kivikkoisilla rannoilla tavataan harvinaisempia tähkä- ja ruskoärviää (Myriophyllum spicatum ja M. alterniflorum). Hiekkapohjaisilla alueilla esiintyy ruijanesikkoryhmään kuuluvaa tuppivitaa (Potamogeton vaginatus). Harvalukuisempina uposlehtisinä alueen rantavesissä esiintyvät hentovita (Potamogeton pusillus) ja kiehkuraärviä (M. verticillatum). Rantojen vesikasvillisuusvyöhykkeessä karkeammilla pohjatyypeillä esiintyvät paikoin runsaina makroleviin luettavat näkinpartaislevät (Charales), joista yleisimmät ovat mukulanäkinparta (Chara aspera )ja hauensiloparta (Nitella opaca). Lisäksi rantakivikossa esiintyy suurlevistä mm. ahdinpartaisleviä (Cladophora sp.). Vesikasveista erityisesti huomioitava on uhanalainen sekä direktiivilajeihin ja Suomen erityisvastuulajeihin lukeutuva upossarpio (Alisma wahlenbergii), jota on käsitelty tarkemmin kappaleessa Piitanan alueen rantavyöhykkeellä sijaitsee useita pieniä lampareita ja allikoita, joiden alueella esiintyy rantojen ilmaversoisvyöhykkeen lajistossa mm. alueellisesti uhanalainen (RT) sarjarimpi (Butomus umbellatus). Lampareiden vesikasvillisuudessa esiintyy silmälläpidettävä (NT) otalehtivita (Potamogeton friesii) sekä alueellisesti harvalukuista haarapalpakkoa (Sparganium erectum). Lisäksi alueella tavataan rauhoitettua keltakurjenmiekkaa (Iris pseuracorus) ja paikallisesti harvalukuista luhtatähtimöä (Stellaria palustris). Makeanveden kasvillisuutta selvitysalueella esiintyy Iso- ja Siniluodonlahdella sekä Piehinginjoen ja Kuljunlahden yhdistävän kanavan vesireitillä. Makeavesialtaan vesikasvillisuudessa runsaimpina esiintyvät mm. uistinvita (Potamogeton natans) ja ahvenvita. Isolahden eteläosassa Haapajokisuulla kasvaa mm. piilovesihernettä (Utricularia stygia) ja pohjanlummetta Kuva 5. Lohikarin kärjen kivikkoista rantaa. Raahen kaupunki FCG Finnish Consulting Group 17

18 Luonto (Nymphaea alba ssp. candida) sekä kellus- ja pystykeiholehden risteymää (Sagittaria natans x sagittifolia). Lohikarin vanhojen kluuvilampien kasvillisuutta on käsitelty kappaleen yhteydessä. Haapajoki laskee Isolahden eteläosaan ja joen mukanaan tuoma liete on muodostanut alueelle laajan suiston. Paikalla on laajat kasvustot vesisaraa (Carex aquatilis), jonka seurassa kasvaa myös korpikaislaa (Scirpus sylvaticus). Raahessa harvinaista siperiansinivalvattia (Lactuca sibirica) on pieni kasvusto jokisuulla. Piehinginjoen vesikasveista huomattavin on järvisätkin (Ranunculus peltatus). Lisäksi joessa kasvaa suvantopaikoissa isoulpukkaa (Nuphar lutea) ja koskipaikoissa esiintyy vesisammalista isonäkinsammalta (Fontinalis antipyretica). Selvitysalueen merenrantojen vesikasvillisuutta on tarkasteltu kahlaamalla matalassa rantavedessä alueilla, joilla esiintyy uhanalaislajistoa tai on potentiaalia näiden esiintymiseen Rantaniityt Rantaniityistä voidaan erottaa kosteus-, ravinteisuus- ja rantaeroosiolosuhteiden mukaan kasvillisuudeltaan useita eri tyyppejä, joita ei tässä selvityksessä ole lähdetty tarkasti kuvioimaan. Selvitysalueen merenrannoilla esiintyy enimmäkseen kapeita kivikkorantojen niittytyyppejä, joita luonnehtivat rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihvilä -kasvustot. Rantaniittyjen vesirajan ilmaversoiskasvillisuudessa paikoin Kuva 6. Tammakarin Vatungin saraniittyjä, jossa vyöhykkeisyys näkyy värivaihteluna. Etualalla esiintyy matalaa merisaraa, jonka taustalla vaaleampi vyöhyke vihne- ja suolasaraa, pääosa kasvustoista vesisaraa. 18 FCG Finnish Consulting Group Raahen kaupunki

19 Luonto laajoja kasvustoja etenkin suojaisilla merenlahdilla muodostavat sinikaisla (Schoenoplectus tabernaemontani) ja rantaluikka (Eleocharis palustris var. lindbergii). Kivisillä kapeilla rannoilla Perämeren endeemeihin lajeihin lukeutuvaa pohjanlahdenlauha (Deschampsia bottnica) esiintyy paikoin edustavana. Kivikkoisimmat rannat selvitysalueella sijoittuvat Siniluodonperän rantaosuudelle, Lohikarin pohjoisrannoille sekä Lännennokan alueelle, missä rantaniityt ovat hyvin kapeita. Piitamakiven rantaosuus on hiekkainen, mutta rantaniityt ovat nykyisin hyvin pensoittuneet. Puhdasta hiekkarantaa esiintyy Kultalanlahden alueella, missä avoimen hietikon ohella matalakasvuinen niitty jää kapea-alaiseksi ja järviruokokasvustot (Phragmites australis) ovat laajoja. Alueen kasvi- ja lintulajiston kannalta edustavimmat rantaniityt sijoittuvat Lohikari Tammakari Vatunki alueelle, Haapajoenniemen Piehinginjokisuun ja Romminnokan alueelle, Piitamanrannan matalakasvuisimmille osille, Martinlahdelle sekä Kultalanlahdelle. Alavien rantaniittyjen alaosassa eli vesirajassa rönsyrölli (Agrostis stolonifera) ja luikat (E. acicularis, E. uniglumis, E. palustris var. lindbergii) muodostavat laajoja, toisinaan veden alle jääviä kasvustoja. Hieman ylempänä heinä- ja saraniittyjen tyyppilajeina ovat pohjanpunanata (Festuca rubra ssp. arctica), suolavihvilä (Juncus gerardii), luhtakastikka (Calamagrostis stricta), isorölli (Agrostis gigantea), vesisara (Carex aquatilis) sekä jokapaikan- ja tupassara (C.nigra ssp. nigra ja ssp. juncella). Avoimilla niityillä esiintyvät paikoin runsaina myös ns. ruijanesikkoryhmään kuuluvat suolasara (C. halophila) ja vihnesara (C. paleacea) sekä näiden vesisaran kanssa yleisesti muodostamat risteymät. Merisara (C. mackenziei) muodostaa heinä- ja saraniityillä muusta kasvillisuudesta erottuvia matalakasvuisempia laikkuja. Kuva 7. Vihnesara (Carex paleaceae) on näyttävä ja helposti tunnistettava ruijanesikkoryhmän laji sekä Perämeren rantaniittyjen erikoisuus. Raahen kaupunki FCG Finnish Consulting Group 19

20 Luonto Kuva 8. Romminnokan lieterantaa matalan veden aikaan (kuva: J. Särkkä). Kuva 9. Ruijanesikkokasvustoja pensaikkovyöhykeessä Lohikarin Tauluperän rantaniityllä. Rantaniityillä näyttävinä kukkiviin kasvilajeihin lukeutuvat mm. lehtovirmajuuri (Valeriana sambucifolia) ja mesiangervo (Filipendula ulmaria). Näiden joukossa esiintyvät hiirenvirna (Vicia cracca), rantanätkelmä (Lathyrus palustris), rantamatara (Galium palustre), kesäluhtakuusio (Pedicularis palustris ssp. palustris) ja vilukko (Parnassia palustris) sekä kosteammilla osin rentukka (Caltha palustris) ja kurjenjalka (Comarum palustre). Kivik- 20 FCG Finnish Consulting Group Raahen kaupunki

21 Luonto Kuva 10. Tammanlahden avointa rantaniittyä, jossa vesi-, suola-,vihne- ja jokapaikansara muodostavat uhanalaiseksi luokiteltua suursaraniittyä. Joukossa esiintyy mm. luhtakastikkaa ja nurmilauhaa. koisilla rannoilla esiintyy mm. merivalvattia (Sonchus arvensis var. maritimus) ja merikohokkia (Silene uniflora). Edustavilla niityillä esiintyy aikoinaan alueen rantaniityillä yleisesti ja laajoina vaaleanpunaisina kasvustoina kukkinut ruijanesikko (Primula nutans ssp finmarchica var. jokelae), jonka kasvustot ovat nykyisin vähentyneet kaikkialla, myös selvitysalueella, hyvin pienialaisiksi esiintymiksi. Hienojakoisen maa-aineksen ja matalien vesilammikoiden alueella meriveden nopea haihtuminen rikastaa alueelle suolaa, jolloin muodostuu erityisiä suolamaalaikkuja. Suolakkomaiden kasvillisuus on erityistä, vaativiin runsassuolaisiin olosuhteisiin sekä kilpailevan kasvillisuuden puutteeseen sopeutunutta. Suolamaalaikkujen indikaattorikasvillisuudessa esiintyy useita uhanalaisia lajeja, joista merkittävimpinä suolayrtti ja rönsysorsimo. Aiemmin rantaniittyjen laidunnus synnytti ns. sekundäärisiä suolamaita, jolloin suolamaalaikkuja esiintyi nykyistä runsaammin (Markkola 1993). Selvitysalueella sijaitsee suolakkomaata Romminnokan pohjoisrannan lietteisellä rantaosuudella Haapajoenniemellä. Alueen suolamaalla esiintyvät suolakkomaiden indikaattorilajeista luotosorsimo (Puccinellia capillaris) ja suolasolmukki (Spergularia salina). Lisäksi alueella esiintyy Perämerellä harvalukuista pikkuluikkaa (Eleocharis parvula), merisuolaketta (Triglochin maritima), meriratamoa (Plantago maritima) ja suolavihvilää (Juncus gerardii). Merenrantaniityt on luettu äärimmäisen uhanalaisiksi luontotyyppikokonaisuuksiksi. Luontotyyppikokonaisuuden sisällä suursaramerenrantaniityt, mata lakasvuiset vihvilä-, heinä- ja saramerenrantaniityt sekä suolamaalaikut ovat äärimmäisen uhanalaisia (CR) ja korkeakasvuiset merenrantaniityt erittäin uhanalaisia (EN). Raahen kaupunki FCG Finnish Consulting Group 21

22 Luonto Lohikarin eteläosan, Tammakarin Haapajoenniemen sekä Piehinginjokisuun lounaisosan, Kultalanlahden sekä Martinlahden rantaniityt ovat alueella edustavimpia laajuuden, matalakasvuisuuden ja/tai uhanalaisen ja alueellisesti merkittävän kasvillisuuden vuoksi. Näillä niityillä voidaan erottaa luontotyyppien uhanalaisluokituksessa mainittuja suursaraisia sekä matalakasvuisia merenrantaniittyjä. Edustavilla niityillä pensaikkovyöhykkeen alueella esiintyy myös korkeakasvuisia merenrantaniittyjä, mikä ei tarkoita ruovikoituneita alueita, vaan kastikoiden, mesiangervon ja lehtovirmajuuren muodostamia kasvustoja lehtojen ja pensaikkojen rajavyöhykkeellä. Lohikarin niityt ovat kapea-alaisia ja niitä uhkaa pajukoituminen, mutta niittyjen edustavuutta lisäävät runsaat ruijanesikkokasvustot. Piehinginjokisuun lounaispuolelle sijoittuva rantaniitty on alkanut voimakkaasti ruovikoitua. Romminnokan alueelle sijoittuu myös laajemmin matalakasvuista rantaniittyä ja erityisenä kasvillisuuskohteena suolakkomaata. Kultalanlahden merenrantaniitty on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen rajauspäätöksellä luonnonsuojelulain mukainen luontotyyppi. Selvitysalueen alavat niityt rantametsineen ovat olleet perinteisesti laidunnuksessa ja Tammakaria sekä sen rantaniittyjä laidunnetaan edelleen. Edustavia rantaniittyjä on käsitelty erikseen vielä arvokkaiden luontokohteiden kuvauksen yhteydessä kappaleessa Rantametsät Rannikon rantametsät ovat harmaaleppävaltaisia lehtisekametsiä ja niistä edustavimmat voidaan luokitella lehdoiksi. Harmaalepän (Alnus incana) lisäksi esiintyy tuomea (Prunus padus) ja hieskoivua (Betula pubescens) sekä pihlajaa (Sorbus aucuparia). Metsävyöhykettä edeltävän rantapensaikon muodostaa pääosin kiiltopaju Kuva 11. Mesiangervotyypin (FiT) kosteampaa lehtoa Purnunlammen rantametsässä. 22 FCG Finnish Consulting Group Raahen kaupunki

23 Luonto (Salix phylicifolia) ja pensasvyöhykkeessä esiintyy myös nuorta harmaaleppää, hanhenpajua (Salix repens), hieskoivun taimia sekä suomyrttiä (Myrica gale). Pensasvyöhykkeellä kenttäkerroksen lajistossa esiintyvät yleisimpinä vesisara (C. aquatilis), luhtakastikka (Calamagrostis stricta) ja mesiangervo. Rantapuuston joukossa esiintyy paikoin runkopuita muodostavaa halavaa (Salix pentandra) sekä kookkaampaa kiiltopajua. Jääeroosio lisää lahopuuston määrää rantametsissä kaatamalla puita ja rikkomalla kaarnaa. Runsaslahopuustoiset rantametsät ovat potentiaalisia ympäristöjä mm. uhanalaisille pähkinänkäävälle (Dichomitus campestris) ja pikkutikalle (Dendrocopos minor). Pähkinänkäävän esiintymä sijaitsee Purnunlammen (Lohikari) luhtaisessa rantalehdossa (Matti Kulju 2010, tiedonanto). Syksyn 2010 aikana Matti Kulju on inventoinut rantalehtojen kääväkäslajistoa otoksena, kohdentaen maastokäynnin juuri Purnunlammen alueelle ja sen ympäristöön, jolloin rantalehdoissa havaittiin mm. nykerökääpä (Antrodiella leucoxantha), irtokarakääpä (Steccherium lacerum), punakerikääpä (Ceriporia purpurea), vahaorvakka (Radulomyces confluens), viherkarhikka (Kavinia alboviridis), keltiäiskääpä (Postia hibernica) sekä valkoludekääpä (Skeletocutis biguttulata). Näistä punakerikääpä, viherkarhikka ja keltiäiskääpä ovat silmälläpidettäviä (NT) (Rassi ym. 2001). Tämä lyhyt inventointi rantalehdoissa osoittaa myös niiden arvon kääväkäslajiston kannalta. Puulajisuhteet ja kenttäkerroksen lajisto rantametsissä vaihtelevat ruohoja heinävaltaisesta rehevämpään lehtomaiseen sekä lehtojen ja luhtien lajistoon. Lahdenpohjukoiden, etenkin Haapajoenniemen ja Vatungin alueen rantametsät ovat paikoin luhtaisia ja metsiin muodostuu kosteampien ja rehevämpien sekä kuivempien kasvillisuustyyppien mosaiikkia. Harmaaleppä- ja pajuluhdissa kenttäkerroksessa esiintyvät yleiset luhtalajit, kuten järvikorte (Equisetum fluviatile), kurjenjalka, vesisara, suoputki (Peucedanum palustre) sekä terttualpi (Lysimachia thyrsiflora). Kuva 12. Kuivempaa Puna-ailakki tesmatyypin (SilMiT) lehtoa Vatungin rantametsissä. Raahen kaupunki FCG Finnish Consulting Group 23

24 Luonto Lehdot Alueen merenrantalehdot ovat pienialaisia sijoittuen mosaiikkimaisesti lehtomaisten tai luhtaisten harmaaleppämetsien joukkoon. Edustavimmat rantametsät löytyvät Lohikarin eteläosan, Vatunginniemen sekä Haapajoenniemen alueelta, missä esiintyy keskiravinteisista lehdoista pienialaisia kosteita mesiangervo- tai metsäkurjenpolvi-mesiangervotyypin (FiT, GFiT) suurruoholehtoja sekä kuivempia puna-ailakki-tesmatyypin (SilMiT) lehtoa. Lehtojen puustossa on harmaalepän ja hieskoivun rinnalla runsaasti tuomea ja pihlajaa, pensaikoissa puuntaimien ja vadelman (Rubus idaeus) lisäksi myös pohjanpunaherukkaa (Ribes spicatum). Edustavissa rantalehdoissa on myös runsaasti lahopuuta. Kosteampien lehtojen kenttäkerroksessa esiintyvät runsaimpana mesiangervo, lehtovirmajuuri ja ranta-alpi (Lysimachia vulgaris), ojakellukka (Geum rivale) ja paikoin kenttäkerrosta vallitsee pääosin metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana). Lohikarin rantametsissä esiintyy myös isoalvejuurta (D. expansa). Hieman kuivemmilla alueilla nuorten rantametsien puna-ailakki-tesmatyypin tuoreissa lehdoissa (SilMiT) kasvaa pensaskerroksessa pihlajaa (Sorbus aucuparia) ja katajaa (Juniperus communis). Kenttäkerroksessa esiintyvät nimilajin eli puna-ailakin (Silene dioica) lisäksi oravanmarja (Maianthemum bifolium), metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris), lillukka (Rubus saxatilis), tesma (Milium effusum), sudenmarja (Paris quadrifolia), metsätähti (Trientalis europea), lehtonurmikka (Poa nemoralis) ja metsämaitikka (Melampyrum sylvaticum). Avoimien laidunnettujen rantametsien alueella kuivissa lehdoissa ja lehtomaisilla kankailla esiintyy paikoin runsaana lehtoarhoa (Moehringia trinervia). Myös viita- ja korpikastikka (Calamagrostis canescens, C. purpurea) muodostavat paikoin laajoja kasvustoja alueen rantalehtoihin. Kuva 13. Alueen rantalehdoissa pohjanpunaherukka esiintyy paikoin runsaana. Kuva Vatungin alueen rantametsistä. 24 FCG Finnish Consulting Group Raahen kaupunki

25 Luonto Maan kohotessa harmaaleppälehdot muuttuvat koivumetsiksi, joista on myös erotettu useita tyyppejä. Lepikoiden takaiset koivumetsät selvitysalueella ovat ruohokanukka-metsälauhatyypin (CorDeT) metsävarpuisia tuoreen kankaan koivikoita ja lehtisekametsiä, joista valoisimmissa riidenlieko (Lycopodium annotinum) esiintyy runsaana pohjakerroksessa. Alueen lehtisekametsät lehtojen ja lehtomaisten koivikoiden alueella ovat ilmeeltään avoimia ja hakamaisia sekä runsasheinäisiä aiemman laidunkäytön johdosta. Metsissä paikoin pihlaja, kataja ja pohjanpunaherukka esiintyvät runsaina. Osittain tämä tyyppi voidaan erottaa kuivaksi lehdoksi tai puolilehdoksi, jonka lajistossa lehtojen ja kangasmetsien lajit esiintyvät. Puusto on pihlajaa, koivua ja järeämpirunkoista harmaaleppää. Kenttäkerroksen lajistossa vaihtelevat mm. metsätähti, isotalvikki (Pyrola rotundifolia), ruohokanukka (Cornus suecica), mesimarja (Rubus arcticus) sekä lillukka, metsälauha (Deschampsia flexuosa), nurmirölli (Agrostis capillaris), puna-ailakki, oravanmarja, lehtonurmikka, nuokkuhelmikkä (Melica nutans) ja harvakseltaan metsävarvut. Sammalkerros on laikuttainen ja koostuu tavanomaisista kangasmetsälajeista. Tyyppi on nimetty Vartiaisen (1980) tutkimuksissa lillukka metsälauhatyypin lehdoksi. Rajanveto lehtomaiseen kankaaseen on häilyvää ja näiden tyypittelyä vaikeuttaa metsien käsittely sekä vanhan metsälaidunnuksen piirteet. Rantametsissä huomionarvoista on luontotyyppien luonnontilaisuus sekä alueet, joille muodostuu kohtalaisen ehjiä sukkessiovyöhykkeitä eli metsäkasvillisuuden vyöhykkeinen sarja vedestä maalle päin rantaniittyjen ja luhtien kautta rantametsiin ja niiden takaisiin kuusikoihin toteutuu. Luontotyyppien uhanalaisluokittelussa kosteat, tuoreet ja kuivat harmaaleppälehdot sekä tuoreen kankaan koivikot on luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT). Rannikon lehtomaiset lehtimetsät on luokiteltu vaarantuneiksi (VU). Edellä kuvattuja lehtomaisen kankaan koivikoita voidaan lukea kuuluvaksi tähän uhanalaiseen luontotyyppiin, ja niitä esiintyy pienialaisesti Vatungin alueella ja Lohikarin etelärannalla. Kuva 14. Tuoreen kankaan kuusikkoa rantalehdon jälkeisellä vyöhykkeellä Vatungissa. Edustavimmissa rantakuusikoissa on muutamia järeitä lahopuita. Raahen kaupunki FCG Finnish Consulting Group 25

26 Luonto Alueen edustavimmat rantametsät muodostavat matalakasvuisten sara-heinäniittyjen kanssa Lohikari Tammakari Vatunki alueella ekologisen kokonaisuuden, jossa esiintyy otos maannousemarannikon luontotyyppejä. Kokonaisuutta on kuvailtu tarkemmin kappaleessa Kangasmetsät Ylemmäksi ja etäämmälle rannasta tultaessa pohjaveden pinta alenee ja maaperä karuuntuu. Tästä johtuen maaperä muuttuu happamammaksi, jolloin rehevämpiä kasvualustoja vaativat suurruohot väistyvät ja antavat tilaa tavanomaiselle metsäkasvillisuudelle. Rantametsien koivu-leppävyöhykettä sukkessiosarjassa seuraavat havupuustoiset kangasmetsät, joissa kangasmaille tyypillinen podsolimaannos on muodostunut. Rantalepikoiden jälkeen selvitysalueella esiintyy joko kuivahkon kankaan männikköä tai lehtomaista valoisaa koivikkosekametsää. Koivu-kuusi sekametsiä sekä edustavampia kuusikoita esiintyy Lohikari Vatungin alueella sekä paikoin Haapajoenniemellä. Eteläosissa Kultalanlahden alueella kapea lehtipuustoinen rantametsä vaihettuu hyvin kapea-alaisen tuoreen kankaan sekametsän kautta kuivan kankaan männiköksi, ja johtuen alueen hiekkaisuudesta männiköt ovat karuja ja jäkälävaltaisia. Selvitysalueen kaikki havupuuvaltaiset kangasmetsät ovat voimakkaasti talouskäytössä ja siten harvennettuja, päätehakattuja tai taimikkovaiheen metsiä. Pääosa selvitysalueen kangasmetsistä on talouskäytössä olevaa mäntykangasta, jotka ovat kuivia ja varpuisia puolukkamustikkatyypin (VMT) tai karuja variksenmarja-kanervatyypin (ECT) kankaita. Lohikarin ja Vatungin alueella esiintyy hieman lehtomaisen kankaan eli käenkaali-mustikkatyypin (OMT) kuusikkoa. Etenkin Piehingin alueelle sijoittuu talousmetsäalueita, missä vanhojen rantavallien väliset soistuneet alueet on ojitettu ja ovat siten rämemuuttumia ja varputurvekankaita. Luontotyyppien uhanalaisluokituksessa rannikon kangasmetsistä tuoreen ja kuivan kankaan sekä karukkokankaiden kuusikot ovat erittäin uhanalaisia (EN) ja rannikon kuivan kankaan männiköt äärimmäisen uhanalaisia (CR). Rannikon tuoreen kankaan, kuivan kankaan sekä karukkokankaiden koivikot luetaan silmälläpidettäviksi (NT) Alueen merenrantojen sukkessiometsät Perämeren rannikkoalueella primäärisukkessiovaiheiden rantametsissä havupuustoinen vaihe on säilynyt pääosin vain suojelualueilla (Ruokanen 2007). Selvitysalueella havupuustoiset kehitysvaiheen metsät ovat vahvasti metsätalousalueena tai loma-asutuksen alueena. Eräillä mökkialueilla myös rantametsien siistiminen lahopuustosta on vähentänyt rantalepikoiden monimuotoisuutta ja siten sukkessiovaiheiden metsien edustavuutta. Alueen sukkessiometsien havupuustoisista osista, joka on kaikkein uhanalaisin kehityssarjojen metsistä, esiintyy kohtalaisen edustavia kohteita Lohikarin etelärannalta sekä Vatungin alueelta, missä tuoreen kankaan ja osin lehtomaisen kankaan kuusikoista voidaan erottaa pienialaisia kuvioita, joilla puusto on järeämpää kuusikkoa ja metsienkäsittelyaste vähäistä. Sukkessiosarjojen osalta Martinlahden niemellä esiintyvää jäkäläkankaiden peittämää hietikkoharjanteen karukkokangasta voidaan pitää rannikon karukkokankaiden männiköt -luontotyypin (VU) kohteena. 26 FCG Finnish Consulting Group Raahen kaupunki

27 Luonto Kuva 15. Martinlahden karukkokangas Suot Siniluodonlahden sekä Isolahden ja muutamien pienten lampien rannoilla esiintyy suotyyppeihin luettavia rahkasammaleisia rantaluhtia. Avoimien rantaluhtien lajistossa esiintyvät runsaimpina pullosara, kurjenjalka, terttualpi, rantamatara sekä luhtakastikka. Maankohoamisrannikon ohutturpeisia soita kehittyy paikoin rantaniittyjen painanteisiin ja lepikoiden luhtaisiin metsiin, joista muodostuu aikanaan korpia mikäli ne kehittyvät luontaisesti. Sukkessiokehityksen loppupäässä alueella esiintyneet luhtaiset korvet on ojitettuja ja siten muuttuneet mustikkaturvekankaiksi. Isovarpuiset suot etäämmällä rannikosta ovat nykyisin isovarpuisia turvekankaita. Niittyjen soistumia ja pensaikkoluhtia esiintyy erityisesti Piitaman rantaosuudella. Erityisesti Piehingin alueella esiintyy nykyisin metsätalouskäytössä olevia entisiä turvemaita, jotka on ojituksin kuivattu entisten rantavallien välisten soiden alueella. Turvemaiden ja hiekkaisten kangasmaiden vuorottelu eli kaartojen sijoittuminen maastossa näkyy Piehingin selvitysalueella Anttilanmäen ja Marjaniemenperän välisellä alueella Kulttuuriympäristöt Tässä yhteydessä käsitellään kulttuuriympäristöjä perinnebiotooppien lajiston kasvupaikkoina. Maatalouden rakenteen muutoksen myötä kasvillisuuden esiintymispaikkojen ja samalla maiseman kahtiajakoisuus korostuu, kun rinnakkain ovat tehoviljellyt peltoalueet sekä pensoittuvat pakettipellot ja vesistöjen varret. Useat uhanalaiset kasvilajit ovat löytäneet uusia kasvuympäristöjä tienvarsilta ja erilaisilta joutomailta, joten uudenlaisten kulttuurialueiden merkitys uhanalaisten lajien elinympäristöinä on selvästi korostunut viime vuosikym- Raahen kaupunki FCG Finnish Consulting Group 27

28 Luonto Kuva 16 ja 17. Ketonoidanlukko (Botrychium lunaria) (vas.) ja suikeanoidanlukko (Botrychium lanceolatum) (oik.) (kuvat: J. Särkkä). Kuva 18. Hiirenhäntä (Myosurus minimus) lukeutuu perinnebiotooppien lajistoon. meninä. Nämä alueet soveltuvat joidenkin perinnebiotooppikasvien elinympäristöiksi mikäli ne pysyvät avoimina tai niitä hoidetaan. Raahessa noidanlukkoja esiintyy vielä muuhun maahan nähden kiitettävästi, mikä johtunee siitä, että alueella on vielä jäljellä sopivia kasvupaikkoja. Raahessakin on valitettavasti monia noidanlukkopaikkoja kadonnut alueiden 28 FCG Finnish Consulting Group Raahen kaupunki

29 Luonto Kuva 19. Tammakarin kärki on hietikkoista ja avointa laidunaluetta. Kuva 20. Tammakarin lehtomaisia laidunmetsiä. umpeenkasvamisen tai rakentamisen takia. Selvitysalueella on Piehingissä ihmisen luomia elinympäristöjä, joista erityisesti uhanalaiset noidanlukot ovat löytäneet kasvusijansa. Erityisesti Piehingissä Hannilan vanha piha-alue on tällainen. Siniluodossa vanhat tienpientareet ovat nykyisin noidanlukkojen elinympäristöjä. Raahen kaupunki FCG Finnish Consulting Group 29

30 Luonto Mahdollisesti Suomen sodan ajoilta muistona kasvaa keltakynsimöä (Draba nemorosa var. leiocarpa) Kerttulan talon ympäristössä olevilla kuivilla ja avoimilla kentillä. Täällä laji on löytänyt sopivan alueen, jossa alueen karuus on edesauttanut lajin säilymistä. Alueella kasvaa myös hiirenhäntää (Myosurus minimus), jonka kasvupaikat ovat kärsineet perinnebiotooppien vähenemisen myötä. Rannikolla on yleisesti paljon vanhoja rantalaitumia ja puustoisia hakamaita jotka ovat nykyisin kasvamassa umpeen. Monin paikoin rantametsissä on nähtävissä vanhan laidunnuksen merkkejä. Metsät ovat avaria ja valoisia, kenttäkerroksessa vallitsevat heinät ja riidenlieko ja pensaskerros on harvaa. Selkeästi vanhoja laidunalueita ja hakamaiden piirteitä selvitysalueella esiintyy Tammakari Vatunki -alueella sekä Haapajoenniemellä ja Lohikarin etelärannoilla Fladat ja kluuvit Merenranta-alueella tavataan maankohoamisrannikon luontotyyppeihin kuuluvia fladoja ja kluuveja, jotka ovat muusta merialueesta kuroutumassa olevia tai jo kuroutuneita vesialueita. Flada on merestä irti kuroutumassa oleva lahdenpohjukka ja kluuvi on jo selvästi merestä irti kuroutunut lampi tai järvi, jolla on yhteys mereen korkean veden aikaan. Luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa fladat ovat vaarantuneita (VU), kluuvit erittäin uhanalaisia (EN) ja niitä kehitysvaiheissa seuraavat satunnaisesti murtovesivaikutteiset järvet ja lammet vaarantuneita (VU). Vesilaki kieltää alle 10 ha suuruisten luonnontilaisten fladojen ja kluuvien muuttamisen sekä alle 1 ha suuruisten järvien ja lampien muuttamisen. Vesilaissa ei ole tarkemmin määritelty mitä tarkoittaa edustava flada tai kluuvi. Kuva 21. Purnunlammen vanha kluuvilampi. 30 FCG Finnish Consulting Group Raahen kaupunki

31 Luonto Edustavia fladoja, joihin sisältyy matalikko eli kynnys merenpuolella ja ovat muutoin muuttamattomia (ruoppaamattomia) ei selvitysalueella Martinlahtea lukuun ottamatta esiinny. Tammanlahti on vielä laajasti yhteydessä mereen ja sitä on Tiirannokan piensataman alueella ruopattu. Määritelmän mukainen flada esiintyy Martinlahdella, missä esiintyy matalampi kynnys merialueen ja fladan välillä. Vesilain määritelmässä kynnyksen syvyys teoreettisesta keskivedenkorkeudesta on noin puoli metriä tai vähemmän. Martinladen kynnystä ei mitattu, mutta jollei se jo ole flada on siitä pian kehittymässä sellainen. Periaatteessa koko makeanvedenaltaaksi nimetty Siniluodonlahti Isolahti alue olisi luontaisesti suuri kluuvijärvi, mutta vesistöä on muokattu kanavoimalla ja muodostamalla yhteys Piehinginjokeen. Lisäksi sitä on ruopattu sekä pengerretty. Lohikarin Purnunlahden ja Siniluodolahden altaan välissä sijaitsee Laanperän alueella Purnunlammeksi nimetty vanha kluuvilampi, jonka luonnontilaa on muutettu kanavoimalla yhteys mereen. Kluuvin ominaisen meriyhteyden on katkaissut aikoinaan alueelle rakennettu tie. Kohde on kuitenkin lajistoltaan edustava ja siellä esiintyy silmälläpidettävää otalehtivitaa sekä yleisemmin kalvas- ja kiehkuraärviää ja pikku- ja ristilimaskaa (Lemna minor, L. trisulca). Lisäksi kasvillisuudessa esiintyvät sinikaisla, leveäosmankäämi (Typha latifolia) ja lamparevesikuusi (Hippuris vulgaris). Lammessa on vielä paljon avointa vesipinta-alaa ja se on vesilinnuston kannalta merkittävä kohde. Keväisin lampeen kerääntyy muuttavia puolisukeltajasorsia, joista mm. harmaasorsa ja heinätavi ovat merkittäviä levähtäjiä. Purnunlammen rantametsät ovat osin suurruohoisia lehtoja joissa lahopuuston osuus on runsas. Rantametsissä esiintyy silmälläpidettävistä käävistä (NT) mm. pähkinänkääpää, punakerikääpää, viherkarhikkaa sekä keltiäiskääpää (Kulju 2010). Kuva 22. Alueen useat entiset kluuvilammet ovat kasvaneet umpeen ja muuttuneet niityiksi. Raahen kaupunki FCG Finnish Consulting Group 31