SENSORINEN INTEGRAATIO

Transkriptio

1 SENSORINEN INTEGRAATIO taustateoria ja terapia

2 Aistitoiminta lapsen käyttäytymistä ohjaamassa - sensorisen integraation näkökulma, TtM, ft, SI-terapeutti

3 Ihmisen keskushermoston sensorinen integraatio Sensorinen integraatio on neuraalinen prosessi, jossa keskushermostomme jäsentää aistitietoa yksilön kehosta sekä ympäristöstä ja mahdollistaa kehon tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen käytön arkielämän eri toiminnoissa. Sensorinen integraatio tapahtuu keskushermostossa, joka koostuu yksittäisistä hermosoluista, selkäytimestä ja aivoista.

4 Eri aistielimet ja -järjestelmät vastaanottavat ärsykkeitä / aistimuksia, jotka tulkitaan, yhdistetään ja yhdenmukaistetaan keskushermostossa. Keskushermosto valitsee, lisää, estää, vertailee ja yhdistelee aistitietoa joustavalla, jatkuvasti muuntuvalla tavalla eli tehokkaasti toimiva keskushermosto käsitelee ja yhdistelee aistitietoa.

5 Ihmisen sensorinen aistitieto välittyy keskushermostoon lähiaistien eli liike- ja tasapainoaistin (vestibulaarijärjestelmä), asentotunnon (proprioseptiikka), tuntoaistin (taktiilinen järjestelmä) kautta sekä kaukoaistien kuulo-, näkö- haju- ja makuaistien kautta. Näiden aistien avulla ihminen tekee havaintoja ympäristöstään ja näin ollen ne ohjaavat ihmisen toimintaa.

6 Sensorisessa integraatiossa voidaan erottaa viisi toisiinsa liittyvää vaihetta: - sensorinen rekisteröinti eli aistien kautta keskushermostoon välittyvä tieto ympäristöstämme ja kehomme sisältä - orientaatio - aistimusten tulkinta - reaktiotavan organisointi ja - reaktion toteuttaminen.

7 Sensorisesta rekisteröinnistä on kyse silloin, kun ihminen ensimmäisen kerran tiedostaa jonkin aistimuksen. Aistimuksen rekisteröintikynnykseen vaikuttavat ensisijaisesti ihmisen vireystila sekä henkisen jaksamisen taso. Vireystilan ollessa korkealla tai henkisen ahdistuksen lisääntyessä ihminen voi rekisteröidä sellaisia asioita, joihin ei toisenlaisessa tilanteessa kiinnittäisi mitään huomiota tai kiinnittäisi vähemmän huomiota.

8 Sensorisen orientaation avulla ihminen kykenee päättämään, millaiseen aistitietoon tulee kiinnittää huomiota ja millaiseen ei tarvitse kiinnittää huomiota. Ihmisen tehokkaasti toimiva keskushermosto säätelee ja tasapainottaa sensorisia aistimuksia suhteessa meneillään olevaan suoritukseen. Jos keskushermosto ei osaisi valita aistimuksia tärkeysjärjestyksessä, ihminen ei kykenisi valitsemaan suoritukselleen oleellisia aistimuksia ja toiminta olisi kaoottista. Vaikeimmassa tapauksessa tarkoituksenmukainen toiminta jäisi toteuttamatta.

9 Aistimusten tulkinta takaa sen, että ihminen kykenee päättämään millaisiin aistimuksiin pitää reagoida ja millaisiin ei. Jos aistimusten tulkinta keskushermostossa on puutteellista, on ihmisen keskushermosto koko ajan virittyneessä pakene tai taistele tilassa.

10 Reaktiotavan organisoinnissa keskushermoston toiminta takaa sen, reagoimmeko erilaisiin ärsykkeisiin motorisesti toiminnalla, emotionaalisesti vai kognitiivisesti. Vaikeus reaktiotavan organisoinnissa aiheuttaa sen, että aistimuksiin reagointitapa ei välttämättä ole asianmukaista.

11 Sensorisen integraation viimeinen vaihe on varsinaisesta reaktion toteutuksesta päättäminen eli reagoimmeko aistimukseen motorisesti toimimalla, emotionaalisesti vai kognitiivisesti. Aistimukseen reagointi riippuu motorisesta suunnittelukyvystä eli kyvystä suorittaa tarkoituksenmukaista toimintaa. Tehokkaasti toimiva sensorinen integraatio edistää itsesäätelyä ja tarkkaavaisuutta sekä motorista suunnittelua, motorisia taitoja ja oppimista.

12 Vaikka ihmisen keskushermoston toiminnasta tiedetään jo melko paljon ja tutkimuksen apuna on kehittynyt teknologia, kaikkea yksittäisten sensoristen aistimusten ja motoristen toimintojen yhteydestä ei vieläkään osata täysin selittää. Vasta viimeisen 20 vuoden aikana on neurotieteellinen tutkimus sekä käytännössä havaitut aistitiedon käsittelyn ongelmat on pystytty yhdistämään. Käytännön tilanteiden havainnointi lapsen toiminnassa on aina ensiarvoisen tärkeää! VANHEMPIEN ROOLI TIEDON TUOTTAMISESSA!!!

13 Sensorisen integraation terapiamenetelmän tausta Amerikkalainen toimintaterapeutti, kehityspsykologian tohtori Jane Ayres kehitti sensorisen integraation teorian selittämään käyttäytymisen ja neuraalisen toiminnan välistä suhdetta. Oppimisella Ayres tarkoitti laajasti kaikkea oppimista, ei vaan pelkästään akateemisten taitojen oppimista Ayres korosti, että sensorisen integraation teoria ei ole koskaan valmis, vaan se muuttuu sitä mukaan, kun tietoisuus ihmisen aivotoiminasta ja sen vaikutuksista oppimiseen ja käyttäytymiseen lisääntyy.

14 Teoria muodostuu kolmesta, osittain päällekkäisistä väittämistä: teorian mukaan oppiminen on riippuvaista yksilön kyvystä ottaa aistitietoa ympäristöstä ja kehonsa liikkeistä, kyvystä prosessoida ja integroida tätä aistitietoa keskushermostossaan sekä kyvystä käyttää aistitietoa käyttäytymisen suunnitteluun ja jäsentämiseen. - käytännössä tämä tarkoitta, että kehitys etenee suotuisasti ja käyttäytyminen on tarkoituksenmukaista ja jäsentynyttä, tyytyväinen lapsi.

15 2. teorian mukaan yksilön käyttäytymisen suunnittelussa ja tuotoksessa ilmenee puutteita, jos yksilöllä on puutteita aistitiedon prosessoinnissa ja integroinnissa. - nämä puutteet vaikeuttavat yksilön kykyä käsitteiden muodostukseen sekä motorista oppimista. - tämän seurauksena lapsella havaitaan heikentyneet motoriset taidot ja kuitenkaan lapsella ei ole osoitettavissa aivovauriota eli keskushermoston rakenteessa näkyvää poikkeamaa vaan kyse on keskushermoston toiminnallisesta poikkeamasta.

16 3. teorian mukaan mahdollisuus lisättyyn aistitiedon vastaanottoon tarkoituksenmukaisen toiminnan sekä käyttäytymisen suunnittelun ja tuottamisen yhteydessä, parantaa keskushermoston kykyä prosessoida ja integroida aistiärsykkeitä. - tämän menettelyn avulla luodaan mahdollisuus lisääntyvään käsitteiden ja motoristen taitojen oppimiseen ja tarkoituksena on siis tarjota lapselle mielekästä ja merkityksellistä toimintaa hänen kehitystään ohjaamaan.

17 Sensorisen integraation teoria selittää kaikkien aistijärjestelmien keskushermostolle välittämää tietoa, mutta keskeisimpinä ovat: - tasapainoelimen (vestibulaarinen) - tuntoaistin (taktiilinen) ja - syvätuntojärjestelmän (proprioseptiivinen) kautta välittyvä aistitieto ja sen käsittely keskushermostossa. Näiden kolmen järjestelmän välittämän tiedon prosessoinnin tapahduttua keskushermostossa moitteettomasti myös yksilön itsesäätely toimii hyvin ja motorinen toiminta on tarkoituksenmukaista.

18 Lapsen sensorinen integraatio kehittyy ikään kuin palikkatorni. Jokainen sensorisen integraation uusi taso rakentuu jo olemassa olevan tason päälle ja ylemmät tasot tarvitsevat alempien tasojen tukea kyetäkseen toimimaan moitteettomasti.

19 Sensorisen integraation suotuisalle kehitykselle vaaditaan kykyä säädellä iholta tulevia tuntoaistimuksia, erityisesti yllättäviä kevyitä kosketuksia, sekä erotella ja tunnistaa koskettamalla esineiden fyysisiä ominaisuuksia (taktiilinen aisti). Suotuisa kehitys edellyttää lapsen kykyä mukautua kehollaan painovoiman ja asennon muutoksiin sekä mukautua äkillisiin tasapainon muutoksiin (vestibulaarinen aisti). Lapsen pitää olla tietoinen oman kehon eri osista ja kyetä liikuttamaan lihaksia ja raajojaan hallitusti eli koordinoidusti (proprioseptiivinen aisti).

20 Lapsen kehon oikean ja vasemman puolen pitää toimia moitteettomasti yhteistyössä (bilateraalinen koordinaatio). Lapselta edellytetään myös kykyä vuorovaikutukseen fyysisen ympäristön kanssa eli hänen on kyettävä suunnittelemaan, järjestämään ja toteuttamaan uusia liikesarjoja sekä kyetä tekemään kulloisessakin tilanteessa tarkoituksenmukaisia toimintoja. Tämä kaikki mahdollistaa lapselle aina uusien, monimutkaisempien taitojen oppimisen Jokaisella lapsella on sisäinen tarve osallistua aktiiviseen toimintaan ja näin itse edistää omaa sensorista integraatiotaan.

21 Liike- ja tasapainoaistin sekä asentotunnon kautta välittyvän aistitiedon käsittelykyky Välikorvan tasapainoelin, vestibulaarinen järjestelmä, antaa tietoa liikkeestä, painovoimasta ja pään asennon muutoksista. Tiedon avulla ihminen erottaa liikkuuko hän vai onko hän paikallaan. Lisäksi tasapainoelimen kautta saadaan tieto liikkeen suunnasta ja nopeudesta. Keskushermoston on kyettävä käsittelemään tasapainoelimen välittämää tietoa täsmällisesti, jotta ihminen kykenee käyttämään kuulo- ja näköaistiaan tehokkaasti, muuttamaan tarkoituksenmukaisesti asentoaan, säilyttämään tasapainon, suunnittelemaan toimintoja, rauhoittumaan ja ylipäätään ohjaamaan käyttäytymistään

22 Syvätuntoaistin, proprioseptiivisen järjestelmän, avulla ihminen selviytyy toiminnoistaan. Sen avulla ihmisellä on tiedostamaton tunne kehon asennosta. Syvätunnon avulla ihminen tietää ruumiinosien asennon, niiden suhteen toisiinsa sekä muihin ihmisiin ja esineisiin. Syvätunnon avulla ihminen kykenee säätelemään liikkeitään ja liikkeisiin tarvittavan lihasvoiman määrää. Liike- ja tasapaino järjestelmä ja syvätunto järjestelmä toimivat niin voimakkaasti yhteistyössä, ettei niiden toimintaa ole mahdollista erottaa toisistaan. Syvätuntoaistimusten avulla on mahdollista vähentää yliherkkää reagointia muille aistimuksille!

23 Esimerkiksi: lapsilla, joilla on havaittu sensorisen aistitiedon prosessoinnin ongelmaa 3-vuotiaana, on kehityshistoriansa varhaisina merkkeinä ollut huomionkiinnittämisen vaikeutta sekä näköaistimuksen käsittelyn vaikeutta sekä liikkumisessa ylivilkkautta. - samaa heikkoutta liike- ja tasapainoaistin sekä asentotunnon kautta välittyvän aistitiedon käsittelykyvyssä on havaittu heikon itsesäätelyn omaavien lasten seurantatutkimuksessa. - lapsilla, joilla 8- ja 11-kuukauden iässä oli heikko itsesäätelykyky havaittiin 4-vuotiaana tasapainon hallinan heikkoutta, motorisen suunnittelun vaikeutta sekä motorisen kehityksen viivästymää.

24 Drillen (1972) oli ensimmäinen lapsen neurologisen kehityksen tutkijoista, joka kuvasi pienipainoisena syntyneiden lasten poikkeavan sensomotorisen oireilun ja nimesi tämän ilmiön transient dystonia oireeksi. Oireyhtymän neurologiset piirteet lapsella ilmenevät ärtyvyytenä ja hermostuneisuutena. Lapsi säpsähtää herkästi asennon muuttuessa tai voimakkaammalle äänelle. Lapsen pään hallinta on heikkoa ja raajat jännittyvät tarpeettomasti, kun häntä käsitellään. Kannateltaessa hän seisoo ikäänsä nähden liian hyvin. Myöhemmin tutkijat ovat esittäneet Drillenin löydöksen mahdollisesti kuvastavan juuri lapsen heikkoa sensorisen aistitedon prosessointikykyä.

25 Pinta- ja syvätunnon kautta välittyvän aistitiedon käsittelykyky Kosketus on ihmisen kehityksessä henkiinjäämisen edellytys sekä ensimmäinen kommunikaatiotapa. Se toimii jo kohdussa ja vastasyntynyt kykenee tuntoaistinsa avulla hakeutumaan kohti ravinnonlähdettä, sillä tuntoaistin avulla lapsi kääntää päänsä äidin rintaa kohti. Tuntoaistin avulla vauva alkaa muodostamaan vastavuoroista tunnesidettä häntä hoivaaviin vanhempiinsa ja erilaisten tuntemusten keskushermostollisen käsittelyn kautta lapsi oppii aisioiden merkityksiä.

26 Ihon tuntoaistimusten lisäksi syvemmillä tuntoreseptoreilla ihminen kykenee tunnistamaan painetta, kipua sekä eri lämpötiloja. Näin ollen hyvin toimiva tuntoaistijärjestelmä on edellytys turvalliselle selviytymiselle päivittäisessä elämässä.

27 Pintatuntoreseptorit toimivat kiinteässä yhteistyössä syvätuntojärjestelmän kanssa eikä näiden järjestelmien toimintaa voida helposti erottaa toisistaan. Tuntoaistijärjestelmällä ja etenkin sen yhteydellä asentotuntojärjestelmään (proprioseptiivinen järjestelmä) on keskeinen vaikutus ihmisen motoriseen suunnitteluun, sillä näiden tuntoreseptoreiden avulla ihminen kykenee: - paikallistamaan kosketuksen - tunnustelemaan tavaroita - tunnistamaan vartalonsa ja raajojen liikkeitä - hahmottamaan oman kehonsa ympäröivässä tilassa - säilyttämään tasapainon liikkuessaan.

28 Tuntoaistijärjestelmän välittämän tiedon heikko tai epätarkoituksenmukainen keskushermostollinen käsittelykyky johtaa heikkoon motoriseen suunnitteluun samalla heikentäen pienen lapsen sensomotorista kehitystä. Tutkimuksilla on osoitettu leikki-iässä havaitulla sensorisen aistitiedon prosessointivaikeuksilla olevan lapsen varhaisvaiheiden kuvauksista löytynyt mainintoja kosketuksen yliherkkyydestä, syömisongelmista sekä ylivilkkaasta käyttäytymisestä.

29 Esimerkkejä: Tutkimuksissa on havaittu, että ylivilkkailla lapsilla (ADHD) on erilainen sensoristen aistimusten käsittelykyky kuin verroikeillaan ja ylivilkkaiden lasten tarvitsevan selvästi voimakkaamman aistiärsykkeen ennenkuin he reagoivat aistimukselle.

30 Autististen lasten on osoitettu reagoivan poikkeavasti erityisesti kuulo-, näkö- ja kosketusaistimuksille. Tutkittaessa autistisia ja kehitysviiveisiä vuotiaita lapsia on havaittu, että poikkeavasti kosketukseen reagoivat lapset käyttäytyvät kaavamaisesti ja joustamattomasti. Heillä on monotoninen puhetapa, näön käyttöön liittyvää kaavamaisuutta sekä poikkeavaa tunnekäyttäytymistä.

31 FragileX oireyhtymää sairastavat vuotiaat poikien tutkimukset ovat osoittaneet, että aistikokemuksiin välttelevästi reagoivien poikien osallistuminen koulutyöskentelyyn, itsestähuolehtimiseen sekä leikkeihin ja peleihin osallistuminen oli vähäistä vuotiaita Asperger oireyhtymää sairastavia tyttöjä ja poikia tutkiessa on havaittu, että näiden lasten sensorisiin aistimuksiin reagointi oli heikompaa kuin terveiden verrokkilasten reagtiot.

32 Itsesäätely Itsesäätely tarkoittaa keskushermoston kykyä saavuttaa, ylläpitää ja muunnella vireystiloja. Vireystilojen säätelyn kehittymiseen vaikuttaa kyky säädellä ympäristöstä tulevia aistiärsykkeitä. Kehittynyt vireystilojen säätelykyky on edellytys, jotta ihminen pystyy keskittymään tehtäviin, kontrolloimaan impulsseja, sietämään turhautumista sekä tasapainottelemaan erilaisten tunnereaktioiden välillä. Nämä kyvyt ovat perusedellytys lapsen sensomotoriselle kehitykselle. Itsesäätelyn on toimittava moitteettomasti, jotta lapsella on mahdollisuus suunnata voimavarojaan sensomotoristen taitojen harjoitteluun.

33 Lapsen turvallisen kiintymyssuhteen muodostumisen taustalle vaadittava kyky vuorovaikutukseen edellyttää lapselta kykyä käsitellä sensorisia aistimuksia ja vastata sensoriseen palautteeseen. Sensoriset palautteet vakiintuvat varhaisvaiheiden hoivatilanteissa Keskushermoston sensorinen integraatio ohjaa lapsen valmiuksia kiintymyssuhteen muodostamiseen ensimmäisen kahden vuoden aikana.

34 Heikosti toimiva itsesäätely aiheuttaa lapselle jäsentymättömän olotilan. Tämä näkyy ensisijaisesti lapsen itkuisuutena, ärtyvyytenä ja levottomuutena Jäsentymätön olotila estää lasta kiinnostumasta ympäristön virikkeistä ja näin hidastaa ja vaikeuttaa lapsen motoristen taitojen harjoittelua.

35 Joillakin ihmisillä on matalampi kynnys aistimusten vastaanottoon ja tällöin jo pienikin aistiärsyke saa aikaan vasteen ihmisen käyttäytymisessä. Tällöin ihminen välttelee tilanteita, joissa hän kokee saavansa liikaa aistiärsykkeitä. Joillakin ihmisillä on korkea kynnys aistiärsykkeille ja he vaativat voimakkaan aistiärsykkeen ennenkuin aistimus vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä. Tällöin ihminen hakeutuu tilanteisiin, joissa hän kokee saavansa riittävästi aistimuksia toimintansa eteenpäin viemiseksi. Vireystila ja stressi ovat myös tekijöitä, mitkä vaikuttavat ihmisen aistimuskynnykseen. Väsyneenä ja stressaantuneena jokin aistimus voi häiritä ihmisen käyttäytymistä ja toimintaa huomattavasti enemmän kuin levänneenä.

36 Tarkoituksenmukainen motoriikka Motorinen suunnittelu perustuu kehosta ja ympäristöstä tuleviin aistimuksiin sekä ihmisen neuraalisesta kyvystä vastata näihin aistimuksiin. Motoriseen suunnitteluun vaikuttavat myös kielellinen kehitys, muisti ja kognitiiviset ajattelutaidot. Motorisen suunnittelun vaiheet ovat: - toiminnan ideointi - kehon asennon määrittäminen sensorisen palautteen avulla - toiminnan aloittaminen - toiminnan eri vaiheiden sarjoittaminen - toimintavaiheiden asianmukainen järjestäminen sekä - toiminnan lopettaminen.

37 Heikko motorinen koordinaatiokyky on aivan erillinen motorisen kehityksen osa-alueensa eikä sillä välttämättä ole yhteyttä heikkoon sensorisen aistitiedon käsittelykykyyn. On kuitenkin arvioitu, että pelkästään sensomotorinen kömpelyys voi olla viite heikosta aistitiedon käsittelykyvystä ja olla yhteydessä heikentyneeseen huomionkiinnittämiskykyyn, oppimisvaikeuksiin sekä häiritä lapsen psykososiaalista kehitystä. Näin ollen sekä lapsen heikkoon hieno- että karkeamotoriseen kehitykseen tulee aina kiinnittää erityistä huomiota.

38 Käyttäytymishäiriöiden rinnalla poikkeavasti sensorisiin aistimuksiin reagoivilla ja heikon motorisen kehityksen omaavilla lapsilla on havaittu myöhemmällä iällä olevan oppimisvaikeuksia, lähinnä puheen kehityksessä, lukemaan oppimisessa ja luetun ymmärtämisessä.

39 Esimerkki: Keskoslapset ovat potilasryhmä, jonka kehitystä seurattaessa on kiinnitetty erityistä huomiota lapsen tarkoituksenmukaiseen motoriikkaan ja sensomotoriseen kehitykseen. Kehittyneen perinataalihoidon myötä keskoslasten oirekuva on muuttunut ja keskoslasten neurologiset oireet ovat aikaisempaa lievempiä. Sensomotorisen kehityksen lisäksi tutkimuksellinen mielenkiinnonkohde näiden lasten kohdalla on suuntautunut kouluiässä heidän käyttäytymiseen erilaisissa aistiärsykkeitä sisältävässä ympärisössä sekä emotioiden hallintakykyyn. On saatu viitteitä siitä, että keskosena syntyneiden lasten aistimusten käsittelykyky on erilainen kuin täysiaikaisena syntyneillä lapsilla ja reagointi eri aistimuksille voi olla ylireagoivaa tai toisaalta alireagoivaa samanikäisiin verrokkilapsiin nähden.

40 Normaalistikin kehittyvien ja tarkoituksenmukaisesti toimivien lasten keskuudessa voidaan havaita yksilöllisiä eroja sensoristen aistimusten reagointitavassa. Yleisesti ottaen lapsen kehitystä tarkastellaan aina kokonaisuutena eikä yksittäisinä osa-alueina. Yksittäisellä poikkeamalla ei välttämättä ole heikentävää vaikutusta lapsen kokonaiskehitykseen. Sensorisen aistitiedon toimintaa tarkastelevat tutkimukset ja käytännön havainnot ovat paljolti kohdistuneet tiettyihin lastenneurologisiin diagnoosiryhmiin. Tällaisia diagnooseja ovat mm. autismi, ADHD, Asperberg, Down ja FragileX oireyhtymät sekä keskoslasten kehitys.

41 Sensorisen integraation teoriaan perustuva terapia tuottaa sitä paremman tuloksen mitä nuorempana lapsen ongelma havaitaan ja terapia aloitetaan. Lapsen keskushermoston kehittymisen kannalta niin sanottu herkkyyskausi SIterapian aloittamiselle on 4-vuoden ikä. SI-terapian aloittamisen edellytyksenä on, että lapselle on tehty kansainvälisesti normitettu SIPT-testi (Sensory Integration and Praxis Tests), testistö on normitettu vuotiaille lapsille ja testin käyttöoikeudet on vain SIPT-testikoulutuksen käyneellä terapeutilla.

42 Miten lapsi pääsee SIPT-arviointiin? Lapsen ongelmien luonteesta ja laajuudesta riippuen arviointi ja kokonaiskuntoutussuunnitelman tekeminen tapahtuu tavallisimmin terveyskeskuksen tai sairaalan kuntoutustyöryhmässä, yliopistollisen sairaalan foniatrian, lastenneurologian tai -psykiatrian yksiköissä. Käytännöt vaihtelevat kuitenkin paikkakunnittain. Lapsi voi ohjautua terapeutin arviointiin myös neuvolan, koululääkärin, yksityislääkärin, terveyskeskuksen tai sairaalan lähettämänä. Yksityispuolella tapahtuvan arvioinnin korvaa yleisimmin: julkinen terveydenhuolto: terveyskeskus / sairaala. Tällöin lapsi saa terveyskeskuksesta tai sairaalasta maksusitoumuksen yksityiselle terapeutille. Jotkut harvat lasten vakuutukset saattavat korvata arvioinnin.

43 Lapsen sensorisen integraation terapia (SI-terapia) on aina lääkinnällistä kuntoutusta, useimmiten toimintaterapiaa, joskus myös fysioterapiaa. Terapeutilla tulee olla erikoistumiskoulutus sensorisen integraation teoriaan ja terapiaan. Koulutukseen pääseminen puolestaan on edellyttänyt terapeutilta kliinistä kokemusta lasten terapiasta ja syventymistä lasten terapiaan. Koulutus järjestetään nykyisin ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan erikoistumisopintoina. Opiskelu on laajuudeltaan 38 opintopistettä ja se sisältää teoriaopintoja, harjoitustöitä ja kliinistä harjoittelua. (Aististimulaatio tai ulkoapäin ohjattu toistuva aistien kehittämisohjelma ei ole sensorisen integraation terapiaa.)

44 Keskeistä terapiassa on se, että terapeutti ohjaa toimintaa, tilaa ja tilannetta niin, että lapsen motivaatio on mahdollisimman vahva ja lapsi kokee itse suunnittelevansa ja toteuttavansa toiminnan eli leikin. Keskeistä on lapsen oma aktiivinen osallistuminen toimintaan. Lapsen itseohjautuvuutta hyödynnetään terapiassa aina, kun se on tavoitteiden suuntaista. Ulkopuolisen silmin terapia saattaa näyttää sujuvalta hauskalta leikiltä, johon lapsi osallistuu innolla, mutta todellisuudessa terapeutti ohjaa tilannetta hyvin intensiivisesti, analysoiden lapsen toimintaa ja ollen koko ajan valmiina tukemaan lapsen kehitystä eteenpäin.

45 SI-terapia toteutetaan sensorisesti rikastetussa, eli runsaasti aistikokemuksia sisältävässä ja toimintamahdollisuuksia tarjoavassa terapiaympäristössä. Terapiatila houkuttelee lasta aktiiviseen toimintaan vaatien häneltä kuin huomaamatta runsasta kehon aistien käyttöä Terapiassa käytetään monipuolisesti sensorisen integraation terapian välineistöä, erilaisia koko kehon käyttöön eri tavoin houkuttelevia isokokoisia terapiavälineitä: keinuja, liukuja, suuria renkaita ja kookkaita tyynyjä/palikoita.

46 Terapeutti muokkaa lapsen terapiaympäristöä koko ajan niin, että vahvistamista vaativat kehityksen alueet tulevat käyttöön. Toiminnan haasteellisuus puolestaan vastaa lapsen kykyjä ja terapian tavoitteita niin, että lapsi joutuu yrittämään ja ponnistelemaan, mutta siten että hän onnistuu.

47 Terapeutti auttaa lapsen vanhempia sekä tarvittaessa myös päivähoitoa / koulua ymmärtämään lapsen vaikeuksia ja etsimään keinoja, joilla tukea lapsen täysipainoisempaa osallistumista arjen toimintoihin kuten leikkeihin ja peleihin. Terapian kesto vaihtelee lapsen ongelmien ja edistymisen mukaan useimmiten puolesta vuodesta kolmeen vuoteen. Terapia voidaan toteuttaa yhtäjaksoisena tai jaksotettuna. Terapiakerran pituus on 60 min.

48 Terapian toteuttaminen suunnitellaan ja sovitaan yksilöllisen arvioinnin pohjalta yhteistyössä lapsen vanhempien ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Ympäristön ohjaaminen on tärkeä osa sensorisen integraation viitekehykseen pohjautuvaa terapiaa. Yleensä terapiajaksot toteutuvat perusterveydenhuollon palveluna, mutta käytännössä pidemmät terapiat toteutuvat useimmiten ostopalveluna yksityisellä puolella. Lisätietoja: Suomenkielinen kirjallisuus: Aistimusten aallokossa. A. Jean Ayres (suom. 2015, PS-kustannus) Tahatonta tohellusta Sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä. Carol Stock Kranowitz. (suom. 2003, PS-kustannus)