VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2016 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella

Transkriptio

1 VESISTÖTARKKAILU VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2016 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella

2

3 Vapo Oy, Keski-Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Veden laatuun liittyviä muuttujia Turvetuotannon käsitteitä SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumitilanne TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS Yleistä Vesistötarkkailun näytteenotto Vesinäytteiden analysointi VAPO OY:N TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2016 KESKI- SUOMESSA Yleistä VESISTÖTARKKAILUT VUONNA Yleistä Vapo Oy:n turvetuotannon vesistötarkkailu Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella vuonna KYMIJOEN VESISTÖALUE Viitasaaren reitti Vehkaneva (Kinnula) Voimäensuo (Karstula) Veteläneva (Kivijärvi) Isoneva (Kivijärvi) Heinäsuo, Ihkajansuo ja Kolkunsuo (Viitasaari) Pyytneva (Pihtipudas) Purontausneva (Pihtipudas) Kanasensuo (Pihtipudas) Talkkunasuo (Pihtipudas) Saarijärven reitti Suurensuonneva (Karstula) Hietamansuo (Äänekoski) Pirtti-Peurusuo (Multia) Mätässuo (Saarijärvi) Pajumäensuo-Rajasuo (Saarijärvi) Mahasuo (Saarijärvi) Ahvenlamminsuo, Raatteikonsuo, Saarekeneva (Saarijärvi)... 49

4 Peuralinnanneva (Kyyjärvi) Savonneva lohkot 1-4 (Kyyjärvi) Suoniemensuo ja Martinsuo (Karstula) Kaijansuo (Karstula/Soini) Savonneva (Karstula/Soini/Alajärvi) Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula) Heposuot (Karstula, Soini) Pirttiahonsuo (Karstula) Tynnörsuo (Karstula) Sammakkoneva (Karstula) Suljetunneva (Saarijärvi) Leppäveden-Kynsiveden alue Kivisensuo (Hankasalmi) Läyniönsuo (Hankasalmi) Tervasuo (Hankasalmi) Suur-Päijänteen alue Haapasuo (Joutsa) Kailasuo (Joutsa) Valkeissuo (Petäjävesi) Jämsän reitti Palosuo-Kurkisuo (Petäjävesi/Jyväskylä) Ukonmurronsuo (Keuruu/Petäjävesi) Umpilamminsuo (Petäjävesi) Lapsukansuo (Multia/Petäjävesi) Pohjansuo (Jämsä/Jämsänkoski) Sysmän reitti Höystösensuo (Joutsa) Mäntyharjun reitti Havusuo ja Pajusuo (Pihlassuo) (Joutsa) Mesiänsuo (Joutsa) Jokipolvensuo-Rääsysuo (Joutsa) Rautalammen reitti Vehkasuo (Viitasaari) KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE Keuruun reitti Permisuo (Keuruu/Vilppula) Hirvisuo (Multia) Lehtosuo (Keuruu) Heposuo (Keuruu/Multia) Pihlajaveden reitti Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu) Kalmuneva (Keuruu) YHTEENVETO

5 Liitteet 3 Liite 1 Liite 2 Vapon Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset vuonna 2016 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevat Vapo Oy:n tarkkailusuot vuonna 2016 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Pia Jaakola (FM) tarkistanut Yhteystiedot Paristotie Kokkola sähköposti: etunimi.sukunimi@poyry.com puh

6 4

7 5 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2016 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2016 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhteen ELYkeskuksen alueeseen, ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY-keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY-keskuksilla. Vuonna 2016 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella oli 62 tuotantoalueella 147 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2016 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli µg/l Vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää kuvastaa a-klorofyllipitoisuus. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3 7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7 40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä.

8 Fosfori (kok-p) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (kok-n) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l pitoisuudet ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi, ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden ph-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa, ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä, ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista, kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat COD Mn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien COD Mn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. 6

9 Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena, ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo Happamuusaste eli ph kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6 7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia, ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, % -kyll. Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja, ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Kyllästysprosenttien mukaiset happitilanteet: yli 100 % ylikyllästystila, ilmentää rehevyyttä, % hyvä, normaali vesialue, % tyydyttävä, normaali vesialue, % välttävä, lievä happivaje, alle 40 % huono, kohtalainen/suuri happivaje. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita, jos väriluku on alle 40 mgpt/l, ja ruskeita, jos väriluku on yli 100 mgpt/l Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä sekä veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoi-

10 8 suutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja veden väriluvun avulla. COD Mn -arvoa ja värilukua nostavat kuitenkin myös muut tekijät, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta. Jako-oja Oja, jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja, joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne alapuoliseen vesistöön. Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat. Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle, joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisimmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg/vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja, jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoliseen vesistöön. Lohko Useista saroista muodostunut, yleensä luonnonesteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala.

11 Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha/päivä tai kg/km 2 /vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta. Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla. Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan. Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s/km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuolista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä). Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s). 9

12 Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteiden poiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Keski-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Jyväskylä ja Viitasaari sijaitsevat painopistealueella, joten turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2016 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja (avoin data). Vuoden 2016 keskilämpötila (4,1 o C) oli Jyväskylässä 1,4 astetta vertailukauden keskilämpötilaa korkeampi. Viitasaarella keskilämpötila oli 4,3 o C, mikä oli 0,8 astetta vertailukauden keskilämpöä korkeampi. Tammikuu 2016 oli tavanomaista kylmempi, mutta kevät leudompi (kuvat 1 2). Alku- ja keskikesä 2016 oli lämpötiloiltaan tavanomaista tasoa kuten myös syksy. Joulukuu 2016 oli selvästi leudompi kuin vertailukaudella keskilämpötilat. Vuoden 2016 lämpimin kuukausi oli heinäkuu sekä Jyväskylässä että Viitasaarella. Vuonna 2016 terminen kasvukausi alkoi Keski-Suomessa eli normaaliin aikaan. Terminen kasvukausi päättyi eli tavanomaiseen aikaan (Ilmatieteen laitos 2016). Terminen kasvukausi alkaa, kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden keskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy, kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5 10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelu Jyväskylässä vuosina ja vertailuajanjaksona vuosina

13 11 Kuva 2. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Viitasaarella vuosina ja vertailuajanjaksona vuosina Sadanta Vuonna 2016 Jyväskylässä saatiin sateita 665 mm/a, mikä oli hieman enemmän kuin vertailujakson keskiarvo (643 mm/a). Vuonna 2016 Viitasaarella satoi 613 mm/a eli saman verran kuin keskimäärin vertailukaudella. Vuoden 2016 sateisin kuukausi oli heinäkuu sekä Jyväskylässä että Viitasaarella (kuvat 3-4). Erityisen runsaasti vettä satoi heinäkuussa Viitasaarella sademäärän ollessa 157 mm. Maaliskuu oli vähäsateisin kuukausi sekä Jyväskylässä että Viitasaarella. Kuva 3. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Jyväskylässä vuosina ja vertailuajanjaksona vuosina

14 12 Kuva 4. Kuukauden keskisademäärän vaihtelu Viitasaarella vuosina ja vertailuajanjaksona vuosina Lumitilanne Keski-Suomessa lunta oli talvella sekä Viitasaarella että Jyväskylässä vähemmän kuin vertailujaksolla keskimäärin (kuva 5). Enimmillään lunta oli maaliskuun 15 päivä, jolloin lumen syvyys oli Jyväskylässä 31 cm ja Viitasaarella 39 cm. Terminen talvi alkoi Keski-Suomessa , mikä on noin kuukauden vertailujakson keskiarvoa myöhemmin. Terminen talvi loppui eli hieman keskimääräistä aiemmin. Kuva 5. Lumen syvyys Jyväskylässä ja Viitasaarella talvella ja vertailuajanjaksona vuosina

15 13 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuolisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta ovat hoitaneet Ahma Ympäristö Oy ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2016 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 213 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 435 havaintopaikalta. Keski-Suomen ELY-keskuksen alueelta tarkkailussa oli mukana 62 eri tuotantoalueelta järvihavaintopisteitä 59 kpl ja virtavesipisteitä 88 kpl (taulukko 1). Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet Yhteensä Häme Keski-Suomi Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa Yhteensä Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa. - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinä-elokuussa. - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa. 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä.

16 Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: 14 Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll- %) kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) ph sameus väri ph COD Mn (kaikki syvyydet) väri Kokonaisfosfori COD Mn (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla ) 5 VAPO OY:N TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2016 KESKI- SUOMESSA 5.1 Yleistä 5.2 Kuormitus Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu tarkkailuohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraportista (Pöyry Finland Oy 2017). Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan vuonna 2011, jolloin sille laskettiin bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 alkaen COD Mn :n osalta on laskettu myös nettokuormitukset. Kiintoaineen ja COD Mn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttui vuonna 2013, joten niiltä osin vuosien ja nettokuormituksissa on laskennallisia eroja. Vapo Oy:n Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Keski-Suomen ELYkeskuksen alueelta vuoden 2016 lopulla 54 turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa 256 ha. Tuotannosta on poistunut 525 ha (taulukko 2). Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevien 54 tuotantoalueen kuormittavalta ha pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori kg ja orgaanisen aineksen määrää epäsuo-rasti kuvaava kemiallinen hapenkulutus COD Mn kg O 2. Suhteuttamalla kokonaiskuormitus pinta-alaan voidaan saatuja ominaiskuormituksia (kg/ha/a) verrata edellisten vuosien ominaiskuormituksiin (kuva 6).

17 15 Taulukko 2. Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella toimivien turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitus vuosina Keski-Suomen Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus nossa telussa kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut 2013 Kuva 6. Keski-Suomen ELY-keskuksen tuotantoalueiden keskimääräiset bruttoominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina VESISTÖTARKKAILUT VUONNA Yleistä Vuoden 2016 Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELYkeskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, sama tarkastelu on mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa siirryttiin vuonna 2015 aiemmin käytetystä kalenterivuosijaksosta päästötarkkailussa käytettyyn tarkkailujaksotukseen, joka alkaa ja päättyy Vesistötarkkailuun jaksotuksen muutos ei suoranaisesti vaikuta, sillä vesistövesien näytteenottoa ei tehdä marras-joulukuussa. Samanlaisesta aikajaksotuksesta johtuen voidaan päästötarkkailutuloksia käyttää suoraan myös vesistöjen pitoisuusvaikutusarvioihin. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesi-

18 16 en aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2016 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueelle on laskettu käyttäen vuoden 2016 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2016 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1 3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2016 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat liitteessä Vapo Oy:n turvetuotannon vesistötarkkailu Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella vuonna 2016 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna Kaikki tarkkailussa mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Keski- Suomen ELY-keskuksen alueella, mutta ne ovat mukana tarkkailussa, koska vesistövaikutuksia kohdistuu myös Keski-Suomen ELY-keskuksen alueelle. Vuoden 2016 Vapon vesistötarkkailussa olivat mukana Keski-Suomen ELY-keskuksen alueelta seuraavat suot: Suo Kunta Suo Kunta Suo Kunta Kivisensuo Hankasalmi Heposuo Keuruu Talkkunasuo Pihtipudas Läyniönsuo Hankasalmi Kalmuneva Keuruu Ahvenlamminsuo Saarijärvi Tervasuo Hankasalmi Lehtosuo Keuruu Mahasuo Saarijärvi Haapasuo Joutsa Permisuo Keuruu / Mänttä-Vilppula Pajumäensuo Saarijärvi Havusuo Joutsa Riihi-Peuraneva Keuruu/Virrat/Ähtäri Raatteikonsuo Saarijärvi Höystösensuo Joutsa Ukonmurronsuo Keuruu / Petäjävesi Rajasuo Saarijärvi Jokipolvensuo Joutsa Vehkaneva Kinnula Saarekeneva Saarijärvi Kailasuo Joutsa Isoneva Kivijärvi Mätässuo Saarijärvi Mesiänsuo Joutsa Veteläneva Kivijärvi Suljetunneva Saarijärvi Pihlassuo (sis. Pajusuon) Joutsa Voimäensuo Karstula Juuvinsuo Soini/Karstula Rääsysuo Joutsa Peuralinnanneva (Isoneva) Kyyjärvi Puntari-Konttisuo Soini Palosuo Jyväskylä Savonneva Kyyjärvi/Karstula/Alajärvi/Soini Heinäsuo Viitasaari Pohjansuo Jämsä Hirvisuo Multia Ihkajansuo Viitasaari Heposuot Karstula/Soini Pirtti-Peurusuo Multia Kolkunsuo Viitasaari Kaijansuo Karstula Lapsukansuo Multia Vehkasuo Viitasaari Martinsuo Karstula Kurkisuo Petäjävesi Hietamansuo Äänekoski Pirttiahonsuo Karstula Umpilamminsuo Petäjävesi Sammakkoneva Karstula Valkeissuo Petäjävesi Suoniemensuo 1 Karstula Kanasensuo Pihtipudas Suurensuonneva Karstula Purontausneva Pihtipudas Tynnörsuo Karstula Pyytneva Pihtipudas 7 KYMIJOEN VESISTÖALUE 14 Kymijoen vesistöalue on Suomen kolmanneksi suurin vesistöalue. Kymijoen vesistöalueella (pinta-ala km 2, järvisyys 18,3 %) sijaitsee suuria reittivesistöjä ja järviä. Pohjoisessa se ulottuu Pohjois-Pohjanmaan maakunnan rajalle. Vesistön suurin järvi on Päijänne. Kymijoen vesistöalueen vedet laskevat Suomenlahteen Kotkan edustalla Kymijoen kautta. Vesistössä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä ja veden korkeuksia säädellään vesivoimaloilla ja padoilla useissa paikoissa. Peltojen osuus vesistöalueesta on noin 8 % ja turvetuotannon (9 400 ha) noin 0,2 %. Kymijoen vesistöalueella Päijänteen Kalkkisen keskivirtaama oli 252,3 m 3 /s , kun pitkänajan keskivirtaama on ollut 159 m 3 /s. Päijänteen säännöstelystä johtuen Kalkkisen virtaamissa on vain vähän vaihtelua (kuva 7).

19 17 Kuva 7. Kymijoen vesistöalueen Kalkkisen päiväkeskivirtaamat päiväkeskivirtaamat ja vastaavalla vertailujaksolla vuosina Vuonna 2016 Kymijoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala (tuotannossa, levossa ja valmistelussa) oli noin ha eli noin 0,1 % Kymijoen vesistöalueen pinta-alasta. Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Kymijoen vesistöalueen Vapon tuotantoalueista oli yhteensä noin ha. Kymijoen vesistön Vapon turvetuotantoalueet ovat keskittyneet Saarijärven reitille (taulukot 3 4).

20 Taulukko 3. Kymijoen vesistöalueen Keski-Suomen ELY-keskuksen Vapon turvetuotantoalueet ja niiden tuotantoalat vuonna 2016 (osa 1\2). 18 Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 14 Kymijoen vesistöalue 3003,1 1085,1 256, Kymijoen alue 43,2 0,0 0, Ruotsalaisen alue 43,2 0,0 0, Myllyojan va Laviassuo Heinola 43,2 0,0 0, Suur-Päijänteen alue 129,3 47, Ristiselän alue 129, Rutajoen va Kailasuo Joutsa 35, Rutajoen va Haapasuo Joutsa 94, Muuratjärven valuma-alue 47, Vesankajärven va Valkeissuo Petäjävesi 47, Leppäveden-Kynsiveden alue 149,2 0, Kuuhankaveden valuma-alue 136,3 0, Vanajajärven va Kivisensuo Hankasalmi 66,5 0, Iso-Virmaksen va Tervasuo Hankasalmi 25, Tervajoen va Tervasuo Hankasalmi 13, Tervajoen va Läyniönsuo Hankasalmi 30, Niemisjärven valuma-alue 12, Niemisjärven a Läyniönsuo Hankasalmi 12, Viitasaaren reitin valuma-alue 128,7 304,9 66, Kivijärven-Vuosjärven alue 77,1 26, Viivajoen va Veteläneva Kivijärvi 41, Viivajoen va Voimäensuo Kivijärvi 26, Leukunjoen va Isoneva Kivijärvi 36, Isojoen-Jääjoen valuma-alue 199, Matkusjoen a Vehkaneva Kinnula 199, Koliman valuma-alue 0, Kolkunjoen va Ihkajansuo Viitasaari 0, Saanijärven valuma-alue 128,7 28,0 39, Kortteisenkanavan a Purontausneva Pihtipudas 63, Kortteisenkanavan a Kanasensuo Pihtipudas 39, Peninginjoen va Pyytneva Pihtipudas 28, Liitonjoen va Talkkunasuo Pihtipudas 65, Jämsän reitin valuma-alue 401,2 36,0 21, Iso Rautaveden alue 81, Salosveden-pettämän a Pohjansuo Jämsä 46, Pirttijoen va Umpilammensuo Petäjävesi 34, Pengerjoen valuma-alue 320,2 36,0 21, Pengerjoen yläosan a Lapsukansuo Petäjävesi 54,1 34, Kuhanjoen va Ukonmurronsuo Petäjävesi 67, Rajajoen va Lapsukansuo Petäjävesi 30, Merovenjoen va Palosuo Petäjävesi 91,2 1,9 21, Merovenjoen va Kurkisuo Petäjävesi 77,1

21 Taulukko 4. Kymijoen vesistöalueen Keski-Suomen ELY-keskuksen Vapon turvetuotantoalueet ja niiden tuotantoalat vuonna 2016 (osa 2\2). 19 Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 14.6 Saarijärven reitin valuma-alue 1622,6 686,8 168, Saarijärven alue 2, Kiimasjärven a Hietamansuo Äänekoski 2, Mahlunjärven alue 216,1 21,4 18, Kotajoen a Pajumäensuo Saarijärvi 103, Konttijoen va Pirtti-Peurusuo Multia 112,9 0, Humalalammen va Suurensuonneva Karstula 21,3 4, Saukonpuron va Suurensuonneva Karstula 14, Pääjärven alue 105,5 36, Puukonjoen va Sammakkoneva Karstula 38, Päällinjärven va Tynnörsuo Karstula 67, Päällinjärven va Pirttiahonsuo Karstula 36, Kyyjärven valuma-alue 202,5 72,1 8, Ähtyrinpuron va Sammakkoneva Karstula 59,0 13, Nopolanjoen va Peuralinnanneva Kyyjärvi 143, Nopolanjoen va Savonneva LO1 Kyyjärvi 3,9 51,3 8, Lanneveden valuma-alue 21, Lanneveden a Hietamansuo Äänekoski 21, Karankajärven valuma-alue 234,6 123,4 91, Selänpäänjoen va Rajasuo Saarijärvi 49, Selänpäänjoen va Pajumäensuo Saarijärvi 13, Selänpäänjoen va Mahasuo Saarijärvi 27, Rautapuron va Mätässuo Saarijärvi 91, Vihanninjoen va Saarekeneva Saarijärvi 79, Vihanninjoen va Raatteikonsuo Saarijärvi 40, Vihanninjoen va Ahvenlamminsuo Saarijärvi 24, Luksanjoen va Suoniemensuo Karstula 38, Luksanjoen va Martinsuo Karstula 85, Vahankajoen valuma-alue 863,9 409, Vahankajoen a Suoniemensuo Karstula 21, Valkkunan va Kaijansuo Karstula 267,0 137, Valkkunan va Heposuot Soini 107, Mustapuron va Juuvinsuo Soini 68, Mustapuron va Puntari-Konttisuot Soini 89, Mustapuron va Savonneva LO3 Karstula 329,0 1, Mustapuron va Kaijansuo Karstula/Soini 51, Mustapuron va Koirasuo Kyyjärvi 199,9 0, Pyhäjärven valuma-alue 50, Iso-Suojärven va Suljetunneva Saarijärvi 50, Rautalammin reitin valuma-alue 48,0 8, Nilakan alue 48,0 8, Nilakan la Vehkasuo Viitasaari 48,0 8, Sysmän reitin valuma-alue 95, Rautaveden alue 39, Kostamonjoen va Haapasuo Joutsa 39, Ala-Suonteen alue Vallasjoen va Höystösensuo Joutsa 14.9 Mäntyharjun reitin valuma-alue 385,7 0, Kälkäjoen valuma-alue 385,7 0, Kälkäjoen alaosan a Mesiänsuo Joutsa 53, Pajupuron va Pihlassuo (sis. Pajusuon) Joutsa 135, Pajupuron va Havusuo Joutsa 94,6 0, Mustajoen va Jokipolvensuo Joutsa 12, Mustajoen va Rääsysuo Joutsa 90,2 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia teoreettisia pitoisuusvaikutuksia Kymijoen eri valuma-alueisiin vuodelle 2016 on arvioitu käyttäen Kymijoen vesistön eri osien keskivalumia ja valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kymijoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 106 t, typen osalta 21,9 t ja fosforin osalta 0,53 t. Näiden kuormitusten perusteella laskettu teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen lisäys oli Kymijoen vesistöalueella 0,01 mg/l, typen 2,0 µg/l ja fosforin 0,05 µg/l (taulukot 5 6). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli Kymijoen vesistöalueella noin 840 t O 2. Turvetuotantoalueelta tulevien

22 20 vesien aiheuttaman COD Mn -arvon (brutto) lisäys Kymijoen vesistöalueella oli 0,08 mg/l O 2. 1 ja 2. jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat pieniä. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset esiintyivät 2. jakovaiheen valuma-alueista Saarijärven reitillä (14.6), kiintoaine (netto) 0,04 mg/l, Kok-N 8,4 µg/l ja Kok-P 0,24 µg/l sekä kemiallinen hapenkulutus (brutto) 0,38 mg/l O 2. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa olivat kiintoaineen ja typen osalta Joutsan Pihlassuolla (sis. Pajusuon) kohdistuen Pajupuroon, kiintoainelisäys 2,1 mg/l ja Kok-N lisäys 118 µg/l. Suurin fosforilisäys (Kok.P 2,3 µg/l) ja kemiallisen hapenkulutuksen suurin bruttolisäys (4,4 mg/l O 2) tuli Saarijärven Mätässuolta kohdistuen Rautapuroon. Taulukko 5. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Kymijoen vesistössä Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella vuonna 2016 (osa 1/2). Suo Kunta Brutto Pitoisuusvaikutus, netto Vesistöalue CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 14 Kymijoen vesistöalue 0,08 0,01 2,0 0, Kymijoen alue 0,0004 0,0002 0,05 0, Ruotsalaisen alue 0,0005 0,0003 0,07 0, Myllyojan va Laviassuo Heinola 0,41 0,27 56,4 2, Suur-Päijänteen alue 0,003 0,001 0,12 0, Ristiselän alue 0,002 0,001 0,11-0, Rutajoen va Kailasuo Joutsa 0,09 0,02 3,6 0, Rutajoen va Haapasuo Joutsa 0,12 0,05 8,3-0, Muuratjärven valuma-alue 0,11 0,00 2,8 0, Vesankajärven va Valkeissuo Petäjävesi 0,8 0,03 19,0 0, Leppäveden-Kynsiveden alue 0,008 0,0005 0,1 0, Kuuhankaveden valuma-alue 0,24 0,01 3,5 0, Vanajajärven va Kivisensuo Hankasalmi 1,4 0,06 19,4 0, Iso-Virmaksen va Tervasuo Hankasalmi 0,2 0,012 4,1 0, Tervajoen va Tervasuo Hankasalmi 0,2 0,013 4,5 0, Tervajoen va Läyniönsuo Hankasalmi 0,8 0,06 8,0 0, Niemisjärven valuma-alue 0,09 0,006 0,9 0, Niemisjärven a Läyniönsuo Hankasalmi 0,11 0,007 1,1 0, Viitasaaren reitin valuma-alue 0,0 0,01 1,2 0, Kivijärven-Vuosjärven alue 0,01 0,001 0,3 0, Viivajoen va Veteläneva Kivijärvi 0,07 0,003 2,3 0, Viivajoen va Voimäensuo Kivijärvi 0,02 0,0004 0,2 0, Leukunjoen va Isoneva Kivijärvi 0,08 0,02 2,3 0, Isojoen-Jääjoen valuma-alue 0,3 0,09 10,5 0, Matkusjoen a Vehkaneva Kinnula 0,5 0,14 16,9 0, Koliman valuma-alue 0,00 0,003 0,1 0, Kolkunjoen va Ihkajansuo Viitasaari 0,06 0,038 1,4 0, Saanijärven valuma-alue 0,20 0,030 6,4 0, Kortteisenkanavan a Purontausneva Pihtipudas 0,12 0,008 3,5 0, Kortteisenkanavan a Kanasensuo Pihtipudas 0,04 0,015 1,5 0, Peninginjoen va Pyytneva Pihtipudas 0,27 0,060 8,0 0, Liitonjoen va Talkkunasuo Pihtipudas 0,19 0,025 6,2 0, Jämsän reitin valuma-alue 0,16 0,006 3,5 0, Iso Rautaveden alue 0,04 0,002 1,0 0, Salosveden-pettämän a Pohjansuo Jämsä 0,04 0,002 1,0 0, Pirttijoen va Umpilammensuo Petäjävesi 0,20 0,012 3,3 0, Pengerjoen valuma-alue 0,4 0,02 10,0 0, Pengerjoen yläosan a Lapsukansuo Petäjävesi 0,6 0,03 12,2 0, Kuhanjoen va Ukonmurronsuo Petäjävesi 0,4 0,02 11,9 0, Rajajoen va Lapsukansuo Petäjävesi 0,9 0,03 11,5 0, Merovenjoen va Palosuo Petäjävesi 0,4 0,02 10,4 0, Merovenjoen va Kurkisuo Petäjävesi 0,7 0,01 15,3 0,3

23 Taulukko 6. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Kymijoen vesistössä Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella vuonna 2016 (osa 2/2). 21 Vesistöalue Suo Kunta Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 14.6 Saarijärven reitin valuma-alue 0,38 0,04 8,4 0, Saarijärven alue 0,0004 0, ,01 0, Kiimasjärven a Hietamansuo Äänekoski 0,0004 0, ,01 0, Mahlunjärven alue 0,07 0,00 1,2 0, Kotajoen a Pajumäensuo Saarijärvi 0,22 0,02 4,4 0, Konttijoen va Pirtti-Peurusuo Multia 1,00 0,04 13,7 0, Humalalammen va Suurensuonneva Karstula 0,80 0,21 21,5 0, Saukonpuron va Suurensuonneva Karstula 0,28 0,005 3,1 1, Pääjärven alue 0,05 0,01 1,6 0, Puukonjoen va Sammakkoneva Karstula 0,30 0,03 8,3-0, Päällinjärven va Tynnörsuo Karstula 0,18 0,02 6,1 0, Päällinjärven va Pirttiahonsuo Karstula 0,15 0,02 4,0 0, Kyyjärven valuma-alue 0,2 0,02 4,8 0, Ähtyrinpuron va Sammakkoneva Karstula 2,2 0,21 39,6 1, Nopolanjoen va Peuralinnanneva Kyyjärvi 0,2 0,02 5,7 0, Nopolanjoen va Savonneva LO1 Kyyjärvi 0,1 0,01 2,7 0, Lanneveden valuma-alue 0,02 0,001 0,7 0, Lanneveden a Hietamansuo Äänekoski 0,02 0,001 0,7 0, Karankajärven valuma-alue 0,53 0,04 12,4 0, Selänpäänjoen va Rajasuo Saarijärvi 0,14 0,02 2,8 0, Selänpäänjoen va Pajumäensuo Saarijärvi 0,04 0,002 0,9 0, Selänpäänjoen va Mahasuo Saarijärvi 0,15 0,01 4,8 0, Rautapuron va Mätässuo Saarijärvi 4,36 0,19 97,0 2, Vihanninjoen va Saarekeneva Saarijärvi 0,13 0,01 2,9 0, Vihanninjoen va Raatteikonsuo Saarijärvi 0,14 0,01 2,5 0, Vihanninjoen va Ahvenlamminsuo Saarijärvi 0,09 0,004 1,6 0, Luksanjoen va Suoniemensuo Karstula 0,30 0,03 6,7 0, Luksanjoen va Martinsuo Karstula 0,49 0,03 13,5 0, Vahankajoen valuma-alue 1,6 0,15 33,0 0, Vahankajoen a Suoniemensuo Karstula 0,04 0,001 0,7 0, Valkkunan va Kaijansuo Karstula 1,3 0,08 23,6 0, Valkkunan va Heposuot Soini 0,3 0,03 5,0 0, Mustapuron va Juuvinsuo Soini 0,2 0,04 2,9 0, Mustapuron va Puntari-Konttisuot Soini 0,3 0,06 7,0 0, Mustapuron va Savonneva LO3 Karstula 1,0 0,11 26,6 0, Mustapuron va Kaijansuo Karstula/Soini 0,1 0,01 2,8 0, Mustapuron va Koirasuo Kyyjärvi 0,5 0,04 10,4 0, Pyhäjärven valuma-alue 0,2 0,02 4,0 0, Iso-Suojärven va Suljetunneva Saarijärvi 1,0 0,09 20,9 1, Rautalammin reitin valuma-alue 0,003 0,001 0,2 0, Nilakan alue 0,01 0,002 0,4 0, Nilakan la Vehkasuo Viitasaari 0,01 0,002 0,4 0, Sysmän reitin valuma-alue 0,03 0,01 1,3 0, Rautaveden alue 0,02 0,003 1,0-0, Kostamonjoen va Haapasuo Joutsa 0,4 0,06 20,3-0, Ala-Suonteen alue 0,00 0,0006 0,2 0, Vallasjoen va Höystösensuo Joutsa 0,07 0,01 2,8 0, Mäntyharjun reitin valuma-alue 0,04 0,013 1,6 0, Kälkäjoen valuma-alue 1,03 0,37 45,2 0, Kälkäjoen alaosan a Mesiänsuo Joutsa 0,27 0,01 8,9 0, Pajupuron va Pihlassuo (sis. Pajusuon) Joutsa 1,32 2,11 117,9-0, Pajupuron va Havusuo Joutsa 2,43 0,38 106,1-0, Mustajoen va Jokipolvensuo Joutsa 0,10 0,01 2,3-0, Mustajoen va Rääsysuo Joutsa 0,82 0,07 18,3 0, Viitasaaren reitti Vehkaneva (Kinnula) Vehkanevalla on Itä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (päätös nro 43/10/4, dnro 4/04.08/2010, myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään (nro 11/0342/1). Vehkaneva sijaitsee pääosin Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Isojoen-Jääjoen- Matkusjoen valuma-alueella (14.453) ja pieneltä osin myös Ylä-Jäpän valuma-alueella (14.452). Vehkanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1981 ja tuotanto vuonna Tuotantoa ei ollut alueella vuosina Alueen uudelleen kun-

24 22 nostus aloitettiin vuonna Tuotanto aloitettiin uudelleen vuonna 2005 ja samalla tehtiin myös kunnostuksia. Vuonna 2016 Vehkanevalla ei ollut tuotantoa, levossa oli 199,8 ha. Vehkanevan kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti kahdella pintavalutuskentällä. Vehkanevan kuivatusvedet purkautuvat pintavalutuskentän 2 kautta kahta laskuojaa pitkin Palokinpurosta Matkusjokeen ja edelleen Ylä- ja Ala-Jäpän kautta Kivijärveen. Vehkanevan vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Palokinpurossa, Matkusjoessa Palokinpuron purkukohdan ylä- ja alapuolella sekä Ylä-Jäpässä. Matkusjoen yläpuoliseen havaintopaikkaan tulee hajakuormituksen lisäksi vesistökuormitusta yksityiseltä Petäikkönevan turvetuotantoalueelta. Palokkijärvestä ja Vehkanevalta tulevan Palokinpuron vedessä on ollut runsaasti ravinteita ja sen vesi on ollut hyvin sameaa. Korkeista rauta- ja humusainepitoisuuksista johtuen veden väri on ollut hyvin tummaa (taulukko 7). Matkusjoen vesi on ollut laadullisesti parempaa kuin Palokinpuron, sillä vedessä on ollut huomattavasti vähemmän ravinteita, rautaa ja humusaineita (taulukko 7). Palokinpuron kautta tulevat vedet heikensivät vuosina Matkusjoen veden laatua, sillä ainepitoisuudet ovat korkeampia Matkusjoessa Palokinpuron alapuolisella havaintopaikalla (Matkusjoki ap) kuin sen yläpuolella (Matkusjoki yp). Havaintopaikat sijaitsevat välittömästi Palokinpuron yhtymäkohdan ylä- ja alapuolella, joten ainepitoisuuksien lisäys on ollut peräisin Palokinpuron vesistä. Vehkaneva on ollut levossa vuodesta 2015 alkaen ja Palokinpuron veden laatu on parantunut. Vuonna 2016 Palokinpuron vesillä ei ollut havaittavaa vaikutusta Matkusjoen veden laatuun. Vuonna 2016 Palokinpuron veden laatu oli vuosien keskimääräistä tasoa parempaa, sillä ravinteita ja rautaa sekä kiintoainetta oli puron vedessä aiempaa vähemmän. Matkusjoen vedenlaatu oli myös vuonna 2016 aiempien vuosien keskimääräistä tasoa parempaa, sillä ravinteita, rautaa ja kiintoainetta oli aiempaa vähemmän. Palokinpuron veden ravinteisuus oli vuonna 2016 rehevien vesien tasoa, mutta Matkusjoen vain lievästi rehevää tasoa. Vehkanevalla toteutetaan ympärivuotista kuormitustarkkailua. Vuonna 2016 otettujen näytteiden (33 kpl) perusteella Vehkanevalta pintavalutuskentältä 1 purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,9 mg/l, Kok.N 1422 µg/l, Kok.P 30 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 41 mg/l O 2. Vastaavasti pintavalutuskentältä 2 lähtevän veden keskimääräinen laatu oli 33 näytteen perusteella; kiintoaine 15 mg/l, Kok.N 1461 µg/l, Kok.P 47 µg/l ja COD Mn 42 mg/l O 2. Vehkanevalta lähtevien vesien typpipitoisuudet olivat vuonna 2016 korkeampia kuin Palokinpurossa, joten kuivatusvedet lisäsivät puron typpipitoisuuksia. Fosforia oli kuivatusvesissä lähes saman verran kuin Palokinpurossa, joten puron fosforipitoisuuksiin kuivatusvesillä oli myös vaikutusta. Kiintoainetta oli vuonna 2016 pintavalutuskentältä 2 lähtevissä vesissä runsaasti, joten ne lisäsivät Palokinpuron veden kiintoainepitoisuuksia. Palokinpuron valuma-alueen koko on ympäristölupahakemuksessa arvioitu olevan noin 14,3 km 2. Vuoden 2016 Vehkanevan vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Palokinpuroon olivat selvät (kiintoaine 2,5 mg/l, fosfori 3,8 µg/l, typpi 297 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 7,9 mg/l O 2. Palokinpuron veden laatu huomioiden laskelmat ovat oikeaa suuruusluokkaa.

25 Taulukko 7. Palokinpuron ja Matkusjoen keskimääräinen vedenlaatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Matkusjoki yp keskiarvo n = 45 6,1 3, ,8 2, minimi 5,0 < ,1 1,7 461 <5 <5 16 < maksimi 7,0 11, ,1 5, ,8 3, ,0 1, ,7 2, ,6 4,6 630 < < ,4 < ,5 2, keskiarvo ,0 2, ,0 2,8 557 < < Matkusjoki ap keskiarvo n = 45 6,1 4, ,6 2, minimi 4,8 1,2 90 1,2 1, <5 16 < maksimi 7,1 18, ,2 4, ,8 2, ,0 1, ,7 < ,6 4, < ,4 < ,2 2, keskiarvo ,0 1, ,3 2, < Palokinpuro keskiarvo n =45 6,1 10, ,5 3, minimi 4,9 3, ,3 2, < maksimi 7,2 54, ,0 7, ,6 3, ,3 2, ,6 4, ,4 4, ,4 14, ,0 3, keskiarvo ,9 7, ,9 3, Matkusjoki laskee Ylä-Jäppä -järveen. Ylä- ja Ala-Jäppä ovat suurta yhtenäistä järvialuetta (305 ha), jonka keskisyvyys on 3,4 m ja suurin syvyys 11,8 m. Ylä-Jäpän vesi on ollut hapanta ja ruskeaa. Pintaveden keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet kuvaavat rehevyyttä (taulukko 8). Ylä-Jäppään laskevan Matkusjoen veden laatu oli vuonna 2016 aiempaa parempaa, mutta Ylä-Jäpän vedenlaatu oli lähes samaa tasoa kuin aiempinakin vuosina keskimäärin. Ylä-Jäpän vedessä oli vuonna 2016 kuitenkin hieman aiempaa vähemmän fosforia ja rautaa. Pintaveden happitilanne oli välttävä lopputalvella 2016 ja kesällä tyydyttävä. Alusveden happitilanne oli pohjan tuntumassa välttävä, sillä maaliskuussa kyllästysaste oli 41 % ja heinäkuussa 43 %. Kohtalaisesta alusveden happitilanteesta johtuen veden ravinne- ja rautapitoisuudet olivat vain hieman korkeampia pohjan tuntumassa kuin pinnassa. Taulukko 8. Ylä-Jäpän pintaveden keskimääräinen vedenlaatu vuosina Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Ylä-Jäppä (1 m) keskiarvo n = ,2 3, ,7 2, ,0 24 minimi 56 5,4 < ,2 2,0 550 <5 <5 16 < ,4 17 maksimi 92 7,1 7, ,3 3, , ,6 < ,4 5, ,0 2, ,5 3, ,0 23 Vehkanevan kuivatusvesien vesistövaikutukset ovat olleet selviä Palokinpurossa, mutta Matkusjoen veden laatuun vaikutukset ovat olleet viime vuosina erittäin vähäisiä kuten myös Ylä-Jäppään. Vuoden 2016 Vehkanevan vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Ylä-Jäppään olivat vähäiset (kiintoaine 0,09 mg/l, fosfori 0,1 µg/l, typpi 10 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,3 mg/l O 2.