MALLIVASTAUKSET. Yleinen velvoiteoikeus pakollinen aineopintotentti

Transkriptio

1 MALLIVASTAUKSET Yleinen velvoiteoikeus pakollinen aineopintotentti

2 2 Tehtävä 1 (Saarikoski) Tehtävän ydinkysymys on, onko A:lle aiheutunut korvauskelpoista taloudellista vahinkoa, kun hän on joutunut maksamaan B:lle hinnanalennusta sen vuoksi, että kaupan kohteessa oli isännöitsijän tuottamuksellisen menettelyn vuoksi puutteellisen isännöitsijäntodistusmerkinnän seurauksena virhe sikäli, että asuntoa rasittava yhtiölainaosuus oli ilmoitettu B:lle liian alhaisena. Lähtökohtana on tietenkin rikastumiskieltoperiaate, joka lähemmin tarkasteltuna merkitsee sitä, ettei kaupan kohteen virheeseen perustuva hinnanalennus olisi korvauskelpoista vahinkoa A:lle. Jos se olisi, pääsisi A parempaa asemaan kuin missä hän olisi ollut, jos kaupan kohteessa ei olisi ollut virhettä. Kokonaan eri asemassa ovat tietysti kaupan virhevastuun selvittämisestä aiheutuneet asianajokulut jne., joita A:lle ei olisi ilman D:n tuottamusta aiheutunut. Se, että vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää korvauskelpoisen vahingon olemassaoloa, on perusasia, jota juuri kukaan vastaajista ei oivaltanut. Ratkaisu KKO 1983 II 92 on tältä osin perustelematon, joskin eriävä oikeusneuvos on asiaa edes miettinyt. Tapaus 2003:61 on perusteltu, mutta hinnanalennuksen korvauskelpoisuudelle esitetyt perusteet eivät liity isännöitsijään juuri mitenkään. Se, liittyvätkö ne relevantilla tavalla edes kiinteistönvälittäjän vastuuseen, on jo korkeampaa juridiikkaa, jonka hallintaa ei tässä opintovaiheessa toki vielä voida vaatia. Tehtävän pääosassa siis testattiin opiskelijan kykyä arvioida KKO:n ratkaisujen sisältöä vahingonkorvausoikeuden peruskysymyksiin nähden. Testi onnistui sikäli, että vain yksi opiskelija oli edes ajatellut, mitä KKO itse asiassa on lausunut ja onko siinä mahdollisesti jotakin järkeä. Sillä, mihin tulokseen mainittu opiskelija oli lähemmin päätynyt, ei ole tässä niin suurta merkitystä. Riittävää oli, että hän oli oivaltanut sen, mitä kysyttiin ja mikä oli ongelmallista, ja kykeni perustelemaan johdonmukaisesti kantansa. Loput opiskelijat menivät suoraan KKO:n ratkaisujen mukaan, niiden sisältöä tai edes sovellettavuutta mitenkään analysoimatta. Asianajokulut euroa ovat sinänsä korvauskelpoista vahinkoa, mutta täyttyvätkö VahL 5:1 :n edellytykset sen korvaamiselle, on toinen ja vaikeampi kysymys. Eri näkökohtia voitiin esittää. Tapauksen faktojen valossa on ilmiselvää, ettei D:n mahdollinen vastuu A:lle perustu rajoitusehdossa 2 tarkoitetulla tavalla yksinomaan sopimukseen. Vanhentumisen osalta tuli muistaa a) yleinen vahingonkorvausoikeudellinen vanhentuminen suhteessa A D (VanhL 4, 3 v) ja b) vakuutusoikeudellinen vanhentuminen suhteessa A B (VSL 73, 1 v, max 10 v). Kummankaan säännön kannalta arvioituna A:n oikeus ei ole vanhentunut. Tieto vahingosta on tullut ja vaatimus esitetään eli a) alle 3 vuoden kuluessa vahingosta ja b) alle 1 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta. Tarkasti ottaen pitäisi tietysti selvittää, onko A:lla suora kannevalta vakuutusyhtiö D:tä vastaan. Tämä edellyttää käytännössä sitä, että yhtiö on antanut kielteisen korvauspäätöksen tai ei korvaa sitä, mitä on vaadittu (VSL 68 ).

3 Viivästyskoron maksuvelvollisuus: katso KorkoL 7.1. Koron määrästä katso KorkoL 4.1. Eli korvausvelalle on maksettava viivästyskorkoa viitekorko + 7 % siitä lukien kun 30 päivää on kulunut... jne. Lähes 70 % vastaajista oli täysin pihalla siitä, mitä vanhentumisen ja koron osalta olisi tullut lausua. Vakuutusoikeudellista vanhentumista ei muistanut kukaan. 3 Tehtävä 2 (Halila) Kyseessä oli tavallinen velkakirja, joka voidaan siirtää, jollei muuta ole sovittu. Tässä velkakirja oli siis siirtokelpoinen. Velkakirjana asiakirja on pätevä. Päiväystä ei tarvita, ei liioin todistajia. Kun asiakirja on laadittu Suomessa, on lähdettävä siitä, että kyseessä on ollut kesällä 2002 euromääräinen velkakirja, koska eurot olivat olleet jo puoli vuotta käytössä. Rikosperusteisuus ei vaikuta siihen, mikä on velkakirjan pätevyys siirronsaajan käsissä. Tapaukseen soveltuvat valeasiakirjan luovuttamista koskevat säännökset. OikTL 34 :n mukaan valeasiakirjan saajan vilpitöntä mieltä suojataan riippumatta siitä, onko valeasiakirja juokseva tai tavallinen velkakirja. Tässä tapauksessa jouduttaisiin käytännössä selvittämään, onko X vilpittömässä mielessä, eli oliko hänellä aihetta epäillä velkasuhteen todellisuutta. Vanhentumislain perusteella velka olisi vanhentunut, ellei vanhentumista olisi katkaistu. Kun kyse on ennen lain voimaan tulemista annetusta sitoumuksesta, kolmen vuoden vanhentuminen alkaa vasta lain voimaan tulemisesta. Tämän vuoksi saatava ei ollut vanhentunut. Tehtävä 3 (Hemmo) Olennaisia kysymyksiä tapausselostuksen valossa ovat X Oy:n tuottamus, ankaran vastuun mahdollisuus, hengityssuojainten käyttämisen merkitys sekä vanhentuminen. Sen sijaan esimerkiksi syy-yhteyskysymyksen problematisointiin ei ole ollut aihetta, vaikka osa vastaajista on näin tehnytkin (tapausselostuksen mukaan sairauden on "todettu johtuneen" asbestialtistuksesta). Tuottamusarvioinnissa on voitu ottaa huomioon ajankohtana vallinneet normit ja käytännöt työntekijöiden suojelun osalta. Suoritetut työsuojelutarkastukset ovat vahvasti viitanneet siihen, että tuottamusta ei ole ollut, kun ilman pitoisuudet ovat pysyneet sallituissa rajoissa. Tosiasiallinen ongelma tilanteessa on tietenkin se, että ohjearvot ovat olleet myöhemmän tiedon valossa virheellisiä, mutta ei juuri voida ajatella, että yksittäisellä työnantajalla olisi tullut olla tästä parempaa tietämystä kuin viranomaisella. Lähinnä X Oy:n vastuulle kuuluva tuottamus olisi voinut liittyä siihen, että hengityssuojainten käyttöä ei ole tehokkaasti valvottu, vaan siihen on päinvastoin suhtauduttu leväperäisesti. Tältä osin vastauksessa on voinut esittää erilaisia argumentteja tuottamuk-

4 sen olemassaolon puolesta ja vastaan samoin kuin siitä, mikä merkitys vahingonkärsijän myötävaikutuksella on. Ankaran vastuun osalta voidaan lähtökohtana todeta, ettei tuottamuksesta riippumaton vastuu perustu esillä olevassa tilanteessa lakiin. Oikeuskäytännössä ns. erityisvaarallinen toiminta on luettu ankaran vastuun alaan ilman säädetyn lain antamaa tukea, joten tämän säännön merkitystä on tullut arvioida. Selvältä näyttää oikeuskäytännön valossa, ettei rakennusmateriaalien valmistaminen täytä erityisvaarallisuuden kriteerejä. Tämän jälkeen on voitu arvioida muiden ankaraa vastuuta puoltavien kriteerien (elinkeinotoiminta, vahinkoriskien suuruus, vahingon laatu, vahingonkärsijän mahdollisuudet välttää vahinkoja ym.) merkitystä asiassa. Liitteenä olleesta tapauksesta ilmenevällä tavalla ankaraa vastuuta ei kuitenkaan ole katsottu olevan asbestitapauksissa, koska tällaisen taannehtivan tuottamuksesta riippumattoman vastuun on katsottu olevan kohtuutonta työnantajan kannalta. Tuottamuksesta riippumattomalle vastuulle ei siten ole edellytyksiä. Korvausvastuun vanhentuminen vanhentumislain (ja aikaisemmin vahingonkorvauslain) mukaan on lähtenyt liikkeelle vasta vahingon ilmenemisestä vahingonkärsijälle, joten vastuu ei sinänsä ole vanhentunut, vaikka siihen johtaneista tapahtumista onkin kulunut huomattava aika. 4 Tehtävä 4 (Könkkölä) Mallivastauksen pääpiirteet a) Kysymyksessä edellytettiin otettavan ensisijaisesti kantaa luontoissuoritusvastuun ja vahingonkorvausvelvollisuuden edellytyksiin ja keskinäiseen suhteeseen. Ylivoimainen este tai suorituksen mahdottomuus voi vapauttaa velallisen luontoissuoritusvelvollisuudesta, mutta ei vielä vahingonkorvausvastuusta, jonka edellytykset määräytyvät eri perusteilla (tässä kauppalain mukaan). Suorituksen mahdottomuus ei esimerkiksi ole välttämättä johtunut syystä, jota velallinen ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehdessään, jolloin kontrollivastuun edellytykset saattavat olla käsillä luontoissuoritusvelvollisuuden poistumisesta huolimatta. Lisäpisteitä on voinut saada purkuoikeuden oikeansisältöisestä käsittelystä tai viittaamalla mahdollisten sopimuksesta seuraavien seuraamusten esille tulemiseen. b) Takauksen vanhentuminen ilmenee pääasiassa takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain 19 :stä. Moni osasi esittää takauksen olevan eri vanhentumisnormien alainen: takaus vanhenee sekä suhteessa päävelan erääntymiseen että takaajan omaan sitoutumisajankohtaan. Melko usea osasi myös yhdistää takauksen lakkaamisen päävelan vanhenemiseen (vaikka tällöin ei ole kysymys varsinaisesti takaussitoumuksen vanhentumisesta vaan sen voimassaolon päättymisestä päävelan lakkaamisen vuoksi).

5 c) Korvausvelalle laskettavasta viivästyskorosta on säännös korkolain 7 :ssä, jossa koron juokseminen on kytketty korvaussaatavasta velalliselle esitettävään selvitykseen. Korko alkaa juosta 30 päivän kuluttua vaatimuksen sekä kohtuudella edellytettävän vaatimuksen perusteen ja määrän esittämisestä. Huomioon voidaan myös ottaa velallisen mahdollisuudet saada asiasta selvitystä. Vastauksien tasosta oli havaittavissa, ettei kyseistä korkolain kohtaa ollut muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta opeteltu, vaikka korkolainsäädännön yksittäisiä kohtia osattiinkin luetella melko seikkaperäisesti. Pisteitä on kuitenkin myönnetty detaljitietojen puuttumisesta riippumatta vastauksista, joissa on tavalla tai toisella ymmärretty velan olemassaolosta annettavan selvityksen merkitys koron laskemiselle. Sekä b- että c-kohta olivat lakikirjapohjaisia kysymyksiä, joiden arvostelussa on kuitenkin ollut mahdollista ottaa huomioon juridisen logiikan ymmärtäminen. Kumpaakin kohtaa on voinut vastausta laadittaessa lähestyä järkevästi siinäkin tapauksessa, että mainittu kohta on jäänyt lukematta lakikirjasta. 5