Tapauksessa on kyse vakuutussopimuslain pakottavuudesta, vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta sekä suojeluohjeiden noudattamisesta.

Transkriptio

1 Tehtävä 1/ Mäenpää / Velvoiteoikeus Mallivastaus Alla oleva mallivastaus on yksityiskohtaisempi kuin mitä vaadittiin täyden pistehyvityksen saamiseen. Arvostelussa kiinnitettiin huomiota lisäksi vastauksen rakenteeseen ja argumentoinnin johdonmukaisuuteen ja vakuuttavuuteen. Tapauksessa on kyse vakuutussopimuslain pakottavuudesta, vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta sekä suojeluohjeiden noudattamisesta. Vakuutussopimuslaki (VSL) on pakottavaa oikeutta kuluttajien lisäksi sellaista oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on rinnastettavissa kuluttajaan. Rinnastus tulee yleensä kyseeseen pienten yritysten kohdalla, jos kyseessä ei ole vakuutusalan ammattilainen kuten vakuutusmeklari. Tapauksessa ei käy ilmi, kuinka laajaa A:n liiketoiminta on, mutta käytettävissä olevien tietojen mukaan A on pienyrittäjä, joten hänen ja vakuutusyhtiön suhteessa VSL lienee pakottavaa. (Vakuutussopimuslain pääkohdat, s ) Vakuutuksenantajalla on VSL:n mukaan tiedonantovelvollisuus ennen vakuutussopimuksen solmimista. Tiedot on annettava oma-aloitteisesti jossain vaiheessa ennen vakuutussopimuksen päättämistä. Yleensä riittää, että hakijalle annetaan esite, josta käy ilmi esimerkkien avulla edellytetyt tiedot. Pelkkien vakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä. Tiedonantovelvollisuus koskee vakuutuksen valitsemiseksi tarpeellisia tietoja, kuten tietoja vakuutusturvan olennaisia rajoituksia. Tällaisia ehtoja ovat muun muassa rajoitusehdot tai ehdot vakuutetulle asetettujen velvollisuuksien loukkaamisen seurauksista. Ehdon olennaisuutta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota vakuutuksenottajan yksilöllisiin olosuhteisiin, jos vakuutuksen ottaminen perustuu hakijan ja vakuutuksenantajan keskusteluihin. Näyttövelvollisuus tietojen antamisesta on vakuutusyhtiöllä. Seurauksena tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä on se, että vakuutussopimus on voimassa sen sisältöisenä kun vakuutuksenottajalla on ollut syytä olettaa. (Vakuutussopimuslain pääkohdat, s , 68.) Tapauksessa A on esittänyt, että vakuutusyhtiön edustaja on ollut tietoinen siitä, millaista A:n liiketoiminta on. Tätä vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt. Vakuutuksen on tullut kattaa petoksesta johtuvat vahingot. Kiistanalainen vakuutusehto on sellainen vakuutusturvan olennainen rajoitus, josta A:n olisi tullut saada tieto ennen vakuutussopimuksen solmimista. Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi ei riitä se, että vakuutuksenottaja on saanut vakuutusehdot ennen vakuutussopimuksen solmimista. Käytettävissä olevien tietojen perusteella vakuutusyhtiö ei ole täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan, joten vakuutussopimus on voimassa ilman kiistanalaista vakuutusehtoa. Vahinkovakuutuksiin voidaan ottaa ehtoja, joissa vakuutettu velvoitetaan toimimaan tietyllä tavalla vakuutustapahtuman estämiseksi. Tällaisia toimintaohjeita kutsutaan suojeluohjeiksi, ja vakuutetun tulee noudattaa niitä. Suojelusäännöksen pakottavuus merkitsee sitä, että säännös tulee sovellettavaksi suojeluehdon tunnusmerkit täyttävään vakuutusehtoon riippumatta siitä, miten ehto on otsikoitu. Vakuutuskorvausta voidaan alentaa tai evätä, jos suojeluohjeen noudattaminen on laiminlyöty lievää suuremmalla tuottamuksella. Edellytyksenä on se, että laiminlyönti on syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon. (Vakuutussopimuslain pääkohdat, s )

2 Tapauksessa vakuutussopimukseen on otettu ehto, jonka mukaan korvausedellytyksenä on se, että vuokraaja on todistanut henkilöllisyytensä omalla ajokortillaan ja että vuokraus maksetaan pankkikortilla. Vakuutusyhtiön mukaan sillä on oikeus asettaa tällainen rajoitus vakuutussopimukseen. Kyseessä on kuitenkin suojeluehto. Jotta korvausta voitaisiin alentaa tai evätä, tulee suojeluohjeen laiminlyönnin olla syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon. Tapauksessa A on pyrkinyt varmistamaan B:n henkilöllisyyden ja maksu on suoritettu tilisiirrolla. Voidaan siis väittää, että vahinko ei ole syy-yhteydessä laiminlyöntiin, koska B:n henkilöllisyys oli joka tapauksessa A:n tiedossa ja petos olisi voinut tapahtua ajokortin tarkastamisesta huolimatta. Vaikka syy-yhteys olisi käsillä, voidaan suojeluohjeen laiminlyönnin tuskin osoittavan lievää huolimattomuutta korkeampaa tuottamusta. Tämän vuoksi vakuutusyhtiöllä ei olisi oikeutta edes alentaa vakuutuskorvausta. Edellä mainituin perustein A:lla on oikeus täyteen vakuutuskorvaukseen.

3 Tehtävä 2. Velkakirjalle ei ole asetettu laissa määrämuotoa. Näin ollen velkakirjan pätevyyteen ei sinänsä kuulu allekirjoituskaan. Tahdonilmaisun todentaminen tapahtuu kuitenkin käytännössä allekirjoituksen kautta. Tässä tapauksessa ongelmana oli se, ettei velalliseksi merkitty ollut itse allekirjoittanut velkakirjaa. Velkasitoumukseen meneminen ei ole toimi, joka olisi mahdollista suorittaa vain henkilökohtaisesti. Edustautumiseen soveltuvat yleiset oikeustoimiopilliset periaatteet. Toisen nimen saa kirjoittaa velkakirjaan, jos on tähän valtuutettu. Valtuutus voi olla toimeksiantovaltuutus eli suullinen valtuutus, jollainen se tässä olisi, jos valtuutus on ylimalkaan olemassa. A ei näytä kiistävän X:n oikeutta kirjoittaa nimensä velkakirjaan, vaan hän vetoaa lähinnä siihen, että hänen itsensä olisi tullut se tehdä. Tämän johdosta voidaan päätellä, että velkakirja ei ole allekirjoitusta koskevan tilanteenarvioinnin johdosta pätemätön. Todettakoon, ettei kyse ole väärentämisestä vaan edustusvallasta. Jotta kyse olisi velkasitoumuksesta, velvoittautumistarkoituksen on käytävä jostain ilmi. Ilmaisun lainakin on katsottu sellaista tarkoittavan, vaikka oikeudellisesti kyse on velaksiannosta. Pankkikielessäkin puhutaan laina-asiakirjoista. Sanaa velkakirja ei asiakirjassa tarvita. Se, että asiakirjaan on merkitty myös takaus, vahvistaa sitä käsitystä, että kyseessä ei ole vain tulevaisuuteen suuntautuva tarkoitus vaan maksusitoumus. Tätä olettamaa vahvistaa sekin, että asiakirjan perusteella on annettu valuutta, tosin toiselle henkilölle. Päiväys ei liity velkakirjan tunnusmerkkiin. Päiväyksellä on kuitenkin merkitystä, jos velkakirjan vanhentumiskysymys nousee esiin. Näin ei ole tässä tapauksessa käynyt, mutta kun asiakirjan on kerrottu olevan hieman kellastunut, on vanhentumisasiakin syytä tuoda esiin. Velkasuhteen pätevyyteen kuuluu se, että velkakirjassa mainittu valuutta on annettu velalliselle tai jollekin muulle henkilölle, jolle se on tarkoitettu. Tässä tapauksessa velallinen ei ole saanut valuuttaa. Kysymys velkasuhteen pätevyydestä jää riippumaan siitä, onko velallisen kanssa sovittu siitä, että valuutta maksetaan ulkopuoliselle henkilölle. Esitetyin tavoin ja varauksin näyttää mahdolliselta, että velkasuhde ja velkakirja ovat päteviä. Jos velkasuhde on pätevä, velkakirjan määrän maksanut takaaja voi periä maksamansa määrän velalliselta. Tässä tapauksessa takaus on luonteeltaan toissijainen. Tehtävästä ei käy ilmi, onko velallisen maksukyvyttömyys tullut todetuksi ennen kuin takaaja velan maksoi. Takaustyypin toissijaisuus suojaa takaajaa, muta tämä ei saa kärsiä vahinko, jos hän maksoi takausvelan, vaikkei hänen olisi sitä pitänyt vielä tehdä. Kyseessä ei ollut ennenaikainen suoritus siinä mielessä, että velka ei olisi vielä ollut erääntynyt, kun takaaja sen maksoi.

4 Yleinen velvoiteoikeus , kysymys 3, mallivastaus Kysymyksessä haettiin seuraavia seikkoja: Yliopiston ja valtion vastuun osalta yhteistä: - vastuu perustuu julkisen vallan käyttöön, standardisäännöksen selvittäminen (jos valintakoetta ei ole pidetty julkisen vallan käyttämisenä, mutta asiaa on tältä pohjalta arvioitu oikein, myös tämä vastaus on hyväksytty) - VahL 5:1:stä seuraa, että varallisuusvahinko korvauskelpoinen - joidenkin mainitsema muutoksenhakuvaatimus ei ole relevantti, koska muutosta on haettu. Yliopiston vastuun osalta on tullut arvioida erityisesti tuottamuskysymystä - hallinto-oikeuden päätös voi olla argumentti tuottamuksen puolesta - toisaalta yleinen harkintavalta ja valintakokeen sisältämien yksityiskohtien runsas määrä ovat toiseen suuntaan osoittavia argumentteja Valtion vastuun osalta on tullut arvioida prosessin kestoa mahdollisena tuottamuskysymyksenä - toisaalta valittajan uusi pyrkimisyritys ja valituksen käsittelyn kestosta aiheutuva haitta ovat olleet ennakoitavia - toisaalta noin vuosi ei ole yleisesti ottaen pitkä aika tuomioistuinprosessille Em. näkökohtien pohdinnan tuloksena on voinut päätyä myönteiselle tai kielteiselle kannalle tuottamuksen suhteen. Vahingon osalta on voitu kysyä, ovatko vahingot ja niiden määrät ennakoitavia ja olisiko A voinut rajoittaa vahinkoaan. Päätoimisen valmistautumisen tarve ei liene yllättävä eikä vältettävissä oleva seikka. Valintakoekurssi ei ole muodollisesti välttämätön, mutta siinä määrin tavanomainen, että sen korvattavuutta voi puoltaa. Vahingonrajoittamisvelvollisuuden kannalta voi kuitenkin kysyä myös, olisiko edullisempia kursseja ollut saatavissa.

5 Mallivastaus Tehtävä 4 / Havu / Vastauksessa edellytettiin - sopimuksen puutteelliseen täyttämiseen liittyvän korvaus- tai hyvitysvelan vanhentumista koskevien sääntöjen esittelyä: VanhL 7 :n 1 momentin luettelon kohdassa 1 ilmaistun säännön mukaan vanhentuminen alkaa silloin, kun velkojana oleva sopijapuoli on havainnut virheellisyyden sopimuksen täyttämisessä taikka hänen olisi pitänyt se havaita. Vanhentumisaika on 3 vuotta vanhentumisen alkuajankohdasta (VanhL 4 ). Vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta. - A:n osalta tuli käsitellä ensinnäkin vanhentumisajan alkua ja vanhentumisen katkaisuja. A on huomannut X Oy:n sopimuksen täyttämiseen liittyvät puutteet , jolloin A on tehnyt myös vanhentumisenkatkaisutoimen. Mikäli sopimusrikkomuksesta ei ollut kulunut yli kymmentä vuotta, eikä olisi pitänyt havaita -kriteeriin liittyvä vanhentumisaika ole alkanut niin paljon aiemmin, että kolmivuotinen vanhentumisaika olisi ehtinyt jo kulua, A:n vaatimus katkaisee vanhentumisen. A:n uusi vaatimus katkaisee vanhentumisen uudestaan. Vanhentumisen katkaisusta alkaa uusi kolmivuotinen vanhentumisaika, joka on katkaistavissa edelleen. A:n katkaisutoimilla ei ole merkitystä B:n saatavan vanhentumisen kannalta. - B:n osalta sen havaitsemista, että vanhentumisen alkuajankohta, havainnut tai olisi pitänyt havaita, edellyttää tapauskohtaista arviointia. Näin B:n saatavan vanhentuminen on teoriassa voinut alkaa ennen kuin A huomasi vastaavan virheen tai samana ajankohtana kuin A havaitsi vastaavan virheen. Lisäksi on mahdollista, että B:n saatavan vanhentumista ei voida katsoa alkaneeksi, jos B ei ole havainnut virheellisyyttä eikä voida katsoa, että hänen olisi sitä vielä pitänytkään havaita. (Monet pitivät A:n havaitsemisajankohtaa indisiona siitä, että B:nkin olisi pitänyt havaita puutteellisuus tuolloin. Tällaista ajatuskulkua piti kuitenkin perustella hyvin tai kertoa muidenkin vaihtoehtojen mahdollisuudesta). X Oy:lle annettuina vastauksina velkojen voimassaolosta hyväksyttiin monenlaisia perusteltuja konstruktioita. (Monet olisivat saaneet lisäpisteitä, jos olisivat käsitelleet esimerkiksi sopimusrikkomuksen tosiseikaston perusteella tuntemattoman ajankohdan merkitystä velkojen vanhentumiselle ja olisi pitänyt havaita -kriteeriin liittyvää mahdollisuutta velkojen vanhentumisesta jo ennen vuotta Vaikka osa käsitteli mainittuja seikkoja hyvin, harva oli eritellyt (oikein) VanhL:n voimaantulon merkitystä esimerkiksi siinä mahdollisessa tilanteessa, että sopimusrikkomus oli tapahtunut vuosia ennen päivämäärää (säädösnro. 728/2003 mainittu tehtävässäkin), ks. VanhL 21.)