Mallivastaukset. Yleinen velvoiteoikeus

Transkriptio

1 Mallivastaukset Yleinen velvoiteoikeus

2 Velvoiteoikeuden pakolliset aineopinnot Tehtävä 1 / Mäenpää Mallivastaus Tapauksessa on kyse hirven väistämisestä autolle aiheutuneiden vahinkojen korvattavuudesta, vahinkovakuutuksiin liittyvästä pelastamisvelvollisuudesta ja siihen sovelletaan vakuutussopimuslakia (VakSL). Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan "äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on törmääminen hirvieläimeen." Vakuutusehtojen mukainen vakuutustapahtuma on siten törmääminen hirvieläimeen. Nyt käsillä olevassa tapauksessa vahinko on aiheutunut tieltä suistumisesta, eikä kyseessä tämän vuoksi ole vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma. Ongelmana kyseisen kaltaisissa vakuutuksissa on kuitenkin se, että hirven väistäminen on vahingon torjuntatoimi. Vakuutussopimuslain 32 :n mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Lain 61 :n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 :ssä tarkoitetun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin. A on siten oikeutettu korvaukseen, jos hirven väistämistä pidetään vahingon torjumisena vakuutustapahtuman välittömästi uhatessa. Korkein oikeus on käsitellyt vastaavaa tapausta ratkaisussaan KKO:2007:23. KKO perusteli ratkaisuaan ensinnäkin sillä, että hirven väistäminen kuuluu vakuutetun yleiseen huolellisuusvelvollisuuteen, jonka täyttämisestä aiheutuvat kulut eivät ole VSL 61 :n nojalla korvattavia pelastamiskustannuksia. KKO perusteli ratkaisuaan myös sillä, että vakuutettu toimi hirveä väistäessään enemmän tai vähemmän vaistonvaraisesti ja ettei hänellä ollut todellisuudessa edes muuta vaihtoehtoa kuin väistää hirveä. Vakuutettu ei näin ollen väistänyt hirveä pyrkiäkseen tietoisesti estämään vakuutustapahtuman aiheutumisen, eikä väistämistä tämän vuoksi voida pitää vakuutussopimuslaissa tarkoitetun pelastamisvelvollisuuden täyttämisenä. Edellä mainituin perustein A:lla ei todennäköisesti ole oikeutta saada korvausta aiheutuneesta vahingosta myöskään pelastamiskulujen korvaamisen muodossa. Monessa vastauksessa pohdittiin vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta. Siitä ei annettu pistehyvitystä, koska tehtävänannon mukaan kukaan ei ole tähän vedonnut, eikä se siten ole tapauksen kannalta relevanttia. Monessa vastauksessa käsiteltiin myös pakollista liikennevakuutusta. Se ei kuitenkaan sovellu tilanteeseen, koska liikennevakuutus ei kata vakuutetulle moottoriajoneuvolle itselleen aiheutuneita vahinkoja. Tehtävänannon mukaan tapauksessa piti ottaa kantaa juuri autolle aiheutuneiden vahinkojen korvattavuuteen.

3 2. Kulutusluottosopimusta koskeva kirjallinen vaatimus on tehty asiakkaan suojaksi. Siksi luotonantaja ei voi vedota siihen asiakasta vastaan. Luotonantaja on sidottu muussakin muodossa antamaansa lupaukseen. Luottosopimuksen sisältö voi edetä vaiheittain neuvottelun ja laskelmien myötä, jolloin voi olla vaikea sanoa, milloin on edetty (sitovan) tarjouksen asteelle. Luottolaskelman sisältö voi olla siksi tarkka, että se sisältää oikeustoimiopillisen tarjouksen. Tässä tapauksessa on laskelmassa ollut korko ja lyhennyssuunnitelma. Näin ollen myös pääoman määrä on ilmeisesti täsmennetty. Silti on mahdollista, että yksityiskohtia on jäänyt auki esimerkiksi vakuuksien osalta. Palveluneuvojan kelpoisuus antaa pankkia sitovia tahdonilmaisuja on myös ongelmallinen kysymys. Neuvoja-käsitteeseen ei vielä kuulu kelpoisuutta sopimuksen tekemiseen vaan asian valmisteleminen tavalla, joka vaatii vielä esimiehen yleensä konttorinjohtajan - hyväksymisen. Palveluneuvojan asema pankin organisaatiossa voi kuitenkin poikkeuksellisesti olla sellainen, että hänellä on oikeus sopia luotosta pankin puolesta. Lähtökohta on se, ettei kelpoisuutta ole. Tällöin ei asiakkaan vilpitön mieli perusta sopimusta. Tässä ei ole kyse toimivallasta ja sen ylityksestä vaan kelpoisuudesta. Velaksianto ei ole reaalisopimus, joka edellyttäisi velkakirjan antamista. Virheellisten tietojen antaminen voi johtaa siihen, että sopimus ei ole pätevä. Pelkät epätarkkuudet eivät kuitenkaan tätä aiheuta. Vakuuksia ei voida vaatia, jos luottosopimus on jo syntynyt. Rahoitustarkastuksen vaatimukset eivät vaikuta asiaan. Niiden vastainen toiminta ei aiheuta luottosopimuksen pätemättömyyttä. Annuiteetti tarkoittaa luoton maksamista takaisin tasaerissä, jotka koostuvat lyhennyksestä ja jäljellä olevan koron määrästä. Annuiteetista kertominen kuuluu pankin tiedonantovelvollisuuden piiriin. Pankki ei voi kuitenkaan vedota siihen, että se itse on selvittänyt jotain asiaa tavalla, joka on jäänyt asiakkaalle epäselväksi. Päätelmänä on, ettei luottopimusta ole syntynyt. Olennaista tehtävän arvostelussa on ollut se, miten on huomannut oikeudelliset ongelmat, selvittänyt niihin liittyviä oikeusohjeita ja soveltanut oikeusohjeita tapauksen tosiseikastoon.

4 Velvoiteoikeus Tehtävä 3, mallivastaus Kysymyksessä on tullut käsitellä seuraavia kysymyksiä: - Onko lajiliitto menetellyt tuottamuksellisesti poiketessaan ilmoittamistaan valintakriteereistä? - Kun aiheutuneet vahingot ovat pääosin puhtaita varallisuusvahinkoja, on tullut selvittää VahL 5:1:n sisältö ja soveltaa ko. säännöstä. Lajiliitto ei toiminnassaan käytä julkista valtaa, joten mahdollinen vastuuperuste on säännöksen tarkoittamat erittäin painavat syyt. - Matkakulujen osalta on pitänyt havaita ongelma siitä, että kulut olisivat syntyneet valintapäätöksestä riippumatta. Kulujen korvauskelpoisuuden puolesta on voinut hyväksyttävästi argumentoida kumman tahansa lopputuloksen puolesta. - Kärsimyksen osalta on tullut selvittää VahL 5:6:n sisältö ja päätyä siihen, että korvauksen edellytyksiä ei ole käsillä. - Sponsoribonuksen osalta on tullut havaita vahingon ennalta-arvattavuuteen liittyvä ongelma ja argumentoida joko vahingon odottamattomuuden puolesta tai katsomalla, että sponsorisopimusten vaikutukset ovat urheilun toimijoiden yleisesti tietämiä ja siten ennalta-arvattavia.

5 Yleisen velvoiteoikeuden pakollisten aineopintojen tentti Mallivastaus / KYSYMYS 4 (Havu) Tehtävässä tuli arvioida indeksiehdon käytön rajoittamisesta annetun sääntelyn vaikutusta tosiseikastokuvauksen esittämässä tilanteessa. (Ks. indeksiehtojen rajoituslainsäädännöstä Aurejärvi Hemmo 2007, s ) Täysiin pisteisiin ei vaadittu kaiken mallivastauksessa mainitun kertomista. Indeksiehto tarkoittaa vastikkeen sitomista sopimuksen tekemisen jälkeisiin, hintaan vaikuttaviin muutoksiin. Tapauksen tilanteessa ei ole kyseessä varsinainen indeksiehto, mutta tehtävässä edellytettiin sen huomioimista, että ehdotettua sopimusehtoa voidaan pitää indeksiehtoon verrattavana muuna sidonnaisuutena. Tällaisena ehto on kielletty. Sen voisi kuitenkin muotoilla sallitusti esimerkiksi arvioimalla kaluston tulevaa käypää arvoa etukäteen ja asettamalla ehdoton lopullinen hinta tuon arvion perusteella jo valmiiksi sopimushinnaksi sopimusta laadittaessa. Huomionarvoista on, että vain indeksinluontoinen sidonnaisuus on indeksiehdon käytön rajoittamista koskevan sääntelyn mukaan kiellettyä. Mikäli LL haluaa säilyttää hinnan nostamisen mahdollisuuden, voidaan ehto muotoilla voimassa olevan oikeuden kanssa yhteensopivaksi myös niin, että P ei ole mihinkään hintaan sidottu, vaan hinta päätetään lopullisella maksuhetkellä. Sopimusta hinnasta pidetään tuolloin itsenäisenä. Tällöin P:llä ei ole indeksinluontoista sidonnaisuutta taakkanaan, mutta toisaalta LL:n kannalta jää epävarmaksi se, suostuuko P LL:n mielestä riittävänä pidettävään suoritukseen tulevalla maksuhetkellä. Indeksiehdon käytön rajoittamista koskeva sääntely ei sovellu tiettyihin sopimuksiin (ks. IndRajL 2 ) ja sääntely tarjoaa mahdollisuuksia poikkeuksellisesti käyttää indeksiehtoa tai indeksiehdon kaltaista ehtoa (ks. IndRajL 1 2 mom.). Lain mukaan muun muassa sallittuna on kuitenkin pidettävä ehtoa, jonka mukaan: 1) hyödykkeen hinta tai osa siitä määräytyy sanotusta hyödykkeestä, siihen käytetystä tarvikkeesta tai valmistusaineesta maksettavan sellaisen hinnan mukaan, johon sopijapuolella ei ole merkittävää mahdollisuutta vaikuttaa (ks. Aurejärvi Hemmo 2007, s. 46). Mainitun lainkohdan soveltuvuutta tapauksen tilanteeseen oli syytä eritellä muun muassa huomioiden, että oppikirjan mukaan kohta liittyy kustannuskehityksen vaikutukseen velvoitteen suuruuteen (eikä nyt käsillä olevassa tapauksessa ole muuttuvia kustannuksia) ja lainkohdankin perusteella on ilmeistä, että poikkeus liittyy erityisesti vasta tulevaisuudessa tai parhaillaan valmistettavaan tai sopimusvelkojallekin vasta hankittavaan kaupan kohteeseen tai osaan siitä. Muutkaan oppikirjassa mainitut perusteet pitää ehtoa sallittuna eivät ilmeisesti sovellu tapaukseen. Seuraamuksesi indeksiehtona kielletyn ehdon käyttämisestä on säädetty ehdon mitättömyys. Sääntely jättää osin avoimeksi mitättömyyden tai pätemättömyyden yksityiskohtaisen sisällön. Oppikirjan mukaan pätemättömyyttä on lähtökohtaisesti pidettävä itsestään vaikuttavana, vaikka pätemättömyys olisikin velallisen reaktiota tosiasiassa edellyttävää. IndRajL:n vastainen ehto on lähtökohtaisesti pätemätön kokonaan. Velallinen voi kieltäytyä maksamasta edes indeksikorotuksen osaa. Indeksiehdon pätemättömyyden vaikutus muun sopimuksen pätevyyteen on usein epävarmaa. Lähtökohtaisesti sopimusta olisi pidettävä pätemättömänä, jos olennainen osa siitä on pätemätön. On mahdollista, ettei velkoja olisi lainkaan tehnyt sopimusta ilman indeksiehtoa. Yleisten oikeustoimiperiaatteiden mukaan velkojan olisi tällaisissa tapauksissa mahdollista vaatia sopimuksen pitämistä kokonaisuudessaan tehottomana. Indeksisääntöjen mukaan velkojalla ei kuitenkaan ole tällaista oikeutta eli hän ei voi vapautua sopimuksesta indeksiehdon tehottomuuden vuoksi, sillä indeksisäännöt syrjäyttävät yleiset oikeustoimikumppania suojaavat periaatteet.