Jäämistöoikeuden laskennallisten ongelmien kurssi 2013

Transkriptio

1 Jäämistöoikeuden laskennallisten ongelmien kurssi 2013 Loppukuulustelu I Mallivastaukset Tehtävä 1 Tapauksessa tuli ensin toimittaa ositus P:n perillisten ja L:n kesken. Siinä oli puolisoiden AO-omaisuuksien lisäksi otettava huomioon A:n vanhemmiltaan P:ltä ja L:ltä saama euron ennakkoperintö (AL 94a ). Koska AL 94a :n mukaan P:n ja L:n yhteiselle rintaperilliselleen antamat ennakkoperinnöt ovat keskenään samassa asemassa, euroa voitiin ottaa laskelmaan yhtenä eränä, P:n ja L:n osuuksia erottelematta. Muita laskennallisia lisäyksiä ei osituslaskelmaan tullut. L:n lapselleen X antama lahja jäi laskelman ulkopuolelle, koska saajalla ei ollut perintöoikeutta P:n jälkeen. Lahja ei myöskään olosuhteista päätellen oikeuttanut perillistahoa vaatimaan AL 94 :n mukaista ns. hukkaamisvastiketta, olihan P antanut siihen suostumuksensa. Vieläkin selvemmin merkityksettömäksi osituksen kannalta jäi V:lle annettu lahja, sillä sen P oli antanut VO-omaisuudestaan. Koska A:n saama lahjoitus oli ollut varsin suuri, oli seuraavaksi syytä perintöosalaskelman avulla testata, oliko se mahdollisesti A:n laskennallista perintöosaa suurempi vai voitiinko se ottaa huomioon osituksessa täydestä arvostaan. Tätä varten oli laskettava A:n optimaalisen perintöosan arvo lisäämällä ennakko koko arvostaan puolisoiden omaisuusmäärään ja määrittämään tästä yhteissummasta perintöosa: p = , josta p = x 3

2 2 Laskelmasta havaitaan, että A:n saama ennakkoperintö oli ollut ylisuuri. Osituslaskelmassa voitiin täten ottaa siitä huomioon vain A:n perintöosaa vastaava määrä. Tämä puolestaan saatiin selville seuraavan perintöosuuden suuruutta kuvaavan yhtälön avulla: p = p x 3 Tästä p = Osituksessa voitiin A:n saamana ennakkoperintö lisätä siis euroa. Ositustahojen avio-osiksi tuli näin euroa [( ) : 2 ]. Tämä merkitsi sitä, että leski L:n tuli saada tasinkoa euroa, ja perillistahon reaaliseksi aviosaksi muodostui puolestaan euroa ( ). Osituksen jälkeen olikin helppo määrittää perillisten perintöosat. Kun A oli jo saanut ennakkoperintönä oman osuutensa (ja ylikin), euron jäämistö tuli jakaa tasan ennakkoperintöjä saamattomien B:n ja C:n kesken, eli euroa kummallekin. Perillisten ei täytynyt kuitenkaan välttämättä tyytyä perintöosiinsa, vaan heillä oli oikeus vaatia myös lakiosaansa P:n jälkeen. Tämän teki tapauksessa merkittäväksi V:lle annettu euron lahja. Sitä oli tapausselostuksen perusteella perusteltua pitää testamenttiin rinnastuvana lahjana. Olikin mahdollista, että kyseisen lahjan huomioon ottamisen johdosta lakiosat nousivat niin suuriksi, että rintaperillisille syntyi peruste vaatia V:ltä kanteella lakiosan täydennystä.

3 3 Laskettaessa lakiosia P:n jäämistöön piti V:lle annetun euron ohella lisätä A:lle annetun ennakkoperinnön arvo. Tässä kohdassa oli syytä havaita, että lakiosalaskelmassa voidaan oikeutemme mukaan ottaa huomioon vain P:n itsensä antama lahja. Näin A:lle annetusta eurosta voitiin huomioida vain P:n osuus, eli euroa. Lakiosat muodostuivat näin seuraavan suuruisiksi: Lo = ½ x 1/3 x ( ) = euroa. Tämä tulos merkitsi perillisten kannalta sitä, että kullakin heistä olisi oikeus vaatia V:ltä eurosta muuten puuttumaan jäävää määrää. Ottaen huomioon sen, että A oli saanut P:ltä euroa, hänellä olisi oikeus vaatia V:ltä euroa L:n osuutta lahjasta ei siis saanut tässäkään vaiheessa huomioida; kyse ei yksinkertaisesti ole lakiosan kannalta relevantista lahjasta. Sama euron saamisvaade syntyi B:lle ja C:lle, sillä he kummatkin saivat P:n jäämistöstä perintöosinaan euroa. Tehtävä 2 Tapauksessa oli keskeisessä asemassa P:n toissijaisten perillisten pesäosuuden määrittäminen. Ensimmäisen vaiheen tässä muodostaa suhteellisen pesäosuuden selvittäminen. Koska puolisolla L oli ollut avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, ei voitu noudattaa puolittamisperiaatetta, vaan suhteellisen pesäosuuden suuruus piti erikseen laskea. Tämä tapahtui PK 3:2:n nojalla seuraavan kaavan mukaan: Suhteellinen pesäosuus = P:n jäämistö Puolisoiden P ja L omaisuus

4 4 P:n jäämistön muodosti tässä se omaisuusmäärä, joka P:lle olisi tullut hänen kuolinhetken varallisuustilanteen mukaan toimitetun osituksen (P L) perusteella. Näin P:n jäämistö oli tapauksessa ( ):2 = euroa. Puolisoiden P ja L omaisuuden määrä oli puolestaan euroa ( ). Näin suhteellisen pesäosuuden suuruudeksi saatiin / eli 2/5. Tässä kohdin on syytä huomata, että suhteellisen pesäosuuden määrittäminen edellytti todellakin laskennallisen osituksen toimittamista. Pesäosuutta ei siis saanut laskea kuten moni valitettavasti teki suoraan puolisoiden omaisuusmäärien (P = ja L = perusteella). Kyseisessä tapauksessa tämä virheellinen laskutapa tuotti kyllä sattumalta oikean lopputuloksen, mutta siitä ei saanut pistehyvitystä. Arvomääräistä pesäosuutta määrättäessä jouduttiin pohtimaan yhtäältä PK 3:3:n mukaisen vastikkeen antamista toissijaisille perillisille ja PK 3:4:n mukaisen vaurastumisedun antamista lesken perillisille. Näistä yksinkertaisempi oli vastikekysymys. Selvänä voidaan pitää, että tapauksessa mainittu euron lahjoitus Ca:lle synnytti P:n perillisille vastikeoikeuden. Kyse oli sekä absoluuttisesti että lesken omaisuusmäärään nähden varsin suuresta lahjoituksesta, joka olisi ilman vastiketta pienentänyt tuntuvasti toissijaisten perillisten jako-osuutta. Merkitystä ei voitu nyt antaa sille, että lahjakohde oli P:n ja L:n avioliiton aikana ollut L:n vapaaomaisuutta. Lesken omaisuuttahan käsitellään pesänjaossa muutenkin yhtenä massana, tekemättä mitään eroa AO- ja VO-omaisuuksien kesken. Pohdittaessa L:lle osituksessa tulleen euron merkitystä oli ensiksi huomattava, että kysymys oli nyt sinänsä vaurastumisetuun oikeuttavasta saantotavasta (ks. PK 3:6.3, jossa ositussaanto rinnastetaan PK 3:4:ssa mainittuihin saantoihin). Vaurastumisedun antaminen edellytti nyt kuitenkin sitä, että L:n pesä oli kasvanut arvomääräisesti P:n kuoleman ja L:n kuoleman välisenä aikana. Lähtökohtaisesti

5 5 näyttäisi siltä, että näin ei ollut tapahtunut, olihan pesän itselleen saanut L jättänyt kuollessaan omaisuutta vain euroa. Tällainen johtopäätös jonka aika moni vastaaja teki oli kuitenkin hätiköity. Huomioon piti nyt nimittäin PK 3:4.2:n nojalla ottaa se, että leski oli pienentänyt reaalista pesäänsä vastikeseuraamukseen johtavalla tavalla. Tämän johdosta pesän kasvuarviota tehtäessä lesken lahjoittamat euroa täytyi lukea pesän laskennalliseksi lisäykseksi. Kun näin tehtiin, pesän suuruudeksi tuli euroa. Lesken pesä oli siis kasvanut juuri tasinkosaannon ( euroa) verran, joten tämä summa voitiin antaa lesken perillisille PK 3:4:n mukaisena vaurastumisetuna. Seuraavaksi olikin sitten otettava nämä kaksi erää vastike ja vaurastumisetu mukaan pesäosuuslaskelmaan. Vastike ( euroa) vaikutti laskennallisena lisäyksenä ja vaurastumisetu ( euroa) vähennyksenä. Nämä lisäykset ja vähennykset oli tehtävä leskeltä reaalisesti jääneeseen euroon. P:n perillisten arvomääräiseksi pesäosuudeksi saatiin näin 2/5 x ( ) = euroa. A ja B jakoivat sen puoliksi ( euroa kummallekin). Loput euroa menivät L:n perilliselle C:lle.