MALLIVASTAUKSET Siviilioikeus aineopintotentti, ON-täydennystentti

Transkriptio

1 MALLIVASTAUKSET Siviilioikeus aineopintotentti, ON-täydennystentti Verkossa julkaistaan vain assistentille sähköisessä muodossa toimitetut mallivastaukset. Muut vastaukset ovat liitteenä.

2 2 Tehtävä 1 (Aurejärvi) Liitteessä. Tehtävä 2 (Saarikoski) Asiassa on ensin selvitettävä, onko X ylipäänsä B:hen nähden sellaisessa asemassa, että hän voi esittää B:lle vaatimuksia, jotka perustuvat siihen, ettei B ole luopunut saatavistaan A:lta. 1 Voidaan ajatella, että kysymys olisi ns. sopimuksesta kolmannen hyväksi, eli että Sopimuksen A B tarkoituksena olisi ollut hyödyttää A:n takaajavakuudenantaja X:ää poistamalla X:n takaus- ja vakuusvastuun perusteena oleva velkasuhde A B. X:n kertomus edellä sanotusta sopimuksen tarkoituksesta on mahdollinen. Eri asia on, riittääkö esitetty näyttö. A:n taloudellisesta asemasta ja siten X:n riskistä sopimushetkellä ei ole tarkempaa tietoa. Voi olla, että James (B:n autonkuljettaja) tietää kaiken B:n tarkoituksista. Epäillä kuitenkin sopii. A on joka tapauksessa ollut osakeyhtiö eikä henkilöyhtiö (X:n ja A:n samastusta ei ainakaan voida olettaa), mikä voi myös kallistaa arvion siihen suuntaan, ettei X ole B:hen nähden sellaisessa asemassa, että hänellä olisi oikeus esittää B:lle em. vaatimuksia. Näin siitä huolimatta, että X on yhden miehen firma A:n ainoa osakas. Tällä näytöllä vaatimus siis hylättäneen väärään vastapuoleen kohdistettuna. Jos kuitenkin katsottaisiin, että X:llä on oikeus vaatimusten esittämiseen B:lle, on pohdittava, onko vahingonkorvauksen peruste olemassa. A, jota X edustaa, on rikkonut sopimuksen luovuttamalla tavaravaraston C:n sijasta D:lle. B:n oikeus purkaa sopimus ja siis olla luopumatta saatavistaan A:lta edellyttää em. sopimusrikkomuksen olennaisuutta B:n kannalta. Asiassa ei ole selvitystä tavaravaraston arvosta, C:n lupaamasta kauppahinnasta eikä D:n tarjoamasta hinnasta. D:n maksama parempi hinta on tullut joka tapauksessa velkoja B:n hyväksi A:n konkurssissa. Tavaravaraston siirtymisellä B:n nimeämälle C:lle voi olla B:lle jokin erityinen ehkä olennainenkin merkitys (jälleenmyyjän vaihto), jonka selvittämiseen jutun faktat eivät kuitenkaan riitä. Toisaalta voi kysyä, mitä järkeä B:llä olisi ollut ylipäänsäkään luopua saatavistaan A:lta, jos kuvioon ei liittyisi jotain olennaista strategiaetua tai sitten tarkoitus on juuri ollut X:n päästäminen pinteestä. Vaikea ratkaista. Pitäisin epäolennaisena, ottaen huomioon B:n näyttövelvollisuus tältä osin. Korvattava vahinko? Pelkkä velkaa oleminen ei ole vahinkoa, jos X:lle aiheudu tästä jotain taloudellista haittaa (luottotiedot). Vaatimus mk osalta siten ennenaikainen. Lasten omistamien osakkeiden rahoittaminen ei sinänsä luone X:lle oikeutta esittää tältä osin henkilökohtaista korvausvaatimusta. Sopimuksen A B erityisen luonteen ei ole edes väitetty ulottuvan myös X:n vaimoon. Siksi kiinteistön pakkolunastussummasta mk korvattavaa lähtökohtaisesti vain X:n osuus eli mk. Kuitenkin kysymys käytännössä yhteisen kodin pelastamisesta, joten perusteltua lienee myös katsoa koko summa nimenomaan X:lle aiheutuneeksi vahingoksi. Ei käy ilmi, miten X rahoittanut pakkolunastussum- 1 Problema tiikasta tähän tarkoitukseen riittävä mutta suppea esitys esim. Aurejärvi Hemmo 1998,

3 man mk. Jos omia varoja, niin korvattavaa vahinkoa pääoman verran, jos lainavaroja, myös rahoituskulut korvattava. ARVOSTELUPERUSTEET Vaikea juttu, jossa piti pitää pää kylmänä ja kokonaiskuvio kirkkaana. Vain muutama kokelas oli tajunnut, että X:n asemaan B:hen nähden liittyy ongelmia. Sopimusrikkomuksen olennaisuutta oli pohdittu yleensä riittävästi. Tällaisissa kysymyksissä jo rutiiniksi muodostunut osuus vahingon määrän arvioinnista yleensä huiskittiin liian hätäisesti. Tältäkin osin nimittäin tuli pohtia, millä perusteilla mikäkin vahinkoerä on sellainen, että nimenomaan X voi vaatimuksen esittää. Hyväksyttävään vastaukseen pääsi, jos sopimusrikkomuksen olennaisuutta oli veivattu perinpohjaisesti ja korvauksen määrää oli käsitelty pääpiirteissään. Kiitettävään vastaukseen, johon ei yltänyt kukaan, edellytettiin kaikkien kolmen ongelmaryhmän käsittelyä pääpiirteissään. Tapaus oli helppo ratkaista, kun malttoi rauhassa miettiä asiat halki ennen vastauksen kirjoittamista. Kokonaisarvostelussa pyrittiin suhtautumaan erityisen lempeästi kaikenlaisiin vakavasti otettaviin yrityksiin tuottaa selkeästi ajateltu vastaus siitä riippumatta, oliko päättely osunut oikeaan. Vastaavasti kaikenlaiseen faktojen vääristelyyn ja niiden lisäilyyn sekä perustelemattomiin ratkaisukannanottoihin suhtauduttiin hyvin ankarasti. Mallivastauksen teksti on pitkä sen selostuksellisuuden vuoksi. Tenttivastauksessa pelkät pääkohdat riittivät. Täysien pisteiden saaminen ei edellyttänyt kaikkien edellä esitettyjen yksityiskohtien käsittelyä. Laitoksen www-sivuilla olevien tenttivastausohjeiden hallitsemisesta oli selvästi hyötyä. Silti muutama kokelas lähti liikkeelle turhan löysästi: Oikeustoimilain mukaan sopimukset ovat päteviä (heti alussa); Sopimusneuvotteluissa edetään vähitellen negatiivisista sopimusvelvoitteista positiivisiin sopimusvelvoitteisiin (heti alussa). Hieman myöhässä puhjennut vappukukkanen löytyi erään ruotsinkielisen kokelaan vastauksen keskivaiheilta: I fallet i fråga är A representant för B. X, som är enda ägare i A, ingår ett avtal med B, som han själv representerar, vilket leder till självkontrahering. 3 Tehtävä 3 (Halila) Kysymyksessä olevat velkakirjat ovat tavallisia velkakirjoja. Velkakirja 1. Tilanteeseen soveltuu VKL 27, jonka mukaan tavallisen velkakirjan luovutus eli siirto ei tuota uudelle velkojalle velalliseen nähden parempaa oikeutta kuin luovuttajalla oli paitsi milloin toisin on säädetty. Tätä lainkohtaa soveltamalla päädytään siihen, ettei uudella velkojalla ole oikeutta periä velkakirjaa. Todistustaakka tavaran kelvottomuudesta on velallisella. Velallinen ei saa mitään vilpittömään mieleen perustuvaa väitesuojaa.

4 Velkakirja 2. VKL 27 :n lopussa on maininta toisin säätämisestä tavallisen velkakirjan luovutuksen oikeusvaikutusten osalta. Tällaista toisin säätämistä edustaa OikTL 34. Sen mukaan valeasiakirjan luovutuksensaajan vilpitöntä mieltä suojataan. Jos luovutuksensaaja ei tiennyt eikä hänen pitänytkään tietää velkakirjan olevan valeasiakirja, jollainen se tässä oli, hän saa vilpittömän mielen suojan: hän saa periä velkakirjan määrän, vaikka se oli valeasiakirja. Tässä näyttää siltä, että uusi velkoja olisi vilpittömässä mielessä. Velkakirja 3. Tilanteeseen soveltuu VKL 28. Siinä on säädetty seuraavaa. Luovuttajalta olevan saamisen saa velallinen käyttää kuittaukseen, ei kuitenkaan, jos hän on sen hankkinut vasta sen jälkeen, kun hän oli jo saanut tiedon luovutuksesta tai hänellä oli riittävää aihetta edellyttää sen tapahtuneen. Jos vastasaaminen erääntyi vasta sanotun ajankohdanjälkeen ja myöhemmin kuin velkakirja, ei kuittausoikeutta ole. Tehtävä oli sikäli varsin selväpiirteinen, että ratkaisu perustui suoraan velkakirjalain säännöksiin. Kun arvostelu oli vielä verrattain lievää, tehtävä meni kohtalaisen hyvin. Parhaiten osattiin velkakirja 2. 4 Tehtävä 4 (Mononen) Ei toimitettu. Tehtävä 5 (Hemmo) Merenkulkulaitos on käyttänyt julkista valtaa päätöksen tehdessään, joten vastuuarviointi tapahtuu julkisen vallan käyttöä koskevien sääntöjen mukaan. VahL:n mukaan vastuu julkisen vallan käytöstä syntyy, jos on menetelty tuottamuksellisesti niin, ettei toimen suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ole noudatettu. Tämä ns. standardisäännös rajaa tietyiltä osin julkisen vallan käyttöön liittyvää vastuuta. Vastuuarvioinnin peruskysymys on se, onko Merenkulkulaitos ollut oikeassa katsoessaan aluksen kunnoltaan puutteelliseksi. Tapausselostuksen perusteella tähän ei ole voitu antaa lopullista vastausta. Jos päätös on ollut oikea, ei mitään korvausvastuuta voi luonnollisestikaan syntyä. Jos taas päätöstä on pidettävä vääränä, vastuuperuste voi olla käsillä edellä tuottamuksesta ja standardisäännöstä esitetty huomioon ottaen. VahL 3:4 :n mukaan valtion virheellisen ratkaisun johdosta vahinkoa kärsinyt ei ole oikeutettu korvaukseen vahingosta, joka olisi voitu välttää muutosta hakemalla, jos muutoksenhaku on laiminlyöty. Tapauksessa on tullut pohtia muutoksenhakuvaatimuksen merkitystä. Huomattava on, että muutoksenhaku ei todennäköisesti olisi missään tapauksessa ehtinyt

5 johtaa positiiviseen tulokseen ennen vahingon syntymistä, joten tästä syystä muutoksenhakuvaatimus ei estäne korvausvastuuta. Jos korjaukset ovat olleet aiheettomia, niiden kustannukset voivat tulla korvausvastuun piiriin. Korjausten suorittaminen on hyvinkin voinut olla perusteltu toimenpide muiden vahinkojen rajoittamiseksi, vaikka varustamo onkin pitänyt niitä aiheettomina. Myös kolmannelle maksettu korvaus on periaatteessa mahdollisen korvausvastuun piirissä (välilliset vahingothan eivät ole mitenkään eri asemassa VahL:n mukaan). Korvattavien vahinkojen osalta on tullut erikseen pohtia vahinkojen ennakoitavuutta/adekvaattisuutta, johon liittyy useita näkökohtia. Merenkulkulaitoksen on toisaalta ymmärrettävä, että rahtilaivan seisottaminen hyvin todennäköisesti aiheuttaa tappioita. Toisaalta varustamolla on ollut tilaisuus informoida Merenkulkulaitosta vahinkoriskeistä, minkä tapahtumisesta ole tietoa. Vahingot ovat puhtaita varallisuusvahinkoja, mutta niiden korvauskelpoisuus ei ole epäselvää, koska kysymyksessä on julkisen vallan käyttö. Jotkut vastaajat esittivät päätöksen kumoamisen olevan korvausvastuun edellytys. Näin ei kuitenkaan ole, koska tämä koskee VahL 3:5 :n mukaan vain tuomioistuimia ja eräitä valtioneuvostotason viranomaisia. 5