MALLIVASTAUKSET JA TENTTI PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS KESÄTENTTI

Transkriptio

1 1 MALLIVASTAUKSET JA TENTTI PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS KESÄTENTTI

2 2 Tehtävä 1 Tapauksessa oli ongelmana ensinnäkin avioliittolain vallinnanrajoitukset ja niiden vaikutukset lesken tekemän oikeustoimen tehokkuuteen. Tämän lisäksi jouduttiin pohtimaan alihintaisen kaupan huomioon ottamista osituksessa. AL 86.2 :n mukaan eloonjäänyt puoliso on kuolemantapauksen ja osituksen välisenä aikana oikeutettu vallitsemaan omaa omaisuuttaan, siis esimerkiksi solmimaan yksin sitä koskevia oikeustoimia. Vapaa vallintaoikeus ei kuitenkaan koske varallisuutta, joka on puolisoiden avioliiton aikana ollut vallinnanrajoitusten alaista AL 38 tai 39 :n perusteella. Tällaisen omaisuuden luovuttamiseen leski tarvitsee perillisten suostumuksen tai oikeuden luvan. Niinpä tapauksen leski B ei olisi saanut luovuttaa kiinteistöään ilman mainittua suostumusta tai lupaa. Vaikka kiinteistöä oli alun perin käytetty kesämökkinä, se oli kuitenkin tapausselostuksen mukaan selvästi ollut AL 38 :ssä tarkoitettu puolisoiden yhteinen koti B:n tekemää luovutusta rasittaa siis tehottomuus. Se voi kuitenkin korjaantua joko perillisten passiivisuuden tai ostajan saaman vilpittömän mielen suojan perusteella. AL 38.2 :n mukaan vallinnanrajoitusten loukkaukseen täytyy vedota kanteella, joka on nostettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun loukattu taho - tässä perilliset - sai tiedon oikeustoimesta. Kun tapauksen kiinteistönkauppa oli solmittu jo helmikuussa 2015, jää määräaikakysymys riippumaan siitä, milloin perilliset ovat saaneet tiedon B:n solmimasta kaupasta. Jos se on tapahtunut tai aikaisemmin, on aika jo ummessa, muuten ei. Koska tiedoksisaantihetki ei käy ilmi tapausselostuksesta, tehtävään ei voitu antaa tältä osin ehdotonta vastausta. Olennaista kuitenkin oli, että kysymystä pohdittiin edellä kuvatulla tavalla. Luovutuksen tehottomuus voi korjaantua myös ostajalle annettavan vilpittömän mielen suojan perusteella. Näin käy, mikäli tapauksen X on saanut saannolleen lainhuudon, eikä hän luovutuksen tapahtuessa tiennyt eikä hänen pitänytkään tietää, ettei B:llä ollut oikeutta luovutukseen. X saattaisi tapausselostuksen perusteella melko uskottavastikin väittää, ettei hän voinut käsittää B:ltä ostamansa kiinteistön olevan AL 38 :ssä tarkoitettu yhteinen koti, sillä kysymys oli vanhasta, vaatimattomasta kesämökistä. Myöskään vilpittömän mielen suojan kysymystä ei ollut tapausselostuksen tiedoilla mahdollista ratkaista, mutta olennaista oli, että ongelmaa pohdittiin. Pelkkä viittaus X:n vilpittömään mieleen ei riittänyt, vaan vastauksesta oli edes jollakin tavoin käytävä ilmi, mitä vilpittömässä mielessä oleminen kyseisessä tilanteessa voisi konkreettisesti tarkoittaa. Siinä tapauksessa, että perilliset eivät voi tai halua vedota luovutuksen pätemättömyyteen, joudutaan pohtimaan, millä he voivat lesken kanssa toimitettavassa osituksessa suojautua alihintaisen kaupan vaikutuksilta. Perillisten intressissä on nyt turvata se, ettei heidän tasingonmaksuvelvollisuutensa laajene lesken omaisuuden vähenemisen vuoksi. Tarkasteltavassa tilanteessa perilliset voivatkin vedota oikeuskäytännössä omaksuttuun ns. restituutioperiaatteeseen (ennallistamisperiaatteeseen). Lesken vähennettyä omaisuutta alihintaisella kaupalla ositus toimitetaan ikään kuin myyty kiinteistö olisi edelleen hänen omistuksissaan. Tarkkaan ottaen restituution toteuttaminen edellyttää vielä sitä, että lesken katsotaan omaisuutta vähentäessään toimineen huolimattomasti euron hintaisen kesämökin myyminen eurolla täyttänee tämän kriteerin aivan varma ei asia tosin ole. Koska oppikirjassa ei tuoda esille huolimattomuusedellytystä, sen tarkastelua ei tietysti vaadittu opiskelijoiltakaan. Suuri osa vastaajista sovelsi tapaukseen AL:n vastikesäännöksiä. Lesken toiminta katsottiin AL 94 :n mukaiseksi omaisuuden hukkaamiseksi, jonka perusteella perillisille annettiin vastikeoikeus. Tämä oli kuitenkin tarkkaan ottaen virhe, sillä vastikesäännökset eivät sovellu lainkaan ositusperusteen syntyhetken (tässä perittävän kuolinhetken) jälkeisiin toimiin. Mainittua asiaa ei valitettavasti tuoda esille oppikirjassa. Sen tähden vastikesäännösten soveltaminen ei johtanut pistemenetyksiin. Täysien pisteiden saaminen edellytti kuitenkin restituutioperiaatteen mainitsemista. Kyseisessä tapauksessa ei sinänsä ollut merkitystä sillä, kummalla tavalla ongelmaa arvioitiin. Vastikesäännöksiä soveltamalla päästäänkin useimmiten samoihin lopputuloksiin kuin restituutiolla: loukattu osituspuoli saatetaan siihen

3 3 asemaan, jossa hän olisi ollut ilman kyseistä oikeustoimea tai toimenpidettä. Kysymys on kuitenkin järjestelmää ajatellen eri suojakeinoista, ja myös osituksen lopputulos saattaa yksittäistapauksissa muodostua aivan erilaiseksi sen mukaan, kumpaan niistä voidaan vedota. Osa opiskelijoista sovelsi tapaukseen perintökaaren säännöksiä, esimerkiksi PK 3:3:n vastikesäännöstä tai PK 18 luvun yhteishallintoa koskevia määräyksiä. Tämä oli suuri virhe. Leski B ei ollut nyt perinyt puolisoaan, eikä tapauksessa myöskään ollut kysymys jäämistöomaisuuden vaan lesken oman omaisuuden vallinnasta. Perintökaaren säännöksiin tukeutuminen antoikin aiheen epäillä, että vastaaja ei vielä hallitse perhevarallisuusoikeuden perusasioita. Lähdepohja: Tapauksen kannalta relevantteja asioita käsiteltiin teoksessa Kangas, Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet erityisesti sivuilla , ja Tehtävä 2 Tehtävässä kysyttiin nimenomaan sitä, miten testamentattu omaisuus siirtyy, eli kyse oli testamenttisääntelystä ja testamentin tulkinnasta, kun ns. ensisaaja ei voi tai halua ottaa vastaan testamentattua omaisuutta. A ei ottanut legaattitestamenttia vastaan, eli hän luopui siitä. Mikäli testamentista ei muuta johdu, eli testamentintekijän muuta tarkoitusta ei saada selville, sijaantuloa arvioidaan PK 11:6:n perusteella. Tämän mukaisesti sijaantulevat A:n kaksi lasta, koska he ovat paitsi A:n rintaperillisiä, myös X:n perillisiä PK 2 luvun mukaisesti. A:lle testamentattu omaisuus menee siis A:n kahdelle lapselle. Testamentin tulkinta ei tapauksen perusteella muuhun johda. Monet olivat sekoittaneet A:n puolison perimykseen, mutta A:n puolisolla ei ole mitään tekemistä tässä tilanteessa perimyksen kanssa. Testamentinsaajan testamentilla saama osuus kuuluu hänen kuolinpesäänsä, vaikka osuutta ei ole ehditty panna täytäntöön (näin myös KKO 1992:29), kunhan testamentinsaaja on elänyt testamentintekijän jälkeen. Näin ollen B:n X:ltä saama osuus kuuluu B:n kuolinpesän (ks. myös Kangas Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet, s. 517). B oli tehnyt testamentin puolisonsa hyväksi. Tämä testamentti on lainvoimainen. B:lle testamentattu osuus jaetaan siten B:n kuolinpesään. B:n testamentin mukaan omaisuus menisi siten B:n puolisolle. B:n lasten lakiosavaatimuksista riippuu sittemmin, joutuuko B:n puoliso maksamaan lakiosia B:n lapsille, mutta mitään velvollisuutta antaa X:ltä perittyjä esineitä lakiosana ei ole. Tätä B:n pesän jakamista ei tehtävässä kysytty, joten sitä ei edellytetty käsiteltäväksi. Tärkeää oli kuitenkin huomata, että omaisuus meni nimenomaan B:n kuolinpesälle, eikä PK 11:6 sovellu suoraan. Myös D on luopunut hyväkseen tehdystä yleistestamentista. D:llä on lapsi, mutta tämä ei ole perimyspolvessa X:ään (kun hän ei C:n lapsi), joten PK 11:6 ei sovellu. Kun D oli ainoa yleistestamentinsaaja, niin PK 11:7 ei myöskään sovellu tilanteeseen, joten legaatinsaajien A ja B osuudet ei kasva. Lain mukaan tilanne näyttäisi siltä, että D:n luovuttua hänelle testamentattu omaisuus palautuu normaaliin perinnönjakoon, eli käytännössä lapsi C:lle ainoana perillisenä. C:kin voi tietenkin luopua perinnöstä, mutta tehtävässä ei enää kysytty. Tässä tapauksessa X:n tarkoitus on varsin selvästi ollut, että C:n perhe hyötyisi hänen testamenttaamasta omaisuudesta vaikka omaisuus ei menisi C:lle. Näin ollen voisi olla mahdollista tulkita testamenttia PK 11:1:n mukaisesti siten, että D:n luovuttua omaisuus menisi D:n lapsille, jotka ovat osa C:nkin tosiasiallista perhettä. Tällainen tulkinta olisi mahdollinen ja sen tekeminen kuuluu pesänjakajan toimivaltaan perinnönjaossa. Pistehyvityksen kannalta riitti, että käsitteli molempia näkökulmia, mutta lopputuloksella (C:lle vai D:n lapselle) ei ollut merkitystä, kunhan sen oli perustellut em. tavoin.

4 4 Tehtävä 3 Tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä vahvistettu isyys voidaan purkaa vain korkeimman oikeuden antamalla ratkaisulla oikeudenkäymiskaaren 31 luvun mukaisesti ylimääräisenä muutoksenhakuna ja pääsääntöisesti viiden vuoden kuluessa siitä, kun tuomio sai lainvoiman. Alioikeuden päätöksellä isyyttä ei sen sijaan voida kumota. Hakemuksessa on ilmoitettava purkamisen perusteet sekä ne todisteet, joihin vaatimus nojautuu. Jos tuomion purkamista koskevaan hakemukseen suostutaan ja jutun uusi käsittely havaitaan tarpeelliseksi, määrää korkein oikeus jutun uudesta käsittelystä. Korkeimmalla oikeudella on kuitenkin valta välittömästi oikaista tuomiota, milloin asia havaitaan selväksi. Isyyslain säännökset rakentuvat Suomessa sekä biologisen totuuden kunnioittamiselle että sosiaalisen vanhemmuuden pysyvyyden periaatteelle, mitä isyyden kumoamisajan rajoitus ilmentää. Kysymyksenä olevassa tapauksessa A:n isyys on vahvistettu käräjäoikeuden päätöksellä keväällä Näin vahvistettu isyys, joka on saanut valitusajan umpeuduttua lainvoiman, voidaan purkaa vain hakemalla päätöksen purkua korkeimmalta oikeudelta, ja tämä on mahdollista kevääseen 2018 mennessä eli ennen kuin viiden vuoden määräaika kuluu umpeen. Purkuhakemuksen menestymismahdollisuus kuitenkin edellyttää hakemuksen perusteluita ja todisteita siitä, että A:n isyys on väärä. Isyys voidaan kumota ainoastaan, jos väärästä isyydestä on riidaton näyttö. (Oikeudenkäymiskaaren 31 luku, Kangas 2013, s ). Kyseessä on tuomioistuimessa vahvistettu isyys, eli kyse ei ole isyydestä avio-olettaman tai vahvistetun tunnustamisen perusteella, ja näin ollen pisteitä ei ole saanut isyyslain 5-luvun referoinnista. 5p. Lapsen elatuksesta säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa. Lain mukaan kun isyyden vahvistamista koskeva lainvoimainen tuomio purettu, voi tuomioistuin velvoittaa lapsen edustajan palauttamaan suoritetut elatusavut tai osan niistä, jos lapsen edustaja elatusapua vahvistettaessa tai elatusapuja vastaanottaessaan on tiennyt, että mies ei ole lapsen isä, ja palauttamista on lapsen, lapsen edustajan sekä elatusapua suorittaneen miehen olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Kyseisessä tapauksessa A voi hakea maksettujen elatusmaksujen palauttamista, mutta ne tai osa niistä voidaan määrätä palautettavaksi vain, jos lapsen äiti on tiennyt, ettei A ole lapsen isä ja maksujen palauttamista voidaan lapsen, äidin ja A:n olosuhteet huomioon ottaen pitää kohtuullisena. (Laki lapsen elatuksesta 5-luku, Kangas 2013, s. 167-) 3p. Lisäksi kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa on huomioitava lapsen oikeudet ja erityisesti lapsen oikeus siihen, että hänen etunsa asetetaan etusijalle häntä koskevissa asioissa. (Lapsen oikeuksien sopimus, Kangas 2013, s ) Kyseisessä tapauksessa isyyspäätöksen purkamista ja elatusmaksujen palauttamista tulee siis arvioida ennen kaikkea lapsen oikeuksien näkökulmasta, mikä tapahtuu tapauskohtaisen arvioinnin ja lapsen oikeuksien punninnan perusteella. 2p. Tehtävä 4 Päämiehellä on holhoustoimilain 8 :n nojalla määrätystä edunvalvojamääräyksestä huolimatta omaa toimivaltaa. Lain mukaan edunvalvojan määrääminen ei estä päämiestä itse vallitsemasta omaisuuttaan tai tekemästä oikeustoimia, jollei laissa toisin säädetä (HolTL 14). Oikeustoimien solmimiseen ei siten sinänsä ole estettä, jos päämiehen toimintakelpoisuutta ei holhoustoimilain mukaan ole rajoitettu. Tehdyn oikeustoimen pätevyyden kussakin yksittäistapauksessa ratkaisee tällöin arvio päämiehen tosiasiallisesta oikeustoimikelpoisuudesta. Toisin sanoen ymmärsikö päämies tekemänsä oikeustoimen merkityksen ja seuraukset. Lain mukaan vajaavaltainen voi tehdä oikeustoimia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä (HolTL 24.1 ). Vajaavaltaisella on oikeus määrätä siitä, minkä hän on vajaa-

5 5 valtaisuuden aikana omalla työllään ansainnut, ja siitä, minkä edunvalvoja on holhoustoimilain 38 :n mukaisesti antanut hänen vallittavakseen (HolTL 25.1 ). Oikeustoimi, jonka tekemiseen vajaavaltaisella ei ollut oikeutta, ei sido häntä, jollei hänen edunvalvojansa ole antanut siihen suostumustaan. Vajaavaltaisen tekemä oikeustoimi tulee häntä sitovaksi, jos hänen edunvalvojansa tai hän itse täysivaltaiseksi tultuaan sen hyväksyy (HolTL 26 ). Nyt käsillä olevassa tapauksessa A:n tekemän lahjoituksen pätevyys riippuu siitä, onko A:lle määrätty edunvalvoja holhoustoimilain 8 :n nojalla tai onko hänen toimintakelpoisuuttaan rajoitettu lain 18 :n nojalla. A saattaa olla vajaavaltainen myös alaikäisyytensä perusteella. Jos A:lla on edunvalvoja lain 8 :n nojalla, A:n tekemän lahjoituksen pätevyyteen voi vaikuttaa A:n tosiasiallinen kyky ymmärtää lahjoituksen merkitys. Jos A sitä vastoin on julistettu vajaavaltaiseksi tai hän on alaikäinen, lahjoituksen pätevyyteen sovelletaan edellisessä kappaleessa mainittuja holhoustoimilain säännöksiä. Tapauksen tosiseikaston valossa näyttäisi siltä, että A:n tekemä lahjoitus ei lähtökohtaisesti ole olosuhteisiin nähden tavanomainen ja merkitykseltään vähäinen. Lahjoituksen pätevyys riippuu kuitenkin myös siitä, hyväksyykö edunvalvoja lahjoituksen. Kun edunvalvoja tässä tapauksessa ei näin ole tehnyt, edunvalvoja voi vaatia B:tä palauttamaan riipuksen. Jos A:n toimintakelpoisuutta sitä vastoin on vain rajoitettu siten, että kelpoisuuden rajoitus ei koske nyt käsillä ollutta oikeustoimea, on oikeustoimi katsottava päteväksi, mikäli A ymmärsi tekemänsä lahjoituksen merkityksen. Edunvalvojamääräys vaikuttaa päämiehen saataviin. Lain mukaan saatava, joka kuuluu edunvalvojan hoidettavana olevaan omaisuuteen, voidaan suorittaa vain edunvalvojalle tai hänen osoittamalleen päämiehen tilille. Suoritus on kuitenkin pätevä, vaikka se olisi tehty päämiehelle, jos velallinen ei tiennyt eikä hänen olosuhteet huomioon ottaen pitänyt tietää, että suorituksen vastaanottaminen kuului edunvalvojalle (HolTL 31.1 ). Nyt käsillä olevassa tapauksessa jos C on ollut tietoinen A:n edunvalvojamääräyksestä, edunvalvoja voi periä saatavaa uudelleen C:ltä. Tällöin C joutuisi suorittamaan velkansa toistamiseen, jos varoja ei saada A:lta edunvalvojan hallintaan.

6 1 PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS Ohjeita: - Pakollisen perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssin suorittaneet vastaavat tehtäviin Peruskurssin tiedot ja sen suoritusaika sekä kurssin pitäjä ilmoitetaan tehtävän KOLME (3) vastauspaperissa esim. nimen yhteydessä. - Tehtävään 5 vastaavat vain ne, jotka ovat saaneet vapautuksen perheoikeuden peruskurssista. - Nimettömiä vastauksia ei oteta huomioon. Opiskelijanumero on merkittävä nimen yhteyteen. - Vastaustila on yksi sivu. Ylimenevää osaa ei lueta eikä vastausta, jossa rivien väliin on kirjoitettu enemmän kuin yksi vastausrivi, arvostella lainkaan. - Vastaus on kirjoitettava selvällä käsialalla. Lisäksi vastauksen sisällöllinen selkeys ja johdonmukaisuus kuuluu arvosteluperusteisiin. - Jokainen vastaus on kirjoitettava erilliselle arkille. - Tentti on lakikirjatentti. TULOKSET aineen ilmoitustaululla ja internet-sivuilla klo Aviopuolisot A ja B kyllästyivät kaupunkilaiselämään ja muuttivat asumaan B:n yksin omistamaan vanhaan kesämökkiin. Tämän vuoden alussa A kuoli. B tunsi olonsa turvattomaksi syrjässä sijaitsevassa mökissä ja alkoi suunnitella kaupunkiin palaamista. Helmikuussa 2015 B sitten myi kesämökkikiinteistönsä X:lle ja osti Turusta itselleen yksiön. A:n ja B:n yhteiset lapset C ja D ovat saaneet kuulla tapahtuneesta ja ovat harmissaan sen johdosta. B:n olisi ennen kaupan tekemistä pitänyt neuvotella heidän kanssaan. Kauppahintakin on ollut aivan liian alhainen: B sai ostajalta vain euroa, vaikka käypä hinta olisi ollut euroa (mökki oli vanha ja vaatimaton, mutta se sijaitsi hienolla merenrantatontilla). Lapset pelkäävät, että B:n menetettyä näin omaisuuttaan he joutuvat antamaan tälle osituksessa enemmän tasinkoa. Ositus on tarkoitus toimittaa syyskuussa 2015, ja jo etukäteen on selvää, että A on puolisoista varakkaampi. C ja D pyytävät sinulta oikeudellista arviota tilanteesta. Jos he nostavat kanteen ostaja X:ää kohtaan ja vaativat kaupan julistamista pätemättömäksi, menestyykö kanne? Lisäksi he haluavat tietää, voivatko he turvata asemansa tulevaa ositusta ajatellen jollakin muulla tavalla kuin pätemättömyyskannetta ajamalla, ja jos voivat, millä tavoin? Anna C:lle ja D:lle perusteltu vastauksesi.

7 2 2. X oli tehnyt seuraavan sisältöisen testamentin. Siskoni A saa euroa ja asuntoni Helsingissä. Veljeni B saa euroa ja yhtiön Y osakkeet. Poikani C:n vaimo D saa kaiken muun omaisuuteni. X ei ollut koskaan naimisissa. Hänellä oli yksi lapsi C, joka oli raskaasti velkaantunut. Yhtenä testamenttausmotiivina olikin, että X halusi C:n perheen hyötyvän jossain muodossa hänen omaisuudesta. C:llä ei ole lapsia, mutta D:n tytär on asunut C:n ja D:n kanssa puolivuotiaasta lähtien. A ja B olivat molemmat naimisissa tahoillaan ja heillä molemmilla oli kaksi lasta. A:lla ja B:llä oli molemmilla myös keskinäinen omistusoikeustestamentti heidän puolisoidensa kanssa. X kuoli , eikä hänen kuolinpesää ole vielä jaettu. X:n laatima testamentti on lainvoimainen. Tilanne on nyttemmin seuraava: - A ilmoitti, että hän ei ota testamenttia vastaan. Hän ilmoitti luopuvansa vetoamasta testamenttiin laillisessa järjestyksessä. - B kuoli ja hänen kuolinpesä on täysin jakamatta, mutta B:n ja hänen puolison välinen testamentti on lainvoimainen. - D on myös luopunut laillisessa järjestyksessä vetoamasta testamenttiin, koska ei koe tarvitsevansa omaisuutta. Olet pesänjakajana X:n pesässä. Pesänjakajan tehtäviin kuuluu selvittää kenelle testamentattu omaisuus on menevä. Selvitä oikeudellisesti perustellen, kenelle X:n omaisuus tulisi testamentin ja lain mukaan tässä tapauksessa jakaa. 3. Helsingin käräjäoikeus oli lastenvalvojan kanteesta vahvistanut keväällä 2013, että A oli syntyneen B:n isä. A sopi lapsen äidin kanssa siitä, että hän maksaa lapselle elatusapua syntymästä lukien sopimuspäivään kapitalisoituna kertasuorituksena ja siitä eteenpäin 160 euroa kuukaudessa. A suoritti sopimuksen mukaan lapsen äidille elatusavun kertasuorituksena 6400 euroa ja huhtikuun alkuun 2015 saakka 160 euroa kuukaudessa. A oli tuolloin saanut tietää, että lapsen isä oli varmuudella naapurin Veikko. A kääntyy puoleesi ja kysyy, millä edellytyksillä isyys voidaan kumota ja onko hänellä oikeus saada suorittamansa elatusavut lapsen äidiltä takaisin. Anna perusteltu vastaus. ILMOITA TÄMÄN TEHTÄVÄN KOLME (3) PAPERISSA PERHEOIKEUDEN PERUS-KURSSIN SUORITUSAIKA JA LUENNOITSIJA. MIKÄLI OLET SUORITTANUT PE-RUSKURSSIN ENNEN LUKUVUOTTA , ILMOITA MYÖS SAAMASI HYVI-TYSPISTEET.

8 3 4. A oli ostanut tyttöystävälleen B:lle timanttiriipuksen, jonka arvo oli 4000 euroa. Varat korun hankkimiseen A oli saanut veljeltään C:ltä, joka oli hänelle tuon summan velkaa. A:n edunvalvoja D vaati käräjäoikeudessa nostamassaan kanteessa B:tä palauttamaan saamansa riipuksen A:lle, koska edunvalvonnassa olevalla A:lla ei ollut kelpoisuutta lahjoittaa omaisuuttaan. C:tä vastaan nostamassaan toisessa kanteessa D velkoi A:n saatavaa, koska C ei voinut pätevällä tavalla suorittaa velkaansa edunvalvonnassa olevalle veljelleen. Miten tilannetta tulisi oikeudellisesti arvioida? 5. Päämiehen itsemääräämisoikeuden ja päämiehen suojaamisen periaatteet edunvalvontalainsäädännön taustaperiaatteina. Tehtävään 5 vastaavat vain ne, jotka ovat saaneet vapautuksen perheoikeuden peruskurssista.

9 4 FAMILJE- OCH KVARLÅTENSKAPSRÄTT Anvisningar: - De som har avlagt den obligatoriska grundkursen i familje- och kvarlåtenskapsrätt besvarar frågorna Uppgifterna om grundkursen och tidpunkten för avläggningen samt kurshållaren anges på svarspappret för fråga TRE (3), t.ex. i anslutning till namnet. - Fråga 5 besvaras endast av de som har befriats från att avlägga familjerättens grundkurs. - Anonyma svar beaktas inte. Studentnumret ska anges i samband med namnet. - Svarsutrymmet är en sida. Den överskridande delen läses inte och ett svar i vilket mellanrummet mellan raderna har använts till att skriva mer än vad som ryms på en svarsrad be-döms inte alls. - Svaret ska skrivas med tydlig handstil. Ytterligare ingår svarets innehållsmässiga klarhet och logik i bedömningsgrunderna. - Varje svar skall skrivas på ett separat ark. - Tentamen är en lagbokstentamen. RESULTATEN finns på ämnets anslagstavla och webbsida torsdag klo Makarna A och B hade tröttnat på stadslivet och de flyttade in i en gammal sommarstuga som B ägde ensam. I början av detta år dog A. B kände sig otrygg i stugan som var belägen avsides och började planera att återvända till staden. I februari 2015 sålde B sedan sin sommarstugefastighet till X och köpte sig en etta i Åbo. A:s och B:s gemensamma barn C och D har fått höra om det inträffade och är harmsna över detta. B borde före affären ha förhandlat med dem. Köpeskillingen har också varit alldeles för låg: B fick endast av köparen fastän det gängse värdet hade varit (stugan var gammal och anspråkslös men den var belägen på en fin havsstrandstomt). Barnen är rädda att de då B på detta sätt har förlorat sin egendom blir tvungna att i avvittringen ge mera i utjämning. Man har för avsikt att förrätta avvittring i september 2015 och redan på förhand är det klart att A är den förmögnare av makarna. C och D ber av dig en rättslig bedömning av situationen. Lönar sig det för dem att väcka talan gentemot köparen X och yrka att köpet förklaras ogiltigt och finns det ens någon chans att en sådan talan har framgång? Skulle de ha någon annan möjlighet att trygga sin rätt än genom en rättegång?

10 5 2. X hade upprättat ett testamente med följande innehåll. Min syster A får euro och min bostad i Helsingfors. Min bror B får euro och aktierna i bolaget Y. Min son C:s fru D får all min övriga egendom. X hade aldrig varit gift. Han hade ett barn, C, som var kraftigt skuldsatt. Ett motiv för testamenteringen var också att X önskade att C:s familj i någon form skulle kunna tillgodogöra sig hans egendom. C har inga barn, men D:s dotter har bott hos C och D sedan hon var ett halvt år gammal. A och B var gifta på varsitt håll och båda två hade två barn. Såväl A som B hade dessutom ett inbördes äganderättstestamente med sina makar. X dog och hans dödsbo har inte ännu skiftats. Testamentet som X upprättat har vunnit laga kraft. Situationen är nu följande: - A meddelade att han inte tar emot testamentet. Han meddelade att han i laga ordning avstår från att åberopa testamentet. - B dog och hans dödsbo är helt oskiftat, men det inbördes testamentet mellan B och hans maka är lagakraftvunnet. - Även D har i laga ordning avstått från att åberopa testamentet, eftersom hon inte upplever att hon behöver egendomen. Du är skiftesman för X:s dödsbo. Till skiftesmannens uppgifter hör att reda ut vem den testamenterade egendomen ska tillfalla. Redogör med rättsliga motiveringar till vem X:s egendom enligt testamentet och lagen i detta fall ska tilldelas. 3. Helsingfors tingsrätt hade på talan av barnatillsyningsmannen våren 2013 fastställt att A var far till B som hade fötts A ingick ett avtal med barnets mor om att han i underhållsbidrag till barnet betalar ett kapitaliserat belopp i en engångsbetalning som täcker tiden mellan barnets födsel och avtalsdagen och räknat från avtalsdagen 160 per månad. A betalade i enlighet med avtalet till barnets mor som en engångsbetalning av underhållsbidrag och ända fram till början av april per månad. A hade då med säkerhet fått veta att grannen Veikko var far till barnet. A vänder sig till dig och frågar under vilka förutsättningar faderskapet kan upphävas och om han har rätt att få de underhållsbidrag som han har betalat tillbaka från barnets mor. Ge ett motiverat svar. ANGE PÅ SVARSPAPPRET TILL FRÅGA TRE (3) TIDPUNKTEN FÖR AVLÄGGAND-ET AV FAMILJERÄTTENS GRUNDKURS SAMT FÖRELÄSARE. OM DU HAR AV-LAGT GRUNDKURSEN FÖRE LÄSÅRET SKA DU ÄVEN ANGE DINA BONUSPOÄNG.

11 6 4. A hade köpt till sin flickvän B ett diamantsmycke som var värt A hade fått pengarna till köpet av sin bror C som var skyldig honom denna summa. A:s intressebevakare D yrkar i en talan som han väckt i tingsrätten att B ska lämna smycket tillbaka till A, eftersom A på grund av att han var underkastad intressebevakning saknade behörighet att ge bort sin egendom i gåva. D har väckt en annan tala mot C där han driver in A:s fordran, eftersom C inte på ett giltigt sätt har kunnat betala sin skuld till sin bror som är underkastad intressebevakning. Hur ska situationen bedömas rättsligt? 5. Principen om huvudmannens självbestämmanderätt och principen om skyddet av huvudman som intressebevakningslagstiftningens bakgrundsprinciper. Fråga 5 besvaras endast av de som har befriats från att avlägga familjerättens grundkurs