ASIA LUVAN HAKIJA. YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 127/05/1 Dnro Psy-2003-y-215 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 127/05/1 Dnro Psy-2003-y-215 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Saarisuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Kuivaniemi ja Yli-Ii LUVAN HAKIJA Vapo Oy PL Oulu

2 SISÄLLYSLUETTELO 2 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus... 5 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 5 Poltto- ja voiteluaineet... 5 Vesien käsittely... 6 Nykytilanne... 6 Vesiensuojelun tehostamismahdollisuudet... 7 Liikennejärjestelyt... 7 Toiminnan lopettaminen... 8 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 8 Ympäristöjohtamisjärjestelmä... 9 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 9 Päästöt pintavesiin... 9 Vedenlaatu Veden määrä Vesistöön aiheutuva kuormitus Päästöt maaperään ja pohjaveteen Päästöt ilmaan Melu Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Alueen luonto ja suojelukohteet Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vesistön tila Virtaamat Vedenlaatu Kalatalous Muu vesistön käyttö Maaperä ja pohjavesiolot Muut elinkeinot ja toiminnot TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus vesistön liettymiseen Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Melun vaikutukset...21 Muut vaikutukset TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Tehon tarkkailu Poikkeustilanteiden tarkkailu Suppea tarkkailu Päästöjen laskenta Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu Pöly- ja melutarkkailu Tarkkailu toiminnan lopettamisen jälkeen Raportointi Ohjelman voimassaolo... 24

3 3 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN KORVAUKSET LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennys Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Muistutukset ja mielipiteet Hakijan kuuleminen ja vastine Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt vesiin Päästöt ilmaan Melu Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys KORVAUSMÄÄRÄYS Korvaukset Korko OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE RATKAISUN PERUSTELUT Ympäristöluvan harkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Tarkkailu- ja raportointimääräys Kalatalousmääräys Korvausmääräysten perustelut VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Korvattavat päätökset Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU... U 51 Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU... 52

4 4 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO Vapo Oy on hakenut Saarisuon turvetuotannolle toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. Hakemukseen sisältyy jo käytössä olevaa tuotantoalaa auma-alueineen yhteensä 200,8 hehtaaria ja uutta tuotantokunnossa olevaa aluetta 5,5 ha, yhteensä 206,3 ha. Vedet johdetaan Koppelo-ojaan ja edelleen Viitaojan kautta Siuruanjokeen. Hakemus on toimitettu ympäristölupavirastoon TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Saarisuon turvetuotantoalue sijaitsee Kuivaniemen ja Yli-Iin kuntien alueella, Tannilan kylässä noin 21 km Yli-Iin kuntakeskuksesta pohjois-koilliseen. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Pohjois-Suomen vesioikeuden antama päätös nro 137/93/1, vesiylioikeuden valituksista antama päätös nro 249/1994, Pohjois-Suomen vesioikeuden antama päätös nro 30/99/1 ja Vaasan hallinto-oikeuden valituksista antama päätös nro 00/0042/3 Saarisuon turvetuotantoalueen vesien johtamisesta Koppelo-ojan ja Viitaojan kautta Siuruanjokeen. Vesioikeuden päätöksen nro 30/99/1 mukaisesti luvan saajan on vuoden 2003 loppuun mennessä jätettävä vesioikeudelle lupaehtojen tarkistamista koskeva hakemus. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman päätöksen (nro 137/93/1) ja antaman päätöksen (nro 30/99/1) sekä Vaasan hallinto-oikeuden valituksiin antaman päätöksen (nro 00/0042/3) nojalla. Saarisuon 289,8 hehtaarin hankealueesta on hakijan omistuksessa 274,8 ha ja vuokrattuna 15 ha. Pohjois-Pohjanmaan vahvistetussa maakuntakaavassa Saarisuo on merkitty tuotannossa olevaksi turvesuoksi. Lähin tuotannossa oleva kaavamerkinnöin osoitettu turvetuotantosuo on Polvisuo, joka sijaitsee

5 5 noin 700 m pohjoiseen Saarisuosta. Lähin luonnonsuojelualueeksi merkitty alue sijaitsee noin 300 metriä länteen Saarisuosta. Saarisuosta noin 3,4 km koilliseen oleva Mursunjärvi on merkitty luonnonsuojelualueeksi, joka kuuluu Natura verkostoon. Mursunjärven länsipuolitse on kaavamerkinnöin osoitettu viheryhteystarvealue ja tärkeä vaellusreitti. Saarisuon länsi- ja itäpuolitse on merkitty moottorikelkkareitti. TOIMINTA Yleiskuvaus Tarkoituksena on tuottaa turvetta auma-alueet mukaan lukien enimmillään 206,3 hehtaarin alalla. Saarisuolla ei ole tuotannosta turvekerroksen loppumisen vuoksi poistettua pinta-alaa. Alueelta tuotetaan jyrsinpolttoturvetta ja markkinatilanteen vaatiessa palaturvetta. Jyrsinpolttoturve toimitetaan pääasiassa Ouluun ja Kemiin. Palaturve toimitetaan lähialueiden palaturpeen käyttäjille. Tuotanto on aloitettu vuonna Turpeen tuotantokausi on vuosittain toukokuusta syyskuun alkuun, jolloin on noin vuorokautta aktiivista tuotantoa keskittyen alku- ja keskikesän poutajaksoihin. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen salliessa keskeytyksittä ympärivuorokautisesti. Tuotantoon kuuluu turpeen irrottaminen suon pinnasta, tuotteen kuivatus, keräily ja varastointi aumoihin. Tuotantomenetelminä alueella käytetään ns. HAKU-menetelmää sekä imuvaunua. Myöhemmässä vaiheessa kenttien mataloituessa jyrsinpolttoturpeen tuotannossa imuvaunun ja/tai mekaanisen kokoojavaunun käyttö lisääntyy. Palaturpeen tuotannossa käytetään palaturpeen nostomenetelmää ja kokoamisessa Haku-menetelmää. Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn, joskin kunnostus- ja huoltotöitä voidaan tarpeen mukaan tehdä kaikkina vuodenaikoina. Saarisuon turvekuljetukset tapahtuvat kaikkina vuodenaikoina asiakkaiden tarpeiden mukaan. Yhteensä kuljetukset kestävät vuosittain 1 2 kuukautta. Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti Poltto- ja voiteluaineet Keskimääräinen vuosituotanto on käytettävissä olevalla tuotantopintaalalla noin m 3. Vuosittaiset tuotantomäärät ovat lähinnä pohjoisten olosuhteiden vuoksi vaihdelleet huomattavasti. Koneissa käytetään joko diesel- tai polttoöljyä ja voiteluun tarvitaan moottoriöljyjä ja vaseliineja. Polttoaineiden vuosittainen kulutus on noin litraa ja voiteluaineita kuluu noin 300 litraa. Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliöissä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merkitään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin. Saarisuolla on järjestetty viisi litran siirrettävää polttoainesäiliötä, jotka ovat yhteiskäytössä Viitasuon kanssa. Pintavalutuskentän pumppaamo on sähkökäyttöinen. Alueella ei käytetä muita ympäristölle tai terveydelle vaarallisia aineita.

6 Vesien käsittely 6 Nykytilanne Saarisuon tuotantoalueen lohkon 1 (5,5 ha) vedet johdetaan ympärivuotisesti laskeutusaltaan 1 kautta eristysojaan ja siitä laskuojaan 1. Laskuojasta 1 vedet johdetaan reittiä Koppelo-oja Viitaoja Siuruanjoki. Lohkon 3 (10,3 ha) vedet johdetaan ympärivuotisesti laskeutusaltaan 2 kautta eristysojaan ja siitä laskuojaan 1. Lohkojen 2, 4 ja 5 (190,5 ha) vedet johdetaan tuotantoaikana pumppaamalla pintavalutuskentälle ja sieltä laskuojaan 1. Kun vesiä ei voida jäätymisen vuoksi pumpata, ne johdetaan laskeutusaltaiden 3, 5 ja 6 sekä sulkulaitteen kautta talviaikaiselle vesienjohtamisreitille ja siitä laskuojaan 1. Pinta-alajakauma eri vesienkäsittely-yksiköiden välillä käy ilmi alla olevasta taulukosta. Saarisuon pinta-alajakauma eri vesienkäsittely-yksiköiden välillä. Lohkoittaiset pinta-alat Lohko Nro: Lohkon alkuper. pinta-ala Poistunut (ha) Tuotannossa (ha) Vesienkäsittelymenetelmät la1 (ha) Aumaalue (ha) Yhteensä (ha) la 2 (ha) pvk (ha) 1 4,2 4,2 1,3 5,5 5,5 2 60,8 60,8 5,3 66,1 66,1 3 10,3 10,3 10,3 10,3 4 67,7 67,7 4,6 72,3 72,3 5 51,1 51,1 1,0 52,1 52,1 YHT 194,1 0,0 194,1 12,2 206,3 5,5 10,3 190,5 laskeutusaltaat yht. 15,8 pintavalutukseen yht. 190,5 Vesiensuojelun ja kuivatuksen parantamiseksi on lohkolle 2 kaivettu vuonna 2002 uusi laskeutusallas 6, jolla on korvattu huonosti toiminut laskeutusallas 4. Muutoksen on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus hyväksynyt Kiintoaineen pidättymistä sarkaojastoon on tehostettu ojiin kaivetuilla allassyvennyksillä ja päisteputkiin asennetuilla lietteenpidättimillä. Järjestely tasaa huippuvirtaamia ja ehkäisee niiden aiheuttamaa kiintoaineskuormitusta. Allassyvennykset puhdistetaan lietetilan täytyttyä kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden jälkeen. Allassyvennykset on kaivettu niihin ojiin, joissa ne voidaan kaivaa turpeeseen. Pumppaus- ja laskeutusaltaat puhdistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä. Kaikki laskeutus- ja pumppausaltaat on varustettu pintapuomeilla, joilla estetään veden pinnalla mahdollisesti kulkeutuvan turvepölyn pääsy alapuoliseen vesistöön. Eristysojilla johdetaan tuotantoalueen ulkopuoliset vedet tuotantoalueen ja vesiensuojelurakenteiden ohi alapuoliseen vesistöön.

7 Vesiensuojelun tehostamismahdollisuudet 7 Ympäristölupaviraston täydennyskehotuksessa on voimassa olevan luvan lupamääräykseen 15 perustuen vaadittu täydentämään hakemusta suunnitelmalla vesistöön johdettavien vesien haitallisten vaikutusten edelleen vähentämiseksi toteutusaikatauluineen ja kustannusarvioineen, koska osalla Saarisuon tuotantoaluetta ei ole pintavalutusta tai muuta vesiensuojelun tehostamismenetelmää laskeutuksen ohella. Täydennyskehotuksessa on todettu, että pintavalutus ei ole toiminut kovin hyvin. Täydennyksessään hakija ei ole ymmärtänyt, miten hakemussuunnitelmassa esitettyjen tulosten perusteella on päädytty johtopäätökseen, että Saarisuon pintavalutuskenttä ei ole toiminut kovin hyvin. Kentän ollessa tehotarkkailussa heti rakentamisen jälkeen, jolloin kentän toiminta ei ollut vakiintunut, sen toiminnassa hakemussuunnitelmassa esitetyllä tavalla on ollut puutteita. Ilmiö on yleinen lähes kaikilla kentillä alkuvaiheessa. Saarisuon kenttä on toiminut alussa osin altaana, koska mittapato on ollut asennettuna liian ylös, mikä todennäköisesti myös on vaikuttanut tuloksiin. Kun kentän toiminnassa on havaittu puutteita, korjaustoimenpiteenä mittapatoa on laskettu niin, että pääosalla aluetta vesi on kulkeutunut pintavaluntana. Tuloksista ja Saarisuon kentän nykyisestä toiminnasta voidaan havaita, että vuosina 2002 ja 2003 kentältä poistuvan veden laatu on ollut huomattavasti parempi kuin se on ollut heti kentän rakentamisen jälkeen vuosina 1995 ja Myös hakemussuunnitelmassa on todettu, että verrattaessa Saarisuon vuosina 1995 ja 1996 lähtevän vedenlaatua Saarisuon vuosien 2002 ja 2003 lähtevän vedenlaatuun havaitaan parantuneen kaikkien muuttujien osalta. Ominaiskuormituksen osalta hakemussuunnitelmassa on todettu, että Saarisuon vuosien 1995, 1996, 2002 ja 2003 keskimääräiset ominaiskuormitukset ovat olleet kaikkien muuttujien osalta pienempiä kuin Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisillä yhteistarkkailusoilla jaksolla keskimäärin. Tarkkailutuloksiin perustuen Saarisuon pintavalutuskenttä on toiminut keskimääräistä paremmin, joten alueen osalla tehostamistarvetta ei ole. Hakija on selvittänyt mahdollisuudet Saarisuon laskeutusaltaallisten lohkojen 1 (4,2 ha) ja 3 (10,3 ha) vesienkäsittelyn tehostamiseksi. Järkevin tapa vesiensuojelun tehostamiseksi on johtaa myös lohkojen 1 ja 3 vedet olemassa olevalle pintavalutuskentälle. Tämä tapahtuu rakentamalla kaksi eritasorumpua. Toimenpiteen jälkeen pintavalutuskentän suhteellinen osuus valuma-alueesta olisi 3,3 % (nyt 3,6 %). Pintavalutuskentän nykyinen hyvä toimivuus ei vaarannu vähäisen valuma-alueen lisäyksen johdosta. Tehostamistoimenpiteet voidaan toteuttaa päätöksen lainvoimaiseksi tuloa seuraavan tuotantokauden alkuun mennessä. Eritasorumpujen kustannusarvio on noin euroa. Erillisiä pintavalutuskenttiä ja pumppaamoja tai kemikalointilaitoksia ei ole järkevää toteuttaa näin pienille ja erillisille alueille. Saarisuolla virtaamansäädön toimivuus olisi epävarmaa johtuen suurehkoista pituuskaltevuuksista. Liikennejärjestelyt Saarisuolta kuljetetaan turvetta asiakkaille tarvittaessa ympärivuotisesti. Liikennöinti suuntautuu työmaatieltä Seljänmaa Kerola metsäautotielle, josta edelleen seututietä nro 849 Tannilan, Yli-Iin ja Kiimingin kautta Ou-

8 8 luun. Kuljetukset Kemiin suuntautuvat Seljänmaa Kerola metsäautotieltä Oijärvi Olhava tietä (nro 8523) Olhavan kautta valtatielle 4 ja kohti Kemiä. Turve kuljetetaan perävaunullisilla rekka-autoilla ja lastataan pyöräkuormaajalla. Keskimääräisen vuosituotannon toimittamiseen tarvitaan noin 700 autokuormallista. Tuotantoon käytettäviä koneita siirretään tuotantoalueen ulkopuolisilla teillä joitakin kertoja tuotantokauden aikana. Toiminnan lopettaminen Saarisuolla ei ole poistunut alueita tuotannosta. Tuotantopinta-alaa tulee poistettavaksi noin vuosista lähtien siten, että seuraavan kymmenen vuoden aikana kokonaisala pienenee yli 100 hehtaaria nykyisestä. Alueet, jotka poistetaan tuotannosta turpeen loppumisen vuoksi, toimivat alkuvaiheessa tuotannon tukialueina. Kun sopivia kokonaisuuksia tai laajempia yhtenäisiä aloja on poistettu tuotannosta, alueet siistitään siten, että sieltä poistetaan varastoaumat, kantokasat, jätteet yms. sekä maapohjaa tasoitetaan tarpeen mukaan ottaen huomioon alueelle soveltuva jälkikäyttömuoto. Tuotantoalueet ovat kokonaan hakijan omistuksessa, joten hakija päättää jälkikäyttömuodon. Alueet pyritään kunnostamaan mahdollisimman pian niiden vapauduttua tuotannosta. Poistuneita alueita ei pääsääntöisesti eroteta turvetuotannon vesienkäsittelystä, koska poistumat eivät todennäköisesti kuormita poikkeuksellisesti turvetuotannon vesienkäsittelyrakenteita. Mikäli tällaisiin toimiin on kuitenkin tarpeen ryhtyä, esittää hakija suunnitelman ennen sen toteuttamista alueelliselle ympäristökeskukselle. Saarisuon alueen sijainti ja ympäröivä maankäyttö huomioon ottaen todennäköisin turvetuotannon jälkeinen käyttömuoto on pohjamaasta riippuen metsittäminen luontaisesti tai esimerkiksi ruokohelpin viljely. Lupakauden aikana toteutettavista jälkikäyttötoimenpiteistä ilmoitetaan Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskukselle. Hakija pitää tuotannosta poistettujen alueiden pääasialliset vesiensuojelurakenteet kunnossa vielä noin kahden vuoden ajan sen jälkeen, kun rakenteille on lopetettu turvetuotannossa olevien alueiden vesien johtaminen. Kunnossapito määräytyy tarpeen mukaan huomioon ottaen poistumaalueiden sen hetkinen käyttö. Tämän jälkeen vesiensuojelurakenteiden käytön ja kunnossapidon määrää maankäyttömuoto. Mikäli Saarisuolla havaitaan tuotannon edetessä ja turvekerroksen vähentyessä alueita, joita ei voida kuivattaa maa- tai metsätalouden käyttöön sopiviksi ilman vesien pumppausta, tullaan näiden alueiden käyttömuoto ratkaisemaan tapauskohtaisesti. Arviota koko tuotannon päättymisestä Saarisuolla on tässä vaiheessa erittäin vaikeaa tehdä, koska tuotannon edistymiseen vaikuttavat useat seikat kuten sääolot, tuotantotekniikan kehittyminen, markkinatilanne jne. Saarisuon tuotannon voidaan arvioida päättyvän vuosien tienoilla. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Saarisuon vesienkäsittely perustuu sarkaojarakenteisiin, lohkojen 1 ja 3 osalta (yhteensä 15,8 ha) kahteen laskeutusaltaaseen sekä lohkojen 2, 4 ja 5 osalta (yhteensä 190,5 ha) sulana aikana käytettävään pintavalutuk-

9 9 seen. Pakkasaikana vedet lohkoilta 2, 4 ja 5 johdetaan laskeutusaltaiden 3, 5 ja 6 ja sulkulaitteen kautta laskuojaan. Lohkojen 1 ja 3 vedet käsitellään laskeutusaltailla, koska alueen pienuuden vuoksi laskeutusallaskäsittely on käytännössä ainut vaihtoehto. Saarisuon pintavalutuskentän tehoa on tarkkailtu vuosina 1995 ja Tuolloin on havaittu pintavalutuskentän toimineen vaihtelevasti, sillä joidenkin kuormitteiden pitoisuus on kasvanut ja osan pienentynyt. Saarisuolta lähtevän veden laatu on ollut vuosina 2002 ja 2003 keskimäärin parempaa kuin vuosina 1995 ja Tulos voi selittyä osaksi sillä, että Saarisuon pintavalutuskenttä on otettu käyttöön vuonna 1995, joten vedenlaatu ei ole vielä vakiintunut. Saarisuon jätehuolto on järjestetty jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Jätteiden määrä on vähäinen. Ne säilytetään asianmukaisesti ennen kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. Polttoöljyjen sekä jäteöljyjen varastointi pyritään järjestämään niin, että minimoidaan riskit öljyn joutumisesta maaperään. Alueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilanteissa. Hakijan arvion mukaan Saarisuon toiminnassa sovelletaan kaikilta osiltaan vesienkäsittely, pöly- ja meluhaitat, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen ympäristön kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa sekä parasta käytäntöä (BEP). Ympäristöjohtamisjärjestelmä Vapo Oy:n energiatoimialalla on yhdistetty laatu- ja ympäristöjärjestelmä. Järjestelmää sovelletaan mm. varmistamaan, että prosessien toteuttaminen ja ympäristöasioiden hoito on tehokasta ja jatkuvasti kehittyvää. Laatuja ympäristökäsikirja ja työohjeet ovat vuodesta 2002 lähtien olleet yhteiset koko toimialalla. Järjestelmä on rakennettu standardien SFS-ISO ja SFS-ISO 9001:2000 mukaisesti. Järjestelmälle on myönnetty laatusertifikaatti vuonna 1997 ja ympäristösertifikaatti vuonna Sertifioinnista vastannut ulkoinen arvioija tekee järjestelmän määräaikaistarkastuksen puolen vuoden välein. Järjestelmässä olevia laatu- ja ympäristökäsikirjaa sekä työohjeita täydentävät muut erillisohjeet, tietojärjestelmät ja rekisterit. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Saarisuolta on otettu vesinäytteitä vuonna 1994, jolloin vesienkäsittely menetelmänä on ollut laskeutusallas. Vuosina 1995, 1996, 2002 ja 2003 Saarisuo on ollut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen yhteistarkkailun pintavalutuskentällisenä tarkkailusuona.

10 Vedenlaatu 10 Saarisuolta lähtevän veden laatua on tarkkailtu vuosina 1994, 1995, 1996, 2002 ja Saarisuolla on tehty vuoden 1994 kesällä ja syksyllä kunnostustöitä. Veden määrä Saarisuolta on valunut vettä kuormitustarkkailuvuosina 1995, 1996, 2002 ja 2003 keskimäärin 2,3 10,8 l / s / km 2. Virtaamanmittaus on ollut vuosina , jolloin keskivaluma on ollut 8,0 l/s km 2. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen (PPO) alueen turvetuotantosoiden yhteistarkkailussa pintavalutuskentällisiltä tuotantosoilta on valunut tarkkailujaksolla keskimäärin 11,7 l / s /km 2. Vesistöön aiheutuva kuormitus Saarisuon kuormitus on laskettu PPO:n alueen vuosien keskimääräisillä laskeutusaltaallisten ja pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden ominaisvuosikuormituksilla. Saarisuon kuormitus on laskettu erikseen laskeutusaltaalliselle tuotantoalalle (15,8 ha) ja pintavalutuskentälliselle alalle (190,5 ha) sekä koko alalle (206,3 ha). Saarisuon vuosien 1995, 1996, 2002 ja 2003 keskimääräiset ominaiskuormitukset ovat olleet kaikkien muuttujien osalta pienempiä kuin PPO:n alueen pintavalutuskentällisten yhteistarkkailusoiden keskimäärin jaksolla Saarisuon pintavalutuskentällisen tuotantoalan (190,5 ha) kuormitus tuotantokaudella on laskettu vuosina 1995, 1996, 2002 ja 2003 Saarisuolta mitattujen vedenlaatu- ja virtaamatulosten perusteella. Saarisuon laskeutusaltaallisen tuotantoalan (15,8 ha) kuormitus on laskettu lähellä sijaitsevan Viitasuon vuosien 1994, 2002 ja 2003 tarkkailujen ja Saarisuon vuoden 1994 tarkkailun perusteella. Saarisuon turvetuotantoalueen aiheuttama kuormitus. Kuormitus pvk 190,5 ha Brutto Netto COD Mn Kok.P Kok.N Fe kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N Fe kiintoaine kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d 22,1 0,1 0,7 1,3 2,0 4,2 0,04 0,3 0,2 0,1 Saarisuon la (15.8 ha) laskettu Viitasuon la:n arvoilla ja Saarisuo vuonna 1994 Brutto Netto COD Mn Kok.P Kok.N Fe kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N Fe kiintoaine kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d 1,9 0,0 0,1 0,6 0,9 0,4 0,0 0,1 0,5 0,3 Saarisuon pvk (190,5 ha) ja la (15,8 ha) yhteensä Brutto Netto COD Mn Kok.P Kok.N Fe kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N Fe kiintoaine kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d 23,9 0,1 0,8 1,9 2,9 4,6 0,0 0,3 0,7 0,4

11 11 Saarisuon vuosikuormitusta laskettaessa on käytetty brutto- ja nettoominaiskuormituksena talven ja kevään osalta Lapin ympäristökeskuksen alueen laskeutusaltaallisen ympärivuotisen tarkkailusuon, Lumiaavan vuosien ominaiskuormitusten keskiarvoa. Kesän ja syksyn ominaiskuormituksena on käytetty Saarisuon pintavalutuskentältä (190,5 ha) lähteneen veden mittaustulosten perusteella laskettuja ominaiskuormitusarvoja. Saarisuon laskeutusaltaallisen tuotantoalan (15,8 ha) ominaiskuormitusarvoina on käytetty Saarisuon vuoden 1994 tulosten lisäksi läheiseltä Viitasuolta mitatun vedenlaadun perusteella laskettuja ominaiskuormitusarvoja. Päästöt maaperään ja pohjaveteen Turvetuotanto ei normaalisti aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys- ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi vuotoja maaperään. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjavesiin. Saarisuon turvetuotanto ei aiheuta myöskään poikkeustilanteissa vaaraa pohjaveteen, koska kerrallaan säilytettävät polttoainemäärät ovat pieniä ja turveperäinen maa johtaa huonosti nesteitä, jolloin mahdolliset vuodotkin rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat helposti puhdistettavissa. Toiminnan ei myöskään arvioida vaikuttavan pohjaveden laatuun tai saatavuuteen. Saarisuon välittömässä läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Päästöt ilmaan Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa energiakäyttöön tarkoitetun jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Tuotetun turpeen laatu vaikuttaa pölyävyyteen: mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus ja suunta, vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi. Aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttaa myös asutuksen tai vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen. Liikenne voi aiheuttaa satunnaisesti pölyämistä. Rekkojen ulkopuolelle lastauksen yhteydessä jäänyt turve karisee yleensä lähes kokonaan pois jo ennen yleiselle tielle tuloa. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Tutkimustulosten sekä vuosia useilla tuotantoalueilla jatkuneiden laskeumamittausten perusteella voidaan todeta, että turvetuotannon aiheuttaman pölyämisen viihtyvyyshaitan rajana on avoimessa maastossa noin 500 metriä ja tuotannon aiheuttama pölyn lisäys voidaan erottaa taustalaskeumasta pölyämiselle suotuisissa oloissa noin kilometrin etäisyydelle toimintakohdasta. Myös pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä.

12 12 Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Turvepöly on kevyttä, eikä siten leviä vastatuuleen. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. Hakijan tietoon ei ole tullut hankealueen toiminnan asutukselle aiheuttamia pölyhaittoja eikä niistä ole valitettu. Saarisuon tuotannosta tai liikenteestä voi ajoittain aiheutua pölyämistä. Koska lähin asutus on noin 2 kilometrin etäisyydellä, voidaan arvioida, ettei toiminta aiheuta pölyhaittaa. Ouluun suuntautuvan kuljetusreitin varressa lähin asutus on tien nro 849 varressa, johon matkaa suolta on noin 6 km. Kemiin suuntautuvan kuljetusreitin varressa lähin asutus on tien nro 8523 varressa. Matkaa lähimpään taloon on noin 12 km. Melu Tutkimusten mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisesti 55 db:n melutasoja metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa ja luonteeltaan se on samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta lähtevä melu (lähinnä traktorit). Hakijan tietoon ei ole tullut toiminnan asutukselle aiheuttamia meluhaittoja eikä niistä ole valitettu. Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Tuotantoalueella syntyy sekajätettä, jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä. Jätteiden keräilypiste on työmaan tukikohdassa. Sekajäte kerätään astioihin, joista se toimitetaan edelleen Viitasuon tukikohtaan, jossa sijaitsee sekajätteen keräilyastia. Öljyiset jätteet, jäteöljyt ja muut ongelmajätteet kerätään tukikohdassa oleviin astioihin, joista jätehuoltoyritys ne hoitaa. Työmaalle on laadittu jätehuoltosuunnitelma, jota päivitetään tarpeen mukaan vuosittain. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Siuruanjoen valuma-alueen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 1,9 %. Valuma-alueesta suomaata on yli 60 %. Koppelo-oja alkaa Saarisuolta. Se on ainoa turvetuotantoalue, jolta tulee vesiä Koppelo-ojaan. Viitaoja saa alkunsa Viitaojanlatvasuolta. Viitaojan valuma-alueen pinta-ala on 48 km 2 ja järvisyys 0,8 %.

13 13 Tuotantoalueen ympäristö on maastokartan perusteella suota ja metsää. Tuotantoalueelta on matkaa Pikku Saarilammelle 175 m, Iso Saarilammelle 150 metriä, tuotantoalueen länsipuolella oleville kahdelle pienelle lammelle 750 m, Viitaojalle 600 m, Mursunjärvelle noin 3,5 km ja Siuruanjoelle noin 6,5 km. Saarisuon pumppaamolle on vedetty sähkölinja Kuivaniemen Yli-Iin kunnanrajalta. Viitaojan valuma-alueen pinta-alasta 81 % on luokittelemattomia metsätalouden maita ja 16,1 % kallio- ja maaperäainesten ottoalueita. Saarisuon turvetuotantoalueen (206,3 ha) osuus Viitaojan valuma-alueesta on 4,3 %. Viitaojan valuma-aluetta kuormittavat Saarisuon turvetuotantoalueen lisäksi Viitasuon turvetuotantoalue (165,7 ha) ja Kynkäänsuon turvetuotantoalue osittain (68,6 ha). Siuruanjoen valuma-alueella on ollut vuonna 2002 tuotannossa Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueella 28 turvesuota ja Lapin ympäristökeskuksen alueella 3 suota. Turvetuotannon yhteenlaskettu tuotantoala on ollut Siuruanjoella noin ha. Lisäksi Siuruanjoen vesistöalueella tuotantokuntoista alaa on ollut 183 ha, tuotannosta poistunutta 202 ha ja tuotannosta poistunutta, muussa käytössä olevaa 20 ha. Kuntoonpanovaiheessa alueita on ollut yhteensä seitsemällä suolla 181 ha. Vapo Oy, Kemira Chemicals Oy ja Kuiva-Turve Oy ovat parantaneet ja tulevat edelleen parantamaan vesiensuojelua. Vapo Oy:n Siuruanjoen hehtaarista, jossa mukana ovat myös kuntoonpano- ja poistuneet alueet, pintavalutuksessa on ha (72 %). Kuiva-Turve Oy:n koko tuotantoala 211 ha (100 %) ja Kemira Chemicals Oy:n 172 ha:sta 109 ha (63 %) on pintavalutuksessa. Vapo Oy:n Kynkäänsuon lohkolle 3 on tehty pintavalutuskenttä vuonna Alueen luonto ja suojelukohteet Lähimmät suojelualueet ovat Naturaan kuuluvat 0,3 kilometrin etäisyydellä idässä sijaitseva Viitaojanlatvasuon (FI ) sekä 3,4 kilometrin etäisyydellä koillisessa sijaitseva Mursunjärvi Lammasjärvi Matilanjärvi (FI ). Viitaojanlatvasuon Natura-alueeseen rajautuu turvetuotannossa olevia tai siihen tarkoitukseen hankittuja suoalueita. Natura alueen sijainti ei sinänsä estä turvetuotannon harjoittamista siihen rajautuvalla suoalueella. Suojelun kannalta riittävän tehokkaasti käsitellyt turvetuotantoalueen vedet voidaan johtaa tällaisilta alueilta myös Natura verkostoon kuuluvaan vesistöön tai suojelusuolle. Viitaojanlatvasuota ei ole vielä suojeltu eikä alue kuulu luonnonsuojeluohjelmiin. Suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena. Mursunjärven Lammasjärven Matilanjärven aluetta ei ole suojeltu. Alue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Alueen suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena ja/tai vesilain nojalla. Hakijan tiedossa ei ole hankealueen läheisyydessä arvokkaita pienvesiä. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Lähin asutus sijaitsee noin 2 km itään tuotantolohkolta 3 tien nro 849 länsipuolella, noin 2 km itään tuotantolohkolta 3 tien nro 849 itäpuolella ja koillisessa noin 2 km:n etäisyydellä Syrjälä-nimisellä paikalla.

14 Vesistön tila 14 Virtaamat Siuruanjoen keskivirtaama (MQ) lähellä jokisuuta Leuankoskessa on vuosina ollut 31 m 3 /s. Keskiylivirtaama (MHQ) ja keskialivirtaama (MNQ) ovat samalla vuosijaksolla olleet 387 m 3 /s ja 3,7 m 3 /s. Suurin ja pienin havaittu virtaama on ollut 690 m 3 /s ja 1,5 m 3 /s. Virtaamien suuri vuodenaikaisvaihtelu johtuu virtaamia tasaavien järvien vähäisyydestä ja niiden sijainnista latva-alueilla. Vedenlaatu Viitaoja Viitaojasta on vedenlaatutietoja neljästä havaintopaikasta vuosilta Tiedoista saadaan yleiskuva ojan vedenlaadusta turvetuotannon ajalta. Viitaoja on kuulunut Iijoen yhteistarkkailuun kolmen vuoden välein. Käyttökelpoisimmat tulokset Viitaojan alaosalta ovat olleet vuosijaksolta Viitaojan veden happipitoisuus on ollut hyvä kesällä ja talvella, tosin kerran kesällä on mitattu hapen kyllästysaste 50 %. Veden kiintoainepitoisuus on ollut kesällä 2 33 mg/l ja happea kuluttavia aineita on ollut ajoittain varsin runsaasti. Suurimmat kiintoaine- ja happea kuluttavien aineiden pitoisuudet on mitattu kesäsateiden aikana vuonna Viitaojalle tyypillistä on ollut korkea fosforipitoisuus, yli 130 µg/l, paitsi kevättulvan aikana noin 35 µg/l. Suurin osa fosforista on ollut fosfaattina. Kokonaistyppipitoisuus on ollut Viitaojan suulla kesäaikana keskimäärin noin 900 μg/l. Klorofylli-a:n pitoisuus on ollut 4 17 µg/l. Ravinnepitoisuuksien suhteiden perusteella typpiyhdisteet olisivat minimitekijänä, mutta siitä huolimatta vapaata epäorgaanista typpeä on ollut kesäaikana yleensä riittävästi. Veden ph on ollut kesällä 5,5 7,1 ja talvella 6,8 7,0. Rautapitoisuudesta riippuvainen veden väri on ollut kesällä mg Pt/l. Tulosten mukaan Viitaojan vedenlaatu ei ole poikennut paljonkaan Siuruanjoen tai sen muiden sivuojien vedenlaadusta. Viitaojan yläosalta Koppelo-ojan yläpuolelta on havaintoja vuosilta Niiden mukaan Viitaojan vieläkin lähes luonnontilainen latvaosa on ollut kesälläkin vähähappinen, erittäin humuspitoinen ja välillä varsin rautapitoinen. Kokonaisfosforin pitoisuus on ollut kesällä µg/l ja kokonaistypen pitoisuus µg/l. Siuruanjoki Vedenlaadun kehityksestä vuosina voidaan todeta, että merkittävin ilmiö on ollut joissa harvinainen levähaitta vuosina Merkittävää on ollut myös se, että levähaitta ei sen jälkeen ole toistunut. Levien massaesiintymisen syynä on ollut ilmeisesti luonnollinen tapahtumien ketju. Ranuanjärvi ja Siuruanjärvi syöttävät levämassaa Ranuanjoen ja Luiminkajoen kautta Siuruanjokeen eikä se ole enää vaikuttanut samassa määrin. Ei ole selvitetty, onko tehty mm. maa- ja metsätaloudessa intensiivisesti joitakin esimerkiksi maatalouden tukijärjestelmiin ja niiden ajoitukseen liittyviä toimenpiteitä. Levähaittavuosia on edeltänyt vuoden 1993 erittäin korkea kesätulva, joka on huuhtonut maa-alueilta ja jokivesistöistä suuria määriä materiaalia pois ja on saattanut aiheuttaa heilahduksen ravinteiden ja eliöstön tasapainossa. Vuonna 1994 on mitattu vedestä verrattain pieniä klorofyllin määriä. Osa ravinteista on saattanut kertyä latvajär-

15 15 viin ja kehittää siellä ravinteiden vapauduttua vuoteen 1995 mennessä poikkeuksellisen suuren biomassan. Siuruanjoen vedenlaatu näyttää siltä, että tasapaino on saavutettu vuoteen 1997 mennessä eikä, mm. turvetuotannon kuormitus ole aiheuttamassa haitallisia rehevöitymisilmiöitä. Ilmeisesti olennaisinta Siuruanjoen levähaittojen ehkäisyssä olisi saada latvajärvet pysymään vailla kukintoja. Järvien ongelma on pitkäaikaisesta jätevesi- ja hajakuormituksesta johtuva sisäinen kuormitus. Siuruanjokeen vetensä johtavat, tarkastelussa mukana olevat turvetuotantoalueet sijaitsevat Hirvasjoen ja Korpijoen välisellä osuudella, jolle laskee useita turvetuotannossa olevia soita. Siuruanjoen vedenlaadusta on mahdotonta erottaa yhden turvetuotantoalueen vaikutusta. Saman tyyppistä kuormitusta aiheuttavat myös metsäojitukset ja muu laajamittainen maankäyttö mm. maatalous, joten vaikutusarvio kohdistuu kokonaisuuteen. Siuruanjoen ainevirtaamista pistekuormituksen osuus on ollut varsin pieni, kesäaikana tavanomaisesti vain noin 0 3 % fosforista ja 3 5 % typestä. Turvetuotannon osuus tästä on ollut vuosina keskimäärin 71 % ja jätevedenpuhdistamon 29 %. Vastaavasti turvetuotannon osuus typen pistekuormituksesta on ollut noin 50 %. Joen yläosalle tulevat vedet määräävät vedenlaatua Asmuntin havaintopaikalle asti ja välillä sen alapuolellekin. Asmuntinjoen (ei turvetuotantoa) vedenlaatu on luokiteltu välttäväksi ja se osaltaan lisää Siuruanjoen keskiosalle tulevaa ravinne- ja humuskuormaa siitä, mitä Ranuanjoki ja Luiminkajoki ovat muodostaneet. Yleisesti voidaan todeta, että joen keskiosalla vedenlaatu tasaantuu ja usein myös tapahtuu ravinteiden pitoisuuden alenemista. Joen alaosalla veteen tulee lisää kiintoainetta, humusta, rautaa ja samalla myös ravinteita ja turvetuotannolla on siihen kokoluokaltaan ainevirtaamaosuutta vastaava osansa. Kalatalous Saarisuon turvetuotantoalueen purkuvedet johdetaan Koppelo-ojan ja edelleen Viitaojan kautta Siuruanjokeen. Siuruanjoella vesialueen omistaa Tannilankylän jakokunta. Siuruanjokivarren rantatilallisille vuonna 2002 tehdyn tiedustelun mukaan Viitaojasta on kalastanut yksi talous. Saalis on ollut yhteensä 9 kg ja lajisto haukea, särkeä ja ahventa. Siuruanjoella useita vuosia kalastaneen kirjanpitokalastajan mukaan Viitaojassa ei yleisesti kalasteta eikä ojalla ole kalataloudellista merkitystä. Muu vesistön käyttö Vuonna 2003 tehdyn selvityksen mukaan Siuruanjokisuun ja Korpijoen välisellä Siuruanjoella on ollut rantatiloja 624. Tiloista 217 (35 %) on vastannut rantojen ja vesistön käyttöä koskevaan tiedusteluun. Tiloista rakennettuja on ollut 153. Joen varrelta tiedot on ilmoitettu yhteensä 72 asuinrakennuksesta, 90 kesämökistä, 71 rantasaunasta, 49 muusta saunasta, 33 navetasta, 89 ladosta ja 89 muusta rakennuksesta. Tiloista 91 on ilmoittanut käytössään olevan kaivon, josta on otettu ruoka-, sauna- ja kasteluvesi. Siuruanjoen vettä on käytetty ruokavetenä 14 tilalla, saunavetenä 62 tilalla, karjan juomavetenä 7 tilalla, kasteluvetenä 91 tilalla ja uintivetenä (148). Alueen rantoja on käytetty rantalaitumena (13), metsästykseen (62), kalastukseen (137), metsänhoitoon (60) ja virkistäytymiseen (109). Viitaojalla ei ole virkistyskäyttömerkitystä.

16 Maaperä ja pohjavesiolot 16 Lähin luokiteltu pohjavesialue on kolmen kilometrin etäisyydellä koillisessa sijaitseva Lamminkankaan III-luokan pohjavesialue. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole kaivoja. Muut elinkeinot ja toiminnot Tuotantoalue sijaitsee poronhoitoalueella ja kuuluu Oijärven paliskunnan alueeseen. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Saarisuon tuotantoalueen lohkon 1 (5,5 ha) vedet johdetaan ympärivuotisesti laskeutusaltaan kautta eristysojaan ja siitä laskuojaan 1 ja edelleen reittiä Koppelo-oja Viitaoja Siuruanjoki. Lohkon 3 (10,3 ha) vedet johdetaan ympärivuotisesti laskeutusaltaan 2 kautta eristysojaan ja siitä laskuojaan 1. Lohkojen 2, 4 ja 5 (190,5 ha) vedet johdetaan tuotantoaikana pumppaamalla pintavalutuskentälle ja siitä edelleen laskuojaan 1. Kun pumppausta ei voida veden jäätymisen vuoksi suorittaa, vedet johdetaan laskeutusaltaiden 3, 5 ja 6 ja sulkulaitteen kautta talviaikaiselle vesienjohtamisreitille ja siitä laskuojaan 1. Saarisuon vesistövaikutusten tarkastelupisteiksi on valittu Viitaojan suu ja Siuruanjoki Viitaojan kohdalla. Laskennassa on valumatietoina käytetty Siuruanjoen Leuvankosken valumatietoja. Saarisuon vuosikuormitusta arvioitaessa on otettava huomioon, että sulan maan aikana vedet johdetaan pintavalutuskentän kautta Koppelo-ojaan. Muulloin ja pumppaamon ohitusaikoina vedet johdetaan laskeutusaltaan kautta. Saarisuon vesistövaikutusten arvioimisessa on käytetty suolta mitattuja arvoja. Rankkasadetilanteessa on käytetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen (PPO) alueen pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden vuosien ylivalumatilanteessa mitattujen ominaiskuormitusten perusteella laskettua kuormitusta laskeutusaltaalliselle tuotantoalalle (15,8 ha) ja pintavalutuskentälliselle (190,5 ha) tuotantoalalle. Laskeutusaltaallisen alan kuormitus ja pintavalutuskentällisen alan kuormitus on laskettu yhteen, jolloin on saatu koko tuotantoalueen kuormitus rankkasadetilanteessa. Laskennassa valumatietoina on käytetty Siuruanjoen Leuvankosken vuosien virtaamatietojen perusteella laskettuja valumia. Valumana on käytetty tuotantokaudella (kesä-syyskuu) 9,7 l/s/ km 2 ja rankkasadetilanteessa 52 l/s/km 2. Saarisuolta valuvan veden laadun perusteella Saarisuon vesiensuojelurakenteet ovat etenkin viimeisinä tarkkailuvuosina 2002 ja 2003 toimineet PPO:n alueen tarkkailusoiden keskimääräistä tasoa paremmin. Asiaan vaikuttanee myös se, että Saarisuon valumat ovat olleet vuosina 1995, 1996, 2002 ja 2003 keskimäärin pienempiä kuin PPO:n alueen yhteistarkkailusoiden valumat. Tämä vaikuttaa kuormituksiin ja vesistövaikutuksiin.

17 17 Laskennallisen vesistövaikutusarvion mukaan fosforipitoisuus kohoaa Saarisuon vaikutuksesta Viitaojan suussa hieman, noin 1 2 μg/l. Ylivalumat eivät aineiston perusteella vaikuta juuri lainkaan Viitaojan kokonaisfosforipitoisuuksiin, mutta fosfaattifosforin muutos on rankkasadetilanteessa suhteellisesti suurempi, noin 1,1 1,4 μg/l. Viitaojan alaosalla mitattu kokonaisfosforin pitoisuus on erittäin korkea (noin 130 μg/l), ja Saarisuon valumavesissä on etenkin viimeisimpinä kuormitustarkkailuvuosina (2002 ja 2003) mitattu fosforia selvästi vähemmän eli μg/l. Vuosina , pintavalutuskentän käyttöönoton alkuaikoina, Saarisuolta lähtevässä vedessä on ollut fosforia kuitenkin noin 160 μg/l. Kokonaistypen ja myös ammoniumtypen pitoisuudet Viitaojassa ovat nousset vaikutusarviossa suhteellisesti fosforia enemmän, 8 67 μg kok.n/l ja μg NH 4 /l. Myös kokonaistypen pitoisuus on ollut Viitaojassa keskimäärin selvästi korkeampi ( μg/l) kuin Saarisuon pintavalutuskentältä valuvassa vedessä vuosina 2002 ja 2003 ( μg/l). Tuotantokausina 1995 ja 1996 kokonaistyppeä on purkautunut Saarisuolta kuitenkin runsaammin pitoisuuden ollessa lähtevässä vedessä noin μg/l. Orgaanisen aineen ja kiintoaineen pitoisuuslisäys olisi kuormitukseen ja virtaamaan perustuvassa vaikutusarviossa muutaman prosentin Viitaojan alaosan kesäaikaisesta tasosta. Saarisuolta lähtevän veden kiintoainepitoisuus on ollut enimmillään 6 mg/l eli alhaisempi kuin Viitaojalla keskimäärin (noin 8 mg/l). Pääasiassa humuspitoisuutta ilmentävän kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) pitoisuudet ovat olleet vuosina 2002 ja 2003 (20 23 mg O 2 /l) samaa tasoa tai alhaisempia kuin Viitaojan alaosan tavanomainen kesäaikainen pitoisuus (22 30 mg O 2 /l). Vuosina 1995 ja 1996 happea kuluttavaa ainesta on tullut Saarisuolta huomattavasti enemmän COD Mn -pitoisuuden ollessa pintavalutuskentän alapuolella mg O 2 /l. Turvetuotantoalueen yläpuolelta Viitaojan vedenlaatuaineisto on puutteellinen. Tulosten mukaan voimakkaasta pitoisuusvaihtelusta huolimatta vedenlaadun voidaan sanoa olevan huono jo suon yläpuolella. Saarisuolta tulevat vedet ovat olleet vuosina 2002 ja 2003 pääosin laimeampia kuin Viitaojan vesi, eikä Viitasuon turvetuotanto ole tällöin heikentänyt Viitaojan vedenlaatua. Vuosina 1995 ja 1996, jolloin pintavalutuskentän teho ei ollut vielä vakiintunut, Saarisuon kuormitus todennäköisesti on vaikuttanut Viitaojan rehevyyttä ja pohjan liettymistä lisäävästi. Siuruanjoessa Saarisuolta valuvien vesien aiheuttamat laskennallisetkin pitoisuusmuutokset olivat joen jo ennestään korkean pitoisuustason perusteella merkityksettömiä kaikkien tarkasteltujen kuormitteiden osalta. Siuruanjoen keskiosalla Alasiuruassa (S44) ja Tannilassa (S23) on ollut jaksolla kesäisin kokonaisfosforia noin 42 μg/l, kokonaistyppeä noin μg/l, orgaanista ainetta (COD Mn ) noin mg O 2 /l ja kiintoainetta noin 4 5 mg/l. Vaikutus vesistön liettymiseen Pohjois-Suomen vesioikeus on antanut päätöksissään (Vaasan hallinto-oikeus vahvistanut ) lupamääräyksen, jossa turvetuotantoalueiden toiminnanharjoittajat on määrätty yhteisesti tekemään liettymäkartoitus Siuruanjoen pääuomassa ja niissä sivu-uomissa, joihin johdetaan vesiä turvetuotantoalueilta. Lupamääräys on koskenut seuraavia turvetuotantoalueita ja niiden laskuojia: Vaaraojanlatvasuo, Viitasuo, Saarisuo,

18 18 Kynkäänsuo, Polvisuo, Puutiosuo, Pikku-Saarisuo, Kalliosuo ja Iso- Kinttaissuo. Siuruanjoella ja sen sivu-uomissa on tehty liettymäkartoitus kesällä Liettymäkartoituksessa Siuruanjoen pääuomasta on löytynyt 80 liettymää ja sivu-uomista ja vertailupisteistä yhteensä 17 liettymää. Osa kartoituksessa löytyneistä liettymistä on ollut hiekkaliettymiä. Lisäksi pääuomaan on kasautunut hiekkapankkeja. Useimmissa Siuruanjoen liettymissä ei ole ollut turvetuotannon vaikutusta. Selvityksen mukaan vuoden 2001 kartoituksessa löydetystä 22 pahimmasta liettymästä kahdessa turvetuotannon vaikutusta on ollut muita liettymiä enemmän. Kuusi liettymää on ollut sellaisia, joissa on ollut mukana ainakin osaksi myös turvetuotannon vaikutusta. Kartoituksessa ei kuitenkaan ole voitu erottaa toisistaan eri maankäyttömuotojen vaikutusta liettymien muodostumiseen eikä liettymien alkuperän määritystä ei voitu varmuudella tehdä. Lupapäätöksen mukaisesti tuotannonharjoittajat ovat jättäneet Pohjois- Suomen ympäristölupavirastolle vuoden 2001 lopulla hakemusasiana esityksen Siuruanjoen liettymien poistamisesta. Hakijoiden käsityksen mukaan mikään liettymistä ei sijainnut siten, että voitaisiin selkeästi osoittaa sen muodostuneen suurimmaksi osaksi turvetuotannon vaikutuksesta. Hakemuksessaan hakijat ovat esittäneet, että suoritettu liettymäkartoitus ja syksyllä 2001 tehty Viitaojan suualueen ruoppaus katsottaisiin riittäviksi kompensaatioiksi kaikista haitoista, joita turvetuotannon Siuruanjoella mahdollisesti aiheuttama liettyminen on aiheuttanut. Hakijat ovat esittäneet, että jo tehdyn Viitaojan alaosan ruoppauksen lisäksi muita liettymiä ei Siuruanjoesta poistettaisi. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on antanut Siuruanjoen liettymähakemusasiasta päätöksen (nro 2/03/1). Päätöksessään ympäristölupavirasto ei ole määrännyt hakijoille toimenpiteitä Siuruanjoessa tai sen sivu-uomissa todettujen liettymien poistamiseksi. Ympäristölupavirasto on lisännyt toiminnanharjoittajille turvetuotantoalueiden vesien johtamista koskeviin lupamääräyksiin seurantavelvoitteen, jonka mukaan: " Vapo Oy:n on Kalliosuon, Viitasuon, Saarisuon, Kynkäänsuon sekä Vaaraojanlatvasuon turvetuotantoalueen ympäristölupahakemuksiin liitettävä selvitykset kartoitetuista liettymistä kunkin edellä mainitun turvetuotantoalueen vesien laskukohdan alapuolisella lähivesialueella Selvitykseen on liitettävä yhteenveto mahdollisista muutoksista liettymäkohteissa sen tuotantokauden loppuun saakka, jolloin hakemus saatetaan vireille ympäristölupavirastossa. Selvitykseen on liitettävä tarvittaessa esitys toimenpiteistä liettymisestä aiheutuvan haitan poistamiseksi." Elokuussa 2003 Siuruanjoella on tehty liettymäseuranta koskien päätöksessä mainittuja soita. Seurantakartoituksessa päätöksessä mainituille turvetuotantoalueille on määritetty lähivesialue, jolla sijaitsevat liettymät on kartoitettu uudelleen eli on mitattu liettymän laajuus ja paksuus ja lisäksi liettymä on valokuvattu. Tuotantoalueiden lähivesialueisiin on luettu kuuluvan myös sivu-uomien yhtymäkohta Siuruanjokeen, vaikka se joissakin tapauksissa sijaitsee varsin kaukana turvetuotantoalueesta. Kaikkiaan on tarkastettu 43 liettymäkohdetta, joista 35 varsinaista seurantakohdetta ja 8 vertailukohdetta. Uusia liettymäkohteita on havaittu 5.

19 Saarisuon lähivesialue 19 Liettymien kuvaus ja niissä havaitut muutokset vuoden 2001 kartoitukseen verrattuna ovat vuoden 2003 seurantakartoituksen raportoinnin mukaisia. Saarisuon vedet laskevat Viitaojan kautta Siuruanjokeen. Saarisuohon liittyy lähivesialue 8 Viitaojassa. Lisäksi on tarkastettu lähivesialue 5 Viitaojan yhtyessä Siuruanjokeen. Viitaojan suistoalue kuuluu kuitenkin Viitasuon lähivesialueeseen. Saarisuon lähivesialue 8 sijaitsee Viitaojassa Polviojan yhtymäkohdassa ja sen alapuolella. Kynkäänsuon vedet laskevat Viitaojaan Polviojan kautta, joten lähivesialue 8 liittyy myös Kynkäänsuon tuotantoalueeseen. Lähivesialueelle 8 vaikuttavia ihmistoimintoja ovat metsäojitus ja turvetuotanto. Lähivesialueella 8 ovat liettymät P12 ja P11. Vuoden 2003 tarkastuksen perusteella liettymässä P12 Polviojan pohjalla on ollut cm hiekkaliettymää. Uoman laidalla on 1 x 5 metrin laajuinen ja cm:n vahvuinen hiekkadelta. Polviojan leveys on 2 m ja vesisyvyys noin 10 cm. Puoli metriä uoman suulta Viitaojan puolelle veden syvyys on ollut 5 cm ja hiekkaliettymän vahvuus 45 cm. Polviojan suun alavirran puolella itärannalla on ollut noin 10 metrin matkalla cm kariketta. Vuoteen 2001 verrattuna Polviojan liettymissä (P12) ei ole ollut merkittäviä muutoksia. Kaksi metriä Polviojan suulta Viitaojassa veden syvyys on ollut 20 cm ja hiekkaliettymän vahvuus 75 cm. Keskellä Viitaojan uomaa veden syvyys on ollut 45 cm ja paikalla maksimissaan 120 cm hiekkaa. 10 metriä Polviojan suulta alavirtaan hiekkaliettymän vahvuus on ollut enää 20 cm. Hiekan pinnalla uoman laiteilla on ollut paikoin runsaasti kariketta. Noin 20 metrin päässä Polviojan suulta alavirtaan liettymän vahvuus on ollut enää 10 cm ja uoman reunoilla on ollut paikoin hienoa hiesua ja liejua (osin luontaista). Polviojan suiston yläpuolella veden syvyys on ollut cm. Pohjalla on ollut cm hiekkaliettymää ja sen alla luontaista savea. Laiteilla savi on ollut heti vesipinnan alla. Kohdassa P11 ojassa on ollut kova kivipohja, jossa on ollut paikoin hiekkaa ja soraa 0 10 cm. Veden syvyys on ollut suvannoissa cm. Virtapaikoissa varsinainen virtaava uoma on ollut metrin levyinen ja veden syvyys cm. Rannan tuntumassa on ollut lehtikariketta, joka on kerännyt hieman levää ja turveliettä (ei mitattavissa, mutta vesi värjäytyy pohjalla kulkiessa). Vuoteen 2001 verrattuna liettymässä P11 ei ole ollut muutoksia. Lähivesialueella 5, Viitaojan suistossa on tarkastettu liettymä V2. Lähivesialueelle 5 vaikuttavia ihmistoimintoja ovat metsäojitus ja turvetuotanto, peltoalueet ja maatilat sekä muu asutus. Vuoden 2001 ensimmäisen liettymäkartoituksen jälkeen Vapo Oy on tehnyt Viitaojan suistossa liettymäruoppauksen syksyllä 2001 Kömmäsuon lupapäätöksen liittyen. Viitaojan suiston edustalla, Siuruanjoen puolella, on kapea vyöhyke, jossa on kova pohja. Suistosta joen keskiosiin on ollut hiekkaliettymää aivan joen keskiosat mukaan lukien noin 50 70cm vahvuinen kerros. Viitaojan vuoden 2001 ruoppauksesta huolimatta Viitaojan suulle on edelleen jäänyt jäljelle kapea-alainen, mutta vahva liettymä. Liettymä on sijainnut laaditun ja hyväksytyn ruoppaussuunnitelman ulkopuolella. Liettymä on alkanut ruoppaussuunnitelman ulkoreunalta alavirran puolelta Siuruanjoen suuntaan. Liettymäpankin laajuus on ollut 10 m x 15 m ja sen ydinalueella veden syvyys 5 50 cm. Lietteen vahvuus on ollut cm. Pankin ulko-

20 20 laidalla, Siuruanjoen puolella, pohja on syvennyt jyrkästi. Syventymisestä johtuu, että liettymä on ollut tällä reunavyöhykkeellä yli kolmen metrin vahvuinen. Varsinainen ruoppaussuunnitelman mukaisesti ruopattu alue Viitaojassa on morfologialtaan aivan erilainen, sillä Viitaojan syvyys kovaan kivipohjaan on keskimäärin vain noin metri. Liettymän laatu on ollut hiesua ja hiekkaa, jonka seassa on ollut turvelietettä. Liettymä on loppunut 5 metrin etäisyydellä Viitaojan suulta Siuruanjoelle päin noin 2 metrin vesisyvyydessä. Viitaojan suiston ylävirran puolella Siuruanjoen rannassa ei ole ollut lietettä. Siuruanjoessa, Viitaojansuun alapuolella, on ollut noin 5 10 metrin levyisellä alueella turvelietettä 5 15 cm. Liettymää on esiintynyt noin 50 metrin pituisella vyöhykkeellä. Vyöhyke on jatkunut muutaman senttimetrin vahvuisena. Rantaliettymiä on ollut myös myöhemmin. Joen keskellä oleva hiekkaliettymä on loppunut joen mutkassa ja vaihettunut kovaksi savipohjaksi. Varsinaisessa Viitaojassa liettymät on poistettu vuonna 2001, eikä alueella ole tavattu merkittävää uudelleen liettymistä. Viitaojan ja Siuruanjoen yhtymäkohdassa liettymä on ollut edelleen pienellä matkalla ennallaan. Maksimisyvyyden kasvu 10 cm:llä on johtunut todennäköisesti mittauskohdan tarkasta valinnasta. Saarisuon alapuolella vuonna 2003 on tarkastettu liettymät P12 ja P11 (lähivesialue 8) sekä Viitaojan suistossa (lähivesialue 5) liettymä V2. Lähivesialueille vaikuttavia ihmistoimintoja ovat metsäojitus ja turvetuotanto ja Viitaojan suistossa (lähivesialue 5) lisäksi peltoalueet ja maatilat sekä muu asutus. Eri toimintojen vaikutusta liettymiin ei voida eritellä. Viitaojan alaosassa Vapo Oy on ruopannut liettymiä syksyllä Seurantakartoituksessa ruopatuilla alueilla ei tavattu merkittävää uudelleen liettymistä. Myöskään muilla tarkastetuilla kohteilla liettymissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuoden 2001 kartoitukseen verrattuna. Hakija ei ole esittänyt liettymiä poistettavaksi. Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Viitaojan vesi on luonnostaan erittäin humus- ja rautapitoista sekä selvästi rehevämpää kuin Siuruanjoessa, joten Viitaojansuun alapuolella pyydysten limoittumista, kalojen makuhaittoja sekä veden samentumista esiintynee voimakkaammin kuin muualla Siuruanjoella. Edellä esitetyn vesistövaikutusarvion perusteella myös Saarisuon vaikutukset Siuruanjoen kalastoon ja kalastukseen voidaan arvioida liki merkityksettömiksi. Iijoen yhteistarkkailun kalataloustarkkailun sekä Siuruanjokivarren tilanomistajille vuoden 2002 kalastuksesta tehdyn kalastustiedustelun perusteella Siuruanjoen kalastossa ei ole vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tulosten perusteella ei voida erotella selviä turvetuotannosta johtuvia vaikutuksia metsäojitusten ja muun laajamittaisen maankäytön kuten esim. maatalouden vaikutuksista kalastoon ja kalastukselle aiheutuviin haittoihin. Omat vaikutuksensa kalastukseen ja kalastoon ovat tuoneet myös Siuruanjoella vuonna 1995 loppuun saatetut koskikunnostukset, joiden vaikutukset eivät välttämättä heti ole mitattavissa kalantuoton kasvuna.