Kirkon työntekijöiden työolot 2003

Transkriptio

1 Kirkon tutkimuskeskuksen www-julkaisuja 5 Kirkon työntekijöiden työolot 03 Anna Pärnänen Kirkon tutkimuskeskus, Tampere, 05 ISBN ISSN

2 SISÄLLYS 1. JOHDANTO Kirkon alan työolobarometrin 03 tutkimuksen toteutus Taustatietoja vastanneista TYÖN MERKITYS JA TYYTYVÄISYYS KIRKKOON TYÖPAIKKANA TYÖSUHTEEN JA TYÖN TURVALLISUUS Työn fyysiset vaarat Työn henkiset vaarat VAIKUTUS- JA KEHITTYMISMAHDOLLISUUDET TYÖSSÄ Vaikutusmahdollisuudet työhön Kehittymismahdollisuudet työssä TYÖORGANISAATION TOIMIVUUS Henkilöstön riittävyys Keskustelukulttuurin avoimuus Töiden organisointi Päätöksenteko TYÖN VAATIMUKSET Työ- ja vapaa-ajan suhde Työn henkinen ja fyysinen raskaus Työn ja perheen yhteensovittaminen SOSIAALISET SUHTEET TYÖPAIKOILLA Tuen ja rohkaisun saaminen työpaikoilla Ristiriidat kirkon työpaikoilla Työpaikkakiusaaminen Syrjintä...55

3 8. ESIMIESTYÖSKENTELY Esimiesten ja alaisten käsitykset työn organisoinnin onnistumisesta Esimiehet itse TYÖKYKY JA TYÖSSÄ PYSYMINEN Sairauspoissaolot Työstä poistuminen Työhönsä tyytymättömät - mikä heitä yhdistää? YHTEENVETO DISKUSSIO...81 LÄHTEET...82

4 1. JOHDANTO Tässä tutkimuksessa pyritään tarkentamaan kirkon alan työyhteisöjen tilaa koskevaa kuvaa vertaamalla siitä ja muista työyhteisöistä olevia tietoja toisiinsa. Tarkoituksena on selvittää, mikä on kirkon työyhteisöjen tila muihin suomalaisiin työyhteisöihin verrattuna. Tutkimuksessa käytetään kirkon työyhteisöjä koskevana aineistona Kirkon alan työolobarometria 01 ja 03 ja muita työyhteisöjä koskevana vertailuaineistona valtakunnallista työolobarometria vuosilta 01 ja 03 sekä Tilastokeskuksen Työolotutkimusta 03. Kaikkien neljän työolobarometrin tiedonkeruut on toteutettu Tilastokeskuksessa puhelinhaastattelututkimuksena. Työolotutkimus sen sijaan on käyntihaastattelu. Taulukossa 1 on esitetty vastanneiden määrät ja vastausprosentit kustakin tutkimuksesta. Tilastokeskuksen työolotutkimusjärjestelmästä löytyy lisätietoa osoitteesta Kirkossa on paljon töitä, joilla on yhteisiä pirteitä monien julkisen sektorin töiden kanssa. Raportissa on vertailun vuoksi esitetty Työolotutkimuksen 03 tuloksia myös julkisen sektorin osalta. Julkisen sektorin vastausosuudet on esitetty aina, kun tuloksissa on selvä ero kaikkien palkansaajien vastausosuuksiin. Tilastokeskuksen Työolotutkimuksessa 03 kirkko luokitellaan yksityiseen sektoriin kuuluvaksi (Työvoimatilasto 02). Taulukko 1. Tutkimusaineistojen vastanneiden määrät ja vastausprosentit. Vastanneiden määrä Vastausprosentti Työolotutkimus ,9 % Työolobarometri ,5 % Työolobarometri ,0 % Kirkon alan työolobarometri ,8 % Kirkon alan työolobarometri ,6 % Tämän tutkimuksen pääaineistona ovat Kirkon alan työolobarometrit 01 ja 03. Kirkon alan työolobarometrit syntyivät tarpeesta saada työelämän laatua koskevaa tietoa kirkon työpaikoilta. Saatavan tiedon avulla toivottiin muun muassa voitavan arvioida toteutettujen kehittämistoimenpiteiden onnistumista. Tällai- 4

5 sen tiedon nähtiin tarjoavan myös mahdollisuuden päättää uusista toimenpiteistä niin, että lähtökohtatilanne ja työyhteisöjen tarpeet ovat päättäjien tiedossa. Työelämän laadun syvällisempää tarkastelua esimerkiksi vertaamalla kirkon työpaikoilta saatavaa tietoa muilta työpaikoilta saatavaan tietoon pidettiin myös tarpeellisena. Kirkon alan työolobarometrien suunnittelussa tukeuduttiin suomalaisesta survey-tutkimuksesta kertyneeseen tietoon (ks. Lehto 1996). Barometriin on poimittu yksittäisiä kysymyksiä Tilastokeskuksen työolotutkimuksen 03 (Lehto & Sutela 04) ja työministeriön työolobarometrin (Ylöstalo 04) haastattelulomakkeilta. Siten turvattiin mahdollisuus saada vertailevaa tietoa muilta työpaikoilta. Lomakkeiden sisältöjä vielä täydennettiin ja räätälöitiin, jotta myös kirkon omat alakohtaiset työelämän piirteet tulisivat esille. Käytetyistä kysymyksistä on muodostettavissa seitsemän aihealuetta (kuvio 1), jotka ovat tiivistettävissä kolmeen pääalueeseen: vaikutusmahdollisuudet, työn vaatimukset ja työpaikan sosiaaliset suhteet. Kuvio 1. Kirkon alan työolobarometrin 03 aihealueet. 1. Työn ja työsuhteen turvallisuus 5. Sosiaaliset suhteet - kokemus työsuhteen pysyvyydestä - tuen ja rohkaisun saaminen - työturvallisuus - ristiriidat - väkivallan uhka työssä - syrjintä - työpaikkakiusaaminen 2. Vaatimusten kohtuullisuus - häirintä, päihdeongelmat - yliöiden määrä - työn henkinen ja fyysinen raskaus 6. Esimiestyöskentely - työuupumus - tuen saaminen - palautteen antaminen 3. Vaikutus- ja kehittymismahdollisuudet - kyky sovittaa ristiriitoja - mahdollisuus vaikuttaa työtahtiin, tehtäviin - oikeudenmukaisuus ja töiden jakoon sekä työaikoihin - esimiehen työmäärä - kehittymismahdollisuudet - systemaattinen työolojen parantaminen 7. Työkyky, motivaatio - työantajan tarjoaman koulutuksen riittävyys - sairauspäivien määrä - työpaikan vaihdon todennäköisyys 4. Organisaation toimivuus - arvio jaksamisesta eläkeikään - henkilöstöresurssointi - työssä pysymiseen vaikuttavat tekijät - töiden organisointi - työn merkityksellisyys - tiedon kulku - työnantajan antama arvostus - keskustelukulttuurin avoimuus - tasa-arvo, perheen ja työn yhteensovittaminen Barometritutkimusten kantavana ajatuksena on toistaa sama tutkimus säännöllisin väliajoin ja näin saada tietoa tutkittavassa ilmiössä tapahtuvista lyhyen aikavälin muutoksista. Tutkimusta toistettaessa säännöllisesti saadaan kerättyä ilmiöaluetta koskevaa aikasarjaa. Barometrit kuvaavatkin hyvin muutosta ja ennakoivat lähitulevaisuuden kehitystä. Muutoksen mittareina ovat vastaajien subjektiiviset näkemykset ja arviot asioiden tilasta (Ylöstalo 1998). Barometritutkimusten tarkoituksena on tuoda esille muutoin piilossa pysyviä ilmiöitä ja herättää kysymään, mistä kyseinen ilmiö johtuu tai mitä selittäviä tekijöitä ilmiön takana on. Barometreilla 5

6 (kuten muutoinkin kvantitatiivisella aineistolla) voidaan vastata kysymyksiin montako, kuinka moni, miten paljon? Laadullinen tutkimusaineisto on tarpeen, kun halutaan vastauksia kysymyksiin miksi ja miten? Barometrien tulosten pohjalta lasketaan usein erilaisia tunnuslukuja, indikaattoreita, jotka nopeasti kertovat kehityksen suunnasta. Työministeriön valtakunnallisella työolobarometritutkimuksella on pyritty tavoittamaan työelämän laadun muuttumista ja muutosnopeutta. Kirkon alan työolobarometrissa on lainattu barometritutkimusten ideaa. Säännöllisin väliajoin toistettuna Kirkon alan työolobarometrit tuottavat aikasarjaa, joiden avulla saadaan käsitys muutoksista työoloissa kirkon työpaikoilla. Kirkon alan työolobarometrissa on sekä pysyviä osioita (siis joukko kysymyksiä, joita toistetaan joka tutkimuskerta) että muuttuvia osioita. Koska vuoden 01 työolobarometrissa tuli ilmi, että kirkon työpaikoilla koettiin tavanomaista enemmän ristiriitoja ja työpaikkakiusaamista, on vuoden 03 työolobarometriin lisätty niitä tarkentavia kysymyksiä. Lisäksi vuoden 03 barometriin on lisätty työn organisointiin liittyviä kysymyksiä. Vuoden 01 työolobarometrin työkiirettä koskevat väitteet on sitä vastoin jätetty vuoden 03 työolobarometrista pois. Vuoden 03 Kirkon alan työolobarometri sisältää siten osin samoja kysymyksiä kuin vuoden 01 kirkon alan työolobarometri, osin on tuotu mukaan uusia aiheita Kirkon alan työolobarometrin 03 tutkimuksen toteutus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöiden työoloja tutkittiin toisen kerran kattavasti vuonna 03. Vuoden 03 työolobarometri on jatkoa vuonna 01 toteutetulle ensimmäiselle Kirkon alan työolobarometrille. Tutkimus on tehty Kirkkohallituksen ja Työturvallisuuskeskuksen toimeksiannosta ja sen toteutuksesta on vastannut Tilastokeskus. Kirkon työolobarometrin valmistelutyöryhmässä on ollut mukana Kirkon sopimusvaltuuskunnan, Kirkon tutkimuskeskuksen, Työturvallisuuskeskuksen sekä Kirkon pääsopijajärjestöjen edustaja. Kirkon alan työolobarometrien 01 ja 03 tiedonkeruu on toteutettu syksyisin samaan aikaan kun vuosien 01 ja 03 valtakunnalliset työolobarometrit. Niin ikään Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen 03 tiedonkeruu toteutettiin syksyn 03 aikana. 6

7 1.2. Taustatietoja vastanneista Haastateltavat Kirkon alan työolobarometri 03 -tutkimukseen poimittiin satunnaisotannalla Kirkon sopimusvaltuuskunnan toimiston palvelusuhderekisteristä. Kirkon alan työolobarometrin puhelinhaastattelujen kesto on ollut keskimäärin noin minuuttia. Vastanneista naisia on 71 prosenttia (N=376) ja miehiä 29 prosenttia (N=155). Ruotsinkielisiä vastanneista on 5 prosenttia. Työntekijäryhmittäin vastanneet jakautuvat seuraavasti (Taulukko 2). Tulokset voidaan yleistää koskemaan koko kirkon työntekijäkuntaa. Taulukko 2. Vastannet työntekijäryhmittäin 01 ja Tehtäväryhmä N % N % Seurakuntatyö , ,9 Hallinto 84 15,9 97,3 Hautausmaatyö 67 12,7 40 7,5 Kiinteistö- ja kirkonpalvelutyö 1 22,8 108,3 Yhteensä Vuosien 01 ja 03 Kirkon alan työolobarometrien vastaajajoukot poikkeavat jonkin verran toisistaan. Vuonna 01 otos poimittiin Kirkon sopimusvaltuuskunnan palvelusuhderekisteristä siten, että vastaajajoukkoa ei rajattu työsuhteen keston osalta. Tämä tuotti jonkin verran ongelmia, koska vastaajissa oli mukana myös hyvin lyhyissä työsuhteissa kausiluontoisesti työskenteleviä ja koska tällaisten henkilöiden oli usein vaikeaa arvioida työolojaan lyhyen työssäoloajan vuoksi. Tällaisia lyhyitä palvelussuhteita oli erityisesti hautausmaatöissä kesällä ja monet näistä henkilöistä olivat nuoria. Vaikka vuoden 01 työolobarometriin vastanneiden ikäjakauma vastasi kirkon koko henkilöstön ikäjakaumaa hyvin, seuraavaa vuoden 03 barometria valmisteltaessa arvioitiin, että tutkimuksen tavoitteen kannalta vastaajajoukon rajaaminen on tarpeellista. Vuoden 03 kirkon työolobarometrin kehikkoa, josta vastaajat poimittiin, rajattiin ehdolla, että näiden tuli olla ollut työsuhteessa kirkkoon vähintään 6 kuukautta viimeisen 12 kuukauden aikana. Rajauksen lähtökohtana on ollut oletus, että niiden henkilöiden, jotka ovat olleet vain vähän aikaa kirkon palveluksessa, on vaikea arvioida työpaikkansa työoloja. Rajauksen vuoksi vuoden 03 vastaajissa on enemmän vakituisessa työsuhteessa olevia ja vastaajien keski-ikä on korkeampi kuin vuoden 01 työolobarometrissa. Vuoden 03 työolobarometriin haastatellut vastaavat ikäjakaumaltaan paremmin kirkon vakituista henkilökuntaa. 7

8 Taulukko 3. Vastanneet ikäryhmittäin 01 ja 03 sekä vuoden 03 otoskehikko Kehikko 03 Ikä N % N % N % Alle ,8 40 7, , , , , , , , , , , , , ,7 55 tai yli 109, , ,6 Yhteensä Kehikon rajauksesta johtuen vastanneiden ikäjakauma siis poikkeaa edelliskerrasta (Taulukko 3). Vuoden 01 työolobarometriin vastasi selvästi enemmän alle 30-vuotiaita. Vastanneiden ikäjakauma on painottunut vanhempiin työntekijöihin vuonna 03. Otoksen ikäjakauma vastaa kuitenkin hyvin kehikon, siis yli 6 kk kirkon palveluksessa olleiden, ikäjakaumaa. Taulukon 3 viimeisessä sarakkeessa on esitetty kehikon ikäjakauma. Vastanneiden joukossa osa-aikaisia on 14 prosenttia ja sivutoimisia 5 prosenttia. Niitä, joiden palvelussuhde on määräaikainen, on prosenttia haastatelluista. Määräaikaisia työntekijöitä on edelliskertaa vähemmän. Vuonna 01 vastanneista jopa yksi neljäsosa oli määräaikaisia (Taulukko 4). Tähän määräaikaisten pienentyneeseen osuuteen vaikuttaa otoksen poiminnan yhteydessä tehty rajaus, mutta myös haastattelun alussa tehty tarkentava kysymys: Oletteko ollut viimeisen 12 kuukauden aikana vähintään 6 kuukautta Kirkon palveluksessa? Taulukosta 5 näkyy, kuinka erityisesti hautausmaatyöntekijöiden joukossa on selvästi enemmän vakituisesta työsuhteessa olevia kuin edelliskerralla. Taulukko 4. Vakituisessa ja määräaikaisessa työsuhteessa olevien osuudet vastanneista ikäryhmittäin 01 ja 03 (%). 01* 03** Ikä Vakituisia Määräaikaisia Ei osaa sanoa Vakituisia Määräaikaisia Alle tai yli Kaikki * Vuonna 01 työsuhteen laatua kysyttiin vastaajilta. ** Vuonna 03 tieto työsuhteen laadusta oli rekisteritieto. 8

9 Taulukko 5. Vakituisessa ja määräaikaisessa työsuhteessa olevien osuudet vastanneista tehtäväryhmittäin 01 ja 03 sekä vuoden 03 otoskehikko (%) Kehikko 03 Ei osaa sanoa Vakituinen Määräaikainen Vakituinen Määräaikainen Vakituinen Määräaikainen Seurakuntatyö Hallinto Hautausmaatyö Kiinteistö- ja kirkonpalv.työ Kaikki Verrattuna vuoden 01 kirkon työolobarometrin jakaumaan, tämänkertaiseen kyselyyn vastanneissa oli naisia hieman edelliskertaa enemmän (Taulukko 6). Vuonna 01 naisista vakituisia oli 69 prosenttia ja miehistä 78 prosenttia. Vuonna 03 naisista oli vakituisia 87 prosenttia ja miehistä 88 prosenttia. Tämänkertaiseen tutkimukseen vastanneiden joukossa ei sukupuolten välillä juuri ollut eroa työsuhteen 1 laadussa. Taulukko 6. Vastanneet sukupuolen mukaan 01 ja N % N % Miehet Naiset Yhteensä Sukupuolen mukaan tarkasteltuna naisista suurempi osa työskentelee hallinnollisissa tehtävissä ja miehistä hautausmaatyössä sekä kiinteistö- ja kirkonpalvelutyössä (Kuvio 2). Seurakuntatyössä naisia ja miehiä työskenteli vastanneista saman verran. Seurakuntatyön tehtäväryhmä sisältää muun muassa seuraavia ammatteja: seurakuntapapisto (kirkkoherra, kappalainen, seurakuntapastori), kirkkomuusikot (A-, B- ja C-kanttori), diakoniatyöntekijät (diakonian viranhaltija, diakonissa, diakoni, erityistyön diakoni), nuorisotyöntekijät (nuorsotyönohjaaja, nuorisonohjaaja, erityisnuorisotyön ohjaaja) ja lapsityöntekijät (lastenohjaaja, lapsityönohjaaja). Kiinteistö- ja kirkonpalvelutyön tehtäväryhmään kuuluu muun muassa seurakuntamestari, suntio, vahtimestari, kiinteistönhoitaja, siivooja, emäntä, keittäjä ja keittiöapulainen. Hallintotyöhön luetaan muun muassa seuraavat kirkon ammatit: talousjohtaja, talouspäällikkö, taloudenhoitaja, toimistosihteeri, seurakuntasihteeri, kirjanpitäjä ja kanslisti. Hautausmaatyöhön kuuluvat puolestaan muun muassa 1 Työsuhteella tarkoitetaan tässä työ- ja virkasuhteita. 9

10 hautausmaa-, kasvihuone- ja puutarhatyöntekijä, puutarhuri, hautausmaanhoitaja, haudankaivaja ja hautausmaan kesätyöntekijä/kausityöntekijä. Kuvio 2. Naisten ja miesten tehtäväryhmittäinen jakauma 03 (%). Miehet Naiset % % 40% 60% 80% 100% Seurakuntatyö Hallinto Hautausmaatyö Kiinteistö- ja kirkonpalv.työ Sukupuolijakauma tehtäväryhmien sisällä toistaa kirkon työpaikkojen naisvaltaisuutta. Hautausmaatyöntekijöissä naisia ja miehiä on saman verran, mutta muissa tehtäväryhmissä naisia on enemmistö. Seurakuntatyöntekijöistä 71 prosenttia, hallinnon työntekijöistä 84 prosenttia ja kiinteistö- ja kirkonpalvelutyöntekijöistä 68 prosenttia on naisia. Vuoden 03 työolobarometriin vastanneissa oli edelliskertaan verrattuna hieman enemmän kaupunkiseurakunnissa työskenteleviä. Kun vuonna 01 kaupunkiseurakunnassa työskenteleviä oli 65 prosenttia ja maaseutuseurakunnassa 33 prosenttia, vuonna 03 vastaavat luvut olivat 68 prosenttia ja 30 prosenttia. Keskushallinnossa työskenteli vastanneista kumpanakin vuonna 2 prosenttia. Vuoden 03 jako seurakuntatyypin mukaan vastaa täysin kehikon jakaumaa. Otoskehikossa 67 prosenttia työskenteli kaupunkiseurakunnissa ja 31 prosenttia maaseutuseurakunnissa. Vastaajien koulutustaso on varsin korkea: 24 prosentilla on korkeakoulututkinto ja 7 prosentilla ammattikorkeakoulututkinto. Ammatillinen opistotutkinto on 35 prosentilla ja ammattikoulututkinto 16 prosentilla. Ammatillisen kurssin on suorittanut 11 prosenttia vastaajista. 10

11 2. TYÖN MERKITYS JA TYYTYVÄISYYS KIRKKOON TYÖPAIKKANA Kirkon työolobarometrin 03 selkein tulos on se, että kirkon työntekijät ovat tyytyväisiä työhönsä ja pitävät työtään merkityksellisenä ja hyödyllisenä. Huolimatta työn organisointiin liittyvistä ongelmista, avoimen keskustelukulttuurin puuttumisesta tai sosiaalisissa suhteissa ilmenevistä ongelmista (luku 7) osassa kirkon työpaikoista, työntekijät ovat hyvin tyytyväisiä työhönsä ja työtehtäviensä sisältöön eivät välttämättä työpaikkaansa. Vastaajista 26 prosenttia on erittäin tyytyväinen työhönsä ja peräti 66 prosenttia melko tyytyväinen työhönsä. Yhteensä siis 92 prosenttia ilmoittaa olevansa tyytyväinen työhönsä. Tämä on hyvin ymmärrettävissä, sillä kirkon työt ovat sekä varsin itsenäisiä että työntekijöistä suurin osa katsoo voivansa käyttää kykyjään ja ammattitaitoaan työssään. Työ kirkossa on siis sisällöllisesti tyydyttävää (Kuvio 3). Työolotutkimuksen mukaan palkansaajat muissa työpaikoissa ovat hieman kirkon työntekijöitä useammin tyytyväisiä työhönsä, kuten kuviosta 3 näkyy. Tyytyväisyys työhön näyttää siten pikemminkin olevan sääntö kuin poikkeus suomalaisten palkansaajien keskuudessa. Kuvio 3. Tyytyväisyys työhön koko kirkon henkilökunnan osalta tehtäväryhmittäin sekä sukupuolen mukaan 03 2 sekä vertailutieto Työolotutkimukseen 03 (%). Työolotutkimus Kirkko Seurakuntatyö Hallinto Hautausmaatyö Kiint.- ja kirkonpalv.työ Miehet Naiset % % 40% 60% 80% 100% Erittäin tyytyväinen Melko tyytyväinen Melko tyytymätön Erittäin tyytymätön 2 Kuvioissa ja taulukoissa on luvuissa Ei osaa sanoa -vastausvaihtoehto mukana. Ei osaa sanoa -vastaajien osuutta ei ole merkitty, jos se on ollut 1 prosenttiyksikkö tai alle. Vastausvaihtoehtoon ei osaa sanoa vastanneiden osuus on merkitty näkyviin vain, jos se on ollut suurempi kun yksi jossain vastaajaryhmässä. Ks. esim. Taulukko

12 Työn kokeminen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi on vieläkin yleisempää kuin tyytyväisyys työhön. Niinkin suuri enemmistö kuin 73 prosenttia pitää työtään merkityksellisenä (Kuvio 4). Hyvin harva kirkon työntekijöistä kyseenalaistaa työnsä tarpeellisuutta. Tällä on varmasti positiivinen vaikutus työmotivaatioon. Kuvio 4. Väite Katson tekeväni hyödyllistä ja merkityksellistä työtä koko kirkon henkilökunnan osalta sekä vastausjakaumat tehtäväryhmittäin 01 ja 03 (%). Kirkko 01 Kirkko Seurakuntatyö Hallinto Hautausmaatyö Kiint.- ja kirkonpalv.työ % % 40% 60% 80% 100% Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Enemmistö kirkon työntekijöistä kokee työnantajan arvostavan työtään riittävästi; 79 prosenttia on väitteen kanssa vähintään jokseenkin samaa mieltä. Täysin samaa mieltä on 34 prosenttia ja täysin eri mieltä vain 5 prosenttia. Vuoden 01 Kirkon alan työolobarometrissa väite oli negatiivisessa sanamuodossa: Työantajani ei arvosta työtäni riittävästi. Tuolloin joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa oli 35 prosenttia. Tämänkertaisessa työolobarometrissa vain prosenttia katsoi, ettei työnantaja arvosta työtä riittävästi. Työnantajan katsotaan siis arvostavan työntekijöiden työpanosta aikaisempaa enemmän. Väitteen Palkkani on oikeudenmukainen verrattuna muissa ammateissa maksettuihin palkkoihin kanssa oltiin vuonna 03 selvästi vähemmän samaa mieltä kuin vuonna 01. Kun vuonna 01 täysin samaa mieltä väitteen kanssa oli prosenttia ja jokseenkin samaa mieltä prosenttia, ovat samat luvut 03 seuraavat: 9 prosenttia täysin ja 23 prosenttia jokseenkin samaa mieltä. Työolotutkimuksessa 03 oikeudenmukaisena palkkaansa piti 41 prosenttia palkansaajista. Työolotutkimuksen vastausasteikko 3 oli kuitenkin toisenlainen, joten tieto ei ole täysin vertailukelpoinen. 3 Kysymys Työolotutkimuksessa oli : Onko saamanne palkka mielestänne oikeudenmukainen, jos vertaatte sitä muissa ammateissa maksettuihin palkkoihin? Vastausskaala oli: Selvästi korkeampi, jonkin verran korkeampi, oikeudenmukainen, jonkin verran matalampi, selvästi matalampi, ei osaa sanoa. 12

13 3. TYÖSUHTEEN JA TYÖN TURVALLISUUS Vuoden 01 kirkon työolobarometrissa tutkittiin useammalla kysymyksellä kokemusta työsuhteen turvallisuudesta. Tuolloin tulokset osoittivat kirkon työntekijöiden kokevan työsuhteensa tavanomaista turvallisemmaksi. Vain 3 prosenttia piti joko täysin varmana tai mahdollisena, että heidät irtisanottaisiin seuraavan vuoden aikana. Vastentahtoista siirtoa työtehtävistä toisiin piti mahdollisena vain 4 prosenttia ja 10 prosenttia koki lomautusuhkaa vuonna 01. Vuoden 03 barometrissa työsuhteen turvallisuutta tutkittiin väitteellä Voin olla varma siitä, että työpaikkani säilyy. Jopa 74 prosenttia on joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa (Kuvio 5). Työsuhteen turvallisuuden kokeminen on odotetusti yhteydessä työsuhteen vakituisuuteen. Määräaikaisista työntekijöistä vain 40 prosenttia on väitteen kanssa samaa mieltä, kun vastaava luku vakituisessa työsuhteessa olevilla on 79 prosenttia. Naisten ja miesten välillä työsuhteen turvallisuuden kokemisessa ei juuri ole eroa. Eri työntekijäryhmistä vähiten työsuhteen turvallisuutta kokivat hautausmaatyöntekijät. Hautausmaatyöntekijöissä on myös eniten määräaikaisia (55 %), kun määräaikaisten osuus muissa työntekijäryhmissä jää alle prosentin ollen pienimmillään 6 prosenttia kiinteistö- ja kirkonpalvelutyössä (ks. Taulukko 5). Kuvio 5. Väite Voin olla varma siitä, että työpaikkani säilyy koko kirkon henkilöstön osalta sekä tehtäväryhmittäin, työsuhteen laadun ja sukupuolen mukaan 03 (%). Kirkko Seurakuntatyö Hallinto Hautausmaatyö Kiinteistö- ja kirkonpalv.työ Vakituinen Määräaikainen Miehet Naiset % % 40% 60% 80% 100% 5 8 Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä

14 Työsuhteen turvallisuuden ohella barometrissa tutkittiin nyt toistamiseen työn turvallisuuden kokemista. Työn turvallisuutta koskevissa kysymyksissä keskityttiin työn fyysisten haittatekijöiden selvittämiseen, mutta mukaan mahtui muutamia työn henkistä raskautta mittaavia kysymyksiä. Kuviossa 6 on esitetty työssä koettujen fyysisten vaarojen ja kuviossa 7 henkisten vaarojen yleisyys koko kirkon henkilöstön parissa sekä vertailtu tulosta vuoden 01 Kirkon työolobarometrin ja Työolotutkimuksen 03 tuloksiin. Lisäksi kuviossa on esitetty tulokset myös julkisen sektorin osalta. Tuloksia tulkittaessa tulee ottaa huomioon, että kysymys oli vuonna 01 muodossa Koetteko seuraavat asiat selvänä uhkana, ajatteletteko silloin tällöin vai ette koe uhkana lainkaan? Kysymysmuoto on muutoin sama tämänkertaisessa työolobarometrissa, mutta uhan tilalla kysyttiin koettua vaaraa. Kuvio 6. Kysymys Koetteko työssänne seuraavat asiat selvänä vaarana, ajatteletteko silloin tällöin vai ette koe vaarana lainkaan? Luetellut työn fyysiset vaarat koko kirkon henkilöstön osalta 01 ja 03 sekä vertailutieto Työolotutkimuksen 03 koko vastaajajoukon ja julkisen sektorin osalta (%). Tapaturmavaara Kirkko 01 Kirkko 03 Työolotutkimus 03 Julkinen sektori Rasitusvamman vaara Kirkko 01 Kirkko 03 Työolotutkimus 03 Julkinen sektori Tartuntatautien vaara Kirkko 01 Kirkko 03 Työolotutkimus 03 Julkinen sektori Väkivallan kohteeksi joutumisen vaara Kirkko 01 Kirkko 03 Työolotutkimus 03 Julkinen sektori % 10% % 30% 40% 50% 60% Koen selvänä vaarana Ajattelen silloin tällöin vaarana Kuvioissa 6 ja 7 näkyy selvästi, että tartuntatautien vaara ja väkivallan kohteeksi joutumisen vaara on julkisen sektorin ammateissa muita sektoreita yleisempää. Tämä johtuu siitä, että erityisesti terveydenhuollon ammateissa näitä uhkia koetaan muita ammatteja enemmän. Suomessa terveydenhuollon ammateissa toimivat ovat pääasiassa julkisen sektorin palveluksessa. 14

15 Kuvio 7. Kysymys Koetteko työssänne seuraavat asiat selvänä vaarana, ajatteletteko silloin tällöin vai ette koe vaarana lainkaan? Luetellut työn henkiset vaarat koko kirkon henkilöstön osalta 01 ja 03 sekä vertailutieto Työolotutkimuksen 03 koko vastaajajoukon ja julkisen sektorin osalta (%). Vakava työuupumus Kirkko Kirkko Työolotutkimus Julkinen sektori Mielenterveyden järkkyminen Kirkko Kirkko Työolotutkimus 03 3 Julkinen sektori % 10% % 30% 40% 50% 60% 70% 80% Koen selvänä vaarana Ajattelen silloin tällöin vaarana Kirkon vastausosuudet ovat lähellä Työolotutkimuksen tuloksia julkisen sektorin osalta, kun kyseessä on työuupumuksen vaara ja mielenterveyden järkkymisen vaara. (Kuvio 7) 3.1. Työn fyysiset vaarat Työn fyysisistä vaaroista eniten selvänä vaarana koettiin rasitusvamman vaara (11 % ) (Kuvio 6). Kaikkien kolmen tapaturman, rasitusvamman ja tartuntatautien vaaran kokeminen oli lisääntynyt vuodesta 01. Verrattuna Työolotutkimuksen tuloksiin työn fyysisiä vaaroja koetaan kirkon työpaikoilla tavanomaista vähemmän. Erityisesti tapaturmavaaran kohdalla ero on selkeä. Fyysisiä työn vaaroja koetaan edelleen eniten hautausmaatyössä sekä kiinteistö- ja kirkonpalvelutyössä (Taulukot 7A 7D). Näiden työntekijäryhmien joukossa kaikki työn fyysisen vaaran kokemukset ovat lisääntyneet selvästi. Esimerkiksi tapaturman ja rasitusvamman vaaran kohdalla hautausmaatyöntekijöiden ryhmässä En koe vaarana lainkaan -vastausvaihtoehdon valinneiden määrä on yli puolittunut. Muutosta selittänee osittain kysymyksen muotoilun muuttuminen, mutta suu- 15

16 rin syy on lyhytaikaisten ja nuorten määräaikaistyöntekijöiden vuotta 01 pienempi osuus vuoden 03 otoksessa. Taulukko 7A 7D. Työssä koetut fyysiset vaarat tehtäväryhmittäin 01 ja 03 (%). Seurakuntatyö 7A Tapaturmavaara Hallinto Hautausmaatyö Kiinteistö- ja kirkonpalv.työ Koen selvänä vaarana Ajattelen silloin tällöin vaarana En koe vaarana lainkaan Kaikki Yhteensä B Rasitusvamman vaara Koen selvänä vaarana Ajattelen silloin tällöin vaarana En koe vaarana lainkaan Yhteensä C Tartuntatautien vaara Koen selvänä vaarana Ajattelen silloin tällöin vaarana En koe vaarana lainkaan Yhteensä D Väkivallan kohteeksi joutumisen vaara Koen selvänä vaarana Ajattelen silloin tällöin vaarana En koe vaarana lainkaan Yhteensä Niin ikään väkivallan kohteeksi joutumisen vaaran kokeminen on lisääntynyt vuodesta 01, kun tarkastellaan En koe vaarana lainkaan -vastausvaihtoehtoa (ks. Kuvio 6). Vuonna 03 vastanneista 59 prosenttia ei kokenut väkivallan vaaraa lainkaan, kun vastaava luku 01 oli 68 prosenttia. Täytyy kuitenkin huomata, että niiden työntekijöiden osuus, jotka kokevat väkivallan kohteeksi joutumisen selvänä vaarana, on pysytellyt muutamassa prosentissa. Muihin palkansaajiin nähden Kirkon työntekijät kokevat väkivallan vaaraa muita selvästi useammin (muista 28 prosenttia, kirkon työntekijöistä 41 prosenttia). Eniten väkivallan vaaraa koetaan seurakuntatyössä sekä kiinteistö- ja kirkonpalvelutyössä (Taulukko 7D). Suurin ero vuoteen 01 on kuitenkin hautausmaatyöntekijöiden kohdalla. Kun edellisessä kyselyssä 93 prosenttia katsoi, ettei kokenut uhkaa lainkaan, nyt näin vastaa enää 65 prosenttia. 16

17 Vuoden 03 Kirkon alan työolobarometriin lisättiin kysymyksiä vastaajan itse kokemasta väkivallasta. Fyysiseksi väkivallaksi määriteltiin esimiehen, työtovereiden tai asiakkaiden tekemä puristelu, raapiminen, töniminen tai pahoinpitely. Vain 2 prosenttia (n=11) vastanneista ilmoitti joutuneensa fyysisen väkivallan kohteeksi, heistä valtaosa (n=9) on seurakuntatyöntekijöitä. Henkisen väkivallan kohteeksi joutumisen kokemus sitä vastoin oli huomattavasti yleisempää. Peräti prosenttia katsoi joutuneensa viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana henkisen väkivallan kohteeksi. Henkinen väkivalta oli määritelty nimittelyksi, haukkumiseksi tai uhkailuksi. Seurakuntatyöntekijöistä 26 prosenttia, hallinnon ja hautausmaatyöntekijöistä prosenttia ja kiinteistö- ja kirkonpalvelutyön työntekijöistä 11 prosenttia ilmoitti kokeneensa henkistä väkivaltaa työpaikalla. Naisten ( %) ja miesten ( %) välillä kokemuksissa ei ollut eroa sen suhteen, oliko joutunut henkisen väkivallan kohteeksi Työn henkiset vaarat Työn henkisiä vaaroja tutkittiin mielenterveyden järkkymisen ja vakavan työuupumuksen vaaran osalta. Suurimpana terveydellisenä vaarana kirkon työntekijät kokevat edelleen vakavan työuupumuksen. Niiden osuus, jotka kokevat vakavan työuupumuksen selvänä vaarana, on noussut 12 prosentista 19 prosenttiin (Kuvio 7). Vain 30 prosenttia ilmoittaa, ettei koe työuupumusta vaarana lainkaan. Vakavan työuupumuksen mahdollisuus siis koskee valtaosaa kirkon työntekijöistä. Ero on merkittävä verrattuna muissa työpaikoissa koettuun työuupumuksen varaan. Työolotutkimuksen mukaan palkansaajista 9 prosenttia kokee työuupumuksen selvänä vaarana ja 42 prosenttia ajattelee silloin tällöin. Puolet palkansaajista muissa työpaikoissa ei koe työuupumuksen vaaraa lainkaan. Julkisella sektorilla työskentelevät kokevat työuupumuksen vaaraa hieman muita enemmän. Seurakuntatyöntekijöiden joukossa työuupumuksen vaaraa koettiin kaikkein eniten: vain 23 prosenttia ei kokenut työuupumuksen vaaraa lainkaan (Taulukko 8A). Suurin kasvu työuupumuksen vaaran kokemisessa on kuitenkin hautausmaatyöntekijöiden parissa. Niiden osuus, jotka eivät koe työuupumusta vaarana lainkaan, on laskenut peräti 32 prosenttiyksikköä vuodesta 01. Sekä vakituiset että määräaikaiset kokevat enemmän työuupumuksen vaaraa 03 kuin 01. Tämä ero selittynee sillä, että tällä kertaa otoksessa ei ollut mukana lyhytaikaisia kesätyöntekijöitä ja nuoria yhtä paljon kuin vuonna

18 Taulukko 8A ja 8B. Työssä koetut henkiset vaarat tehtäväryhmittäin 01 ja 03 (%). Koen selvänä vaarana Ajattelen silloin tällöin vaarana En koe vaarana lainkaan 8A Vakava työuupumus Hallinto Seurakuntatyö Hautausmaatyö Kiinteistö- ja kirkonpalv.työ Kaikki Yhteensä B Mielenterveyden järkkyminen Koen selvänä vaarana Ajattelen silloin tällöin vaarana En koe vaarana lainkaan Yhteensä Kun vuoden 01 barometrin mukaan kirkon työntekijöistä miehet kokivat naisia enemmän työuupumuksen uhkaa, nyt tilanne on kääntynyt päinvastoin. Naisista prosenttia ja miehistä 17 prosenttia kokee työuupumuksen selvänä vaarana (Taulukko 9). Naisten kokema työuupumuksen vaara on yli kaksinkertaistunut vuodesta 01. Tarkasteltaessa työuupumuksen vaaraa työntekijäryhmittäin sukupuolen mukaan, seurakuntatyössä toimivista naisista kokee useampi (26 %) työuupumuksen vaaraa kuin seurakuntatyötä tekevistä miehistä ( %). Vaikka tämä ero ei ole tilastollisesti merkitsevä 4, eroa voi silti pitää todennäköisenä. Työuupumuksen vaaraa koettiin eniten diakoniatyön sekä nuoriso- ja lapsityön ammateissa. Enemmistö näissä ammateissa toimivista on naisia. Sitä vastoin hallinnossa työskentelevistä miehistä (25 %) useampi koki työuupumuksen vaaraa kuin naisista (16 %). Tämäkään ero ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitsevä 5. 4 Khin neliö -testi Khin neliö -testi 0.33.

19 Taulukko 9. Työssä koetut fyysiset ja henkiset vaarat sukupuolen mukaan 01 ja 03 (%). Miehet Naiset Tapaturmavaara Koen selvänä vaarana Ajattelen silloin tällöin En koe vaarana lainkaan Yhteensä Vakava työuupumus Koen selvänä vaarana Ajattelen silloin tällöin En koe vaarana lainkaan Yhteensä Rasitusvamman vaara Koen selvänä vaarana Ajattelen silloin tällöin En koe vaarana lainkaan Yhteensä Tartuntatautien vaara Koen selvänä vaarana Ajattelen silloin tällöin En koe vaarana lainkaan Yhteensä Väkivallan kohteeksi joutumisen vaara Koen selvänä vaarana Ajattelen silloin tällöin En koe vaarana lainkaan Yhteensä Mielenterveyden järkkymisen vaaran kokeminen on vuonna 03 yleisempää kuin vuonna 01 (Kuvio 7). Miltei kolmasosa (31 %) kirkon työntekijöistä kokee mielenterveyden järkkymisen vaaran joko selvänä tai ajattelee silloin tällöin. Tehtäväryhmittäin vuoden 03 jakaumissa ei ole merkittäviä eroja (Taulukko 8B), eniten lisäystä on ollut hautausmaatyöntekijöiden ryhmässä, jossa En koe vaarana lainkaan vastanneiden osuus on laskenut 94 prosentista 75 prosenttiin. Mielenterveyden järkkymisen vaaraa koettiin kirkon työntekijöiden parissa jonkin verran muita enemmän. Julkisen sektorin työntekijöiden vastaukset kuitenkin lähenevät kirkon työntekijöiden vastauksia (Kuvio 7). 19

20 4. VAIKUTUS- JA KEHITTYMIS- MAHDOLLISUUDET TYÖSSÄ 4.1. Vaikutusmahdollisuudet työhön Kirkon työntekijöillä on valtakunnalliseen yleiseen tasoon verrattuna erittäin hyvät vaikutusmahdollisuudet työhönsä. Suurimmalle osalle työ kirkossa on varsin itsenäistä. Eniten kirkon työntekijät voivat vaikuttaa työtehtäviinsä. Jopa 62 prosenttia katsoi voivansa vaikuttaa työtehtäviinsä paljon tai melko paljon. Vaikutusmahdollisuudet ovat vieläpä parantuneet verrattuna vuoteen 01 (Kuvio 8). Kuvio 8. Kysymys Millaisiksi koette vaikutusmahdollisuutenne työpaikassanne. Voitteko vaikuttaa paljon, melko paljon, jonkin verran vai ette lainkaan, siihen mitä työtehtäviinne kuuluu? koko kirkon henkilökunnan osalta sekä vertailtuna valtakunnallisen työolobarometrin tuloksiin 01 ja 03 sekä Työolotutkimus 03 (%). Työolotutkimus Valtakunnallinen TB Valtakunnallinen TB Kirkko Kirkko % % 40% 60% 80% 100% Paljon Melko paljon Jonkin verran Ei lainkaan

21 Niin ikään työtahdin ja työtehtävien jaon osalta kirkon työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet ovat parantuneet, kuten kuvioista 9 ja 10 näkyy. Verrattuna valtakunnalliseen keskimääräiseen tulokseen sekä työolotutkimuksen että valtakunnallisten työolobarometrien tuloksiin vaikutusmahdollisuudet työtahtiin kirkon töissä ovat paremmat kuin muilla työpaikoilla. Kirkon työntekijöistä myös harvempi katsoo, ettei lainkaan pysty vaikuttamaan työtahtiin kuin muissa työpaikoissa. Niin ikään töiden jakoon työtovereiden kesken Kirkon työntekijät pääsevät vaikuttamaan tavallista enemmän. Kun Työolotutkimuksen 03 mukaan 31 prosenttia ja valtakunnallisen työolobarometrin 03 mukaan 27 prosenttia palkansaajista katsoi voivansa vaikuttaa paljon tai melko paljon töiden jakoon, oli vastaava osuus kirkon työntekijöistä peräti 45 prosenttia. Myös työskentelyaikoihin kirkon työntekijät voivat vaikuttaa keskimääräistä enemmän (Kuvio 11). Kuvio 9. Kysymys Millaisiksi koette vaikutusmahdollisuutenne työpaikassanne. Voitteko vaikuttaa paljon, melko paljon, jonkin verran vai ette lainkaan työtahtiinne? koko kirkon henkilökunnan osalta sekä vertailtuna valtakunnallisen työolobarometrin 01 ja 03 sekä Työolotutkimuksen 03 tuloksiin (%). Työolotutkimus Valtakunnallinen TB Valtakunnallinen TB Kirkko Kirkko % % 40% 60% 80% 100% Paljon Melko paljon Jonkin verran Ei lainkaan

22 Kuvio 10. Kysymys Millaisiksi koette vaikutusmahdollisuutenne työpaikassanne. Voitteko vaikuttaa paljon, melko paljon, jonkin verran vai ette lainkaan, siihen miten työt jaetaan työpaikalla ihmisten kesken koko kirkon henkilökunnan osalta sekä vertailtuna valtakunnallisen työolobarometrin 01 ja 03 sekä Työolotutkimuksen 03 tuloksiin (%). Työolotutkimus Valtakunnallinen TB Valtakunnallinen TB Kirkko Kirkko % % 40% 60% 80% 100% Paljon Melko paljon Jonkin verran Ei lainkaan Ei sovi Kuvio 11. Kysymys Millaisiksi koette vaikutusmahdollisuutenne työpaikassanne. Voitteko vaikuttaa paljon, melko paljon, jonkin verran vai ette lainkaan työskentelyaikoihinne koko kirkon henkilökunnan osalta 03 vertailtuna Työolotutkimuksen 03 tuloksiin (%). Työolotutkimus Kirkko % % 40% 60% 80% 100% Paljon Melko paljon Jonkin verran Ei lainkaan 22

23 Taulukot 10A,10B ja 10C. Vaikutusmahdollisuudet työhön tehtäväryhmittäin 01 ja 03 (%). 10A Vaikutusmahdollisuudet työtehtäviin Hallinto Eniten työtehtäviinsä pystyivät vaikuttamaan seurakuntatyötä tekevät. Heistä vain prosentti katsoi, ettei pysty lainkaan vaikuttamaan työtehtäviinsä. Vähiten työtehtäviinsä pystyvät edelleen vaikuttamaan hautausmaatyöntekijät, mutta myös heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat selvästi parantuneet vuoteen 01 verrattuna (Taulukko 10A ). Tätä selittänee se, että otoksessa on pidempiaikaisia ja kokeneempia työntekijöitä erityisesti juuri hautausmaatyöntekijöiden ryhmässä lyhytaikaisessa palvelussuhteessa olleiden kausityöntekijöiden jäätyä otoksen ulkopuolelle. Seurakuntatyö Hautausmaatyö Kiinteistö- ja kirkonpalvelutyö Kaikki Paljon Melko paljon Jonkin verran Ei lainkaan Yhteensä B Vaikutusmahdollisuudet työtahtiin Paljon Melko paljon Jonkin verran Ei lainkaan Yhteensä C Vaikutusmahdollisuudet töiden jakoon Paljon Melko paljon Jonkin verran Ei lainkaan Yhteensä Vaikutusmahdollisuudet työtahtiin ovat parantuneet kaikissa tehtäväryhmissä. Selvin työtahdin oman kontrollin lisääntyminen on kiinteistö- ja kirkonpalvelutyössä, kun tarkastellaan paljon ja melko paljon -vastauksia. Niiden osuus, jotka kokivat, ettei heillä ole lainkaan vaikutusmahdollisuuksia työtehtäviinsä ja työtahtiinsa, on pudonnut reilusti alle prosentin kaikissa työntekijäryhmissä (Taulukot 10A ja 10B). Tämä on positiivinen tulos. Sekä miehet että naiset kokevat vaikutusmahdollisuuksiensa työhön lisääntyneen vuodesta 01, mutta ero naisten ja miesten välillä on kasvanut (Taulukko 23

24 11). Miehistä jopa 73 prosenttia katsoo voivansa vaikuttaa paljon tai melko paljon työtehtäviinsä, kun naisista vastaava osuus on 59 prosenttia. Tulos on samansuuntainen myös sen suhteen, kuinka paljon naiset ja miehet kokevat voivansa vaikuttaa työtahtiinsa ja töiden jakamiseen työtovereiden kesken. Sekä naisten että miesten vaikutusmahdollisuudet ovat lisääntyneet, mutta miehille työ on useammin itsenäistä kuin naisille. Kaiken kaikkiaan miehet kokevat pystyvänsä vaikuttamaan työhönsä naisia enemmän. Tätä eroa ei selitä naisten ja miesten sijoittuminen eri tehtäväryhmiin, sillä sekä miehistä että naisista noin puolet (54 %) tekee seurakuntatyötä, jossa työskentelevät kokevat eniten voivansa vaikuttaa työhönsä (ks. Kuvio 2). Taulukko 11. Vaikutusmahdollisuudet työhön sukupuolen mukaan 01 ja 03 (%). Pystyy vaikuttamaan... työtehtäviin työtahtiin töiden jakoon Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Paljon Melko paljon Jonkin verran Ei lainkaan Yhteensä Kehittymismahdollisuudet työssä Kirkon työ näyttää edelleen tarjoavan työntekijöilleen hyvän mahdollisuuden käyttää kykyjään ja ammattitaitojaan. Miltei kaikki (93 %) työntekijät olivat joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen Saan työssäni käyttää kykyjäni ja ammattitaitoani kanssa (Kuvio 12). Näin kokevien määrä oli lisääntynyt muutamalla prosentilla vuodesta 01. Seurakuntatyöntekijöitä lukuun ottamatta muiden työntekijäryhmien kohdalla vastauksissa on kuitenkin tapahtunut siirtymää vastausvaihtoehdosta täysin samaa mieltä vastausvaihtoehtoon jokseenkin samaa mieltä, mikä näkyy hyvin kuviosta 12. Joka tapauksessa hautausmaatyötä lukuun ottamatta kirkon töissä eri tehtäväryhmiin kuuluvista yli 60 prosenttia kokee työn vastaavan koulutusta ja kykyjään erittäin hyvin. 24

25 Kuvio 12. Väite Saan työssäni käyttää kykyjäni ja ammattitaitoani koko kirkon henkilöstön osalta sekä tehtäväryhmittäin 01 ja 03 (%). Kirkko 01 Kirkko Seurakuntatyö Hallinto Hautausmaatyö Kiint.- ja kirkonpalv.työ % % 40% 60% 80% 100% Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Kirkon työntekijät ovat varsin tyytyväisiä työnantajan tarjoamiin koulutusmahdollisuuksiin. Kaikista vastaajista 39 prosenttia oli täysin samaa mieltä ja 37 prosenttia jokseenkin samaa mieltä väitteen Työnantajani tarjoaa riittävästi koulusta nykyisen tehtäväni hoitamiseksi kanssa. Naisten ja miesten välillä ei koulutuksen riittävyyden suhteen ole suurta eroa: 82 prosenttia miehistä ja 75 prosenttia naisista oli joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa. Tyytyväisyys työnantajan tarjoamaan koulutukseen lisääntyy iän mukaan. Yli 55-vuotiaissa on kaikkein eniten niitä, jotka katsovat työnantajan tarjoaman koulutuksen olevan riittävä (Kuvio ). Tyytyväisyys voi selittyä vähäisellä koulutuksen tarpeella, koska kokemusta työn hoitamiseen yli 55-vuotiailla on jo runsaasti. Ikäryhmässä vuotiaat sitä vastoin koetaan kaikkien useimmin, ettei työnantaja tarjoa riittävästi koulutusta. Heistä noin kolmasosa sanoo olevansa täysin tai jokseenkin eri mieltä väitteen kanssa. Luultavasti tämän ikäiset ovat uransa taitekohdassa, jolloin työhön liittyy enemmän vastuuta ja uusia tehtäviä, joiden hoitamisen tueksi he kokevat tarvitsevansa enemmän koulutusta. Eri työntekijäryhmien välillä koulutuksen riittävyyden suhteen on selviä eroja, kuten taulukosta 12 näkyy. Hautausmaatyöntekijät kokevat selvästi muita harvemmin, että työnantajan tarjoama koulutus on riittävää. Tulisikin lähemmin selvittää, minkälaista koulutusta hautausmaatyöntekijät tarvitsisivat. 25

26 Kuvio. Väite Työnantajani tarjoaa riittävästi koulusta nykyisen tehtäväni hoitamiseksi vastausosuudet ikäryhmittäin 03 (%). alle yli % % 40% 60% 80% 100% Täysin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin eri mieltä Taulukko 12. Väite Työnantajani tarjoaa riittävästi koulutusta nykyisen tehtäväni hoitamiseksi vastausosuudet koko kirkon henkilökunnan osalta ja tehtäväryhmittäin 03 (%). Hallinto Seurakuntatyö Hautausmaatyö Kiinteistö- ja kirkonpalvelutyö Kaikki Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Kaikki Myös niiden osuus, jotka kokevat työssään olevan hyvät kehittymismahdollisuudet, on lisääntynyt vuodesta 01 (Kuvio 14). Tehtäväryhmittäin tarkasteltuna vain hautausmaatyöntekijöissä muutos on ollut selvästi negatiiviseen suuntaan. Niiden osuus, jotka ovat joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen Minulla on työssäni hyvät kehittymismahdollisuudet kanssa, on pudonnut 42 prosentista 29 prosenttiin. Otoksen poimiminen eri tavoin kuin vuonna 01 näyttää vaikuttaneen juuri hautausmaatyöntekijöiden vastauksiin. Kun otoksen ulkopuolelle on rajattu kausityöntekijät, näyttää siltä, että pidemmän työuran tehneet kokevat kehittymismahdollisuutensa nuorempia työntekijöitä vähäisemmiksi. Muiden työntekijäryhmien osalta tulokset näyttävät positiivisilta; yli puolet kokee työssään olevan hyvät kehittymismahdollisuudet (Kuvio 14). Eri ikäisten kokemuksissa kehittymismahdollisuuksista työssä ei juuri ole eroa (Kuvio 15). 26

27 Kuvio 14. Väite Minulla on työssäni hyvät kehittymismahdollisuudet vastausosuudet koko kirkon henkilökunnan osalta sekä tehtäväryhmittäin 01 ja 03 (%). Kirkko 01 Kirkko Seurakuntatyö Hallinto Hautausmaatyö Kiint.- ja kirkonpalv.työ % % 40% 60% 80% 100% Täysin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin eri mieltä Kuvio 15. Väite Minulla on työssäni hyvät kehittymismahdollisuudet vastausosuudet ikäryhmittäin 03 (%). alle yli % % 40% 60% 80% 100% Täysin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin eri mieltä Työolobarometrissa haluttiin myös selvittää, kuinka paljon seurakunnissa tai seurakuntayhtymissä on tehty kuluneiden kahden vuoden aikana erilaisia työntekijöiden työkyvyn ylläpitoon tähtääviä kehittämisohjelmia. Kuviossa 16 näkyy, kuinka paljon työpaikoilla on vaikutettu systemaattisesti työkyvyn ylläpitoon vuonna 01 ja 03 sekä vertailtu tuloksia valtakunnalliseen työolobarometriin 01 ja

28 Kirkon työpaikoilla työntekijöiden osaamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen liittyvä toiminta on selvästi lisääntynyt. Lähes kolmasosa kertoo kehittämistoimintaa esiintyvän työpaikallaan paljon. Työympäristön turvallisuuteen on työpaikoilla vaikutettu hieman aikaisempaa vähemmän, kun katsotaan paljon vastanneiden osuutta (laskenut 24 prosentista 22 prosenttiin), mutta toisaalta ei ollenkaan -vastaukset ovat vähentyneet 4%. Niin työkykyyn, osaamiseen kuin työympäristön turvallisuuteen on kirkon työpaikoilla kiinnitetty enemmän huomiota kuin valtakunnallisesti keskimäärin (Kuvio 16): 70 prosentissa kirkon työpaikoista on ainakin jossain määrin vaikutettu työntekijöiden työkykyyn. Kuvio 16. Työntekijöiden työkyvyn ylläpitoon vaikuttaminen koko kirkon henkilökunnan osalta vertailtuna valtakunnallisen työolobarometrin tuloksiin 01 ja 03 (%). Työpaikalla on vaikutettu... työntekijöiden kuntoon, terveyteen ja elintapoihin Valtakunnallinen TB01 Valtakunnallinen TB03 Kirkko 01 Kirkko työympäristön turvallisuuteen Valtakunnallinen TB01 Valtakunnallinen TB03 Kirkko 01 Kirkko osaamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen Valtakunnallinen TB01 Valtakunnallinen TB03 Kirkko Kirkko % % 40% 60% 80% 100% Paljon Jossain määrin Vain vähän Ei lainkaan 28

29 5. TYÖORGANISAATION TOIMIVUUS Työorganisaation toimivuutta mitattiin 03 useilla samoilla kysymyksillä kuin vuoden 01 barometrissa. Työorganisaation toimivuuden aihealueella tutkittiin työntekijöiden kokemusta a) henkilöstöresursoinnin riittävyydestä, b) keskusteluilmapiirin avoimuudesta sekä c) työn organisoinnista ja päätöksenteosta Henkilöstön riittävyys Kokemusta henkilöstöresursoinnin riittävyydestä selvitettiin väitteellä Työpaikallani on liian vähän työntekijöitä työtehtäviin nähden. Kirkon työntekijöistä 54 prosenttia oli väitteen kanssa joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä, kun vastaava luku vuonna 01 oli 49 prosenttia (Kuvio 17). Kirkon työntekijöiden kokema henkilöstövajaus on samaa tasoa kuin muidenkin palkansaajien 6. Erityisesti julkisen sektorin ja kirkon tulokset ovat hyvin samanlaisia. Kirkon sisällä henkilöstövajausta koetaan kaikissa työntekijäryhmissä: seurakuntatyössä 55 prosenttia, hallinnossa 49 prosenttia, hautausmaatyössä 54 prosenttia sekä kiinteistö- ja kirkonpalvelutyössä 52 prosenttia on joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa. 6 Tilastokeskuksen Työolotutkimuksessa 03 vastausvaihtoehtoja oli yksi enemmän Ei samaa eikä eri mieltä. 29

30 Kuvio 17. Väite Työpaikallani on liian vähän työntekijöitä työtehtäviin nähden koko kirkon henkilökunnan osalta vertailtuna valtakunnallisen työolobarometrin 01 ja 03 sekä Työolotutkimuksen 03 ja julkisen sektorin tuloksiin (%). Työolotutkimus Julkinen sektori Valtakunnallinen TB Valtakunnallinen TB Kirkko Kirkko % % 40% 60% 80% 100% Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Seurakuntakoko ei näytä vaikuttavan kokemukseen työntekijämäärän vähäisyydestä. Luokiteltuna viiteen kokoryhmään, eniten työvoimapulaa koetaan suurimmissa, yli seurakuntalaisen seurakunnissa ja vähiten hengen seurakunnissa (Taulukko ). Suoraa yhteyttä siihen, että suuret seurakunnat kärsivät pieniä enemmän työntekijävajauksesta ei kuitenkaan ole eikä ero eri kokoisten seurakuntien välillä ole suuri. Taulukko. Väite Työpaikallani on liian vähän työntekijöitä työtehtäviin nähden seurakunnan koon mukaan 03 (%). alle Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä yli Yhteensä Keskustelukulttuurin avoimuus Työpaikan keskustelukulttuurin avoimuutta mitattiin kolmella kysymyksellä. Kuvioissa on esitetty näiden kysymysten vastausjakaumat koko kirkon henkilöstön osalta sekä vertailtu tuloksia valtakunnallisen työolobarometrin 01 ja 30

31 03 sekä Työolotutkimuksen 03 tuloksiin. Kuviossa on lisäksi esitetty julkisen sektorin vastausosuudet. Vertailtaessa vuosia 01 ja 03 kirkon työntekijät kokevat vuonna 03 tiedonkulun olevan jonkin verran vähemmän avointa; täysin samaa mieltä vastanneiden osuus väitteeseen Työpaikallani välitetään tietoja avoimesti on laskenut 23 prosentista 17 prosenttiin. Toisaalta samalla myös täysin eri mieltä olevien määrä on laskenut. Ero valtakunnalliseen keskiarvoon on kasvanut vuodesta 01. Jokseenkin tai täysin samaa mieltä vastanneiden osuus on valtakunnallisessa työolobarometrissa 63 prosenttia ja Työolotutkimuksessa 60 prosenttia, kun kirkon työntekijöistä 56 prosenttia yhtyi väitteeseen (Kuvio ). Kuvio. Väite Työpaikallani välitetään tietoja avoimesti koko kirkon henkilökunnan osalta vertailtuna valtakunnallisen työolobarometrin 01 ja 03 sekä Työolotutkimuksen 03 tuloksiin (%). Työolotutkimus Julkinen sektori Valtakunnallinen TB Valtakunnallinen TB Kirkko Kirkko % % 40% 60% 80% 100% Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Myös väitteen Työpaikallani keskustellaan yhdessä työtehtävistä, tavoitteista ja niiden saavuttamisesta kanssa ollaan vuonna 03 vähemmän samaa mieltä kuin vuonna 01 (Kuvio 19). Täysin samaa mieltä väitteen kanssa on enää 23 prosenttia, (36 prosenttia vuonna 01). Tässäkin kysymyksessä haastateltavat ovat aikaisempaa herkemmin valinneet jokseenkin-vastausvaihtoehdon täysin-vaihtoehdon sijaan olivat he sitten samaa tai eri mieltä väitteen kanssa. Vuoden 01 kirkon työolobarometrissa tämän väitteen kohdalla kirkon tulokset olivat valtakunnallista keskiarvoa paremmat. Nyt ero valtakunnallisen työolobarometrin tuloksiin on kääntynyt negatiiviseksi: kun valtakunnallisella tasolla kehitys on hivenen kohti parempaa keskusteluyhteyttä työtehtävistä, tavoitteista ja niiden saavuttamisesta, on kirkon osalta kehitys ollut päinvastainen. 31