Saunaniemi III rantaraitin rakentaminen

Muistio Seija Väre 10.9.2008 1 Saunaniemi III rantaraitin rakentaminen Arvio rakentamisen vaikutuksista meriuposkuoriaisen elinoloihin

Arvio rakentamisen vaikutuksista meriuposkuoriaisen elinoloihin 10.9.2008 2 1. JOHDANTO 3 2. LÄHTÖTIEDOT 3 3. TUTKITTUJA VAIHTOEHTOJA 4 4. VAIHTOEHTOJEN RAKENTAMINEN 7 5. RAKENTAMISEN VAIKUTUKSET VAIHTOEHTOJEN VERTAILU 8 6. VAIKUTUKSET MERIUPOSKUORIAISIIN 8 7. VALITTU VAIHTOEHTO JA SEN TOTEUTTAMINEN 9 8. VAIKUTUKSET 9 9. MUUT RAKENTAMISEN VAIKUTUKSET 10 10. LÄHTEET 10

Arvio rakentamisen vaikutuksista meriuposkuoriaisen elinoloihin 10.9.2008 3 1. JOHDANTO Espoon Saunaniemi III asemakaavassa halutaan osoittaa viherkaista liikkumisyhteyttä varten rantaan, vesirajan tuntumaan. Yhteys on osa Espoo rantaraittia, joka eri muodoissa ulottuu Laajalahdelta rantoja seuraillen Espoonlahdelle ja edelleen Kirkkonummen puolelle. Saunanimi III kaavan kohdalla paikalliset asukkaat ovat voimakkaasti vastustaneet raitin rakentamista tonteilla sijaitsevien rakennusten ja rannan väliin. Tämän selvityksen tarkoituksena on laatia arvio rakentamisen vaikutuksista meriuposkuoriaisen elinolosuhteisiin Saunaniemen III alueella. 2. LÄHTÖTIEDOT Meriuposkuoriaisen biologiaa Meriuposkuoriainen (Macroplea pubipennis) on uhanalainen laji. Se kuuluu EU - lainsäädännössä luontodirektiivin liitteen II lajeihin ja on Suomen kansainvälinen vastuulaji. Se on uhanalaisuusluokituksen mukaan vaarantunut (VU) laji. Meriuposkuorinainen on Suomen luonnonsuojelulain mukaan erityisesti suojeltava laji, jonka säilymiselle tärkeitä esiintymispaikkoja ei saa hävittää tai heikentää. Meriuposkuoriainen elää murtovedessä, matalissa merenlahdissa. Laji elää koko elinkaaren ajan veden alla. Aikuinen, oljenkeltainen, musta raitainen kovakuoriainen on noin 6-7 mm pituinen. Muodonmuutos tapahtuu munasta neljän toukkavaiheen ja koteloitumisen jälkeen aikuiseksi noin vuodessa. Aikuinen hyönteinen talvehtii kotelokopassa pohjasedimentissä. Kuoriutuminen tapahtuu keväällä kun veden lämpötila nousee noin 15 asteeseen (Biström 2001, Saari 2006). Meriuposkuoriainen levittäytyy hitaasti, sillä se ei ui eikä lennä, vaan kävelee pohjalla ja liikkuu vesikasveja pitkin. Levittäytyminen voi tapahtua myös passiivisesti ajelehtimalla vesikasvien mukana. Meriuposkuoriainen käyttää ravintokasveinaan rehevöityneessä vedessä yleisesti esiintyviä kasvilajeja vitoja (Potamogeton sp.), kuten ahvenvitaa ja (Myriophyllum sp) kuten kalvasärviää ja ruskoärviää. Espoonlahden alueella esiintyy myös toinen yleisempi uposkuoriaislaji, rantauposkuoriainen (Macroplea mutica). Saunalahden alueella on kuoriaisen esiintymistä tutkittu vuodesta 1995 lähtien (Biström 2001 ja Saari 2006). Meriuposkuoriaista on esiintynyt alueella jokaisella tutkimuskerralla, mutta esiintymisalueet ovat jonkin verran vaihdelleet. Parhaita alueita ovat olleet ruovikon ulkoreuna ja ruovikon keskellä olevien avolampareiden alueet. Suojelutilanne Saunaniemen koillispuolella noin 200 metrin päässä sijaitsee Espoonlahti Saunalahti Natura 2000 -alue FI0100027. Alue käsittää 4.5 ha ja se on otettu Natura kohteeksi meriuposkuorisen suojelun vuoksi. Saunaniemen edustan merialueella on Uudenmaan ympäristökeskuksen suojelupäätös meriuposkuoriaisen elinalueesta. Suojelualueella sijaitsee luonnonsuojelulain 47 :n perusteella suojeltu uhanalaisen eliölajin esiintymisalue (Uudenmaan ympäristökeskuksen

Arvio rakentamisen vaikutuksista meriuposkuoriaisen elinoloihin 10.9.2008 4 päätös LUO 1440, 17.12.2003). Esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Alueella on kielletty rakentaminen, ruoppaaminen, kaivaminen, ojittaminen, moottoriveneily ym. toiminta, joka saattaa vaikuttaa epäedullisesti erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan säilymiseen alueella. Alue on merkitty asemakaavaan S-1 merkinnällä. Saunaniemen asemakaava Saunaniemi III asemakaavaehdotus on ollut nähtävillä 16.6-30.6 ja 4.8-18.8.2008. Kaavaehdotuksessa on merkitty rantaan vesirajan tuntumaan rantaraitti (Saunarannanpolun) viheryhteys (vy) merkinnällä. Rantarinne on merkitty omakotialueeksi AO merkinnällä ja rakentamistehokkuus on 0.15. Asuinrakennukset voivat olla kaksi kerroksisia. Luonnonsuojelulain nojalla suojeltu meriuposkuoriaisen elinalue on merkinnällä S-1. Kymmenen metrin levyinen rantakaista on suunniteltu merkittäväksi VL merkinnällä, jossa voidaan käyttää s (luonnonsuojelualueen huomioonottaminen esim. toimenpiteet alueella tulee toteuttaa siten, ettei suojellun meriuposkuoriaisen esiintymispaikan hävittämistä tai heikentämistä tapahdu) alamerkintää Asemakaavaehdotusta valmistellaan ja se menee lautakunnan käsittelyyn loppuvuodesta 2008. Hoito- ja käyttösuunnitelma Saunalahden alueelta on laadittu keväällä 2008 hoito- ja käyttösuunnitelma Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:n toimesta. Suunnitelmassa (Helminen, Soini ja Yrjölä 2008) todetaan, että kun reitti linjataan kauemmaksi rannasta, vähennetään todennäköisesti rantaalueeseen kohdistuvaa häiriötä. Lahtea kiertävän ulkoilureitin linjauksessa tulee ottaa huomioon myös asemakaava-alueen arvokkaat metsäalueet ja välttää niiden pirstomista. Viheryhteyden linjauksessa joudutaan noudattamaan ainakin osittain olemassa olevia polkuja tai teitä. Koko lahden ympäri polkua on vaikea saada kulkematta yksityismaiden kautta. Tällöin yhteyden toteutus voi viivästyä vuosia valitusten vuoksi. 3. TUTKITTUJA VAIHTOEHTOJA Laiturimainen ratkaisu Laiturimainen esteetön rakenne nousee kaislikon tasolle. Kaksi metriä leveä puinen rakenne on suunniteltu 1.5 metrin korkeudella merenpinnasta. Rakenteeseen sijoitetaan matala kaide, siltoihin korkeampi kaide (1.1 m). Sillan kohdalla rakenteet nousevat noin 2.5-3 metriin merenpinnasta. Raitti perustetaan puu- tai teräspylväiden varaan moreeni tai kalliopohjaan. Kovan pohjan syvyys on noin 15-17 metriä. Venevalkamien kohdalle on suunniteltu kaksi siltaa, joissa on veneille kahden metrin alikulkukorkeus.

Arvio rakentamisen vaikutuksista meriuposkuoriaisen elinoloihin 10.9.2008 5 Kuva 1. Laiturimainen ratkaisu Raskas pitkospuurakenne ponttoonijohtein Pitkospuurakenne sijoitetaan puu- tai teräksisten ponttoonijohteiden varaan vesirajaan. Rakentamisessa käytetään lämpökäsiteltyä puuta. Raitti ankkuroidaan paikoilleen painamalla suuret betonipainot saveen. Raitti on kaksi metriä leveä ja venevalkamien kohdalle on suunniteltu kaksi siltaa, joissa on 1.5 metrin alikulkukorkeus. Kaide on rannan puolella, silloilla on kaiteet. Siltarakenteet nousevat noin 2.5 metriin Kuva 2. Ponttoonijohtein pitkospuu havainnekuva

Arvio rakentamisen vaikutuksista meriuposkuoriaisen elinoloihin 10.9.2008 6 Kevyt pitkospuurakenne Rantayhteys toteutetaan pitkospuurakenteena. Länsipäässä yhteys sijoittuu rannalle ja kiertää venevalkamat. Itäpäässä rakennetaan silta venevalkaman eteläpuolelle. Sillalla on 1.5 metrin alikulkukorkeus ja rakenteiden ja kaiteiden korkeus nousee 3 metriin merenpinnasta. Yhteys on pitkospuumainen,1.5 metrin levyinen, kaiteeton ja se tehdään lahoamattomasta siperianlehtikuusilankusta. Lankut ankkuroidaan paikoilleen lyhyillä puutolpilla, jotka katkaistaan pitkospuun tasoon. Pitkospuun tasaus on noin 30 cm. Kuva 3. Toteutettuja pitkospuupolkuja Pallastunturin kansallispuistossa ja Kilpisjärven luontokeskuksessa

Arvio rakentamisen vaikutuksista meriuposkuoriaisen elinoloihin 10.9.2008 7 Kuva 4. Pitkospuurakenne Hanikan rannassa 4. VAIHTOEHTOJEN RAKENTAMINEN Rakentaminen ei missään vaihtoehdossa ulotu varsinaiselle meriuposkuoriaisen suojelualueelle. Rakenteiden ja suojelualueen väliin jää suojelupäätöksessä mainittu vähintään viiden metrin suojavyöhyke. Mitä lähempänä vesirajaa rakentaminen tapahtuu, sitä todennäköisemmin suojelualueelle kohdistuu haitallisia vaikutuksia. Kuivalla maalla tapahtuva rakentaminen ei ole sidottu vuodenaikaan. Kevyemmät rakenteet kuten pitkospuut voidaan rakentaa maalla ja koota paikoilleen. Kaislikkoalueella rakentaminen voidaan toteuttaa vain talviaikaan ja jäältä. Rakentamisessa tai pitkospuiden siirrossa tarvittavat koneet vaativat paksun jään, käytännössä jään muodostumisen pohjaa myöten. Paalutusta vaativien vaihtoehtojen ja kaikissa ratkaisuissa sillan kohdan paaluttaminen vaatii raskaan paalutuskoneen. Vaihtoehtoisena rakennus- ja paalutusalustana toimiva ponttoonirakenne painuu matalaan veteen pohjaan saakka. Paaluttaminen aiheuttaa paikallista veden samentumista. Alueella aikaisempien ruoppausten aiheuttama veden samentuminen on levinnyt ruopatuista kohteista noin 100-200 metrin etäisyydelle. Samentumisen leviämiseen vaikuttavat meriveden korkeus, tuulet ja vedenvirtaus. Veden rajassa tapahtuvan toiminnan vuoksi veteen liuennutta saviainesta ei pystytä ohjailemaan ja kulkeutuminen suojelualueen suuntaan on todennäköistä.

Arvio rakentamisen vaikutuksista meriuposkuoriaisen elinoloihin 10.9.2008 8 5. RAKENTAMISEN VAIKUTUKSET VAIHTOEHTOJEN VERTAILU Meriuposkuoriaisen esiintymisen pitkäaikaisen seurannan tuloksista voidaan todeta, että rantojen rakentaminen, rannan tuntumassa tehdyt ruoppaus ja täyttötyöt näyttävät selvästi vaikuttavan lajin esiintymiseen. Saunalahden rannan Natura-alueelta meriuposkuoriainen katosi samaan aikaan kun rannan tuntumaan rakennettiin asuinaluetta. 2000- luvun alussa Saunaniemen alueella tehtiin rannan ruoppaus- ja täyttötöitä ja sieltäkin meriuposkuoriaiset hävisivät (Saari 2005). Rakenteen sijoittaminen ylemmäs rannalle, kuivalle maalle, ei aiheuta haittaa suojelualueelle. Jos rakentaminen sijoitetaan veden rajaan, suorat vaikutukset eivät ulotu suojelualueelle, mutta välillisinä vaikutuksina syntyvät veden samentuminen ja kasvillisuuden muuttuminen ulottuvat epäsuotuisissa olosuhteissa suojelualueelle. Jos rakentaminen joudutaan toteuttamaan jään päältä ei voida ennustaa rakentamisen ajankohtaa. Sillan rakentaminen venevalkaman kohdalla, pylväiden tai betonipainojen painaminen liejuun samentaa vettä. Ponttiinivaihtoehdon betonipainojen pysyminen paikoillaan pitkällä aikavälillä on epävarmaa. Ponttoonipitkospuiden rakenteessa käytettävä ponttoonirakenne irrottaa pohjaliejua vedenpinnan vaihtelun aiheuttaman liikkumisen vuoksi. Laiturirakenteen sekä raskasrakenteisemman pitkospuita rakennettaessa liejun kulkeutuminen viiden metrin suoja-alueen ulkopuolelle on todennäköistä, jolloin vaikutukset kohdistuvat lyhytaikaisesti myös meriuposkuoriaisen suojelualueelle. Talvella tapahtuvan rakentamisen vaikutukset meriuposkuoriaiseen ovat vähäisimmät, sillä silloin aikuinen kuoriainen on suojassa kotelokopassaan odottaen keväällä tapahtuvaa kuoriutumista. 6. VAIKUTUKSET MERIUPOSKUORIAISIIN Selvityksen yhteydessä haastateltiin seuraavia asiantuntijoita: Professori Olof Biström, Helsingin yliopisto, Luonnontieteen keskusmuseo FM Rauno Yrjölä, Ympäristötutkimus Yrjölä Oy Ylitarkastaja Leena Eerola Uudenmaan ympäristökeskus Sanna Saari paikalla 14.7 lähtien Jos rakentamisaikana veden samentuminen voidaan estää eikä jatkuva kunnossapito aiheuta pohjaliejun leviämistä on rakentaminen mahdollista. Espoonlahdella maankohoamisen vuoksi rantakasvillisuus muuttuu ja meriuposkuoriaisen elinolosuhteet muuttuvat jatkuvasti. Elinalueet siirtyvät sopivan kasvillisuuden mu-

Arvio rakentamisen vaikutuksista meriuposkuoriaisen elinoloihin 10.9.2008 9 kaan. Rakentamisen aiheuttama maaperän huuhtoutuminen, ruoppaukset ja pengerrykset muuttavat veden laatua ja lisäävät kiintoaineksen määrää. Valmiin raitin käyttö ei aiheuta haittaa meriuposkuoriaiselle. Varovaisuusperiaatteen ja tulevan ilmastokehityksen epävarmuuden vuoksi rakentamista ei tulisi toteuttaa vesirajan tuntumaan heti suojelurajauksen pohjoispuolelle. Varovaisuusperiaate kuuluu kansainvälisen ympäristöoikeuden periaatteisiin ja EU-oikeudessa siitä on käytetty myös nimitystä ennalta varautumisen periaate. Lyhyesti periaate ilmentää ajatuskulkua, jonka mukaan täyden tieteellisen varmuuden puuttuminen ei estä tiettyihin ympäristöä suojeleviin toimenpiteisiin ryhtymistä. 7. VALITTU VAIHTOEHTO JA SEN TOTEUTTAMINEN Viheryhteyden toteuttamiseksi tarkasteltiin useita vaihtoehtoja ja selvitettiin niiden vaikutuksia. Hankeryhmän kokouksessa päätettiin jatkaa suunnittelua pitkospuutyyppisenä puurakenteisena ratkaisuna, joka perustetaan maan varaan. Rakennettava raitti on 1.5 m leveä, kaiteeton ja valaisematon. Raittia ei pidetä auki talvella. Raitti rakennetaan lehtikuusesta ja ankkuroidaan alustaansa niin, että se kestää merenpinnan vaihtelut ja jään vaikutuksen. Tontin 7:125 kohdalla rakennetaan silta pihapiirissä sijaitsevan venevalkaman ulkosuun kohdalle. 8. VAIKUTUKSET Viheryhteyden paikka määritellään Saunaniemi III asemakaavassa. Raitti sijaitsee niin kaukana meriuposkuoriaisen suojelualueesta, ettei rakentamisella ole ennakoitavissa merkittäviä vaikutuksia lajin elinalueisiin. Kevyt pitkospuurakennevaihtoehto sijaitsee vesirajan yläpuolella kuivalla maalla ja jää veden alle silloin kun meren pinta on korkealla. Rakenne ankkuroidaan maaperään, joten se ei tulvankaan aikana liiku alustassaan eikä siten aiheuta veden samentumista. Silta sijoitetaan kohtaan, joka on suojelualueen rajasta niin kaukana kuin mahdollista. Kustannussyistä etsitään mahdollisimman kapea kohta venevalkaman eteläreunalta. Silta perustetaan teräspaalujen varaan. Perustustyön aikana veden paikallinen samentuminen sillan kohdalla on todennäköistä. Samentumisen leviämistä voidaan vähentää käyttämällä rakentamisen aikana lietteen leviämistä estävää verhorakennetta vedessä. Rakentaminen toteutetaan talviaikaan, jolloin haitta meriuposkuoriaiselle on vähäisin.

Arvio rakentamisen vaikutuksista meriuposkuoriaisen elinoloihin 10.9.2008 10 9. MUUT RAKENTAMISEN VAIKUTUKSET Alavalla ranta-alueella oleva rakenne on alttiina rikkoutumiselle. Ohutkin merijää, vedenkorkeuden vaihtelu ja tuuli saattavat rikkoa rakenteita vuosittain. Tämä aiheuttaa jatkuvaa korjaustarvetta tai raitin osittaista uusimista. Siltapaikalla alikulkukorkeus on vähintään 1.5 metriä. Siltarakenteet ja kaiteet nousevat tämän yläpuolelle. Siltapaikka aiheuttaa näkyvän rakenteen Espoonlahden maisemassa. Maanomistajat vastustavat raitin rakentamista ranta-alueelle. Hyvissä ajoin ennen rakentamisen aloittamista tulee selvittää sillan ja raitin osalta vesiluvan tai toimenpideluvan tarve. 10. LÄHTEET Biström Olof 2001. Meriuposkuoriaisen kartoitus Espoonlahden Saunalahdessa, Espoossa. Hagner-Wahlsten, Nina, Jarkko Santaharju, Elina Vaskelainen, Sirkka-Liisa Virrankoski, Rauno Yrjölä: 2006. Luontoselvitys Espoon Saunaniemen asemakaava-alueelta. Espoon kaupunki. Ympäristötutkimus Yrjölä oy. Helminen Sirkka-Liisa, Pirita Soini, Rauno Yrjölä 2008. Espoonlahden hoito ja käyttösuunnitelma. Uudenmaan ympäristökeskus, Kirkkonummen kunta, Espoon kaupunki. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. Saari Sanna 2006. Meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) esiintyminen Espoonlahden alueella. Luontoselvitys Espoon Eteläosien yleiskaavatyötä varten. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä. B 79:2006.