Harjoitustehtävien vastaukset Kirjoittaja: Joose Sauli Julkaisija: Varjovalmennus 2014 1 Mitä taloustiede on?... 1 2 Tarpeet, tuotanto ja vaihdanta... 2 3 Markkinatalouden rakenne... 7 4 Hyödykemarkkinat... 11 5 Yrityksen teoria... 20 6 Tuotannontekijämarkkinat... 33 7 Julkistalous... 41 8 Mikrosta makroon (kansantalouden tilinpito)... 49 9 Talouskasvu... 52 10 Työttömyys... 57 11 Raha ja inflaatio... 61 12 Suhdannevaihtelut... 66 13 Suhdannepolitiikka... 70 14 Avoimen talouden makroteoriaa... 77 15 Kriisit ja Suomi... 83 2014 Joose Sauli, Varjovalmennus. Teoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Attribute-ShareAlike 4.0 -lisenssi.
ii
1 MITÄ TALOUSTIEDE ON? 1.1 KERTAUSKYSYMYKSET 1. Talouskasvu, suhdannevaihtelut, työttömyys ja inflaatio. Muitakin voitaisiin kenties mainita, mutta kirja korostaa näitä. 2. Kotitalous ja yritys. 3. Taloudellisten ilmiöiden mittaamista tilastotieteen menetelmin. 4. Väite pitää paikkansa. Talouden perimmäisistä lainalaisuuksista ollaan teorian tasolla yhtä mieltä, vaikka käytännön sovelluksista ollaankin usein eri mieltä. Muissa yhteiskuntatieteissä ei ole yksimielisyyttä edes peruskäsitteistä. 5. Väite on, jollei epätosi, niin ainakin hyvin kyseenalainen. Mallin tulisi olla todellisuuden yksinkertaistettu kuvaus. Sen tulee pelkistää ja nostaa monimutkaisesta todellisuudesta esiin vain se, mikä meitä kiinnostaa mikä on useimmiten jotakin täysin abstraktia. 6. 1) Sanallisesti, 2) graafisesti tai 3) matemaattisten yhtälöiden muodossa. 7. Väite on tosi. Taloustiedettä erottaa sosiologiasta näkökulma ja teoreettinen rakenne. 8. Väite on epätosi. Täydellinen objektiivisuus ei ole mahdollista, sillä tutkijan arvot ja asenteet eivät voi olla vaikuttamatta tutkimuskohteiden valintaan ja kysymyksenasetteluun. 1
2 TARPEET, TUOTANTO JA VAIHDANTA 2.1 KERTAUSKYSYMYKSET 1. Tarpeet ovat joko biologisesti määräytyneitä (kuten vaatetuksen tarve) tai yhteiskunnallisesti määräytyneitä (kuten se, että haluamme tietyn tyylisiä vaatteita). Selvää rajaa näiden välille on vaikea vetää. 2. Tavarat ja palvelut. 3. Talouskasvun ansiosta voimme kuluttaa 1) enemmän samoja hyödykkeitä kuin ennenkin, 2) kokonaan uusia hyödykkeitä, joita ei aiemmin osattu kaivatakaan. 4. Valintoja, koska kaikkia tarpeita ei pystytä tyydyttämään. 5. Tuotannossa yhdistetään tuotannontekijöitä, jotta saadaan hyödykkeitä. Yhdistäminen tapahtuu teknologian määräämällä tavalla. Tuotannontekijöitä ovat työvoima, pääoma ja luonnonvarat. Hyödykkeet käytetään kulutukseen ja investointeihin. Investoinneilla kasvatetaan pääomaa tai kehitetään teknologiaa. 6. Teknologia on resepti, työvoimaa on ruoanlaittoon käytetty aika, pääomaa ovat mm. kattilat. 7. Säästäminen kasvattaa tulevia kulutusmahdollisuuksia. Investoiminen kasvattaa tulevia tuotantomahdollisuuksia (ja sitä kautta myös kulutusmahdollisuuksia). 8. Arvioi väitteiden paikkansapitävyyttä (s. 15 16): a. Osakkeiden ostamista kutsutaan usein investoimiseksi, mutta kirjassa sanalla investointi tarkoitetaan reaali-investointia eli tuotantomahdollisuuksien kasvattamista. Osakkeen ostamisella ei ole suoraa vaikutusta tuotantomahdollisuuksiin. b. Kyllä, kouluttautuminen on investointi: se kasvattaa henkistä pääomaa ja kasvattaa tuotantomahdollisuuksia. 9. Kyllä, leipä on niukka hyödyke. Tämän paljastaa se, että sillä on hinta, eli joudumme luopumaan jostain muusta saadaksemme leipää. 10. a. Kaikki paitsi G voidaan tuottaa, koska ne ovat käyrällä tai sen alla. b. C, E, F, H ja I ovat tehokkaita. A, B ja D ovat tehottomia, koska niissä ainakin yhtä hyödykettä voidaan saada lisää ilman, että tarvitsee luopua toisesta. G ei ole tehokas eikä tehoton. c. Leivän vaihtoehtoiskustannus on 0,5 maitoa. Vastaavasti maidon VEK on 2 leipää. Tämä nähdään käyrän kulmakertoimesta. Yhden hyödykkeen VEK on toisen hyödykkeen VEK:n käänteisluku: jos toinen on x, toinen on 1 x. d. Se kasvattaa tuotantomahdollisuuksia, eli käyrä siirtyy ulospäin. e. Se kasvattaa tuotantomahdollisuuksia, eli käyrä siirtyy ulospäin. f. Yhteiskunnan tarpeiden rakenne määrää sen (s. 19). Mitä tällä tarkoitetaan, sitä käsitellään vasta kirjan myöhemmissä luvuissa, joissa kerrotaan markkinatalouden toiminnasta. 2
11. Vaihtoehtoiskustannus on se, mistä joudumme luopumaan saadaksemme haluamamme. X:n vaihtoehtoiskustannus on X:n paras vaihtoehto. 12. Ei pidä paikkaansa. Ihmisillä voi olla myös epäitsekkäitä tarpeita. 13. Ei pidä paikkaansa. Ihmisillä voi olla myös henkisiä tarpeita. 14. a. Suunnitelmataloudessa taloudelliset päätökset tehdään keskitetysti. Markkinataloudessa jokainen talousyksikkö tekee vain itseään koskevia päätöksiä, ja hintamekanismi tasapainottaa hyödykkeiden ja tuotannontekijöiden kysynnän ja tarjonnan. b. Kapitalismissa kotitaloudet omistavat aineelliset tuotannontekijät eli pääoman ja luonnonvarat. Sosialismissa yhteiskunta omistaa ne. 15. 1) Luontaiset erot, 2) harjaantuminen, 3) suurtuotannon edut. 16. 1) Se tekee talouden monimutkaiseksi ja alttiiksi häiriöille, 2) kysynnältään heikkeneviin tuotteisiin erikoistunut maa joutuu vaikeuksiin, 3) pitkälle erikoistunut työ on usein tekijälle raskasta ja yksitoikkoista. 17. Koska ilman vaihdantaa erikoistunut työntekijä/kansantalous ei voisi kuluttaa niitä hyödykkeitä, joita se itse ei tuota. 18. Taloustoimikustannukset (myös: liiketoimikustannukset tai transaktiokustannukset). Nämä ovat vaihdannan kustannuksia, eli ne eivät synny hyödykkeen tuotannosta vaan vaihdannasta. Ilman rahaa vaihdanta olisi hankalaa: jotta vaihtoa voisi tapahtua, minun pitäisi löytää joku, joka sekä haluaa myydä tarvitsemaani että haluaa ostaa tarjoamaani. Raha yksinkertaistaa asiaa: riittää kun löydän jonkun, joka haluaa myydä tarvitsemaani ja jonkun, joka haluaa ostaa tarjoamaani, mutta näiden ei tarvitse olla sama henkilö, sillä raha kelpaa vaihdossa kaikille. 19. 20. a. Absoluuttinen etu hyödykkeen tuotannossa on sillä, joka pystyy tuottamaan hyödykkeen vähimmillä resursseilla (eli tuotantopanoksilla). b. Suhteellinen etu hyödykkeen tuotannossa on sillä, jolla vaihtoehtoiskustannus (eli se, mitä muuta samoilla resursseilla olisi voitu tuottaa) on pienin. a. On mahdollista, esim. jos yhdellä maalla on parempaa teknologiaa kuin toisella. b. Ei ole mahdollista. Mitä alempi on hyödykkeen X vaihtoehtoiskustannus hyödykkeessä Y mitattuna, sitä korkeampi on hyödykkeen Y vaihtoehtoiskustannus hyödykkeessä X mitattuna. 21. On periaatteessa mahdollista. Jos vaihtoehtoiskustannukset ovat molemmilla mailla samat, ei kaupankäynnillä saavuteta yhtään sen parempaa tulosta kuin itse tuottamalla (vrt. s. 25). Tähän totuuteen voidaan silti esittää pari sivuhuomautusta. Ensinnäkin erikoistuminen voi vahvistaa itse itseään harjaantumisen kautta sekä suurtuotannon etujen kautta, mikä muuttaa vaihtoehtoiskustannuksia yhä enemmän työnjakoa suosivaan suuntaan. Toisena sivuhuomautuksena mainittakoon, että korkeat taloustoimikustannukset (esim. kuljetuskustannukset) voivat tehdä vaihdannasta kannattamatonta. 3
2.2 SOVELTAVAT TEHTÄVÄT 22. a. Koska kalakilon tuottamiseen menee 4 tuntia, tuotanto on 0,25 kg/h. Koska käytettävissä on 16 h, kalantuotannon maksimi on 0,25 kg h 16 h = 4 kg. Vastaavasti kookostuotannon maksimi on 1 kg h 16 h = 16 kg. b. Käyrä on helpointa piirtää piirtämällä ensin ääripäät (16, 0) ja (0, 4), ja yhdistämällä nämä sitten suoralla viivalla: 23. Käyrältä nähdään, että yhden kookoskilon VEK on 0,25 kg kalaa. Se nähdään siitä, että kun mennään yksi ruutu oikealle, tullaan 0,25 ruutua alaspäin. Vastaavasti yhden kalakilon VEK on 4 kg kookosta. 24. a. Koska kalakilon tuottamiseen menee 5 tuntia, tuotanto on 0,2 kg/h. Koska käytettävissä on 24 h, kalantuotannon maksimi on 0,2 kg h 24 h = 4,8 kg. Vastaavasti kookostuotannon maksimi on 1 kg 4 h 24 h = 6 kg. b. 25. Käyrältä nähdään, että yhden kookoskilon VEK on 0,8 kg kalaa. Se nähdään siitä, että kun mennään yksi ruutu oikealle, tullaan 0,8 ruutua alaspäin. Vastaavasti yhden kalakilon VEK on 1,25 kg kookosta. 26. a) Saarella A, ja b) samoin saarella A. Perustelu: absoluuttinen etu on sillä, joka pystyy tuottamaan hyödykkeen vähimmillä resursseilla. Relevantti resurssi on tässä tapauksessa työtunnit. Saarella A sekä kalakilon että kookoskilon tuotanto vaatii vähemmän resursseja kuin saarella B. 4
27. a. Saarella B, koska kalakilon VEK on vain 1,25 kg kookosta, siis vähemmän kuin saarella A, missä se on 4 kg kookosta. b. Saarella A, koska kookoskilon VEK on vain 0,25 kg kalaa, siis vähemmän kuin saarella B, missä se on 0,8 kg kalaa. 28. Kummankin saaren kannattaa tuottaa ja myydä sitä, missä sillä on suhteellinen etu. Siis saari B myy kalaa ja saari A myy kookosta. 29. Kalakilon hinnan on oltava yli 1,25 kg kookosta mutta alle 4 kg kookosta. Jos kala on liian halpaa, saaren B ei kannata myydä sitä vaan tuottaa kookoksensa itse, ja jos kala on liian kallista, saaren A ei kannata ostaa sitä vaan kalastaa itse. 2.3 SYVENTÄVÄT TEHTÄVÄT 30. a. Vastaus: piste I. Perustelu: jos yhden maidon voi vaihtaa 0,5 leipään, niin silloin myös yhden leivän voi vaihtaa kahteen maitoon. Silloin kannattaa tuottaa pelkkää leipää, ja hankkia maito vaihtamalla. Kulutuspiste voidaan valita suoralta, joka kulkee pisteen I kautta, ja jossa yhden leivän voi vaihtaa kahteen maitoon. Kulutuspisteeksi voitaisiin valita esim. piste J: b. Vastaus: piste C. Kannattaa tuottaa pisteen C mukaisesti, ja valita kulutuspiste suoralta, joka kulkee pisteen C kautta, ja jossa yhden maidon voi vaihtaa kolmeen leipään. 5
31. Leivän maksimimäärä joka on 6 ei muutu miksikään. Maitoa sen sijaan voidaan tuottaa enemmän. Tuotantomahdollisuuksien käyrä skaalautuu ylöspäin, mutta ei oikealle. Kullakin leivän määrällä maidon maksimimäärä kaksinkertaistuu: 32. a. i. Jos maitoa ei tuoteta, kaikki maat voidaan pitää peltona, jolloin leiväntuotanto on 3 + 2 + 1 = 6. ii. Maito kannattaa tuottaa sillä palstalla, joka tuottaa huonoiten leipää. Silloin leiväntuotanto on 3 + 2 = 5. iii. Paras peltomaa kannattaa jättää leiväntuotantoon, eli leiväntuotanto on 3. iv. Jos kaikki maa on laitumena, leiväntuotanto on nolla. b. Vasen kuva esittää tuotantomahdollisuuksien käyrän: c. Oikeanpuoleiseen kuvaan piirretty katkoviiva esittää ne pisteet, joissa y = x, eli joissa maidon ja leivän suhde on 1:1. Tuotantomahdollisuuksien käyrältä valitaan se piste, joka toteuttaa tämän ehdon. 6
3 MARKKINATALOUDEN RAKENNE 3.1 KERTAUSKYSYMYKSET 1. Kirjan sivun 28 kuva. 2. 1) Kertomalla tuotettujen hyödykkeiden määrät niiden hinnoilla ja laskemalla yhteen, 2) laskemalla yhteen kotitalouksille maksetut tuotannontekijätulot, 3) laskemalla yhteen kuluttajien hyödykkeisiin käyttämät menot. 3. Koulutetun työvoiman kysyntä kasvaa sen palkka nousee sen tulot kasvavat se lisää kulutustaan. Kouluttamattoman työvoiman kohdalla käy päinvastoin. Vaikutus hyödykemarkkinoihin on se, että koulutettujen kotitalouksien suosimien hyödykkeiden (kuten teatteriliput) kysyntä kasvaa, ja kouluttamattomien kotitalouksien suosimien hyödykkeiden (kuten lottokupongit) kysyntä vähenee. 4. Rahoitussektori kanavoi säästäjien säästöjä lainanottajien käyttöön (investointeihin tai kulutukseen). 5. Julkinen sektori kerää veroja, jotka muutoin päätyisivät kotitalouksille palkkojen tai pääomatulojen muodossa, ja käyttää verotulot julkisten palveluiden ja tavaroiden tuottamiseen tai niiden ostamiseen yrityksiltä. (Näin sanoo kirja; selvästikään tämä ei ole tyhjentävä kuvaus siitä, mitä kaikkea julkinen sektori tekee.) 6. Koska ihmisillä on oma tahto ja he pyrkivät ennakoimaan julkisen vallan toimenpiteitä ja toimimaan itselleen edullisimmalla tavalla. 7. Ulkomaankaupan merkitys on Suomelle suurempi kuin USA:lle. Sitä voidaan mitata viennin BKT-osuudella, joka on Suomessa 40 %, mutta USA:ssa vain 10 %. 8. Julkisen sektorin rooli on Suomessa suurempi kuin USA:ssa. Sitä voidaan mitata verokertymän BKT-osuudella, joka on Suomessa 43 %, mutta USA:ssa vain 25 %. 9. Mannermainen eli pankkikeskeinen, ja angloamerikkalainen eli markkinakeskeinen. 10. Instituutiot ovat taloudellisen toiminnan pelisääntöjä. Ne määrittelevät reunaehdot, joiden puitteissa talousyksiköt voivat toimia oman etunsa ajamiseksi. Kirjassa mainittuja instituutioita ovat vaihdannan vapaaehtoisuus, omistusoikeudet, työmarkkinoiden instituutiot (järjestäytymisoikeus, työehtosopimukset, työttömyysturva ja kannustinjärjestelmät) sekä kirjoittamattomat käyttäytymissäännöt. 11. Koska kukaan ei omista ilmakehää, ei ole ketään, joka voisi kieltää muita pilaamasta sitä ilmansaasteilla ja kasvihuonekaasuilla. Saastuttaminen on ilmaista. Seurauksena on, että ilmansaasteita tuotetaan enemmän kuin koko ihmiskunnan kannalta olisi optimaalista. 12. 1) Ne välittävät tietoa: ne kertovat hyödykkeiden ja tuotannontekijöiden niukkuudesta ja kysynnästä, 2) ne toimivat kannustimena: esim. korkea hinta antaa tuottajille syyn tuottaa hyödykettä ja kuluttajille syyn säästää sitä, 3) ne vaikuttavat tulonjakoon. 7
13. Pareto-parannus on muutos, joka parantaa ainakin yhden henkilön asemaa huonontamatta kenenkään asemaa. Pareto-optimi on tilanne, jossa ei ole tilaisuutta Pareto-parannukseen. 14. Koska vaihdanta on vapaaehtoista, jokaisen vaihdon täytyy olla Pareto-parannus, jotta se toteutuisi. Vaihdantaa jatketaan, kunnes Pareto-parannusmahdollisuuksia ei ole enää jäljellä. Tällöin ollaan Pareto-optimissa. 15. a. Markkinat voivat johtaa epäreiluun tulojen ja varallisuuden jakaumaan. b. Ulkoisvaikutukset. c. Kilpailu voi olla epätäydellistä. d. Julkishyödykkeet jäävät tuottamatta. e. Kotitalouksia on suojeltava omalta tyhmyydeltään. 16. Väite on tosi. Pörssiosakkeiden myyjää ei tarvitse etsiä, ostaminen on helppo toimenpide, eikä kauppakohteen ominaisuuksista ole mitään epäselvyyttä. Talon rakennuttaminen taas edellyttää eri urakoitsijoiden tarjouksiin perehtymistä; räätälöidyn sopimuksen laatimista, jossa määritellään kauppakohteen ominaisuudet; sopimuksen noudattamista täytyy valvoa; erimielisyyksien syntyminen on yleistä ja niiden ratkominen vaikeaa. 17. No, näinhän se on. Tätä kirja tarkoittaa sanoessaan: Yritysten toiminta perustuu hierarkkiseen määräyssuhteeseen. Onkin kiehtova kysymys, miksi se, mikä on tehokasta yrityksen sisällä, ei ole tehokasta kokonaisen kansantalouden mittakaavassa. Taloustieteen oppikirja tarjoaa oivallisia välineitä tämän paradoksin pohtimiseen. 18. Lähinnä siitä, kuinka suppeasti tai laveasti kukin markkina tai hyödyke määritellään. 19. Täydellinen kilpailu vallitsee, kun yksikään ostaja ja yksikään myyjä ei pysty vaikuttamaan markkinahintaan. 20. a. Ostajia ja myyjiä on paljon, ja kunkin markkinaosuus on pieni. b. Kaikkien tuottamat hyödykkeet ovat samanlaisia kuluttajan näkökulmasta. c. Kaikilla on täydellinen informaatio tarjolla olevista hyödykkeistä, niiden ominaisuuksista ja hinnoista. d. Markkinoille on esteetön pääsy eikä tuotantoa ole rajoitettu. 21. a) Ei kovin realistinen; on vaikea keksiä uskottavaa esimerkkiä täysin kilpailullisista markkinoista. b) Usein hyödyllinen. Ensinnäkin täydelliset markkinat ovat yksinkertaiset. Olettamalla täydellinen kilpailu voidaan yksinkertaistaa analyysia menemättä yleensä kovin pahasti metsään. Toisekseen täydelliset markkinat ovat tehokkaat: ne maksimoivat yhteiskunnan hyödyn ja muodostavat siten luonnollisen vertailukohdan muille markkinamuodoille. 8
3.2 3.3 SYVENTÄVÄT TEHTÄVÄT 22. Kaaviossa julkisen sektorin reaalivirrat vasemmalta oikealle: tuotettu hyödyke on maanpuolustus, tuotannontekijät koostuvat puolustusvoimien henkilökunnan työpanoksesta, ja yrityksiltä saadut hyödykkeet ovat puolustustarvikkeita. Näitä vastaavat rahavirrat ovat verorahat, puolustusvoimien henkilökunnan palkat, ja yrityksille maksetut korvaukset puolustustarvikkeista. 23. Aloitetaan kirjoittamalla sanallisen tehtävän oletukset matemaattiseen muotoon: Alusten määrä = N Kalakanta = K = 10 N Saalis per alus = s = 0,1K = 1 0,1N Kokonaissaalis = S = Ns = N 0,1N 2 Voitto per alus = v = s 0,2 = 0,8 0,1N a. i. Maksimoidaan funktio S(N) etsimällä derivaatan nollakohta: ds dn = 1 0,2N = 0 N = 5. Tämä on maksimi, koska funktio on alaspäin aukeava paraabeli. Vastaus on siis, että kokonaissaalis maksimoituu, kun aluksia on 5. ii. S = N 0,1N 2 = 5 0,1 25 = 2,5. Vastaus: 2,5. iii. v = 0,8 0,1N = 0,8 0,1 5 = 0,3. Vastaus: 0,3. iv. Tämä saadaan kertomalla alusten määrä 0,2:lla, eli yhteenlasketut kustannukset = C = 0,2N = 0,2 5 = 1. Vastaus: 1. v. Yhteiskunnan nettohyöty = S C = 2,5 1 = 1,5. Vastaus: 1,5. 9
b. c. i. Aluksia tulee lisää, kunnes v = 0,1 0,8 0,1N = 0,1 N = 7. Vastaus: 7. ii. S = N 0,1N 2 = 7 0,1 7 2 = 2,1. Vastaus: 2,1. iii. C = 0,2N = 0,2 7 = 1,4. Vastaus: 1,4. iv. Yhteiskunnan nettohyöty = S C = 2,1 1,4 = 0,7. Vastaus: 0,7. v. Kun alusten määrää ei rajoiteta, niitä tulee liikaa: paitsi että saalis per alus pienenee, myös yhteenlaskettu saalis pienenee. Samalla kustannukset kasvavat. i. Kalastusmonopolin voitto V = S C = (N 0,1N 2 ) 0,2N = 0,8N 0,1N 2. Maksimoidaan tämä N:n suhteen etsimällä derivaatan nollakohta: dv = 0,8 0,2N = 0 N = 4. dn Vastaus: 4. ii. S = N 0,1N 2 = 4 0,1 16 = 2,4. Vastaus: 2,4. iii. C = 0,2N = 0,2 4 = 0,8. Vastaus: 0,8. iv. Yhteiskunnan nettohyöty = S C = 2,4 0,8 = 1,6. Vastaus: 1,6. d. Yhteiskunnan kannalta paras kalastusalusten määrä on neljä, koska se maksimoi yhteiskunnan nettohyödyn. Tämän aikaansaamiseksi yhteiskunta voisi esim. 1) julistautua järven omistajaksi ja laittaa itse järvelle neljä alusta, 2) julistautua järven omistajaksi ja myydä sen sitten eniten tarjoavalle, 3) tehdä kalastamisesta luvanvaraista ja huutokaupata neljä kalastuslupaa. Näistä vaihtoehdoista ensimmäinen on huonoin, sillä julkinen sektori ei yleensä ole yhtä innokas etsimään kustannussäästöjä kuin yksityiset firmat. Tehtävän sisältämän informaation pohjalta ei voida päätellä, kumpi vaihtoehdoista 2 ja 3 olisi paras. e. Kalastamisella on negatiivinen ulkoisvaikutus: jokainen kalastusalus haittaa toisten alusten tuotantoa. 10
4 HYÖDYKEMARKKINAT 4.1 KERTAUSKYSYMYKSET 1. Budjettirajoite sanoo, että hyödykkeisiin käytetyt menot (hinta kertaa määrä) eivät voi ylittää käytettävissä olevien varojen määrää. 2. Preferenssit. Taloustiede ottaa preferenssit annettuna, ts. niiden selittäminen jätetään muiden yhteiskuntatieteiden tehtäväksi. 3. Korkeimpaan mahdolliseen hyötyyn (utility) eli tarpeentyydytyksen tasoon. 4. 1) Preferenssit, 2) hyödykkeen oma hinta, 3) muiden hyödykkeiden hinnat ja 4) kuluttajan tulot. 5. Kysyntäkäyrä on laskeva, eli hinnan noustessa kysyntä vähenee ja hinnan laskiessa kysyntä kasvaa. 6. Se johtuu laskevasta rajahyödystä, toisin sanoen siitä, että mitä korkeampi on kulutuksen taso, sitä vähemmän lisähyötyä on lisäkulutuksesta. Esim. mitä enemmän suklaata on jo saatu, sitä vähemmän hyötyä on saada vielä lisää. 7. Rajahyöty = hinta. Allaolevassa kuviossa käyrä MU on rajahyöty (marginal utility) ja Q on kuluttajan valitsema määrä. 8. Ne ovat sama käyrä, eri suuntaan luettuna. Jos aloitetaan hinnasta, voidaan käyrältä lukea kysytty määrä, ja jos aloitetaan määrästä, voidaan käyrältä lukea rajahyöty. 9. Kuluttajan kannattaisi a) lisätä kulutusta, b) vähentää kulutusta. 10. Kirjan mukaan useimmat ihmiset ovat ainakin useimmiten ainakin suurin piirtein rationaalisia. Toisin sanoen taloudellinen epärationaalisuus on siinä määrin harvinaista, ettei taloustieteilijän kannata kiinnittää siihen huomiota. 11. Kullakin hinnalla kysytty määrä saadaan eri ostajien kysymien määrien summana. 12. Väite on pötyä. Kullakin kuluttajalla rajahyöty = hinta, eli jokaisen kuluttajan rajahyöty suklaasta on vallitsevan markkinahinnan suuruinen. 13. Väite on totta. Rajahyödyn selvittämiseksi täytyy katsoa hintaa, ei määrää. 14. Suklaan yhteiskunnallinen rajahyöty = suklaan hinta. 15. Tarjontakäyrä on nouseva, eli mitä korkeampi hinta, sitä suurempi on tarjottu määrä. 11
16. Se johtuu nousevasta rajakustannuksesta, ts. siitä, että mitä enemmän hyödykettä jo tuotetaan, sitä kalliimpaa on tuotannon lisääminen. Esim. mitä enemmän viljaa tuotetaan jo, sitä huonompia peltoja on enää jäljellä, ja sitä kalliimpaa on kasvattaa niillä viljaa. 17. Rajakustannus = hinta. Allaolevassa kuviossa käyrä MC on rajakustannus (marginal cost) ja Q on yrityksen tuottama määrä. 18. Ne ovat sama käyrä, eri suuntaan luettuna. Jos aloitetaan hinnasta, voidaan käyrältä lukea tarjottu määrä, ja jos aloitetaan määrästä, voidaan käyrältä lukea rajakustannus. 19. Yrityksen kannattaisi a) vähentää tuotantoa, b) lisätä tuotantoa. 20. Kullakin hinnalla tarjottu määrä saadaan eri tuottajien tarjoamien määrien summana. 21. Väite on pötyä. Kullakin tuottajalla rajakustannus = hinta, eli jokaisen tuottajan rajakustannus on vallitsevan markkinahinnan suuruinen. 22. Väite on totta. Rajakustannuksen voi päätellä hinnasta, mutta ei määrästä. 23. Suklaan yhteiskunnallinen rajakustannus = suklaan hinta. 24. a. Yksittäiseen talousyksikköön (kuluttajaan tai yritykseen). b. Johdonmukainen pyrkimys tiettyyn tavoitteeseen (kuluttajalla hyödyn, yrityksellä voiton maksimointi). c. Vertaamalla rajaetua rajahaittaan ja muuttamalla toimintaansa, kunnes nämä ovat yhtä suuret. 25. Tilannetta, jossa kysytty määrä = tarjottu määrä. 26. Kysyntä- ja tarjontakäyrien leikkauspiste osoittaa tasapainohinnan ja tasapainossa vaihdetun määrän. 27. Tasapaino saavutetaan hinnan sopeutumisen kautta. Jos kysyntä ylittää tarjonnan, tuottajat nostavat hintaa. Jos tarjonta ylittää kysynnän, tuottajat alentavat hintaa. Kun kysyntä = tarjonta, hintaa ei ole tarpeen muuttaa. 28. Hinnanmuutoksen aiheuttama kysynnän muutos on siirtymä kysyntäkäyrää pitkin. Muiden tekijöiden muutokset saavat aikaan kysyntäkäyrän siirtymisen. 29. a. Hyödyke, jonka kysyntä kasvaa kuluttajien tulojen noustessa ja vähenee tulojen laskiessa. Useimmat hyödykkeet ovat tällaisia. b. Hyödyke, jonka kysyntä vähenee tulojen noustessa ja kasvaa tulojen vähentyessä. Esim. peruna. 12
c. Kaksi hyödykettä ovat toisilleen substituutteja, jos yhden kallistuessa toisen kysyntä kasvaa. Esim. voi ja margariini. d. Kaksi hyödykettä ovat toistensa komplementteja, jos yhden kallistuessa toisen kysyntä vähenee. Esim. autot ja bensiini. 30. Hinnanmutoksen aiheuttama tarjonnan muutos on siirtymä tarjontakäyrää pitkin. Hinnan lisäksi tarjontaan vaikuttavat muutokset tuotanto-oloissa, teknologiassa, tuotantopanosten hinnoissa ja muiden hyödykkeiden hinnoissa. Näiden tekijöiden muuttuessa tarjontakäyrä siirtyy. 31. Tarjontakäyrä on siirtynyt oikealle. 32. Kysynnän hintajousto = ε = kysytyn määrän suhteellinen muutos hinnan suhteellinen muutos 33. Vain negatiivisia arvoja, koska kysyntä vähenee kun hinta nousee. 34. Kysyntä on joustavaa, kun ε > 1, ja joustamatonta, kun ε < 1. Kysyntä on sitä joustavampaa, mitä loivempi kysyntäkäyrä on, ja sitä joustamattomampaa, mitä jyrkempi kysyntäkäyrä on. 35. PQ eli hinta kertaa markkinoilla vaihdettu määrä. 36. Hinnan alentuessa hyödykkeeseen käytetty rahamäärä a. kasvaa, b. vähenee, c. ei muutu. 37. Käyrän yläosassa kysyntä on joustavaa, keskipisteessä yksikköjoustavaa, alaosassa joustamatonta. Rahamäärä maksimoituu käyrän keskipisteessä. 38. Uusien tuotteiden, joiden hintoja tarjonnan kasvu ei vielä ole ehtinyt painaa alas. 39. Kysynnän tulojousto = ε = kysytyn määrän suhteellinen muutos tulojen suhteellinen muutos 40. a. ε > 0 b. ε < 0 c. ε > 1 d. 0 < ε < 1 41. Hyödykkeen x kysynnän ristijousto hyödykkeen y hinnan suhteen = ε = x:n kysytyn määrän suhteellinen muutos y:n hinnan suhteellinen muutos 42. a. ε > 0 b. ε < 0 43. Se kertoo, miten tarjottu määrä reagoi hyödykkeen hinnanmuutoksiin. 44. Lyhyellä aikavälillä tarjonta on joustamattomampaa kuin pitkällä aikavälillä, koska tuotantoa ei ehditä lyhyessä ajassa sopeuttaa kysynnän muutoksiin. 45. Koska tällöin yhteiskunnan rajahyöty = yhteiskunnan rajakustannus (koska yhteiskunnan rajahyöty = kuluttajan rajahyöty = hinta = yrityksen rajakustannus = yhteiskunnan rajakustannus). 13
46. Hyödykkeen tuottamiseen tarvittujen tuotannontekijöiden kysyntä kasvaa. 47. Yritykset pyrkivät muuttamaan tuotantoteknologiaansa ko. tuotannontekijää säästävämpään suuntaan. 4.2 SOVELTAVAT TEHTÄVÄT 48. 1 x + 2 y 10, tai yksinkertaisesti x + 2y 10. litra kg 49. Ratkaisemalla kummastakin yhtälöstä Q:n saamme tulokseksi, että hinnalla P Villen kysyntä on Q = 10 2P ja Leenan kysyntä on Q = 5 P. Markkinakysyntä on näiden summa eli Q = (10 2P) + (5 P) = 15 3P. Vastaus voidaan esittää joko muodossa Q = 15 3P tai muodossa P = 5 1 3 Q. 50. Ratkaisemalla yhtälöstä Q:n näemme, että Q = 5 P kullekin kuluttajalle. Markkinakysyntä on näiden viiden miljoonan yksilökohtaisen kysynnän summa, eli Q = 25 000 000 5 000 000P. Se voidaan kirjoittaa myös: P = 5 51. a, b ja c vasemmalta oikealle: Q. 5 000 000 52. a. Tarjontakäyrää määrittää ehto hinta = rajakustannus, eli P = MC. Sijoittamalla MC:n paikalle rajakustannuksen lausekkeesta saamme yhtälön P = 1 + Q. Tämä on kysytty tarjontakäyrä. b. On laskettava kullakin hinnalla yritysten tarjoamat määrät yhteen. Ratkaistaan ensin, miten tarjottu määrä riippuu hinnasta. Eli ratkaistaan tarjontakäyrän yhtälöstä Q. Saamme tulokseksi Q = P 1. Kun 250 tällaista tarjottua määrää lasketaan yhteen, tulos on Q = 250P 250. (Oikeastaan Q = max{0, 250P 250}, koska Q ei voi olla negatiivinen.) 14
53. a. P = 6,8 ja Q = 4,8 b. P = 180 ja Q = 300 c. Koska Q ei voi olla negatiivinen, niin Q = 0, ja markkinahintaa ei muodostu. d. Käyrien muotoa ajatellen on selvää, että niillä on täsmälleen yksi leikkauspiste, jossa sekä P että Q ovat positiivisia. Yhtälö 13 = 1 + Q voidaan näin Q 5 ollen kertoa molemmilta puolilta Q:lla ja järjestellä uudelleen, jolloin saadaan 1 5 Q2 + Q 13 = 0. Toisen asteen yhtälön ratkaisukaavalla saadaan kaksi ratkaisua, Q 1 10,9 ja Q 2 5,9. Näistä vain jälkimmäinen on mahdollinen. Niinpä Q 5,9 ja P 2,2. Alla kuva. 54. 55. 56. a. Autot ovat normaalihyödyke, joten kysyntäkäyrä siirtyy oikealle. b. Kysyntäkäyrä ei siirry, sillä kysyntä- ja tarjontakäyrät ovat toisistaan riippumattomia. c. Bensiinin hinta laskee; autot ja bensiini ovat komplementteja, joten autojen kysyntäkäyrä siirtyy oikealle. a. Peruna on inferiorinen hyödyke, joten kysyntäkäyrä siirtyy vasemmalle. b. Kysyntäkäyrä ei siirry, sillä kysyntä- ja tarjontakäyrät ovat toisistaan riippumattomia. c. Riisin hinta laskee; peruna ja riisi ovat substituutteja, joten perunan kysyntäkäyrä siirtyy vasemmalle. a. tarjontakäyrä siirtyy vasemmalle (koska osa tuotannosta menetetään) b. kysyntäkäyrä siirtyy vasemmalle (yhä harvempi syö sianlihaa) c. kysyntäkäyrä siirtyy oikealle (yhä useampi syö sianlihaa) d. ei suoraa vaikutusta (kyseessä on ulkoisvaikutus) e. tarjontakäyrä siirtyy vasemmalle (koska kustannukset kasvavat) f. kysyntäkäyrä siirtyy oikealle (substituutit) g. kysyntäkäyrä siirtyy vasemmalle (komplementit) h. kysyntäkäyrä siirtyy oikealle (normaalihyödyke) i. tarjontakäyrä siirtyy oikealle (koska kustannukset alenevat) 15
57. a. ε = 2,5 % = 2,5 Vastaus: 2,5 b. D +1 % D = ε P P = 2,5 ( 2 %) = 5 %. Vastaus: kasvaa 5 %. 58. ε = 21+9 (21 9) 2 (8 12) 8+12 2 = 2 59. Lineaarisella kysyntäkäyrällä kysyntä on yksikköjoustavaa käyrän keskipisteessä, eli tässä tapauksessa silloin, kun P = 5 ja Q = 20. 60. Jos hinta P laskee 1 %, niin määrä Q kasvaa 3 %. Näin ollen niin myynnin arvo PQ kasvaa 2 %. 61. Kysynnän suhteellinen muutos = D = ε Y = 0,35 ( 2 %) = 0,7 %. Absoluuttinen muutos on 0,7 % 225 = 1,575 miljoonaa D Y litraa/vuosi. 62. Y:n hinnan suhteellinen muutos = P Y = D X D X P Y ε noustava 5 %, jotta X:n kysyntä vähenisi 1 %. = 1 % = 5 %. Y:n hinnan olisi siis 0,2 4.3 SYVENTÄVÄT TEHTÄVÄT 63. Epäyhtälö x + 2y 10 voidaan kirjoittaa myös y 5 0,5x. Ehdon toteuttavat pisteet (x, y) on merkitty kuvaan (myös suoralla olevat pisteet toteuttavat ehdon). Näihin kulutusyhdistelmiin on varaa. 64. Koska Matille enemmän on aina parempi, kulutuspiste valitaan budjettisuoralta. Ja koska Matti haluaa kuluttaa maitoa ja leipää 3:1-suhteessa, ts. siten että x = 3y, niin merkitään kuvaan katkoviivalla niiden pisteiden joukko, jotka täyttävät myös tämän vaatimuksen: Suorien leikkauspiste (6; 2) on Matin kannalta optimaalinen. Matti siis valitsee 6 litraa maitoa ja 2 kg leipää. Tällöin suhde on 3:1 ja menot 10. 16
65. Toistamalla edellisen tehtävän menettelytapaa voimme laskea kulutuspisteen eri maidon hinnoilla. Huom: jos hinta on nolla, budjettisuora on vaakasuora, y = 5. Tasapainopiste on aina budjettisuoran ja preferenssejä kuvaavan suoran leikkauspiste, siis a) (15; 5), b) ( 15 ; 5 ), c) (30 ; 10 ). 4 4 17 17 66. Komplementteja. Kun maidon hinta nousee, leivän kysyntä vähenee. 67. a. ε = Q/Q P/P = (6 15 4 ) ((6+15 4 ) 2) (1 2) ((1+2) 2) = 9 13. b. Tulos on sama kuin a-kohdassa. Tiedämme sen laskemattakin, sillä jos äsken laskimme ε = Q/Q Q/Q, niin nyt laskemme ε = P/P P/P. 68. a. ε = Q y/q y P x /P x = (2 5 4 ) ((2+5 4 ) 2) (1 2) ((1+2) 2) = 9 13. b. Tulos on sama kuin a-kohdassa. Tiedämme sen laskemattakin, sillä jos äsken laskimme ε = Q y/q y, niin nyt laskemme ε = Q y/q y P x /P x P x /P. x c. Leivän ristihintajousto on sama kuin maidon hintajousto. Näin ei ole aina: se pätee vain silloin, kun kyseessä on täydelliset komplementit, joita kulutetaan vakiosuhteessa, kuten Matti tekee. Kun x:n ja y:n suhde on vakio, x:n suhteellinen muutos = y:n suhteellinen muutos. (Älä kirjoita tätä muistiin, asia ei ole niin tärkeä sattuipahan vain tulemaan vastaan.) 69. a. Rajahyöty välillä 0 Q 0,5 on ainakin 1,80 eli ainakin 3,60 /litra. Jos 0,5 l rajahyöty olisi vähemmän, Mikko ei olisi ostanut 0,5 litran pulloa. b. Jos Q kasvaa 0,5:stä litrasta 1,5 litraan, kustannukset kasvavat 1,20. Mikko ei ollut halukas maksamaan tätä, joten rajahyöty välillä 0,5 Q 1,5 ei voi olla yli 1,20 /litra. 17
70. a. Lisäämällä c-kohdan kuvaan tarjontakäyrän näemme, että hinta on tasapainossa alle 2. Tällä kysyntäkäyrän osalla pätee yhtälö Q = 4 3 2 P. Näin ollen hinta ja määrä saadaan ratkaisemalla P = 0,5 + 0,5Q yhtälöpari { Q = 4 3 P 2 mistä saadaan tulokseksi P = 10 7 b. P = 2 ja Q = 1. ja Q = 13 7. c. Tarjontakäyrä alkaa ylempää kuin kysyntäkäyrä, joten käyrät eivät leikkaa toisiaan. Markkinat tasapainottuvat määrällä Q = 0, ja markkinahintaa ei muodostu. 71. a. b. Yhtälö 2 + 0,5Q = 8 2 Q + 1 voidaan ratkaista muuttamalla se toisen asteen yhtälöksi. Kirjoitetaan yhtälö ensin muotoon 1,5 + 0,5(Q + 1) = 8 2 Q + 1 ja määritellään sitten uusi muuttuja x: x = Q + 1, jolloin voimme kirjoittaa yhtälön muotoon 1,5 + 0,5x 2 = 8 2x jonka juuret ovat x = 2 ± 17. Koska Q 0, niin x 1, ja näin ollen vain oikeanpuoleinen juuri kelpaa. Siten Q = x 2 1 = 20 4 17 3,5, ja P = 2 + 0,5Q = 12 2 17 3,75. 72. Ratkaistaan kysyntäkäyrän yhtälöstä Q: Q = 6 2P. Jos tulot nousevat 5 %, niin kysyntä kasvaa 10 % kaikilla hintatasoilla. Niinpä kysyntäkäyrän uusi yhtälö on Q = 1,1 (6 2P) = 6,6 2,2P (mikä voidaan kirjoittaa myös P = 3 5 11 Q). 18