Luku 22 Yrityksen tarjonta. Nyt kiinnostava kysymys on, kuinka yrityksen tarjonta määräytyy. Yrityksen on periaatteessa tehtävä kaksi päätöstä:

Transkriptio

1 1 Luku 22 Yrityksen tarjonta Edellisissä luvuissa olemme yrityksen teoriasta tarkastelleet yrityksen tuotantopäätöstä, ts. panosten optimaalista valintaa, yrityksen voiton maksimoinnin ja kustannusten minimoinnin kautta. Olemme nähneet, että nämä kaksi lähestymistapaa tuottavat saman ratkaisun (nk. duaaliteoria) ja näin tuleekin olla, koska muuten yritys ei saisi maksimaalisia voittoja, jos se ei tuottaisi minimikustannuksillaan. Nyt kiinnostava kysymys on, kuinka yrityksen tarjonta määräytyy. Yrityksen on periaatteessa tehtävä kaksi päätöstä: 1. Paljonko tuottaa? Olemme nähneet, että tuotantopäätös ei ole mielivaltainen, vaan teknologiset rajoitteet (eli tuotantofunktio) vaikuttavat. Ainoastaan tietyt tuotos-panos-kombinaatiot ovat teknologisesti mahdollisia. Teknologiset rajoitteet puolestaan näyttäytyvät taloudellisina rajoitteina (eli kustannusfunktio), mitä kautta voimme myös hakea optimaalista tuotantopäätöstä. 2. Minkä hinnan pyytää? Yritys voi pyytää tuotannostaan minkä hinnan tahansa, mutta markkinat eivät välttämättä ole valmiita maksamaan yrityksen asettamaa mielivaltaista hintaa. Kuten tuotantopäätöskään myös hintapäätös ei ole mielivaltainen, vaan yrityksen kohtaama kysyntäfunktio kertoo yrityksen pyytämän hinnan ja myydyn määrän välisen suhteen. Markkinaympäristö puolestaan kertoo, kuinka yritykset reagoivat toisiinsa tehdessään hinnoittelu- ja tuotantopäätöksiä. Tässä luvussa tarkastelemme täydellisen kilpailun markkinaympäristöä, ja myöhemmin myös epätäydellisen kilpailun markkinoita. Nähdään siis, että yrityksen tarjonta määräytyy kahden tekijän yhteisvaikutuksena: tuotetun määrän ja hinnan suhteesta Täydellinen kilpailu Muistetaan, että kilpailullisilla markkinoilla yrityksiä on paljon, kukin yritys on pieni suhteessa yritysten kokonaismäärään, tuotteet ovat suurelta osin identtisiä, ja markkinoilla vallitsee vapaa pääsy ja poistuminen. Täydellinen kilpailu kuvaa parhaiten esimerkiksi seuraavia aloja: Massakulutustavarat kuten naulat. Monet bulkkituotteet esim. vehnä, kananmunat, raakapuu, sellu (Todellisuudessa täysin vedenpitäviä esimerkkejä täydellisestä kilpailusta voi olla vaikea keksiä; täydellinen kilpailu onkin varsin teoreettinen markkinamuoto, mutta sitä tarkastelemalla on helpompi hahmottaa tavanomaisempien, siis epätäydellisten tai monopolististen markkinoiden toimintaa). Täydellisiä markkinoita koskevista oletuksista seuraa, että yksittäinen yritys ei voi tuotantopäätöksillään vaikuttaa markkinahintaan, eli yritykset ottavat markkinahinnan annettuna.

2 2 Tarjontapäätös syntyy nyt seuraavasti: Markkinahinta on yritykselle annettu ja yritys tekee päätöksen vain tuotetusta määrästä ja myy tuotteensa markkinahinnalla tai ei myy ollenkaan Yrityksen kohtaama kysyntäkäyrä Katsotaan seuraavaksi, miten markkinoiden kysyntää kuvataan ja mikä on yksittäisen yrityksen kohtaama kysyntäkäyrä. Olkoon p* markkinahinta. Täydellisen kilpailun yritys kohtaa seuraavan kysyntäkäyrän: p p*, ei myy mitään, koska kysyntä on nolla p p*, yritys voi myydä minkä määrän tahansa p p*, yritys kohtaa markkinoiden koko kysyntäkäyrän, koska kuluttajat eivät osta muilta yrityksiltä Kuvio 22.1 Yrityksen kohtaama kysyntäkäyrä - Lähde: Varian (2006, 386, kuvio 22.1) On tärkeää ymmärtää ero yrityksen kohtaaman kysyntäkäyrän ja markkinakysyntäkäyrän välillä. Markkinakysyntäkäyrä kertoo minkä määrän kaikki yritykset yhdessä saisivat kaupaksi tietyllä hinnalla. Markkinakysyntäkäyrä laskee alas oikealle: ensimmäiset yksiköt ovat kuluttajille arvokkaampia kuin viimeiset yksiköt.

3 3 Yrityksen kohtaama kysyntäkäyrä kertoo minkä määrän yksittäinen yritys saisi kaupaksi tietyllä hinnalla. Yrityksen kohtaama kysyntäkäyrä riippuu 1. Kuluttajien käyttäytymisestä 2. Kilpailevien yritysten käyttäytymisestä Täydellisessä kilpailussa yksittäisen yrityksen kohtaama kysyntäkäyrä on siis käytännössä tasainen suora markkinahinnan kohdalla Yrityksen tarjontapäätös Nyt tiedämme, minkälaisen kysynnän yritys kohtaa. Täydellisessä kilpailussa yrityksen kohtaama kysyntä on markkinahinta p. Selvitettäväksi jää, kuinka paljon yritys on valmis tarjoamaan tällä hinnalla. Kilpailullisen yrityksen voitonmaksimointiongelma on nyt: (1.1) max y py c y F Ensimmäisen kertaluvun ehto (FOC): d 0 dy ' (1.2) p c y (1.3) p c ( y) eli p MC Voimme myös kirjoittaa optimin välttämättömän ehdon muodossa: MR MC, koska täydellisen kilpailun yritykselle markkinahinta p on samalla yrityksen rajatulo MR (siis tulonlisäys, jonka yritys saa myymällä yhden lisäyksikön). Optiminehdon tulkinta: Tuotannon taso valitaan niin, että viimeiseksi tuotetun yksikön tuoma lisätulo eli rajatulo MR (marginal revenue), joka on täydellisessä kilpailussa yhtä suuri kuin hinta p, on yhtä suuri kuin ' viimeisen tuotetun yksikön rajakustannus MC c y.

4 4 Toisen kertaluvun ehto (SOC) eli optimin riittävä ehto johdetaan ottamalla toinen derivaatta: 2 d dy '' (1.4) c y 2 0 SOC kertoo, että optimin välttämätön ehto määrittää maksimin. Tieto c (y) > 0 seuraa kustannusfunktion ominaisuuksista: kustannukset kasvavat kiihtyvästi. Tulkinta on siis: Rajakustannukset ovat kasvavia optimissa. Kuva 22.2 havainnollistaa. y 2 on optimi 1 '' y ei ole optimi, koska ehto y 0 c ei ole voimassa Yritys ei koskaan tuota rajakustannuskäyrän laskevalla osuudella, koska tällöin yritys pystyisi kasvattamaan voittojaan tuottamalla enemmän (keskimääräiset kustannukset ovat edelleen laskussa). Kuvio 22.2 Yrityksen tarjontapäätös osa 1: ehdot Lähde: Varian (2006, 388, kuvio 22.2) '' p MC, -c y 0

5 5 Herää kysymys: Kuinka kiinteät kustannukset F vaikuttavat yrityksen tarjontapäätökseen? Vastaus: F täytyy kattaa voitolla. Muistetaan, että lyhyellä aikavälillä yritys ei voi poistua markkinoilta, koska sillä on kiinteitä tuotannontekijöitä. Yritys voi kuitenkin valita tuotantomäärän nolla, jos sen voitot eivät kata edes kiinteitä kustannuksia. Jos kiinteät kustannukset ovat suuremmat kuin yrityksen voitot eli y F py cv F, niin yrityksen ei kannata tuottaa mitään. Tämä ehto pätee, kun y F F cv py eli c kun v y p, eli keskimääräinen muuttuva kustannus on suurempi kuin hinta. y Seuraa siis päätelmä: AVC p y * 0. Pitkällä aikavälillä markkinoilta poistuminen on mahdollista ja yritys tekeekin näin, jos sen voitot eivät kata kaikkien kustannusten summaa. Palataan tähän alaluvussa Nyt kuva 22.3 näyttää yrityksen tarjontakäyrän, kun pätee kaikki 3 positiivisen tuotantomäärän määrittävää ehtoa: 1. p MC '' 2. c y 0 3. AVC p

6 6 Kuvio 22.3 Yrityksen tarjontapäätös osa 2: ehdot AVC p y * 0 Lähde: Varian (2006, 390, kuvio 22.3) '' p MC, -c y 0 ja 22.4 Yrityksen voitot Voiton maksimointiongelman ratkaisuna saamme voitot määritettynä ehdosta * * * py AC y y. Ts. sijoitetaan optiminehdon määrittämä optimaalinen tuotanto y* voitot osoittavaan yhtälöön (tulot kustannukset). Kuvio 22.4 havainnollistaa.

7 7 Kuvio 22.4 Kilpailullisen yrityksen voitot - Lähde: Varian (2006, 392, kuvio 22.4) 22.5 Tuottajan ylijäämä vs. voitot Luvussa 14 käsiteltiin kuluttajan- ja tuottajan ylijäämää ja tuottajan ylijäämäksi määriteltiin tarjontakäyrän vasemmalle puolelle jäävä alue, joka on markkinahinnan alapuolella. Tiedämme, että tarjontakäyrä kuvaa tarjottua määrää hinnan funktiona. Käänteistarjontakäyrä puolestaan kuvaa sitä hintaa, jolla tuottaja on valmis tarjoamaan kunkin määrän hyödykettä. Siten erotus markkinahinnan ja tarjontakäyrän välissä kuvaa erotusta hinnan ja tuottajan tarjoushalukkuuden (vrt. kuluttajan maksuhalukkuus) välillä eli nettohyötyä, jonka tuottaja saa. Toisin sanoen tuottajan ylijäämä siis kertoo sen hyödyn, jonka tuottaja saa, kun hän myy kaikki tuotteensa markkinoilla viimeisen myydyn yksikön hinnalla, vaikka olisi ollut valmis myymään edeltävät yksiköt halvemmalla (siis tuotantokustannushinnalla). Nyt kun olemme määritelleet yrityksen tarjontakäyrän tarkemmin kuin luvussa 14 (muista kolme sääntöä!) voimme tarkastella, miten tuottajan ylijäämä määritetään ja miten se suhteutuu yrityksen voittoihin. Kirjoitetaan kumpikin erä vielä yhtälöinä: Voitot ovat py cv ( y) F Tuottajan ylijäämä on PS py c (y) v Tuottajan ylijäämän määrittämiseksi on kolme vaihtoehtoista tapaa. Tavat on kuvattu kuviossa A. Tuottajan ylijäämä määräytyy erotuksena markkinahinnan ja keskimääräisten muuttuvien kustannusten erotuksena (vrt. voitot!)

8 8 B. Tuottajan ylijäämä voidaan myös määrittää erotuksena markkinahinnan ja rajakustannusten erotuksena. Näin voidaan menetellä, koska tiedämme, että rajakustannuskäyrän alapuolinen alue määrittää yhteenlaskettuna kustannukset kultakin tuotetulta yksiköltä (ts. kunkin lisäyksikön tuottamisesta aiheutuvat lisäkustannukset summattuina). C. Tuottajan ylijäämän määrittämiseksi on myös kolmas tapa, joka yhdistää kaksi edellistä. Tässä tuottajan ylijäämä on tarjontakäyrän vasemmalle puolelle jäävä alue. Alue R siihen pisteeseen asti, jossa MC=AVC ja tästä eteenpäin alue T eli MC käyrän vasemmalle jäävä alue. Usein kiinnostuksen kohteena ei ole tuottajan ylijäämä kokonaisuudessaan vaan muutos mikä siinä aiheutuu, kun siirrymme yhdestä tilanteesta toiseen (esim. tuotannon tasosta toiseen). Tällöin viimeisin määrittelytapa tuottajan ylijäämälle (kohta C), siis tarjontakäyrän vasemmalle jäävä alue, osoittautuu käyttökelpoisimmaksi, koska sen avulla voimme määrittää muutokset tuottajan ylijäämässä pelkästään rajakustannusten avulla ilman, että on tarvetta tarkastella keskimääräisiä kustannuksia. Kuvio 22.5 Kolme vaihtoehtoista tapaa laskea tuottajan ylijäämä Lähde: Varian (2006, 393, kuvio 22.5)

9 Toimialan tarjonta pitkä aikaväli Pitkällä aikavälillä yritys on vapaa optimoimaan myös kiinteän tuotannontekijänsä määrän. Tästä seuraa, että pitkän aikavälin tarjontakäyrä on loivempi kuin lyhyen aikavälin. Tämä on seurausta siitä, että kaikkien tuotannontekijöiden käyttö on optimoitu. Oletetaan, että yrityksen kiinteä tuotannontekijä on esimerkiksi tuotantolaitoksen koko k, joka on rajoitettu lyhyellä aikavälillä, mutta muutettavissa pitkällä aikavälillä ja silloin riippuvainen määrästä y, joka halutaan tuottaa. Nyt voidaan kummankin aikavälin tarjontakäyrä ilmaista seuraavasti: Lyhyellä aikavälillä tarjontakäyrä on p MC(y, k), jossa k on kiinteä. Pitkällä aikavälillä tarjontakäyrä on p MC y, k (y), jossa k on muuttuva ja funktio tuotettavasta määrästä. Optimaalisella tuotannon tasolla y* pitkän ja lyhyen aikavälin tarjonta on sama, koska tasolla y* pääoman määrä on kyseiselle tasolle optimaalinen k*. Pitkän aikavälin tarjonta on lyhyen aikavälin tarjontaa joustavampi hinnan suhteen (ja siksi loivempi), koska yrityksellä on enemmän mahdollisuuksia sopeutua valitsemalla eri panoskombinaatioita (katso kuvio 22.6). Kuvio 22.6 Lyhyen ja pitkän aikavälin tarjontakäyrät Lähde: Varian (2006, 396, kuvio 22.8)

10 10 Pitkällä aikavälillä yrityksen voiton on oltava positiivinen, koska muutoin yritys poistuisi markkinoilta. Kirjoitetaan: py c(y) 0, josta saadaan muokkaamalla cy ( ) p p LAC, y eli pitkällä aikavälillä hinnan pitää olla ainakin keskimääräisen kustannuksen suuruinen. Tämä on yhtäpitävä tulos lyhyen aikavälin tarkastelun kanssa. Lyhyellä aikavälillä hinnan tulee olla vähintään keskimääräisten muuttuvien kustannusten suuruinen, jotta yritys tuottaa positiivisen määrän. Pitkällä aikavälillä kaikki kustannukset ovat muuttuvia, joten on sama asia sanoa, että hinnan tulee olla vähintään keskimääräisten kustannusten suuruinen. Graafisesti pitkän aikavälin tarjontakäyrä on se osa MC-käyrästä, joka sijaitsee LAC-käyrän yläpuolella, kuten näkyy kuviossa Kuvio 22.7 Pitkän aikavälin tarjontakäyrä - Lähde: Varian (2006, 397, kuvio 22.9) Kuvio 22.8 näyttää tilanteen, jossa pitkän aikavälin tarjontakäyrä on horisontaalinen suora minimikustannusten kohdalla. Jos siis hinta on vähintään rajakustannusten suuruinen, niin yritys on valmista tarjoamaan mielivaltaisen suuren määrän, muutoin tarjonta on nolla. Tällainen tilanne voi syntyä, jos yrityksen koko tuotannolle pätee vakioiset skaalatuotot. (Muistetaan aiemmasta tarkastelusta, että pitkän aikavälin LAC:n U:n muotoisuus perustui skaalatuottoihin ja oletukseen, että samalle teknologialle pätevät usein erilaiset skaalatuotot tuotannon eri vaiheissa). Vakioisten

11 11 skaalatuottojen tapauksessa rajakustannus jokaiselta lisäyksiköltä on sama millä tahansa tuotannon tasolla, jolloin yritys voi vaivattomasti monistaa tuotantoaan ja tarjota minkä tahansa määrän, kunhan hinta kattaa rajakustannukset. Kuvio 22.8 Pitkän aikavälin tarjontakäyrä kun keskimääräiset kustannukset on vakioiset. Lähde: Varian (2006, 398, kuvio 22.10) 22.7 Yrityksen tarjontafunktio Edellä olemme johtaneet yrityksen tarjontapäätöksen. Yrityksen lyhyen aikavälin tarjontakäyrä on rajakustannuskäyrän se osa, joka on muuttuvien keskimääräisten kustannusten käyrän yläpuolella. Jos markkinahinta on tätä alhaisempi, yritys pitää tuotantoseisokin eikä tuota mitään. Pitkällä aikavälillä yrityksen tarjontakäyrä on keskimääräisten kustannusten yläpuolelle jäävä alue. Jos markkinahinta on alhaisempi, yritys poistuu markkinoilta. Usein on tarpeellista ilmaista yrityksen tarjonta käyrien sijaan funktiona. Voimme ilmaista yrityksen tarjonnan y funktiona hinnasta p: y(p). Usein on kuitenkin käyttökelpoisempaa käyttää ns. käänteistä tarjontakäyrää p(y), joka ilmaisee, minkä hinnan yritys saa myydessään määrän y tuotantoaan.

12 12 Aktivoiva tehtävä 22.1 Yrityksen kustannusfunktio on c ( y) 10y Mikä on sen tarjontakäyrä? Yrityksen tarjontapäätöksen ehdot ovat 1. MC p, '' 2. - y 0 c ja 3. AVC p y * 0

13 13 Aktivoiva tehtävä 22.2 Yrityksen kustannusfunktio on c ( y) 10y Millä tuotannolla sen keskimääräiskustannukset AC minimoituvat?