MINNE MONO KULKEE. Kuvaus myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen polusta

MINNE MONO KULKEE Kuvaus myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen polusta Onko elämäsi mono, kuin vanha lapikas, monet matkat kulkenut Monet tanssit tanssinut ja monet...surut kantanut ja lopuksi suutarilla uudeksi luotu! S.H

MINNE MONO KULKEE Kuvaus myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen polusta Sirpa Hirvimäki ja Maria Wiik-Kortell Oulun yliopisto, Täydentävien opintojen keskus Erityistason traumapsykoterapia koulutus 2011 2014 Ohjaajat Jukka Jylhä ja Jarno Katajisto Marraskuu 2013

Tiivistelmä Opinnäytetyön tarkoitus on selkiyttää käsitteitä myötätuntouupumus ja sijaistraumatisoituminen sekä niiden suojaavia tekijöitä. Tutkimuksen kohderyhmä oli Kokkolan alueella omat yhteystyötahomme verkostot. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin ProQOLtestiä ja aineisto kerättiin webropol-kyselyllä. Keskeisempinä tuloksina näkyy, että suurin osa vastaajista ei koe olevansa myötätuntouupuneita tai sijaistraumatisoituneita. Selvästi kuitenkin näkyy työn kuormittavuus ja suoritus- sekä muutospaine. Pidämme tärkeänä, että ne jotka kokevat olevansa väsyneitä ja uupuneita hakeutuvat tai ohjataan asianmukaiseen hoitoon. Opinnäytetyöstä ja tutkimuksen tuloksista kerrotaan Pienillä Pohjalaisilla päihdepäivillä Kokkolassa 18.11.2013. Keskeisistä käsitteistä ja suojaavista tekijöistä on tehty käsikirja, joka tulee yhteistyöverkostomme käyttöön. Avainsanat: myötätuntouupumus, sijaistraumatisoituminen, suojaavat tekijät Sammandrag Slutarbetets syfte är att bringa klarhet i begreppen empatitrötthet och ställföreträdande traumatisering samt deras skyddande faktorer. Undersökningens fokusgrupp var vårt nätverk av samarbetspartners i Karlebynejden. Som forskningsmetod använde vi oss av ProQOLfrågeformulär och svaren samlades in via en wepropol-enkät. De mest centrala resultaten påvisar, att en stor del av svarandena inte upplever sig vara vara empatitrötta eller ställföreträdande traumatiserade. I svaren syns ändå, hur svarandena upplever att deras jobb är belastande och att de arbetar under prestations- och förändringspress. Vi tycker att det är vikigt, att de som upplever att de är trötta och utbrända, söker sig eller hänvisas till att få ändamålsenlig hjälp. Slutarbetet och enkätens resultat förevisas i Karleby den 18.11.2013 på Små Österbottniska rusmedels- och mentalsvårdsdagar. Vi har gjort en handbok till våra samarbetspartners, där vi beskriver de mest centrala begreppen och skyddande faktorer. Nyckelord: empatitrötthet, ställföreträdande traumatisering, skyddande faktorer

Sisällysluettelo Tiivistelmä... Sammandrag... 1 JOHDANTO... 1 2 TRAUMA, MYÖTÄTUNTOUUPUMUS JA SIJAISTRAUMATISOITUMINEN... 2 2.1 Trauma... 4 2.2.1 Fyysinen trauma... 4 2.2.2 Psyykkinen trauma... 4 2.3 Myötätuntouupumus... 5 2.3.1 Työuupumus... 8 2.4 Sijaistraumatisoituminen... 8 3 OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET... 10 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN... 11 4.1 Aineiston keruu ja tutkimusmenetelmä... 11 4.2 Aineiston analysointi... 12 5 TUTKIMUKSEN TULOKSET... 12 5.1 Taustatiedot... 13 5.1.1 Vastaajien asiakas/ potilasryhmät... 14 5.1.2 Perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöiden kohtaamat asiakas/potilasryhmät... 15 5.3 Myötätuntouupumus työelämässä... 16 5.3.1 Myötätuntouupumuksen kokemuksia perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöillä.... 17 5.4 Loppuun palamisen kokemus... 19 5.4.1 Loppuun palamisen kokemuksia perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöillä.... 20 5.5 Sijaistraumatisoituminen... 23 5.5.1 Sijaistraumatisoitumisen kokemuksia perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöillä... 24 5.6 Myötätuntotyydytys... 26 5.6.1 Myötätuntotyydytyksen kokemuksia perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöillä... 27 5.7 Toimiva työyhteisö ja yhteistyöverkosto... 31 5.7.1 Perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöiden kokemuksia toimivasta työyhteisöstä ja yhteistyöverkostosta... 32 6 POHDINTA... 33

6.1 Johtopäätökset... 34 6.2 Mikä auttaa jaksamaan?... 38 6.2.1 Suojaavat tekijät ja itsehoito... 38 Lähteet... 40 Liitteet... 43 Liite 1... 43 Tutkimuslupa... 43 Liite 2... 47 Sähköposti... 47 Liite 3... 49 Webropol-kysely... 49 Liite 4... 57 Käsikirja... 57

1 1 JOHDANTO Joskus jaksamme ja kestämme enemmän, joskus vähemmän. Olemme jokainen oman monomme kulkijoita. Polkumme varrella on myös muita kulkijoita, jotka vaikuttavat kulkumme suuntaan ja nopeuteen. Kun kohtaamme työpolullamme erilaisia ihmiskohtaloita työkavereita ja asiakkaita saatamme uupua ja väsyä mutta toisaalta myös saada työtyytyväisyyttä. Nämä eri olotilat saattavat aiheuttaa meissä, mutta myös kanssaihmisissämme hämmennystä. Tiedämmekö mitä myötätuntouupumuksella ja sijaistraumatisoitumisella tarkoitetaan ja miten niitä tunnistetaan? Miten työpaikalla huolehditaan ja tunnistetaan työntekijöiden jaksamista? Miten henkisesti raskasta työtä tekevä voi huolehtia itse omasta henkisestä kuntoilustaan? Mistä sitä apua saa, jos ei enää jaksa? Oman työmme kautta olemme kiinnostuneita myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen käsitteistä. Tapaamme työpaikoillamme niin erikoissairaanhoidossa psykiatrian poliklinikalla kuin avohoidossa A-klinikalla, päivittäin vaikeissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Kuuntelemme, myötäelämme ja tunnemme myötätuntoa. Miten voisimmekaan olla tuntematta mitään? Joskus olemme varmaan rajattomia omassa myötätunnossamme. Alennamme suojamuurit. Eläydymme liiaksi asiakkaiden elämään, ongelmiin, tuskaan. Olemme liian lähellä. Asiakkaan hätä ja tuska voi muuttua omaksi hädäksi ja tuskaksi. Asiakkaan epätoivo muuttuu omaksi epätoivoksi. Meille voi tulla stressireaktioita. Väsymme, työsuoritus ei ole enää entisellään, ahdistumme, saatamme muuttua ihmisenä. Auttajat tarvitsevat itse apua. Tämä opinnäytetyö aloitettiin osana Kimpale-hanketta (= lyhenne: keskitetyt ja innovatiiviset päihde- ja niihin liittyvät mielenterveyspalvelut ehjässä palvelukokonaisuudessa asiakkaan eduksi). Kimpale- hankkeessa yhtenä vahvana teemana oli moniammatillisuus poikkisektoraalisessa yhteistyössä päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Hankkeen aikana kehitettiin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toiminnalliseen ja fyysiseen yhteyteen tulevaa Päihdekeskus Porttia. Päihdekeskusta varten laadittiin rajapintayhteistyökumppaneiden kanssa strategia, joka mahdollistaa moniammatillisen yhteistyön ja asiakaslähtöisyyden uudessa

2 päihdekeskuksessa. Tämä opinnäytetyö edustaa mm. rajapintatyöskentelyä ja sen antamaa tukea asiakastyössä. Kimpale- hanke päättyi 31.12.2012. Kehittämistyö jatkuu edelleen Pelipilotti 2013-2015 hankkeessa, jossa tavoitteena on peliongelman tunnistaminen, varhainen puuttuminen ja interventioiden hallinta perus- ja erityispalveluissa. Hanke verkostoi moniammatillisesti alueen toimijoita yli sektorirajojen. Opinnäytetyömme, Kuvaus myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen polusta, tukee ammatillisen osaamisen kehittämistä ja työssä jaksamista. Olemme laatineet käsikirjan Myötätuntouupumus ja sijaistraumatisoituminen. Oireet, suojaavat tekijät ja itsehoito. poikkisektoraaliselle yhteistyöverkostolle (liite 4). Käsikirja tulee olemaan osana mm. Päihdekeskus Portin ja Kiurun Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruskunta-palveluyhtymän palveluiden hoito- ja kuntoutusketjutyöskentelyä. Käsikirjassa kuvataan opinnäytetyömme keskeisiä käsitteitä. Pelipilotti- hanke on tuomassa työkaluja verkoston käyttöön peliongelman hoidossa esim. yhtenäisen hoitomanuaalin laadinta tasalaatuisen asiakastyön tueksi. Laadukas asiakastyö edellyttää empaattista suhdetta työntekijän ja asiakkaan välillä. Käsikirja puolestaan tukee työntekijän jaksamista ja hyvinvointia vaativassa asiakastyössä. Molemmat yhdessä tukevat toinen toistaan ja ovat alueen toimijoiden käytössä. Teimme opinnäytetyömme ammatillisen elämänlaadun asteikon (ProQOL-R) pohjalta. 2 TRAUMA, MYÖTÄTUNTOUUPUMUS JA SIJAISTRAUMATISOITUMINEN Lähestymme käsitteitä trauma, työuupumus, myötätuntouupumus sekä sijaistraumatisoituminen oman kiinnostuksemme mukaan. Olemme eri kirjallisuuden pohjalta ymmärtäneet näitä käsitteitä tapahtumaketjuna prosessina. Tukea tähän käsitykseemme olemme saaneet Päivi Saarisen ET- traumapsykoterapiakoulutuksen Sijaistraumatisoituminen-luennolta huhtikuussa 2013 (myös Jylhä 2012). Taustalla on Beth Hudnall Stammin (2010) kehittämä Ammatillisen elämän laadun asteikko, joka on myötätuntotyydytys- ja uupumustesti. Olemme käyttäneet asteikkoa kyselyssämme jota kuvailemme luvuissa 4 ja 5. Käsitettä myötätuntotyydytys emme lähde tässä opinnäytetyössä tarkemmin avaamaan.

3 Stammin (2010) mukaan ammatillisella elämänlaadulla (professional quality of life) tarkoitetaan auttajan kokonaisvaltaista työtyytyväisyyttä. Ammatilliseen elämänlaatuun sisältyy kaksi eri näkökulmaa: myötätuntotyydytys (compassion satisfication) ja myötätuntouupumus (compassion fatigue). Myötätuntouupumus jakautuu loppuun palaamiseen (burnout) ja sijaistraumatisoitumiseen (secondary trauma). Käsite on voimakkaasti yhteydessä yksilön personalisiin ominaisuuksiin sekä altistumiseen primaariin ja sekundaarisiin traumoihin työympäristössä. Stamm (2010) kuvailee myötätuntotyydytystä ilon tunteena jota voidaan saada kun autetaan ihmisiä työssä. Tällöin saadaan myönteisiä tunteita suhteessa kollegoihin ja suhteessa siihen, mitä voidaan tarjota työpaikalle ja yleensäkin yhteiskunnalle. Loppuun palaamisen oireet ovat yhteydessä kielteisiin tunteisiin kuten väsyminen, välinpitämättömyys/ kyynisyys, viha ja masennus. (Stamm 2010). Sijaistraumatisoitumisessa kyse on sekundaarisesta altistuksesta traumaattisiin kokemuksiin joita yksilö kohtaa työssään auttajana. Oireet ilmenevät aika nopeasti ja näyttäytyvät mm kielteisenä ja pelonsekaisena tunteena, uniongelmina ja takautumina. (Stamm 2010). Stamm: Alla olevassa kaaviossa secondary trauma lla on sama merkitys kun sijaistraumatisoitumisella. Kuvio 1. http://www.proqol.org/compassion_satisfaction.html

4 2.1 Trauma Trauma on kreikan kielestä tuleva sana, jolla tarkoitetaan ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta aiheutuvaa henkistä tai ruumiillista vammaa. Trauma voidaan jaotella fyysiseen ja psyykkiseen traumaan. Kuvailemme muutamalla sanalla fyysistä traumaa ja keskitymme sitten kuvailemaan, mitä tarkoitetaan psyykkisellä traumalla. (Saari 2000, 16). 2.2.1 Fyysinen trauma Fyysinen trauma tarkoittaa fyysistä ulkoisten tekijöiden aiheuttamaa vammaa. Lääketieteessä sana traumapotilas tarkoittaa yleensä potilasta, joka kärsii vakavasta tai hengenvaarallisesta fyysisestä vammasta, jonka seurauksena voi olla esimerkiksi sokki, elintoimintojen pettäminen tai kuolema. (Kivioja 1995, 866; Hakala 2004, 21 26). 2.2.2 Psyykkinen trauma Freud määritteli jo vuonna 1917 psyykkisen trauman kokemukseksi, jossa lyhyessä ajassa mieli joutuu vastaanottamaan sellaisen ärsykkeiden tulvan, jotka ovat liian voimakkaita käsiteltäviksi tavanomaisella tavalla, mikä johtaa pysyviin häiriöihin tavassa, jolla energia toimii. (Saari 2000,16). Pirkko Siltala kuvaa teoksessa Trauman monet kasvot, psyykkisen trauma sisäisenä kokemuksena, että ruumiillisuus ja psyykkisyys ovat ihmisenä olemisen perusmuotoja. Keho ilmaisee itseään ihmisen mielenmaailmassa ja mieli kehossa. Ruumista ja mieltä ei voida erottaa toisistaan, edes tutkimuksia varten, koska silloin kehollinen ja psyykkinen integroituminen ei tapahdu. (Siltala 2002, 241). Psyykkinen trauma tai psyykkinen järkytys ovat pitkäaikaisia mielenterveyteen vaikuttavia haittoja, jotka ovat syntyneet traumaattisten ärsykkeiden ylittäessä tietyn sietokyvyn asteen. Tilannetta pahentaa, jos kokemus ja altistuminen ovat pitkäkestoisia ja/ tai toistuvia. Trauman seurauksena yksilö ei kykene integroimaan traumaattiseen tapahtumaan liittyviä ajatuksia eikä tunteitaan. Traumaattisessa tapahtumassa on usein kyse täydellisestä avuttomuuden tunteesta, minkä aiheuttaa todellinen tai mahdollinen uhka henkeä, ruumiillista koskemattomuutta tai mielenterveyttä kohtaan. Tyypillisiä traumoja ovat esimerkiksi raiskatuksi tuleminen, abortti, vakavan väkivallan kohteena oleminen, joukko-

5 onnettomuudet (pommi-isku, laivaonnettomuus), sotatilanteet ja kidutukset. Traumatisoitumista voi aiheuttaa myös läheisen ihmisen äkkikuolema esimerkiksi murhan, itsemurhan tai muun vastaavan odottamattoman väkivaltaisen tapahtuman seuraamuksena. (Saari 2006, 15 16; Palosaari 2008, 30). Piilouhrit, välillisiä uhreja jotka kokevat kriisitilanteen esim., heidän olisi pitänyt matkustaa onnettomuuteen joutuneessa junassa. Piilouhrit eivät siis olleet paikalla, mutta reagoivat yleensä osittain samalla tavalla, kuin paikalla olleet. Yksilön normaalia ajatusmaailmaa järkytetään, mikä altistaa hänet hämmentyneeseen ja turvattomaan tilaan. Käsittelemätön kriisitilanne voi kuormittaa traumaattiseen tilaan (Saari 2000, 39). Trauma ajatellaan usein häiriötilaksi, raja voi olla liukuva ja eriasteisia tulkintoja tehdään traumatisoitumisen voimakkuuden ja ammatillisen suuntauksen mukaan. (Palosaari 2008, 31). Traumatisoitumiseen liittyvät oireet ovat moninaisia. Tyypillisiä ovat unihäiriöt, masentuneisuus ja ahdistuneisuus joita esiintyy itsenäisenäkin. Yksi vakavimmista trauman seuraamuksista on dissosiatiivinen persoonallisuuden muutos. Dissosiaatiossa pyritään välttämään kosketusta traumamuistoihin ja/tai kokemukseen. Trauman seurauksena menetetään yhteys identiteettiin, muistiin ja tietoisuuden välillä. (van der Hart ym., 2009). 2.3 Myötätuntouupumus On luonnollista, että saatamme kokea myötätuntostressiä, kun asiakkaamme, potilaamme tai joku läheinen ihminen kertoo meille järkyttävästä tai traumaattisesta tapahtumasta. Myötätuntostressi voi olla muutos tunnemaailmassamme tai käyttäytymisessämme, se voi tulla yllättäen ja se voi olla pitkäkestoista. Jos olemme hyvin visuaalisia ihmisiä, näemme ehkä kertomukset mielessämme, ikään kuin elokuvana. Myötätuntostressi voi muuttua myötätuntouupumukseksi, ellei tilanne helpotu tai korjaannu (mm Lindqvist 2012, 100; Gerge 2010, 234 241; Rothschild 2010, 62). Empatia on auttamistyön keskeinen työväline ja aidon vuorovaikutuksen edellytys. Anna Gergen (2011, 22) mukaan sekä myötätuntouupumus (medkänsleutmattning, compassion fatigue) että sijaistraumatisoituminen (ställföreträdande traumatisering, vicarious traumatization) kumpuavat kyvystämme tuntea empatiaa ja Lindqvist (2012, 99) vie tämän pidemmällä sanomalla, että empatia tarkoittaa tietoisuutta toisen kärsimyksestä.

6 Myötätuntouupumuksen taustalla on toistuva toisten ihmisten kärsimyksen jakaminen tai todistaminen (Nissinen 2007, 54 55; 2012, 31) ja tähän voidaan liittää myös halu lievittää kärsimystä sekä poistaa kärsimyksen aiheuttaja (Toivola 2004; Gerge 2010, 45). Rothschildin (2010, 27; 41) mukaan käsite viittaa auttajalle syntyneeseen kärsimykseen ja mm. terapiasuhteessa, terapeutti voi saada emotionaalisen tartunnan tiedostamattomasta empatiasta. Olemme usein alttiimpia myötätuntouupumukselle työuramme alussa. Toisaalta sekä kehitymme että haavoitumme työelämämme aikana, molemmat prosessit ovat samanaikaisesti käynnissä. Eri ajanjaksoina reagoimme eri tavalla. Kokemukset ja tulkinnat ovat aina yksilöllisiä. Kuka tahansa voi oireilla jos [työperäinen] kuormitus on liian suuri, mutta alttius sairastua myötätuntouupumukseen riippuu myös mm. persoonallisuuden, aiempien elämänkokemusten ja [työperäisen] kuormituksen yhteisvaikutuksesta (Gerge 2011, 14; Toivola 2004; Nissinen 2007, 60 61). Nissinen (2007, 57 59) painottaa myötätuntouupumuksen työperäisyyttä huomioiden myös auttajan henkilökohtaisia taustatekijöitä. Myötätuntouupumuksen oireet voivat vaihdella hyvin lievästä tilasta moninaiseen oireiluun. Oireet voivat olla esim. fyysiset stressireaktiot, sisäinen turtuneisuus, kyynistyminen/ pessimismi, ihmissuhdeongelmat elämän eri osa-alueilla sekä ammatillisen itsetunnon heikkeneminen. Työntekijällä saattaa esiintyä tarve suojata itseään synkiltä asioilta joita hän joutuu kohtaamaan eri tilanteissa. Myötätuntouupuneen asenne muuttuu usein kielteiseksi ja synkäksi ja hän saattaa alkaa torjua asiakkaansa ja läheisensä ongelmia. (Nissinen 2007, 55; Gerge 2011, 14 15).

7 Kuvio 2. Myötätuntouupumuksen prosessi. http://www.giftfromwithin.org/html/what-is-compassion-fatigue-dr-charles-figley.html. Charles R. Figley (2001) on kehittänyt mallin jossa hän kuvailee myötätuntostressin ja myötätuntouupumuksen prosessia. Prosessi alkaa altistumisella asiakkaalle/kärsimykselle (exposure to suffering), joka on tiiviisti yhteydessä auttajan kykyyn kokea empatia (empathic ability) ja välittää (concern). Empaattinen reagointi (empathic response) on se tapa, millä auttaja tekee jotain, jotta autettavan kärsimys vähenee. Etäännyttäminen (detachment) tarkoittaa auttajan kykyä asettaa rajoja itsensä ja autettavan välille (vaikka on empaattinen). Työtyytyväisyys (sense of satisfaction) tulee siitä tyytyväisyyden tunteesta, jonka auttaja tuntee kun hän pystyy auttamaan asiakasta/kärsijää. Jäljellä oleva myötätuntostressi (residual compassion stress) on kielteinen tunne ja se hinta, jonka auttaja maksaa auttamistyöstään. Myönteiset kokemukset ja toiminta, kuten työtyytyväisyys ja etäännyttäminen, saattavat helpottaa tätä tunnetilaa. Mikäli altistuminen pitkittyy (prolonged exposure to suffering), tulee takaumia traumaattisista muistoista (tai muita PTSD-oireita) ja auttajan elämässä tapahtuu muita kielteisiä (tai myönteisiä) tapahtumia tai vaatimuksia (other life demands) niin auttaja saattaa sairastua myötätuntouupumukseen.

8 Myötätuntouupumus on merkittävä työperäinen riski, joka aiheuttaa työkyvyttömyyttä, työtehon laskua ja vaikeuksia myös yksityiselämässä. Työterveyshuollon erikoislääkäri Kristiina Toivola (2004) kirjoittaa artikkelissaan Myötätuntouupumus auttajatyön työperäinen riski, että myötätuntouupumus on mahdollista ja hyväkin hoitaa työterveyshuollossa, koska nopea asioihin puuttuminen parantaa hoitotulosta ja ennen kaikkea vähentää kärsimystä. 2.3.1 Työuupumus Sinnittelemme usein työssämme vaikka olisimme väsyneitä ja uupuneita. Venytämme työpäiviä, jätämme lounaan syömättä tai syömme sen pikaisesti silloin kun kerkeämme. Työkännykkä saattaa kulkeutua mukaan kotiin, koska lupaamme asiakkaille, että soitamme heille illalla tai viikonloppuna. Tekemättömät työt aiheuttavat huonoa omatuntoa. Työn ja vapaa-ajan raja alkaa häilyä. Kun keho ja mieli alkavat oireilla, yritämme ehkä olla välittämättä kehon lähettämistä signaaleista. Uniongelmat, päänsärky ja muut särkytilat tai muutokset mielialassa saavat meidät ottamaan yhteyttä työterveyteen. Työstressi ei aina johda työuupumukseen. Kohtuullinen stressi tuo jaksavuutta ja mielekkyyttä työhön ja työkuvaan. Liiallinen, kuluttava stressi tuo työhön negatiivisia näkökulmia ja kielteisiä ajatuksia. Kun kyseessä on työntekijä, joka työskentelee auttamistyössä, asiakkaiden ja potilaiden kanssa, joille on tapahtunut ikäviä ja järkyttäviä asioita, kyseessä voi olla myötätuntouupumus tai sijaistraumatisoituminen. Myötätuntouupumus ja sijaistraumatisoituminen ovat eri asioita kun työuupumus. (Nissinen 2007, 26 27). 2.4 Sijaistraumatisoituminen Siedämme tunteitamme yhä huonommin [työ]stressin lisääntyessä. Tämä voi olla yhteyksissä sijaistraumatisoitumiseen, varsinkin terapiatyötä tekevillä, jotka työssään kohtaavat traumatisoituneita ihmisiä. Rotschild (2010, 28 29) kuvailee miten asiakkaan traumakertomukset voivat tartuttaa terapeuttia ja vaikuttaa terapeutin hermostoon sijaiskokemuksena. Rotschild (2010) kirjoittaa kirjassaan Apua auttajalle selkeästi mitä [auttajan] aivoissa ja kehossa tapahtuu silloin, kun hän on rauhallinen ja mitä tapahtuu kun hän on stressitilanteessa. Voimakkaassa stressitilanteessa aivojen toiminta muuttuu,

9 autonominen hermosto kytkeytyy päälle ja valmistelee kehoa taistelemaan, pakenemaan tai jähmettymään. Voidaan ehkä puhua tunne-elämän häiriöstä, jossa auttajalle tulee muutoksia mielessä, tunteissa ja kehossa (Lindqvist 2012, 99). Jukka Jylhä (2012, diat 3 ja 4) on listannut konkreettiset sijaistraumatisoitumisen oirekuvat. Yleiset oireet voivat olla seuraavia: Ei ole energiaa ja aikaa itselle Yhteys läheisiin ohenee ja katkeilee Vetäytyminen sosiaalisesta elämästä Väkivaltaa kohtaan tunnettu herkistyminen kasvaa Kyynisyys Yleistynyt epätoivo ja toivottomuus Painajaisunet Erityiset oireet voivat olla seuraavia: Oman elämän viitekehys vaurioituu Muutoksia omassa identiteetissä, maailmankuvassa ja henkisyydessä Kapasiteetti ylläpitää sisäistä tasapainoa vähenee (voimakkaiden tunteiden sietokyky, tunne elossa olon ja rakastetuksi tulon oikeutuksesta ja kyky välittää toisista) Heikentyneet minän voimavarat (itseä koskevan tiedostamisen taidot, kanssakäymiseen ja itsensä suojelemiseen liittyvät taidot) Vaurioituneet psykologiset tarpeet ja uskomukset (turvallisuus, kunnioitus, luottamus, hallinta ja intimiteetti) Muistin ja havaitsemisen muutoksia (mm. mieleen tunkeutuvia mielikuvia, dissosiaatiota, depersonalisaatiota) Autettavien tarinat eivät sinänsä uuvuta auttajaa, vaan sen tekevät tarinoiden aiheuttavat muutokset auttajan ajattelu- ja kokemusmaailmassa (Nissinen 2007, 138 139). Gerger (2011, 43) puhuu henkisestä tai eksistensiaalisesta kriisistä joka aktivoituu auttajassa, kun hän jatkuvasti asiakkaiden traumatarinoiden kautta on kosketuksessa kärsimyksen,

10 laiminlyönnin, hyväksikäytön ja pahuuden kanssa. Tämä vaikuttaa myös kognitiivisiin skeemoihimme, siihen, mitä ajattelemme itsestämme ja maailmasta. Vaikutukset tunkeutuvat kaikkialle: työhön, yksityiselämään, turvallisuuden tunteeseen, itsetuntoon. Koivusen (2009) kuvaus siitä, miten hän sairastui sijaistraumatisoitumiseen työskennellessään Turkin Kurdistanissa ja Helsingissä sosiaalityöntekijänä on koskettava ja kuvauksessa näkyy mm Rotschildin (2010) kuvailemia sijaistraumatisoitumisen elementtejä ja sitä, kuinka salakavalasta ja pitkästä prosessista on kyse. Sijaistraumatisoituminen on yleensä lievempi kuin asiakkaiden kriisireaktiot tai posttraumaattiset tilat, mutta voi hoitamattomana johtaa siihen, että auttajalla täyttyy psykiatriset diagnoosit. Tiedostamaton sijaistraumatisoituminen voi vaikuttaa asiakastyöskentelyyn mm. ohjaamalla työskentelyä pois terapeutin liian hankalaksi kokemista aiheista ja asioista. Ammatilliset puutteet eivät ole syy sijaistraumatisoitumiseen. (Nissinen 2007). Kyse on ammattitaudista, jonka muodostuminen on prosessinomainen, ei yksittäinen tapahtuma. (Jylhä 2012, dia 1). Jos meillä on suojautumiskeinoja pystymme suojaamaan itseämme myötätuntouupumukselta ja sijaistraumatisoitumiselta. Auttamistyössä olemme itse vastuussa myös itsestämme. Sijaistraumatisoitumiselta suojaa tietoisuus itsestä, omista tarpeista ja voimavaroista. Tietoisuudessa elämän, kehon ja mielen eri osa-alueet ovat tasapainossa ja ovat yhteydessä itseen ja toisiin. Nämä lähtökohdat toimivat sijaistraumatisoitumisen suojina tietoisuus, tasapaino ja yhteys jotka tapahtuvat ammatillisella, henkilökohtaisella ja organisatorisella tasolla. (Saarinen 2013, diat 20 23). 3 OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET Opinnäytetyömme tavoitteena on tehdä traumaviitekehys sekä traumapsykoterapia tunnetuksi yhteistyötahoille. Opinnäytetöitä luetaan kuitenkin yleensä harvoin. Tämän johdosta olemme päättäneet tehdä käsikirjan jossa käsitteitä myötätuntouupumus, sijaistraumatisoituminen, oireet, toimiva työyhteisö ja yhteistyöverkosto suojaavana tekijänä sekä itsehoito kuvataan lyhyesti. Toivomme, että käsi-kirja avaisi näitä käsitteitä ja toisi apua hänelle joka sitä tarvitsee. Pyrkimyksemme on osoittaa työhyvinvoinnin tärkeys niin yksilökohtaisesti kuin työorganisaation vastuunkannon kautta. Tavoitteenamme on että käsikirjan lukija

11 tunnistaa mitä myötätuntouupumuksella ja sijaistraumatisoitumisella tarkoitetaan ja miten niitä tunnistetaan. Mielestämme on tärkeätä tuoda näkyväksi miten henkisesti raskasta työtä tekevä voi huolehtia itse itsestään. Haluamme myös tuoda esille, mistä sitä apua saa, jos ei enää jaksa. 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 4.1 Aineiston keruu ja tutkimusmenetelmä Tutkimus on kvantitatiivinen ja empiirinen aineisto kerättiin webropol-kyselyllä (Liite 3) laajalle yhteistyö-verkostolle Kokkolan kaupungin alueella. Kysely tehtiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Tutkimuslupa (Liite 1) haettiin seuraavilta tahoilta: Kiuru Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito ja peruspalvelukuntayhtymä, Kokkolan kaupungin sosiaali- ja terveyskeskus, Kokkolan kaupungin sivistyskeskus, Työplus, Poliisi, Rikosseuraamuslaitos, Kokkolan suomalainen seurakunta, Karleby svenska församling, Ventuskartano ry, Kokkotyösäätiö sekä Kokkolan ensi- ja turvakoti. Kyselyä lähetettiin sähköpostitse yhteensä 687 yksittäiselle työntekijälle. Ensimmäinen kysely lähetettiin 4.2.2013 ja muistutus lähetettiin 18.4.2013, mutta osa muistutuksista jäi lähettämättä estyneisyyden takia. Kyselyiden määräpäivä oli 25.2.2013. Webropolkyselyllä kerättiin ensinnäkin taustatietoa vastaajasta. Kartoitimme mitkä ovat yksittäisen työntekijän jaksamisen voimavarat ja sitä mitä mahdollisuuksia ja menetelmiä löytyy sijaistraumatisoitumisen ehkäisemiseksi. Halusimme tietää, mikä työssä uuvuttaa sekä miten traumatisoituminen ja sijaistraumatisoituminen näkyvät omassa työssä ja työyhteisössä. Tutkimusmenetelmän teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Beth Hudnall Stammin (2010) kehittämää Professional quality of life scale -systeemimenetelmää jossa kyselylomakkeen kautta lähestytään erilaisia auttajien työssä jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä. Kyselyssä käytettiin hyväksyttyä suomenkielistä versiota englanninkielisestä ProQOL- mittarista. Testi on vapaasti käytettävissä mutta sanamuotoihin ei saa tehdä muutoksia eikä kysymyksiä saa jättää pois. Testissä [auttaja] sana on hakasuluissa ja sitä sana voi muuttaa jotta se vastaa testin kohderyhmää. Meidän kohderyhmälle auttaja sana sopi hyvin. Webropol-kyselymme sisälsi myös muita kysymyksiä kun ProQOL-testissä

12 olevia. Testi on mielestämme mielenkiintoinen, koska siinä mitataan sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia ammatillisessa elämänlaadussa. 4.2 Aineiston analysointi Webropol-kysely on kansainvälinen sähköinen tutkimustyökalu. Kyselyn tekijällä pitää olla kyselyn käyttöoikeudet. Pohjanmaan maakuntien päihdetyön kehittämiskeskuksen kehittämissuunnittelija Saara Lång, on ollut tukenamme webropol-kyselyn käytännön toteutuksessa ja sen käytön opastuksessa. Kyselyn analysointi tehtiin webropolin omalla ohjelmalla. ProQOL-testissä on omat asteikot ja pisteytysohjeet ja olemme aineiston analysoinnissa noudattaneet niitä. Tutkimuksessa on huomioitu vastaajien anonymiteetti. Sähköisestä kyselystä ei ilmene kyselyn yksittäisen vastaajaan henkilöllisyyttä, eikä vastaajia voida kytkeä tiettyyn työpaikkaan. 5 TUTKIMUKSEN TULOKSET Saimme kyselyn tulokset käyttöömme 26.2.2013. Analysoitavana oli hyvin laaja aineisto ja pystymme tässä opinnäytetyössä avaamaan vain keskeisiä tuloksia. Tulokset ovat vain suuntaa antavia. Yksilöllisiä kokemuksia ei avata tässä analyysissä. Emme myöskään ole tehneet vertailuja vastaajien henkilötietojen tai muun taustatiedon välillä. Ristiintaulukoinnin kohteeksi valitsimme omat työpisteemme. Muille vastaajille lähetetään vastaustulokset heidän oman organisaation työpaikalle. Vastauksia kyselyyn tuli yhteensä 164 ja vastausprosentti jäi alhaiseksi: 23,87 %. Suomenkieliseen kyselyyn vastasi 143 henkilöä ja ruotsinkieliseen 21 henkilöä. Analyysissä näiden kyselyiden tulokset on yhdistetty.

13 5.1 Taustatiedot Kyselyyn vastanneista noin 70 % oli naisia ja 30 % miehiä. Kuvio 3. Henkilötiedot. Vastaajien määrä: 164. Suurin osa vastaajista oli keski-ikäisiä (40 59-vuotiaita), vähiten vastaajia oli yli 60- vuotiaissa (6 %) ja 20 29-vuotiaissa (12 %). Kuvio 4. Ikä. Vastaajien määrä: 164. Vastaajista suurin osa (109 henkilöä, 67 %) elivät avo- tai avioliitossa jossa on lapsia. Yksinasuvia oli 26 (15 %) ja avo- tai avoliitossa jossa ei lapsia, oli 29 (18 %). Opistotason koulutuksen omaavia oli 43 %. Toiseksi eniten oli ammattikorkeakoulun käyneitä 27 %. Vähiten oli koulutasoisia koulutuksia 8 %. Kuvio 5. Koulutus. Vastaajien määrä: 164. Vakituisessa työsuhteessa oli 88 %. Määräaikaisissa työsuhteissa oli 7 %, sijaisia oli 3 %. Kuvio 6. Työsuhde: Vastaajien määrä: 164. Eniten vastauksia tuli poliisilta/rikosseuraamuslaitokselta 20 (12 %) ja toiseksi eniten perusterveydenhuollosta 19 (11,7 %). Vähiten vastauksia tuli sivistystoimesta 3 (2 %) ja työvalmennuksesta 3 (2 %).

14 Kokoaikaisia työntekijöitä oli 146 (89 %) ja osa-aikaisia työntekijöitä 18 (11 %). Suurimmalla osalla vastaajista, 43 % (eli yhteensä kaikki työssäoloaika), oli pitkä työssäoloaika, 20 vuotta ja yli. Toiseksi eniten oli 1 5 vuotta ja 11 15 vuotta työskennelleet. Kuvio 7. Työssäoloaika: Vastaajien määrä: 164. 5.1.1 Vastaajien asiakas/ potilasryhmät Vastaajista 84 % ilmoittivat kohtaavansa elämäkriisissä olevia asiakkaita/ potilaita, eli tämä on vastaajien tavallisin asiakas/potilasryhmä. Toiseksi tavallisin on moniongelmaiset asiakkaat (kaksoisdiagnoosi tms.) 70 %. Päihdeasiakkaita ja diagnosoituja mielenterveysongelmaisia on 67 %. Huomattava osa on psyykkisesti traumatisoituneet asiakkaat/ potilaat jotka näkyvät potilasryhmissä 62 %. Vähiten näkyy työuupumuksen sekä myötätuntouupumuksen takia hoitoon hakeutuvat asiakas/potilasryhmät.

15 Kuvio 8. Asiakas/ potilasryhmät joiden kanssa vastaajat työskentelevät. Vastaajat pystyivät valitsemaan useamman vaihtoehdon. 5.1.2 Perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöiden kohtaamat asiakas/potilasryhmät Tässä kuviossa vertaillaan perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijät kohtaamia asiakasryhmiä. Haluamme painottaa, että tulokset ovat suuntaa antavia. Tulosten mukaan, näyttää siltä, että perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluissa kohdataan enemmän elämänkriisissä olevia, enemmän diagnosoimattomia mielenterveyspotilaita, enemmän fyysisesti traumatoistuneita, päihdeongelmaisia, muista riippuvuuksista (kuin päihteet) kärsiviä, väkivaltaisia ja moniongelmaisia asiakas/potilasryhmiä kun mitä psykiatrian avohuollon työntekijät kohtaavat työssään. Psykiatrian avohuollon työntekijät kohtaavat työssään hivenen enemmän diagnosoituja mielenterveysongelmaisia, psyykkisesti traumatisoituneita, työuupumuksen vuoksi hoitoon hakeutuneita ja suisidaalisia asiakas/potilasryhmiä kuin perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden työntekijät.

16 Kuvio 9. Asiakas/ potilasryhmät joiden kanssa perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijät työskentelevät. Vastaajat pystyivät valitsemaan useamman vaihtoehdon. 5.3 Myötätuntouupumus työelämässä Suurin osa vastaajista (65 %) eivät koe myötätuntouupumusta työelämässä ja 70 % pystyvät palautumaan nopeasti päivittäisestä kuormituksesta tai vaikeasta olotilasta. 14 % kokivat, että vaikeat traumaattiset tapahtumat tai ongelman kohtaaminen vaikuttivat heihin voimakkaasti. He kokivat myös olevansa koko ajan riittämättömiä. Vain 5 % kokevat ylikuormitusta omista käsittelemättömistä henkilökohtaisista ongelmista ja pari prosenttia vastaajista ovat menettäneet toivon tunteen.

17 Kaavio 1. Myötätuntouupumus työelämässä Myötätuntouupumus on työperäistä uupumista, joka syntyy jatkuvasta yhteydestä henkisesti kuormittaviin tilanteisiin ja asioihin. Valitse seuraavista vaihtoehdoista itseäsi lähinnä oleva lause ( voit valita useampia vaihtoehtoja) Vastaajien määrä: 164 MYÖTÄTUNTOUUPUMUS TYÖELÄMÄSSÄ Henkilökohtaiset ongelmani vaikuttavat usein ammatilliseen rooliini. 6,71% Perhejäsenet, ystävät ja työkaverit eivät ymmärrä tilanteeni. 6,1% Minusta myös pienet muutokset ovat väsyttäviä. (13) 7,93% Näyttää siltä, etten pystykään palautumaan nopeasti päivittäisestä kuormituksesta tai vaikean tapahtuman jälkeen. (35) 21,95% Vaikeiden traumaattisten tapahtumien tai ongelmien kohtaaminen vaikuttavat minuun voimakkaasti (23) 14,02% Asiakkaani/potilaani stressi vaikuttaa minuun syvällisesti 6,1% Olen menettänyt toivon tunteeni 2,44% Tunnen olevani koko ajan riittämätön (23) 14,02% Olen ylikuormittunut omista käsittelemättömistä henkilökohtaisista ongelmistani 4,88% En koe olevani uupunut (106) 65,24% 5.3.1 Myötätuntouupumuksen kokemuksia perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöillä. Kaaviossa 2 hyvin merkittävä alueena nähdään uupumuksen kokemus. Siinä missä 80 % psykiatrian avohuollon työntekijöistä ilmoittaa, etteivät koe olevansa uupuneita, niin liki 60 % perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden työntekijöistä kokevat olevansa uupuneita.

18 Kaavio 2. Myötätuntouupumuksenkokemuksia perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöillä Vastaajien määrä: 164 Henkilökohtaiset ongelmani vaikuttavat usein ammatilliseen rooliini. Perhejäsenet, ystävät ja työkaverit eivät ymmärrä tilanteeni. Minusta myös pienet muutokset ovat väsyttäviä. Näyttää siltä, etten pystykään palautumaan nopeasti päivittäisestä kuormituksesta tai vaikean tapahtuman jälkeen. Vaikeiden traumaattisten tapahtumien tai ongelmien kohtaaminen vaikuttavat minuun voimakkaasti Asiakkaani/potilaani stressi vaikuttaa minuun syvällisesti Organisaatio Perusterveydenhuollon päihdeja mielenterveyspalvelut (N=12) Psykiatrian avohoito ( erikoissairaanhoito) (N=10) 8,33% 0% 0% 0% 25% 0% 25% 20% 33,33% 10% 8,33% 10% Olen menettänyt toivon tunteeni 0% 0% Tunnen olevani koko ajan riittämätön 16,67% 10% Olen ylikuormittunut omista käsittelemättömistä henkilökohtaisista ongelmistani 8,33% 0% En koe olevani uupunut 41,67% 80% Päihde- ja mielenterveystyöntekijät kokevat myös useammin väsyvänsä myös pienistä muutoksista ja että vaikeiden traumaattisten tapahtumien tai ongelmien kohtaaminen vaikuttavat syvällisesti. Koetaan myös enemmän riittämättömyyttä ja että palautuminen päivittäisestä kuormituksesta tai vaikeiden tapahtumien jälkeen on hitaampaa. Kukaan vastaajista ei ole menettänyt toiveentunnettaan ja kaikilla on kokemus siitä, että heidän tilanteensa ymmärretään.

19 5.4 Loppuun palamisen kokemus Kaavion 3:n väittämissä pyydettiin vastaajia kuvailemaan kokemuksiaan omista tunne- ja olotiloista. Merkittävä osa (61 %) vastaajista eivät kokeneet, että heillä olisi loppuun palamisen kokemuksia tai että heillä on vain harvoin tällaisia kokemuksia. Missään väittämässä ei tullut korkeita loppuun palaamisen pisteitä. Kuitenkin 44 % vastaajista kokee olevansa joskus tai useasti väsyneitä ja loppuunkulutettuja. Kielteisiä ajatuksia työtä kohtaan joskus tai useammin kokee 38 % vastaajista. 44 % kokee joskus tai useammin, että saavuttavat työssä vähemmän kun heidän tulisi tehdä. Kaavio 3. Loppuun palamisen kokemus. Valitse seuraavista numeroista omaa kokemustasi parhaiten kuvaava vaihtoehto. 1= Ei vastaa kokemuksiani 2=Vastaa harvoin kokemuksiani 3=Vastaa joskus kokemuksiani 4=Vastaa usein kokemuksiani 5=Vastaa erittäin usein kokemuksiani Vastaajien määrä: 164 1 2 3 4 5 Yhteensä Keskiarvo Olen tuntenut itseni heikoksi, väsyneeksi ja loppuunkulutetuksi työssäni 26,83% 26,83% 31,71% 12,8% 1,83% 164 2,36 Minulla on kielteisiä ajatuksia työtäni kohtaan 22,56% 39,63% 26,83% 8,54% 2,44% 164 2,29 Olen töykeämpi tai vähemmän ystävällinen ihmisille, kun mitä he ehkä ansaitsisivat 50% 37,8% 10,37% 1,22% 0,61% 164 1,65 Ärsyynnyn helpommin työssä ilmeneviin pieniin ongelmiin tai työkaverit ja organisaatio ärsyttävät minua 29,88% 34,76% 21,95% 12,2% 1,22% 164 2,2 Tunnen olevani väärinymmärretty tai vähän arvostettu työkavereitteni taholta 51,22% 27,44% 12,8% 6,1% 2,44% 164 1,81 Minulla ei ole ketään, jonka kanssa keskustella stressaavista kokemuksista 63,41% 22,56% 9,76% 3,66% 0,61% 164 1,55 Minulla on tunne, että saavutan vähemmän kuin minun pitäisi 31,1% 25% 28,66% 12,8% 2,44% 164 2,3

20 Kuormitun painostuksen tunteesta, että minun pitäisi onnistua 37,2% 31,1% 23,17% 7,93% 0,61% 164 2,04 Minulla on tunne siitä, ettei työ anna minulle sitä, mitä haluaisin 32,93% 29,88% 25,61% 7,93% 3,66% 164 2,2 Minulla on tunne siitä, että olen väärässä organisaatiossa tai väärässä työssä 51,22% 27,44% 10,37% 6,71% 4,27% 164 1,85 Tunnen turhautumista joistakin työni osa-alueista 10,98% 36,59% 26,83% 20,12% 5,49% 164 2,73 Minulla on tunne siitä, että poliittiset päätökset tai byrokratia estävät minua tekemästä hyvää työtä 16,46% 29,27% 26,83% 18,29% 9,15% 164 2,74 Minusta tuntuu siltä, että minulla on enemmän työtä kuin minun on mahdollisuus tehdä 14,63% 19,51% 33,54% 22,56% 9,76% 164 2,93 Minusta tuntuu siltä, ettei minulla ole aikaa tehdä hyvää ja laadukasta työtä 12,8% 31,71% 31,1% 18,9% 5,49% 164 2,73 Minusta tuntuu siltä, että en ehdi suunnitella työtäni niin paljon kuin haluaisin 18,9% 23,78% 31,71% 18,29% 7,32% 164 2,71 Yhteensä 31,34% 29,55% 23,41% 11,87% 3,82% 2460 2,27 Byrokratia, liiallinen työmäärä ja työkiireet uuvuttavat vastaajia joskus tai usein. Koetaan, että työtä ei ehditä tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Tämäntyyppisistä väittämistä tuli suurimmat keskiarvot (2,71 2,93). Myönteistä on, että suuri osa vastaajista kokee, että heillä on joku jonka kanssa voivat keskustella stressaavista kokemuksista. On myös tunne siitä, että työkaverit ymmärtävät ja arvostavat heitä. Työkiireistä huolimatta jaksetaan olla ystävällisiä ja koetaan, että työpaikka on se oikea. 5.4.1 Loppuun palamisen kokemuksia perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöillä. Vastausten perusteella näyttää siltä, että perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden työntekijät kokevat itsensä väsyneemmiksi (kuvio 11) kuin psykiatrian avohuollon työntekijät. Työtä kohtaan on enemmän kielteisiä ajatuksia (kuvio 12)

21 ja on useammin tunne siitä, että saavuttaa vähemmän työssä kuin pitäisi (kuvio 17). Koetaan myös useammin turhautumista joistakin työn osa-alueista (kuvio 21). Sekä päihde- ja mielenterveyspalveluiden työntekijät että psykiatrian avohuollon työntekijät kokevat, että byrokratia ja poliittiset päätökset ovat hyvän työn tekemisen este (kuvio 22) ja toisaalta myös ärsyynnytään miltei yhtä usein työssä ilmeneviin pieniin ongelmiin tai työkavereille tai organisaatiolle (kuvio 14). Molemmissa organisaatioissa koetaan, että työkaverit arvostavat ja ymmärtävät (kuvio 15) ja on myös joku, jonka kanssa keskustella stressaavista kokemuksista (kuvio 16). Koetaan myös, että on enemmän työtä kuin mitä on mahdollista tehdä (kuvio 23) ja ettei ole aikaa tehdä hyvää ja laadukasta työtä (kuvio 24). Työn suunnitteluun halutaan enemmän aikaa (kuvio 25). Tämän osion keskiarvo oli 2,25. Kuvioiden numerointi tarkoittaa seuraavaa: 1= Ei vastaa kokemuksiani 2=Vastaa harvoin kokemuksiani 3=Vastaa joskus kokemuksiani 4=Vastaa usein kokemuksiani 5=Vastaa erittäin usein kokemuksiani. 11. Olen tuntenut itseni heikoksi, väsyneeksi ja 12. Minulla on kielteisiä ajatuksia työtäni loppuunkulutetuksi työsäni kohtaan 13. Olen töykeämpi tai vähemmän ystävällinen 14. Ärsyynnyn helpommin työssä ihmisille, kun mitä he ehkä ansaitsisivat ilmeneviin pieniin ongelmiin tai työkaverit ja organisaatio ärsyttävät minua 15. Tunnen olevani väärinymmärretty 16. Minulla ei ole ketään, jonka kanssa tai vähän arvostettu työkavereitteni taholta keskustella stressaavista kokemuksista

22 17. Minulla on tunne, että saavutan vähemmän 18. Kuormitun painostuksen tunteesta, kuin minun pitäisi että minun pitäisi onnistua 19. Minulla on tunne siitä, ettei työ anna 20. Minulla on tunne siitä, että olen minulle sitä, mitä haluaisin väärässä organisaatiossa tai väärässä työssä 21. Tunnen turhautumista joistakin työni 22. Minulla on tunne siitä, että poliittiset osa-alueista päätökset tai byrokratia estävät minua tekemästä hyvää työtä 23. Minusta tuntuu siltä, että minulla on 24. Minusta tuntuu siltä, ettei minulla ole enemmän työtä kuin minun on aikaa tehdä hyvää ja laadukasta työtä mahdollisuus tehdä 25. Minusta tuntuu siltä, että en ehdi suunnitella työtäni niin paljon kuin haluaisin Kuviot 11 25. Loppuun palamisen kokemuksia perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöillä.

23 5.5 Sijaistraumatisoituminen Kysymyksessä oli väittämiä/ kokemuksia, joiden oli tarkoitus kuvata sitä, miten vastaaja on kokenut näitä asioita viimeisen kolmenkymmenen päivän aikana. Kaavio 4. Sijaistraumatisoituminen Sijaistraumatisoituminen on tunne-elämän häiriö, jossa ongelmaisten ihmisten kanssa työtä tekevät henkilöt alkavat kokea samanlaisia oireita kuin työnsä kohde. Se ei ole sama asia kuin loppuun palaminen. Valitse seuraavista vaihtoehdoista se numero, joka parhaiten kuvaa sitä miten olet kokenut asioita viimeisen kolmenkymmenen päivän ajan 1= ei koskaan 2= harvoin 3= silloin tällöin 4= usein 5= hyvin usein Vastaajien määrä: 164 1 2 3 4 5 Yhteensä Keskiarvo Mieltäni askarruttaa useampi henkilö kuin se, jota juuri sillä hetkellä olen [auttamassa] 35,37% 40,24% 15,85% 8,54% 0% 164 1,98 Säpsähdän ja reagoin vahvasti odottamattomiin ääniin 60,98% 28,66% 5,49% 3,05% 1,83% 164 1,56 Minun on vaikea erottaa auttamistyö yksityiselämästäni 64,02% 26,22% 6,71% 3,05% 0% 164 1,49 Luulen, että auttamieni ihmisten traumaattinen stressi on ehkä vaikuttanut minuun 50% 34,76% 12,2% 3,05% 0% 164 1,68 [Auttamis]työstäni johtuen, olen joutunut eri asioista vastakkainasetteluun ihmisten kanssa 41,46% 35,37% 15,85% 5,49% 1,83% 164 1,91 Tunnen olevani allapäin, johtuen niistä traumaattisista kokemuksista joita auttamillani ihmisillä on 50% 38,41% 10,98% 0,61% 0% 164 1,62 Minusta tuntuu siltä, että koen sitä traumaa, jota jollakulla auttamallani ihmisellä on ollut 75% 21,34% 3,05% 0,61% 0% 164 1,29 Vältän joitakin toimintoja tai tilanteita, koska ne muistuttavat minua asiakkaitteni pelottavista tapahtumista 82,32% 15,85% 1,22% 0,61% 0% 164 1,2 [Auttamiseni] aiheuttaa minulle tunkeutuvia ja pelottavia ajatuksia 84,76% 14,02% 1,22% 0% 0% 164 1,16 En kykene muistamaan tärkeitä asioita työstäni traumatisoituneiden ihmisten kanssa 75,61% 21,95% 2,44% 0% 0% 164 1,27 Yhteensä 61,95% 27,68% 7,5% 2,5% 0,37% 1640 1,52

24 Eniten hajontaa vastauksissa oli viidennessä väittämässä: [Auttamis]työstäni johtuen, olen joutunut eri asioista vastakkaisasetteluun ihmisten kanssa. Vastaajista 77 % koki, ettei näin ole koskaan tai harvoin. Merkityksellistä oli myös ensimmäinen kysymys, jossa liki 76 % vastaajista ilmoitti, että heidän mieltään askarruttaa useampi henkilö kuin se, jota juuri sillä hetkellä on auttamassa. Harvinaista on, että auttaminen aiheuttaisi tunkeutuvia tai pelottavia ajatuksia vastaajille tai etteivät he muistaisi tärkeitä asioita työstään traumatisoituneiden ihmisten kanssa. Sijaistraumatisoitumisen kokemukset olivat kauttaaltaan alhaisia. Melkein 90 % vastaajista ilmoitti, että heillä on harvoin tai ei koskaan sijaistraumatisoitumisen oireita. 5.5.1 Sijaistraumatisoitumisen kokemuksia perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöillä Päihde- ja mielenterveyspalveluiden työntekijöiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöillä ei tämän kyselyn mukaan ole ongelmia muistaa tärkeitä asioita työstään traumatisoituneiden ihmisten kanssa (kuvio 35). Harvinaista on, että [autettavien] ongelmat aiheuttaisivat työntekijöille tunkeutuvia tai pelottavia ajatuksia (kuvio 34). Ei myöskään tunnu siltä, että koettaisiin sitä traumaa, jota jollakulla [autettavalla] ihmisellä on ollut (kuvio 32) eikä vältetä joitakin toimintoja tai tilanteita, koska ne muistuttavat asiakkaiden pelottavista tapahtumista (kuvio 33). Silloin tällöin (33 %) koetaan päihde- ja mielenterveyspalveluiden työntekijöiden keskuudessa, että joudutaan eri asioissa vastakkainasetteluun ihmisten kanssa johtuen auttamistyöstä (kuvio 30). Molemmissa organisaatiossa muutamilla työntekijöillä on silloin tällöin kokemuksia siitä, että auttamien ihmisten traumaattinen stressi on ehkä vaikuttanut heihin (kuvio 29). Vaikeuksia ei kuitenkaan ole erottaa auttamistyö yksityiselämästä (kuvio 28). Harvoin tai silloin tällöin vastaajilla on tunne siitä, että he ovat allapäin johtuen niistä traumaattisista kokemuksista, joita auttamilla ihmisillä on (kuvio 31). Tämän osion keskiarvo oli 1,49.

25 Kuvioiden numerointi tarkoittaa seuraavaa: 1= ei koskaan 2= harvoin 3= silloin tällöin 4= usein 5= hyvin usein 26. Mieltäni askarruttaa useampi henkilö kuin se, 27.Säpsähdän ja reagoin vahvasti jota juuri sillä hetkellä olen [auttamassa] odottamattomiin ääniin 28. Minun on vaikea erottaa auttamistyö 29. Luulen, että auttamieni ihmisten yksityiselämästäni traumaattinen stressi on ehkä vaikuttanut minuun 30. [Auttamis]työstäni johtuen, olen joutunut 31. Tunnen olevani allapäin, johtuen eri asioista vastakkainasetteluun niistä traumaattisista kokemuksista ihmisten kanssa joita auttamillani ihmisillä on 32. Minusta tuntuu siltä, että koen sitä traumaa, 33. Vältän joitakin toimintoja tai tilanteita, jota jollakulla auttamallani ihmisellä on ollut koska ne muistuttavat minua asiakkaitteni pelottavista tapahtumista

26 32. [Auttamiseni] aiheuttaa minulle 33. En kykene muistamaan tärkeitä asioita tunkeutuvia ja pelottavia ajatuksia työstäni traumatisoituneiden ihmisten kanssa Kuviot 26 35. Sijaistraumatisoitumisen kokemuksia perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöillä. 5.6 Myötätuntotyydytys Tämän kysymyksen tarkoitus oli tutkia, kuinka paljon ammatillista tyytyväisyyttä vastaajat saavat työstään. Väittämiä oli yhteensä 10. Noin 70 % ilmoitti, että työ antaa heille usein tai hyvin usein tyytyväisyyttä. Koetaan, että oma työ on merkityksellistä, että se vahvistaa ja tunnetaan iloa ihmisten auttamisesta. Muutama prosentti vastaajista kokee kuitenkin, etteivät he pidä työstään auttajana, ja 36 % iloitsevat vain silloin tällöin tai harvemmin siitä, että valitsivat tämän työn. Tässä kysymyksessä oli suuri hajonta. Pienin keskiarvo: 3,39 tuli väittämästä Olen tyytyväinen siihen miten pysytyn seuraamaan tietokehitystä omalla ammattialueellani. Yli puolet vastaajista on silloin tällöin tai harvemmin tyytyväisiä siihen, miten pystyvät seuraamaan tietokehitystä omalla ammattialueella. Kaavio 5. Myötätuntotyydytys Myötätuntotyydytys tuo iloa, joka syntyy kyvystä tehdä työtä tyydyttävällä tavalla. Valitse seuraavista vaihtoehdoista se numero, joka parhaiten kuvaa sitä miten olet kokenut asioita viimeisen kolmenkymmenen päivän ajan 1= ei koskaan 2= harvoin 3= silloin tällöin 4= usein 5= hyvin usein Vastaajien määrä: 164 1 2 3 4 5 Yhteensä Keskiarvo Tunnen iloa ihmisten [auttamisesta] 0% 3,05% 14,63% 43,29% 39,02% 164 4,18 Tunnen vahvistuvani työskenneltyäni ihmisten kanssa joita [autan] 0,61% 8,54% 26,22% 49,39% 15,24% 164 3,7

27 Pidän työstäni [auttajana] 1,22% 1,22% 14,02% 46,34% 37,2% 164 4,17 Olen tyytyväinen siihen, miten pystyn seuraamaan tietokehitystä omalla ammattialueellani 1,83% 13,41% 37,8% 37,8% 9,15% 164 3,39 Työni saa minut tuntemaan tyytyväisyyttä 0% 10,98% 21,34% 50% 17,68% 164 3,74 Saan tyydytystä siitä, että voin [auttaa] henkilöitä, joiden kanssa työskentelen 0% 3,66% 25% 49,39% 21,95% 164 3,9 Luulen, että työlläni on merkitystä 0% 2,44% 17,68% 40,24% 39,63% 164 4,17 Olen ylpeä siitä, mitä voin tehdä [auttaakseni] 0% 5,49% 25% 43,9% 25,61% 164 3,9 Olen iloinen siitä, että valitsin tämän työn 2,17% 10,87% 22,83% 34,24% 29,89% 184 3,79 Olen vastustuskykyinen asiakkaitteni traumaattiselle stressille 3,05% 6,1% 16,46% 47,56% 26,83% 164 3,89 Yhteensä 0,9% 6,63% 22,11% 44,1% 26,27% 1660 3,88 5.6.1 Myötätuntotyydytyksen kokemuksia perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöillä Molempien organisaation työntekijät iloitsevat usein tai hyvin usein ihmisten auttamisesta (kuvio 36), psykiatrian avohuollon työntekijät useammin kuin päihde- ja mielenterveyspaleluiden työntekijät. Työnteko ihmisten kanssa, joita auttaa vahvistaa myös usein (kuvio 37) molempia. Työstä auttajana tunnetaan myös usein tyytyväsyyttä (kuvio 39) ja puolet psykiatrian avohuollon työntekijöistä kokevat hyvin usein tyydytystä siitä, että voivat [auttaa] henkilöitä, joiden kanssa työskentelevät (kuvio 40). 67 % päihde- ja mielenterveyspalveluiden työntekijöistä kokevat usein näin. Työntekijät tuntevat iloa ihmisten [auttamisesta] (kuvio 33). Psykiatrian avohuollon työntekijöistä kokevat näin hyvin usein (55 %) ja päihde- ja mielenterveyspalveluiden työntekijöistä kokevat usein näin (62 %). Ollaan myös usein tai hyvin usein ylpeitä (kuvio 38) siitä, mitä voi tehdä auttaakseen. Useimmiten ollaan myös vastustuskykyisiä asiakkaiden traumaattiselle stressille (kuvio 40), kuitenkin koetaan päihde- ja mielenterveyspalveluissa,

28 että traumaattista stressiä olisi ainakin joskus (20 %) vastaajien kohdalla. Tämän osion keskiarvo on 4,05. Kuvioiden numerointi tarkoittaa seuraavaa: 1= ei koskaan 2= harvoin 3= silloin tällöin 4= usein 5= hyvin usein. 33. Tunnen iloa ihmisten [auttamisesta] 34. Tunnen vahvistuvani työskenneltyäni ihmisten kanssa joita [autan]

29 35. Olen tyytyväinen siihen, miten pystyn seuraamaan tietokehitystä omalla ammattialueellani 36. Työni saa minut tuntemaan tyytyväisyyttä 37. Saan tyydytystä siitä, että voin [auttaa] henkilöitä, joiden kanssa työskentelen

30 38. Olen ylpeä siitä, mitä voin tehdä [auttaakseni] 39. Olen iloinen siitä, että valitsin tämän työn 40. Olen vastustuskykyinen asiakkaitteni traumaattiselle stressille Kuviot 33 40. Myötätuntotyydytyksen kokemuksia perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöillä.

31 5.7 Toimiva työyhteisö ja yhteistyöverkosto Suurin osa vastaajista (128 henkilöä) vastasi, että heillä on työyhteisössä ihminen/tiimi, jonka kanssa he voivat tarvittaessa keskustella asiakastapauksesta. Useat kokevat, että heillä on toimiva työyhteisö ja yhteistyöverkosto ja että he voivat jakaa työhön liittyviä ongelmia kollegan kanssa. Lisäksi työntekijät kokevat, että he voivat puhua omista asioista työssä ja yhteistyöverkoston kanssa luottamuksellisesti. He kokevat yhteistyöverkoston luottamuksellisena. Noin puolet vastaajista ilmoittaa, että heillä on mahdollisuus saada debriefing-purkua tarvittaessa. 64 henkilöä saa ryhmätyöohjausta. Case-työnohjaus ja yksilö-työnohjaus ovat harvinaisempia. Kuvio 41. Toimiva työyhteisö ja yhteistyöverkosto. Vastaajien määrä 164.

32 5.7.1 Perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöiden kokemuksia toimivasta työyhteisöstä ja yhteistyöverkostosta Molempien organisaatioiden vastaajien vastaukset tässä osiossa olivat aika samansuuntaisia. Poikkeuksia kuitenkin löytyy. Päihde- ja mielenterveyspalveluiden kaikilla työntekijöillä on yhteistyöverkostossa työskentelevä kollega, jonka kanssa voi keskustella asiakastapauksesta tarvittaessa, 40 % psykiatrian avohuollon työntekijöistä on tällainen kokemus. Päihde- ja mielenterveyspalveluiden työntekijät kokevat useammin, (92 %) että heillä on yhteistyöverkosto johon voivat luottaa. Psykiatrian avohuollon työntekijät kokevat luottamuksellisuutta 70 % yhteistyöverkostoihin. Psykiatrian avohuollon työntekijät saavat useammin ryhmätyönohjausta ja case-työnohjausta kuin kollegat perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Kuvio 42. Perusterveydenhuollon päihde- ja mielenterveyspalveluiden ja psykiatrian avohuollon työntekijöiden kokemuksia toimivasta työyhteisöstä ja yhteistyöverkostosta.