KOULUNJÄYNTIAVUSTAJAN TYÖN SISÄLTÖ JA HAASTEET. Marjatta Takala 2005

KOULUNJÄYNTIAVUSTAJAN TYÖN SISÄLTÖ JA HAASTEET Marjatta Takala 2005 Helsingin yliopisto Erityipedagogiikan koulutus, ja Ebeneser-säätiön Lapsuuden Instituutti

1 Koulunkäyntiavustajan työn sisältö ja haasteet Marjatta Takala, 2005 Erityispedagogiikan professori, mvs Johdanto Tässä artikkelissa kuvataan koulunkäyntiavustajan työn sisältöä yleis- ja erityisopetuksessa lähinnä ala-asteella. Sitä tutkittiin viidessä pääkaupunkiseudun koulussa, tutustumalla yhteensä 14 koulunkäyntiavustajan työhön aina yhden työpäivän ajan. Tavoitteena on kuvata työn sisältöä, tarkastella opettajan ja avustajan yhteistyötä, sekä pohtia profession kehitystä. Taustaa Perusopetuslain (628/1998) 31 :n mukaan vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetuksen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, opetus- ja oppilashuoltopalvelut sekä erityiset apuvälineet. Koulunkäyntiavustajien työn tarkoituksena on oppilaan avustaminen siten, että oppilas selviytyy koulunkäynnistä. Suomessa käytetään käsitteitä koulunkäyntiavustaja ja henkilökohtainen avustaja. Henkilökohtainen avustaja voidaan anoa yhdelle oppilaalle, esim. vaikeasti näkövammaiselle, jotta avustaja huolehtii lapselle mm. ääni- ja pistemateriaalin, varmistaa lapsen turvallisen liikkumisen ja kaikinpuolisen osallistumisen koulussa. Kuitenkin yhä yleisemmäksi on tullut koulunkäyntiavustaja, jota ei ole nimetty tietylle oppilaalle. Tällainen avustaja on yhden tai muutaman luokan, joskus jopa koko koulun käytössä. Hän työskentelee koulussa olevien tarpeiden mukaan eri luokissa, yleensä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden apuna. Avustajan tuki mahdollistaa monelle oppilaalle osallistumisen opetukseen lähikoulussa erityiskoulun tai luokan sijasta. Avustajat tekevät työtään monin eri tavoin ja ottavat ja saavat itselleen erilaisia rooleja. Kun tutkittiin (Hemmingsson, Borell & Gustafsson 2003) seitsemää vaikeasti liikuntavammaisen oppilaan avustajaa, löytyi kolme erityyppistä roolia. Ensimmäistä he kutsuivat vieressä olevaksi (stand-in) avustajaksi, joka tarjosi apuaan koko ajan, riippumatta siitä pyysikö oppilas sitä tai ei. Oppilas pysyi hyvin muun luokan vauhdissa tällaisen avustajan avulla. Toinen avustajatyyppi oli apuopettajan tapainen avustaja (help-teacher-type). Hän istui vähän kauempana oppilaasta ja tarjosi apuaan, kun oppilas sitä pyysi sanallisesti tai katseella. Kolmas oli vetäytyvä assistentti (back-up). Hän antoi apuaan, kun sitä todella tarvittiin, mutta viestitti, että oppilaan tulisi selvitä itsenäisesti. Tämä tapa avustaa hidasti oppilaan etenemistä akateemisissa aineissa ja nämä avustajat avustivatkin oppilasta eniten päivittäisissä toiminnoissa, kuten pukemisessa ja ruokailussa. Oppilaat eivät itse voineet ohjata avun laatua tai määrää, aikuiset päättivät sen. Jos osallistuminen opiskeluun esti sosiaalista osallistumista, oppilaat arvostivat enemmän jälkimmäistä ja niinpä he yrittivät selvitä mieluummin yksin. Avustajan väliintulo olisi haitannut sosiaalista kanssakäymistä mm. ryhmätyötilanteessa. Toisessa tutkimuksessa (Skär &Tamm 2001) löytyi viisi avustajatyyppiä: korvattava (replaceable) avustaja, äiti/isähahmo, ammatillinen avustaja, ystävä ja ideaali avustaja. Ideaali avustaja hahmotti selkeästi sen, että vapautuminen aikuisista oli tie itsenäisyyteen. Juuri tämä herkkyys tilanteille ja oppilaan tarpeille, sekä akateemisille että sosiaalisille tarpeille, näyttää olevan erittäin tärkeää avustajan työssä. Joskus avustaja on asettanut koulutehtävistä suoriutumisen niin tärkeäksi tavoitteeksi, että oppilaan työt on tullut tehtyä, vaikka oppilas itse on ollut poissa (Ainscow 2000)! Avustajan tehtävät on ryhmitelty eri tutkimuksissa hieman eri tavoin. Työn erilaisia dimensioita voidaan hahmottaa kolme (Mattila-Aalto 2003): avustaja (N= 144) turvaa työrauhaa ja viihtyvyyttä, avustaa oppilaita päivittäisissä toimissa ja turvaa opetuksen yksilöllisyyden. Toisen tutkimuksen (Leikas & Rantio 2003) mukaan avustajien (N= 14) työ näytti koostuvan oppilaan ja opettajan

2 avustamisesta, oppimistilanteiden ohjaamisesta, sijaisena toimimisesta ja oppilashuoltoryhmän jäsenenä olemisesta. Muutaman avustajan työtä kuvasi hyvin ilmaisu joka paikan höylä. Pulmana avustajan työssä nähdään liiallinen auttaminen, joka passivoi oppilasta, sekä saattaa saada opettajan jättämään vastuu oppilaan opettamisesta lähinnä avustajalle. Näin opettaja on entistä vähemmän vuorovaikutuksessa erityistä tukea tarvitsevan oppilaan kanssa, mikä ei ole tavoiteltavaa. (ks. myös Ainscow 2000). Työn reunaehtoihin liittyviä pulmia Suomessa ovat palkkaustaso, työsuhteiden määräaikaisuus ja kesäajan lomautukset. Koulunkäyntiavustajan määrä ja koulutus Suomessa koulunkäyntiavustajan työ alkoi 1967 muutamalla ns. teknisellä avustajalla (Silvolahti 1991, ks. Leikas & Rantio 2003). Avustajien lukumäärä on kasvanut koko ajan, Helsingissä heitä oli vuonna 2000 yhteensä 356, vuonna 2001 jo 460, vuonna 2002 jo 507 ja vuonna 2003 yhteensä 533. Tammikuussa 2005 Helsingin eri kouluissa työskenteli 582 avustajaa. (Hallantie Merja 2005). Koko Suomessa työskentelee tällä hetkellä n. 6000 avustajaa (Wallenius, Klemelä & Laakko 2004), kyse on kasvavasta ammattikunnasta. Koulunkäyntiavustajan tutkinnon voi suorittaa oppisopimuskoulutuksena tai ammattitutkintona näyttökokein. Suomessa erilaiset toisen asteen oppilaitokset kouluttavat koulunkäyntiavustajia. Opiskelun pituus on 40 opintoviikkoa, joista n.12 viikkoa on käytännön harjoittelua. Opiskelun sisältönä useampi oppilaitos ilmoittaa neljä eri kokonaisuutta, nimeten ne seuraavasti: 1) avustajan työn toimintaympäristöt, 2) ihmisen kasvun tukeminen, 3) oppimisen ohjaaminen ja 4) toimintakyvyn tukeminen. Monen oppilaitoksen nettisivuilla kerrotaan, että avustajan tehtäviin pätevöittää myös lähihoitajan tutkinto tai muu vastaava koulutus. (http://www.edu.hel.fi/) Tutkimusasetelma Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään millainen on koulunkäyntiavustajan työpäivä ja mitä työtehtäviä se sisältää sekä yleis- että erityisopetuksessa. Lisäksi paneuduttiin opettajan ja avustajan yhteistyöhön. Tutkimus koulunkäyntiavustajien (tästä eteenpäin avustaja) työstä käynnistyi tammikuussa 2004. Avustajan työhön tutustuttiin pääasiassa observoimalla. Pelkkä observointi ei kuitenkaan riittänyt työn sisältöjen hahmottamiseksi ja siksi käytettiin myös muita, alla kerrottuja tapoja (kuvio 1). Yhteensä neljäätoista (14) avustajaa varjostettiin, kolmeatoista koko työpäivän ajan ja yhtä yhden tunnin ajan. Varjostamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että tutkija seurasi avustajan työtä koko työpäivän ajan luokassa, tai jos avustaja poistui sieltä, tutkija kulki avustajan perässä. Tutkija kirjasi minuutin tarkkuudella kaikki avustajan tekemiset ylös oppituntien aikana. Välitunneista kirjattiin vain suurin piirtein, ei minuutilleen, mitä avustaja teki. Seurattuja työtunteja kertyi yhteensä 60. Tämän lisäksi jokaista avustajaa haastateltiin hänen työstään. He saivat haastattelukysymykset (liite 1) etukäteen sähköpostin välityksellä noin viikkoa ennen haastattelua, joten heillä oli mahdollisuus valmistautua haastatteluun. Haastattelut tehtiin työpäivän päätteeksi rauhallisessa tilassa ja ne kestivät 45-60 minuuttia. Kaikki haastateltavat sallivat haastattelun nauhoittamisen ja tutkimusapulainen litteroi nauhat myöhemmin sana sanalta. Kaksi viimeiseksi varjostettavaa avustajaa haastateltiin päivän aikana välitunneilla olevilla tauoilla, eikä näitä haastatteluja nahoitettu, vaan tutkija teki haastatteluista muistiinpanot. Näin tehtiin, koska aineisto alkoi saturoitua. Varjostuksen ja haastattelujen lisäksi neljä avustajaa keskusteli keskenään avustajan työstä tätä varten järjestetyssä tilanteessa ja keskustelu nauhoitettiin. Vielä haastateltiin yhtä yleisopetuksen (luokanopettaja) ja yhtä erityisopetuksen (erityisluokanopettaja) työparia (liite 2).

3 Lisäksi tutkija osallistui yhdellä koululla pidettyyn keskustelutilaisuuteen, jota veti avustajien aluevastaava ohjaaja. Tässä tilaisuudessa käsiteltiin ajankohtaisia avustajan työhön liittyviä asioita. Mukana oli tutkijan ja ohjaajan lisäksi kolme avustajaa ja koulun rehtori. Tilaisuutta ei nauhoitettu, mutta tutkija teki muistiinpanoja. Avustajien (N=14) varjostus Kaksi avustajien kokousta koulunkäyntiavustajan työnkuva Avustajien (N=12+2) haastattelu Kahden työparin haastattelu Kuvio 1: Koulunkäyntiavustajan työnkuvan hahmottaminen Osallistujien taustatiedot Tutkimus toteutettiin keväällä ja syksyllä 2004 yleisopetuksessa ja kahdessa erityyppisessä erityisopetuksessa, joista toinen noudattaa yleisopetuksen ja toinen mukautettua opetussuunnitelmaa. Mukana oli yhteensä viisi koulua pääkaupunkiseudulta. Erityisopetuksesta oli mukana yhdeksän avustajaa ja yleisopetuksesta viisi; heistä yksi mies, muut naisia. Avustajien keski-ikä oli 41 vuotta ja ikäjakauma 22-55 vuotta, hajonta 9,9 vuotta. Työkokemusta haastatelluilla oli 1-11 vuotta, keskiarvon ollessa 4,8 vuotta ja hajonnan 3,5. Kaikista avustajista 12 oli hankkinut virallisen koulutuksen tehtäväänsä. He työskentelivät yhtä avustajaa lukuun ottamatta ala-asteella, yksi esiasteella. Kun avustajien omia lausuntoja käytetään tässä tutkimuksessa, jaetaan heidät kahtia seuraavasti: esiasteelta kolmanteen luokkaan olevat avustajat merkitään ns. pienten avustajiksi ja neljännestä luokasta alkaen isojen avustajaksi; lisäksi sitaattien yhteyteen merkitään onko avustaja erityis- vai yleisopetuksessa (e-avustaja tai y-avustaja) ja jokaiselle avustajalle on annettu oma numero. Näin menetellen suojataan henkilöllisyydet. Tutkimuksen tulokset Millainen on koulunkäyntiavustajan työpäivä erityis- ja yleisopetuksessa? Kaikkia avustajia pyydettiin valitsemaan seurattavaksi työpäiväksi mahdollisimman tavallinen päivä, jolloin ei olisi retkiä tai juhlia. Avustajaa pyydettiin toimimaan, kuten hän toimisi ilmankin varjoaan. Näistä varjostuspäivistä muodostui yleiskuva avustajien työskentelystä, joka esitetään ensin. Sen jälkeen siirrytään yksityiskohtaisiin tehtäviin. Erityisluokissa avustajien työpäivän kulkuun vaikutti paljon se, minkä ikäisten oppilaiden kanssa he työskentelivät. Yleensä avustaja oli aina samassa luokassa, joten luokan vaihtoon, opettajan etsimiseen ja uusiin oppilaisiin orientoitumiseen ei mennyt aikaa. Pienten oppilaiden avustajien työpäivä alkoi taksista hakemisella ja päättyi taksiin saattamiseen. Väliin sisältyi luokassa, käytävällä, ruokalassa ja siirtymätilanteissa avustamista. Mitä isommista oppilaista oli kyse, sitä useammin avustaja ehti välitunnilla opettajanhuoneeseen pitämään pientä taukoa. Kaikki eivät kuitenkaan halunneet tehdä niin, vaan olivat enimmäkseen luokassa. Joskus opettaja pyysi avustajaa etsimään jonkin oppiaineen materiaalit valmiiksi välitunnin aikana, joskus avustaja itse valitsi

4 luokassa olemisen ja sen järjestelyn opettajanhuoneeseen menemisen sijasta. Muutama avustajaopettaja työpari piti päivän päätteeksi pienen yhteisen juttutuokion, jossa käytiin päivän tapahtumat läpi ja pohdittiin hetken seuraavaa päivää. Osa avustajista lähti pois koululta heti vietyään oppilaat taksille, jotkut jäivät vielä keskustelemaan opettajan kanssa. Yleisopetuksen avustaja oli usein käytävällä luokan ulkopuolella pieniä oppilaita vastassa koulupäivän alkaessa. Koska nämä avustajat työskentelivät useammassa luokassa, oli heidän roolinsa toisenlainen kuin erityisopetuksessa. He hoitivat vähemmän siirtymätilanteita, koska olivat lähes joka tunti eri luokassa. Välitunnin aikana he yleensä menivät opettajanhuoneeseen ja etsivät seuraavan tunnin opettajan vaihtaakseen muutaman sanan tulevasta tunnista. Millaisia tehtäviä koulunkäyntiavustajien työpäivään sisältyy? Seurattuja tunteja yleis- ja erityisopetuksessa oli yhteensä 60 ja oppiaineittain ne jakautuivat seuraavasti: äidinkieli 19 h, matematiikka 17 h, kuvaamataito 10 h, käsityö 4, historia 2, ympäristötietoa 2 h, sekä liikuntaa, fysiikkaa, biologiaa, musiikkia ja englantia jokaista 1 h. Lisäksi varjostuksen aikana oli yksin suunnittelua kolmella avustajalla yhteensä 3 h, mutta näitä ei ole laskettu työnkuvaa tehtäessä mukaan, sillä nyt haluttiin tietää tarkasti, mitä avustaja teki luokassa. Tuntien yhteenlaskettu minuuttimäärä oli 2449 minuuttia, jolloin yksi oppitunti kesti noin 41 minuuttia. Kaikkiaan löytyi yksitoista (11) erilaista avustajien työtehtävää, jotka tehtiin pääosin luokassa. Niiden lisäksi oli luokan ulkopuolisia töitä, kuten kokouksiin osallistuminen, suunnittelutyö, vanhempien kanssa keskustelu ja välituntivalvonnat. Luokassa tehtävät työt olivat seuraavat: 1. oppilaan avustaminen 2. opettajan avustaminen 3. yksilön, pienryhmän tai puolen luokan ohjaus/opetus yksin 4. koko luokan opettaminen 5. keskustelu opettajan/toisen aikuisen kanssa 6. keskustelu oppilaan kanssa 7. käytöksen ohjaus 8. odotus/tarkkailu/kuuntelu 9. hoiva 10. siirtymätilanteen hoitaminen 11. järjestely luokassa /esityö/tulevan valmistelu Seuraavaksi kuvataan kyseisiä tehtäviä tarkemmin. Oppilaan avustaminen tapahtui pääasiassa luokassa, avustaja istui vieressä, kulki lapsen luota toisen luo ja auttoi tehtävien tekemisessä tai huomion kohdistamisessa opetukseen. Jotkut tekivät tätä koko ajan, muutama avustaja tarkkaili luokkaa sivusta ja auttoi, kun lapsi ilmaisi avun tarvetta (ks. Hemmingsson ym. 2003). Kätevänä apuna avustajalla tässä oli pyörillä kulkeva toimistotuoli. Opettajan avustaminen Tällä kategorialla tarkoitetaan töitä, joita opettaja yleensä teki. Avustaja korjasi tunnilla vihkoja, kirjoitti reissuvihkoon, kävi monistamassa tai haki kartan. Osa näistä tapahtui opettajan pyynnöstä, osa näytti omatoimiselta. Joskus hän myös meni keittämään kokouskahveja.

5 Koko luokan/ pienryhmän tai puolen luokan ohjaus/opetus yksin Kun opettaja oli poissa, avustaja saattoi toimia sijaisena. Myös opettajankokousten tai vanhempien ja opettajan palaverin aikana tehtiin näin. Useammin avustaja siirtyi toiseen tilaan pienen ryhmän kanssa ja otti mukaansa opettajan antamat tehtävät ja teetti ne lapsilla. Joskus tilanteeseen sisältyi opetusta, yleensä kyse oli pienryhmän avustamisesta ja toiminnan ohjaamisesta opettajan ohjeiden mukaan. Muutama erityisopettaja jakoi luokan säännöllisesti kahteen osaan ja avustaja huolehti toisesta osasta esim. matematiikan tunneilla itsenäisesti joka viikko. Keskustelu opettajan/toisen aikuisen kanssa Opettaja ja avustaja eivät juuri ehtineet etukäteen suunnitella tunnin kulkua yhdessä. Niinpä tämä tehtiin pikaisesti neuvottelemalla tunnin alussa ja aikana tai sitä ei tehty lainkaan. Opettaja ja avustaja saattoivat myös keskustella siitä, miten joku lapsi oli suoriutunut ja miten nyt edetään lapsen kanssa. Aluksi mukana oli erillinen koodausluokka Keskustelu vanhemman kanssa, mutta koska avustajat tapasivat kovin vähän vanhempia, varsinkaan tuntien aikana, tämä yhdistettiin luokkaan keskustelu aikuisten kanssa. Erityisoppilaat tulivat usein kouluun koulukyydillä, mutta yleisopetukseen vanhemmat joskus toivat lastaan ja silloin avustaja kohtasi vanhemman luokan ovella juuri ennen tuntia tai päivän päätyttyä. Koulukyytiasioista erityisluokan avustaja saattoi soittaa vanhemmille. Muutama avustaja oli ollut mukana kouluajan ulkopuolella tapahtuvissa ovopkeskusteluissa (oppilas-vanhempi-opettaja) tai HOJKS-palaverissa omasta halustaan. He pitivät näitä kokemuksia hyödyllisinä työnsä kannalta. Keskustelu oppilaan kanssa Tuntien aikana avustaja keskusteli oppilaan kanssa käsillä olevasta tehtävästä, mutta tätä ei ole laskettu ns. keskusteluksi. Keskusteluun on kirjattu vain ns. juttelu, jolloin puhutaan muusta kuin kouluasioista, vaikkapa tulevasta syntymäpäivästä. Yleensä tätä tapahtui tunnin alussa tai lopussa, kun työt eivät olleet vielä alkaneet tai ne oli jo tehty. Käytöksen ohjaus Paitsi koulutehtävien tekemistä, avustaja ohjasi oppilaiden käytöstä. Opetuksen aikana hän saattoi hillitä levotonta lasta, kulkea ympäri ja puuttua alkaviin häiriöihin, jotta opettaja saattoi opettaa rauhassa. Yleisopetuksessa avustaja saattoi istua levottoman lapsen vieressä ja auttaa häntä keskittymään tai vaan jutella jostain lapsen kanssa, jotta muut saattoivat keskittyä opiskeluun. Odotus/tarkkailu/kuuntelu Koska avustaja ja opettaja eivät ehtineet juurikaan neuvotella tuntien sisällöstä, oli avustajan tunnin alussa kuunneltava tarkkaan opettajan ohjeet, jotta hänkin tietäisi mitä tehdään. Opettajan lukiessa satua, tai opettaessa uutta asiaa, avustaja saattoi istua ja kuunnella, tekemättä ulkoisesti mitään. Samalla hän kuitenkin yleensä tarkkaili luokkaa ja puuttui tarvittaessa häiriöihin. Hoiva Pienet oppilaat saattoivat tulla märissä vaatteissa tunnille ja avustaja laittoi lasten kanssa vaatteita kuivumaan patterille. Joskus pikkuoppilaalle kävi vahinko ja avustaja vei hänet siistiytymään. Kesken tunnin saattoi myös tulla suru ja avustajan syliin saattoi mennä muiden jatkaessa opiskelua. Tähän kategoriaan laskettiin mukaan myös diabetes-oppilaan välipalan ja veren sokeripitoisuuden mittaamisen valvominen. Siirtymätilanteen hoitaminen Avustaja huolehti usein oppilaat välitunnille, ruokalaan ja taksiin.

6 Järjestely luokassa /esityö/tulevan valmistelu Kun opettaja selitti esim. kuvaamataidon tunnin aihetta, avustaja saattoi etsiä vesivärit kaapeista. Joskus lasten työskennellessä itsenäisesti avustaja siivoili paikkoja tai laittoi edellisellä tunnilla tarvittuja materiaaleja pois. Muutama avustaja oli ottanut itselleen pitemmän projektin, jota teki aina kun oppilaat tai opettaja eivät häntä tarvinneet. Hän saattoi tehdä esim. teemapäivän askartelun esitöitä tunnilla. Muu, lähinnä luokan ulkopuolella tehtävä työ Avustajien työhön sisältyi monenlaisia tehtäviä, myös sellaisia, joita ei tehty luokassa. Joku haki kaupasta multaa rairuohoille, joku somisti koulun käytäviä ja kaikki osallistuivat opettajien kokouksiin. Kokouksiin osallistuminen tapahtui n. kerran viikossa, tunnin ajan. Muutamalla avustajalla oli ns. suunnittelutunti, jolloin hän etsi esim. internetistä materiaalia, äänitti näkövammaiselle läksynauhoja tai valmisti materiaalia luokan ulkopuolella. Näitä tehtäviä ei ole laskettu mukaan tähän tutkimukseen, koska ne tapahtuivat oppituntien ulkopuolella. Ne ovat silti tärkeä osa avustajan työtä. Luokan ulkopuoliset työt voidaan jakaa yleisimmästä harvinaisempaan seuraavasti: työrauhan valvominen, avustajan oma aika ja siirtyminen, opettajan kanssa keskusteleminen ja suunnittelu, opettajan auttaminen, luokan järjestely sekä yksittäisen oppilaan auttaminen. (Kinnunen & Kuuskoski 2005) Luokittelun luotettavuus Kyseisen yhdentoista luokan luokittelun reliabiliteetti varmistettiin siten, että varjostusta teki kaksi ihmistä, jotka vertasivat tuloksiaan samoista neljästä tunnista. Tulokset olivat lähes samanlaiset, ainoa selkeä ero oli, että avustajan antama positiivinen palaute oli toisen varjostajan tuloksissa ikään kuin uusi kategoria. Sen määrä oli tosin vain muutama minuutti. Aluksi se ei oikein sopinut mihinkään yllä lueteltuun yhteentoista luokkaan, mutta lopulta päädyttiin laittamaan se luokkaan oppilaan ja avustajan keskustelu. Yhtä hyvin se sopisi luokkaan oppilaan avustaminen. Löydettyjä tehtäviä tehtiin eri määrä yleis- ja erityisopetuksessa (Taulukko 1). Molemmissa kuitenkin yleisin tehtävätyyppi oli oppilaan avustaminen. Erityisluokassa avustaja ehti avustaa myös opettajaa ja tehdä esitöitä yleisopetuksen avustajaa enemmän. Taulukko 1: Yleis- ja erityisopetuksen avustajien yleisimmät työtehtävät Yleisopetus Erityisopetus Oppilaan avustaminen 52 % Oppilaan avustaminen 27 % Odotus 15 % Järjestelyt, esityöt 12 % Puolen luokan, pienryhmän tai Opettajan avustaminen 12 % yksilön opetus 14 % Keskustelua aikuisten kanssa 6 % Odotus 11 % Koko luokan opettaminen 9 % Käytöksen ohjaus 5 % Puolen luokan, pienryhmän tai yksilön opetus 7 % Hoiva 2 % Keskustelu opettajan kanssa 6 % Järjestelyt, esityöt 2 % Siirtymätilanne 6 % Opettajan avustaminen 2 % Käytöksen ohjaus 4 % Siirtymätilanne 1 % Hoiva 4 % Keskustelua oppilaan kanssa 1 % Keskustelua oppilaan kanssa 2 % 100 % 100 % Yleis- ja erityisopetuksen avustajan työn profiilin vertailu on helppo tehdä kuvion 2 avulla.

7 hoiva käytös keskust.aik. siirtymä odotus järjestely opett.av. ohjaus opp.avust. yo eo 0 10 20 30 40 50 60 Kuvio 2: Yleis- ja erityisopetuksen avustajan tekemät tehtävät %: na % Yleisopetuksen ryhmän avustaja avusti selkeästi yksittäistä oppilasta erityisopetuksen avustajaa enemmän. Opettajan avustamista ei ollut lainkaan yleisopetuksessa. Luokka-astetta ei ole huomioitu kuviossa 2. Kuitenkin se profiloi avustajan työtä vahvasti. Luokka-asteen vaikutus Kun tuloksia tarkastellaan luokka-asteen mukaan, havaitaan että alimmilla luokilla avustajan työn sisältö on erilaista kuin ylemmillä (kuvio 3). Avustaja A toimi kuudennessa erityisluokassa avustajana. Hänen kuuden tunnin työpäivänsä sisälsi: opettajan avustamista 25 %, esitöitä, järjestelyä ja tulevan valmistelua 23 %, opetusta 15 %, keskustelua opettajan kanssa 14 %, oppilaan avustamista 13 %, odotusta/tarkkailua/kuuntelua 8 % ja keskustelua oppilaiden kanssa 2 %: a. Avustaja B toimi erityisluokassa yhdistetyn esiaste II luokan avustajana ja hänen viiden tunnin työpäivänsä sisälsi: oppilaan avustamista 27 %, hoivaa 15 %, opettajan ja avustajan keskustelua 13 %, järjestelyä/valmistelua 17 %, siirtymätilanteen hoitoa 12 %, opettajan avustamista 6 %, odotusta 6 %, käyttäytymisen ohjausta 3 % ja keskustelua oppilaiden kanssa 1 %:n.

8 45 40 35 30 25 20 15 10 pienet isot 5 0 opett.av. opetus esityöt kesk.opet. opp.av. odotus/tark kesk.opp. hoiva siirt.til. käyt.ohj. Kuvio 3: Avustaja A:n (VI lk, isot) ja B:n (esiaste-ii lk, pienet) työtehtävät yhden päivän aikana prosentteina erityisluokalla Suurimmat erot pienten ja isojen avustajan työssä ovat avustuksen kohteessa: pienten avustaja avustaa selkeästi enemmän oppilaita, isompien avustaja opettajaa. Pienet tarvitsevat hoivaa ja apua siirtymätilanteissa isompia enemmän. Isompien oppilaiden avustaja teki myös yksinään enemmän valmistelutöitä. Työn keskeinen sisältö Kun erityyppiset yksitoista työtehtävää ryhmitellään uudelleen tiiviimmin, saadaan avustajan työlle kolme pääluokkaa. Ne ovat: 1) Oppilaan avustaminen, johon voidaan liittää myös siirtymätilanteet, käytöksen ohjaus, keskustelu opettajan, oppilaan ja vanhempien kanssa sekä hoiva. 2) Ohjaus/opetus, jolla tarkoitetaan joko pienryhmän, puolen luokan tai koko luokan kanssa toimimista yksin, 3) Välilliset tehtävät eli työt jotka eivät ole suoraan oppilaan henkilökohtaista avustamista, mutta välillisesti koituvat hänen hyödykseen, kuten opettajan avustaminen, järjestely luokassa/esityöt/ tulevan valmistelu ja odotus/tarkkailu/kuuntelu. Välillisiin tehtäviin voidaan lukea myös kokoukset, yksin tehtävä suunnittelutyö sekä välituntivalvonnat. Mikäli nämä kolme kategoriaa valitaan, jakautuvat työt keskimäärin seuraavasti (kuvio 4): yleisopetuksessa oppilaan avustamista 76 %, ohjausta/opetusta 14 % ja välillisiä tehtäviä 10 %. Erityisopetuksessa taas oppilaan avustamista oli 51 %, ohjausta/opetusta 14 % ja välillisiä tehtäviä 35 %.

9 80 70 60 50 40 30 yo eo 20 10 0 I opp.av. II ohj./opetus III välill. Kuvio 4: Avustajien tehtävien kolmijako yleis- ja erityisopetuksessa prosentteina Oppilaan avustamista tapahtuu erityisopetuksessa vähemmän kuin yleisopetuksessa. Erityisopetuksen avustajan työhön näyttää sisältyvän välillisiä tehtäviä, kuten opettajan avustamista ja erilaista järjestelyä ja valmistelua oppilaan avustamisen lisäksi. Ohjausta ja opetusta yksin on yleis- ja erityisopetuksen avustajilla yhtä paljon. Sisällöllisesti ohjauksen ja opetuksen laatu oli erilaista; yleisopetuksen avustajilla oli yleensä vain yksi tai muutama oppilas pienryhmässä, kun taas erityisopetuksen avustajalla oli usein puoli luokkaa tai joskus koko luokkakin ohjauksessaan. Koska erityisopetuksessa oppilaita on radikaalisti vähemmän, ehtii avustaja selvästi tekemään paljon muutakin kuin avustamaan oppilasta. Kun verrataan peruskoulun ala-asteen alku- ja loppuvaihetta, ovat avustajan työt erityyppisiä. Avustajien A ja B tehtävät eroavat toisistaan esitetyn kolmijaon kannalta (kuvio 5). Pienten oppilaiden avustaja B:n työstä oppilaan avustamista oli 71 %, opetusta/ohjausta ei lainkaan ja välillisiä tehtäviä 29 %. Isojen avustaja A:n työstä oppilaan avustamista oli 29 %, opetusta/ohjausta 15 % ja välillisiä tehtäviä 56 %. Mitä isompi oppilas, sen vähemmän apua hän tarvitsee. Nyt on syytä muistaa, että tässä tutkimuksessa ei ollut kyse liikuntavammaisten oppilaiden avustajista, joihin ko. tutkimukset ovat yleensä kohdistuneet. Tämän tutkimuksen oppilailla oli oppimisvaikeuksia ja kielen kehityksen pulmia.

10 80 70 60 50 40 30 isot pienet 20 10 0 I opp.av. II ohj./opet III välill. Kuvio 5: Isojen ja pienten oppilaiden avustajan työn kolmijako erityisopetuksessa Yleisopetuksen avustajan työn sisältöön vaikuttaa luokka-aste. Kun hän avusti I-luokkaa äidinkielessä, jakautuivat työt kolmijaon kannalta näin: I: 97 %, II: - ja III: 3 %. Neljännen luokan matematiikan tunnilla taas työ jakautui näin: I: 68 %, II: - ja III: 32 %. Mitä isompi oppilas, sen vähemmän henkilökohtaista avustamista tapahtui. Erilaista avustamista Varsinaisia avustajatyyppejä ei tässä tutkimuksessa haettu, mutta muutama selkeä malli oli kuitenkin havaittavissa. Äiti- tai hoitajahahmo oli selkeäsi näkyvillä; tällaiset avustajat silittivät oppilasta ohimennen, heidän syliinsä tultiin mielellään ja keskustelivat varsinkin välitunneilla lasten kanssa henkilökohtaisista asioista. He sanoivatkin pääsevänsä lähemmäs lasta, kuin opettaja juuri oman roolinsa kautta. Toinen tyyppi oli ns. tekninen avustaja. Hän huolehti, että oikea oppikirja oli oikealta sivulta auki, teki kaikki opettajan pyytämät tehtävät ja piti huolen järjestyksestä. Erityistä oma-aloitteisuutta suunnitteluun tai työn pohtimiseen ei ollut. Muutama avustaja oli ns. aktiivinen kehittäjä. Heillä oli paljon ideoita, he eivät tuntien aikana juuri lainkaan istuneet paikallaan, vaan keksivät itselleen monenlaista puuhaa. He ehdottivat opettajalle aktiivisesti asioita ja keskustelivat mielellään työstä opettajan kanssa. Mikään esitetyistä tyypeistä ei ole ns. puhdas, vaan jokaisessa avustajassa on piirteitä useammasta tyypistä, erilaisilla korostuksilla. Yhteistyö ja työn suunnittelu Työn yhteistä suunnittelua tapahtui vähän. Yleensä opettaja oli suunnitellut tunnit ja mahdollinen yhteissuunnittelu tehtiin juuri ennen tunnin alkua, luokkaan mentäessä. Suunnittelua on hyvin vähän välitunneilla melkein sillon kun me kävellään yhdessä tänne tai takasin, niin opettaja vauhdilla kertoo mitä on ajatellut seuraavalle tunnille.mä saan tietää sen yhtä aikaa oppilaiden kanssa aika joustava saa olla ja nopea käänteissään... välillä tuntuu että liikaakin joutuu kuunteleen, ajatuksia lukemaan. (e-avustaja 2, pienet).. tulen sinne tunnille ja katson mitä siellä tapahtuu, et harvoin on selkeesti tiedossa et nyt tehdään näin. (e-avustaja 3, isot)

11 Käyn kysymässä opettajalta, et hei mitä ens tunnilla tehdään tai mitäs on menossa tai näin että.. Meillä oli alkuvuodesta sillai.. sillon puhuttiin etukäteen et mitä on menossa ja sain materiaalia. Mut sit se pikkuhiljaa kuivu. (y-avustaja 7, pienet) Osa avustajista ei edes halunnut suunnittelua vaan se katsottiin opettajan tehtäväksi, osa taas olisi mielellään osallistunut siihen. mä tykkäisin kyllä jos ois semmosta suunnitteluu enemmän ja siinä mielessä olisin sitte ajan tasalla. (e-avustaja 3, isot) Jossain kouluissa oli muodostettu luokka-asteiden mukaiset tiimit, joihin sekä opettajat että avustajat kuuluivat. Tällöin työn suunnitteluun osallistuivat kaikki. mulla on se kakkosten opettajien kanssa seuraavan viikon suunnittelu kyl mä tiedän suurimmaks osaks.. et kyl me ollaan sitten jossain vaiheessa sanottu.. että monta kertaa... niinku välitunnin aikana. (y-avustaja 6, pienet) Yksi yleisopetuksen opettaja sanoi spontaanisti suunnittelevansa tunnit erilailla, jos avustaja oli mukana. Tällöin hän ehti tehdä yksilöllisiä tehtäviä oppilaiden kanssa mm. matematiikassa, kun avustaja auttoi muita kirjan tehtävissä. Haastattelussa erityisopetuksen opettaja totesi itse suunnittelevansa opetuksen. Minä teen suunnittelutyön, esitän avustajalle usein (naurua) aivan liian nopeasti juuri ennen sen tekemistä. Joskus yritän kyllä edellisenä iltapäivänä esittää vähän mitä oon hahmotellu ja näin mutta.. usein kaatuu ihan siihen että.. koulunkäyntyavustajan pitää pystyä saman tien toimimaan. (e-opettaja) Kaikessa opetuksen suunnittelussa näytti olevan pula ajasta ja siksi yhteistä suunnittelua ei juuri tapahtunut...mut sitte on tuo ainainen ajan puute että..edellisenä päivänä. Millon muistuu mieleen että, nyt vois panostaa tähän hommaan. (naurua) Aika monesti käy niin, että unohdan, että avustaja tulee tunnille, eilen viimeks. No sitte vaan että ainiin ihanaa, et se tulee. Ei mulla suunnitelmat sen myötä muutu niinku sen kummemmaks. (y-opettaja) Lapsen iän vaikutus tuli selkeästi esiin ryhmähaastattelussa ja kaikki olivatkin yhtä mieltä sen huomioimisen tärkeydestä. Pienet oppilaat tarvitsivat eniten apua, paitsi akateemisissa asioissa, myös itsestään huolehtimisessa. Lapsen avustaminen matematiikassa ja äidinkielessä varmaan eniten on sellasta.. mitä pienempiä on niin sitä enemmän.. se on sitte vielä kokonaisvaltaisempaa työtä sen lapsen kanssa. menee enemmän tiedolliselle puolelle kun mennään.. ylempiluokkalaisten kanssa. (eavustajien ryhmähaastattelu, isot ja pienet) Diskussio Avustajan päätyö on oppilaan avustaminen. Erityisopetuksessa hän ehtii kuitenkin myös avustamaan opettajaa tekemällä tehtäviä, joita ilman avustajaa oleva opettaja joutuu itse tekemään. Tällaisia ovat esim. kokeiden tai vihkojen tarkastaminen. Sekä yleis- että erityisopetuksessa avustajan työstä kuluu 10-15 % odottamiseen. Tähän on varmaan monia syitä. Nyt varsinkin yhteisen suunnitteluajan puuttuminen näytti aiheuttavan tätä odottamista. Avustajan oli kuunneltava opettajan ohjeet oppilaille, jota hän tietäisi mitä tehdään ja osaisi toimia oikein. Tilanteet, joissa opettaja luki tarinaa, jota myös avustaja kuunteli, antavat aihetta miettiä avustajaresurssin käyttöä. Voisiko avustaja tehdä muutakin kuin istua ja kuunnella samaa satua, kuin oppilaat? Ratkaisut ovat aina tilannekohtaisia, mutta työn organisointia lienee syytä miettiä. Työn ennakointi ja suunnittelu nostaa yleensä sen laatua, vaikka kaikkia suunnittelemattomuus ei häiritsekään.

12..työ on siis erittäin vaihtelevaa, vois sanoa välillä jopa jännittävää.. koskaan ei aamulla tiedä mitä päivä tuo tullessaan.. Pääasiassa avustajat olivat tyytyväisiä työnsä sisältöön ja kokivat sen tärkeäksi. Vain työn huonot reunaehdot harmittivat ja lähes jokainen mainitsi niistä; palkkaus ja lomautukset haittasivat eniten. Avustajan työn kehittäminen pitää sisällään monia asioita. Yhteinen suunnitteluaika opettajan ja mahdollisen tiimin kanssa jäsentää työtä ja edesauttaa oppituntien aikana avustajan työpanoksen tehokasta käyttöä. Hyvin tehdyn työn tuloksena on itsenäinen ja omatoiminen oppilas sekä myös hyvin toimiva luokka. Avustajan ja opettajan työ on melko samankaltaista eri kouluissa, sisältö hieman vaihtelee, mutta prosessit ovat samoja. Kun työprosesseja mallinnetaan, niitä tulee samalla pohdittua syvällisesti (Leppänen, Tuominen & Hynninen 2002). Työparityöskentelyyn kannattaa paneutua ja kehittää toimivia malleja siihen. Avustajien ja opettajien yhteistyö on syytä ottaa esille sekä avustajien että opettajien koulutuksessa. Kouluissa alkaa olla monenlaista ammattikuntaa ja moniammatillisuus onkin tärkeää lapsen optimaalisen kehityksen kannalta (Whalley 1996). Opettajanhuoneet voidaan vähitellen muuttaa henkilökunnan huoneiksi, sillä kouluissa työskentelee nykyään monenlaista väkeä. Erityiskoulun isojen oppilaiden avustaja tiivisti avustajan työn hyvin ja siihen on mukava lopettaa: Avustajan työ on ihmissuhdeosaaja, elämänopettaja, rajojen asettaja. Lähteet: Ainscow, M. 2000. The next step for special education: Supporting the development of inclusive practices. British Journal of Special Education, 27/2, 76-80. Hemmingsson, H. ; Borell, L. & Gustavsson, A. 2003. Participation in school: School Assistants creating opportunities and obstacles for pupils with disabilities. Occupation, Participation and Health 23/3, 88-98. Kinnunen, P. & Kuuskoski, S. 2005. Koulunkäyntiavustajan työnkuva. Erityispedagogiikan proseminaarityö. Helsingin Yliopisto. Soveltavan kasvatustieteen laitos. Leikas, Riitta & Rantio, Päivi. 2003. Taiteilua opettajan ja oppilaan välissä olla huomaamaton, mutta tehokas. Koulunkäyntiavustajan työn arkikäytänteet koulussa. Jyväskylän yliopisto. Erityispedagogiikan laitos. Pro Gradu. Leppänen, A.; Tuominen, E. & Hynninen, K. 2002. Työprosessin mallintaminen organisaation sisäinen kehittämisväline. Työ ja ihminen 2, 146-158. Mattila-Aalto, M. 2004. Koulunkäyntiavustajan tehtävä tutkielma peruskoulun inkluusiosta ja avustajapalveluiden käytännöistä. Helsingin yliopisto. Yhteiskuntapolitiikan laitos. Pro Gradu. Skär, L. & Tamm, M. 2001. My Assistant and T: disabled children s and adolescents roles and relationships to their assistants. Disability & Society, 16/7, 917-931. Whalley, M. 1996. Working as a team. Teoksessa G. Pugh (ed.) Contemporary issues in the early years working collaboratively for children. Paul Chapman Publishing: London, 125-145. Perusopetuslaki 1998. http://www.erityisopetus.fi/koulu/avustaja.html, luettu 11.3.2005

13 Painamattomat lähteet: Hallantie, Merja, Helsingin Opetusvirasto, suullinen tiedonanto 8.2.2005