Lasten luovuuden rohkaisu ja tarinallisuuden merkitys siinä kuvataideopettajan silmin

Transkriptio

1 Lasten luovuuden rohkaisu ja tarinallisuuden merkitys siinä kuvataideopettajan silmin Vattumadon talo päiväkotiprojekti eskareille Valoveistos ja Varjoteatteri Merja Isomaa-James, Tuija Mettinen

2 LÄHTÖTILANNE Projektiin osallistuvien eri tahojen (Vattumadon talo ry, Helsingin kuvataidekoulu ja lähipäiväkotien esikouluopettajat) kokouksessa yhteinen tavoite oli lapsilähtöisyys ja tarinallisuus, teemana oli valo Vironniemen päiväkodin pitkäaikainen johtaja Kiti Hakkola ideoi tarinan Öttiäisestä, joka pelkää valoa Valoa tutkittiin päiväkodeissa eri tavoin koko projektin ajan Kuvataidekoulussa valoa tutkittiin Varjoteatterin ja Valoveistoksen kautta (3x2ot/ryhmä)

3 Ensimmäinen tapaaminen Kuvataideopettajat olivat lavastaneet Strömsin vanhaan kellariin Öttiäisen pesän Aloitus tapahtui jokaisessa ryhmässä samalla lailla elämyksellisesti : Kellarissa asuu pieni Öttiäinen, joka pelkää valoa. Missähän se on? Oi, kuuletteko, se kuorsaa. Ei häiritä sitä, vaan mennään ylös luokkaan pohtimaan, miten saisimme hänestä valon ystävän. Tutkitaan valoja ja materiaaleja Valomajoissa. Tehdään niistä niin hienot, että Öttiäinen haluaa tulla vierailulle.

4 Monipuoliset materiaalit ruokkivat myös mielikuvitusta - kankaita, harsoja, folioita, pahveja, väripapereita ja kalvoja, pikkueläimiä ja erilaisia esineitä - Erilaisia valonlähteitä

5

6 Miten eri materiaalit heijastavat valoa?

7 Valomajoja pimeässä sisältä ja ulkoapäin

8

9

10

11

12

13

14

15

16 Valoveistosryhmä - toinen tapaaminen Miten Öttiäinen saataisiin tottumaan valoon? Kenties Valosankari voisi auttaa siinä? Päädyimme siihen, että jokainen rakentaa oman Valosankarin Öttiäiselle kaveriksi Oli tärkeää miettiä, miten valon saisi loistamaan sen sisältä ja miten se itse heijastaisi valoa Aikuiset assistenttina

17

18

19

20 Valoveistosryhmä - kolmas tapaaminen Rakennetaan Valosankarille pöytäteatteri, joka valaistaan Tärkeää oli miettiä valaistuksen tunnelmaa (tässä auttoi alun Valomaja-tehtävä) Lasten oppimisen huomasi siitä, että he pystyivät hyvin itsenäisesti luomaan hienoja valaistuksia ja pöytäteatterilavastuksia, joihin he olivat itsekin hyvin tyytyväisiä

21

22

23

24

25

26

27 Varjoteatteriryhmä - toinen tapaaminen Aluksi varjoteatterikokeiluja: miten valo synnyttää varjon ja miten sen väriä voi muuttaa Oppilaat kehittivät itsestään Varjosankarin, joka voisi auttaa Öttiäistä tottumaan valoon Varjosankarin ulokkeiden rakentelussa käytettiin pahveja, kalvoja, papereita ym. Hahmojen toimivuutta testattiin välillä varjoteatterina

28

29

30

31 Varjoteatteriryhmä - kolmas tapaaminen Idea Varjosankarista ja asun luonteesta oli selvästi kehittynyt viikon aikana Varjosankarit esiintyivät kukin vuorollaan varjoteatterihahmona ja muut avustivat valojen kanssa pareittain Oppilaat tarvitsivat ohjausta ja kannustusta esiintyäkseen rohkeasti ja eläytyäkseen hahmoonsa, toisaalta roolihahmo auttoi heittäytymään

32

33

34

35

36

37

38

39 Tarinan loppu - kaikille ryhmille yhteinen Lopuksi oli pakko käydä vielä kellarissa katsomassa Öttiäistä Öttiäinen oli jättänyt lapsille kirjeen, jossa hän kiitti lapsia siitä, että nämä olivat rohkaisseet häntä. Öttiäinen oli nyt valoretkellä ja halusi muistuttaa lapsia siitä, että myöskään pimeää ei tarvitse pelätä sekin voi olla ystävä.

40

41

42 Loppuyhteenveto Tarina antoi raamit tekemiselle ja ruokki lasten mielikuvitusta Tarina todennäköisesti sitoi lapset paremmin toteuttamaan tehtäviä: tehtävän päämäärä oli selkeä Tarina toi projektiin vahvan elämyksellisyyden (viha, huoli Öttiäisestä) Heräsi myös kysymys Öttiäisen olemassaolosta

43 Tarina loi jatkumon tapaamiskertoihin ja auttoi kokonaisuuden hahmottamisessa Draaman kaari ei syntynyt pelkästään kerrotusta tarinasta, vaan lapset olivat osa sitä ja heidän tekemisensä (taiteellinen prosessi ja keskustelut) rakensivat tarinaa omalta osaltaan

44 Lasten erilainen temperamentti näkyi hyvin siinä, miten nopeasti he pääsivät alkuun hahmon rakentelussa Lapsia rohkaistiin omaan ilmaisuun ja heitä tuettiin omien ajatuksien toteuttamisessa positiivisella palautteella Lapsilähtöisyys ja luovuuteen rohkaisu näkyi onnistumisena yksilöllisissä teoksissa

45 Syksy 2014 Teksti ja kuvat: Merja Isomaa-James ja Tuija Mettinen Kaikki oikeudet pidätetään tekijöille