Rehuanalyysiesimerkkejä
Rehun laatu on monen tekijän summa! Vaikka korjuuajan ajoitus onnistuu täydellisesti, myös säilöntään on syytä keskittyä. Virhekäymiset lisäävät säilönnästä johtuvaa hävikkiä ja heikentävät maidon laatua. Pelkkä säilöntälaadun varmistaminenkaan ei riitä laadukkaan rehun tuottoon, myöhäinen korjuuaika laskee sulavuutta, jolloin rehusta ei saada maksimaalista tuotosvastetta. Lisäksi on hyvä muistaa: Maidon itiöt ovat aina peräisin huonolaatuisesta säilörehusta!!!
Loistava säilönnällinen laatu! Mutta: Korjuun ajoitus myöhäinen, joten rehun sulavuus huono. Sulava rehu sisältää enemmän eläimelle käyttökelpoista energiaa ja ravintoaineita. Eläimet myös syövät hyvin sulavaa rehua enemmän kuin huonosti sulavaa rehua.
Korjuuajan ajoitus onnistunut erinomaisesti. Säilönnän laadussa on parantamisen varaa. Jos korjuuolot ovat kosteat vain happopohjaiset säilöntäaineet laskevat rehun ph.n riittävän nopeasti alhaiseksi ja estävät virhekäymiset. Kostean rehun säilömisessä on oltava tarkkana myös säilöntäaineen annostelussa. Vain 3 litraa paalille/ 5 litraa tonnille varmistaa laadukkaan rehun!
Erinomaista rehua! Kun säilöntä on onnistunut ja sulavuus hyvä, rehun syöntiindeksi nousee korkeaksi. Tämä rehu maistuu eläimille!
Biologinen säilöntäaine ei toimi kosteissa korjuuoloissa. Kostean rehun ph:n täytyy laskea nopeasti tavoitetasolle, jotta virhekäymistä ei tapahdu. Biologisten säilöntäaineiden maitohappobakteerit eivät kykene tuottamaan maitohappoa näin nopeasti. Jos korjuuajankohta on sateinen, suosittelemme AIV säilöntää. Kun säilönnän laatu on hyvä, rehun tuotosvaste paranee selvästi.
Kun korjuuolot ovat optimaaliset, biologinen säilöntäaine säilöö rehun kiitettävästi.
Karjatilan haasteena usein lannanlevitys Korkea kaliumpitoisuus (<30 mg/kg ka) aiheuttaa ongelmia ruokinnassa. Liikamäärä voi johtaa lehmillä erilaisiin halvauksiin ja kouristuksiin, koska liiallinen kaliuminsaanti haittaa muiden kivennäisaineiden, mm. kalsiumin, natriumin ja magnesiumin aineenvaihduntaa. Rehun kaliumpitoisuutta suhteessa magnesiumiin ja kalsiumiin kuvaa näiden ekvivalenttisuhde. Mikäli suhde ylittää suosituksen (2,2) magnesiumin imeytyminen heikentyy ja mahdollisia ongelmia ovat laidunhalvaus ja hedelmällisyyshäiriöt.
Raakavalkuainen Pitoisuuteen vaikuttavat nurmen typpilannoitus, korjuuaste ja kasvilaji. Heikko mittari kuvaamaan nurmen tuotantovaikutusta ja sulavuutta. Huom! Lannoituksella ei pyritä nostamaan valkuaispitoisuutta, vaan satotasoa! OIV (ohutsuolesta imeytyvä valkuainen) OIV on se osa valkuaisesta, jonka eläin voi käyttää tuotantoon ja ylläpitoon. PVT (pötsin valkuaistase) PVT kuvaa rehun valkuaisen riittävyyttä mikrobien kasvulle pötsissä. Kun rehun PVT-arvo on positiivinen mikrobit eivät saa kyseisestä rehusta riittävästi energiaa, jotta ne pystyisivät hyödyntämään kaiken siitä peräisin olevan pötsissä hajoavan raakavalkuaisen.
Rehun optimivalkuaispitoisuus lehmälle on vain noin 12% kuiva-aineesta. Taloudellinen optimi on tilakohtaista. Jos kuiva-aineen valkuaispitoisuus on alle 12%, on ruokintaa tarpeellista tarkistaa. Myös alhainen lannoitus voi johtaa rehun alhaiseen valkuaispitoisuuteen.
Lehmän pötsi tarvitsee riittävästi kuituja toimiakseen! Karkearehun NDF -kuitupitoisuudelle ei voida suoraan esittää tavoitearvoa, vaan koko rehuannoksen NDF -kuitupitoisuus ratkaisee. Koko rehuannoksen karkearehun NDF -kuidun minimipitoisuutena pidetään 25 % kuiva-aineen syönnistä. Jos rehun D-arvo on esimerkiksi 68 % ja NDF -kuitu noin 55%, on turvallinen väkirehun maksimimäärä noin 50 %. Mikäli D-arvo onkin 72 kuitu 45-50 % tai jopa yli, voi jo 40-45 prosentin väkirehun osuuksilla tulla pötsiongelmia.