Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti Thomas-Chess, klassiset temperamenttipiirteet 1960-luvun tutkimuksista: *Aktiivisuus (motorinen) *Rytmisyys *Lähestyminen/vetäytyminen (uuden suhteen) * Sopeutuminen * Vastauskynnys (ärsykkeisiin) * Reaktioiden intensiivisyys * Mielialan laatu (pos/neg) * Häirittävyys * Tarkkaavuuden kesto ja sinnikkyys Thomas/Chess: Tyypit 1. Helppo temperamentti (rytminen, lähestyvä, sopeutuva, positiivinen, vähemmän intensiivinen, korkea ärsytyskynnys) 2. Hitaasti lämpenevä temperamentti (rytminen, matala intensiteetti, hidas sopeutuminen, negatiivinen reaktio uuteen) 3. Vaikea (haastava) temperamentti (epärytminen, vetäytyvä, hitaasti sopeutuva, intensiivinen, negatiivinen, ärsykeherkkä) Kritiikkiä/myöhempää tutkimusta: arvottavat termit, vaikea/helppo suhteessa ympäristön odotuksiin, varhaislapsuuden piirteinä eivät välttämättä säily aikuisuuteen asti Buss/Plomin EAS: 1. Emotionaalisuus eli kiihtyvyys ja reaktionopeus (pelko-viha-seksuaalisuus) Huom! Aggressiivisuus ei ole temperamenttipiirre vaan häiriöreaktio! 2. Aktiivisuus eli toimeliaisuuden taso ja tempo Huom! Ylivilkkauden kohdalla vaikea vetää rajaa äärimmäisen temperamenttipiirteen ja siihen ymmärtämättömän ympäristön ja toisaalta ADHD-häiriön välillä! 3. Sosiaalisuus eli seuran palkitsevuus Huom! Sosiaalisuus on eri asia kuin opitut sosiaaliset taidot, ei saisi arvottaa tätä temperamenttipiirrettä! Kagan: Estyneisyys Luokat estynyt ja ei-estynyt (suurin osa ei kummassakaan) 1. Estynyt lapsi - pelokas uusissa tilanteissa, vähäpuheinen - välttää yllätyksiä ja jännitystä - ei aggressiivisia - mukautuvat helposti vaatimuksiin Huom! Aikuisista puhuessa terminä usein sisäänpäinkääntynyt (turvallisuus- ja rutiinihakuinen, sitoutuva aikuinen) 2. Ei-estynyt - spontaani - rohkea uusissa tilanteissa - ilmenee usein dominoivuutena toveripiirissä, jopa aggressiivisia Huom! Aikuisista puhuessa terminä usein ulospäinkääntynyt 3. Estyneen lapsen hoiva - jatkuva syli ja hoiva myös positiivisissa ja neutraaleissa tilanteissa edesauttaa selviytymistä uusissa tilanteissa - pakottaminen tai hoiva vain itkun myötä lisäävät pelkoa ja estyneisyyttä
Ympäristö ja temperamentti - Yhteensopivuus ratkaisevaa: sointuvatko ympäristö ja sosiaaliset odotukset temperamenttiin - Esimerkit: Gloria-tyttö ja vanhempien mukautuminen sopeutumishitauteen/uusien tilanteiden pelkoon, Jamie-poika ja korkea häirittävyys vs äidin matala häirittävyys - temperamenttipiirteiden ymmärrys ja huomioon ottaminen auttavat aina edes jossain määrin, mitä nuoremmasta asti sen parempi - kaikkien lasten ja aikuisten tarpeet eivät ole samat temperamenttierojen vuoksi, siksi myöskään hoidon ja kohtelun ei PIDÄ eikä tarvitse olla samanlaista - lapsi voi syntyä siinä suhteessa "väärään" tai "oikeaan" perheeseen, että hänen temperamenttinsa joko on samanlainen tai erilainen kuin muilla ja hänen piirteensä joko hyväksytään ja ymmärretään tai torjutaan ja käsitetään väärin - samanlainen temperamentti ei takaa hyväksyntää, vaikka se auttaa ymmärtämään - vanhempi voi esimerkiksi nähdä lapsessa itsessään ärsyttävän piirteen ja yrittää siksi muuttaa sitä (ja päinvastoin erilainen temperamentti voi herättää myös ihastusta) 1. Aktiivisuus ja ympäristö - aktiivisille lapsille sopii vähävirikkeinen ympäristö, rauhallisemmille runsasvirikkeinen, päinvastaisuus voi olla haitallista - liiallinen aktiivisuus on turvallisuusriski ja siksi vanhemmille kuluttavaa - matala aktiivisuus voidaan tulkita laiskuudeksi tai tottelemattomuudeksi 2. Sosiaalisuus ja ympäristö - vähän tutkittu, lähinnä uskotaan että lapsen sosiaalisuus eli seuraan hakeutuminen lisää lapsen ja vanhempien positiivista kanssakäymistä 3. Emotionaalisuus ja ympäristö - sekä lapsen että vanhemman korkea emotionaalisuus (eli pelkoherkkyys) voi olla huono yhdistelmä: varoitteleva äiti saa lapsen entisestään pelkäämään 4. Ujous ja ympäristö - ympräistö voi olla ujolle kahtalaisesti haitallinen: joko pakkorohkaistaan tai annetaan vältellä liikaakin kaikkia tilanteita. Sen sijaan odotetaan sopivaa hetkeä ja tuetaan läsnäololla - Estyneet ja ei-estyneet pitäisi opettaa normeihin eri tavalla: estyneet lempeästi itseohjautuvuuteen luottaen ja ei-estyneet tiukemmilla rajoilla 5. Häirittävyys ja ympäristö - korkea häirittävyys eli huono keskittymiskyky helposti koulussa johtaa alisuoriutumiseen - oikein ymmärrettynä voi tulla hyödynnetyksi kykynä keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa (esim työpaikalla kone-puhelin-keskustelu) - vanhempi voi hyötyä siitä, että lapsi pystyy kuuntelemaan vanhempaa ja leikkimään yhtä aikaa (tai turhaan ärtyä tai loukkaantua keskittymiskykyiselle lapselle "kuuroista korvista") - sinnikkyys ilmenee yhtä lailla kehuja saavana keskittymisenä kotiläksyihin kuin loppuun leikkimisen tarpeena vastakkaisista vanhempien vaatimuksista huolimatta (tai kiellosta huolimatta toistuvana toimintana) - korkea häirittävyys helpottaa vauvan ja taaperon hoitoa, kun huomion kiinnittäminen toisaalle on toimiva ratkaisu moniin tilanteisiin, mutta mitä isommaksi lapsi kasvaa sitä suurempi ongelma se on (kouluun meno pahin kriisi) - helposti huomionsa toisaalle kääntävää lasta pitää auttaa keskittymään lempein muistutuksin ja temperamenttipiirteeksi tämän ymmärtäen, ei syyttämällä laiskaksi, vastuuntunnottomaksi tai muuten tahallisesti laiminlyöväksi - korkea häirittävyys on etu lapselle sosiaalisia taitoja opetellessa 6. Rytmisyys - unirytmiin ei voi pakottaa vauvaa, se on temperamenttipiirre! - vauva ei kykene säätelemään rytmiään eikä oppimaan esimerkiksi pois yöheräämisistä (hän voi vain oppia sen ettei kannata itkeä herätessä, kukaan ei auta) - eri asia on tottuminen vääriin asioihin (esimerkiksi yöllä leikkimiseen)
Temperamenttityypit ja ympäristö 1. Helppo temperamentti - pääosin "joka vanhemman unelma" - riskinä vaativuus: tottuu saamaan sen, mitä haluaa, kun haluaa niin harvoin ja joudutaan kieltämään niin harvoin - toinen riski on se, että kun kotona ei ole tarvinnut vaatia lapselta mitään eikä opettaa tiukkoja sääntöjä, koulussa/päiväkodissa tulee kriisi 2. Vaikea temperamentti - jo pelkän termin synty kertoo siitä, miten kulttuurimme on ristiriidassa eikä hyväksy näitä temperamenttipiirteitä, vaikkei niissä itsestään selvästi mitään vaikeaa olekaan! - vaatii vanhemmilta kärsivällisyyttä, aikaa, ja taustatietoa lapsen kehityksestä - tutkimustuloksissa vääristymiä äitien asenteiden vaikutuksen vuoksi - usein äiti myöntää hankaluudet vasta toisen ikävuoden aikana, erityisesti jos vauvan on annettu noudattaa omia rytmejään eikä ole ollut tarpeen sopeutua usein uusiin paikkoihin Temperamentin pysyvyys - Kun aivot kehittyvät, kokemusta ja kognitiivisia taitoja karttuu ja eri ikäkausina temperamentti ilmenee eri tavoin - homotyyppinen pysyvyys on elinikäistä ja samanlaista (esim iltavirkkuus) - heterotyyppinen pysyvyys on fysiologisesti samanlaista aina, mutta ilmenemismuoto vaihtelee iän mukana (esim lähestyminen eli uudesta innostuminen) - pysyvyys on vaikea tutkimuskohde, koska ympäristö voi vahvistaa tai heikentää olennaisesti temperamenttipiirteitä ja koska hyvin yhteensopinut temperamentti ja ympäristö vähentää temperamentin seurauksia aikuisuudessa (esim lapsuudessa hyvin ymmärretty vaikea temperamentti ei johda sopeutumisongelmiin aikuisuudessa) Temperamentin ennustavuus - tutkimustulosten mukaan tietyt lapsuuden piirteet ennustavat tietynlaista aikuisen temperamenttia - nämä tutkimustulokset eivät kuitenkaan päde yksilö- vaan populaatiotasolla, koska yksilön elämänkokemukset ja vielä tuntemattomat tekijät vaikuttavat jokaiseen eri tavalla - Niistä voisi kuitenkin olla apua lasten kehityksen tukemisessa: esimerkiksi ujous ennustaa myöhempää empaattisuutta eikä sitä siksi pitäisi pyrkiä niin kovasti kitkemään pois. Vastaavasti voimakas ärsykereaktiivisuus ennustaa sopeutumattomuutta, joten sen hallitsemisen taitoja kannattaisi lapselle opettaa aktiivisesti. Kiintymyssuhde ja temperamentti - sama klassinen testi lapsen reaktiosta jäädessään huoneeseen vieraan ihmisen kanssa, jolla on testattu turvatonta/turvallista kiintymyssuhdetta, voikin itse asiassa testata lapsen temperamenttia - perinteisesti kiintymyssuhteen muotoutumista on pidetty riippuvaisena äidin toiminnasta, mutta temperamenttiteorian myötä on alettu tutkia myös lapsen osuutta - kiintymyssuhteen muotoutuminen on siis vuorovaikutusprosessi, jota äidin ja lapsen temperamenttien yhteensopivuus voi joko hankaloittaa tai helpottaa Lapsen stressi - lapsetkin tuntevat stressiä, vauvatkin - fysiologinen stressireaktio on haitallinen vain pitkäkestoisena tai jatkuvana - tutkimuksissa huomattiin, että estyneidenkin lasten fysiologinen stressireaktio jää tapahtumatta, jos lapsi saa kokea jännittävän tilanteen turvallisen aikuisen tukemana. Aikuiseen turvautuminen pitäisi siis ehdottomasti sallia. - lapsen stressireaktiot ovat turvautumista joko tuttuihin ihmisiin tai niiden puutteessa tuttuihin esineisiin tai erilaisilla käyttäytymismalleilla, kuten nauraen tai muuten teeskennellen tai levottomana jopa riehuen
- vieraskin ihminen voi lievittää lapsen stressireaktiota kiinnittäen häneen jatkuvasti huomiota ja jatkaen hoivaa myös hyväntuuliselle lapselle (pelkkä itkuun reagointi ei riitä) - temperamentin vaikutus stressiin on tuottanut yllättäviäkin tutkimustuloksia: uudessa hoitoryhmässä stressitasot pysyivät ensireaktion jälkeen korkeampina ei-estyneillä, sosiaalisilla lapsilla. Estyneet, ujot lapset suojelivat itseään konflikteilta, riskeiltä ja siten myös stressiltä vetäytymällä herkemmin leikkimään yksin, kun taas ei-estyneet heittäytyivät ryhmäleikkeihin ja siksi enemmän myös riitoihin, jotka stressaavat. - Kaikkien lasten stressireaktioita vähentävät samat asiat: stabiilit ryhmät (samoja aikuisia, samoja lapsia), siirtyminen uuteen tukena joko tuttu aikuinen tai tuttu lapsi ja ymmärrys siitä, että tämä sama stressaava kausi tulee aina suuren muutoksen aikana (stressaavuus ei vähene iän myötä). Vanhempien ohjaaminen temperamentin ymmärtämiseksi - Thomas ja Chess oppivat käyttämään klinikallaan radikaalisti ajan tavoista poikkeavaa tapaa: äidin ja perheen ei tarvinnut selvitellä omia (aikuisten)ongelmiaan, vaan keskityttiin antamaan suoria ohjeita lapsen kohteluun uudella, temperamentin huomioivalla tavalla - olennaista on yksilöllisyyden huomioiminen: jokainen perhe ja lapsi on erilainen ja siksi ei ole olemassa yleisohjeita - vanhemmille korostetaan, ettei temperamentin ja ympäristön huono yhteensopivuus ole sen enempää vanhemman kuin lapsenkaan syytä - vanhempien ei pidä myöskään odottaa kykenevänsä millään hoitotavalla muuttamaan lapsen temperamenttia sinänsä (eli esimerkiksi säännöllistämään epärytmistä, rauhoittamaan voimakkaasti reagoivaa tai rohkaisemaan vaikeasti uuteen sopeutuvaa lasta), voi vain sopeuttaa omaa hoitotapaansa ja odottaa lapsen kasvavan niin että hän kykenee itse ymmärtämään temperamenttiaan ja muuttamaan sitä - Thomasin ja Chessin kokemusten mukaan hoitotulokset olivat sitä parempia mitä paremmin vanhemmat pystyivät uskomaan lapsensa temperamentin olevan tietynlainen. Päinvastoin huonoimmat tulokset tulivat, jos vanhemmat kielsivät epätyydyttäviksi ja odotustensa vastaisiksi kokemansa temperamenttipiirteet. Väärä temperamentin ymmärtäminen - Ymmärrys ei tarkoita, että sallitaan kaikki käytös - Esimerkiksi vaikeatemperamenttiselle lapselle on karhunpalvelus se, että hänelle sallittaisiin kaikki konfliktien välttämiseksi - Lasta siis autetaan tunnistamaan omat temperamenttipiirteensä ja kehittämään psyykenhallintakeinojaan pystyäkseen toimimaan kulttuuriinsa sopeutuen ja yhteisönsä sääntöjä noudattaen Kulttuuri ja temperamentti - monikulttuurisissa vertailuissa ilmenee, että eri kulttuurien arvotukset temperamenttipiirteille ovat aivan erilaisia - Esimerkkejä: *aasialaisissa kulttuureissa ujous on hyve ja itsensä esillä pitäminen pahe, pohjoisamerikkalaisessa kulttuurissa juuri päinvastoin * valkoisissa keskiluokkaisissa amerikkalaisperheissä vauvan epäsäännöllinen rytmi on pahasta, kun taas puertoricolaisperheissä sitä pidettiin luonnollisena ja se alkoi haitata vasta kouluun menon myötä * eri historiallisina aikoina on myös ollut vaihteluja suosituissa tai tarpeellisiksi koetuissa piirteissä (esim elämyshakuisuus) - kulttuurin arvostukset ilmenevät ihmisten - jo pikkulasten - välisessä kanssakäymisessä, instituutioiden kuten koulun kautta sekä aikuisilla työelämässä Ujous - ujoutta on tutkittu eniten, ehkä koska USA:ssa se koetaan niin voimakkaasti negatiiviseksi ja pois kitkemisen tarpeessa olevaksi piirteeksi - kulttuurissamme harvoin kyseenalaistetaan, miksi kaikkien (erityisesti lapsien) pitäisi olla aktiivisia ja rohkeita eikä nähdä ujouden positiivisia seurauksia (kuten korkea harkitsevuus, empaattisuus ja stressinsietokyky)
- ujouden kautta ilmentyy monia temperamentti-käsitteen ongelmia: *ujous sekoitetaan arkuuteen * sen perusteella tehdään perusteettomia johtopäätöksiä ihmisten älykkyydestä, ulkonäöstä, ystävällisyydestä * ujous voi olla synnynnäinen piirre tai elämänkokemusten kautta syntynyt käyttäytymistapa * ujous voi ilmetä vain tietyissä tilanteissa tai kaikissa sosiaalisissa tilanteissa * ujouden seuraukset ihmiselle ovat äärimmäisen kulttuurisidonnaisia ja riippuvaisia ympäristön asenteesta
Temperamentti ja koulu - temperamentin vaikutusta koulumenestykseen tutkittu vielä melko vähän - tiedetään, että eniten ongelmia koulussa tuottaa matala aktiivisuus, vähäinen sinnikkyys ja korkea häiriytyvyys (ja päinvastoin parasta koulumenestystä ennakoi aktiivisuus, sinnikkyys ja matala häiriytyvyys) - syy-yhteys koulumenestykseen liittyy nähtävästi eniten opettajien asenteisiin eri temperamenttipiirteitä kohtaan ja sitä kautta saatuun opetuksen laatuun - opettajilla on tapana aliarvioida ujojen ja hitaasti lämpiävien oppilaiden taidot ja yliarvioida "tuntiaktiivisten" eli sosiaalisissa tilanteissa rohkeiden ja uuteen innokkaasti suhtautuvien oppilaiden taidot - on kyseenalaista, että pikkukoululaisten arviointi on nykyään persoonallisuuspiirteiden(kin) arviointia, koska pienillä lapsilla ei ole riittävästi ymmärrystä ja psyykkisiä työkaluja niiden työstämiseen ja vaarana on negatiivinen minäkuva - paljon mielenkiintoista tutkimustietoa puuttuu (2004), esimerkiksi opettajan ja oppilaan temperamenttien yhteensopivuuden vaikutuksista - kouluympäristöä ei pitäisi muokata joustavimpien ja sopeutuvimpien oppilaiden mukaan, vaan haasteellisimman temperamentin mukaan (esim kiinteistä luokista saavat turvaa kaikki, mutta luokattomuudesta selviävät helposti vain joustavat) - vaikka on mahdotonta räätälöidä jokaiselle oppilaalle erikseen sopivat opetusmetodit, oppimisympäristö ja temperamentiltaan yhteensopiva opettaja, on kokeneilla opettajilla silti itsellään kykyjä muokata opetustaan ja arviointiaan paremmin eri temperamenttisille oppilaille sopivaksi, tarvitaan vain tietoa Summa summarum: tieto ei lisää tuskaa, vaan auttaa vanhempia, opettajia ja muita lasten kanssa oleskelevia ymmärtämään ja siten kohtelemaan lapsia oikein