TERVEELLISIÄ ELÄMÄNTAPOJA ETSIMÄSSÄ Terveyden edistäminen toiminnallisilla menetelmillä neljännen luokan oppilaille Nina Kuisma - Katja Kärki - Mari Lampinen Opinnäytetyö, syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu / Lahden ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan laitos Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto Terveydenhoitaja (AMK)
TIIVISTELMÄ Nina Kuisma, Katja Kärki & Mari Lampinen. Terveellisiä elämäntapoja etsimässä Terveyden edistäminen toiminnallisilla menetelmillä neljännen luokan oppilaille. Lahti, syksy 2007. 81 s. Liitteitä 7. Diakonia-ammattikorkeakoulu / Lahden ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysalan laitos. Hoitotyön koulutusohjelma. Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto. Terveydenhoitaja (AMK). Lasten elämäntavoissa on tapahtunut viime aikoina paljon muutoksia. Osa muutoksista on positiivisia, mutta monet elintavat ovat muuttuneet huonompaan suuntaan. Varhaisella vaikuttamisella pystytään estämään monia sairauksia ja niiden mukanaan tuomia ongelmia. Tämän hankkeen tarkoituksena oli pitää lapsille neljä terveyttä edistävää oppimistuokiota toiminnallisin menetelmin. Tuokioiden teemoina olivat ravitsemus, liikunta sekä uni ja lepo. Tavoitteena oli saada lapset kiinnostumaan omista elämäntavoistaan ja siten ennaltaehkäistä huonojen elämäntapojen aiheuttamia terveyshaittoja. Yhteistyökumppanina toimi Mukkulan koulu. Lasten aikaisemmat tiedot tämän hankkeen terveyden edistämisen teemoista kartoitettiin ennen tuokioiden toteuttamista kyselyllä. Kyselyllä saatiin tietoa lasten, opettajan sekä kouluavustajan toiveista hankkeeseen liittyen. Tuokiot toteutettiin toiminnallisilla menetelmillä pienryhmissä neljänä kertana alkuvuodesta 2007. Lasten oppimista mitattiin toiminnallisen rastimuotoisen koetilanteen avulla. Lapsilta, luokan opettajalta sekä kouluavustajalta kerättiin palaute hankkeesta kyselykaavakkeilla. Tilannekohtaista arviointia hankkeen onnistumisesta suoritettiin jokaisen tuokion yhteydessä tarkkailemalla ryhmäläisten toimintaa sekä suunnitelmien ja aikataulujen pitävyyttä. Hankkeen tavoitteisiin pääseminen näkyi lasten kiinnostuneisuutena omia elämäntapojaan kohtaan. He osallistuivat aktiivisesti ohjattuun toimintaan. Monet muuttivat tuokioiden innoittamana elämäntapojaan. Lapset kokivat saaneensa tuokioista uutta tietoa. Toiminnallisuus ja luovuuden käyttäminen koettiin mielekkääksi tavaksi oppia. Lapset innostuvat oppimisesta, kun saavat osallistua aktiivisesti tuntien kulkuun. Tämän vuoksi terveyden edistämisessä olisi rohkeasti käytettävä erilaisia menetelmiä. Ohjaajan on hyvä tiedostaa omat vahvuutensa opetusmenetelmiä valitessa. Hankkeessa kehitettiin terveydenhoitajan työmenetelmiä tuottamalla uudenlaista opetusmateriaalia terveyden edistämistyön tueksi. Hanketta voidaan hyödyntää vastaavanlaista terveyden edistämistä suunniteltaessa. Asiasanat: ravitsemus, liikunta, uni, lapset, terveyden edistäminen, toiminnalliset menetelmät
ABSTRACT Nina Kuisma, Katja Kärki and Mari Lampinen. Searching for a Healthier Lifestyle Activity-based health promotion for fourth graders. Lahti, autumn 2007, 81 pages, 7 appendices. Diaconia University of Applied Sciences / Lahti University of Applied Sciences, Faculty of Social and Health Care, Degree Programme in Nursing, Specialization in Health Care, Public Health Nurse. There have been many changes in children s lifestyles lately. Some of the changes have been positive but many lifestyle changes have not been so positive. Many diseases can be prevented by early intervention. The purpose of this project was to provide four activity-based Health Promotion lessons to fourth grade children. The themes of the lessons included nutrition, physical exercise and sleep. The project aims were to interest children in their life styles and prevent health problems. The study was carried out in cooperation with Mukkula s Comprehensive School. A survey was used to measure the children s prior knowledge of the study themes before the activity-based lessons. The survey was also used to find out the wishes of the children, the teacher, and the school helper. The activity-based lessons were carried out, in small groups, in the beginning of 2007. The children s learning was measured with an activity-based test. Feedback on the project was collected from the children, the teacher, and the school helper. Situationspecific evaluation was carried out during the lessons by observing the children s activity. The resistance to the plans and the schedules were also evaluated. The children s interest in their life styles revealed that this project was successful. They participated very actively in the lessons. They also experienced that they had learned new information from the lessons. And, the children, inspired by the lessons, made changes in their lifestyles. It was more meaningful to learn by activity-based learning methods and creativity. When children participate actively in lessons they become excited in learning. Various health promotion methods should be used bravely. When choosing teaching methods, teachers should be aware of their own skills. New teaching material was produced for public health nurses with this project. This project can also be used when planning similar kinds of Health Promotion lessons. Key words: nutrition, physical exercise, sleep, children, health promotion, activitybased learning method
SISÄLLYS 1. HAASTEENA TERVEYDEN EDISTÄMINEN...5 2. LAPSEN OPPIMINEN JA TOIMINNALLISET MENETELMÄT...7 3. LAPSEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN...9 4. TERVEYDEN EDISTÄMISEN TEEMAT...12 4.1 Terveyttä edistävä ravitsemus...12 4.2 Liikunta turvaa lapsen normaalia kasvua ja kehitystä...15 4.3 Riittävä uni ja lepo auttavat lasta jaksamaan...17 5. HANKKEEN TARKOITUS JA TAVOITTEET...19 6. TYÖELÄMÄYHTEISTYÖKUMPPANINA KOULU...20 6.1 Mukkulan peruskoulu, luokat 1-6....20 6.2 Kohderyhmänä neljäs luokka...21 7. HANKKEEN SUUNNITTELU...22 8. HANKKEEN TOTEUTUS JA ARVIOINTI...25 8.1 Ravitsemustuokion toteutus ja arviointi...25 8.2 Liikuntatuokion toteutus ja arviointi...27 8.3 Uni- ja lepotuokion toteutus ja arviointi...28 8.4 Yhteenvetotuokion toteutus ja arviointi...29 9. HANKKEESTA SAATU PALAUTE...33 9.1 Lasten antama palaute hankkeesta...33 9.2 Opettajan ja kouluavustajan palaute...34 10. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET...36 10.1 Hankkeen eettiset näkökulmat ja palautekyselyn luotettavuus...36 10.2 Jatkohankkeet...38 10.3 Terveyden edistämisen haasteisiin vastaaminen tulevaisuudessa...38 11. LÄHTEET...41 LIITTEET...46 LIITE1: Terveellisiä elämäntapoja etsimässä ohjauspaketti...46 LIITE 2: Neljännen luokan säännöt...70 LIITE 3: Alkukartoituksen tulokset...71 LIITE 4: Pienryhmien nimet...73 LIITE 5: Lasten palaute...74 LIITE 6: Opettajan ja kouluavustajan palaute...78 LIITE 7: Hankeanomus...81
1. HAASTEENA TERVEYDEN EDISTÄMINEN Maailmanlaajuisesti suomalaiset ovat tervettä ja vaurasta kansaa elintaso- ja terveysvertailujen perusteella. Eliniän ennuste on korkea ja terveyspalvelut ovat laadukkaita. Vertailu toisiin kehittyneisiin valtioihin osoittaa kuitenkin, että monessa suhteessa on edelleen parantamisen varaa. (Koponen & Aromaa 2005.) Maamme väestörakenne muuttuu huomattavasti lähivuosikymmenien aikana suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta on tärkeää, että nykyisistä lapsista ja nuorista kasvaa terveitä ja hyvinvoivia aikuisia. (Sosiaali ja terveysministeriö 2007.) Suomalaisten lasten hyvinvointi on parantunut viime vuosikymmeninä, jos mittarina käytetään pelkästään kuolleisuutta ja somaattisia sairauksia. Toisaalta monet muut fyysisen terveyden mittarit alkoivat 1990- luvun lopussa osoittaa terveysongelmien yleistymistä. Esimerkiksi astma ja diabetes sekä henkinen pahoinvointi ovat yleistyneet lasten keskuudessa. Ylipainoisuus ja kouluikäisten fyysisen kunnon heikkeneminen ovat kasvava ongelma, vaikka osa lapsista harrastaa aikaisempaa enemmän liikuntaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö & Stakes 2002, 13.) Nuorten hyvinvointia mitataan vuosittain kouluterveyskyselyllä. Kyselyllä kartoitetaan 8.- 9. luokkalaisten ja lukion 1.- 2. luokkalaisten hyvinvointia ja elämäntapoja. Vuoden 2004 kouluterveyskyselyn valtakunnallisten tulosten mukaan koululaisten elämäntavoissa ei ole tapahtunut merkittävää parannusta. Kouluruokailun osalta on tapahtunut hieman myönteistä kehitystä, mutta epäterveellisten välipalojen nauttiminen on yleistä. Vaikka koululaisten nukkumistottumukset ovat jonkin verran parantuneet viime vuosina, oppilaat valvovat arki-iltoina edelleen liian myöhään. (Luopa, Räsänen, Jokela & Rimpelä 2005, 39-42.) Kouluikäisten terveyden edistämistyön kehittämisessä on edelleen paljon tehtävää (Sosiaali ja terveysministeriö 2007). Terveyden edistämisen poliittiikkaohjelmassa todetaan, että monet terveysongelmista olisi estettävissa terveyden edistämisen ja ehkäisevän työn keinoin (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007). Terveys 2015 kansanterveysohjelman yhtenä tavoitteena on lasten hyvinvoinnin lisääntyminen ja terveydentilan parantuminen. Valtioneuvosto korostaa
6 tässä ohjelmassa koulujen merkitystä elämänhallinta- ja terveystietouden lisääjänä sekä liikuntatottumuksiin vaikuttajana. Lasten hyvinvoinnin lisääminen on monen eri ammattiryhmän yhteinen tehtävä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001, 15.) Terveydenhoitaja toimii yhtenä moniammatillisen työryhmän jäsenenä lasten terveyden edistämiseksi. (Opetusministeriö 2006, 85). Terveyden edistämistyöhön Diakonia-ammattikorkeakoulu tavoittelee uusia toimintamalleja (Kuokkanen, Kiviranta, Määttänen & Ockenström 2005, 16). Terveydenhoitotyön vaatimukset kasvavat yhteiskunnan muutosten myötä ja terveydenhoitohenkilökunnan toimenkuvia tulee kehittää. Tässä hankkeessa kehitetyllä terveyden edistämistyötä tukevalla materiaalilla pyritään löytämän haasteisiin vastaavia uudenlaisia toimintamalleja. Hankkeen tarkoituksena on antaa kouluikäisille tietoa terveellisistä elämäntavoista toiminnallisin menetelmin. Elämäntavat rajattiin ravitsemukseen, liikuntaan sekä uneen ja lepoon. Hankkeen tavoitteena on saada lapset kiinnostuneiksi oman terveytensä hoitamisesta ja siten ennaltaehkäistä huonojen elämätapojen aiheuttamia terveyshaittoja. Sosiaali- ja terveysministeriön kansallisessa tavoite- ja toimintaohjelmassa (2003, 3, 47) korostetaan kansalaisen omaa roolia terveyden edistämisessä sekä arkielämän ympäristön merkitystä hyvinvointiin.
7 2. LAPSEN OPPIMINEN JA TOIMINNALLISET MENETELMÄT Lapsi on vauvasta lähtien luonnostaan utelias, tiedonhaluinen oppija. Kouluikään mennessä hän on oppinut monta elintärkeää taitoa. Ajattelun kehittyessä lapsen kyky ymmärtää maailmaa lisääntyy. Hän etsii oppimisen avulla erilaisia ratkaisuja tilanteisiin ja muokkaa persoonallisuuttaan. Lapsi on halukas tietämään ja oppimaan. Oppimista tapahtuu kaiken aikaa, ei ainoastaan varsinaisissa oppimistilanteissa. (Jarasto & Sinervo 1998, 139-140.) Tässä hankkeessa lapsilla tarkoitetaan kohderyhmää, eli peruskoulun neljännen luokan oppilaita. Koulussa luonnollisen oppimisen rinnalle tulee tietoinen ja tavoitteellinen oppiminen. Kouluiässä lapsen oppimista arvostellaan enemmän kuin aikaisemmin, joten lapsen terveen itsetunnon tukeminen tulisi muistaa. Myönteinen käsitys itsestä ja virheiden sietokyky auttavat lasta oppimaan ja luottamaan itseensä oppijana. (Jarasto & Sinervo 1998, 140-141 & 144.) Uuden tiedon opettelussa on ratkaisevaa se, miten mielekkäästi uusi tieto on sidoksissa lapsen todelliseen elämään. Lapsen motivaatio oppimiseen kasvaa, kun hänestä tuntuu, että asian opetteleminen on järkevää, ja hän hyötyy tiedosta tämänhetkisessä elämässään. (Jarasto & Sinervo 1998, 141.) Rödstamin mukaan ala-asteikäiset hankkivat tietoa paljolti oma mielenkiinto lähtökohtanaan. Lapset ovat oppimisessaan loogisia ja aktiivisia. (Rödstam 1992, 66.) Oppimista tapahtuu kaikkien aistien avulla. Joidenkin lasten on helpompi oppia visuaalisesti, näkemällä. Toiset taas oppivat tunnilla kuuntelemalla, ja osa lapsista oppii parhaiten tekemällä ja toimimalla. Erilaisista oppimishäiriöistä kärsivien lasten kohdalla on tärkeää miettiä lapselle yksilöllisiä tapoja oppia uusia asioita. (Jarasto & Sinervo 1998, 144.) Monet teoreetikot puhuvat toiminnallisuuden merkityksestä lasten oppimisessa. Kaiken oppimisen pohjalta olisi kuitenkin hyvä löytyä teoriatietoa. Opittavien asioiden kokeileminen käytännössä auttaa asioiden sisäistämisessä. Lapsille on ominaisempaa tekemisen kautta oppiminen, kuin ulkoaopettelu. Tiedot, joita ei ole mahdollista testata tekojen
8 kautta todellisuudessa, jäävät lapsille herkästi sisällöltään tyhjiksi. (Kupias 2005, 45; Ikonen 2000, 13-14; Jarasto & Sinervo 1998, 141; Rödstam 1992, 40&66 ) Lapset oppivat kyselemällä, pohtimalla ja mielikuvitusta hyödyntävillä opetusmenetelmillä. Lasten luovuutta on hyvä käyttää oppimisen välineenä. (Jarasto & Sinervo 1998, 141; Rödstam 1992, 40&66.) Toiminnallinen oppiminen on kokonaisvaltaista. Se ei tarkoita ainoastaan asioiden oppimista vaan oppijoiden itsetuntemuksen lisääntymistä sekä persoonallista ja sosiaalista kasvua. Tärkeää on tuottaa oppijoille kokemuksia ja reflektoida niitä yhdessä oppijoiden kesken. (Kupias 2005, 21.) Tässä hankkeessa toiminnallisilla menetelmillä tarkoitetaan lasten aktiivista roolia opiskelussa pelkkien luentojen kuuntelemisen sijaan. Keinoina lasten aktivoimiseen käytettiin askartelua, liikkumista, rentoutusta ja toiminnallista rastimuotoista koetilannetta. Vastaavanlaisen hankkeen on toteuttanut Ravitsemusterapeuttien yhdistys (1999). Mahtavat muksut ratkaisuja lihavan lapsen hoitoon -teos on suunniteltu erityisesti lihavien lasten hoitoon osallistuville asiantuntijoille oppaaksi ja ohjaamisen tueksi. Oppaan perusajatuksena on perhe- ja ratkaisukeskeinen työote. (Korhonen, Kalavainen, Ihalainen, Nuutinen 1999)
9 3. LAPSEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN Suomi käsitetään hyvinvointivaltioksi pääasiassa hyvän kansanterveydellisen tilanteen vuoksi. Terveys koetaan yhdeksi tärkeimmäksi arvoksi. (Sosiaali ja terveysministeriö 2007.) Terveyden edistämisessä oleellista on tietää, mitä terveys on. Monet teoreetikot ovat määritelleet terveyden omalla tavallaan ja jokainen ihminen voi käsittää oman terveytensä eri tavalla. (Savola & Ollonqvist 2005,10-11) Yksi terveydenhuollossa eniten käytetyistä käsitteistä on WHO:n terveyskäsite vuodelta 1948. A state of complete physical, mental and social wellbeing, and not merely the absence of disease or infirmity (World Health Oraganization Regional Office for Europe 1986). Maailman terveysjärjestön terveyskäsitys jakaa hyvinvoinnin fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin. Terveyteen vaaditaan kokonaisvaltaista hyvinvointia, ei vain sairauden puuttumista. (Vertio 2003, 26.) Fyysinen hyvinvointi määritellään elimistön funktionaalisena toimimisena, kun taas psyykkinen hyvinvointi nähdään kykynä tunnistaa ja käyttää omia sisäisiä voimavaroja. Sosiaalinen hyvinvointi näkyy kykynä olla vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttaakseen yksilöllä tai yhteisöllä on oltava vahva halu tyydyttää tarpeensa. Ympäristöä on joko muutettava hyvinvointia edistäväksi tai opittava elämään siinä sellaisena, kuin se on. Tämän vuoksi terveyden edistäminen ei ole vain terveydenhuollon vastuulla, vaan jokaisen valinnoilla ja esimerkkinä toimimisella on merkitystä yksilön ja yhteisöjen hyvinvoinnissa. (World Healt Oraganization Regional Office for Europe 1986.) Monissa lähteissä terveyden edistäminen nähdään keinona näihin tekijöihin vaikuttamiseen ja sitä kautta terveyden aikaansaamiseen ja ylläpitämiseen. (Savola & Koskinen- Ollonqvist 2005, 10, Laine, Ruishalme, Salervo, Sivén & Välimäki 2005, 208-211, World Health Organization Regional Office for Europe 1986.) Tässä hankkeessa käytetään termiä terveyden edistäminen. Terveyden edistämisen tarkoitus on lisätä ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä tietoisten valintojen kautta. Keskeisintä on asiakkaiden kannustaminen omaan aktiivisuuteen terveytensä hoidossa. Terveys 2015 -ohjelmassa sekä Terveyden edistämisen barometrissa 2007
10 painotetaan koko yhteiskunnan mukaan saamisen merkitystä terveyden edistämistyöhön. Tehtävä ei kuulu pelkästään terveydenhuollolle. (Sosiaali ja terveysministeriö 2001, 8-9; Parviainen, Laari, Malinen, Mikkonen & Saikkonen 2007, 42.) Terveyden edistämisen barometri 2007 mainitsee terveellisen ravinnon, riittävän liikunnan sekä unen ja levon tärkeiksi terveyden edistämisen osa-alueiksi. Päihteiden käytön vähentäminen ja sosiaalisten suhteiden kehittäminen olivat tärkeitä osa-alueita. Terveyden edistäminen näkyy edelleen enemmän puheissa, kuin toiminnan tasolla. (Parviainen ym. 2007, 33, 42-43, 46.) Lait ja asetukset määrittelevät koulujen toimintaa terveyden edistämistyössä (Sosiaali- ja terveysministeriö & Stakes 2002, 49). Terveyden edistäminen näkyy Perusopetuslaissa (628/1998), joka määrää opetuksen antamisesta peruskouluissa. Kouluissa tapahtuvan opetuksen tavoitteena on tukea lapsen kasvua ja kehitystä niin, että hänestä kasvaisi terveen itsetunnon omaava, tasapainoinen ja kriittisesti ympäristöään arvioiva yksilö. Lakien tavoitteena on myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vaaliminen ja lasten kasvaminen hyviin tapoihin. (Sosiaali- ja terveysministeriö & Stakes 2002, 49-50.) Koulussa terveyden edistämistyö pitää sisällään muun muassa kouluterveydenhuollon toiminnan, yhteistyön vanhempien kanssa sekä erilaiset teematapahtumat (Sosiaali- ja terveysministeriö & Stakes 2002, 50). Kouluikäisen terveyden edistämisessä oleellista on lapsen kehitystason huomioiminen (Opetusministeriö 2006, 89). Peruskoulun alaluokkalaiset ovat sopivassa iässä omaksumaan aikuisikään asti ulottuvia henkilökohtaisia terveystottumuksia. (Sosiaali- ja terveysministeriö & Stakes 2002, 49-50; Terho 2002, 406) Terveyttä edistävän tiedon tulee olla kohdennettu kehitystasoon niin, että yksilö pystyy tekemään itselleen sopivia terveyteen liittyviä valintoja (Terho 2002, 407). Terveystieto oppiaineena on yksi laissa määritelty opetuksen muoto. Vuosiluokilla 1-6 terveystiedon opetuksen tulee tapahtua integroidusti eli sisällyttäen muihin aineisiin (Sosiaali- ja terveysministeriö & Stakes 2002, 50). Oppiaineena terveystiedon tarkoituksena on antaa lapselle oman terveyden ylläpitämisen ja hoitamisen kannalta oleellisia tietoja ja taitoja (Sosiaali- ja terveysministeriö & Stakes 2002, 50; Terho 2002, 406).
11 Okkosen, Pietilän ja Vehviläinen-Julkusen (2007, 270-272) tutkimuksen mukaan lapset kokivat edistävänsä omaa terveyttään huolehtimalla omalta osaltaan esimerkiksi riittävästä levosta ja ulkoilusta. Terveydenhoitajan roolin terveyden edistämisessä lapset näkivät tutkimusten tekemisenä ja terveellisten tapojen opettamisena.
12 4. TERVEYDEN EDISTÄMISEN TEEMAT Terveyden edistämisen teemalla tarkoitetaan aihealuetta, jota käsitellään kussakin tuokiossa. Järjestetyt tuokiot käsittelivät terveellisiä elämäntapoja. Stakesin kouluterveyskyselyssä (2007) elämäntavoiksi määritellään ravitsemus, liikunta, uni ja lepo, seksuaaliterveys sekä päihteet. Tässä hankkeessa terveyden edistämisen teemoiksi rajattiin ravitsemus, liikunta sekä uni ja lepo. Päihteiden ja seksuaaliterveyden pois jättäminen oli tietoinen valinta. Päihteet ja seksuaaliterveys ovat yksinään jo niin laajoja aihealueita, että niistä voisi rakentaa oman terveyden edistämisen paketin. Osaksi valintaan vaikutti tekijöiden oma mielenkiinto ja aiempi tieto kyseisistä teemoista. Terveyden edistämisen teemoja valittaessa pidettiin tärkeänä, että kouluikäiset pystyisivät itse vaikuttamaan ja tekemään valintoja näiden elämäntapojen suhteen. Yleisimmät kansansairaudet olisivat osittain estettävissä terveellisellä ravitsemuksella, säännöllisellä liikunnalla ja kiinnittämällä huomiota uni- ja lepotottumuksiin (Koponen & Aromaa 2005). 4.1 Terveyttä edistävä ravitsemus Ravitsemuksella on vaikutusta ihmisen terveyteen. Suomessa tyypillisiä kansantauteja ovat sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes sekä syövät. Kansansairauksien syntyyn vaikuttavat ympäristö- ja perintötekijät, toisaalta ihminen voi myös itse vaikuttaa sairauksien syntyyn. Ihminen voi ruokavaliossaan valita terveyttä edistäviä ruokia terveydelle haitallisten sijaan. (Kylliäinen & Lintunen 2002, 7-8.) Terveyttä edistävässä ravinnossa esiintyy sopivassa suhteessa kaikkia ravintoaineita. Monipuolinen ruokavalio takaa parhaiten tarpeellisten ravintoaineiden ja kohtuullisen energian saannin. Yksittäisen henkilön tai perheen terveellisen ruokavalion toteuttaminen edellyttää tietoa ja taitoa, mutta myös varallisuutta. (Peltosaari, Raukola & Partanen 2002, 8-9, 203.)
13 Ruokaan liittyviin valintoihin vaikuttavat monet tekijät. Ruokakulttuuri on erilainen eripuolilla maapalloa ja eri yhteiskuntaluokissa. Kehittyvän yhteiskunnan myötä ruokailutottumuksiin vaikuttaa ruokaan liittyvien palveluiden saaminen kotitalouksien ulkopuolelta. Mainonta vaikuttaa osaltaan ihmisten tekemiin valintoihin. Hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa ja korkean koulutustason omaavilla on usein terveellisemmät ruokailutottumukset, kuin alemmissa yhteiskuntaluokissa (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 9; Peltosaari ym. 2002, 202-204). Nuutisen (2006, 315) mukaan ihminen tarvitsee tietyn määrän energiaa ylläpitääkseen elintoimintojaan ja suoriutuakseen päivän toimista. Aktiviteetti ja aineenvaihdunta vaikuttavat aikuisen yksilölliseen energian tarpeeseen. Lapsen energian ja ravintoaineiden tarve muuttuu kasvu- ja kehityskausien mukaan. Lasten energiansaanin suhdetta energiankulutukseen voidaan suhteellisen hyvin arvioida seuraamalla kasvua ja kehitystä. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan energian optimaalinen saanti on lapsille erityisen tärkeää. Liian vähäinen tai liian suuri energian saaminen johtaa kasvun häiriintymiseen. Ruuan määrä ja laatu ovat olennaisia terveellisen ravitsemuksen toteuttamisessa. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 10; Nuutinen 2006, 315-316.) Suomalaiset ravitsemussuositukset pohjautuvat, useisiin pohjoismaisiin tieteellisiin tutkimuksiin perustuviin tietoihin. Suositusten tarkoituksena on parantaa suomalaisten ravinnon laatua ja tätä kautta edistää terveyttä. Uusissa ravitsemussuosituksissa on ensimmäistä kertaa otettu huomioon myös liikunnan täkeys ruokavalion tukena. Ravitsemussuosituksista ilmenee suomalaisten ravitsemuksellisia ongelmia. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 4-7.) Usein lihavuuteen johtava energian saannin ja kulutuksen välinen epätasapaino on suomalaisten suurimpia ravitsemuksellisia ongelmia. Tämä nahdään suomalaisten painoindeksin tasaisena nousuna viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Energiansaantia lisäävät suurentuneet pakkauskoot sekä rasvaisten ja makeiden välipalojen kulutuksen lisääntyminen (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 9-10). Lasten ruokakulttuurissa ongelmana on muun muassa naposteleminen. Säännöllisen
14 ateriarytmin puuttuminen ja ylimääräisten, huonojen ja epäterveellisten välipalojen nauttiminen häiritsevät lapsen normaalia kasvua. Normaaleja elimistön signaaleja, kuten nälän tai kylläisyyden tunnetta ei tunnisteta jatkuvan napostelun takia. (Nuutinen 2006, 315.) Toisaalta jotkin tilastotiedot osoittavat ravitsemustottumusten muuttuminen terveellisempään suuntaan (Elintarviketeollisuusliitto 2005). Vaikka elintarvikkeiden kulutus osoittaa muutosta terveellisempiin ravitsemustottumuksiin, toisaalta terveyden kannalta merkityksettömien tai haitallisten elintarvikkeiden kulutus on lisääntynyt. Rasvojen kulutuksessa tämä näkyy hyvin kovien eläinrasvojen eli meijerivoin kulutuksen laskuna, toisaalta ruokaöljyjen kulutus ei näy juuri muuttuneen. (Elintarviketeollisuusliitto 2005.) Ravitsemuskertomus vuodelta 2003 sekä Päijät-Hämeen aluella tehty Kouluterveyskysely 2000-2006 osoittavat, että koululaiset nauttivat päivittäin lounaan kouluruokalassa, mutta vain pieni osa heistä valitsee lautaselleen kaikki aterian osat. Aterian osiksi laskettiin pääruoka, kasvikset, maito, leipä ja leivän päälle laitettava ravintorasva. Vain osa koululaisista valitsi lautaselleen kasviksia. (Lahti-Koski & Sirén 2004, 47-48 ; Luopa, Pietikäinen, Puusniekka, Jokela & Sinkkonen 2006, 10-11.) Kouluterveyskyselystä (2000-2006) on nähtävissä myös tyttöjen ja poikien ruokailutottumusten eroavaisuudet. Päijät-hämäläiset lukiolaistytöt jättivät poikia useammin jonkin aterian osan syömättä, kun taas pojat nauttivat enemmän epäterveellisiä välipaloja. (Luopa ym. 2006, 10-11.) Finravinto -tutkimuksen mukaan suomalaiset saavat suurimman osan energiastaan viljavalmisteista, lihasta ja erilaisista maitotuotteista. Viljavalmisteet, kuten leivät ja leivonnaiset, sisältävät usein liikaa ja vääränlaisia rasvoja sekä niiden kuitupitoisuus on pieni. Vihannesten lisääminen nostaisi ruokavalion kuitupitoisuutta ja vähentäisi sekä parantaisi rasvojen laatua kotimaisissa ravitsemustottumuksissa. Liiallinen suolan käyttö on kautta aikojen ollut ongelma suomalaisessa ruokakulttuurissa. (Ovaskainen, Valsta, Nissinen, Tapaninen & Männistö 2003, 86-87.) Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan hiilihydraatteja tulisi olla yli puolet päivittäisestä energiansaannista. Suomalaiset saavat suuren osan energiasta ravintorasvoista. Ravintorasvojen saantisuosituksia noudattamalla voidaan parantaa
15 rasvojen laatua ja määrää terveydelle edullisempaan suuntaan. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005, 17.) 4.2 Liikunta turvaa lapsen normaalia kasvua ja kehitystä Kouluikäisen fyysisen kehityksen kannalta liikkuminen on ensiarvoisen tärkeää. Lihasten säännöllinen käyttäminen mahdollistaa lapsen lihasten kasvun ja lihasvoiman lisääntymisen. Fyysinen toiminta on kasvuiässä tärkeää, jotta luusto, sidekudos ja jänteet vahvistuvat. Aikuisiällä aloitetulla fyysisellä aktiivisuudella ei saavuteta samankaltaista tuki- ja liikuntaelimistön vahvistumista. (WHO, 2006; Suomen osteoporoosiliitto ry.) Varhain aloitettu liikunta estää luuston ennenaikaista rappeutumista. Säännöllinen fyysinen kuormitus vähentää tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia. (Sastamala 1995, 114.) Liikkuminen useita kertoja päivässä hengästymiseen saakka vahvistaa lapsen hengitysja verenkiertoelimistöä (Sosiaali- ja terveysministeriö, Opetusministeriö & Nuori Suomi ry 2005, 10). Sastamalan (1995, 116-117) mukaan hengityselimistöä voi vahvistaa parhaiten juuri kehitysiässä liikkumalla säännöllisesti. Hänen mukaansa liikunta vahvistaa hengityslihaksia, parantaa hengitystekniikkaa ja lisää sydämen iskutilavuutta. Liikunta tarjoaa lapselle niin myönteisiä, kuin kielteisiäkin elämyksiä, vaikuttavat lapsen itsetunnon kehittymiseen. Onnistuminen tuo hyvänolon tunteen ja epäonnistumisesta selviäminen saa lapsen luottamaan itseensä. (Sastamala 1995, 118-119.) Ojasen (2000, 123) mukaan liikunnalla on merkitystä sekä voimavaroihin että psyykkiseen hyvinvointiin. Liikunnasta lapsi saa virkeyttä ja harrastus luo uusia ystävyyssuhteita (Telama 2000, 55-58). Liikunta tuo lapsen elämään paljon erilaisia vuorovaikutustilanteita, joissa hän oppii yhteistyötä, toisen huomioon ottamista ja vastuunottoa (Sastamala 1995, 119). Aikaisemmin lasten liikuntaan ei kiinnitetty suurta huomiota. Ennen liikunta oli luonnostaan osana lasten arkea. (Bengtsson & Ekendahl 1992, 131.) Tekniikan kehittyminen ja lyhentyneet koulumatkat ovat vähentäneet arkiliikunnan määrää. (Janson & Danielsson 2005, 80-82). Liikuntaa harrastavien 3-18 -vuotiaiden lasten ja nuorten osuus on
16 kasvanut 76 prosentista 91 prosenttiin kymmenessä vuodessa. Tulokset ovat ristiriitaisia, koska lasten ja nuorten on samalla arvioitu olevan huonokuntoisempia, kuin aikaisemmin. Tulosten ristiriitaisuutta selittää peruselämän fyysisen aktiivisuuden vähentyminen, jota urheiluharrastus ei pysty yksinään korvaamaan. (Nuori Suomi, Suomen liikunta ja urheilu, Suomen kuntoliikuntaliitto, Olympiakomitea, Helsingin kaupunki, TNS Gallup & Opetusministeriö 2006, 7-8.) Liikunnan terveysvaikutusten ilmenemiseksi ei tarvitse välttämättä harrastaa liikuntaa aktiivisesti erilaisissa urheiluseuroissa. Elimistö saa kohtuullisesti kuormitusta hyötyliikunnasta, joka on helppo yhdistää päivittäiseen arkielämään. Esimerkiksi hissin sijasta voi käyttää portaita, koulu- ja harrastusmatkat voi kulkea jalkaisin tai pyörällä. (Arvonen & Heikkilä 2001, 96). Koulumatkan kulkeminen jalkaisin tai pyörällä yhdessä kavereiden kanssa tuo lapsille tärkeää sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta. (Janson & Danielsson 2005, 110-111.) Virkkusen (2000, 12) mukaan nuoret istuvat yhä enemmän nykyisin, niin koulussa kuin kotonaan. Nykypäivänä lasten arjesta vievät suuren osan televisio ja erilaiset tietokonepelit. Koululaiset viettävät vapaa-aikaa enemmän sisätiloissa, kuin ulkona muiden lapsien kanssa leikkien. (Janson & Danielsson 2005, 80-82, 110-111.) Koulussa on oppiaineena liikuntaa, mutta se ei yksin riitä turvaamaan lapsen liikunnan tarvetta. Koululiikunta tuo lapselle perustaidot liikkumiseen ja tutustuttaa lapsia liikuntaan. (Sastamala 1995, 105.) Yhdeksäsluokkalaisille tehdyn nuorten harrastekyselyn mukaan omaehtoista liikuntaa harrasti 62 prosenttia. Kyselyyn osallistuneista nuorista liikuntaa harrasti urheiluseuroissa 40 prosenttia. (Tutkimus- ja analysointikeskus TAK Oy 2004.) Kouluikäinen on liikunnan suhteen vielä aika kaikkiruokainen. Vasta murrosiässä perheen ja ystävien liikuntatottumukset sekä aikaisemmat liikuntakokemukset vaikuttavat lapsen liikkumiseen. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä helpommin hän lähtee mukaan erilaisiin liikunnallisiin toimintoihin. (Sastamala 1995, 104.) Nuoren Suomen kokoama varhaiskasvatuksen liikunnan asiantuntijaryhmä on laatinut valtakunnalliset varhaiskasvatuksen liikunnansuositukset yhdessä Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Opetusministeriön kanssa (2005). He suosittelevat lapsille riittävän
17 kuormittavaa liikuntaa vähintään kaksi tuntia päivässä. Suositukset on tarkoitettu jo alle kouluikäisille, koska liikunnallinen elämäntapa olisi hyvä omaksua jo ennen kouluikää. Liikunnan tulisi olla monipuolista ja vaihtelevaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö ym. 2005, 7, 9-10.) 4.3 Riittävä uni ja lepo auttavat lasta jaksamaan Uni ja lepo ovat tärkeitä terveyttä edistäviä tekijöitä. Univaje saa ihmisen voimaan huonosti ja jaksamaan vähemmän sekä haittaa merkittävästi ihmisen keskittymistä ja päätöksentekokykyä. Lisäksi unen puute heikentää ihmisen fyysistä puolustuskykyä erilaisia tartuntatauteja vastaan sekä vaikuttaa epäsuotuisasti pituuskasvuun. (Lavery 1997, 14.) Lasten normaalille kasvulle ja kehitykselle riittävän unen merkitys on suuri. Valveilla ollessa ihmisen elimistössä vallitsee elintoimintoja kiihdyttävä hormonitoiminta. Nukkuessa näiden hormonien taso laskee ja rakentava ja keho alkaa tuottaa kasvuhormonia, jonka ansiosta lapsi kasvaa. Kaikkien ihmisen solujen on osoitettu uusiutuvan nopeammin unessa kuin valvoessa. (Lavery 1997, 14-16.) Unella on havaittu olevan vaikutusta aineenvaihduntaa ja osaksi tätä kautta ylipainon esiintymiseen. Valvomisen on osoitettu lisäävän ruokahalua ja erityisesti halut rasva- ja sokeripitoiseen ravintoon lisääntyvät. Univaje aiheuttaa epäedullisia muutoksia verenpaineessa, sokeriaineenvaihdunnassa ja hormonierityksessä. Univaje on siis sekä lihavuuden että diabeteksen riskitekijä. (Härmä & Sallinen 2004, 48-49; Hyyppä & Kronholm 1998, 43.) Lapselle olisi tärkeää tietyn päivä- ja unirytmin omaksuminen. Säännölliset nukkumaanmenoajat takaavat lapselle varmemmin hyvän unenlaadun, ja sitä kautta vireämmän olotilan päivisin. (Lavery 1997, 33; 64-65.) Kansaneläkelaitoksen tutkimuksessa unen ja päivävireyden yhteydestä saatiin selviä tuloksia siitä, että unella on vahva yhteys sekä fyysiseen että psyykkiseen terveydentilaan. Hyvin nukutut, riittävän pitkät yöunet lisäsivät päivävireyttä, kun taas nukahtamis- tai nukkumisongelmat lisäsivät päiväväsyneisyyttä ja päiväunien tarvetta. (Kronholm 1993, 55.)
18 Ihmisillä on yksilöllisiä vaihteluita unen tarpeessa, mutta lapset tarvitsevat enemmän unta kuin aikuiset. Pieni koululainen tarvitsee unta keskimäärin kymmenen tuntia vuorokaudessa. Lapsen väsymys, ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet tai ylivilkkaus voi johtua liian lyhyistä yöunista. (Mannerheimin Lastensuojeluliitto.) Vanhempien esimerkin näyttäminen vaikuttaa lasten unitottumukseen. Aikuisen on tärkeää taata lapselle turvallinen ja kiireetön aika nukkumaan mennessä, sekä tarvittaessa hiljaisia lepohetkiä päivän keskellä. (Lavery 1997, 38; 84-85.) Psykologien mukaan unella on tärkeä merkitys ihmisen henkiselle jaksamiselle ja mielenterveydelle. Unien avulla pystytään poistamaan mielestä tarpeettomia henkisiä painolasteja ja käsittelemään tukahdutettuja pettymyksen ja pelon tunteita. Jatkuva väsymys voi aiheuttaa stressiä ja jopa masennusta. (Lavery 1997, 17; 36-37.) Suomalaiset lapset ja nuoret nukkuvat huolestuttavan vähän. Univajeella ja myöhäisellä nukkumaanmenolla näyttäisi olevan yhteys lasten pahoinvointiin. Univajeesta kärsivät oppilaat ovat herkempiä saamaan masentuneisuutta ja oppimisvaikeuksia siinä määrin, että heidän hyvinvointinsa vaarantuu. (Kokko 2002, 1-3.) Vuoden 2006 kouluterveyskyselyn mukaan lähes neljäsosa koululaisista meni nukkumaan myöhemmin kuin kello 23 koulupäiviä edeltävinä iltoina (Stakes 2006).
19 5. HANKKEEN TARKOITUS JA TAVOITTEET Hankkeen tarkoituksena on järjestää toiminnallisia terveyden edistämisen tuokioita neljäsluokkalaisille lapsille. Terveyden edistämisen teemoina ovat ravitsemus, liikunta sekä uni ja lepo. Lyhyen aikavälin tavoitteena on saada lapset kiinnostumaan omista elämäntavoistaan. Pitkän aikavälin tavoitteena on saada lapset muuttamaan elämäntapojaan terveellisempään suuntaan ja siten ennaltaehkäistä huonojen elämäntapojen aiheuttamia terveyshaittoja. Osatavoitteena on saada tietoa lasten terveystottumuksista Tuokioista jää yhteistyökumppanille materiaali (LIITE1: Terveellisiä elämäntapoja etsimässä ohjauspaketti), jonka avulla voi järjestää vastaavanlaisia terveyden edistämisen tuokioita. Materiaali on tehty uudeksi toimintamalliksi vastaamaan terveyden edistämistyön haasteisiin.
20 6. TYÖELÄMÄYHTEISTYÖKUMPPANINA KOULU Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat oppivelvollisia (Perusopetuslaki 628/1998). Heillä on velvollisuus osallistua maksuttomaan peruskouluopetukseen. Opetussuunnitelmassa määritellään koulun kasvatus- ja opetustyön kannalta keskeiset asiat. Keskeisiä asioita ovat muun muassa koulun arvot, oppiaineiden tavoitteet, sisällöt, työtavat ja oppilaiden arviointi. Yleisen opetussuunnitelman laatii yleensä kunta ja koulukohtaisesti asioita voi vielä tarkentaa. (Opetushallitus 2004, 5.) 6.1 Mukkulan peruskoulu, luokat 1-6. Mukkulan kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1966 vuokratiloissa Mukkulan yhteiskoulussa. Nyt neljä vuosikymmentä myöhemmin Mukkulan peruskoulu toimii täysin remontoidussa ja uudistetussa koulurakennuksessa Mukkulassa, Lahden pohjoisimmassa kaupunginosassa. Koulu luo lapselle turvallisen ympäristön uuden tiedon oppimiseen. (Mukkulan koulu vuosiluokat 1-6.) Mukkulan peruskoulu pyrkii kasvattamaan yhdessä vanhempien kanssa lapsista vastuuntuntoisia, rehellisiä, sosiaalisia ja omatoimisia. Koulun arvot liittyvät hyvien tapojen opettamiseen sekä perinteiden ja yhteisen omaisuuden kunnioittamiseen. Opettajat pyrkivät toiminnallaan tukemaan lapsen tervettä itsetuntoa sekä kasvattavat lapsia ymmärtämään monikulttuurisuutta ja sen tuomia etuja. (Mukkulan koulu vuosiluokat 1-6.) Mukkulan peruskoulun luokilla 1-6 on oppilaita yhteensä 472. Heidät on jaettu 21 opetusryhmään. Opetuksesta vastaa 30 opettajaa kouluavustajat apunaan. (Mukkulan koulu 1-6.)
21 6.2 Kohderyhmänä neljäs luokka Terveyden edistämisen tuokioiden kohderyhmänä on Mukkulan koulun yksi neljäs luokka. Ikäryhmä 6-10 vuotiaat alkaa havainnoida ympäristössään terveysasioita, joten ikäkausi on otollinen henkilökohtaisten terveystottumusten luomiselle (Sosiaali- ja terveysministeriö & Stakes 2002, 49-50). Luokassa on 20 oppilasta. Kuusi poikaa ja 14 tyttöä. Luokalla on hyvä yhteishenki ja oppilaat ovat tottuneet toimimaan ryhmänä. Ryhmä on työskennellyt projektityyppisesti ja opettaja käyttää ongelmanratkaisutyyppistä opetusta. Oppilaat ovat laatineet opettajan ja kouluavustajan kanssa luokan yhteiset säännöt (LIITE 2: Neljännen luokan säännöt), joita jokainen yhteisön jäsen on sitoutunut noudattamaan.
22 7. HANKKEEN SUUNNITTELU Projektin toteuttaminen lähtee ideoista. Ideoiminen saa jatkumon ydinasioiden tiivistämisestä hankesuunnitelmaksi. Projekti muokkautuu ja tarkentuu koko hankkeen toteuttamisen ajan. (Viirkorpi 2000, 14.) Tämän hankkeen suunnitteleminen lähti ideasta toteuttaa toiminnallista terveysneuvontaa ylipainoisille lapsille. Työelämäyhteistyökumppanin löytyminen ja aiheen rajautuminen oli monimutkainen prosessi. Yhteistyökumppaniksi saatiin Mukkulan koulu ja aihe rajattiin koskemaan yleisemmin terveellisiä elämäntapoja ja koko luokkayhteisöä. Koulun rehtori oli suunnitellut kohderyhmäksi yhtä neljättä luokkaa. Neljäs luokka sopi hyvin toiminnallisen terveysneuvonnan kohteeksi, luokan opettaja toimi yhdyshenkilönä. Hanke käynnistyi rehtorin ja luokan opettajan tapaamisella joulukuussa 2006. Keskustelun pohjalta terveyden edistäminen koettiin tärkeäksi aiheeksi. Tapaamisessa sovittiin alustavaa aikataulua työn toteuttamiselle. Koulun toivomuksesta terveydenedistämisen tuokiot toteutettaisiin tammi - helmikuussa 2007. Tarkoituksena oli pitää neljä noin 1,5- tunnin mittaista terveysneuvontatuokiota luokan oppituntien puitteissa. Toinen tapaaminen yhteistyökumppanin kanssa oli myöhemmin joulukuussa 2006. Käynnin tarkoituksena oli tutustua koulun tiloihin ja luokan lapsiin. Tutustumista pidettiin tärkeänä ennen tuntien suunnittelua, jotta tuokiot palvelisivat mahdollisemman hyvin kohderyhmää. Lasten terveyden edistämisessä oleellista on kehitystason huomioiminen. Henkilökohtaisia terveystottumuksia aletaan luoda peruskoulun alaluokilta alkaen. (Sosiaali- ja terveysministeriö ja Stakes 2002, 49-50; Terho 2002, 406.) Opettaja kertoi lasten taustoista ja erityistarpeista. Luokka jaettiin tutustumiskäynnillä kolmeen pienempään ryhmään. Näistä ryhmistä käytetään tässä työssä käsitettä pienryhmät. Luokalla tarkoitetaan koko neljättä luokkaa. Lapset saivat itse valita pienryhmät opettajan ohjauksen avulla. Laine, Ruishalme, Salervo, Sivén ja Välimäki (2005, 50-51) toteavat, että ryhmän koolla on vaikutusta keskittymiseen ja ryhmässä syntyviin vuorovaikutussuhteisiin. Pienen ryhmän jäsenet si-
23 toutuvat ryhmään paremmin ja saavat, sekä toisaalta myös joutuvat, ottamaan ryhmässä enemmän vastuuta. Suuressa ryhmässä jokaisen yksilön osallistuminen tasapuolisesti tehtävän tekoon vaikeutuu. Penningtonin (2002, 9-10) mukaan ryhmä voi olla kooltaan hyvinkin suuri tai siihen voi kuulua vain kaksi jäsentä. Suuri ryhmä voidaan jakaa myös pienempiin osiin eli pienryhmiin. Ryhmässä oleellista on yhteinen päämäärä ja sen hyväksi tapahtuva vuorovaikutus. Tutustumiskäynnillä käytiin lyhyesti läpi tuokioiden teemat ja tarkoitus. Samalla kartoitettiin ryhmän terveysneuvontatuokioihin liittyviä toiveita. Lapsille jaettiin pienimuotoinen kyselykaavake (LIITE 3: Alkukartoituksen tulokset), joka sisälsi tuokioiden aiheisiin liittyviä avoimia kysymyksiä. Lomakkeessa kartoitettiin sukupuoli, harrastukset sekä kouluikäisten aikaisempaa tietoutta ravitsemuksesta, liikunnasta sekä unesta. Lisäksi kaavakkeella kartoitettiin lasten toiveita tuokioihin liittyen. Saman kysekaavakkeen täyttivät opettaja ja kouluavustaja. Koko luokka oli paikalla ja vastasi kyselyyn. Vastausten (LIITE 3: Alkukartoituksen tulokset) perusteella lapset tiesivät paljon terveellisistä elämäntavoista. Ravitsemuksen suhteen tietoa oli siitä, mikä on terveellistä ruokaa ja mikä ei. Tiedon soveltaminen käytäntöön tuntui olevan vielä vaikeaa. Lisää tietoa kaivattiin muun muassa siitä, kuinka paljon mitäkin ruokia pitää syödä päivässä tai miksi on hyvä syödä terveellisesti. Lasten vastauksista poimitut lainaukset kuvaavat hyvin heidän toiveitaan ja tarpeitaan. Mitä pitäisi syödä että jaksaa koulussa? (10-vuotiaan tytön kysymys ravitsemuksesta) Millainen ruoka olisi hyväksi terveydelle? (10-vuotiaan tytön kysymys ravitsemuksesta) Kyselyn liikuntaosuudesta saatiin selville, että usealla lapsella oli liikunnallisia harrastuksia. Vapaa-ajan harrastukset liittyivät 16:lla lapsella liikuntaan. Monilla heistä oli jopa useampi kuin yksi liikunnallinen harrastus. Yhtä lasta lukuun ottamatta kaikilla lapsilla oli joku harrastus. Neljällä lapsella harrastus ei liittynyt liikuntaan. Kaikki lapset ilmoittivat liikunnan olevan tärkeää. Innostusta ja ehdotuksia liikunnalliseen tuokioon
24 tuli runsaasti. Viisi lapsista toivoi liikuntatuokioon yhteispelejä tai -leikkejä. Liikunta herätti lapsissa paljon kysymyksiä. Pitäisikö kasvavalla lapsella olla vähintään yksi harrastus? (10-vuotiaan pojan kysymys liikunnasta) Onko se huonoa jos on joka päivä harkat jopa viikonloppuisin? (10-vuotiaan tytön kysymys liikunnasta) Lapset tiesivät unen yhteydestä jaksamiseen. Toisaalta tarvittavaa unen määrää kysyi seitsemän lasta luokasta. Levosta kesken päivän ei moni lapsi maininnut ja lepo nähtiin nukkumisena. Muita keinoja rentoutua ei tullut vastauksissa ilmi. Onko väliä kuinka monelta viikonloppuna menee nukkumaa? (10-vuotiaan tytön kysymys unesta) milloin pitäisi mennä nukumaan ja kaanko pitäisi nukkua? (10-vuotiaan pojan kysymys unesta) Lapset tiesivät paljon terveyden edistämisestä ravitsemukseen, liikuntaan ja uneen liittyen, mutta olivat selvästi kiinnostuneita syventämään tietouttaan. Heillä oli runsaasti kysymyksiä aiheista ja he kaipasivat konkreettisia perusteita sekä käytännön vinkkejä terveellisten elämäntapojen toteuttamiseen. Opettaja ja kouluavustaja toivoivat lautasmallin ja ruokaympyrän käsittelyä tuokioissa. Terveelliset välipalat ja kouluikäisten mahdollisuudet vaikuttaa kodin ruokaostoksiin he kokivat myös tärkeäksi. Tuokioihin toivottiin tietoa hampaiden hoidosta, liikuntamuodoista ja unen määrästä. Alkukartoituksesta nousseiden kysymysten ja toiveiden pohjalta suunniteltiin tuokioiden tarkempi sisältö. Suunnitteluvaiheessa päätettiin hankkeen arvioinnin toteuttamisesta.
25 8. HANKKEEN TOTEUTUS JA ARVIOINTI Tämän hankkeen toteuttamiseen valittiin orientoivan teorian ja toiminnan yhdistäminen. Tuokioiden toteuttamisessa jätettiin tarkoituksella tilaa lasten luovuudelle, jotta he saisivat vapauden tehdä mahdollisimman yksilöllisiä valintoja terveyden edistämiseksi. Lasten tekemiä tuotoksia reflektoitiin, eli käytiin läpi jokaisella toimintakerralla. Tuokioiden arviointi on tärkeä osa hankkeen toteuttamista. Tuokioiden aikana ja sen jälkeen tehtiin tilannekohtaista arviointia ja kerättiin suullista palautetta ohjaustuokioiden onnistumisesta. Tästä hankkeesta jää koululle käytettäväksi cd-rom (LIITE 1: Terveellisiä elämäntapoja etsimässä -ohjauspaketti). Cd-rom sisältää ohjeistuksen terveyden edistämisen tuokioiden sisällöstä ja toiminnasta Power Point esityksen muodossa. Materiaali on tarkoitettu lasten kanssa työskenteleville ammattiryhmille. Materiaalin tuottamisella pyrittiin vastaamaan terveydenhoitotyön haasteisiin ja kehittämään uusia toimintamalleja terveydenedistämistyöhön. 8.1 Ravitsemustuokion toteutus ja arviointi Ensimmäisen tuokion teema oli ravitsemus. Paikalla oli 18 lasta. Tuokion tavoitteena oli saada lapset kiinnostumaan omista ravitsemustottumuksista. Tehtävien tarkoituksena oli mahdollistaa luovuus tehtävien toteutuksessa, jotta lapset oppisivat löytämään itselleen sopivia ratkaisuja. Lapsilla oli nimilaput, jotta vuorovaikutus toimisi saumattomammin. Lisäksi pienryhmät olivat keksineet itselleen nimet (LIITE 4: Pienryhmien nimet), millä tuettiin lasten luovuuden käyttämistä. Orientaatiossa esiteltiin tämän tuokion terveyden edistämisen teemaa teoriatiedon ja keskustelun avulla koko luokalle. Orientaatiossa käytettiin apuna Power Point esitystä ja lapsille jaettiin ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvää materiaalia. Tuokion keskusteluosuudella heräteltiin ajatuksia omista ruokailutottumuksista ja kerättiin tietoa lasten
26 ravitsemustottumuksista. Keskustelusta ilmeni, että luokalla oli neljä lasta, joilla oli jokin erityisruokavalio. Kalaa syötiin kahdeksassa perheessä viikoittain. Kaikki lapset ilmoittivat, että heillä nautitaan joka päivä lämmin ruoka myös kotona. Osa lapsista kertoi valmistavansa tämän toisen ruuan itse. Koulun jälkeen lähes kaikki lapset nauttivat jonkin pienen välipalan. Kaikki lapset viittasivat kysymykseen: Onko teillä käytössä karkkipäivä? Lapset kuitenkin kertoivat syövänsä herkkuja pitkin viikkoa. Tämä vahvistaa Nuutisen (2006, 315) käsitystä napostelukulttuurista. Rasvojen laatu oli kouluikäisten perheessä hyvin vaihteleva. Viidessä perheessä käytettiin leivälle kovaa eläinrasvaa, seitsemässä eläinrasvan ja kasvirasvan sekoitetta ja kahdeksassa perheessä leivän päälle levitettiin pehmeää kasvirasvaa. Elintarviketeollisuuden kotimaan myyntilukujen (1995 ja 2000-2005) mukaan kovien eläinrasvojen kulutus on maassamme vähentynyt viime vuosikymmenen aikana. Tällä luokalla kuitenkin kovaa eläinrasvaa tai kasvirasvasekoitetta käytettiin suhteellisen monessa perheessä. Kymmenen lapsen perheessä juotiin kevytmaitoa, yhden ykkösmaitoa ja seitsemässä perheessä nautittiin rasvatonta maitoa. Missään perheessä ei käytetty kulutusmaitoa. Orientaatio-osuuden jälkeen siirryttiin toimimaan pienryhmissä toiseen luokkatilaan. (Elintarviketeollisuusliitto 2005.) Toiminnan aiheena oli lautasmalli. Lautasmalli- tehtävän tarkoituksena oli korostaa monipuolisen ruokavalion merkitystä ja kasvisten tärkeyttä. Kouluterveyskyselyn (2000-2006) ja Ruokakertomusten (2003 ja 2004) mukaan vain harva valitsee lautaselleen kouluaterialla kaikki aterian osat (Luopa ym. 2006, 10-11; Lahti-Koski & Sirén 2004, 47-48) Tehtävä toteutettiin askartelemalla. Jokaiselle pienryhmälle annettiin valmis pohja, jolle he kokosivat mieltymystensä mukaiset ateriakokonaisuudet. Pienryhmät saivat käyttää vapaasti luovuuttaan tehtävien toteuttamisessa. Heillä oli käytössään erilaisia kyniä ja valmiiksi leikattuja ruokaan liittyviä lehtikuvia. Ohjaamisessa painotettiin jokaisen pienryhmän jäsenen osallistumista, jotta jokainen pääsisi pohtimaan itselleen sopivia ratkaisuja. Tiedot, joita ei ole mahdollista testata tekojen kautta todellisuudessa, jäävät lapsille herkästi sisällöltään tyhjiksi (Kupias 2005, 45; Ikonen 2000, 13-14; Jarasto & Sinervo 1998, 141; Rödstam 1990, 40&66 ). Ensimmäisen ryhmän tehtävänä oli rakentaa terveellinen, kuitupitoinen aamiainen, jolla jaksaa hyvin kouluruoalle tai lounaalle. Toinen ryhmä rakensi lautasmallin mukaisesti
27 monipuolinen ja ruokaympyrän osiot sisältävän kouluaterian. Kolmannen ryhmän tehtävänä oli rakentaa terveellinen päivällinen. Terveysneuvontatuokion päätteeksi oli varattu aikaa töiden purulle. Ryhmät esittivät muille tuotoksensa. Ohjeeksi annettiin, että kaikkien ryhmäläisten piti osallistua myös työn esittämiseen. Ravitsemustuokion toteuttaminen sujui yleisesti hyvin. Lasten innokkuus ja mielenkiinto ylitti odotukset. Teorian rakentaminen keskustelemalla onnistui todella hyvin. Ohjaajan näkökulmasta tuntui, että lapsiin luotiin hyvä vuorovaikutus. Lasten kiinnostuminen omiin ruokailutottumuksiin näkyi lasten aktiivisena osallistumisena keskusteluun. Luokan suuresta oppilasmäärästä huolimatta toimiminen ja yhteistyö sujuivat todella hyvin. Lapsilla oli paljon tietoa terveellisestä ravitsemuksesta ja hyviä kysymyksiä aiheesta esitettiin. Tuokio kesti suunniteltua kauemmin. Kokonaisuudessaan ensimmäiseen kertaan kului aikaa lähes kolme tuntia. Huomioon ei osattu ottaa aikaa, mikä kului alussa ryhmien esittelyyn, järjestäytymiseen sekä tilasta toiseen siirtymiseen. Tuokion venyminen ei haitannut luokan aikataulua. Opettaja koki kiireettömyyden hyvänä asiana. 8.2 Liikuntatuokion toteutus ja arviointi Toisen tuokion aiheena oli liikunta. Liikuntatuokion tavoitteena oli saada lapsille positiivinen mieli liikkumalla, innostaa heitä löytämään uusia liikuntamuotoja sekä saada heidät ymmärtämään leikin merkitys liikunnan muotona. Terveysneuvontateemaa käsiteltiin lapsen terveyden kannalta. Lapsia oli paikalla 17. Tuokio aloitettiin lyhyellä orientaatiolla aiheeseen, joka koostui teoriatiedosta ja aiheeseen liittyvästä keskustelusta. Orientoivalla osuudella pyrittiin vastaamaan lasten toiveisiin ja kysymyksiin. Keskusteluista ilmeni, että luokasta 13 harrasti liikuntaa vapaa-ajallaan. Lapsista 16 ilmoitti liikkuvansa kaksi tuntia päivittäin. Vuonna 2006 julkaistun kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan liikuntaa harrastaa 91 prosenttia 3-18 vuotiaista lapsista ja nuorista (Nuori Suomi ym. 2006). Koululiikuntaa oli tarjolla kerran viikossa kaksi tuntia. Lapsista 15 kulki koulumatkan kävellen tai pyörällä. Päivittäin autolla kouluun tuli kaksi
28 lasta. Jansonin ja Danielssonin (2005, 110-111) mukaan koulumatkan kulkeminen yhdessä kavereiden kanssa olisi tärkeää lapsen sosiaalisuuden kannalta. Hyötyliikunnan vuoksi kävely tai pyöräily on autoilua parempi vaihtoehto (Arvonen & Heikkilä 2001, 96). Orientoinnin jälkeen lapset jakautuivat omiin ryhmiinsä. Pienryhmissä omien ohjaajien kanssa toimittiin leikkimielisen liikunnan parissa. Salissa oli kolme, erilaisia välineitä sisältävää liikuntapistettä, joissa ryhmät toimivat jokainen vuorollaan. Toiminta perustui lasten luovuuden hyödyntämiseen. Lapset keksivät mielekkäitä tapoja liikkua annetuilla välineillä. Lopuksi pelattiin oppilaiden toiveesta yhteispelejä. Havainnollisten menetelmien käyttäminen olisi tehnyt orientaatiosta elävämmän, mutta liikuntasali ei luonut puitteita siihen. Ryhmien ohjaamisessa otettiin huomioon kaikki lapset tasapuolisesti. Valitun leikin avulla motivoitiin ujoimmatkin osallistumaan toimintaan. Tuokion vauhdikas toiminta innosti lapsia tavoitteiden mukaisesti ja toi haastetta ohjaamiseen. Pienryhmät olivat sopivan kokoisia liikuntatuokion toimintaan. 8.3 Uni- ja lepotuokion toteutus ja arviointi Kolmannella kerralla käsiteltiin unen ja levon merkitystä lapsen terveyteen. Paikalla olivat kaikki 20 lasta. Uneen ja lepoon liittyvän tuokion tavoitteena oli saada lapset ymmärtämään rauhoittumisen ja riittävän unen merkitys kiireellisen elämän keskellä. Tämän tuokion toteuttamisessa oleellista oli rauhallinen ja hiljainen toiminta ympäristö. Lattialle asetettiin patjoja ja valaistusta himmennettiin pelkästään pienien sähkökynttilöiden varaan. Aiheen orientaatiossa vuorottelivat teoriatieto ja toiminta. Lapset vastasivat kysymyksiin, jotka liittyvät heidän omiin uni- ja lepotottumuksiin. Lasten vastauksia reflektoitiin keskustelun avulla ja mietittiin yhdessä, missä olisi parantamisen varaa. Kohderyhmässä nukahtamis- tai univaikeuksia oli kahdella lapsella usein, viidellä joskus, lopuilla lapsilla harvoin tai ei ollenkaan. Arkiaamuna lapset ilmoittivat heräävänsä klo 6 ja 7:n välillä. Nukkumaanmenoajat vaihtelivat lapsesta riippuen arkena klo 19.30-22.00. Harva lapsi nukkui Mannerheimin Lastensuojeluliiton suositusten mukaiset kym-