Kuusamon kaupunki Oivanginjärvi Jokoslahden ranta-asemakaavan muutos ja laajennus luontoselvitys

Kuusamon kaupunki Oivanginjärvi Jokoslahden ranta-asemakaavan muutos ja laajennus luontoselvitys KIMMOKAAVA EKOTONI KY

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT JA VESIALUEET 3.3 KASVILLISUUS 3.4 MAISEMA 3.5 LINNUSTO 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO 7. SUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Jari Hietaranta Kansikuva: Rytilahden pohjoispuolen nevasuota Luontoselvitys: EKOTONI KY, Vitikkalantie 4, 21570 Sauvo, 0400-479740, jari.hietaranta@pp.inet.fi

3 1. TAUSTA Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää Oivanginjärven Jokoslahden rantakaava-alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet sekä muut kaavoituksessa huomioitavat kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että kaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. Suunnittelualue koostuu ranta-alueesta, joka osapuilleen sijoittuu Jokosniemen ja Rytilammen väliin. Rytilampi on nimestään huolimatta Oivanginjärven lahti, jonka kapea salmi erottaa muusta järvestä. Oivanginjärven alueelle on yleis- ja rantakaavoissa kaavoitettu n. 520 loma-asuntopaikkaa, joista runsaat 200 on rakennettu. Suunnittelualueeseen ei kohdistu aluevarauksia maakuntakaavassa eikä maakuntakaavoituksen kannalta alueella ole erityisiä vaatimuksia. Jokoslahdelle ja sen lähiympäristöön on syntynyt lomaasutusta. Osa suunnittelualueesta on suota tai suomuuntumia, lähinnä rämeitä tai rämemäistä kangasta. Kaavanmuutokseen liittyy myös kaavanlaajennus, jonka selvitys on erikseen. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta 27.6.2012. Alueen kasvillisuuden ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa 9 h. Maastoinventoinneissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen, ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia tulevan uudisrakentamisen sijoitteluun. Kaava on suurelta osin jo toteutunut ja kyseessä on osittain olevien rakennuspaikkojen vähäiset muutokset ja rakennusoikeuden lisäys. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria ja karttoja mm ilmakuvaa. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Kuviorajoja tarkennettiin maastotöiden yhteydessä ja jälkeen ilmakuvilta ja kuviotiedoilla. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat ja huomionarvoiset kohteet arvotettiin luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioitiin metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Erityisesti huomioitiin lehtipuuston määrää. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %)

4 Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. 3. LUONTOSELVITYS 3.1 Topografia ja geologia Suunnittelualue lukeutuu kallioperältään ns. Kuusamon liuskealueeseen, joka rajoittuu pohjoisessa Sallan vihreäkivivyöhykkeeseen, etelässä ja koillisessa presvekokarjalaiseen pohjakompleksiin ja lännessä Etelä-Lapin myöhäiskarjalaiseen graniittialueeseen. Kvartsiitit ja vulkaniitit ovat alueella yleisiä kivilajeja. Suunnittelualueen topografia on vaihteleva, joskaan relatiiviset korkeuserot eivät ole kovinkaan mittavia. Jokoslahden eteläpuolella, Jokosniemen Palokankaan alueella, relatiiviset korkeuserot ovat enimmillään noin 20 m ja Rytilammen alueella puolestaan korkeuserot jäävät alle 5.0 m. Eteläosaa suunnittelualueesta voidaan täten luonnehtia loivaksi mäkimaaksi ja pohjoisosaa kankaremaaksi, jopa tasankomaaksi (ks. kuva 1, alla) Kuva 1. Rytilammen pohjoispuolella on laajaa puutonta nevaa. Suunnittelualueen maaperää hallitsevat erilaiset luode kaakko suuntautuneet moreenimuodostumat, jotkut harjujaksot sekä laajahkot turvekerrostumat Rytilammen ympäristössä ja Jokoslahden perukassa. Suunnittelualueen pohjoispuolella on Kuusamon drumliinikenttä, jonka moreeniselänteet eli drumliinit ovat syntyneet jäätikön pohjalla virtauksen suuntaisiksi kohoumiksi. Jokoslahden - Palokankaan alue on pääosin glasigeenistä alkuperää; mutta materiaali on ainakin jossain määrin jääkauden loppuvaiheen aikana lajittunutta soraa ja hiekkaa (ks. kuva 2 alla). Alueella on nähtävissä selvää itä - länsi suuntaisuutta. Lisäksi alueella on loivia suppakuoppia ja painanteita ja näiden välisiä matalia harjanteita (kettle & hole - topografia). Kasvillisuus indikoi myös glasifluviaalista alkuperää; metsäkasvillisuus on kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta. Turvetta ei esiinny alueen eteläosassa.

5 Kuva 2. Jokosniemen matalasti kumpuilevaa glasfluviaalimaastoa. Turvetta sen sijaan esiintyy laajalti Jokoslahden pohjukassa; on ilmeistä, että Oivanginjärvi on aikaisemmin ollut laajempi ja nykyinen luhtasuo lahden pohjukassa on jäänne tästä kehitysvaiheesta. Muutenkin ranta-alueella on paikka paikoin nähtävissä muinainen rantatörmä nykyrannan yläpuolella. Eloperäistä ainesta, joka samalla tasoittaa topografiaa esiintyy myös Jokoslahden Rytilammen välisellä alueella. Turpeen alla on todennäköisesti moreenia, mahdollisesti ainakin 2-3 erillistä patjaa. Soistunutta maaperää on myös Rytilammen länsi- ja luoteispuolella. Tällä alueella on myös komea suppakuoppa. Rytilammen itään pistävä lahti on lähes kauttaaltaan luhtainen rannoiltaan. Murhiniemi lienee geomorfologialtaan kaikkein erikoisin muodostuma; se on muinaisen jäätikön liikesuuntaan poikittain sijaitseva reunamuodostuma, mahdollisesti lyhyt poikittaisharju. Se on korkeimmillaan noin 10 m Oivanginjärven nykytason yläpuolella. 3.2 Vesistöt ja vesialueet Oivanginjärven pinta-ala on 339 ha ja suurin syvyys 11,4 m. Järven rantaviivan pituus on n. 27,11 km. Oivangin länsipuolinen alue (ei suunnittelualuetta) kuuluu vedenhankinnan kannalta tärkeisiin pohjavesialueisiin (Oivanginjärven - Kirkonkylän pohjavesialue). Tutkimusten mukaan pitkäaikainen ulkoinen kuormitus on lisääntynyt ja järven syvänteissä esiintyy jo happikatoa Järveä rehevöittää koillisesta tuleva Rytipuro. Valtatie 5:n koillispuolelle on rakennettu noin 14 ha suuruinen kosteikko, jonka tavoitteena on vähentää Rytipuron kautta Oivanginjärveen tulevaa kuormitusta. Oivanginjärvessä on esiintynyt kesäisin sinilevien massakukintoja vuosittain ainakin vuodesta 1994 lähtien. Kukintojen runsaus on vaihdellut vähäisestä erittäin runsaaseen. Järven suurimpia kuormittajia ovat maatalous sekä haja- ja lomaasutus. Oivanki on keskiravinteinen. Vesikasvillisuus on runsaampaa kuin karuissa järvissä. Yleisin ja näkyvin kasvi on järviruoko, joka muodostaa paikoin laajoja kasvustoja. Myös pullosaraa, ahvenvitaa, siimapalpakkoa ja ulpukkaa esiintyy yleisesti. Veden laatua ovat heikentäneet erityisesti Nälkämölammen ja Rytilammen kautta järveen laskevat vedet. Oivanginjärven kalasto on alun perin ollut siikavaltainen, mutta nykyään myös pienikokoisen, särkivaltaisen kalaston osuus on suuri. Kalastus on lähinnä kotitarve- ja virkistyskalastusta. Kalansaalis oli vuonna 1999 kokonaisuudessaan 3670 kg. Runsaimmat saalislajit olivat siika (1190 kg), särki (955 kg), muikku (675 kg), ahven (430 kg) ja hauki (360 kg).

6 3.3. Kasvillisuus Kuusamo luetaan kasvimaantieteellisessä aluejaossa Peräpohjolaan eli pohjoisboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen, missä kohtaavat sekä eteläiset, pohjoiset että itäiset lajit. Alueen kasvillisuus on monipuolista, johtuen paikoin kalkkipitoisesta kallioperästä, joka ylläpitää vaateliasta lajistoa. Lisäksi vaihteleva korkokuva luo mahdollisuuden monipuolisten kasvupaikkojen muodostumiselle karuista kangasmetsistä ravinteisiin soihin ja vesistöihin. Kuusamo on kasvistoltaan yksi Suomen erikoisimmista ja arvokkaimmista alueista. Etenkin Pohjois-Kuusamossa on kalkkipitoisen kallio- ja maaperän alueita, jotka ovat ilmastollisten olosuhteiden ohella perustana useiden Suomessa harvinaisten kasvien esiintymille. Alueella esiintyy yleisesti kuivahkoja mäntyvaltaisia variksenmarja mustikkatyypin kankaita harjuilla ja hiekkaisilla moreeniselänteillä. Näiden kohteiden kulutuskestävyys on kohtalaista tai heikkoa. Inventoitu aloitettiin kaava-alueen pohjoisosasta Rytilammen pohjoispuolelta. Kun lähetään tieltä kohti etelää, on metsäkasvillisuus kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny ja kun siirrytään etelämmäksi, muuntuu kasvillisuus mäntyrämeeksi, joka lännessä ulottuu aina Monnonjoelle asti (kuva 3). Mäntyrämeen eteläpuolella on tavanomaista kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta, joka ulottuu aina rantaan asti. Aivan suunnittelualueen länsirajalla maasto alenee uudelleen ja muuttuu soistuvaksi, rämemäiseksi kankaaksi. Kuva 3. Monnonjoki on melko luonnontilaisen kaltainen; sen reunoilla on koivurämetta ja luhtaisuutta. Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Vaccinum uligosum, juolukka 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Cornus suecica, ruohokanukka 1 Erophorum vaginatum, tupasvilla Rubus chamaemorus, lakka 2 Betula, nana, vaivaiskoivu 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Carex canescens, harmaasara 1 Carex vesicaria, luhtasara 2 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Deschampsia flexuosa,metsälauha 1 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1 Calamagrostis canescens, hietakastikka 1

7 Calamagrostis stricta, luhtakastikka 1 Pteridium aquilinum, sananjalka 1 Monnonjoen lähiympäristö on muusta ympäristöstä kasvillisuudeltaan erottuvaa: puusto on kuusikoivu-harmaaleppävaltaista. Myös pajukkoa on uoman varsilla runsaasti (ks kuva 2 yllä). Pohjukkaa lähestyttäessä muuntuu kasvillisuus kuivahkoksi mäntykankaaksi (ks. kuva 5 alla) Kuva 4. Taustalla Rytilammen itään pistävä luhtainen lahti. Kun siirrytään Monnonjoen ja Rytilammen itäpuolelle, ruovikkolahden väliselle alueelle, on puusto lähinnä mäntyvaltaista ojikkoa. Rytilammen lahti on lähes kauttaaltaan umpeenkasvanutta luhtaa ja ruovikkoa (ks kuva 4 yllä). Lahti vaikuttaa monimuotoiselta kokonaisuudelta. Lahden eteläpuolelle kuljettaessa, on kasvillisuus samantyyppistä ojikkoa tai muuntumaa, jossa mänty ja koivu ovat vallitsevat puulajit. Rämeen keskellä kulkee Rytipuro, jota on pidettävä jo nykyisin melko luonnontilaisena uomana. Kuva 5. Rytilammen pohjoispuolella on kuivaa ja kuivahkoa mäntykangasta. Calluna vulgaris, kanerva, 1 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Carex vesicaria, luhtasara 2

8 Carex canescens, harmaasara 1 Jungus filiformis, jouhivihvilä 2 Erophorum vaginatum, tupasvilla 3 Rubus chamaemorus, lakka 2 Betula, nana, vaivaiskoivu 2 Carex magellanica, riippasara 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Vaccinum uligosum, juolukka 2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Dactylorhiza maculata, maariankämmekkä 1 Dactylorhiza incarnata, punakämmekkä 1 Kun siirrytään Rytilammen kaakkoisrannalle, maaston noustessa mainitulta suo-alueelta, muuntuu kasvillisuus rämeen tai ojikon isovarpuisesta lajistosta puolukka-, mustikka- ja variksenmarja - tyypin kasvillisuudeksi. Mänty on puukerroksen ehdoton valtalaji. Jonkin verran on nuorta, ranteen vahvuista koivua sekapuuna. Pensaskerros uupuu kokonaan. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Puusto on tasaikäistä. Siirryttäessä etelään, kohti kapeaa salmea, joka erottaa Rytilammen muusta järvestä, säilyy kasvillisuus samanlaisen kuin edellä. Kun siirrytään etelään kenttäkerros saa enemmän kuivahkon mäntykankaan piirteitä: mustikka ja puolukka ja jopa kanerva runsastuvat. Murhiniemen tyvellä on kapea soistuva painanne, mutta muuten kasvillisuus säilyy samanlaisen aina Murhiniemeen asti, jossa on toteutettu hakkuita. Murhiniemen pohjoispuolella (korttelit 6 ja 7) on jo runsaasti rakennettu ja kasvillisuudessa ihmistoiminnan vaikutus ilmenee erityisesti pihapiireissä. Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-3 Solidago virgaurea, kultapiisku 1-2 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Linnea borealis, vanamo 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 4-5 Empetrum nigrum, variksenmarja 4-5 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Calluna vulgaris, kanerva, 3-4 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 2 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 (rannassa) Kuvat 6ab. Vasemmalla ja oikealla Rytilammen itään pistävän lahden soistuvia rantoja. Murhiniemestä inventointia jatkettiin pitkin Jokoslahden puolesta reunaa kohti koillista. Tällä puolella rantaa on jo rakennettuja tontteja (kortteli 4). Säilynyt puusto on kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Mainitun korttelin pohjoispuolella maasto alenee ja lahden pohjukka on rämesoistumaa. Sen itäpuolella maasto uudelleen nousee ja muuntuu mäntykoivu sekapuustoksi. Puusto on nuorta ja tasaikäistä. Lahteen pistävän niemen kohdalla puusto on kuusi-mänty-koivu valtaista sekapuustoa ja sen edustalla vesialueella on kapea vyöhyke saraikkoa. Saraikko ulottuu myös niemestä itään laajeten kohti lahden itäpohjukkaa luhtarantaiseksi. Luhta ulottuu melko laajalle alueelle sähkölinjojen, rannan rajaamalle alueelle. Luhdan poikki kulkee rämemäinen vyöhyke puolikaarena. Idässä luhta päättyy maaston noustessa. Kasvillisuus samalla muuntuu kuivahkoksi mäntykankaaksi

9 Empetrum nigrum, variksenmarja 3-4 Vaccinum myrtillus, mustikka 2-4 Calluna vulgaris, kanerva, 2-3 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Linnea borealis, vanamo 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Poa pratensis, niittynurmikka 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1 Luhtasuo muuntuu eteläosastaan ojikoksi, jossa mänty on valtapuuna ja kenttäkerros on lähinnä isovarpuista rämettä. Kun edellään siirrytään etelään mainitulta suoalueelta, maasto nousee ja materiaali on hyvin hiekkapitoista moreenia. Paikoin pintakerros on aika kivistä. Kenttäkerros muuttuu samalla kanerva- ja osin jopa jäkälätyypin kuivahkoksi tai kuivaksi kankaaksi. Puusto on tasaikäistä, noin 30-40 vuotiasta männikköä. Alue on ollut talousmetsäkäytössä. Alueella on myös rakennettu runsaasti tai loma - asuntoja oli rakenteilla (korttelit1 ja 2). Rannassa on saraikkoa. Kuva 7. Rytilammen itärannan tasaikäistä männikköä. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kuva 8. Rytipuron alajuoksua. Uomaa ei voida pitää kovinkaan luonnontilaisena.

10 Kuvat 9ab. Molemmat kuvat Murhiniemen pohjoisosasta. Ranta-alueet ovat laajasti rakennettuja. Vasemmanpuoleisessa kuvassa pieni soistunut painanne, Kuvat 10ab. Vasemmalla Murhiniemen pohjoisosan itärannan tasaikäistä männikköä. Oikealla Jokosniemen alueen mäntymetsää. Kummallakaan alueella ei esiinny lehtipuustoa eikä lahopuuta. 3.4 Maisema Suunnittelualueella on muutamia kauniita rantanäkymiä, joista mainittakoon Jokoslahden pohjukka (ks kuva 11 alla) sekä Rytilammen luhtainen lahti. Kokonaisuutena maisemaa voidaan luonnehtia luonnonmaisemaksi, jossa kasvavassa määrin on ihmistoiminnan elementtejä. Kuva 11. Kuvassa Jokoslahden itäinen, laajasti luhtainen lahti. Myös Rytilammen itään pistävä lahti on maisemallisesti kaunis kokonaisuus. 3.5 Linnusto

11 Inventointien aikaan kiinnitettiin huomiota myös siihen, onko rantakaava-alueella liito-oravalle potentiaalisia elinympäristöjä. Liito-oravan elinpiiri on yleensä ikärakenteeltaan monipuolista vanhaa tai vanhahkoa sekametsää tai ainakin metsää, jossa on erikerroksellisuutta. Alueella tehdyissä inventoinneissa ei tehty havaintoja lajista. Alueen metsät eivät myöskään ole liito-oravalle erityisen soveliasta elinympäristöä. Rytilammen linnustoon kuuluvat ainakin harmaa- ja naurulokki sekä kalatiira. Myös valkoviklo kuuluu alueen linnustoon ja laulujoutsen, telkkä sekä tavi. Jokoslahden vesilinnusto vaikutti vaatimattomalta, mutta Jokoslahden pohjukassa uiskenteli kuikka, 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella ei ole perustettuja suojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai alueellisissa luontoinventoinneissa mainittuja alueita. Niitä ei ole myöskään suunnittelualueen välittömässä läheisyydessä. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei ole LSL tarkoittamia elinympäristöjä. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Lain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: lähteet ja niiden lähiympäristöt, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norot pienten lampien välittömät lähiympäristöt rehevät ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet metsäkorte- ja muurainkorvet letot rehevät lehtolaikut pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla jyrkänteet, rotkot ja kurut hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot rantaluhdat Suunnittelualueella esiintyy metsälakikohteeksi luokiteltavia kohteita; Rytilampeen laskeva Monnonjoki, Jokoslahden itäinen pohjukka (luhtaranta ja suo) ja Rytilammen itäinen pohjukka (luhta)

12 Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueelta ei löydetty edellä mainittuja luontotyyppejä Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Muista huomionarvoisista kohteista mainittakoon Rytilammen pohjoispuoleinen suppa. Uhanalaiset kasvillisuustyyppit Raunion et.all (2008) mukaan Suunnittelualueelta ei löydetty uhanalaisuusarvioinnissa (Raunio ja muut 2008) mainittuja luontotyyppejä. 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä kiinnitettiin myös huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella sekä luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V mahdollisen esiintymiseen alueella Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (LSL 49 ) Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Taulukko 1: Maastossa havaitut suojelullisesti merkittävät lajit. DIR = Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, UHEX = Suomen uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji, EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji DIR UHEX EVA laulujoutsen Cycnus cycnus X LC kuikka Gavia arctica X LC kalatiira Sterna hirundo X LC Yhteensä 3 0

13 7. SUOSITUKSET Luontoselvityksen perusteella on annettu joitain suosituksia alueella havaituista kohteista. Taulukko 2. Maankäyttösuosituksia Kohde Maankäyttösuositus 1. Monnonjoki luonnontilainen puro tai pieni joki. ML-kohde, erottuu muusta metsäympäristöstä runsaan lehtipuuston ansiosta. MY tai luo 2.Rytilammen itäpohjukka monimuotoinen luhta- ja ruovikkoalue kasvillisuudeltaan ja linnustollista potentiaalia: MY tai luo-rajaus; 3. Rytilammen pohjoispuolen suppa 4. Jokoslahden laaja luhtasuo muu metsäluonnon kohde. MY tai luo-rajaus MY tai luo rajaus. Linnustollista potentiaalia. Selvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja, jotka edellyttäisivät varsinaisen luonnonsuojelualueen perustamista. Pääosaa suunnittelualueesta voidaan luonnehtia kasvillisuudeltaan ja luonnonympäristöltään tavanomaiseksi kuivahkoksi kankaaksi tai mäntyvaltaiseksi rämeeksi tai ojikoksi. Ihmistoiminnan vaikutus ilmenee kaava-alueella lähes kauttaaltaan. Alueiden luokittelussa on käytetty jakoa viiteen luokkaan luontoarvojen perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa ja näiden yhteisvaikutusta. arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä /merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinenseudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) 1.Monnonjoki arvoluokka 2 MUU (kasvillisuus, geomorfologia) 2.Rytilammen itäpohjukka arvoluokka 2 MUU (kasvillisuus, linnusto) 3. suppa arvoluokka 2 MUU geomorfologia) 4. laaja luhta- ja avosuo arvoluokka 3 MUU (suoluonto) Muilta osin suunnittelualue sisältyy arvoluokkaan 1; tavanomainen luonnonympäristö. Myöskään pysyviä maisema- tai luontovaurioalueita ei esiinny. 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Alueen rantojen kasvillisuus on edellä mainittujen kohteiden ulkopuolella verraten tavanomaista ihmistoiminnan muovaamaa kuivahkoa kangasmetsää ja laajalti esiintyy myös ojikkoa. Järven ranta-alueilla on jo nykyisellään runsaasti loma - asutusta. Rantarakentaminen ei merkittävästi lisää haitallisia ympäristövaikutuksia järviympäristöön nykytilanteeseen verrattuna, mikäli rakentamisessa noudatetaan luontoselvityksen ohjeistusta ja kaavamääräyksiä. Sauvossa 13. heinäkuuta 2013 Jari Hietaranta

14