Masennus ei ole oma valinta, mutta hoitoon hakeutuminen on Kansalliset Depressiohoitajien koulutuspäivät Seinäjoella 13.10.2009 Projektikoordinaattori Esa Aromaa Pohjanmaa hanke
Masennus ja Stigma Masennus on tuskallinen sairaus itsessään Mutta kaksinverroin suuremmaksi sen kuormittavuus kasvaa, mikäli masentunut leimaa itsensä tai joutuu elämään stigmatisoivassa ja syrjivässä ympäristössä
Mitä on stigma? Erwin Goffman (1963) määrittelee stigman syvää arvottomuutta ilmentäväksi leimaksi joka merkitsee kantajansa häväistyksi ja alempiarvoiseksi ihmiseksi Link ja Phelan sekä Corrigan ovat luoneet mallin, jossa stigma jaetaan yleiseen stigmaan ja itsensä leimaamiseen ja joka huomioi stigmaprosessin sosiaaliset ja kognitiiviset ulottuvuudet
Yleinen stigma Yleisellä stigmalla tarkoitetaan niitä reaktioita joita väestössä herää suhteessa johonkin leimattuun ryhmään (masentuneisiin) Havaittu ero > me ne > erojen korostaminen> jotkut erot herättävät suuria tunteita ja määrittelemme henkilön kokonaisvaltaisesti jonkin yksittäisen ominaisuuden kautta Stereotypia> ennakkoluulo>tunne >syrjintä
Itsensä stigmatisointi Stigman saaneeseen ryhmään kuuluva yksilö kohdistaa leimaavat asenteet itseensä Masennuksesta kärsivä henkilö uskoo ennakkoluuloisesti stereotyyppiseen käsitykseen jonka mukaan masennus liittyy luonteen heikkouteen ja tahdon voiman puuttumiseen, joutuu kielteisten tunteiden valtaan ja menettää itseluottamustaan. Tämä estää häntä jatkossa palaamasta työhönsä siinä vaiheessa kun itse masennusoireet ovat helpottaneet.
Miksi masentuneet eivät hae itselleen ammatillista apua? Kyselytutkimuksen mukaan väestö pitää masennusta oikeana sairautena ja hoitoennustetta hyvänä Syynä sairastumiseen pidetään psykososiaalisia tekijöitä ja psykoterapeuttisiin hoitoihin suhtaudutaan myönteisesti Silti vain alle 35% masentuneista hakee itselleen ammatillista apua
Syitä hoitoon hakeutumattomuuteen? Itse masennustilaan liittyvät tekijät Palvelujen tarjontaan ja niiden tiedostamiseen liittyvät tekijät Halu ratkaista ongelmat itse Stigman pelko: Ei haluta leimautua psyykkepotilaaksi liian kova hinta avun saannille Tutkimustulos nuorilla: Masentua voi, mutta apua hakevat ovat tasapainottomampia ja epäluotettavampia! (Ben Porath 2002)
Lisää tutkimuslöydöksiä Toisessa tutkimuksessa koettu stigma heikensi oman avun tarpeen tunnistamista, mutta yhteyttä palveluiden käyttöön ei ollut (Golberstein 2008) Suomalaistutkimuksessa masennuksen koettu leimaavuus ei heikentänyt hoitoon hakeutumista. Hoitopessimismi ja kielteiset käsitykset lääkehoidosta sen sijaan jarruttivat. Palveluita käyttäneet kokivat harvemmin ongelmien kertovan heikkoudesta eivätkä korostaneet masennuksen tahdonalaisuutta (Aromaa et al. 2009)
Ja vielä... Stigman pelolla saattaa olla nuorille suurempi merkitys eräiden tutkimusten mukaan Ystävien ja perheen asennoitumisella näyttäisi olevan vahva vaikutus Toisaalta myös seniorit ovat herkkiä stigman vaikutuksille ja vähävaraiset ja huonommin koulutetut henkilöt ovat enemmän huolissaan läheistensä reaktioista
Johtopäätöksiä Myös masennukseen liittyy stigmaa, joka näkyy niin sairastuneen arjessa kuin hoidossakin Ammattilaisten ja päättäjien asenteet eivät ole kansalaisasenteita kummempia Stigma on huomioitava niin käytännön terapiatyössä kuin täydennyskoulutuksessa Myös läheisten asenteet on syytä huomioida käytännön hoitotyössä
Johtopäätökset jatkuvat... Masentuneiden potilaiden mielenlukutaito ja asenteelliset esteet hoitoon sitoutumiseen on syytä selvittää osana jokaista hoitojakson alkuarviointia (HOSIO) Depressiohoitajatyöskentelymallin menestystä saattaa osaltaan selittää sen asenneystävälliset ominaisuudet