1 (7) KULTTUURISESTI KESTÄVÄN KEHITYKSEN HANKE Mistä puhumme, kun puhumme kulttuurisesti kestävän kehityksen arvojen mukaisesta kasvatuksesta ja opetuksesta? Pienryhmätyöskentelyn muistio / ryhmä 3 / tapaaminen 2 Aika ke 23.11.2011 klo 12 16 Paikka Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry, Ritarihuone, Hallituskatu 2 B Läsnä Maria Bergman Helsingfors Arbis Anja Hongisto Kajaanin matkailuoppaat Leena Lahtinen Vantaan kaupunki Marketta Luutonen Käsi- ja taideteollisuusliitto TAITO ry Anna Lyytikäinen Kirkkonummen kansalaisopisto Minna Lönnqvist Helsingin yliopisto Airi Matila Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Kirsi-Marja Tattari Kankaanpään opisto Marja Laine Tuuli Toivanen Kulttuuriperintökasvatuksen seura Kulttuuriperintökasvatuksen seura SISÄLTÖ Kommentteja kulttuurisesti kestävästä kehityksestä...2 Kasvatus...3 Kasvatuksen tehtävät... 3 Kulttuurisesti kestävän kehityksen oppimistavoitteet... 3 Kasvatusmenetelmät ja kasvatuksen ohjenuorat... 3 Kulttuurisesti kestävän kehityksen arvojen mukaisen kasvatuksen varmistaminen... 3 Kulttuurisesti kestävää kehitystä edistävä kasvattaja... 5 Kulttuurisesti kestävää kehitystä edistävät opetuskäytännöt... 5 Olemassa olevat käytännöt... 5 Huomioitavaa ja kehitettävää... 5 Kulttuurisesti kestävä kehitys opetussuunnitelmissa...6 Yhteenveto: kulttuurisesti kestävä kehitys opetussuunnitelman perusteissa... 6 Koulutustarpeet...7
2 (7) KOMMENTTEJA KULTTUURISESTI KESTÄVÄSTÄ KEHITYKSESTÄ Kulttuurisesti kestävä kehitys nähtiin ryhmän 3 tapaamisessa ennen kaikkea keinona tuottaa hyvinvointia. Ryhmässä 3 uskottiin siihen, että kaikilla on halu hyvinvointiin ja hyvinvoinnin edistämiseen, minkä takia kulttuurisesti kestävän kehityksen viestin eteenpäin viemisessä tärkeäksi nähtiin positiivinen sanoittaminen. Kulttuurisesti kestävän kehityksen hyötyjen sanoittamisen avuksi ehdotettiin myös ryhmässä 3 talouden kieltä. Ryhmässä 3 puhuttiin ns. euroittamisesta esimerkiksi juuri hyvinvoinnista puhuttaessa. Sanoittaminen talouden kielelle ymmärrettiin keinoksi saada eri ilmiöitä samalla tavalla mitattavaksi ja vertailtaviksi. Talouden kielelle sanoitettuna hyvinvointi uskottiin saatavan paremmin läpi kaikissa kestävän kehityksen eri näkökulmia kannattavissa piireissä. Myös julkisuuden saamista tai ekologistien synnyttämän kierrätyskeskusjärjestelmän kopion synnyttämistä kulttuurille ehdotettiin keinoiksi vahvistaa kulttuurin kannatusta. Toisaalta termi kulttuuri koettiin ryhmässä 3 rasittuneena terminä, ja sen sijasta voitaisiin esimerkiksi puhua meidän elämästä tai sivistyksestä. Kulttuurin esiin tuominen nähtiin ryhmässä 3 erittäin tärkeäksi, koska sen ymmärrettiin olevan oikeastaan ainoa väline siihen, että voi elää hyvää elämää. Ryhmän 3 mukaan kulttuuri: luo uskoa tulevaisuuteen auttaa oivaltamaan sallii erilaisuutta mahdollistaa luovuuden valtauttaa (mahdollistaa sen, että ihminen ottaa jonkin asian omaksi voimakseen/voimavarakseen) luo hyvinvointia luo yhteisöllisyyttä on silta menneisyydestä tulevaisuuteen Ryhmässä 3 ehdotettiin myös kulttuurin pukemista sloganeiksi. Keskustelussa pyöri seuraavanlaisia ehdotuksia sloganeitten raameiksi: Jos emme kierrätä, hukumme roskiin. Jos emme liiku, kuolemme sydänkohtaukseen 50-vuotiaana. Jos emme harrasta kulttuuria, menetämme identiteettimme tai Kulttuurilla vähennämme terapia- ja lääkärikustannuksia. Ryhmässä 3 haluttiin myös kyseenalaistaa aiemmasta tapaamisesta syntyneen kaavion (ks. muistio 3.1) sanavalintoja. Ryhmässä 3 ehdotettiin, että kestävä kehitys terminä jätettäisiin kokonaan pois, ja ekologisen, sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen kestävä kehityksen sijasta puhuttaisiin esimerkiksi ekologisuudesta, yhteiskunnallisuudesta/globaalisuudesta, taloudellisuudesta ja sivistyksellisyydestä. Yhteiskunnassa tulisi loppujen lopuksi ryhmän 3 mukaan tavoitella hyvinvointia ylläpitävää ja edistävää jatkumoa, jonka saavuttamisessa yhteiskunnan eri instituutioilla (kuten sosiaalihuolto, sivistystoimi) on yhtä isot roolit. Kyse on verkosto- ja yhteistyötyöskentelystä, jossa kaikilla toimijoilla on yhteinen päämäärä, eli kansalaisten yhteinen hyvinvointi.
3 (7) KASVATUS Ryhmässä 3 keskusteltiin paljon siitä, miten kulttuurisesti kestävää kehitystä tukeva kasvatus tulisi järjestää. Seuraavassa esitellään ensin lyhyesti kulttuurisesti kestävän kehityksen mukaisen kasvatuksen tehtäviä. Tämän jälkeen pohditaan oppimistavoitteita sekä kasvatusmenetelmiä ja kasvatuksen ohjenuoria ja näihin liittyviä haasteita sekä keinoja varmistaa kulttuurisesti kestävän kehityksen arvojen mukaista kasvatusta. Lopuksi pohditaan sitä, millainen on kulttuurisesti kestävä kasvattaja sekä mitä opetuskäytäntöjä on jo olemassa ja mitä tulisi kehittää. Kasvatuksen tehtävät Pienryhmässä 3 ymmärrettiin kasvatuksen tehtäväksi herättää kiinnostusta, tarjota mahdollisuuksia, tukea arvoja ja asenteita, sitouttaa ja kasvattaa vastuuntuntokykyä ja vastuullisuutta. Kasvatus linkittää asiatiedot (perustiedot luonnosta, taloudesta jne.) jokapäiväiseen elämään sekä antaa välineitä nähdä kulttuuri luontevana osana jokapäiväistä elämää. Kulttuurisella kasvatuksella tehdään lapset tietoiseksi siitä, mihin he kuuluvat. Kulttuurisesti kestävän kehityksen oppimistavoitteet Ryhmän 3 mukaan kulttuurisesti kestävän kehityksen arvojen mukaiset oppimistavoitteet ovat: kriittinen ajattelu kommunikointitaidot o taito toimia vuorovaikutteisesti ja dialogisesti ympäristön kanssa o kyky kohdata monenlaisia ihmisiä o kyky toimia verkostoissa ajallisen ja historiallisen jatkumon hahmottaminen kyky tukea hyvinvointia Kasvatusmenetelmät ja kasvatuksen ohjenuorat Opetuksessa käytettäviksi menetelmiksi ehdotettiin tutkivaa ja oivaltavaa oppimista, jossa asioita tehdään ja koetaan konkreettista itse. Koulun tulee myös toimia vuorovaikutteisesti ja dialogisesti ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Esimerkiksi kierrätyksen oppiminen tulisi toteuttaa niin, että kierrätystä tehdään käytännössä. Yhteistyö ja dialogi ympäröivän yhteiskunnan kanssa näkyisi siinä, että parhaassa tapauksessa koulu ja oppilaat voisivat vaikuttaa kierrätyksen järjestämiseen kunnassa. Oppimisen menetelmäksi mainittiin myös esimerkin tai mallin kautta oppiminen. Tämän lähestymistavan takana on ajatus siitä, että jos vanhemmat eivät näytä mallia, ei nuorikaan toimi halutulla tavalla. Kulttuurisesti kestävän kehityksen arvojen mukaisen kasvatuksen varmistaminen Pienryhmässä 3 kiinnitettiin huomiota myös siihen, miten päiväkodeissa ja kouluissa voidaan varmistaa koko oppilaitoksen sekä yksittäisen kasvattajan/opettajan toimiminen kulttuurisesti kestävän kehityksen arvojen mukaisesti. Tällä hetkellä kukaan ei seuraa sitä, mitä kentällä konkreettisesti ta-
4 (7) pahtuu. Varmistamisessa tärkeäksi nousi tavoitteiden ja toimintatapojen kirjaaminen toimintastrategioihin ja -suunnitelmiin sekä tavoitteiden toteutumisen seuraaminen ja arviointi. Toisaalta tavoitteiden ja toimintatapojen suunnittelu haluttiin osin valtakunnalliseksi, koska ryhmän 3 mukaan oppilaitoksissa tehdään pääsääntöisesti vain sitä, mitä valtakunnallisissa laatuarvioinneissa mitataan. Toisaalta laatuarviointejakin voisi parantaa, sillä moneen asiaan on helppo asettaa mittareita (esim. tapakulttuurin mittaamiseen). Olennaista ryhmän 3 mukaan on kuitenkin asioiden kirjaaminen: kun kirjataan suunnitelmat ja tehtävät, se sitoo kasvattajia toimimaan niiden mukaisesti. Kirjaaminen ja tavoitteiden asettaminen mahdollistaa myös resursoinnin (ajallisen, taloudellisen jne.). Kulttuurisesti kestävän kehityksen arvojen mukaisen kasvatuksen varmistamisessa tärkeäksi nähtiin myös kasvattajien tukeminen niin materiaalien ja aineistojen tarjoamisen kuin metodien ja osaamisen vahvistamisen avulla. Kentällä oleville kasvattajilla todettiin olevan puutteita taidoissa. Toisaalta ryhmässä 3 oltiin sitä mieltä, että aivan kaikkea kulttuurisesti kestävän kehityksen osaamista ei opettajankaan tarvitse saada koulutuksestaan, koska kulttuurisesti kestävän kehityksen sanomaan kuuluu elinikäinen koko ajan tapahtuva oppiminen. Opettajilla tulisi kuitenkin koulutuksesta valmistuessaan olla riittävät tiedot ja taidot, jotta hän voi varmistaa lapselle riittävän hyvän kasvamisen. Kulttuurisesti kestävä kehitys tulisi nähdä oppilaitoksissa positiivisena mahdollisuutena, jolloin siihen halutaan sitoutua vapaaehtoisesti. Seuraaminen ja arviointi liitettiin ennen kaikkea kulttuurisesti kestävän kehityksen arvojen ja tavoitteiden toteutumiseen käytännön työssä. Kulttuurisesti kestävän kehityksen arvojen ja tavoitteiden mukaista kasvatusta voidaankin ryhmän 3 mukaan varmistaa arvioimalla oppilaitoksen toimintasuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden toteutumista ennakoinnilla ja tutkimustietojen hyödyntämisellä Vaikuttavuutta on tutkittu kasvatustieteessä paljon. Tutkimustietoa tulisi hyödyntää niin, että poimitaan hyviksi havaittuja käytäntöjä ja toimintatapoja ja korjataan huonoiksi havaittuja. ilmapiirimittauksella hyödyntämällä verkostoja ja yhteistyömahdollisuuksia tekemällä arjen valintoja näkyväksi (esim. kirjaaminen) teemapäivillä vuosikellon käyttämisellä (vuosikello konkretisoi esimerkiksi sitä, onko eri oppimisympäristöjä käytetty monipuolisesti) Oppimisympäristöjä voidaan mitata kirjaamalla, missä ollaan käyty, kuinka paljon tai kuka on vieraillut koulussa. säännöllisillä kehittämispäivillä ja Veso-päivillä (voidaan arvioida sitä, näkyvätkö kukeke:n periaatteet kasvatuksen arjessa) Mittaamista tulee ryhmän 3 mukaan olla kahdenlaista: lukuvuoden päätteeksi tehtävää mittaamista todistuksiin ja toimintakertomuksiin sekä vaikuttavuusmittaamista, jolla tarkastellaan koulutuksen vaikutuksia 10 20 vuoden kuluttua kunkin koulusukupolven oppivelvollisuuden päättymisestä.
5 (7) Kulttuurisesti kestävää kehitystä edistävä kasvattaja Ryhmässä 3 keskusteltiin kulttuurisesti kestävästä kasvattajasta, jonka pääsääntöisesti ymmärrettiin olevan opetus- tai kasvatustehtävissä toimiva henkilö. Ryhmän 3 mukaan kulttuurisesti kestävä kasvattaja: luottaa omaan ammatilliseen identiteettiinsä tuntee kulttuurinsa on motivoitunut etsimään tietoa on sivistynyt toimii suunnitelmallisesti toimii vuorovaikutteisesti motivoi tukee tutkivaa oppimista osallistaa vahvistaa yhteisöllisyyttä verkostoituu Kulttuurisesti kestävää kehitystä edistävät opetuskäytännöt Pienryhmässä 3 nousi esiin paljon hyviä esimerkkejä, joilla kulttuurisesti kestävää kehitystä voidaan edistää kasvatuksessa. Keskeiseksi nousi ajatus siitä, että opetuskäytännöillä tulisi vahvistaa jatkuvuuden tunnetta ja rytmittää lasten ja nuorten elämää. Olemassa olevat käytännöt Hankkeet o Polku-hanke on hyvä esimerkki kulttuurisen puolen huomioimisesta kasvatuksessa. Hanke tuo erilaista välineistöä käsitellä kulttuuria päiväkodeissa ja kouluissa. Kyse on tavallaan tietopaketista, josta voi saada perustiedot ja opastuksen siihen, mistä voi lähteä liikkeelle. Draamatyöskentely Perinteet o Esimerkiksi joissakin kaupungeissa järjestetään ylipormestarin Itsenäisyyspäivän vastaanottoja. o Juhlien järjestäminen koulussa. Käsitellään juhlien historiaa ja käytäntöjä, pukeutumista, käyttäytymistä jne. Koulussa voidaan esimerkiksi päättää, että tiettynä juhlapäivänä kaikki pukeutuvat siististi, ja näin tuoda mukaan yhteisöllisyyttä ja tasapuolista osallistumista. Huomioitavaa ja kehitettävää Oman identiteetin ja omien juurten näkemisen vahvistaminen nähtiin keskeiseksi kehityskohteeksi opetuksen käytännöissä. Ajan näkeminen taaksepäin koettiin olennaiseksi sen kannalta, että pysty näkemään tulevaisuuteen kestävästi. Yhdeksi opetuskäytännöksi ehdotettiin arkeologisten kaivausten järjestämistä. Osallistuminen ja löytäminen koettiin hyväksi keinoksi vahvistaa ymmärrystä ajallisesta ja kulttuurisesta jatkumosta. Myös erilaisten asioiden polkujen ja kehityskaarien ymmärtäminen mainittiin tärkeäksi kehityskohteeksi. Esimerkiksi jos koulussa askarrellaan joulukoristeita vessapaperirullasta, voitaisiin samalla avata rullan polkua puusta valmiiksi tuotteeksi. Metsä on sinänsä arvo ja arvokas, ja sen ymmärtäminen ja opettaminen toteutuu ryhmän 3 mukaan kouluissa hyvin. Kuitenkin mukaan voitaisiin ottaa
6 (7) ns. tavaralähestyminen, jossa metsästä alkunsa saavien tuotteiden polkuja avattaisiin. Vastaavia polkuja voi avata mistä tahansa tuotteesta. Tällainen lähestymistapa opettaa ryhmän 3 mukaan hahmottamaan kokonaisuuksia. KULTTUURISESTI KESTÄVÄ KEHITYS OPETUSSUUNNITELMISSA Ryhmässä 3 pohdittiin opetussuunnitelmien toteutumista käytännön työssä. Opetussuunnitelmien todettiin myös ryhmässä 3 sisältävän jo paljon kulttuurisesti kestävän kehityksen näkökulmia. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen sisällöissä kulttuurisesti kestävän kehityksen näkökulmat ovat todella hyvin näkyvissä esimerkiksi 4V välitä, vaikuta, viihdy ja voi hyvin sekä Polku -hankkeissa. Huoleksi nousi ryhmässä 3 kuitenkin se, toimivatko kasvattajat kuitenkaan opetussuunnitelmien mukaisesti. Ongelmakentäksi koettiin myös päiväkotien ja koulujen johdon sitoutumattomuus kulttuurisesti kestävän kehityksen näkökulmiin: jos johto ei tue eikä mahdollista erilaisten projektien tai uudenlaisten oppimistilanteiden toteuttamista, niin opettajat eivät ryhdy tekemään niitä omalla ajallaankaan. Pienryhmässä 3 oltiin sitä mieltä, että tiettyjen toimintamallien tulisi olla kirjattuna jo opetussuunnitelmissa, jolloin ne velvoittaisivat johtoakin toimimaan kulttuurisesti kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisella tavalla. Opetussuunnitelmiin kirjattaviksi toimintamalleiksi ehdotettiin esimerkiksi perinneleikkien siirtämistä kasvatuksessa sekä juhlapyhistä kertovaa ja lukuvuotta rytmittävää vuosikellon käyttämistä. Yhteenveto: kulttuurisesti kestävä kehitys opetussuunnitelman perusteissa Ryhmässä 3 tiivistettiin seuraavalla tavalla sitä, miten kulttuurisesti kestävä kehitys voidaan huomioida opetussuunnitelman perusteissa: Oppijalla on oikeus kulttuurisesti kestävään kehitykseen. Kasvatuksella taataan sivistykselliset ja kulttuuriset oikeudet. Oppijalle tulee antaa mahdollisuus tuntea oma kulttuurinsa ja välittää sitä vuorovaikutuksessa muiden kanssa eteenpäin. Oppilaalle annetaan valmiudet tulkita ja muokata kulttuuria. Oppilaan mahdollisuutta osallisuuteen ja kulttuurin luomiseen tuetaan. Kasvatuksella tuetaan identiteetin ja persoonan kehittymistä. Kasvatuksessa kulttuurisesti kestävä kehitys merkitsee sivistystä, joka ylittää oppiainerajat. Kasvatuksella tarjotaan välineitä arvioida ja löytää kulttuurisia merkityksiä. Kasvatuksella taataan kyky tulkita ympäristöään. Oppija kasvatetaan vastuullisuuteen. Oppijalla on oikeus opetukseen, joka sisältää myös käsillä tekemistä. Näin vahvistetaan onnistumisen kokemuksia erilaisille oppimistyyleille. Kasvatuksen tulee olla tasapuolisesti ja demokraattisesti kaikkien saatavilla. Tämä takaa kaikille samanlaiset kulttuuriset taidot. Kasvatuksella taataan tiedonhankintataidot, joilla oppija voi etsiä ja päivittää oppimaansa. Kasvatuksessa tulee huomioida monipuoliset oppimisympäristöt. Kasvattajalla tulee olla edellytykset yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa.
7 (7) KOULUTUSTARPEET Ryhmässä 3 ehdittiin pohtia hieman tarvetta tarjota lisäkoulutusta eri kouluasteilla toimiville opettajille. Keskustelussa nousi esiin tarve niin aihepiirien kuin opetusmenetelmien lisäkoulutukselle. Samalla todettiin, että jo luokanopettajien ja aineenopettajien koulutukseen tulisi liittää enemmän mm. kulttuurisia sisältöjä ja monikulttuurisuutta. Opetusmenetelmällistä koulutusta toivottiin oppilaslähtöisen opettamiseen, oppilaiden oppimisvalmiuksien kartoittamiseen sekä yksilön oman kasvun tukemiseen. Tärkeäksi opettajankoulutuksen tehtäväksi nähtiin ryhmässä 3 osallistavaan, havainnoivaan ja motivoivaan opettamiseen rohkaiseminen, ja tätä kautta opettajan luottamuksen vahvistaminen omaa ammatillista identiteettiä kohtaan.