Nuoruusiässä psyykkisten häiriöiden määrä

Alkuperäistutkimus Nuoren mielenterveys ja päihdeongelmien havaitseminen ensiavussa Sirpa Keränen, Eila Laukkanen ja Jukka Hintikka Selvitimme 14 17-vuotiaiden nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistamista ensiapupoliklinikassa. Aineistona oli otos erikoissairaanhoidon ensiapualueelle hakeutuneista alle 18-vuotiaista nuorista. Lähes kaikki intoksikaation vuoksi tulleet nuoret ohjattiin psykiatrin konsultaatioon. Sen sijaan päihteiden käyttöön ja siihen liittyviin ongelmiin ei paneuduttu. Jokaisen päihtyneenä terveydenhuollon yksikköön tulevan nuoren psykososiaalinen tilanne tulisi selvittää, ja heidät pitäisi ohjata asianmukaiseen hoitoon. Nuoruusiässä psyykkisten häiriöiden määrä kaksinkertaistuu verrattuna lapsuuteen ja niitä esiintyy suunnilleen yhtä paljon kuin aikuisilla (McGee ym. 1995). Useiden samanaikaisten mielenterveydenhäiriöiden esiintyminen on yleistä nuorilla (Kramer ja Garralda 1998). Yleisimpiä ovat päihdehäiriöiden ohella erilaiset mieliala-, käytös- ja ahdistuneisuushäiriöt (Marttunen ja Lönnqvist 2001). Lapsuuteen verrattuna myös itsetuhoisuus ja itsemurhat lisääntyvät nuoruudessa. Beckinsalen ym. (2001) aineistossa 24 %:lla 14 18-vuotiaista tytöistä ja 15 %:lla samanikäisistä pojista oli jossain vaiheessa ollut itsetuhoisia ajatuksia. Lisäksi 10 20 %:lla nuorista naisista ja 4 10 %:lla nuorista miehistä oli esiintynyt itsetuhoista käytöstä. Nuorten itsemurhien ehkäisyssä masennustilojen varhainen tunnistaminen ja hoito on tärkeää (Marttunen 1996). Hawtonin ym. (1982) aineistossa lääkkeitä yliannoksen ottaneista nuorista oli käynyt yleislääkärillä 24 % edeltävän viikon ja 50 % edeltävän kuukauden aikana. Suurimmassa vaarassa olevat nuoret ottavat itsetuhoajatukset ja -yritykset puheeksi kaikkein epätodennäköisimmin (Beckinsale ym. 2001). Aiemmin itsemurhaa yrittäneet nuoret ovat erityinen riskiryhmä. Heidän itsemurhakuolleisuuteensa on seitsenkertainen verrattuna ikätovereihin (Laurent ym. 1998). He käyttävät myös muita enemmän alkoholia ja ovat muita useammin olleet psykiatrisessa hoidossa (Hawton ym. 1993). Itsetuhoisuuden lisäksi nuoren runsas alkoholinkäyttö on yhteydessä ajankohtaisiin mielenterveyden häiriöihin (Duncan ym. 1997, Laukkanen ym. 2001). Lisäksi runsas alkoholinkäyttö nuorena ennustaa tulevia mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä lisääntynyttä syrjäytymisvaaraa (Pitkänen 1999). Nuorten mielenterveysongelmia on vaikea tunnistaa, koska myös normaaliin kehitykseen liittyy runsaasti yksilöllistä vaihtelua sekä alttiutta psyykkisiin ja psykosomaattisiin oireisiin (Laukkanen 1993). Lisäksi mielenterveyshäiriöiden oirekuva on aluksi epätyypillinen. Esimerkiksi käytöshäiriöiden taustalla voi olla masennus, alkava persoonallisuushäiriö tai jopa psykoottinen sairaus (Yung ja McGorry 1996, Marttunen ja Lönnqvist 2001). Varhainen puuttuminen nuorten mielenterveysongelmiin ja niiden tehokas hoito on todettu hyödylliseksi sekä häiriöiden aiheuttamien kehityshaittojen ehkäi- Duodecim 2003;119:1147 53 1147

semisessä että aikuisuuden psyykkisen terveyden kannalta (Ferdinand ym. 1995, Pelkonen ym. 1998). Yleislääkärillä on tärkeä rooli nuorten mielenterveysongelmien tunnistamisessa ja hoitoon ohjaamisessa. Nuoret hakevat yleislääkäriltä apua myös psyykkisiin ongelmiinsa, mutta nämä ongelmat ovat usein peittyneet psykosomaattisten ja somaattisten oireiden taakse (Kramer ja Garralda 1998). Nuorille mielenterveyden ongelmista puhuminen on vaikeaa (Potts ym. 2001). Toisaalta yleislääkärit kokevat, ettei heillä ole riittävää koulutusta nuorten mielenterveyden ongelmien tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen (Saunders ym. 1994, Veit ym. 1996). Selvitimme, miten yleissairaalan ensiapupoliklinikkaan hakeutuvia alle 18-vuotiaita ohjataan psykiatrin konsultaatioon. Erityisesti tarkastelimme päihtyneen nuoren ohjaamista psykiatrisiin selvittelyihin. Aineisto ja menetelmät Taulukko 1. Sairauskertomuksista kerätyt taustatiedot. Sosiodemografiset tiedot (koulu, asuminen) Ensiapuun tulon syy ja ajankohta Alkoholin tai muun päihteen vaikutuksen alaisuus Psykiatrin konsultaation järjestäminen ja jatkohoito Yhteydenotto viranomaiseen (sosiaaliviranomainen tai muu) Aiempi psykiatrinen hoitokontakti Lääkitys Viiltely ja itsemurha-ajatukset tai -yritykset Tutkimusaineisto muodostui neljän kuukauden aikana (lokakuu 2000 tammikuu 2001) Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin yliopistosairaalan (KYS) sekä kahden aluesairaalan Iisalmen aluesairaalan (ISA) ja Varkauden aluesairaalan (VAS) ensiapupoliklinikoille hakeutuneiden 14 17-vuotiaiden sairauskertomustiedoista. Sairaanhoitopiirin väestöpohja on 258 000. Ensiapupoliklinikoihin saapui tutkimusaikana kaikkiaan 810 nuorta, joista 611 KYS:aan, 94 ISA:aan ja 105 VAS:aan. Ensiapuun hakeutuneista nuorista enemmistö (65 %) oli tyttöjä. Nuoret, jotka ensiapupoliklinikkaan tultuaan siirtyivät suoraan psykiatriseen sairaalahoitoon ilman somaattisen erikoisalan tutkimusta, jätettiin pois aineistosta. Myöskään sellaisia tapauksia ei otettu mukaan, joissa diagnoosina oli alavatsakipu (R10.3), muu/määrittämätön (R10.4) ja yleinen vatsakipu (R10.1), koska niihin liittyi varsin usein orgaaninen tausta (esim. gynekologiset häiriöt) ja kyseiset nuoret ohjautuivat ensisijaisesti somaattiseen jatkoselvittelyyn esimerkiksi kirurgille tai gynekologille. Lisäksi poisjättökriteereinä olivat eräät yksittäiset oirediagnoosit, kuten määrittämätön kuume, ei-spesifiset ihottumaoireet ja yleisesti suurentuneet imusolmukkeet, joiden katsottiin olevan merkityksettömiä tutkimussuunnitelman kannalta. Tutkimusaineistoon otettiin nuoret, jotka olivat saaneet jonkin seuraavista diagnooseista: mielenterveys- ja käyttäytymishäiriö (n = 18), oirediagnoosi (ICD-10:n XVIII luku»r-diagnoosi») (n = 26), intoksikaatio (n = 16), tutkimusdiagnoosi (ICD-10:n XXI luku»z-diagnoosi») (n = 6). Lisäksi aineistoon otettiin joka viides tapaturmadiagnoosin saanut nuori (n = 33) ja joka viides ilman diagnoosia jäänyt (n = 14). Lopullinen aineisto muodostui 113 nuoresta (58 % tyttöjä), mikä on 14 % alkuperäisestä määrästä. Sairauskertomuksista kerätyt taustatiedot on lueteltu taulukossa 1. Huumeseulontaa ei tehty rutiinimaisesti kaikille ensiapuun hakeutuneille nuorille. Aineiston tilastolliseen tutkimiseen käytettiin SPSS 10.1 -ohjelmaa. Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla ja tilastollisen merkitsevyyden laskemisessa käytettiin Fisherin tarkan todennäköisyyden testiä. Tulokset Psykiatriseen konsultaatioon ohjattiin 29 % aineiston nuorista (taulukko 2). Enemmistö aineiston nuorista oli peruskoululaisia ja asui kotona. Konsultaatioon ohjattiin seuraavat osuudet eri diagnoosiryhmistä: tapaturma 3 %, intoksikaatio 87 %, mielenterveyden häiriö 78 %, tutkimusdiagnoosi 33 %, oirediagnoosi 4 % ja diagnoositta jääneet 14 %. Konsultaatioon ohjattujen joukossa oli suhteellisesti enemmän tyttöjä (85 %) kuin konsultaation ulkopuolelle jääneissä (48 %). Konsultaatioon ohjatuista nuorista suurempi osa (19 %) ei käynyt koulua tai ollut töissä verrattuna konsultaation ulkopuolelle jääneisiin (5 %) (taulukko 2). Keskimääräisessä iässä ei ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä (konsultaatioryhmä 15,5 ± 1,1 v, muut 15,7 ± 1,1 v). Konsultaatioryhmässä joka neljäs oli sijoitettu kodin ulkopuolelle. Aineistosta 31 %:lla oli merkintä aiemmasta psykiatrisesta hoitokontaktista. Heistä 74 % ohjattiin psykiatrin konsultaatioon ja 6 % palasi takaisin hoitoon psykiatriseen sairaalaan (olivat hoidossa psykiatrisessa sairaalassa ja olivat tulleet ensiapupoliklinikkaan somaattisen syyn vuoksi). Sosiaaliviranomaisiin otettiin yhteys kolmen nuoren asioissa. Heistä yhdelle tehtiin myös psykiatrinen konsultaatio. 1148 S. Keränen, ym.

Taulukko 2. Tietoja tutkimusaineiston nuorista. Psykiatrinen Ei psykiatrista p-arvo konsultaatio konsultaatiota tehty (n = 33) (n = 80) n % n % Tyttöjä 27 85 38 48 0,001 Koulutustausta: Peruskoulu 16 50 32 41 <0,05 Lukio 3 4 Ammattikoulu 3 9 4 5 Työ 1 3 Ei töissä/koulussa 6 19 4 5 Tieto puuttuu 6 19 35 45 Asuminen: Kotona 18 56 53 68 <0,001 Muuttanut kotoa 3 9 4 5 Sijoitettu kodin ulkopuolelle 8 25 1 1 Tieto puuttuu 3 9 20 26 Aiempi psykiatrinen hoitokontakti: Kyllä 26 79 9 11 <0,001 Ei 7 21 71 89 Diagnoosi: Tapaturma (S00-S99) 1 3 31 40 <0,001 Intoksikaatio (T00-T98) 13 39 2 3 Mielenterveys (F00-F99) 14 42 4 5 Tutkimus (Z00-Z99) 2 6 4 5 Oire (R00-R99) 1 3 25 32 Ei diagnoosia 2 6 12 15 Taulukko 3. Psykiatrin konsultaatioon ohjattujen ja muiden nuorten sairaalaantulon ajankohta, lääkitys, alkoholin vaikutuksen alaisuus, psykiatriseen jatkohoitoon ohjaus ja itsetuhoajatukset tai -käytös. Psykiatrinen Ei psykiatrista p-arvo konsultaatio konsultaatiota tehty (n = 33) (n = 80) n % n % Tuloajankohta 1 Päivä (8 16) 4 15 28 44 Ilta (16 22) 14 54 17 27 Yö (22 8) 8 31 18 29 NS Lääkitys: Psyykenlääke 12 38 3 4 <0,001 Muu lääkitys 13 17 Molemmat 1 3 1 1 Ei lääkitystä 19 59 61 78 Alkoholin vaikutuksen alainen: Kyllä 8 24 8 10 NS Ei 25 76 70 90 Psykiatriseen jatkohoitoon ohjaus: Ei 6 18 77 96 <0,001 Kyllä, avohoito 15 46 Kyllä, sairaala 12 36 3 4 Itsetuhoajatukset tai viiltely: Kyllä 22 67 2 3 <0,001 Ei 11 13 76 97 1 Tieto puuttuu 22 nuoren osalta (aluesairaala) NS = ero ei merkitsevä Nuoren mielenterveys ja päihdeongelmien havaitseminen ensiavussa 1149

Ensiapuun tulon ajankohdat jakautuivat melko tasaisesti vuorokauden eri aikoihin (taulukko 3). Psykiatriseen konsultaatioon nuoret ohjattiin pääasiassa illan ja yön aikana (85 %). Konsultaatioryhmän nuorista 41 % käytti psyykenlääkitystä (taulukko 3). Psykiatrista jatkohoitoa suositeltiin 82 %:lle konsultaatioon ohjatuista. Heistä 36 % lähetettiin psykiatriseen sairaalahoitoon. Kahdenkymmenenneljän nuoren asiakirjoissa oli maininta itsemurha-ajatuksista tai viiltelystä. Kahta lukuun ottamatta heidät ohjattiin psykiatriseen konsultaatioon (taulukko 3). Yhdelle tarjottiin mahdollisuutta konsultaatioon, mutta hän kieltäytyi. Yksi nuori ohjattiin takaisin psykiatriseen sairaalaan, jossa hän oli jo hoidossa. Alkoholin vaikutuksen alaisena ensiapupoliklinikkaan saapuneista 16 nuoresta vain puolet ohjattiin psykiatriseen konsultaatioon. Kuvataksemme päihtyneiden nuorten havaitsematta jääneitä psykososiaalisia ongelmia, poimimme erilleen ne kahdeksan päihtynyttä, joita ei ohjattu konsultaatioon. Heitä on kuvattu taulukossa 4. Yhtä lukuun ottamatta (esimerkki E) kaikkien veren alkoholipitoisuudeksi saatiin alkometrilla vähintään yksi promille. Kolme nuorta oli löydetty kadulta (C,D,G) ja yksi oli viiltänyt ranteeseensa. Vain yhdestä (G) tehtiin lastensuojeluilmoitus ja yhden tapauksessa (A) otettiin jälkeenpäin yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Sairauskertomuksista ei löytynyt merkintöjä alkoholinkäytöstä eikä myöskään tietoja psyykkisestä voinnista tai kasvuolosuhteista. Pohdinta Psykiatriseen konsultaatioon ohjattiin enemmistö niistä nuorista, joilla oli ollut aiemmin psykiatrinen hoitokontakti, jotka käyttivät psyykenlääkitystä tai joilla oli esiintynyt itsetuhoista käyttäytymistä. Erityisesti yliannoksen lääkkeitä ottaneet ohjattiin lähes poikkeuksetta konsultaatioon. Itsemurhaa yrittäneiden nuorten jälkihoidon järjestäminen onkin tärkeää itsemurhien ehkäisemiseksi (Nadkarni ym. 2000), ja sitä suunniteltaessa huomiota pitäisi kiinnittää erityisesti aikaisempiin itsemurhayrityksiin, vakaviin itsemurha-ajatuksiin, masennukseen ja päihteiden ongelmakäyttöön (Schaffer ja Pfeffer 2001). Alkoholin vaikutuksen alaisena ensiapupoliklinikkaan tulleista psykiatriseen konsultaatioon ohjattiin vain joka toinen. Oletamme, että nuorten alkoholinkäyttöön ei osattu kiinnittää riittävästi huomiota. Tapausesimerkkimme kuvaavat päihtyneen nuoren kohtaamiseen, esitietojen keräämiseen ja riittävän jatkoselvittelyn järjestämiseen liittyviä ongelmia (taulukko 4). Asiakirjojen mukaan yhdeltäkään päihtyneeltä nuorelta ei kysytty päihteidenkäytöstä, psyykkisistä oireista tai aiemmasta itsetuhoisesta käytöksestä. Esitietojen puutteellisuutta saattaa selittää osin se, että kaikki päihtyneet olivat tulleet ensiapupoliklinikkaan illan tai yön aikana. Siitä huolimatta tarkempi selvittely olisi ollut tarpeen. Jälkeenpäin arvioituna kahdessa esimerkkitapauksessa on saattanut esiintyä itsetuhoista käyttäytymistä (esimerkit E ja H). Kahdessa muussa tapauksessa on epäiltävä psyykkisen kasvun ja kehityksen ongelmia (esimerkit B ja C). On mahdollista, että ensiapupoliklinikoissa nuorten alkoholinkäyttöä pidettiin ikään kuuluvana kokeilunhaluna. Nuoren humalahakuinen juominen liittyy kuitenkin ajankohtaisiin psykososiaalisiin vaikeuksiin ja huonoon psykososiaaliseen ennusteeseen (Koivusilta ym. 1998, Laukkanen ym. 2001, Marttunen ja Lönnqvist 2001). Tulostemme mukaan tyttöjä ohjattiin konsultaatioon herkemmin kuin poikia. McGee ja Stanton (1992) totesivat tyttöjen kokevan enemmän stressiä esimerkiksi konflikteissa vanhempien kanssa ja ylipainosta. Tutkijat päättelivät, että tytöt ovat haavoittuvampia nuoruusiän stressitilanteissa. Tätä olettamusta tukee se, että tytöillä esiintyy enemmän psyykkisiä häiriöitä kuin pojilla. Toisaalta on todettu, että nuoruusikäisten tyttöjen pahoinvointi tulee esille useammin ruumiillisina ja psyykkisinä oireina ja että he ovat halukkaampia hakemaan psykiatrista apua kuin pojat. Pojille on tyypillistä oireilu käytös- ja päihdeongelmien kautta (Offer ja Schonert-Reichl 1992, McGee ja Stanton 1992). Myös hoitoon ohjaamisessa on eroa sukupuolten välillä. Suokas ja Lönnqvist (1995) totesivat, että alkoholi liittyy nuorten ja yksinäis- 1150 S. Keränen, ym.

Taulukko 4. Kuvauksia esimerkkitapauksista. Esitiedot Tila ensiavussa Jatkotoimenpiteet ja diagnoosi A 16-vuotias tyttö tuotiin yöllä ambulanssilla humalatilan vuoksi. Hän oli kaatuillut. Ei tajunnanmenetyksiä. Kaverit olivat huolestuneet ja hälyttäneet ambulanssin paikalle. Alkometrilukema ambulanssissa 3,54. B 17-vuotias poika tuotiin yöllä ambulanssilla tajuttomuus-kouristuskohtauksen vuoksi. Aiemmin hän oli trauman jälkiseurauksena saanut tajuttomuuskouristuskohtauksen, jolloin oli todettu vasemmanpuoleinen ohimo- ja otsalohkon ruhjevamma, joka oli hoidettu konservatiivisesti. B on käynyt peruskoulun, jonka jälkeen hän on ollut töissä kotitilalla. Lääkityksenä oli hydroksitsiinihydrokloridia tarvittaessa. Nyt B oli yksin ollessaan juonut väkeviä alkoholijuomia. Vanhemmat olivat löytäneet B:n vessan lattialta kouristelevana, oksentavana ja suusta oli tullut vaahtoa. C 16-vuotias 10. luokkaa käyvä poika tuli yöllä lähetteellä intoksikaation vuoksi. C:llä oli epilepsia, johon hänellä oli lääkityksenä okskarbatsepiini. Nyt C oli löytynyt kadulta, kylmästä makaamasta, hän oli ollut matkalla diskoon. Ensihoitopaikassa C oli vastaillut yksittäisiä sanoja, sammunut kuitenkin nopeasti. Hän oli mennyt hypotoniseksi ja häntä oli nesteytetty, joten hänet oli lähetetty jatkohoitoon. D Poliisi oli löytänyt illalla nurmikolta vatsallaan makaamasta 16-vuotiaan tytön. Ambulanssin tullessa paikalle D oli puhunut muutamia sanoja ja availlut silmiään. Alkometriin D puhalsi 1,0. E 16-vuotias lukiolaistyttö oli tehnyt leipäveitsellä haavan oikeaan ranteeseensa. Tuloajasta ei ollut mainintaa. F 15-vuotias runsaasti alkoholia nauttinut tyttö saapui ensiapuun uuden vuoden aattoiltana. Oli viimeksi kesäkuussa ollut ensiavussa alkoholinkäytön vuoksi (F10.1). G 15-vuotias tyttö tuotiin ensiapuun puolilta öin, koska hän oli sammunut hankeen. Oli nauttinut viinaa, spriitä ja viiniä. H 17-vuotias poika oli kaatunut ja lyönyt päänsä. Saapui ensiapuun aamuyöllä. Puhalsi alkometriin 2,03, vastaili kysymyksiin. Periferia viileä, ei muuta erityistä. Oli tullessaan tajuissaan mutta hieman unelias. Puhalsi alkometriin 1,35. Muisti ottaneensa alkoholia. Kliinisessä tutkimuksessa, laboratoriotutkimuksissa ja pään tietokonekerroskuvauksessa ei todettu mitään normaalista poikkeavaa. Ensiavussa oli jo tajuissaan ja vastaili kysymyksiin. Veren alkoholipitoisuus oli 2,4. Kielsi ottaneensa ylimääräisiä lääkkeitä. Kliiniset löydökset olivat normaalit. Ensiavussa oli heräteltävissä ja yökkäili. Verenpaine oli 153/ 104 mmhg ja syketaajuus 103/ min. Ihorikkoja, kliiniset löydökset muuten normaalit. Huumeseulonnan tulos negatiivinen. Puhalsi alkometriin 0,8. Haava suturoitiin. Puhalsi alkometriin 1,9 ja oksensi runsaasti. Verenpaineet olivat matalat mutta nousivat nesteytyksellä. Muuten kliinisessä tutkimuksessa ei todettu poikkeavaa. Tullessa puhalsi alkometriin 1,7. Ei ko-operoinut mutta oli tajuissaan. Pupillat olivat laajat ja huonosti reagoivat. Oksensi runsaasti. Aluksi epäiltiin amfetamiinijohdoksia. Virtsan huumeseulonnan tulos oli kuitenkin negatiivinen. Tullessa puhui vilkkaasti ja puhalsi alkometriin 1,9. Kliinisessä tutkimuksessa ei todettu muuta poikkeavaa. Yöpyi ensiavussa ja kotiutui aamulla. Omaisia oli yritetty tavoitella onnistumatta. Myöhemmin lääkäri oli ottanut yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Aiempi psykiatrinen hoitokontakti. Diagnoosi F10.1 alkoholin käyttö. Jäi yöksi tarkkailuun. Diagnoosi R 56.8 convulsiones cerebrales susp. Jäi yöksi tarkkailuun. Koska huumeseulonnan ja bentsodiatsepiinimäärityksen tulokset olivat negatiiviset, psykiatrin konsultaatio katsottiin tarpeettomaksi. Diagnoosi F 10.1 alkoholin käyttö. Jäi yöksi tarkkailuun ja kotiutui ilman psykiatrista konsultaatiota. Diagnoosi F10.1 alkoholin käyttö. Kotiutui saatuaan haavan hoito-ohjeet. Diagnoosia ei annettu. Oli otettu tarkkailuun seurantaan. Oli selvinnyt, ja äiti oli saapunut paikalle. Kotiutuessa oli varoiteltu alkoholinkäytöstä mutta ei ohjattu selvittelyyn. Diagnoosi: alkoholinkäytöstä johtuva intoksikaatio. Otettiin seurantaan. Kello neljä yöllä vastaili kysymyksiin mutta sittemmin karkasi ensiavusta. Taksi toi takaisin vähäpukeisena. Vanhempiin ei saatu yhteyttä. Kotiutui aamulla. Lastensuojeluviranomaisille tehtiin ilmoitus. Kertoi olevansa rahaton ja ettei tiedä, missä hänen runsaasti alkoholia käyttävä äitinsä on. Ei lähetetty psykiatrin konsultaatioon. Diagnoosi: T51.0 etanolin myrkytysvaikutukset. Otettiin tarkkailuun. Poistui kuitenkin tunnin kuluttua omalla vastuulla sanoen, että hänellä oli aiemmin ollut aivotärähdys ainakin kolme kertaa ja että hän oli perillä asiasta. Päänsärky kuitenkin jatkui, ja potilas saapui kahden päivän kuluttua uudelleen ensiapuun. Myös pahoinvointia oli esiintynyt. Nyt diagnoosina oli aivotärähdys. Saapui jälleen muutaman päivän kuluttua ensiapuun. Oli lyönyt nyrkkinsä läpi lasiovesta ja joutui ommeltavaksi. Diagnoosi: päänsärky ja aivotärähdys. Nuoren mielenterveys ja päihdeongelmien havaitseminen ensiavussa 1151

Taulukko 5. Lakien suomat mahdollisuudet ohjata päihteitä käyttävä alaikäinen hoitoon. Laki Hoitomahdollisuus Indikaatio Toimenpide Mielenterveyslaki Tahdosta riippumaton hoito Päihdeongelma ja mielisairaus Ohjaaminen psykiatrin, nuorisotai vakava mielenterveyden häiriö psykiatrin tai lastenpsykiatrin Merkittävä, akuuttia haittaa konsultaatioon aiheuttava päihdehäiriö, johon liittyy jokin mielenterveyshäiriö Lastensuojelulaki Sosiaalitoimen tukitoimet, Puutteet lapsen kasvatusolosuh- Yhteydenotto sosiaaliviranhuostaanotto teissa vaarantavat lapsen omaiseen, lastensuojeluterveyttä tai kasvua ilmoitus Lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään ja kehitystään Päihdehuoltolaki Tahdosta riippumaton hoito Nuoren väkivaltaisuus Yhteydenotto sosiaaliviran- Terveysvaara omaiseen ten miesten toistuviin itsemurhayrityksiin. Heidän itsemurhayrityksensä jäävät usein kuitenkin havaitsematta, ja heille tarjotaan harvemmin jatkohoitoa kuin niille nuorille miehille, jotka eivät käytä alkoholia. Aineistossamme nuorista, jotka eivät olleet saaneet diagnoosia, joka kuudes ohjattiin psykiatriseen konsultaatioon. Tämän perusteella aineiston edustavuus olisi lisääntynyt, jos mukaan olisi otettu kaikki ilman diagnoosia jääneet. Tapaturmaryhmästä on mahdollisesti jäänyt pois itsetuhoisesti käyttäytyneitä, koska ryhmästä poimittiin mukaan vain viidennes. Kokonaan pois suljetussa vatsakipuisten ryhmässä psyykkinen oireilu on myös ollut mahdollista, vaikka ensiapupoliklinikkaan hakeutumisen välitön syy olisikin ollut somaattinen. Näine puutteineenkin aineistomme nuoret ovat kohtalaisen edustava otos ensiapupoliklinikkaan saapuvista mielenterveys- ja päihdeongelmaisista nuorista. Sairauskertomuksiin perustuvien tutkimusten aineistoissa on aina puutteellisuuksia sen mukaan, miten asiat on kirjattu. Omassa aineistossamme oli puutteita esimerkiksi asumisen, koulutustaustan ja erityisesti poliklinikkaan tuloajan suhteen. Kliinisistä ongelmista kirjataan ne, jotka havaitaan, ja havaitsemattomia ei sairaus- kertomusten mukaan olekaan. Psykiatristen interventioiden todellinen tarve ensiapuun hakeutuvien nuorten keskuudessa voidaan selvittää vain prospektiivisen, suoraan nuoriin kohdistuvassa tutkimusasetelmassa. Menetelmällisistä puutteista huolimatta uskomme tulosten perusteella voitavan päätellä, että ensiapupoliklinikoissa ja päivystysvastaanotoilla tulisi nykyistä tarkemmin selvittää päihtyneenä tulevien nuorten elämäntilannetta. Henkilökunta todennäköisesti huomaa nuoren ongelmat, mutta uskallus ja keinot puuttua tilanteeseen ovat riittämättömiä. Useat lait tarjoavat kuitenkin mahdollisuuksia puuttua nuoren tilanteeseen, ja näitä mahdollisuuksia tulisi tarvittaessa käyttää (taulukko 5) (Ranta 1998, Kaltiala-Heino 2001). Varhainen puuttuminen nuoren päihdeongelmiin on yhtä tärkeää kuin puuttuminen heidän mielenterveysongelmiinsa. Apua tarvitsevien nuorten hakeutuminen ensiapupoliklinikkaan tarjoaa siihen mahdollisuuden. Ehdotamme, että jokaisen päihtyneenä terveydenhuollon yksikköön tulevan tai toimitetun nuoren psykososiaalinen tilanne selvitettäisiin huolellisesti ja että heidät ohjattaisiin tarvittaessa psykiatriseen arviointiin heti päihtymyksen mentyä ohi. 1152 S. Keränen, ym.

Kirjallisuutta Beckinsale P, Martin G, Clark S. Youth suicide issues in general practice. Aust Fam Phys 2001;30:391 4. Duncan BC, Pollock N, Bukstein OG, Mezzich AC, Bromberger JT, Donovan JE. Gender and comorbid psychology in adolescents with alcohol dependence. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1997; 36:1195 203. Ferdinand RF, Verhulst FC, Wizznitzer M. Continuity and change of selfreported behaviors from adolescence into young adulthood. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1995;34:680 90. Hawton K, O Grady J, Osborn M, Cole D. Adolescents who take overdoses: their characteristics, problems and contacts with helping agencies. Br J Psychiatry 1982;140:118 23. Hawton K, Fagg J, Platt S, Hawkins M. Factors associated with suicide after parasuicide in young people. Br J Psychiatry 1993;306:1626 7. Kaltiala-Heino R. Alaikäisen tahdosta riippumaton hoito: mitä mielenterveyslain vakava mielenterveyden häiriö alaikäisillä tarkoittaa? Sosiaali- ja terveysministeriölle annettu selvitysraportti 27.12.2001. Koivusilta L, Rimpelä A, Rimpelä M. Health related lifestyle in adolescence predicts adult educational level: a longitudinal study from Finland. J Epidemiol Community Health 1998;52:794 801. Kramer T, Garralda ME. Psychiatric disorders in adolescents in primary care. Br J Psychiatry 1998;173:508 13. Laukkanen E. Nuoruusiän psyykkinen kehitys ja sen häiriintyminen. Kuopio Univ Pub D, Medical Sciences 30. Väitöskirja. Kuopio: Kuopion yliopisto, 1993. Laukkanen E, Shemeikka S, Viinamäki H, Pölkki P, Lehtonen J. Heavy drinking is associated with more severe dysfunction among girls than boys. J Adolesc Health 2001;28:270 7. Laurent A, Foussard N, David M, Boucharlat J, Bost M. A 5-year followup study of suicide attempts among french adolescents. J Adolesc Health 1998;22:424 30. Marttunen M. Nuorten depressio hoidettava ajoissa. Kansanterveyslehti 1996;3(6):13. Marttunen M, Lönnqvist J. Nuorten päihdehäiriöiden luonne ja kulku. Duodecim 2001;117:1579 84. McGee R, Stanton WR. Sources of distress among New Zealand adolescents. J Child Psychol Psychiatry 1992;33:999 1010. McGee R, Feehan M, Williams S. Long-term follow-up of a birth cohort. Kirjassa: Verhulst FC, Koot HM, toim. The epidemiology of child and adolescent psychopathology. New York: Oxford Univ Press 1995, s. 366 83. Nadkarni A, Parkin A, Dogra N, Stretch D D, Evans P A. Characteristics of children and adolescents presenting to accident and emergency departments with deliberate self harm. J Accid Emerg Med 2000; 17:98 102. Offer D, Schonert-Reichl KA. Debunking the myths of adolescence: findings from recent research. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1992;316:1003 14. Pelkonen M, Marttunen M, Pulkkinen E, Laippala P, Lönnqvist J, Aro H. Disability pensions in severely disturbed in-patient adolescents. Twenty-year prospective study. BJM 1998;172:121 5. Pitkänen T. Problem drinking and psychological well-being: A five-year follow-up study from adolescence to young adulthood. Scand J Psychol 1999;40:197 207. Potts Y, Gillies M L, Wood S F. Lack of mental well-being in 15-yearolds: an undisclosed iceberg? Fam Prac 2001;18:95 100. Ranta H, toim. Sosiaali- ja terveydenhuoltolainsäädäntö. Jyväskylä: Lakimiesliiton Kustannus, 1998. Saunders SM, Resnick MD, Hoberman HM, Blum RW. Formal help-seeking behavior of adolescents identifying themselves having mental health problems. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1994; 33:718 28. Schaffer D, Pfeffer CR. Practice parameter for the assesment and treatment of children and adolescents with suicidal behavior. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2001;40 Suppl 7:24S 51S. Suokas J, Lönnqvist J. Suicide attempts in which alcohol is involved: a special group in general hospital emergency rooms. Acta Psychiatr Scand 1995;91:36 40. Veit FC, Sandi LA, Coffey CM, Young DY, Bowes G. Barrier to effective primary health care for adolescents. Med J Austr 1996;165:131 3. Yung AR, McGorry PD. The prodromal phase of first-episode psychosis: past and current conceptualizations. Schizophr Bull 1996;22:353 68. SIRPA KERÄNEN, LK skeranen@hytti.uku.fi Kotkankallionkatu 6 8 A2 70600 Kuopio EILA LAUKKANEN, ma. professori, ylilääkäri JUKKA HINTIKKA, dosentti, osastonylilääkäri KYS:n psykiatrian klinikka PL 1777, 70211 Kuopio Nuoren mielenterveys ja päihdeongelmien havaitseminen ensiavussa 1153