Seikkailutoiminta pedagogisena menetelmänä (AVI) Ohjelma 22.3.2013 Raudaskylä, Ylivieska 09:00 Avaus; Aamukahvi, ilmoittautuminen, toisiin tutustuminen ja päivään orientoituminen 09:15-9.30 Seikkailupedagogiikka ja -toiminta Suomessa johdattelu päivän teemaan Seppo Karppinen ja Heikki Ojala 09:30-10.00 Seikkailutoiminta ryhmäyttämisen menetelmänä; Kaveritaitoja tukemassa Heikki Ojala Mitä on ryhmäytyminen ja ryhmäyttäminen? Ryhmäytymisen prosessi? Esimerkkejä ryhmäyttämisestä 10:00-10.30 Seikkailutoiminta opetus- ja oppimismenetelmänä Seppo Karppinen Seikkailukasvatus kasvatuksen ja pedagogiikan kentässä; Mitä ja miten seikkailun avulla voi oppia vai voiko? 10.30-11.15 Elämys, kokemus, seikkailutoiminta ja niiden pedagoginen merkitys Timo Latomaa - Elämyksen ja kokemuksen käsitteitä - Kokemuksen rakentumista elämyksellisessä ja seikkailutoiminnassa - Erityyppisiä seikkailukokemuksia ja niiden sivistyksellinen ja pedagoginen merkitys 11:15-12.15 Lounastauko (omakustannus) 12.15-12.30 Käytännönharjoitteet; ryhmiin jakautuminen ja ohjeistus 12.30-15.00 Seikkailutoimintaa käytännössä; seikkailutoiminnan muotojen demonstraatioita ryhmissä Seppo Karppinen, Timo Latomaa, Heikki Ojala 15.00-15:30 Koulutuspäivän päättäminen ja palautekeskustelu
Seikkailutoiminta pedagogisena menetelmänä Raudaskylä 22.03.2013 SEPPO KARPPINEN KT, FM
Perusopetuslaki 21.8.1998 2 Opetuksen tavoitteena on: 1. tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen 2. tukea eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen 3. antaa oppilaille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja 4. edistää sivistystä ja lisätä tasa-arvoisuutta 5. kehittää oppilasta itseään elämänsä aikana.
Ympäristötaidetta
Seikkailukasvatus kasvatuksen ja pedagogiikan kentässä; yläkäsite: kokemuksellinen oppiminen (Hand) fyysinen toiminta, tekeminen, toiminnallisuus, kokeileminen (Head) ajatus, tietous, muisti (Heart) tunne-elämä, sosiaalisuus
Elämyspedagogis-kokemuksellinen oppiminen =elämyspedagogiikka toiminnallisuutta hyväksikäyttävä kasvatus- ja opetussuuntaus, jossa epätavallisessa olosuhteissa, tilanteissa ja toiminta- ja oppimisympäristössä toimimalla ja antamalla elämyksille merkityksiä, joista rakennetaan tietojen, taitojen, arvojen ja asenteiden kokemuksia niin, että yksilössä ja yhteisössä tapahtuu muutos toivottuun suuntaan. Vrt. Dewey: Learning by doing and reflecting
Pihasta löytyy seikkailuratoja. Niillä voi harjaannuttaa tasapinoa ja itsetuntemusta, jotka lisäävät elämänhallinnan ja hyvinvoinnin tunnetta
Seikkailukasvatuksen tavoitealueet: Seikkailutoiminnalla vaikutetaan: 1) Tunteisiin (Sydän= Heart) 2) Ajatteluun (Pää = Head) 3) Käyttäytymiseen (Toiminta/Taito/Kyky=Hand) 4) Häiriökäyttäytymiseen ( H-H-H-terapia )
Muistahan erot! 1) Seikkailutoiminta ilman tavoitetta= seikkailua (vapaa-aika; omatoimimatka; virkistys: huvi ) activity changes the way people feel ; 2) Kasvatuksessa on pedagoginen intentio (tarkoitus eli tavoitteellinen toiminta) activity changes the way people think 3) Käyttäytymistä vahvistetaan toivotuksi activity changes the way people behave 4) Käyttäytymistä muokataan hyväksytyksi activity changes the way people misbehave
Tunteet koulussa: pelko, rohkeus, aggressivisuus, rakkaus, viha, anteeksianto Tunne on jonkun ärsykkeen aiheuttama lyhytaikainen kokemus tai reaktio. Yleensä tunne herää sosiaalisissa tilanteissa, ajattelun tai tavoitteiden yhteydessä. Tunteet voivat olla perinnöllisiä, kaikissa kulttuureissa ilmeneviä universaaleja tunteita. Näitä ovat esimerkiksi pelko, inho, rakkaus, viha, rohkeus aggressiivisuus. Tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa motiivien, tavoitteiden ja tiedonkäsittelyn ohella. Tunteet edistävät ihmisen sopeutumista ympäristöön, kuten sosiaalisiin - tai uhkaaviin tilanteisiin. Verbaalisena kommunikaatiokanava tunteet ovat samalla viestinnän väline.
Miksi on tärkeää oppia, että tunteita säädellään? Tunteiden säätelystrategioiden avulla koulussa voidaan vaikuttaa tunteiden eri osatekijöihin. Käyttäytymistason strategioiden avulla oppilas/opettaja voivat vaikuttaa tunteiden aikaan saamaan käyttäytymiseen, eli ulkoisesti havaittaviin tunnereaktioihin. Esimerkiksi kiukuttelu opettajalle ei aina ole kovin viisasta, ja tällöin ihminen voi pitää tunteen sisällään. 1) Kognitiivisissa strategioissa vaikutetaan tunteita aiheuttavaa tilannetta koskevaan tiedon käsittelyyn. 2) Banduran mallioppimisen teoriassa tunteet omaksutaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden käyttäytymistä mallintamalla. 3) Biologiset näkemykset painottavat kehon fysiologisten reaktioiden merkitystä tunteiden synnyssä. 4) Psykoanalyysin piirissä on tunnetta yleensä nimitetty affektiksi, jonka rajat ovat varsin liukuvat.
Miksi tunne-elämyksiä koulussa? Merkityksellisissä oppimiskokemuksissa oli tärkeä rooli tunneilmastolla. Tunteiden synnyn taustalta löytyy useita tekijöitä, jotka muokkaavat tunteiden voimakkuutta ja laatua: opettaja, opetusmenetelmät, sosiaalinen ympäristö, aistiympäristö/ elämyksellisyys, arvot ja minäkuva. Tunteet ja niihin vaikuttavat tekijäryhmät pohjautuvat kolmeen asiakokonaisuuteen: 1. sosiaalisiin taitoihin, 2. asenteisiin sekä uskomuksiin itsestä ja 3. arvoihin, jotka perustuivat sekä yksilön että ympäristön arvoihin.
Ympäristökasvatus ja seikkailukasvastus Seikkailutoiminta tapahtuu ulkona jossakin sopivassa ympäristössä (yleensä luonnossa) Luonto ja ympäristö tarjoavat autenttisen oppimisympäristön kaikille aisteille Monikanvainen oppimismenetelmä Kokonaisvaltainen tapa oppia deduktiivisesti eli yleisestä yksittäisiin
Ympäristö tutuksi vesistön avulla
Sama joki talvella
Tasapainotila, johon yksilö pyrkii Oppimista voidaan lisätä asettamalla yksilö itselleen ristiriitaiseen tilanteeseen (eli comfort zonenulkopuolelle). Oppiminen tapahtuu, kun yksilö pyrkii ristiriitatilanteesta tasapainotilaan muuttamalla toimintatapojaan tavoitteen suuntaan. Learning is enhanced when individuals are placed outside of their comfort zones and into state of dissonance. Learning is then assumed to occur through the necessary changes required to achieve personal equilibrium (homeostatis). (Newes & Bandoroff 2004, 2) Festinger 1957. A theory of cognitive dissonance. Evanston, IL.Row. Peterson
Homeostaasi-ajattelu: yksilö saatetaan keinotekoiseen dissonanssiin eli epätasapainon tilaan, josta hän pyrkii tasapainotilaan homeostaasiin, jolloin hän kokee elämyksen onnistumisesta ja oppimisesta Panic zone (epä-kasvatus) Stretch zone (dissonanssi) Comfort zone (Homeostaattinen alue) vaikuttavuuden tunne/ aika Comfort zone = Hyvänolon tasolla mieliala on tasapainotilassa (equilibrium) ja rauhallinen. Stretch zone = Joustavalla tasolla aistit ovat herkistyneet, mielialassa jännitystä, hämmennystä ja jonkin verran epätasapainon tunnetta. Panic zone= Pakokauhun tasolla henkinen paine on korkea, jolloin informaatiota ei vaihdeta ja korkea adrenaliinitaso tekee mahdottomaksi osallistua oppimistapahtumaan.
Millainen on sinun Mukavuusalue The comfort zone is a behavioural state within which a person operates in an anxiety-neutral condition, using a limited set of behaviours to deliver a steady level of performance, usually without a sense of risk (White 2009). A person's personality can be described by his or her comfort zones. Highly successful persons may routinely step outside their comfort zones, to accomplish what they wish. A comfort zone is a type of mental conditioning that causes a person to create and operate mental boundaries. Such boundaries create an unfounded sense of security. Like inertia ( vastahakoisuus ), a person who has established a comfort zone in a particular axis of his or her life, will tend to stay within that zone without stepping outside of it. To step outside a comfort zone, a person must experiment with new and different behaviours, and then experience the new and different responses that then occur within their environment.
Mitä ovat seikkailukasvatus ja ympäristökasvatus? (engl.) Adventure education, Adventure-based education, Outdoor education, Experiential education (Suomessa aikaisemmin: eräelämä ) Ympäristökasvatus: Ympäristökasvatus on kasvatuksellista toimintaa, jonka tarkoitus on tukea elinikäistä oppimisprosessia siten, että yksilöiden tai yhteisöjen arvot, tiedot, taidot sekä toimintatavat muuttuvat kestävän kehityksen mukaisiksi.
www.seikkailukasvatus.fi; www.aee.org; www.eoe-network.org
Teoria on paras käytäntö Seikkailukasvatuksen määritelmä: harkittujen seikkailullisten elämysten ja kokemusten käyttöä tarkoituksena saada aikaan yksilöissä tai ryhmissä kasvua ja oppimista, joiden avulla tapahtuu yhteisön ja yhteiskunnan muuttuminen (Priest 1999) Parasta käytäntöä on hyvä teoria Your teaching should be guided by an understanding of the theories behind the practice ; best practice is suitable theory ; A theory is an explanation of a pattern of behavior that is reliable, or mostly predictable in pedagogical effort (Gilbertson 2010)
Sytyttääkö?
Teoreettisia tukipilareita 1) Reformipedagogiikka (1900-luvun alussa vallinnut vaihtoehtoinen oppimiskäsitys) 2) Konstruktivistinen pedagogiikka: puhutaan usein uutena oppimisnäkemyksenä, vaikka todellisuudessa samankaltaisia vaatimuksia pedagogisessa kirjallisuudessa on ollut jo 1600-luvulta lähtien (Didactica Magna). sisäiset prosessit; ajattelu, muisti, havaitseminen jne. Kokeilemisella, ongelmanratkaisulla, ajattelulla ja ymmärtämisellä on oppimisessa keskeinen merkitys. 3) Dewey: Learning by doing and reflecting! 4) Frontloading eli ennen aktiivista toimintaa voidaan palauttaa mieleen ns. ennakkojäsentäjä tai ennakkojäsennin eli pedagogisia välineitä, eräänlaisia välittäjiä ennestään tunnetun ja uuden aineksen välillä (Ausubel 1968). 5) Reflektiivinen opetus ja oppiminen eli reflektio ( opetuskeskustelu eli sanojen avulla luodaan teoista ja kokemuksista kuvauksia, ilmiöitä ja käsitteitä, joille annetaan käsitteellinen/sanallinen merkitys (=meaning making); kokemuksellinen kehä.
Kato tuolon vielä sorsa
Kokemuksellisuuden kehä 1. Learning by doing : koetaan elämys/kokemus 6. uusi, laajempi kokemus jne. 5. ymmärrys arvioidaan 2. tarkkaillaan, reflektio 4. sovelletaan käytännössä 3. nimetään oivalluksille merkitys, ymmärrys Sovellettu kokemuksellisen oppimisen kehä ( Kolb 1984; vaikutteita Deweyn filosofiasta)
Miten tilanteesta selvitään? Kolmen T:n sääntö Tunnetilanne Toimintatilanne Tieto
Seikkailuterapia Terapian teorioita: Ihminen oppii haastavan toiminnan avulla itsestään uudelleen uusia kykyjä ja voimavaroja : teoriataustoja: -humanistisen tradition teoriat (Csikszentmihalyi, Rogers, Maslow): jokaisella ihmisellä on luontainen pyrkimys itsetoteutukseen, Teoria ei niinkään pyri analysoimaan yksilön käyttäytymistä, vaan tämän mahdollisuuksia ihmisenä. -kognitiivis-behavioraalinen teoria (lyhyt ja käytännön-läheinen psykoterapian muoto, jossa keskitytään menneisyyden sijasta asiakkaan tämänhetkisiin ongelmiin). -behavioristinen teoria (Positiivinen ehdollistuminen, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, luonto opettaa -> ristiriita psyyken kanssa) -hahmoterapia (Gestalt-terapia): päähuomio on nykyisyydessä, tässä ja nyt -> lisätään yksilön itsetuntemusta, tietoisuutta itsestä ja omista valinnoista.
Terapeuttinen seikkailutoiminta Tarkoituksellista, ohjattua seikkailutoiminnan, keinojen ja tekniikoiden käyttöä, joiden avulla ohjataan henkilöä muutokseen terapeuttisen tavoitteen mukaisesti (Alvarez & Stauffer 2001) Toimintapainotteinen hoitotapa, jossa samat yleiset terapian periaatteet kuin muissakin terapiamuodoissa wilderness therapy, therapeutic adventure, adventure therapy, adventure-based therapy, adventure-based counseling
Terapeuttisuus & pedagogisuus Seikkailutoiminnassa Kokemuksellisuuden: oppimista voidaan lisätä asettamalla yksilö itselleen ristiriitaiseen tilanteeseen (eli comfort zonen-ulkopuolelle). Oppiminen tapahtuu, kun yksilö pyrkii ristiriitatilanteesta tasapainotilaan muuttamalla toimintatapojaan tavoitteen suuntaan. Narratiivisuus: teot ja toiminta kielellistetään Eli todellisuus rakentuu kielen avulla!
9 Panic zone (epä-kasvatus) mittauslomake 6 Stretch zone (dissonanssi, tasapainoton tila) 3 Comfort zone (Homeostaattinen alue, tasapaino, hyvänolon alue ) 0 Merkitse kaavioon koulutuksen aikainen vaikuttavuuden tunne/ aika klo 9-15.30 Mies/nainen ikä: ñoin
Hyvää kevättä!