KRISTIINANKAUPUNKI SIIPYYN TUULIVOIMA- PUISTON OSAYLEIS- KAAVA

82127026 Asiakirjatyyppi Osayleiskaavan luonnoksen selostus Päivämäärä 20.5.2010 KRISTIINANKAUPUNKI SIIPYYN TUULIVOIMA- PUISTON OSAYLEIS- KAAVA

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 1 82127026 Kristiinankaupunki Siipyyn tuulivoimapuiston osayleiskaava PERUS- JA TUNNISTETIEDOT Osayleiskaavan selostus, joka koskee 20. päivänä toukokuuta 2010 päivättyä osayleiskaavakarttaa. Osayleiskaavan on laatinut Ramboll, Terveystie 2, 15870 Hollola, puh 020 755 7800 Vireilletulo Kaavoitus on käynnistetty kaupunginhallituksen päätöksellä 1.10.2009 Alueen osayleiskaavoituksen käynnistämisestä on ilmoitettu paikallislehdessä ja kaupungin ilmoitustaululla. Kaupunginhallituksen hyväksyminen Kaupunginhallitus on esittänyt kaupunginvaltuustolle osayleiskaavan hyväksymistä _._.201_. Kaupunginvaltuuston hyväksyminen Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt osayleiskaavan _._.201_. Kaava-alueen sijainti Suunnittelualue sijaitsee Siipyyn edustan merialueella. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 181 km, josta merituulivoimapuiston hankealueen osuus on noin 59 km. Tuulivoimapuiston hankealueelta on matkaa mantereelle noin 10 km. Suunnittelualueen likimääräinen sijainti ja rajaus.

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 2 Kaavan tarkoitus Tavoitteena on laatia osayleiskaava, joka mahdollistaa tuulivoimalaitosten ja niiden tarvitseman sähkönsiirtoverkon rakentamisen suunnittelualueelle. Tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien mukaan noin 80 tuulivoimalaitosyksikköä, joiden yksikkötehot ovat noin 3 5 megawattia (MW). Tuulivoimalaitosten yhteenlaskettu teho olisi maksimissaan noin 240 400 MW. Selostuksen sisällysluettelo Perus- ja tunnistetiedot 1 1. Tiivistelmä 4 1.1 Kaavaprosessin vaiheet 4 1.2 Osayleiskaava 4 1.3 Toteuttaminen 4 2. Lähtökohdat 4 2.1 Luonnonympäristö 4 2.1.1 Merialueen yleiskuvaus 4 2.1.2 Tuulisuus 4 2.1.3 Veden laatu 4 2.1.4 Vedenalaiset luontotyypit, vesikasvillisuus ja pohjaeliöstö 5 2.1.5 Linnusto 5 2.1.6 Kalaston, kalastuksen ja kalatalouden nykytila 5 2.1.7 Merinisäkkäät 6 2.1.8 Suojelualueet 6 2.2 Rakennettu ympäristö 7 2.2.1 Asuminen 7 2.2.2 Virkistys 7 2.2.3 Liikenne 7 2.2.4 Muinaismuistot 7 2.2.5 Tekninen huolto 8 2.2.6 Ympäristönsuojelu ja ympäristöhäiriöt, melu 8 2.2.7 Vesialueen omistus 8 2.2.8 Suunnittelutilanne 8 3. Osayleiskaavan suunnittelun vaiheet 11 3.1 Osayleiskaavan suunnittelun tarve 11 3.2 Suunnittelun käynnistäminen ja sitä koskevat päätökset 11 3.3 Osallistuminen ja yhteistyö 11 3.4 Osayleiskaavan tavoitteet 11 3.4.1 Suunnittelutilanteesta johdetut tavoitteet 11 3.4.2 Suomen Merituuli Oy:n tavoitteet 11 3.4.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 12 3.4.4 Muut tavoitteet 12 4. Osayleiskaavan kuvaus 13 4.1 Osayleiskaavakartta 13 4.2 Kaavan vaikutukset 13 4.2.1 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen 13 4.2.2 Vaikutukset yhdyskunta- ja energiatalouteen 13 4.2.3 Vaikutukset tie- ja vesiliikenteeseen ja liikenneväyliin 14 4.2.4 Vaikutukset asumiseen (pysyvä ja loma-asutus) 14 4.2.5 Vaikutukset työpaikkoihin ja elinkeinotoimintaan, erityisesti kalastukseen 14 4.2.6 Vaikutukset virkistykseen 15 4.2.7 Vaikutukset tekniseen huoltoon 15 4.2.8 Vaikutukset ympäristönsuojeluun ja ympäristöhäiriöihin 15 4.2.9 Vaikutukset taajamakuvaan 16 4.2.10 Vaikutukset vedenalaiseen kulttuuriperintöön 16 4.2.11 Vaikutukset ruoppauksiin 16 4.2.12 Vaikutukset sähköverkkoon 17 4.2.13 Vaikutukset maisemaan 18

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 3 4.2.14 Vaikutukset luonnonsuojeluun 18 4.2.15 Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen 19 4.2.16 Vaikutukset eläimistöön, erityisesti linnustoon ja kaloihin 19 4.2.17 Vaikutukset kasvillisuuteen 23 4.2.18 Vaikutukset vesistöön ja veden laatuun 23 4.2.19 Vaikutukset ilmastoon ja ilman laatuun 25 4.2.20 Vaikutukset maa- ja kallioperään 25 4.2.21 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen 26 4.2.22 Vaikutukset Kristiinankaupungin saariston ja Lapväärtinjokilaakson Naturaalueisiin 26 4.2.23 Vaikutukset kunnallistalouteen 27 4.2.24 Vaikutukset energiatalouteen 28 4.2.25 Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja terveyteen 28 Selostuksen liiteasiakirjat 1. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma 2. Luonnonsuojelualueet 3. Asuinrakennusten sijainti 4. Virkistysreitit ja kohteet 5. Vesialueiden omistus 6. Sähkönkytkentä kantaverkkoon 7. Sähkönsiirtoreitit Selostukseen kuuluu osayleiskaavakartta merkintöineen ja määräyksineen Luettelo muista suunnittelualuetta koskevista asiakirjoista, taustaselvityksistä ja lähdemateriaalista Kristiinankaupungin Siipyyn merituulivoimapuisto, ympäristövaikutusten arviointiohjelma (Suomen Merituuli Oy:lle laatinut Ramboll Finland Oy 30.3.2009) Kristiinankaupungin Siipyyn merituulivoimapuisto, ympäristövaikutusten arviointiselostus (Suomen Merituuli Oy:lle laatinut Ramboll Finland Oy) Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tehdyt selvitykset: o o o o o o o o linnustoselvitys, kalastoselvitys, maisemaselvitys, meren pohjan sedimenttien tutkimus, meren pohjan videokuvaus, pohjaeläintutkimus, asukaskysely, kalastuskysely.

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 4 1. TIIVISTELMÄ 1.1 Kaavaprosessin vaiheet Kaupunginhallitus on päättänyt kaavan laatimisesta 1.10.2009. Kaavoituksen aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu pidettiin Vaasassa 13.11.2009. 1.2 Osayleiskaava Osayleiskaavassa osoitetaan ohjeellisesti paikat 80 tuulivoimalalle sekä niiden tarvitsemille kaapeleille. Osayleiskaavassa on osoitettu myös suunnittelualueella kulkeva veneväylä. Tuulivoimalaalue on osoitettu sitovalla merkinnällä ja tuulivoimalan tornin maksimikorkeudeksi on osoitettu 120 m. 1.3 Toteuttaminen Osayleiskaavan toteuttaa Suomen Merituuli Oy. 2. LÄHTÖKOHDAT 2.1 Luonnonympäristö 2.1.1 Merialueen yleiskuvaus Maantieteellisesti tuulivoimapuiston hankealue sijoittuu pohjoiselle Selkämerelle. Alueen saaristovyöhyke on kapea. Siipyyn edustalla ei ole varsinaista saaristovyöhykettä lainkaan, vaan meri alkaa avoimena heti mantereesta lähtien. Varsinaiselle hankealueelle eikä sen läheisyyteen laske suuria jokia. Hankealueesta pohjoiseen Kristiinankaupungin läheisyyteen laskevat Isojoki- Lapväärtinjoki ja Teuvanjoki ja etelässä Merikarvian eteläpuolella Kokemäenjoki. Hankealueelle ei suoranaisesti kohdistu kuormituspainetta mainituista joista. Valuma-alueelle on tunnusomaista maaperän happamuus. Siipyyn edustalla veden vaihtuvuus on merialueen avonaisesta luonteesta, syvyyssuhteista, tuulista ja virtauksista johtuen hyvä. Maakuntakaavan yhteydessä on tehty pohjakartoitukset (tehnyt GTK). Tuulivoimaloiden alueella veden syvyys vaihtelee alle metristä noin 40 metriin. Tuulivoimalaalueen eteläosassa on suhteellisen laaja matalan veden alue, mutta sillä ei ole saaria tai luotoja. Voimalaitosyksiköt sijoittuvat alustavan arvion mukaisesti 5 20 m syvyiselle vesialueelle. 2.1.2 Tuulisuus Suomessa tuuliolosuhteiltaan parhaiten tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita ovat rannikkoalueet, merialueet ja tunturit. Paikkakohtaista ja entistä tarkempaa tietoa Suomen tuuliolosuhteista on saatavissa Motivan ja Ilmatieteen laitoksen alihankkijoineen toteuttaman Tuuliatlasprojektin valmistumisen myötä. Marraskuussa 2009 julkistettu Suomen Tuuliatlas on tietokonemallinnukseen perustuva tuulisuuskartoitus ja sen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman tarkka kuvaus paikkakohtaisista tuuliolosuhteista, kuten tuulen voimakkuudesta, suunnasta ja turbulenttisuudesta alkaen 50 metrin korkeudesta aina 400 metriin saakka vuosi- ja kuukausikeskiarvoina. Tuloksia on mahdollista tarkastella tässä vaiheessa tarkkuudeltaan 2,5 x 2,5 kilometrin karttaruuduissa. 2.1.3 Veden laatu Siipyyn edustalla meriveden laatuun vaikuttavat valuma-alueelta aiheutuva piste- ja hajakuormitus. Hajakuormitusta tulee sekä lähivaluma-alueelta että jokien kuljettamana kauempaa rannikosta. Pistekuormitusta aiheutuu kaupungin ja teollisuuden jätevesistä. Vaikka viime vuosina ravinnekuormitusta onkin saatu vähennettyä, myös alueen kalankasvatuslaitokset kuormittavat rannikon läheisiä vesialueita.

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 5 Seurantatulosten mukaan viime vuosina Siipyyn rannikkoalueen vesien tila on pysynyt pääosin ennallaan. Ravinnepitoisuuksissa ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole havaittavissa muutosta. Siipyyn edustalla on ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan mitattuja vedenlaatutietoja neljältä eri mittauspaikalta (LSU 25, LSU 26, LSU 27 ja Mkar Malskeri länt.) vuosilta 1997-2007. Mittauspaikkojen syvyydet vaihtelevat 6 m:stä 22 m:in. Mittauspaikkojen kokonaisfosforipitoisuus näiltä mittauspaikoilta on keskimäärin 13 µg/l vaihdellen välillä 9-19 µg/l ja klorofyllia:n pitoisuus µg/l 2,6 (0,6-6,6 µg/l) jotka kummatkin viittaavat ympäristöhallinnon vedenlaatuluokituksen mukaan hyvään merivedenlaatuun. Vuosina 1997-2007 veden sameus on alueella ollut keskimäärin 1,7 FNU(0,6-4 FNU), kokonaistyppipitoisuus on 280 µg/l (240-410 µg/), väriluku 8,7 mg Pt/l (5-15 mg Pt/l )ja happipitoisuus 10,6 mg/l (5,9-14,8 mg/l). Siipyyn rannikon lähellä merivesi on vedenlaadulta hyvä ja ravinnetaso ei ilmennä rehevöitymistä. Yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan veden laatu muuttuu ulkomerta kohti hyvästä erinomaiseksi. 2.1.4 Vedenalaiset luontotyypit, vesikasvillisuus ja pohjaeliöstö Suunnittelualueen vedenalaisista kasvillisuusvyöhykkeistä ja luontotyypeistä ei juuri ole tutkittua tietoa. Saaristossa vedenalainen kasvillisuus muodostuu tyypillisesti levävyöhykkeistä syvyyden mukaisesti. Muutaman metrin syvyydessä esiintyvä rakkolevä on tärkeätä elinympäristöä monille kalalajeille ja eräiden lajien nuoruusvaiheille. Tässä vyöhykkeessä ravinto-olosuhteet ovat hyvät, sillä eläimistö on hyvin monipuolinen. Selkärangattomista lajeista mainittakoon äyriäiset, kuten leväkatkarapu ja kotilot, joista runsain on leväkotilo. Toisaalta esimerkiksi silakka kutee rakkolevävyöhykkeessä. Rakkolevävyöhykkeen alapuolella alkaa punalevien muodostama vyöhyke. Syvimmillään se voi ulottua aina 20 metrin syvyyteen. Myös tähän vyöhykkeeseen on sopeutunut monia vesiselkärangattomia lajeja (esim. sinisimpukka) sekä eri kalalajeja. Siipyyn edustan merialueella ei ole tutkittu rannikkovesien pohjaeläimistöä. Lähimmät havaintopaikat sijaitsevat Siipyystä pohjoiseen n. 5 km Kilgrund-saaren ja mantereen välissä, jossa on vuonna 2001 havaittu olevan suhteellisen niukasti pohjaeläimiä (mm. itämerensimpukkaa ja surviaissääsken toukkia). Mittauspaikan pohjat ovat olleet pehmeitä ja kasvillisuutta ei ole havaittu. 2.1.5 Linnusto Kristiinankaupungin rannikko ja sen edusta muodostaa tärkeän muuttoreitin monille pohjoisille vesi- ja lokkilinnuille. Alueen kautta muuttaa mm. Merenkurkun ja Perämeren pesimäpaikoille matkaavia lintuja. Myös pohjoisen tundralle muuttavat arktiset lintulajit ohittavat matkallaan Kristiinankaupungin seuratessaan rannikkoa. Skaftungin ja Siipyyn kapean saariston laajat matalikot ja alavat rannikot, sekä kuroutuvat sisälahdet tarjoavat runsaasti ruokailu-, sulkimis- ja levähdysalueita pesivälle että muuttolinnustolle. Suunniteltu merituulipuisto sijoittuu kokonaan avomerelle, noin 10 kilometrin etäisyydelle mantereesta. Suunnittelualueella tai sen läheisyydessä ei ole lintujen pesimiseen sopivia saaria tai luotoja. Lähimmät saaret ovat noin 5-6 kilometrin etäisyydellä idässä sijaitsevat Domarkobban ja Storbådan. Merituulipuiston linnusto koostuukin lähinnä kevät- ja syysmuuton aikaan alueen kautta matkaavista linnuista sekä alueelta ravintoa hakevista lintuyksilöistä. Ulkomerellä, kaukana rannikosta matkaavia lintulajeja kevät- ja syysmuuton aikaan ovat mm. mustalintu, pilkkasiipi ja alli, joita tavataan alueella vuodessa kymmeniä tuhansia yksilöitä. Suurempikokoisista linnuista mm. merimetso ja kuikkalinnut muuttavat usein ulkomerellä. Myös kihujen ja ruokkilintujen lentoreitit kulkevat usein avomeren puolella. Kristiinankaupungin pellot ja rannikon matalat lahdet houkuttelevat keväisin suuria määriä metsähanhia ja laulujoutsenia, joista osa lentää suoraan Selkämeren yli Ruotsista ruokailu- ja levähdysalueiltaan. 2.1.6 Kalaston, kalastuksen ja kalatalouden nykytila Luvian Kristiinankaupungin välinen rannikkoseutu on tärkeätä silakan lisääntymisaluetta. Merialueella on paljon kovapohjaisia pohja-alueita, joita silakka suosii kutualueena. Silakalla on tärkeä merkitys myös muiden kalojen kantoihin. Erityisesti siika seuraa silakan kutuja. Myös silakan varhaiskasvun aikana sillä on suuri merkitys eri petokalojen ravinnossa. Paitsi lisääntymisaluetta, rannikkovedet ovat tärkeätä monien talouskalojen kalastusaluetta. Merialueen kalavesiä hallinnoi Kristiinankaupungin Isojoen kalastusalue.

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 6 Silakanpyynti on keskittynyt nykyisin Selkämerelle. Viime vuosina ammattikalastajien lukumäärä on kuitenkin supistunut voimakkaasti. Ammattikalastajien tärkeimmät saalislajit ovat silakka, kilohaili, siika, ahven ja lohi. Viime vuosina saaliissa on ollut suurta vaihtelua, joka johtuu kalakantojen epäsäännöllisestä vaihtelusta. Tämän vuoksi kalastuksen kannattavuus on laskenut. Kannanvaihteluun ovat todennäköisesti vaikuttaneet ympäristömuutokset, kuten vesien happamoituminen lisääntymisalueilla ja rannikkovesien rehevöityminen. Kristiinankaupungin edustan merialueen kalalajisto koostuu Selkämerellä tavattavista lajeista (taulukko). Tiedot perustuvat Riista- ja kalatalouden (RKTL) tutkimuslaitoksen vuoden 2008 julkaisuun, Fish species in Finland, sekä RKTL:n verkkosivuilta löytyvään Kala-atlas -palveluun. Kaupallisesti hyödynnettäviin kaloihin kuuluvat kaikki lajit, joilla edes jossain määrin voidaan katsoa olevan kaupallista merkitystä. Selkämeren alueella kampelalla, kuoreella ja toutaimella ei juuri ole kaupallista merkitystä (RKTL, Kala-atlas). Harjuksen, ankeriaan, piikkikampelan ja turskan kaupallinen merkitys on myös pieni, mikä johtuu lähinnä niiden vähälukuisuudesta. Härkäsimpun, kiisken, suutarin, särjen, säyneen ja vimpan kaupallinen merkitys on aikaisemmin ollut suurempi, mutta nykyisin merkitys on hyvin pieni (RKTL, Kala-atlas). Lajeista turskan ei ole havaittu lisääntyvän Suomen vesillä. Miekkasärki, piikkikampela ja nokkakalan sen sijaan arvellaan lisääntyvän Suomen vesillä ainoastaan joinain vuosina (Urho & Lehtonen 2008). Kaupallisesti hyödynnetyt kalalajit nahkiainen silakka, kilohaili ankerias hauki lohi, taimen muikku, siika harjus kuore härkäsimppu ahven, kuha, kiiski särki, säyne, toutain, suutari lahna, vimpa turska made piikkikampela, kampela Muut kalalajit seipi, turpa, mutu, sorva, salakka, pasuri, miekkasärki, ruutana nokkakala siloneula, särmäneula kolmi- ja kymmenpiikki, vaskikala kivi-, piikki- ja isosimppu rasvakala, imukala elaska teisti iso- ja pikkutuulenkala musta-, lieju-, ja hietatokko kivinilkka Siipyyn merialueen kalastoa ja kalastusta tutkittiin myös ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä virkistyskalastuskyselyn avulla. Tiedustelu koski vuoden 2008 kalastusaktiivisuutta ja kalansaalista. Lisäksi kartoitettiin käytettyjä kalastusalueita. 2.1.7 Merinisäkkäät Siipyyn edustalla osa merialueesta kuuluu Natura 2000- suojeluohjelmaan. Natura- kuvauksessa luontodirektiivin liitteen II lajeina alueella mainitaan esiintyvän harmaahylje (Halichoerus grypus) ja satunnaisesti myös itämerennorppa (Phoca hispida botnica). Natura- tietolomakkeen arvioinnissa merialueen katsotaan olevan merkittävä (asteikolla merkittävä - hyvin tärkeä - erittäin merkittävä) kyseisten lajien suojelun kannalta. Tehtyjen laskentojen perusteella Selkämeren alueen hyljehavainnot keskittyvät merialueen kaakkoiskulmaan, Sandbäckin (Kustavi) ja Yttersbergin (Brändö) alueille. Asiantuntijan näkemyksen mukaan (suullinen tiedonanto O. Stenman) Kristiinankaupungin edustan merialue on hylkeiden esiintymisen kannalta pääosin liian avonainen. Siipyyn merialueen edusta on hyvin samankaltainen avonaisuutensa vuoksi. Sieltä puuttuvat luodot ja karikot, jotka ovat tärkeitä hylkeiden oleskelualueita. Harmaahylje lisääntyy ajojäillä ahtojääkenttien ulkopuolella. 2.1.8 Suojelualueet Välittömästi suunnittelualueen itäpuolella on Kristiinankaupungin saariston Natura 2000 -alue. Kristiinankaupungin eteläisen saariston kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA-alue) ja Suupohjan

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 7 saariston kansallisesti tärkeä lintualue (FINIBA-alue) rajaukset ovat pääpiirteissään samat kuin Natura-alueen. Luonnonsuojelualueiden rajaus on esitetty liitteessä 2. Kristiinankaupungin saariston Natura-alue on pinta-alaltaan 8 059 hehtaaria ja se koostuu useista erillisistä osa-alueista. Kristiinankaupungin saaristo on vahvasti rannikon mukaan suuntautunut. Avokalliot ovat yleisiä. Rannat vaihtelevat kallio- ja lohkarerannoista pienialaisiin sora- ja hiekkarantoihin. Saaristo koostuu lukuisista, enimmäkseen pienistä puuttomista luodoista ja saarista tai harvapuustoisista kallioisista saarista. Suuria metsäpeitteisiä saaria on vain muutama. Monella saarella on edustavia rantaniittyjä, joilla on rikas kasvillisuus ja runsas pesimälinnusto. Ulkomeren äärellä olevien saarten länsirannalla on paikoin suuria rakkolevävalleja. Myös saarten kasvilajisto on rikas ja siihen kuuluu useita uhanalaisia tai harvinaisia lajeja. Södra Yttergrundilla on majakka ja siihen liittyviä rakennuksia, samoin Gåsgrundilla on pieni majakka. Muutamaa vanhaa kalamajaa ja loma-asuntoa lukuunottamatta alue on rakentamaton. Kristiinankaupungin eteläpuolella laskee mereen Lapväärtinjoki, joka kuuluu Lapväärtinjoen- Isojoen Natura-alueeseen. Joen suun etäisyys tuulivoimapuiston hankealueesta on noin 20 km. 2.2 Rakennettu ympäristö 2.2.1 Asuminen Lähimmät pysyvät ja loma-asunnot sijaitsevat Siipyyn ranta-alueella, noin 8 km etäisyydellä tuulivoimapuiston alueesta. Siipyy-Skaftungin alueella on noin 500-600 lomakiinteistöä. Lähimpien asuin- ja lomarakennusten sijainti on esitetty liitteessä 3. 2.2.2 Virkistys Suunnittelualuetta käytetään virkistykseen, mm kalastuksen. Rannikkoalueella on myös pienveneliikennettä. Saaristovyöhykkeellä harjoitetaan kalastusta, veneilyä, retkeilyä ja lintujen seurantaa. Siipyyn rannikolla oleva Kiili on matkailukohde, joka tarjoaa mm. majoitus- ja ruokapalveluita. Virkistysreitit ja kohteet on esitetty liitteessä 4. 2.2.3 Liikenne Vesiliikenne Suunnittelualueen rannan puoleisella laidalla on veneväylä. Alueen pohjoispuolella on laivaväylä. Lentoliikenne Suunnittelualueilla ei ole erityistä merkitystä lentoliikenteen kannalta. Etäisyys lähimmille lentokentille Vaasaan ja Seinäjoelle on yli 100 km sekä Poriin noin 70 km. 2.2.4 Muinaismuistot Tuulivoimapuiston hankealueella ei sijaitse kiinteitä muinaismuistoja. Lähin muinaismuisto, ajoittamaton jatulintarha, sijaitsee Domarkobbanilla Siipyyn edustalla noin viiden kilometrin päässä tuulivoimapuiston hankealueesta. Suunnittelualueella ei sijaitse tiedossa olevia hylkyjä. Tuulivoimapuiston hankealueen läheisyydessä sijaitsee muutama inventoitu hylkyrekisterin kohde: Kilgrundin ajoittamaton hylky, etäisyys hankealueesta noin 8,5 kilometriä Sandskärin hylky 1800-luvulta, etäisyys hankealueesta noin 9 kilometriä Furuskärin hylky, ajoittamaton, etäisyys hankealueesta noin 16 kilometriä Alueella ei ole tehty arkeologista vedenalaisinventointia. Näin ollen alueella saattaa olla vielä löytämättömiä vedenalaisia muinaisjäännöksiä. Merenpohja kuvattiin videokameralla tuulivoimalaitosten paikoilta. Niissä yhteyksissä ei löydetty merkkejä arkeologisista kohteista. Mikäli tuulivoimalaitosten paikkoja muutetaan, tulee ennen tuulivoimalaitosten rakentamista tarkistaa mahdollisten hylkyjen tai muiden muinaismuistojen sijainti rakentamisalueella.

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 8 2.2.5 Tekninen huolto Tuulivoimalaitosten sähkönsiirtoa varten on rakennettava merikaapeli, jolla voimalaitokset yhdistetään sähköverkkoon. 2.2.6 Ympäristönsuojelu ja ympäristöhäiriöt, melu Koska hankealue sijaitsee avomerellä, vaikuttaa hankealueen ja sen ympäristön melutilanteeseen nykytilanteessa lähinnä laivaliikenne. Tämä pätee melutilanteeseen niin vedenpinnan ylä- kuin alapuolellakin. Veden alla laivaliikenteen aiheuttama melu on havaittavissa laajemmalla alueella kuin laivaliikenteen aiheuttama ilmaääni vedenpinnan yläpuolella. 2.2.7 Vesialueen omistus Tuulipuiston sijoitusalueen vesialueet ovat valtion omistuksessa. Lähempänä rannikkoa sijaitsee mm. osakaskuntien hallinnoimia vesialueita, sekä yksityisomistuksessa olevia rantatontteja. Suurin osa valtion vesialueen ja mantereen välisestä vesialueesta kuuluu Siipyyn ja Skaftungin osakaskunnille. Vesialueiden omistustilanne on esitetty liitteessä 5. 2.2.8 Suunnittelutilanne 2.2.8.1 Seutukaava Suunnittelualueella on voimassa Vaasan rannikkoseudun seutukaava (1995). Siihen ei ole merkitty alueita tuulivoimalaitoksia varten. Suunnittelualueen itäosassa on veneväylä. Ote Vaasan rannikkoseudun seutukaavasta 2.2.8.2 Maakuntakaava Pohjanmaan liiton maakuntavaltuusto on hyväksynyt Pohjanmaan maakuntakaavan 29.9.2008. Samalla se hyväksyi kaksi pontta, joista toinen koski energiahuoltoa: Maakuntavaltuusto edellyttää, että kaavoitusprosessin jatkuessa otetaan huomioon erityisesti maakunnan energiahuolto. Tavoitteena on vähentää riippuvuutta uusiutumattomista energialähteistä ja lisätä maakunnan omien uusiutuvien energianlähteiden käyttöä. Hyväksytty maakuntakaava on ympäristöministe-

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 9 riössä vahvistettavana. Ministeriön vahvistuspäätöksen jälkeen kaava saa lainvoiman ja korvaa seutukaavan. Pohjanmaan liitto on ryhtynyt laatiman vaihekaavaa 2, joka käsittelee uusiutuvia energiamuotoja ja niiden sijoittumista Pohjanmaalla. Vaihekaavan 2 osallistumis- ja arviointisuunnitelma on ollut julkisesti nähtävillä 14.10. 13.11.2009. Suunnittelualue sijoittuu suurimmaksi osaksi alueelle, joka on Pohjanmaan maakuntakaavassa varattu tuulivoimaloiden alueeksi (tv). Suunnittelualue on pohjois- länsi- ja eteläpuolelta laajempi kuin maakuntakaavassa osoitettu tuulivoimaloiden alue, mutta itäosalta rajaukset ovat yhteneväiset. Suunnittelualueen välittömässä läheisyydessä ei ole muita kaavamerkintöjä, mutta hankealueen ja mantereen välissä on luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue (luo) ja se osoittaa suojelualueiden ulkopuolella olevia tärkeitä lintualueita. Siipyyn lähellä on myös merkintä rantojensuojeluohjelman mukaan perustettu tai perustettavaksi tarkoitettu alue (SL1), ja se kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Suunnittelualueen itäosassa on veneväylä. Matkailun kannalta tärkeä veneväylä (Aurinkoreitti) kulkee rannikon suuntaisena lähellä mannerta suunnittelualueen itäpuolella. Siipyyn kulttuurimaisema on maakuntakaavassa osoitettu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta maakunnallisesti arvokkaaksi alueeksi. Kiili (museoalue) on maakuntakaavassa osoitettu virkistys / matkailukohteeksi. Maakuntakaavassa Kiiliin on osoitettu perinnemaisemakohde ja vierassatama. Vanha rantamaantie on osoitettu maakuntakaavassa kulttuurihistoriallisesti merkittävänä tielinjauksena, ja sitä myötäillen ohjeellinen ulkoilureitti. Siipyyn kylän läpi kulkee rantaviivan suuntainen seudullinen tie, jolle on osoitettu pyöräilyreitti. Ote Pohjanmaan maakuntakaavasta 2.2.8.3 Yleiskaava Suunnittelualueella ei ole voimassa yleiskaavaa.

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 10 2.2.8.4 Voimassa oleva asemakaava Suunnittelualueella ei ole voimassa asemakaavoja. 2.2.8.5 Pohjakartta Pohjakarttana käytetään merikorttia. 2.2.8.6 Suojelupäätökset Suunnittelualuetta koskevia suojelupäätöksiä ei ole. Välittömästi suunnittelualueen itäpuolella on Kristiinankaupungin saariston Natura-alue, joka on osittain myös rantojensuojeluohjelman aluetta. Luonnonsuojelualueet on esitetty liitteessä 2. 2.2.8.7 Alueelle laadintavaiheessa tehdyt tai aikaisemmat selvitykset, Suomen Merituuli Oy on aloittanut tuulivoimapuiston alustavan suunnittelun vuonna 2008. Länsi- Suomen ympäristökeskus päätti 15.12.2008, että hankkeeseen sovelletaan YVA-menettelyä. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma on valmistunut 30.3.2009. Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) etenee rinnakkain kaavoituksen kanssa, ja se on tarkoitus saattaa päätökseen vuonna 2010. YVA:n yhteydessä on tehty seuraavat selvitykset: linnustoselvitys, kalastoselvitys, maisemaselvitys, meren pohjan sedimenttien tutkimus, meren pohjan videokuvaus, pohjaeläintutkimus, asukaskysely, kalastuskysely. Näitä selvityksiä käytetään hyväksi osayleiskaavaa laadittaessa. Lisäksi Pohjanmaan liitto luovuttaa kaavoittajan käyttöön meren pohjan viistokuvausaineiston. Tarvittaessa tehdään lisäselvityksiä. Meren pohjan geologiaa tutkitaan rakentamisen suunnittelun yhteydessä. 2.2.8.8 Muut aluetta koskevat päätökset, suunnitelmat ja ohjelmat Tuulivoimalahankkeen toteuttamiseen liittyy mm. seuraavia hankkeita, suunnitelmia ja ohjelmia: Hallitusohjelma 2007 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Energiapoliittiset ohjelmat Länsi-Suomen energiastrategia Pohjanmaan maakuntaohjelma 2007 2010 Pohjanmaan maakuntakaava, (maakuntavaltuuston hyväksymä 29.9.2008, Ympäristöministeriössä vahvistettavana) Luonnonsuojeluohjelmat (mm. rantojensuojeluohjelma) ja Natura 2000- verkosto Merialueen tutkimusohjelmat (mm. VELMU) Karhusaaren syväväylän syventäminen (Merenkulkulaitos) Osaa edellä mainituista ohjelmista on käsitelty tarkemmin selostuksen kohdassa 3.4 Osayleiskaavan tavoitteet. 2.2.8.9 Tuulivoimapuiston suunnitelmat Siipyyn tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien mukaan noin 80 tuulivoimalaitosyksikköä, joiden yksikkötehot ovat noin 3 5 megawattia (MW). Tuulivoimalaitosten yhteenlaskettu teho olisi maksimissaan noin 240 400 MW. Kukin tuulivoimalaitosyksikkö koostuu noin 100 metriä korkeasta tornista ja kolmilapaisesta roottorista, jonka halkaisija on noin 100 125 metriä. Lisäksi jokaiseen tuulivoimalaitosyksikköön on rakennettava perustukset merialueen pohjaan, luodolle tai saareen.

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 11 Voimaloiden väliseksi etäisyydeksi on todettu riittävän 500 metriä, kun käytetään 3 MW yksikkökokoa, jossa tuulivoimalan lapojen halkaisija on 100 metriä. Isommalle 5 MW yksikkökoolla (lapojen halkaisija noin 125 metriä) tuulivoimaloiden etäisyyden on oltava vähintään 600 metriä. Alustavat tuulisuuslaskelmat nykyisistä sijoitusvaihtoehdoista osoittavat, että puistohävikki jää varsin pieneksi. Tuulivoimaloiden alustavan sijoittelun periaatteena on ollut, että maksimi perustussyvyys on noin alle 20 metriä. Voimaloiden rakennusvaiheessa sijoituspaikoille tarvitaan pääsy vähintään 5 metriä syvää väylää pitkin. Ruoppaustarpeet pyritään pitämään mahdollisimman vähäisinä. 2.2.8.10 Muut Kristiinankaupungin tuulivoimahankkeet Kristiinankaupunkiin on samanaikaisesti suunnitteilla myös Kristiinankaupungin edustan merituulipuisto ja Metsälän tuulivoimapuisto, joka sijoittuu kuivalle maalle. Metsälän alueelle laaditaan osayleiskaavaa samanaikaisesti Siipyyn kanssa ja saman konsultin toimesta. 3. OSAYLEISKAAVAN SUUNNITTELUN VAIHEET 3.1 Osayleiskaavan suunnittelun tarve Kaavan laatimiseen on ryhdytty Suomen Merituuli Oy:n aloitteesta. Tuulivoiman lisärakentamiseen Suomessa ja Siipyyn edustalla on lukuisia perusteita. Suomi on sitoutunut Kioton ilmastokokouksessa sovittuihin kasvihuonepäästöjen vähentämistavoitteisiin. Suomen tulee sopimuksen mukaan rajoittaa kasvihuonepäästöt keskimäärin vuoden 1990 tasolle noin vuoteen 2010 mennessä. Euroopan Unioni on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden noin 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä sekä vähentämään kasvihuonepäästöjä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Kauppa- ja teollisuusministeriön uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa vuoden 2010 tavoitteeksi on asetettu tuottaa 500 MW:n kapasiteetti tuulivoimalla. Valtioneuvosto on periaatepäätöksellään velvoittanut maakuntaliitot lisäämään maakuntakaavoihin varauksia tuulivoimaloille. Tuulivoima on ekologisesti erittäin kestävä energiantuotantomuoto, koska energian lähde on uusiutuva ja sen aiheuttamat ympäristövaikutukset ovat vähäisiä verrattuna fossiilisia polttoaineita käyttäviin voimalaitoksiin. Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää voimakasta hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Tuulivoimaloiden käytöstä ei synny hiilidioksidia eikä muita ilmansaasteita eikä voimalan purkamisesta jää jäljelle vaarallisia jätteitä. Lisäksi tuulivoimalat lisäävät Suomen energiaomavaraisuutta. Siipyyn edustan merialue on tuulisuusominaisuuksiltaan ja rakennettavuudeltaan optimaalisia alueita. Tämä tarkoittaa myös tuulisähkön tuotannon kannalta edullisinta tuulisähköä. Yksi merituulivoimalaitos tuottaa sähköt 1800 kotitaloudelle. 3.2 Suunnittelun käynnistäminen ja sitä koskevat päätökset Kaupunginhallitus on päättänyt kaavan laatimisesta kokouksessaan 1.10.2009. 3.3 Osallistuminen ja yhteistyö Osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelystä sekä kaavoituksen vaiheista on kerrottu osallistumisja arviointisuunnitelmassa, joka on selostuksen liitteenä 1. 3.4 Osayleiskaavan tavoitteet 3.4.1 Suunnittelutilanteesta johdetut tavoitteet Maakuntakaavassa on osoitettu Siipyyn merialueelle tuulivoimaloiden alue. 3.4.2 Suomen Merituuli Oy:n tavoitteet Suomen Merituuli Oy:n tavoitteena on merituulivoimapuiston rakentaminen Siipyyn edustan merialueelle. Merituulivoimalaitokset on tarkoitus rakentaa ulkomerelle, 5-20 metriä syville alueille. Tuulivoimala-alueelta on matkaa mantereelle noin 10 km.

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 12 Tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien mukaan noin 80 tuulivoimalaitosyksikköä, joiden yksikkötehot ovat noin 3 5 megawattia (MW). Tuulivoimalaitosten yhteenlaskettu teho olisi maksimissaan noin 240 400 MW. 3.4.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (Valtioneuvoston päätös 30.11.2000) ovat saaneet lainvoiman 26.11.2001 ja niiden muutokset ovat tulleet voimaan 1.3.2009. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty asiasisällön perusteella seuraaviin kokonaisuuksiin, jotka viidettä ja kuudetta lukuun ottamatta koskevat suunnittelualuetta: 1. Toimiva aluerakenne 2. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu 3. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat 4. Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto 5. Helsingin seudun erityiskysymykset 6. Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4 Toimivat yhteysverkot ja energiahuolto yleistavoitteissa todetaan: "Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia". Erityistavoitteiden mukaan: "Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin." 3.4.4 Muut tavoitteet Hankkeen toteuttamiseen liittyy mm. seuraavia ympäristönsuojelua koskevia säädöksiä, suunnitelmia ja ohjelmia: YK:n ilmastosopimus EU:n ilmasto- ja energiapaketti EU:n energiastrategia Kansallinen energia- ja ilmastostrategia Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Energiapoliittiset ohjelmat Ilmansuojeluohjelma 2010 Kaukokulkeutumissopimusta koskeva pöytäkirja 1999 ja asetus nro 40/2005 Vesien suojelun suuntaviivat vuoteen 2015 Natura 2000-verkosto Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia 2006-2016 Rantojensuojeluohjelma Melun ohjearvot Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet 3.4.4.1 YK:n ilmastosopimus EU:n tavoitteeksi hyväksyttiin vähentää kasvihuonepäästöjen kokonaismäärää 8 % vuoden 1990 tasosta Kioton ilmastokokouksessa joulukuussa 1997. Velvoite tulee saavuttaa vuosina 2008-2012, joka on nk. ensimmäinen velvoitekausi. Suomen osalta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeksi sovittiin 0 % vuoden 1990 tasosta eli päästöjen tulee olla 2008 2012 aikana vuoden 1990 tasolla. EU-maat sopivat päästöjen vähentämistavoitteiden jakamisesta Kioton sopimuksella. Kööpenhaminassa pidettiin ilmastokokous 7. 19.12.2009. Kööpenhaminan ilmastokokouksen lopputuloksena syntyi ns. Kööpenhaminan sitoumus (Copenhagen Accord), jonka pohjalta neuvotteluja jatketaan vuonna 2010. 3.4.4.2 EU:n ilmasto- ja energiapaketti EU on sopinut yhteisestä, kaikkia jäsenmaita koskevasta tavoitteesta vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Tavoitteena on myös lisätä uusiutuvien energialähteiden osuus keskimäärin 20 prosenttiin EU:n energian loppukulutuksesta. Tuulivoiman rakentamisella voidaan edesauttaa EU:n ilmasto- ja energiapaketin tavoitteiden toteutumista.

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 13 3.4.4.3 EU:n energiastrategia EU:n energiastrategia (An Energy Policy for Europe) julkaistiin 10.1.2007. EU:n energiastrategian tavoitteena on turvata kilpailukykyinen ja puhdas energian saanti vastaten ilmastonmuutoksen hillintään, kasvavaan globaaliin energiankysyntään ja tulevaisuuden energian toimituksen epävarmuuksiin. Tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittu kymmenen kohdan toimintaohjelma. Ohjelmaan sisältyvät mm. EU:n sisäisen energiamarkkinan kehittäminen, energian huoltovarmuuden takaaminen ja sitoutuminen kasvihuonekaasujen vähentämiseen. 3.4.4.4 Kansallinen energia- ja ilmastostrategia Vuoden 2008 kansallisessa energia ja ilmastostrategiassa esitetään ehdotukset keskeisiksi toimenpiteiksi, joilla EU:n tavoitteet uusiutuvan energian edistämiseksi, energiankäytön tehostamiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi voidaan saavuttaa. Tuulivoiman osalta tavoitteena on nostaa asennettu kokonaisteho nykyisestä 144 MW:sta noin 2000 MW:iin vuoteen 2020 mennessä, jolloin vuotuinen sähkön tuotanto tuulivoimalla olisi noin 6 TWh. 4. OSAYLEISKAAVAN KUVAUS 4.1 Osayleiskaavakartta Osayleiskaava-alue on kooltaan noin 18 186 ha. Se on osoitettu kokonaan vesialueeksi (W). Alueelle on osoitettu sitovasti kaksi tuulivoimaloiden aluetta ja ohjeelliset tuulivoimaloiden sijainnit sekä tuulivoimalan tornin enimmäiskorkeus (120 m). Lisäksi kaavakarttaan on merkitty veneväylä ja ohjeellinen sähkökaapelin sijainti. Tuulivoimaloiden alueella on tehtävä arkeologinen inventointi ennen rakentamista. 4.2 Kaavan vaikutukset Osayleiskaavan vaikutusten arviointi perustuu ympäristövaikutusten arviointiselostukseen. Ympäristövaikutusten arvioinnissa hyödynnettiin olemassa oleviin selvityksiin ja suunnitelmiin kerättyä tietoa suunnittelualueesta, sen ympäristöstä sekä hankkeen teknisistä toteutusvaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Aineiston hankinnan ja menetelmien osalta ympäristövaikutusten arviointi perustui: Arvioinnin aikana tarkennettuihin hankkeen suunnitelmiin Olemassa oleviin ympäristön nykytilan selvityksiin Arviointimenettelyn aikana tehtyihin lisäselvityksiin kuten mallilaskelmiin, kartoituksiin, inventointeihin jne. Vaikutusarvioihin Kirjallisuuteen Ohjaus- ja seurantaryhmissä ja yleisötilaisuuksissa ilmenneisiin asioihin Lausunnoissa ja mielipiteissä esitettyihin seikkoihin 4.2.1 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen Tuulivoimaloiden alue sijoittuu avomerelle noin 10 km:n etäisyydelle mantereesta. Voimaloiden liikenteeseen käytetään mantereella olemassa olevia rakenteita. Sähkönsiirtoa varten rakennetaan uusi sähköasema ja voimalinja Kristiinankaupungin taajaman luoteispuolelle metsätalousvaltaiselle alueelle. Tuulivoimapuiston rakentamisella ei ole merkittävää vaikutusta alue- tai yhdyskuntarakenteeseen. 4.2.2 Vaikutukset yhdyskunta- ja energiatalouteen Siipyyn tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien mukaan noin 80 tuulivoimalaitosyksikköä, joiden yksikkötehot ovat noin 3 5 megawattia (MW). Tuulivoimalaitosten yhteenlaskettu teho olisi maksimissaan noin 240 400 MW. Yksi tuulivoimalaitos tuottaa sähköä noin 1800 kotitalouden tarpeisiin. Yhdyskuntataloudellisia kustannuksia aiheutuu merikaapelin, ilmajohdon ja sähköaseman rakentamisesta.

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 14 4.2.3 Vaikutukset tie- ja vesiliikenteeseen ja liikenneväyliin Rakentamisen aikaiset vaikutukset Merituulivoimapuisto sijaitsee merialueella, joten hanke ei edellytä uutta tiestöä. Tuulivoimalaitokset aiheuttavat työmatkaliikennettä rakentamisvaiheessa. Merituulivoimalaitoksen osat pyritään kuljettamaan meriteitse. Mikäli maanteitä käytetään, ovat kuljetukset erikoiskuljetuksia. Tuulivoimalaitoksen osat ovat 20 60 metriä pitkiä. Painavimmat osat voivat olla yli 200 tonnia. Siten kuljetusreittien siltojen kantavuus tulee tarkistaa. Toiminnan aikaiset vaikutukset Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset huoltokäynnit tehdään pääasiassa huoltoveneillä. Huoltokäyntejä odotetaan olevan noin kolme vuodessa jokaista tuulivoimalaitosta kohti Tuulivoimalat sijoitetaan vähintään 60 metrin etäisyydelle laiva- ja veneväylistä ja sivuun merimerkkien linjoista. Tuulivoima-alueen kulmissa sijaitsevat voimalat maalataan alaosastaan merenkulkulaitoksen ohjeiden mukaisesti. Näin voimalat eivät häiritse merenkulkua. Lähin lentoasema sijaitsee Porissa noin 70 km etäisyydellä hankealueesta. Hankealueella ei ole erityistä merkitystä lentoliikenteen kannalta. Ilmailulain (1242/2005) 159 :n mukaan ilmailun turvaamiseksi yli 30 metriä korkeiden rakennelmien, rakennusten ja merkkien rakentamiseen tulee olla ilmailuhallinnon myöntämä lentoestelupa. 4.2.4 Vaikutukset asumiseen (pysyvä ja loma-asutus) Suunnittelualueella ei ole vakituisia eikä loma-asuntoja. Lähimmät pysyvät ja loma-asunnot sijaitsevat Siipyyn ranta-alueella, noin 8 km etäisyydellä tuulivoimapuiston alueesta. Siipyy- Skaftungin alueella on noin 500-600 lomakiinteistöä. Etäisyyden vuoksi asumiseen ei kohdistu merkittäviä vaikutuksia. 4.2.5 Vaikutukset työpaikkoihin ja elinkeinotoimintaan, erityisesti kalastukseen 4.2.5.1 Vaikutukset kalastukseen Karkottuminen ja vaelluskäyttäytyminen Tuulivoimayksiköiden perustusten rakentamisen ja sähkökaapeleiden asentamisen aikaisia vaikutuksia voidaan verrata tyypillisen ruoppaushankkeen vaikutuksiin. Pohjan kaivaminen/peittyminen aiheuttaa kiintoaineen vapauttamisen vesifaasiin, joka näkyy veden samentumisena. Samalla pohjalta voi vapautua ravinteita ja mahdollisia eliöstölle haitallisia aineita. Ruoppauksesta aiheutuva sameus voi myös heikentää näön avulla saalistavien kalojen saalistustehokkuutta. Rakentamisvaihe saattaa haitata kalastusta väliaikaisesti ruoppaus- ja kaivutöistä johtuvasta veden samentumasta ja melusta johtuen. Lisääntynyt sameus ja sedimentaatio vaikuttavat kaloihin ja kalastukseen sekä suorasti että epäsuorasti. Konkreettinen vaikutus on kalojen karkottuminen alueelta, johon vaikuttaa myös räjäytystöistä sekä muista töistä aiheutuva melu. Esimerkiksi Ruotsissa, Lillgrundin merituulivoimapuiston rakennustöiden yhteydessä todettiin, että kaloja ei niinkään karkottanut ruoppausten aiheuttama samennus vaan rakennustöiden aiheuttama yleinen aktiviteetti ja melu rakennusalueella. Hankealueen sedimentissä on tehdyn selvityksen perusteella hyvin vähän pyydyksiin tarttuvaa orgaanista ainesta, joten samentumahaitta tulee arvion mukaan olemaan vähäistä. Kokkolan edustalla tehty koekalastustutkimus väyläruoppauksen aikana osoitti verkkosaaliiden olevan pienimpiä ruoppauskohdan välittömässä läheisyydessä. Tutkimuksen mukaan saaliit kasvoivat sitä suuremmiksi mitä kauemmaksi ruoppausalueelta siirryttiin. Muutokset lajistossa olivat vähäisiä, mutta eri kalalajien yksilökoossa havaittiin muutoksia. Ruoppausalueen välittömässä läheisyydessä saatiin saaliiksi silakoita ja nuoria siikoja, jotka eivät häiriintyneet ruoppauksesta. Kiiskien ja nuorten ahvenien määrä ei myöskään merkittävästi vähentynyt. Suurempia ahvenia saatiin saaliiksi 1,5 km etäisyydellä ja suurimpia siikoja tavattiin vasta 3 5 km etäisyydellä ruoppaajasta. Tutkimuksessa havaittiin, että karkotusetäisyys riippui saarten ja matalikkojen esiintymisestä tarkasteltavalla merialueella. Avomerellä karkotusvaikutus ylsi kauemmaksi kuin saaristoalueella, jossa äänen vaimeneminen oli selvästi nopeampaa (Pohjanmaan Tutkimuspalvelu Oy 1998). Siipyyn edustan hankealue sijaitsee avomerialueella, joten on mahdollista, että melun aiheuttama karkotusvaikutus ulottuu laajemmalle alueelle kuin aivan rannikon läheisissä ruoppaustöissä.

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 15 Ravinnonhankinta ja lisääntyminen Rakennustöiden aikana perustusalueen pohjaeläimet häviävät, joka mahdollisesti vaikuttaa kalojen ruokailuun. Pohjaeläinten palautuminen alueelle voi tapahtua jo muutaman kuukauden kuluttua rakennustöiden loppumisesta. Rakennustyöt karkottavat kalat alueelta väliaikaisesti ja pohjaeläinten palautumisen alueelle arvioidaan olevan suhteellisen nopeaa, joten vaikutus ravinnonhankintaan on väliaikainen. Vastakuoriutuneet kalanpoikaset ovat herkkiä kohonneelle kiintoainepitoisuudelle, joka tarttuu kalan kiduksiin ja hapen saanti vaikeutuu suurten kidusten ja hapenoton vuoksi. Lisääntynyt samentuma saattaa heikentää näön avulla saalistavien silakan poikasten saalistusta. Kun kiintoainepitoisuus on 20 mg/l, sen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti silakanpoikasten ravinnonottoon. Heikentynyttä kasvua havaittiin pitoisuuden ollessa 540 mg/l. Myös mäti saattaa jäädä kiintoaineksen alle tai sen kiinnittyminen kasvillisuuteen vaikeutuu. Töiden ajoittamisella tärkeimpien talouskalojen lisääntymiskauden ulkopuolelle haittoja voidaan estää tai minimoida. Mahdollisten ruoppausten ja kaivujen aiheuttama lisääntynyt sedimentaatio voi, riippuen ajankohdasta, häiritä myös kalojen lisääntymistä. Jos kaivualueella on kalojen kutupohjia, ne häviävät ainakin väliaikaisesti. Ulompana merialueella kutevista taloudellisesti arvokkaista kalalajeista silakka ja siika ovat tärkeimmät lajit. Mikäli kutualueilla ruopataan, saattaa kalojen lisääntyminen häiriintyä paikallisesti useamman vuoden ajan. Tämän vuoksi ruoppausta kutualueilla tulisi välttää. Suunnittelualueen eteläosassa sijaitseva Rakaren-matalikko on kalastajilta saadun arvion mukaan tunnettu silakan kutualue. Matalikko on pääosin kivipohjaista, joten se on pääosin siian kudulle sopimatonta aluetta. Paikoitellen alueella on kuitenkin myös pienialaisia hiekka/sorapohjia, joissa siiankin kutua voi tapahtua. Siten haitallinen vaikutus myös siian lisääntymiseen olisi mahdollista, mikäli rakennettaisiin hankealueen eteläosan matalikolle. Tälle alueelle ei kuitenkaan osoiteta rakennettavaksi tuulivoimaloita, joten vaikutukset kalojen kudun onnistumiseen katsotaan vähäisiksi. 4.2.5.2 Vaikutukset muihin elinkeinoihin Rakentamisen aikana työllisyysvaikutuksia muodostuu maa- ja vesirakennustöistä, kuljetuksista, asennustyöstä ja palveluista. Työllisyysvaikutukset kohdistuvat etenkin projektikehitykseen ja asiantuntijapalveluihin infrastruktuurin rakentamiseen ja asentamiseen voimaloiden valmistukseen, materiaaleihin, komponentteihin ja järjestelmiin kuljetus ja logistiikkapalveluihin 4.2.6 Vaikutukset virkistykseen Suunnittelualue on kokonaan merialuetta, jota käytetään veneilyyn ja kalastukseen. Rannikko- ja saaristoalueilla ulkoillaan ja tarkkaillaan luontoa. Tuulivoimaloilla ei ole merkittäviä vaikutuksia kalastukseen, kun suunnitellut perustuspaikat on siirretty Rakaren-matalikolta vaihtoehtoisiin paikkoihin. Voimalat sijaitsevat yli 8 m syvyydessä. Alueen virkistyskäyttäjät voivat kokea tuulivoimaloiden ulkonäön ja melun viihtyisyyttä vähentävänä. Tuulivoimaloiden mahdollisesti aiheuttamia ympäristöhäiriöitä on käsitelty tämän selostuksen kohdassa 4.2.8. 4.2.7 Vaikutukset tekniseen huoltoon Siipyyn merialueelle on tarkoitus rakentaa noin 80 teholtaan 3-5 MW:n tuulivoimalaa. Sähkönsiirtoa varten rakennetaan merikaapeli, ja siltä ilmajohto Kristiinankaupungin pohjoispuolelle rakennettavalle uudelle sähköasemalle. 4.2.8 Vaikutukset ympäristönsuojeluun ja ympäristöhäiriöihin 4.2.8.1 Rakentamisen aikainen melu Rakentamisen aikana melua syntyy lähinnä tuulivoimalaitosten vaatimien perustusten maarakennustöistä. Varsinainen voimalaitoksen pystytys ei ole erityisen meluavaa toimintaa ja vastaa normaalia rakentamis- tai asennustöistä aiheutuvaa melua. Rakentamisen aikana meluavimpia työvaiheita ovat mahdolliset louhinta- tai paalutustyöt. Muut maarakentamiseen liittyvät työvaiheet (maa-ainesten kuljetukset, täytöt, kaivut jne.) vastaavat normaalia maarakentamista.

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 16 Vedenalaiset meluvaikutukset saattavat olla hetkellisesti merkittäviä, mikäli veden alla joudutaan räjäyttämään kalliota tai paaluttamaan. Tällöin saattaa esiintyä myös kaloihin ja merinisäkkäisiin vaikuttavia melutasoja. Mahdollisten paalutus- ja louhintatöiden arvioidaan kestävän varsin lyhyen ajan ja niiden päätyttyä melutilanne veden alla palaa lähelle normaalia. Täytöistä ja muista vesirakentamistöistä aiheutuvan melun vaikutukset ulottuvat arviolta muutamien kymmenien metrien etäisyydelle. 4.2.8.2 Tuulivoimapuiston meluvaikutukset Hanke vaikuttaa lähialueensa melutasoon ja äänimaisemaan myös hanke-alueen ulkopuolella. Vaikutussäde riippuu valittavasta voimalaitosyksikön tyypistä, voimalaitosyksikköjen koosta sekä sääolosuhteista ja se vaihtelee muutamasta sadasta metristä jopa yli kilometriin. Melumallinnuksen mukaan 40 db meluvyöhyke ulottuu 3 MW tuulivoimalaitoksilla (lähtömelutaso 109,4 db) 1,2-1,8 km etäisyydelle voimalaitoksista ja 5 MW tuulivoimalaitoksilla (lähtömelutaso 111,1 db) 1,5-2,3 km etäisyydelle tuulivoimalaitoksista. Hankealuetta lähimmät vakituiset ja loma-asunnot sijaitsevat niin etäällä (noin 5 7 km) tuulivoimalaitoksista, että melun vaikutusalueella ei arvioida olevan asutusta. Tämä pätee sekä 3 MW että 5 MW laitoskokoon. 4.2.8.3 Vedenalainen melu Tuulivoimaloilla saattaa olla perustamistavasta ja laitostyypistä riippuen myös vedenalaisia meluja tärinävaikutuksia. Mm. Itämerellä tehtyjen mittausten ja tutkimusten mukaan Monopiletyyppisen perustamistavan yhteydessä on todettu tuulivoimalan käyntiäänen kuuluvuussäteen rajoittuvan muutaman kymmenen metrin etäisyydelle tuulivoimalaitoksesta. Käyntiäänen ei ole kuitenkaan osoitettu häiritsevän kaloja kuin melutasoilla, jotka vallitsevat aivan tuulivoimalaitoksen välittömässä läheisyydessä muutaman metrin säteellä voimalaitoksesta. Kasuuni-tyyppisellä perustamistavalla vedenalaiset meluvaikutukset ovat vielä tätäkin pienemmät. 4.2.8.4 Sähkönsiirron meluvaikutukset Sähkönsiirrolla on käytännössä meluvaikutuksia ainoastaan rakentamisvaiheessa ja ne vastaavat tuulivoimalaitosten rakentamisaikaisia meluvaikutuksia ympäristössään. Toiminnan aikana sähkön siirtolinjoista saattaa tietyissä olosuhteissa aiheutua melua, mutta sen vaikutukset rajoittuvat muutaman kymmenen metrin etäisyydelle ilmajohtojen välittömään läheisyyteen. 4.2.8.5 Varjostusvaikutus Tuulivoimaloista aiheutuvan vilkkuvan varjon esiintymiselle ei ole Suomessa määritelty ohjearvoja. Saksassa on määritelty ohjeelliset maksimiarvot tuulivoimaloiden varjostusvaikutuksille. Saksalaisten ohjearvojen mukaan tuulivoimalan vaikutus viereiselle asutukselle saa olla vuodessa enintään 8 tuntia (todellinen varjostus, real case). Siipyyn tuulivoimapuiston varjostusalue on merialuetta. Varjostusalueelle, jossa varjostusvaikutusta ilmenee vähintään kahdeksan tuntia vuodessa ei sijoitu yhtään rakennusta missään tuulivoimaloiden sijoitteluvaihtoehdossa. 4.2.9 Vaikutukset taajamakuvaan Rannikkoa lähinnä olevat tuulivoimalat sijaitsevat noin 9 kilometrin päässä rantaviivasta, joten tuulivoimalaitoksilla ei ole merkittävää vaikutusta taajamakuvaan. 4.2.10 Vaikutukset vedenalaiseen kulttuuriperintöön Tuulivoimapuiston hankealueella ei ole tiedossa kiinteitä muinaisjäännöksiä. Tuulivoimaloiden alueella on tehtävä arkeologinen inventointi ennen rakentamista. 4.2.11 Vaikutukset ruoppauksiin 4.2.11.1 Perustusten vaatimat ruoppaukset Tuulivoimaloiden perustusten louhintamassojen poistamiseen joudutaan mahdollisesti käyttämään ruoppausta. Ruoppaus voidaan tehdä joko hydraulisin tai mekaanisin menetelmin, minkä ruopattavan massan ominaisuudet pitkälti ratkaisevat. Pehmeitä sedimenttejä ruopatessa voidaan käyttää imuruoppausta. Tässä tapauksessa pohja-aines on kalliota ja todennäköisesti kiveä ja soraa tai hiekkaa, joten käytännöllisin ruoppausmenetelmä on mekaaninen kauharuoppaus. Kaikki rakennustyöt suoritetaan avovesiaikana ja pyritään ajoittamaan luonnonympäristön kannalta haitattomimpaan aikaan.

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 17 Ruoppaustarve riippuu perustamistavasta. Perustamistapa valitaan pohjaolosuhteiden mukaan. Tuulivoimalan perustustapa merellä voi olla kasuuniperustus tai ns. monopile- eli paaluperustus. Kasuuniperustus Kasuuniperustuksella tarkoitetaan etukäteen telakalla tehtyä laatikkomaista perinteistä vesirakennuksen perustusta, joka pystyy massavoimillaan pitämään voimalan pystyssä ja samalla estämään sen vaakasuuntaisen liikkeen. Tällainen perustus vaatii etukäteen pohjatöitä, jotka käsittävät pehmeiden pintakerrosten poiston ruoppaamalla, pohjan tasauksen sekä suodatinkankaan ja murskekerroksen lisäyksen, minkä jälkeen kasuuni voidaan uittaa paikoilleen ja upottaa painottamalla sijoituskohdan noin 6 10 metrin syvyyteen. Kasuuni täytetään merenpohjasta ruopattavalla kiviaineksella. Lopuksi suoritetaan eroosiosuojaus louheella. Kasuuniperustuksen rakentamisen vaatimat pohjatyöt ovat melko laajoja. Yleensä sen halkaisija on noin 15 20 metriä, joten se vaatii noin 200 300 m² pinta-alan, mutta pohjaa on käsiteltävä laajemmalta alueelta, eroosiosuojauksineen n. 2000-3000 m²:ltä. Paaluperustus (monopile) Paaluperustuksella tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan teräspaalun junttausta maahan. Sen päälle voidaan asentaa tuulivoimalan torni ja generaattori. Junttaus sopii kuitenkin vain maalajeille, joissa ei ole lainkaan tai vain muutamia lohkareita. Tiiviimpään ja kovempaan maaperään tai kallioon joudutaan tekemään kalliokaivo, joka edellyttää että peruskallion päällä on enintään 10 metriä pehmeitä maalajeja. Kalliokaivo saadaan aikaan vedenalaisilla räjäytyksillä ja louhintajäte on kaivettava pois. Kun paalu on saatu kuoppaan, kalliokaivo täytetään betonilla. Paalu voidaan uittaa tai tuoda paikalleen proomulla tms. Yleensä paalun halkaisija on 5 metriä ja se painaa 100 400 tonnia turbiinin koosta ja suunnitteluperiaatteista riippuen. Paaluperustus vie huomattavasti pienemmän pinta-alan kuin kasuuniperustus. Monopile vaatii usein vähemmän pohjatöitä ja siksi on myös nopeampi sekä halvempi pystyttää. Paalu on suojattava asennuksen jälkeen kulutukselta. 4.2.11.2 Väylien ja kaapeliojien ruoppaukset Voimaloiden rakennusvaiheessa sijoituspaikoille tarvitaan pääsy vähintään 5 metriä syvää väylää pitkin. Ruoppaustarpeet pyritään pitämään mahdollisimman vähäisinä. Kaapelien asentamiseksi merenpohjaan saatetaan joutua kaivamaan kaapeliojia. 4.2.12 Vaikutukset sähköverkkoon Tuulivoimalaitosten sähkönsiirtoa varten on rakennettava sähköverkko. Tuulivoimalaitokset kytketään toisiinsa merikaapeleilla. Merikaapelit sijoitetaan merenpohjaan ja tuodaan mereltä kohti rannikkoa hyödyntäen syvännealueita. Niillä alueilla, missä merikaapelit kulkevat meriväylien suuntaisesti, jätetään riittävä turvaväli meriväyliin. Meriväylien alitus toteutetaan siten, että kaapelit sijoitetaan väylän varaveden alapuolelle. Kaapeleiden sijoittamisesta merialueelle hankitaan Merenkulkulaitoksen lausunto. Tarvittaessa meriväylien kohdalla sekä matalilla ranta-alueilla kaapelit voidaan kaivaa merenpohjaan. Kaivutyössä huomioidaan ranta-alueiden sedimentin laatu. Tuulivoimalaitosten alue yhdistetään merikaapelilla rannikolle. YVA:ssa on tutkittu kahta vaihtoehtoa: VE1: Kaapelin rantautuminen Kristiinankaupungin voimalaitokselle, jota kautta liittyminen kantaverkkoon olemassa olevaa johtokäytävää pitkin. VE2: Kaapelin rantautuminen Kristiinankaupungin pohjoispuolella, josta lyhyellä ilmajohdolla uudelle sähköasemalle. Kytkentävaihtoehdot on esitetty liitteessä 6 ja sähkönsiirtoreitit liitteessä 8. YVA:n alkuvaiheessa tarkasteltiin myös sähkönsiirtoa Kiilin sataman kautta suoraan kantaverkkoon, mutta tämä vaihtoehto hylättiin jo ohjelmavaiheessa suurempien ympäristövaikutusten vuoksi.

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 18 4.2.13 Vaikutukset maisemaan 4.2.13.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset maisemaan Tuulivoimaloiden perustamisessa ja rakentamisessa käytettävä laitteisto ja kuljetuskalusto ovat kooltaan erittäin suuria. Rakentamisen aikana syntyvät vaikutukset ovat pääasiassa paikallisia ja pienialaisia. Veneilyn ja kalastuksen näkökulmasta vaikutuksia syntyy enemmän. Rakentamisen visuaaliset vaikutukset ulottuvat pääasiassa lähimaisemaan ja rakenteiden kohotessa korkeammalle myös kauemmas meri- ja saaristomaisemaan. Rakentamisen aikaiset vaikutukset kohdistuvat merimaisemaan sekä kohdealueen lähellä olevaan asutukseen ja loma-asutukseen. Rakentamisessa käytettävä laitteisto ja keskeneräiset tuulivoimalat voivat synnyttää väliaikaisesti sekavan maisemakuvan. 4.2.13.2 Tuulivoimaloiden vaikutus maisemaan Tuulivoimaloiden rakentaminen muuttaa aina ympäristönsä maisemakuvaa. Vaikutusten voimakkuuteen vaikuttavat tuulivoimaloiden lopullinen koko ja malli. Tuulivoimaloiden tornit voidaan rakentaa sekä ristikko- että pylväsrakenteisina. Tuulivoimaloiden koko vaikuttaa paitsi vaikutusalueen laajuuteen, myös voimaloiden väritykseen ja valaistustarpeeseen. 5 MW:n voimala tulee varustaa sekä ympäri vuorokauden valaisevilla valoilla että pimeällä käytössä olevilla valoilla sekä lavat kolmella punaisella raidalla ja torni päivämerkinnöin. 3 MW:n voimalat varustetaan ainoastaan pienemmillä valoilla. Tuulivoimaloiden valaisimet on suunnattu ylöspäin, joten ne valaisevat enemmän taivasta kuin ympäröivää maisemaa. Valaistus voi näkyä laajallekin kirkkaana yönä. Tuulivoimaloiden vaikutuksien voidaan katsoa olevan haitallisimmat ristikkorakenteisilla torneilla ja 5 MW:n voimaloilla. Merituulivoimapuisto muodostuu tuulivoimaloista, niitä yhdistävistä merikaapeleista ja maakaapelista, joka kytketään toisiinsa ja edelleen maalla sijaitsevaan sähköasemaan. Hankealueelle suunnitellut tuulivoimalayksiköt koostuvat noin 100 metriä korkeasta tornista ja kolmilapaisesta roottorista, jonka halkaisija on noin 100 125 metriä. Tuulivoimalan koko ei ole samassa mittakaavassa luonnonmaiseman elementtien kanssa. Tästä syystä ne ikään kuin kutistavat ympärillä olevaa maisemaa. Luonteeltaan pienipiirteisen maiseman, esimerkiksi saaristomaiseman, voidaan katsoa soveltuvan huonommin tuulivoimalarakentamiseen kuin suuripiirteisen maiseman. Suurimittakaavainen ympäristö on esim. avoin vesiympäristö, jossa on vähän näkymiä katkaisevia elementtejä ja myös maiseman muut elementit ovat usein suurikokoisia ja selkeitä antaen mittakaavallista tukea tuulivoimalalle. Tuulivoimala-alueen on suunniteltu jakautuvan kahteen osaan. Maisemalliset vaikutukset lieventyvät merkittävästi, kun tuulivoimaloiden väliin muodostuu tuulivoimavapaa sektori. Ero on nähtävissä erityisesti Siipyyn edustan ranta-alueilta (mm. Kiilin alueelta). Tuulivoimaloiden sijoittuminen jäsennellymmin selkeisiin ryhmiin tekee lisäksi voimala-alueesta harmonisemman. 4.2.14 Vaikutukset luonnonsuojeluun 4.2.14.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset luonnonsuojelualueisiin Tuulivoimaloiden perustusten rakentamisella ei katsota olevan vaikutusta luonnonsuojelualueisiin, sillä ne sijaitsevat useiden kilometrien päässä hankealueelta (liite 2). Suunnitelmassa sähkönsiirtoon tarvittava kaapeliyhteys sijoittuu Natura-alueelle (liite 7). Kaapeliyhteyden rakentamisen vaikutuksia Natura-alueeseen on käsitelty tämän selostuksen kohdassa 4.2.22. Hankkeella ei arvioida olevan Natura-alueisiin käytön aikaisia vaikutuksia. 4.2.14.2 Sähkönsiirron vaikutukset luonnonsuojelualueisiin Natura-alueella merikaapelit joko lasketaan merenpohjaan tai niille kaivetaan kaapeliojat. Niillä ei katsota olevan käytön aikaisia vaikutuksia Natura-alueen luontotyypeille, sillä kaapelit eivät muodosta esim. öljyvuotoja, jotka voisivat saastuttaa merenpohjaa. Olemassa olevan tiedon mukaan merikaapeleiden vaikutukset vesien eliöstöön arvioidaan vähäisiksi. 4.2.14.3 Sähkönsiirto maa-alueella Arvioinnissa on tarkasteltu sähkönsiirtoreittiä mereltä Kristiinan kaupungin pohjoispuolelle suunnitellulle uudelle sähköasemalle. Tarkastelussa on kaksi rantautumisvaihtoehtoa (liitteet 6 ja 7):

SIIPYYN TUULIVOIMAPUISTON OSAYLEISKAAVA 19 VE1: Kaapelin rantautuminen Kristiinankaupungin voimalaitokselle, jota kautta liittyminen kantaverkkoon olemassa olevaa johtokäytävää pitkin. VE2: Kaapelin rantautuminen Kristiinankaupungin pohjoispuolella, josta lyhyellä ilmajohdolla uudelle sähköasemalle. Voimajohdon rantautumispaikalla (VE 2) on kapea, noin 50 metrin levyinen luhta, missä kasvaa järviruokoa. Luhdan itäpuolella on kapea tervaleppävyöhyke ja sen takana nuorta/varttunutta mustikkatyypin (MT) kasvatusmetsää, missä pääpuulaji on joko kuusi tai mänty; sekapuuna kasvaa vähän koivua. 4.2.15 Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen muodostuvat eläimistöön (selostuksen kohta 4.2.16) ja kasvillisuuteen (selostuksen kohta 4.2.17) kohdistuvista vaikutuksista. Vaikutukset eläimiin ja kasvillisuuteen ovat pääasiassa rakentamisen aikaisia. 4.2.16 Vaikutukset eläimistöön, erityisesti linnustoon ja kaloihin 4.2.16.1 Vaikutukset linnustoon Linnustovaikutustensa osalta tuulivoima poikkeaa merkittävästi monista muista energiantuotantomuodoista sen vaikutusten ollessa pääasiassa epäsuoria ja kohdistuessa suorien elinympäristömuutosten sijasta lähinnä lintujen käyttäytymiseen. Yleisesti tuulivoimaloiden vaikutukset lintuihin ja linnustoon voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan, joiden vaikutusmekanismit ovat erilaiset. Nämä vaikutusluokat ovat: 1. Tuulipuiston rakentamisen aiheuttamien elinympäristömuutosten vaikutukset alueen linnustoon 2. Tuulipuiston aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset lintujen pesimä- ja ruokailualueilla, niiden välisillä yhdyskäytävillä sekä muuttoreiteillä 3. Tuulipuiston aiheuttama törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueen linnustoon ja lintupopulaatioihin Tuulipuiston sijoitusalueen luonne määrittelee osaltaan sen, mitkä tekijät nousevat hankkeen linnustovaikutusten kannalta merkittävimpään asemaan. Maa-alueilla tuulivoimalat sekä niiden oheistoiminnot sijoittuvat usein suoraan lintulajien pesimäympäristöjen läheisyyteen, minkä takia linnustovaikutusten voidaan näiden hankkeiden osalta ennakoida aiheutuvan pääasiassa elinympäristöjen muuttumisesta sekä lisääntyvistä häiriötekijöistä lintujen pesimäalueilla. Vastaavasti merialueilla, joilla lisääntymisen kannalta soveliaiden ympäristöjen (luodot, saaret) osuus on usein suhteellisen pieni ja tuulipuistoalueella pesivien lintujen määrä tästä syystä rajatumpi, vaikutukset kohdistuvat usein selkeämmin alueella ruokailevaan ja sen kautta muuttavaan linnustoon esimerkiksi häiriö- ja estevaikutuksien kautta. Aluekohtaiset erot ovat kuitenkin huomattavia, minkä takia merkittävien linnustovaikutusten määrittely tuleekin tehdä hankekohtaisesti suunnittelualueen ominaispiirteiden mukaan. Törmäysriskit Tuulivoimaloiden aiheuttamista linnustovaikutuksista eniten huomiota on julkisuudessa viime vuosina saanut voimaloiden linnuille synnyttämä törmäysriski sekä niistä johtuva lintukuolleisuus, jota aiheuttavat sekä lintujen yhteentörmäykset varsinaisten tuulivoimaloiden mutta myös tuulipuistoon liittyvien muiden rakenteiden, kuten sähkönsiirrossa käytettävien voimajohtojen, kanssa. Tehtyjen tutkimusten perusteella törmäyskuolleisuus on suurella osalla tuulipuistoalueista kuitenkin suhteellisen pieni sen käsittäessä korkeintaan yksittäisiä lintuja voimalaa kohti vuodessa. Tutkimusten perusteella suurin osa lintulajeista pystyy varsin tehokkaasti väistämään vastaantulevia tuulivoimaloita tai lentämään riittävän etäällä niistä välttääkseen mahdolliset törmäykset, mikä vähentää osaltaan voimaloiden aiheuttamaa lintukuolleisuutta. Esimerkiksi Flanderin tuulipuistoalueella Belgiassa tehdyssä tutkimuksessa törmäystodennäköisyyden on arvioitu olevan kaikilla lokki- ja tiiralajeilla alle 0,2 % voimaloiden maksimikorkeuden ja vedenpinnan välisellä alueella lentävien yksilöiden osalta. Vastaavasti Tanskassa alle 1 prosentin Nystedin alueen kautta muuttavista vesilinnuista on arvioitu lentävän riittävän lähellä alueelle rakennettuja tuulivoimaloita, jotta ne olisivat vaarassa törmätä niihin. Kirjallisuudessa on kuitenkin esitetty myös joitakin esimerkkejä korkeista törmäyskuolleisuuksista uhanalaisille tai herkille lajeille (mm. Norjan Smøla, Espanjan Navarra ja Yhdysvaltojen Altamont Pass), jotka korostavat osaltaan tuuli-