PUUMALA VÄÄRÄNIEMI, KYLKJÄRVI, MESSIJÄRVI, LAMMASSAARI, MUSTASAARI JA PITKÄPOHJANLAHTI

PUUMALA VÄÄRÄNIEMI, KYLKJÄRVI, MESSIJÄRVI, LAMMASSAARI, MUSTASAARI JA PITKÄPOHJANLAHTI OSAYLEISKAAVAN TÄYDENTÄMINEN LUONTOINVENTOINTI Jouko Sipari

2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 INVENTOIDUT ALUEET. 3 1. Vääräniemi.... 3 2. Kylkjärvi... 5 3. Messijärvi.. 7 4. Lammassaari. 9 5. Mustasaari. 11 6. Pitkäpohjanlahti.... 13 LIITTEET Kansikuva: Mustasaaren pohjoispään pieni lahti itärannalta kuvattuna.

3 JOHDANTO Puumalan osayleiskaavan täydennystä varten tehtiin Vääräniemessä, Kylkjärvellä, Messijärvellä, Lammassaaressa, Mustasaaressa sekä Pitkäpohjanlahdessa rakennus- ja maankäyttölain mukainen luontoinventointi syyskuussa 2016 (LIITTEET, Kartat 1.-5.). Työssä inventoitiin suunnittelualueiden luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat kohteet. Suunnittelualueen eläin- ja kasvilajiston inventoinnissa arvioitiin uhanalaisten lajien (Luonnonsuojelulaki 46 ) ja erityistä suojelua tarvitsevien lajien (LSL 47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Lajistoa koskeva selvitystyö keskittyi kasvistoon. Nisäkkäistä selvitettiin mahdollista liito-oravan (Pteromys volans) esiintymistä suunnittelualueella. Muu lajisto ja muut mahdolliset luontoarvot, joilla voisi olla merkitystä alueen maankäyttöä suunniteltaessa, käytiin läpi kasvistoselvityksen yhteydessä. Suunnittelualueen maaperä- ja vesiolosuhteita arvioitiin kunkin alueen ekologiaa ja käytettävyyttä silmällä pitäen. Lajisto tutkittiin kartoittamalla suunnittelualueet systemaattisesti. Kartoituksen yhteydessä tutkittiin alueelta myös mahdolliset rauhoitettavat tai suojelua vaativat biotoopit sekä mahdolliset uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, merkittävät maisemakokonaisuudet sekä mahdolliset muut arvokkaat luontotekijät sekä arvioitiin alueen maaperä- ja vesiolosuhteita ekologiselta ja maankäytön suunnittelun kannalta. Havainnot ja arviot kirjattiin systemaattisesti ylös havainnointipaikalla. Maastotöiden yhteydessä on kerätty suunnittelualueesta myös kuva-aineisto, jota on käytetty hyväksi inventoinnin tulosten kokoamisessa sekä raportin laadinnassa. Raportissa on esitetty inventoinnin tulosten lisäksi tulosten perusteella tehdyt suositukset maankäytön suunnittelua varten. Raportin osa-alueiden numerointi vastaa kartalle merkittyjä osa-alueiden numerointia. INVENTOIDUT ALUEET 1. Vääräniemi (LIITTEET, Kartta 1.) Väärälahti on muodostunut luode-kaakko -suuntaiseen kallioperän murroslaaksoon. Suunnittelualuealue ulottuu Väärälahden itärannalla Sammalpohjasuon eteläpäästä Väärälahden perukkaan ja idässä Kuivisaaren vastaiseen salmeen asti. Suunnittelualue on jyrkkäprofiilista kallioista aluetta (Kuva 1.) ja kalliolaakioiden väliin jääviä jyrkkiä, paikoin kivisiä harjusorarinteitä (Kuva 2.). Harjurinteiden juurten hietasedimentillä mutkittelevat kapeat räme- ja korpijuotteet. Avokalliota ja kalliojyrkänteitä oli todettavissa erityisesti rantavyöhykkeessä. Maisemallisesti merkittäviä kallojyrkänteitä ja silokallioniemiä todettiin muutamia Väärälahden puolella (LIITTEET, Kartta 1.). Kuivisaaren vastainen salmi kapeimmalta kohdaltaan sekä saaren silokalliot todettiin maisemallisesti merkittäväksi kokonaisuudeksi (LIITTEET, Kartta 1.). Salmi on mataluutensa vuoksi maatunut eteläpäästään umpeen.

4 Kuva 1. Suunnittelualueelle tyypillinen kalliomäen laki (ClT-männikköä). Taustalla Kuivisaari. Kuva 2. Suunnittelualueen maasto on profiililtaan jyrkkää. Kuva alueen pohjoisosasta. Kuva 3.Suunnittelualueen eteläosan hietamaiden VTkangasta. Puusto suunnittelualueella on nuorta. Kuva 4. Suunnittelualueen rantojen lajisto ja vesikasvilajisto indikoivat dystrofisuutta. Kuva 5. Väärälahden itärannan kalliorannat (kuvassa eteläisempi) ovat maisemallisesti merkittäviä. Kuva 6. Kuivisaaren vastainen, maisemallisesti merkittävä salmi on eteläosastaan hyvin kapea. Kalliomäkien lakialueiden metsät ovat korkeintaan keski-ikäistä mäntyvaltaista metsää, kuivaa kangasta (VT) ja aivan mäkien laella karua kangasta (ClT, paikoin CT) (Kuva 3.). Alarinteiden puusto todettiin pääosin lehtipuuvaltaiseksi ensiharvennusvaiheen taimikoksi tai nuoreksi mäntymetsäksi (VT -kankaita). Paikoin oli alarinteillä todettavissa myös lehtomaisuutta (ORT).

5 Erityisesti suunnittelualueen eteläosan hietapitoisilla mailla oli todettavissa alarinteillä myös kuivaa kangasta (VT). Kaikki räme- ja korpijuotteet todettiin ojitetuiksi ja puustoltaan korkeintaan keskiikäisiksi. Laho- ja kolopuita suunnittelualueella todettiin vain yksittäin. Väärälahden rantojen kasvilajisto ja vesikasvilajisto indikoi dystrofisuutta, pienissä lahdelmissa ja Väärälahden perukassa eu-dystrofisuutta (Kuva 4.). Kuivisaaren vastaisen salmen rantojen kasvilajisto ja vesikasvilajisto indikoi dystrofisuutta. Rannat ovat melko jyrkästi laskevia ja harjusorasta muodostunut rantaterassi todettiin metrin tai kahden levyiseksi, jonka jälkeen ranta syveni nopeasti. Lahdelmien perukassa vesi oli matalampaa kasvaen runsaammin mm. saroja. Väärälahden matala perukka todettiin mutapohjaiseksi, perukka kasvoi laajalti ulpukkaa. Vesi Väärälahdella ja Kuivisaaren vastaisessa salmessa todettiin hyvin ruskeaksi. Alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dystrofisten ja eudystrofisten vesien sekä kangasmetsien lajistoksi. Myös lehtomaisten alueiden lajisto todettiin tavanomaiseksi. Uhanalaisia tai rauhoitettuja kasvilajeja ei todettu. Alueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liitooravalle soveliasta elinympäristöä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Väärälahden itärannan silokallioniemi ja sen edustan pieni luoto tulisi jättää maisemallisesti merkittävänä nykytilaansa. Väärälahden itärannan kalliojyrkänteet tulisi jättää maisemallisesti merkittävinä nykytilaansa (Kuva 5.) (LIITTEET, Kartta 1.). Kuivisaaren vastainen salmi kapeimmalta osaltaan ja Kuivisaaren rannan silokalliot muodostavat maisemallisesti merkittävän kokonaisuuden (Kuva 6.), jonka vuoksi salmen kapein kohta tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 1.). 2. Kylkjärvi (LIITTEET, Kartta 2.) Kylkkjärven itärannalta inventoitiin kaksi aluetta, pohjoinen ja eteläinen (LIITTEET, Kartta 2.). Pohjoinen suunnittelualue on loivahkosti lounaaseen viettävää harjusorarinnettä, joka kasvaa harvennettua koivikkoa (Kuva 7.). Kenttäkerroksen lajisto indikoi lehtomaista kangasta (OMT), alarinteiltään niukkaravinteista lehtoa (OMaT). Alueen ylärinteen kautta kulkee sähkölinja. Ranta on kapeaterassinen mutainen harjusoraranta. Rannan kasvilajisto ja vesikasvilajisto indikoivat dystrofisuutta (Kuva 8.). Rannan eteläosassa on ojitettu varpuräme. Alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Uhanalaisia tai rauhoitettuja kasvilajeja ei todettu. Alueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa.

6 Kuva 7. Pohjoisen suunnittelualueen metsät ovat harvennettua koivikkoa. Kuva ylärinteestä. Kuva 8. Pohjoisen suunnittelualueen dystrofista rantaa. Kuvaussuunta luoteeseen. Eteläinen suunnittelualue on kalliolaakioaluetta, jonka itäreunaa rajaa ojitettu räme. Metsämaat ovat kallioisia mäntykankaita (ClT, VT, itäosissa myös MT-kangasta) (Kuva 9).. Metsät todettiin nuoreksi tai korkeintaan keski-ikäiseksi mäntymetsäksi, notkelmissa oli paikoin todettavissa myös nuorehkoa kuusikkoa (MT). Rantarinne suunnittelualueen länsiosassa on jyrkähkö. Ranta on kivistä harjusoraa, osin kallioista ja varsin kapeaterassinen koko matkalta. Vesikasvilajisto ja rantojen kasvilajisto indikoivat dystrofista vettä (Kuva 10.). Vesi todettiin hyvin ruskeaksi. Kuva 9. Nuorta ClT- ja VT -männikköä pohjoiseen kuvattuna. Taustalla näkyy Kykjärvi. Kuva 10. Eteläisen suunnittelualueen dystrofista rantaa pohjoiseen päin kuvattuna. Alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Uhanalaisia tai rauhoitettuja kasvilajeja ei todettu. Alueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa.

7 3. Messijärvi (LIITTEET, Kartta 2.) Messijärven suunnittelualue käsittää Messijärven pääaltaan pohjois- ja itärannat rantametsineen. Pohjoisrannan maisemaprofiili on hyvin maltillinen, ja osa rantametsistä on soistunut. Paikallistie kulkee pohjoisrannan kautta rantaa sivuten. Messijärven pohjoisranta käsittää pienen kallioniemen ja sen kahden puolen olevat lahdet ja niiden rantametsät. Kallioniemen länsipuolen lahti on matala, osin ruohottunut ja kivinen (Kuva 11.). Niemen itäpuolen lahti on hieman syvempi, suojainen pieni poukama, jonka rannat ovat osin ajomaata ja poukamassa on yleinen veneranta (Kuva 12.). Molemmat lahdet ovat mutapohjaisia ja vesi on hyvin ruskeaa. Rantojen kasvilajisto ja vesikasvilajisto indikoi dystrofisuutta. Taustan metsät todettiin puustoltaan keski-ikäisiksi talousmetsiksi. Ojitetut notkelmat todettiin kuusivaltaisiksi lehtokorviksi, muutoin alueen metsät todettiin mäntymetsiksi (MT-kankaita). Itäpuolen lahden rantametsien kenttäkerros indikoi lehtoa (ORT). Lahtia erottavan kallioniemen kärki todettiin VT-männiköksi, osin ClT-männiköksi (Kuva 13.). Niemen kärki on maisemallisesti merkittävä. Kuva 11. Niemen länsipuolen matalaa lahtea niemen kärjestä kuvattuna. Maisema on loivaprofiilinen. Kuva 12. Niemen itäpuolen pieni lahti niemen kärjestä kuvattuna. Kuva 13. Pohjoisrannan MT-kangasta niemen kärkeä kohti kuvattuna. Kuva 14. Messijärven pohjoisrannan kallioniemi venerannasta kuvattuna.

8 Alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Uhanalaisia tai rauhoitettuja kasvilajeja ei todettu. Alueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Pohjoisrannan pienen kallioniemen kärki on maisemallisesti merkittävä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa (Kuva 14.) (LIITTEET, Kartta 2.). Messijärven itäranta on varsin suoraa, kivistä harjusorarantaa (Kuva 15.), jonka eteläosassa on kaksi kallioniemeä ja rantaan kiinni maatunut luoto, jotka aiheuttavat rantaviivan polveilua. Niemien välissä olevat lahdelmat ovat saraikkoisia ja varsin matalia (Kuva 16.). Lahdelmiin laskee korpinotkelmia pitkin virtaavat ojitetut purot (Kuva 17.). Eteläosan kallioniemet ovat maisemallisesti merkittäviä (Kuva 16.). Rannat ovat varsin kapeaterassisia ja pienet lahdelmat ovat matalia. Vesikasvilajisto ja rantojen kasvilajisto indikoivat avoimella rannalla dys-oligotrofista ja lahdelmissa dystrofista vettä. Vesi todettiin hyvin ruskeaksi. Rantametsät ovat varsin jyrkkärinteisiä ja kallioisia (Kuva 18.). Puusto alarinteillä on monin paikoin kuusivaltaista mutta ylempänä rinteessä mäntyvaltaisia (MT -kankaita). Mäkien lakialueet todettiin mäntyä ja kuusta kasvaviksi tuoreiksi kankaiksi (MT) (Kuva 19.). Vain kaikkein korkeimpien mäkien lakikalliot todettiin mäntyä kasvaviksi VT-kankaiksi. Todetut ClT -kankaat olivat pienialaisia. Syvimpien notkelmien kenttäkerros indikoi lehtokorpea, notkot todettiin ojitetuiksi. Puusto alueella todettiin keski-ikäiseksi, paikoin on tehty pienialaisia hakkuita (Kuva 20.). Alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Uhanalaisia tai rauhoitettuja kasvilajeja ei todettu. Alueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Itärannan eteläosan kaksi kallioniemeä ovat maisemallisesti merkittäviä, jonka vuoksi ne tulisi jättää nykytilaansa (Kuva 16.) (LIITTEET, Kartta 2.). Kuva 15. Messijärven itäranta on varsin suoraa pohjoisosastaan (dys-oligotrofista rantaa). Kuva 16. Itärannan eteläosan kallioniemet ja niiden väliin jäävä dystrofinen, matala lahti.

9 Kuva 17. Syvimpien notkelmien ojitettua korpea Messijärven itärannalla. Kuva 18. Jyrkkää rinnemetsää Messijärven itärannalla (MT -kangasta). Kuva 19. Itärannan mäkien lakialueen tyyppimetsää (MT, alarinteillä myös OMT). Kuva 20. Messijärven itärannan pienialaisia hakkuita (osin soistunutta MT-kangasta). 4. Lammassaari (LIITTEET, Kartta 3.) Lammassaari on kallioinen, profiililtaan varsin loivapiirteinen saari, joka on osa luode-kaakko - suuntaista kalliosaarien sarjaa. Saaren pohjoispää kuuluu suunnittelualueeseen. Saaren keskiosat ovat kallioista ja kivistä harjusoramaata. Korkeuserot ovat pieniä, vain koillisrannan yksittäinen kalliokumpare kohoaa selvästi muuta maisemaa korkeammalle. Lammassaaren pohjoisranta on matalaa ja kivistä ja pienien silokallioniemekkeiden ansiosta rantaviiva polveilee voimakkaasti. Koillis- ja lounaisrannalla on pieni luoto lähellä rantaa (Kuva 24.). Lammassaaren erottaa Lammasniemestä vain kymmenisen metriä leveä, matala ja ruohottunut salmi (Kuva 21.). Saaren pohjoisosan metsät ovat nuorta mäntyvaltaista tuoretta kangasta (MT). Koillisrannan kalliokumpareella ja paikoin rantakallioilla oli todettavissa myös ClT -männikköä (Kuva 22.). Kivisten, osin melko matalien rantojen rantalajisto sekä vesikasvilajisto indikoivat oligotrofista ja

10 suojaisissa paikoissa dys-oligotrofista vettä (Kuva 23.). Suunnittelualueen vesi todettiin ruskeaksi. Alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Uhanalaisia tai rauhoitettuja kasvilajeja ei todettu. Alueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Kuva 21. Lammassaaren ja Lammasniemen välinen kapea ja matala salmi luotoineen ja kareineen. Kuva 22. ClT -männikköä rantakalliolla, saaren sisäosien nuoret mäntymetsät ovat MT -kangasta. Kuva 23 Rantalajisto indikoi dys-oligotrofista vettä. Kuva 24. Lounaisrannan pieni kallioluoto lähellä saaren rantaa. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Lammassaaren pohjoispään kapea salmi luotoineen tulisi jättää kapeana vesialueen ja maisemallisesti merkittävänä nykytilaansa (Kuva 21.) (LIITTEET, Kartta 3.). Lounaisrannan kallioluoto ja sitä vastaava saaren ranta tulisi jättää nykytilaansa maisemallisesti merkittävänä ja kapeana vesialueena (Kuva 24.) (LIITTEET, Kartta 3.).

11 5. Mustasaari (LIITTEET, Kartta 4.) Jokiniemenselän Mustasaari on kalliosaari, jota peittää kivinen harjusora. Saaren länsiranta on varsin suoraa harjusorarantaa, paikoin jopa hieta- ja hiekkapohjaista rantaa (Kuva 25.). Rantaterassi on muutamien metrien levyinen syveten reunastaan varsin jyrkästi. Pohjois- ja itäranta ovat kallioniemien kirjomaa kivistä ja lohkareista rantaa (Kuva 26.). Niemien väliset pienet poukamat ovat matalia, jotkut hiekkapohjaisia ja jotkut mutapohjaisia lahden kapeudesta riippuen (Kuva 27.). Mustasaaren eteläpäässä on metsäinen kallioluoto, joka on maatumassa Mustasaareen kiinni (Kuva 28.). Saaren keskiosat ovat kivistä ja kalliosta maaperää, jonka humuskerros on ohut. Saaren alava pohjoispää on soinen ja paikoin jopa hieman multava. Kuva 25. Mustasaaren suoraa länsirantaa. Ranta on paikoin kivistä harjusoraa, paikoin hiekkaa. Kuva 26. Mustasaaren itärannan korkea, maisemallisesti merkittävä rantakallio. Kuva 27. Hiekkapohjaista itärantaa lähellä saaren pohjoiskärkeä. Kuva 28. Mustasaaren eteläpäähän on maatumassa kiinni kallioluoto kalliomänniköineen.

12 Saaren keskiosien metsät ovat nuorta tai korkeintaan keski-ikäistä, harvennettua männikköä (MT, korkeimmilla kallioilla VT ja ClT) (Kuva 29.). Saaren pohjoisosan alavalla ja kostealla maalla todettiin koivu mäntyä runsaammaksi ja kenttäkerros indikoi lehtomaisuutta (joukossa todettiin mm. rannoille tyypillistä lajistoa). Saaren eteläosa on paksumman harjusorakerroksen peittämä, jonka vuoksi eteläosan mäntymetsät todettiin CT- ja VT -kankaiksi (Kuva 30.). Rantojen kasvilajisto ja vesikasvilajisto indikoivat oligotrofisuutta. Eteläpään suojaisen, mutapohjaisen lahden ja kapean salmen lajisto indikoi dystrofista vettä. Kuva 29. Harvennettua MT-sekametsää saaren keskiosassa. Taustalla ClT -kalliometsää. Kuva 30. Mustasaaren eteläosa on harjumaista kuivaa kangasta (CT ja VT). Alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Uhanalaisia tai rauhoitettuja kasvilajeja ei todettu. Alueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Saaren eteläkärjen metsäinen luoto salmineen tulisi jättää nykytilaansa maisemallisesti merkittävänä (LIITTEET, Kartta 4.). Saaren pohjoiskärjen niemen kärki tulisi jättää nykytilaansa maisemallisesti merkittävänä (kansikuva) (LIITTEET, Kartta 4.). Saaren itärannan kallioniemi tulisi jättää nykytilaansa maisemallisesti merkittävänä (Kuva 26.) (LIITTEET, Kartta 4.).

13 6. Pitkäpohjanlahti (LIITTEET, Kartta 5.) Pitkäpohjanlahti on matala, hiekkapohjainen lahti, jonka alavilla rannoilla oli todettavissa hieman soistumia. lahden vesikasvilajisto indikoi oligotrofisuutta (mm. runsaasti nuottaruohoa), mutta rantavyöhykkeessä oli todettavissa myös rämeen lajistoa ja lahdella oli harvana kasvustona todettavissa mm. järviruokoa ja rantaluikkaa (Kuva 31.). Lahden perukan kuusta kasvava kangaskorpi on ojitettu ja perukan kautta kulkee paikallistie. Lahden itärantaa rajaa maisemallisesti merkittävä kallioniemi (Kuva 32.). Alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Uhanalaisia tai rauhoitettuja kasvilajeja ei todettu.. Alueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Kuva 31. Pitkäpohjanlahti lahden länsirannalta kuvattuna. Kuva 32. Pitkäpohjanlahden itärannan kallioniemi lahden perukasta kuvattuna. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Lahden itärannan kallioniemi on maisemallisesti merkittävä ja tulisi jättää nykytilaansa (Kuva 32.) (LIITTEET, Kartta 5).

14 Tampereella 23.10. 2016 Jouko Sipari Jouko Sipari tmi Katajikonkatu 1 F 19 33820 Tampere jouko.sipari@saunalahti.fi p. 040-70 44 750

LIITTEET 15

16

17

18

19