Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko (Seutu- ja yhdystiet)

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko (Seutu- ja yhdystiet) Sisäisiä julkaisuja 2/2005

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko (Seutu- ja yhdystiet) Sisäisiä julkaisuja 2/2005 TIEHALLINTO Kouvola 2005

Valokuvat: Olli Penttinen, Rismo Virpimaa ja Erkki Vaahtersalo ISSN 1457-991X TIEH 4000441 Verkkojulkaisu pdf (www.tiehallinto.fi/julkaisut) ISSN 1458-1561 TIEH 4000441-v Edita Prima Oy Helsinki 2005 Julkaisua myy / saatavana: Kaakkois-Suomen tiepiiri Puhelin 0204 22 11 Tiehallinto KAAKKOIS-SUOMEN TIEPIIRI Kauppamiehenkatu 4 45100 KOUVOLA Puhelinvaihde 0204 22 11, faksi 0204 22 6215

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko, kehittämissuunnitelma. Kouvola 2005. Tiehallinto, Kaakkois-Suomen tiepiiri. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 2 / 2005. 68 s. + liitt. 10 s. ISSN 1457-991X, TIEH 4000441 Asiasanat: vähäliikenteiset tiet, seututiet, yhdystiet, reitit, luokitukset, kehittäminen, Kaakkois-Suomen tiepiiri Aiheluokat: 10; 30 TIIVISTELMÄ Laadittu Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteisen tieverkon kehittämissuunnitelma käsittelee tiepiirin seutu- ja yhdysteiden (maantiet ja paikallistiet) tienpidon kehittämistä. Suunnittelutyön tavoitteena oli laatia tiepiirin alemmalle tieverkolle merkitsevyysluokitus ja jakaa tiet merkittävyyden perusteella eri luokkiin. Tavoitteena oli myös määrittää ja priorisoida merkitsevyysluokitusta hyväksikäyttäen ne parannettavat tiet ja sillat, jotka maaseutualueiden kehittämisen ja elinkeinoelämän kuljetusten kannalta ovat kiireisimpiä. Suunnitelman tavoitteena oli myös saada uusia tarkastelumenetelmiä tiepiirin vähäliikenteisen tieverkon tienpidon ohjelmointiin (hoito, ylläpito- ja peruskorjaukset). Tarkasteltavasta tiepiirin alemmasta tieverkosta rajattiin pois liikennemäärältään vilkkaat KVL yli 3 000 ajon/vrk tiet ja taajamatiet. Rajatun tiepiirin alemman yleisen tieverkon pituudeksi jäi 7 293 kilometriä, joista seututeitä oli 1 375 kilometriä (19 %) ja yhdysteitä 5 918 kilometriä (81 %). Rajatun alemman tieverkon osuus oli 96 % tiepiirin alemmasta tieverkosta. Työn alussa tehtiin laajat kyselyt, joilla selvitettiin suunnittelualueen elinkeinoelämän kuljetustarpeita, kuljetusmääriä ja -reittejä sekä kuljetusten säännöllisyyttä. Kyselyt kohdistettiin kaikille suunnittelualueen kunnille sekä alueen tavaraliikennetoimijoille. Lisäksi työn aikana haastateltiin tiepiirin tiemestareita kuntoon ja hoitoon liittyvistä asioista. Muita lähtötietoja olivat eri lähteistä saadut paikkatiedot. Merkitsevyysluokituksen määrittelemiseksi muodostettiin alemman tieverkon tietokanta, jonka pohjana olivat tierekisterin ominaisuustiedot. Suunnittelutyön tuloksena saatiin määritettyä alemmalle tieverkolle 5- portainen merkitsevyysluokitus, jota käytettiin tieverkon kehittämistoimenpiteiden määrittelyn pohjana. Teiden ja siltojen parantamistarve määritettiin Tiehallinnon kuntorekisterien perusteella. Kuntotietoihin yhdistettiin tieosien merkitsevyysluokitustieto, jolla määritettiin teiden ja siltojen parantamisen keskinäinen kiireellisyys. Kehittämistoimenpiteinä on tarkasteltu hoitoa, ylläpitoa ja peruskorjauksia. Kehittämisohjelman toimenpiteet on jaettu eri kiireellisyysluokkiin. Kiireisimmin parannettavia ovat ylimpiin merkitsevyysluokkiin sijoittuvat huonokuntoiset tiet ja sillat, joilla on myös eniten elinkeinoelämän säännöllisiä kuljetuksia. Vaikutustarkastelun perusteella voidaan todeta, että merkitsevyysluokitus tukee maakuntien aluerakenteen kehittämistavoitteita. Tarkasteluperiaate tukee liikkumisen alueellista tasa-arvoa asettaessaan eri maakunnissa sijaitsevat merkittävyydeltään samanarvoiset tieosat keskenään samanveroiseen asemaan. Lisäksi merkitsevyysluokitus tukee elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja kehittymismahdollisuuksia. Merkitsevyysluokitus suuntaa parantamistoimenpiteet henkilö- ja tavaraliikenteen vilkkaimmille reiteille, mikä tukee toimivia kuljetusketjuja ja aluerakenteen kehittämisen kannalta merkittävimpiä elinkeinoaloja. tuo esille konkreettiset alemman tieverkon parantamistarpeet ja toimenpiteiden rahoitustarpeen.

ESIPUHE Alempiasteisen tieverkon kehittäminen on erittäin tärkeää sekä maaseutualueiden elinvoimaisuuden säilyttämiseksi että elinkeinoelämän kuljetuksille. Siksi Kaakkois-Suomen tiepiirissä nähtiin tarpeelliseksi käynnistää erillinen suunnitelma tiepiirin alempiasteisten teiden kehittämisestä. Merkitsevyysluokitus on tehty pääasiassa tiepiirin alemman yleisen tieverkon parantamisen ohjelmointityökaluksi. Merkitsevyysluokitusta voidaan hyödyntää tiepiirin tienpidon ohjelmoinnin lisäksi myös muussa tienpidon suunnittelussa, kuten esimerkiksi kunnossapidon alueurakoiden hoito- ja ylläpitotoimenpiteiden kohdentamisessa. Lisäksi merkitsevyysluokitusta voivat alueen maakuntaliitot hyödyntää alueensa maankäytön suunnittelussa. antaa pohjan myös tarkemmalle seutu- ja yhdystieverkon tiekohtaiselle jatkosuunnittelulle. Alempiasteisen tieverkon kehittämissuunnitelma on laadittu Kaakkois- Suomen tiepiirin johdolla. Suunnittelua varten perustettuun työryhmään ovat kuuluneet: Tiehallinnon Kaakkois-Suomen tiepiiristä Yrjö Pilli-Sihvola, Timo Järvinen, Juha Laamanen, Jyrki Karhula, Kari Halme, Matti Oinas, Rainer Vikman ja Pasi Halttunen Etelä-Savon maakuntaliitosta Heikki Rintamäki, Etelä-Karjalan liitosta Marjo Wallenius ja Kymenlaakson liitosta Riitta Kallström Kaakkois-Suomen TE-keskuksesta Pentti Simola. Työtä on ollut tekemässä pääkonsulttina Plaana Oy, jossa projektipäällikkönä on toiminut Juha Raappana sekä suunnittelijoina Aapo Anderson ja Risto Mäki. Lisäksi työhön ovat alikonsultteina osallistuneet Linea Konsultit Oy:stä Antti Meriläinen, Inframan Oy:stä Vesa Männistö sekä Tieliikelaitoksesta Ari Kalliokoski, Arto Ahonen ja Heljä Aarnikko. Kouvolassa tammikuussa 2005 Tiehallinto Kaakkois-Suomen tiepiiri

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko 7 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 9 2 TYÖN TAUSTA JA TAVOITTEET 10 3 SUUNNITTELUALUE JA SUUNNITTELUKOHDE 11 4 LÄHTÖTIEDOT 13 5 TAVOITTEET 14 5.1 Tiepiirin tienpidon tavoitteet 14 5.2 Maakuntaliittojen alemman tieverkon tavoitteet 14 6 NYKYTILA JA MUUTOSPAINEITA 16 7 TOIMINTAYMPÄRISTÖ 17 7.1 Aluerakenteen kehittäminen ja alempiasteinen tieverkko 17 7.2 Alueen väestön kehitys vuosina 1990 2002 19 7.3 Muuttoliike 19 7.4 Työpaikkamäärän kehitys ja toimialat 19 7.5 Työssäkäynti 20 7.6 Matkailu 20 7.7 Rajaliikenne ja rajanylityspaikat 21 8 TIEVERKKO JA LIIKENNE 22 8.1 Yleiset tiet 22 8.2 Alemman tieverkon rajaus 22 8.3 Liikenne 23 8.4 Alemman tieverkon teiden ja siltojen kunto 24 8.5 Alemman tieverkon hoito ja ylläpito 26 8.6 Tienkäyttäjätyytyväisyys 31 9 MERKITSEVYYSLUOKITUKSEN LÄHTÖTIEDOT 33 9.1 Kyselyt 33 9.2 Paikkatiedot ja rekisterit 34 9.3 Muut erillisselvitykset 34 10 MERKITSEVYYSLUOKITUS 35 10.1 Minimipalvelutason ja peruspalvelutason määritys 35 10.2 Merkitsevyysluokitusmenetelmä ja luokitusperusteet 35 10.3 Merkitsevyysluokituksen rajattu alempi tieverkko 36 10.4 Merkitsevyysluokituksen tietokanta 36 10.5 Merkitsevyysluokituksen päätekijät ja niiden painotus 37

8 Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko 10.6 Herkkyystarkastelut 38 10.7 Merkitsevyysluokat 1-5 39 11 PARANTAMISTARVE JA PARANTAMISEN KIIREELLISYYS 42 11.1 Päällystettyjen teiden parantaminen 42 11.2 Sorateiden parantaminen 44 11.3 Siltojen parantaminen 49 11.4 Sorapintausten (SOP) purkaminen 52 12 MUUTOKSET HOIDON TASOON JA YLLÄPITOON 53 13 KEHITTÄMISSUUNNITELMA 56 13.1 Yleistä 56 13.2 Rahoitustarkastelu 58 14 VAIKUTUKSET 59 14.1 Rajattu tieverkon osa tarkastelun kohteena 59 14.2 Merkitsevyysluokituksen perusteet suhteessa aluerakenteen kehittämistavoitteisiin 59 14.3 Merkitsevyysluokituksen vaikutukset 60 14.4 Hoidon muutosten vaikutukset 62 14.5 Merkitsevyysluokitus Kaakkois-Suomen kehittämistavoitteiden näkökulmasta 63 14.6 Rajaliikenteen tarpeisiin vastaaminen 64 14.7 Liikkumisen ja kuljetusten peruspalvelutaso 64 14.8 Ympäristö 64 14.9 Tiestön ja siltojen kunnon parantaminen 64 15 JATKOTOIMENPITEET 65 15.1 Luokituksen ja lähtötietojen hyödyntäminen jatkosuunnittelussa 65 15.2 Lisätarkastelutarpeet 65 15.3 Tietokannan ylläpito 66 16 LÄHDELUETTELO 67 17 LIITTEET 68

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko JOHDANTO 9 1 JOHDANTO Pääpaino yleisen tieverkon tienpidossa on ollut jo pitkään päätieverkon pidossa ja ennen kaikkea sen kehittämisessä. Tienpidon rahoituksen pienentyessä on pyritty ensisijaisesti turvaamaan päätieverkon tienpidon rahoitus. Tämän seurauksena alemman tieverkon tienpidon rahoitus on 1990-luvulta alkaen pienentynyt suhteellisesti enemmän kuin päätieverkon rahoitus. Alemman tieverkon kunto, etenkin yhdysteillä, on heikentynyt selvästi ja seututeiden päällystäminen on lähes kokonaan pysähtynyt. Vuodesta 2002 rahoitus on kuitenkin noussut 50 % ja kuntotavoitteet alittavien alempiasteisten teiden määrä on vähentynyt. Alemman tieverkon ongelmana on teiden huonokuntoisuus sekä ylläpidon ja hoidon ajoittainen huono taso. Teiden huonokuntoisuus Kaakkois-Suomen tiepiirissä ilmenee mm. kantavuuspuutteina, vaurioina, huonokuntoisina siltoina ja huonoina päällysteinä. Huonokuntoisuudesta kärsivät etenkin raskaat ajoneuvot. Varsinkin talvella monien alempiasteisten teiden hoidon taso koetaan ajoittain huonoksi. Teiden uraisuus, lumen heikko auraus ja liukkaus hankaloittavat tiellä liikkumista ja heikentävät turvallisuutta. Myös alempiasteisten teiden geometria on usein puutteellinen. Geometriapuutteiden poistoa ei kuitenkaan käsitellä tässä työssä. Seutu- ja yhdystieverkon merkitys on aivan keskeinen haja-asutusalueiden elinvoimaisuuden säilymiselle ja sen kehittymiselle. Haja-asutusalueiden pysyvä asutus, vapaa-ajan asutus (matkailu), maatalouden kuljetukset sekä metsäteollisuuden puuraaka-ainekuljetukset toimivat pitkälti alemman tieverkon varassa. Vanhusten kotihoito lisääntyy. Kuntien yhteistyö palveluiden tuottamisessa laajenee. Tienpitotoimia määritettäessä liikenteen luonne on alempiasteisilla teillä varsin usein liikenteen määrää tärkeämpi tekijä. Siksi on perusteltua pohtia alemman tieverkon asemaa, sen toimintalinjoja ja tienpidon suunnittelua uusista näkökulmista niin nykyisten kuin tulevienkin haasteiden pohjalta.

10 Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TYÖN TAUSTA JA TAVOITTEET 2 TYÖN TAUSTA JA TAVOITTEET Tiehallinnon asiakaslähtöisen tienpidon lähtökohtana ovat yhteiskunnan tarpeet ja tienkäyttäjien odotukset eri näkökulmista katsottuna. Tavoitteena on elinkeinoelämän toimintaedellytysten ja kilpailukyvyn edistäminen. Tienpitotoimenpiteillä pyritään turvaamaan myös alueiden tasapuolinen kehittyminen ja niiden elinvoimaisuuden turvaaminen. Asiakaslähtöistä toimintatapaa on kuvattu alla olevassa väyläpalveluiden suunnittelun kehikossa (kuva1)....ja erityyppisissä liikkumisympäristöissä...... löydetään tehokkaimmat Kaupunki- keinot liikennejärjestelmän Maaseutu seudut Päätiet parantamiseksi Kun tunnetaan tarpeet ja odotukset eri näkökulmista... Elinkeinoelämän kilpailukyky Ihmisten jokapäiväiset liikkumistarpeet Alueiden kehittyminen Yhteiskunnan tavoitteet (Ympäristö, turvallisuus, taloudellisuus) Vaikutetaan liikennetarpeeseen ja kulkutavan valintaan Tehostetaan olemassa olevan väylästön käyttöä Parannetaan olemassa olevaa väylästöä Isot laajennus- ja uusinvestoinnit Kuva 1. Tiehallinnon väyläpalveluiden suunnittelun kehikko. Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteisen tieverkon kehittämissuunnitelmatyön tavoitteena on muodostaa tiepiirin alempiasteiselle tieverkolle merkitsevyysluokitus, jota tarkastellaan alueen ja sen elinkeinoelämän kilpailukyvyn, ihmisten jokapäiväisen liikkumisen, alueiden kehittymisen ja yhteiskunnan tavoitteiden kannalta. Näkökulmina painotetaan elinkeinoelämän säännöllisiä tavaraliikenteen ja henkilöliikenteen kuljetuksia. Merkitsevyysluokitusta on tarkoitus käyttää apuvälineenä tiepiirin tienpidon ohjelmointiin ja tiehankkeiden priorisointiin. Työssä selvitetään myös alemman tieverkon kuntoon ja hoitoon liittyvät puutteet sekä määritetään parantamistarpeet. Merkitsevyysluokitukseen yhdistetään kuntotiedot ja laaditaan alemman tieverkon kehittämisohjelma. Merkitsevyysluokituksen ja kehittämisohjelman vaikutuksia peilataan tiepiirin ja alueen maakuntaliittojen asettamiin liikennettä ja tienpitoa koskeviin tavoitteisiin.

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko SUUNNITTELUALUE JA SUUNNITTELUKOHDE 11 3 SUUNNITTELUALUE JA SUUNNITTELUKOHDE Kaakkois-Suomen tiepiirin suunnittelualueella sijaitsee kolme maakuntaliittoa Etelä-Savo, Etelä-Karjala ja Kymenlaakso. Vuonna 2004 suunnittelualueella sijaitsi 46 kuntaa. Kunnista 12 sijaitsi Kymenlaakson liiton, 14 Etelä-Karjalan liiton ja 20 Etelä-Savon maakuntaliiton alueella. Vuoden 2004 alusta Etelä-Savon maakunnan alueella tapahtui kuntaliitos Pieksämäen maalaiskunnan, Virtasalmen ja Jäppilän kesken (kuva 2). Kuntaliitoksen seurauksena kunnan nimi on muuttunut Pieksänmaaksi. Suunnittelukohteena on Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko. Tieverkko käsittää yleisinä teinä toimivia seutu- ja yhdysteitä (kolmi-, neli- ja viisinumeroiset yleiset tiet). Valta- ja kantatiet (päätiet) sekä kadut ja yksityistiet eivät ole olleet mukana suunnittelussa. Seutu- ja yhdystieverkosta on rajattu selvityksen ulkopuolelle seuraavat tiet / tieosat: kuntakeskustojen taajamatiet / tieosat tiet / tieosat, joiden liikennemäärä on yli 3 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.

12 Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko SUUNNITTELUALUE JA SUUNNITTELUKOHDE Kuva 2. Suunnittelualueen päätieverkko, maakunnat ja kunnat.

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko LÄHTÖTIEDOT 13 4 LÄHTÖTIEDOT Suunnittelun lähtötietoina käytettiin tiepiirin yleisten teiden eri rekisteritietoja, muita paikkatietoja sekä kyselyistä ja selvityksistä saatuja lähtötietoja. Kaakkois-Suomen tiepiirin alempi tieverkko ja tieverkon ominaisuustiedot sekä keskimääräiset vuorokausiliikennemäärät selvitettiin tiepiirin tierekisteristä. Alemman tieverkon ja siltojen kuntotiedot selvitettiin tiepiirin kuntorekistereistä (pms-, kurre-, sora- ja siltarekisteri). Tiestön kuntotila perustuu pääosin vuoden 2004 alun tilanteeseen (mittaukset 2003, yleistiedot 1.1.2004). Kuntomittauksia ja sillantarkastuksia tehdään tiepiirissä jatkuvasti ja lisäksi toteutetut ylläpito- ja korvausinvestointitoimet muuttavat tieverkon kuntotilaa ja hanke-ehdokkaiden listoja. Näin ollen laskelmat on syytä päivittää esimerkiksi kerran vuodessa (helmi-maaliskuussa), kun kuntotila ja muut kirjaukset on päivitetty rekistereihin. Työssä hyödynnettiin mm. seuraavia lähtötietoja: Väestörekisterikeskuksen vuoden 2002 rakennus- ja huoneistorekisterin (rhr) paikkatietoja Maakuntaliittojen käytössä olevia yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) paikkatietoja Ympäristökeskusten paikkatietoja sekä Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) maatilarekisterin paikkatietoja. Suunnittelualueen maakuntien ja kuntien väestömäärät, väestön kehityshistoria ja väestöennusteet selvitettiin tilastokeskuksen rekistereistä. Lisäksi lähtötietoina käytiin läpi maakuntaliittojen maakuntasuunnitelmat ja niissä esitetyt maakuntaohjelmat sekä liikennestrategiat alemman tieverkon osalta.

14 Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TAVOITTEET 5 TAVOITTEET 5.1 Tiepiirin tienpidon tavoitteet Hoitoon ja ylläpitoon kohdistettavat lisäpanostukset korvataan karsimalla laajennusinvestointeja. Oletuksena on, että tiepiirin perustienpidon rahoitustaso ei nouse, vaan rahoitus pysyy 55 60 miljoonan euron vuositasolla. Kaakkois-Suomen tiepiirin Toiminta- ja taloussuunnitelmassa (TTS 2004 2007) esitetään seuraavia tavoitteita ja lähtökohtia erityisesti alemman tieverkon osalta. Talvihoidossa palvelutasoon ei tehdä merkittäviä muutoksia. Seututeillä on tyydyttävät ja yhdysteillä vähintäänkin riittävät ajoolosuhteet. Tiestön hoitotasoa parannetaan TTS -kaudella kohdekohtaisesti täsmätoimenpiteillä. Varmistetaan jokapäiväisten toimintojen edellyttämä liikennöinti. Pohjavesialueilla hoitotaso voi muuttua, mutta liikenteen toimivuus ja turvallisuus varmistetaan muilla keinoilla. Sorateiden hoidossa pyritään TTS kaudella nykyistä hieman parempaan tasoon. Päällystettyjen teiden kunto säilytetään vuoden 2002 tasolla. Jatketaan runkokelirikkokohteiden systemaattista korjaamista likimain viime vuosien laajuudessa. Siltojen korjauksen ja uusimisen rahoitusta on jo lisätty ja TTS kaudella panostusta kasvatetaan edelleen. 5.2 Maakuntaliittojen alemman tieverkon tavoitteet Maakuntasuunnitelmissa osoitetaan maakuntien tavoiteltu kehitys 20-30 vuodeksi eteenpäin. Maakuntasuunnitelmat toimivat myös lähtökohtina maakuntaohjelmille, joissa suunnataan lähitulevaisuuden kehittäminen (3-5 vuotta). Etelä Savon maakunta Tulevaisuuden tavoitteena on säilyttää taajamat ja kylät toimivina ja taloudellisina työ- ja asuinympäristöinä. Maakuntasuunnitelmassa kehittämistavoite alemman tieverkon osalta on, että se on jatkuvasti käyttökelpoinen. (Etelä- Savo 2020, Maakuntasuunnitelma). Alemman tieverkon palvelutasoon kohdistuu merkittäviä odotuksia. Sorateiden runkokelirikkokohteiden korjaamista ja alemman tieverkon hoitotason parantamista pidetään tärkeänä (Etelä- Savo 2006, Maakuntaohjelma 2003-2006). Etelä-Savon liikennejärjestelmästä alempaan tieverkkoon liittyy tavoite: Edistetään ja tuetaan maaseutuun ja matkailuun tukeutuvien elinkeinojen elinvoimaisuutta ja hajaasutusalueen väestön peruspalvelujen saatavuutta turvaamalla liikenneväylien ja -palvelujen peruspalvelutaso.

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TAVOITTEET 15 Etelä-Karjalan maakunta Laatukäytävän ulkopuolella sijaitseville alueille ei lisätä asumista tukevia lähipalveluja vaan pyritään takaamaan palvelujen saatavuus (Etelä-Karjalan kasvukeskuksen maankäyttöstrategia, 2003). Päätoimisen maataloustuotannon oheen kehitetään rinnakkaiselinkeinoja. Taajamien läheisen maaseudun arvioidaan vahvistuvan ja syvälle maaseudulle muodostuvan asumistyhjiöitä (Etelä-Karjalan maakuntasuunnitelma 2030). Matkailu ja hyvinvointipalvelut nähdään merkittävänä elinkeinoalana tulevaisuudessa Etelä- Karjalan alueella. Alemman tieverkon kuntoa tulisi nostaa alueellisen kehityksen tasapainottamiseksi. Kunnostushankkeiden priorisointia pidetään tärkeänä (Etelä- Karjalan maakuntasuunnitelma 2020, Etelä-Karjalan liikennestrategia). Tärkeänä pidetään alemman tieverkon kehittämistä elinkeinoelämän näkökulmasta. Etelä-Karjalan liikennejärjestelmästä alempaan tieverkkoon liittyy tavoite: Maaseutuun tukeutuvia elinkeinoja edistetään ja tuetaan kylien elinvoimaisuutta ja haja-asutusalueen peruspalvelujen saatavuutta kaikilla kulkutavoilla. Kymenlaakson maakunta Alemman tieverkon kunnossapitäminen on tärkeää asukkaiden kulkuyhteyksien ja puuhuollon turvaamiseksi sekä maatalouden sivuelinkeinojen tukemisessa (Kymenlaakson maakuntaohjelma 2003-2006). Kymenlaakson liikennejärjestelmässä on alempaan tieverkkoon liittyvinä tavoitteina: Turvataan alemman tieverkon ympärivuotinen liikennöitävyys ja turvallisuus erityisesti joukkoliikenteen kannalta tarpeellisilla väylillä. Toteutetaan toimenpiteitä, joilla edistetään joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä kunta- ja taajamakeskusten välisillä yhteyksillä. Turvataan elinkeinoelämän sujuvat yhteydet alueen sisällä ja pääliikennesuuntiin. Priorisoidaan liikennejärjestelmän kehittämistoimenpiteitä, jotka edistävät elinkeinoelämän sijoittumista alueelle. Otetaan huomioon matkailu- ja lomaliikenteen seudulliset kehittämistarpeet.

16 Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko NYKYTILA JA MUUTOSPAINEITA 6 NYKYTILA JA MUUTOSPAINEITA Alemman tieverkon teiden tienpidon haasteet tulevaisuudessa liittyvät niin Kaakkois-Suomen tiepiirissä kuin koko Suomessakin toisaalta maaseutualueiden ja toisaalta koko yhteiskunnan kehitykseen. Alemman tieverkon tienpitoon liittyviä keskeisiä kehitystrendejä ja muutospaineita ovat mm. seuraavat: Muuttoliike maaseutualueilta kaupunkeihin ja taajamiin jatkuu maakunnallisella ja paikallisella tasolla. Valtakunnan tasolla väestön keskittyminen muutamiin kasvukeskuksiin jatkuu. Väestö ikääntyy ja tienkäyttäjien ikäjakautuma muuttuu. Yli 64- vuotiaiden osuus koko väestöstä kasvaa tulevaisuudessa voimakkaasti erityisesti maaseutualueiden muuttotappiokunnissa. Maaseutualueiden palvelut (kaupat, pankit, postit) ja koulut vähenevät ja keskittyvät taajamiin ja kaupunkeihin. Palvelujen ja koulujen keskittymisen myötä liikkumisen tarve maaseutualueilla kasvaa. Saavutettavuuden merkitys korostuu. Maa- ja metsätalous keskittyy ja erikoistuu. Kuljetukset ovat muuttuneet aikaisempaa säännöllisemmiksi. Myös kuljetusten koko on kasvanut. Liikennemäärien kasvu alempiasteisilla teillä on vähäistä. Suurinta kasvu on taajamien läheisyydessä. Joillakin teillä ja tieosilla liikennemäärät tulevat vähenemään. Kasvukeskusten läheisyydessä työmatkapendelöinnin määrät kasvavat myös alempiasteisilla teillä. Informaatiotekniikan sovellukset liikenteessä lisääntyvät. Liikenteen ja kuljetusten ohjaus tehostuu.

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TOIMINTAYMPÄRISTÖ 17 7 TOIMINTAYMPÄRISTÖ 7.1 Aluerakenteen kehittäminen ja alempiasteinen tieverkko Suunnittelualue muodostuu kymmenestä seutukunnasta, jotka ovat: Kouvolan seutukunta, Kotka-Haminan seutukunta, Lappeenrannan seutukunta, Länsi-Saimaan seutukunta, Imatran seutukunta, Kärkikuntien seutukunta, Mikkelin seutukunta, Juvan seutukunta, Savonlinnan seutukunta ja Pieksämäen seutukunta. Kaupunkikeskuksia on kaikkiaan kymmenen (kuva 3). Etelä-Savon aluerakenne on hajautunut ja rakentuu kolmen kaupunkikeskuksen Mikkelin, Pieksämäen ja Savonlinnan sekä maaseututaajamien varaan. Loma-asutuksen määrä ja merkitys on suuri. Etelä-Savo on Suomen alkutuotantovaltaisimpia maakuntia. Maatilojen määrä on laskenut huomattavasti ja laskee vielä lähitulevaisuudessakin. Vuonna 1995 oli alueella 5100 maatilaa ja vuonna 2006 arviolta noin 3000 maatilaa. Alkutuotannolla on edelleen tulevaisuudessa merkittävä asema maakunnan alueella. Perusmaataloutta pyritään laajentamaan muihin elinkeinoihin yhä laajemmin (mm. metsät, maa- ja puutarhatalouden raaka-ainetuotanto, matkailu). Etelä-Karjalan aluerakennetta hallitsee ydinalue, jossa valtaosa maakunnan aktiviteeteista sijaitsee. Ydinalueeseen kuuluvat Lappeenrannan, Imatran ja Joutsenon (1.1.2005) kaupungit. Maakunnan aluerakenne on palvelu- ja tuotantosektorin kasvaessa keskittynyt yhä voimakkaammin ydinalueelle lisäten maakunnan kaksijakoista luonnetta. Kaupunkien lähellä erityisesti Taipalsaarella, Lemillä ja Ruokolahdella työssäkäynti kaupungeissa on merkittävässä kasvussa, mikä näkyy kuntien asukasmäärän myönteisenä kehityksenä. Maatilatalous muodostaa nyt ja tulevaisuudessa maaseudun runkoasutuksen. Tulevaisuudessa maatilojen määrän arvioidaan vähenevän ja yksikkökoon kasvavan. Vuonna 2001 oli alueella 2175 maatilaa ja vuonna 2030 arvioidaan olevan noin 1030 maatilaa. Päätoimisen maataloustuotannon oheen on kehitettävä rinnakkaiselinkeinoja, joita ovat esimerkiksi koneurakointi, puu- ja elintarvikkeiden jatkojalostus, maaseutumatkailu ja energian tuotanto. Taajamien läheisen maaseudun arvioidaan vahvistuvan ja syvälle maaseudulle muodostuvan asumistyhjiöitä. Etelä-Karjalan maakunnassa henkilöauto säilyy tulevaisuudessakin pääasiallisena liikkumisvälineenä, haja-asutusalueella henkilöauton rooli on hallitseva. Joukkoliikenteen tarjonta vaihtelee huomattavasti maakunnan eri osien välillä. Joukkoliikenteen keskeisillä käytävillä vuorotarjonta on riittävää esimerkiksi Lappeenrannan ja Imatran välillä. Merkittävässä osassa maakuntaa tarjotaan vain joukkoliikenteen vähimmäispalvelut. Kymenlaakson alueeseen kuuluu 12 kuntaa. Kotkan-Haminan seutu ja Kouvolan seutu muodostavat alueen toiminnalliset keskukset. Kymenlaakson tiiviin aluerakenteen vuoksi keskusten ja maaseudun vuorovaikutus on luontevaa ja sillä on maakunnassa jo pitkät perinteet. Kymenlaakso on maan parhaimpia maatalouden tuotantoalueita. Tuotannon taso ja osaaminen on maan korkeinta. Maaseudun asutuksen perusrunkona on maatalous, joka kytkeytyy aikaisempaa monipuolisemmin osaksi maaseutualueiden toimintoja. Kymenlaaksossa kuten muuallakin Kaakkois-

18 Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TOIMINTAYMPÄRISTÖ Suomessa maatilojen määrä vähenee. Vuonna 1995 alueella oli 3212 maatilaa ja vuonna 2004 noin 2475 maatilaa. Maatalous Kymenlaaksossa on muuttumassa aiempaa monivaikutteisemmaksi. Erilaisten kehittämismahdollisuuksien rinnakkainen olemassaolo on Kymenlaakson maaseutualueiden kehittämisessä lähtökohtana. Maaseudun elinvoimaisuuden turvaamiseksi edistetään elinkeinorakenteen monipuolistamista. Venäjän markkinoiden ja etenkin Pietarin läheisyys muodostavat sijaintiedun, jota hyödynnetään niin maa- ja metsätaloudessa kuin sivuelinkeinojen harjoittamisessa (elintarviketuotanto, matkailu). Kymenlaakson maaseudun roolissa painottuvat yhä enemmän ekologiset, sosiaaliset ja virkistykselliset painotukset johtuen osaksi loma-asutuksen määrän ja lomaasutukseen liittyvien aktiviteettien kasvusta sekä myös keskuksien asukkaiden yhä lisääntyvästä kiinnostuksesta maaseutuun. Kuva 3. Suunnittelualueen seutukunnat ja kunnat.

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TOIMINTAYMPÄRISTÖ 19 7.2 Alueen väestön kehitys vuosina 1990 2002 Suunnittelualueen väkiluku oli vuonna 2002 noin 486 000 eli noin 10 % koko maan väkiluvusta. Kymenlaakson maakunnan väkiluku oli vuonna 2002 noin 186 000, Etelä-Karjalan noin 137 000 ja Etelä-Savon noin 163 000. Väestömäärä on jakaantunut suhteellisen tasaisesti kaikkiin kolmeen maakuntaan. Suunnittelualueen väestömäärä on vuodesta 1990 vuoteen 2002 vähentynyt yli 23 000:lla (- 4,6 %). Vähenemistä on tapahtunut kaikissa maakunnissa. Koko maan väkiluku on vastaavana aikana jonkin verran lisääntynyt. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan suunnittelualueen väkiluku vähenee vuoteen 2030 mennessä yli 44 000:lla (- 9,1 %). Vähenemistä tapahtuu kaikissa maakunnissa, mutta vähenemä on suurinta Etelä-Savossa. Koko maan väkimäärän ennustetaan vastaavana aikana jonkin verran lisääntyvän. Verrattaessa suunnittelualueen ikäjakautumaa koko maahan voidaan todeta, että vuonna 2002 nuorten suhteellinen osuus on 16 % eli 2 %-yksikköä alhaisempi kuin koko maassa keskimäärin. Samoin työikäisten osuus 65 % on 2 %-yksikköä alhaisempia kuin koko maassa keskimäärin. Iäkkäiden suhteellinen osuus on 19 %, joka on 3 5 %-yksikköä suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Vuoden 2030 väestöennusteiden mukaan iäkkäiden suhteellinen osuus lisääntyy suunnittelualueella puolella. Suunnittelualueen iäkkäiden osuus lisääntyy vuoteen 2030 mennessä 19 -> 32 %:iin kun se koko maassa lisääntyy 15 -> 26 %:iin. 7.3 Muuttoliike Suunnittelualueen muuttotase oli negatiivinen (vähenemä 676 henkeä vuonna 2001). Maakunnista Kymenlaakson muuttotase on lievästi positiivinen, mutta Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon muuttotase on selvästi negatiivinen vuonna 2001. 7.4 Työpaikkamäärän kehitys ja toimialat Tilastokeskuksen vuoden 2001 tilaston mukaan suunnittelualueella oli noin 186 000 työpaikkaa (8 % kaikista koko maan työpaikoista). Suunnittelualueen kokonaistyöpaikkamäärä on kasvanut noin 6 % (noin 10 400 työpaikkaa) vuosina 1993 2002. Alueen työpaikkaomavaraisuus oli 97 % vuonna 2001. Vuonna 2001 toimialoittain tarkasteltuna 62 % suunnittelualueen työpaikoista kuului palvelusektoriin, 30 % jalostustoimintaan ja 8 % oli alkutuotannon työpaikkoja.

20 Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TOIMINTAYMPÄRISTÖ 7.5 Työssäkäynti Suunnittelualueen merkittävimmät työssäkäyntialueet ovat Kotkan ja Kouvolan-Kuusankosken työssäkäyntialueet Kymenlaaksossa, Lappeenrannan ja Imatran työssäkäyntialueet Etelä-Karjalassa sekä Mikkelin, Pieksämäen ja Savonlinnan työssäkäyntialueet Etelä-Savossa. Kymenlaaksossa Valkealasta ja Anjalankoskelta Kouvolan-Kuusankosken alueelle suuntautuu merkittävä päivittäinen työssäkäyntivirta (600-1000 työssäkävijää). Myös Iitistä käy päivittäin Kouvolan-Kuusankosken alueella noin 200 työssäkävijää. Kotkan ja Haminan välillä liikkuu päivittäin 700-900 työssäkävijää kumpaankin suuntaan. Lisäksi lähikunnista (Pyhtää, Anjalankoski) Kotkaan suuntautuva työssäkäyntivirta on merkittävä. On myös huomattava, että maakunnan pohjois- ja eteläosien (Kouvolan ja Kotkan seutujen) välillä käy päivittäin noin 300 työssäkävijää kumpaankin suuntaan. Etelä-Karjalan suurimmat sisäiset työssäkäyntivirrat (noin 900 päivittäistä työssäkävijää) ovat Lappeenrannan ja Taipalsaaren sekä Imatran ja Ruokolahden välillä. Myös Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran väliset päivittäiset työssäkäyntivirrat ovat varsin suuria (300-700 työssäkävijää). Etelä-Savossa Mikkelin työssäkäyntialueella päivittäiset työssäkäyntivirrat Ristiinasta, Juvalta, Mäntyharjulta ja Hirvensalmelta Mikkeliin ovat varsin merkittäviä (200-400 työssäkävijää). Pieksämäen työssäkäyntialueella Pieksämäen maalaiskunnan ja kaupungin väliset päivittäiset työssäkäyntivirrat molempiin suuntiin ovat varsin suuria (600-800 työssäkävijää). Savonlinnan työssäkäyntialueella työssäkäyntivirrat olivat hieman pienempiä lukuun ottamatta Kerimäen ja Savonlinnan välistä pendelöintiä (noin 600 työssäkävijää). Lisäksi Joroisista kävi päivittäin maakunnan ulkopuolella Varkaudessa töissä noin 600 henkeä. 7.6 Matkailu Suunnittelualueen merkitys koko Suomen matkailussa on erittäin merkittävä. Suunnittelualueella on kesämökkejä noin 80 000 kpl ja niiden osuus yli 17,5 % koko maan kesämökeistä. Kesämökeistä yli puolet sijaitsee Etelä- Savossa. Suunnittelualueen majoitusliikkeiden yöpymisvuorokausien määrä oli noin 1,15 miljoonaa vuonna 2003 käsittäen vajaa 10 % kaikista Suomen majoitusliikkeiden yöpymisistä. Kävijämääriltään alueen merkittävimmät matkailukohteet vuonna 2002 olivat: Imatran kylpylä (noin 238 000 kävijää) Tykkimäen huvipuisto Kouvolassa (noin 190 000 kävijää) Valamon luostari Heinävedellä (noin 160 000 kävijää) Kotkan Meripäivät (noin 150 000 kävijää) Kenkävero Mikkelissä (noin 118 000 kävijää) Olavinlinna Savonlinnassa (noin 117 000 kävijää).

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TOIMINTAYMPÄRISTÖ 21 7.7 Rajaliikenne ja rajanylityspaikat Kaakkois-Suomen tiepiirin alueella on yhteensä seitsemän 7 rajanylityspaikkaa. Niistä kolme, Vaalimaa, Nuijamaa, Imatra ovat kansainvälisen tieliikenteen rajanylityspaikkoja. Näille rajanylityspaikoille johtavat tiet ovat valta- ja kantateitä. Vainikkalan rajanylityspaikka Lappeenrannassa on kansainvälisen rautatieliikenteen rajanylityspaikka. Sille johtavat tieyhteydet ovat seutu- ja yhdystietä. Parikkalan ja Uukuniemen tilapäisen liikenteen rajanylityspaikoille johtavat tieyhteydet ovat yhdysteitä. Vainikkalan rajanylityspaikka on rautatieylitys, mutta rajalle on runsaasti liikennettä johtuen tavaraterminaaleista ja tullista rajan pinnassa. Vainikkala on tärkeä linkki Suomen ja IVY-maiden välisessä kaupassa. Vainikkala on tärkein rautatieliikenteen rajanylityspaikka Suomen ja Venäjän välillä. Vainikkalan liikenne perustuu rautatiekuljetusten ja maantiekuljetusten yhdistämiseen niin vienti- kuin tuontisuunnissa. Tiehallinnolla on tavoitesuunnitelmissa uuden tieyhteyden rakentaminen välille mt 387 Vainikkala (Vainikkala-Simola). Tämä uusi tieyhteys on myös Etelä-Karjalan liikennestrategiassa sekä seutukaavassa.

22 Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TIEVERKKO JA LIIKENNE 8 TIEVERKKO JA LIIKENNE 8.1 Yleiset tiet Kaakkois-Suomen tiepiirin koko yleisen tieverkon pituus vuonna 2003 oli 8 968 km. Näistä valta- ja kantatietä oli yhteensä 1 384 km (15 %) sekä loput seutu- ja yhdysteitä yhteensä 7 584 km (85 %). Taulukko 1 Kaakkois-Suomen tiepiirin yleisten teiden toiminnallinen luokitus ja tiepituudet (Lähde: Tiefakta 2003). Päätiet Alempi tieverkko Tieluokka Valtatie Kantatie Seututie Yhdystie Yht. km pituus (km) 1 096 288 1 499 6 085 8 968 % osuus 12 % 3 % 17 % 68 % 100 % 8.2 Alemman tieverkon rajaus Laadittu kehittämissuunnitelma käsittelee Kaakkois-Suomen tiepiirin hajaasutusalueen seutu- ja yhdysteitä. Seutu- ja yhdystieverkosta on rajattu pois taajamatiet ja ne tiet, joiden liikennemäärä KVL on yli 3 000 ajon/vrk. Rajattua tiepiirin alempaa seutu- ja yhdystieverkkoa on suunnittelussa mukana yhteensä 7 293 kilometriä. Näistä oli seututeitä 1 375 kilometriä (19 %) ja suurin osa yhdysteitä 5 918 kilometriä (81 %). Rajatun alemman tieverkon osuus on 96 % koko tiepiirin vuoden 2003 alemmasta tieverkosta (7 584 kilometriä). Taulukko 2 Merkitsevyysluokituksessa mukana olleen rajatun alemman tieverkon pituus tieluokittain. Tieluokka Seututie Yhdystie Yht. km Pituus (km) 1 375 5 918 7 293 % osuus 19 % 81 % 100 % Rajatun alemman tieverkon teistä on päällystettyjä noin puolet ja puolet on sorateitä. Kaakkois-Suomen tiepiirin alueella on noin 8 600 km yksityisteitä, jotka vuonna 2003 saivat valtion avustusta tien parantamiseen. Näiden yksityisteiden keskipituus on noin 3,4 km. Kunnat avustavat yksityisteiden kunnossapitoa. Suunnittelualueen yksityistieverkko ei ole suunnittelussa mukana.

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TIEVERKKO JA LIIKENNE 23 8.3 Liikenne Rajatun alemman yleisen tieverkon autoliikenteen kokonaismäärät vaihtelevat 10 2 860 ajon/vrk (KVL 2003). Raskaan liikenteen määrä vaihtelee 1 245 ajon/vrk (KVL 2003). Rajattua alempaa vähäliikenteistä (KVL alle 350 ajon/vrk) tieverkkoa on yhteensä 5 182 km (68 %), josta seututeitä on 193 km (4 %) ja yhdysteitä 4 989 km (96 %). Alemman yleisen tieverkon liikenteen kasvu on yleensä vähäistä. Kaakkois- Suomen tiepiirin alemman tieverkon liikennemäärien kasvuennuste on keskimääräistä vähäisempää. Yleisten teiden liikenne-ennusteen mukaan suunnittelualueen seututeiden liikenteen kasvu on keskimäärin 11 % vuodesta 2002 vuoteen 2030 ja koko maan seututeillä keskimäärin 23 %. Yhdysteillä vastaavana ajanjaksona liikenteen ennustetaan puolestaan vähenevän 7 % kun se koko maassa kasvaa 2 %. Kuva 4. Kaakkois-Suomen tiepiirin rajatun alemman tieverkon päällystetyypit (1.1.2003).

24 Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TIEVERKKO JA LIIKENNE 8.4 Alemman tieverkon teiden ja siltojen kunto Päällystetyt tiet Tiepiirin alemman päällystetyn tieverkon (KVL alle 1 500) kunnon kehitys on esitetty kuvassa 5. Kuntotavoitteen alittavia (=huonokuntoisia) päällystettyjä teitä on vuoden 2004 lopussa noin 250 kilometriä. Määrä on vähentynyt merkittävästi (noin 30 %) viimeisen kolmen vuoden aikana. Erityisen nopeaa vähenemä on ollut vähäliikenteisimmällä (KVL < 350) tieverkolla. Positiivinen kehitys on seurausta voimakkaasti lisääntyneestä rahoituksesta tiestön kuntoon vaikuttaviin tienpidon tuotteisiin (ylläpito ja peruskorjaukset). Tämä on mahdollistanut lisäpanostukset alempaan tieverkkoon piirin PTS:n suunnitelmaa nopeammassa tahdissa. Kuntotavoitteen alitus määritellään tasaisuuden, vauriosumman, kantavuusasteen ja urasyvyyden perusteella. Kunto on viime vuosina parantunut kaikkien näiden tekijöiden suhteen. Koska tarkastelun kohteena on vähäliikenteinen tieverkko, on luonnollista että jäljellä olevat tiestön kuntopuutteet ovat muuta kuin uraisuutta. Epätasaisuus on ongelmana noin puolella huonokuntoisista teistä, kantavuus ja vauriot noin kolmasosalla. Kuntotilan tietoaineiston mukaan piiri on käyttänyt ylläpitoon rahoituksen jakomallia hieman enemmän resursseja korvausinvestointien kustannuksella. Mitään erityisen kevyitä toimenpiteitä ei tilastojen mukaan ole käytetty. Erittäin huonoja päällystettyjä teitä 1 on vajaat 50 km, joka on hieman yli tavoitetason. Nämä erittäin huonot osuudet ovat lyhyitä osuuksia hajallaan ympäri tiepiiriä ja niiden korjaaminen normaalin päällystysohjelmoinnin yhteydessä on hankalaa ja kallista. km Kuntotavoitteen alittavat päällystetyt tiet, KVL < 1500 ajon/vrk 400 350 300 250 200 150 100 50 0 2000 2001 2002 2003 2004 vuosi Kuva 5. Kuntotavoitteen alittavat päällystetyt tiet v. 2000-2004 (ennuste 8/2004). 1 prosenttirajan ylittäviä teitä, joita tieverkolla saisi olla korkeintaan yksi prosentti

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TIEVERKKO JA LIIKENNE 25 Yhteiskunnan kannalta optimitilanteessa (tien pitäjän ja tien käyttäjien kustannusten summa pienin) kuntotavoitteet alittavien teiden määrä olisi noin 4 prosenttia tiepituudesta eli tässä työssä käsiteltävästä verkosta puhuen hieman alle 200 kilometriä. Nykytilanteessa huonokuntoisia 100 metrin jaksoja on siis noin 50 kilometriä optimia enemmän. Näiden ylimääräisten 50 kilometrin poistaminen vaatii noin 2,7 miljoonaa euroa ja toimenpiteiden yleisen peittoprosentin (40%) huomioiden yli 6 miljoonaa euroa. Mikäli päällystetyn tiestön kunto parannetaan tälle optimitasolle, voidaan sitä jatkossa ylläpitää nykyistä hieman vähäisemmällä rahoituksella. Arvioitu rahoitustaso olisi tällöin noin 15-20 prosenttia nykytasoa pienempi eli noin 12,5 miljoonaa euroa vuodessa. Tiestön parantaminen optimitasolle ei kuitenkaan ole tiehallinnon lähivuosien tavoitteena, joten ei ole odotettavissa, että rahoitusta lisätään optimikunnon saavuttamiseksi. Soratiet Sorateiden kuntoa kuvataan tienkäyttäjien kokemana palvelutasona. Palvelutason lisäksi sorateiden kuntoa seurataan runkokelirikon määrällä ja sen vakavuudella. Keväisin esiintyvää pintakelirikkoa ei seurata keskitetysti, mutta asiantuntijahaastattelujen perusteella pintakelirikko ei ole jokavuotinen vakava ongelma Kaakkois-Suomen tiepiirissä. Vuosien 2001-2003 kuntoinventointien perusteella sorateiden kesän palvelutaso on ollut keskimäärin 3,1 3,2, eli vain niukasti yli tavoitetason (= 3). Kunto on ollut heikompi kuin muilla tiepiireillä. Tämä vain tyydyttävä palvelutaso on johtunut sekä sorateiden irtoaineksen määrästä (huono materiaali) että epätasaisuudesta. Pölyäminen on vain harvoin syynä huonoon palvelutasoon. Runkokelirikkoa on inventoitu vuosina 1996-2003 alle 100 kilometriä vuodessa, lukuun ottamatta vuotta 1997. Yhteensä hoitamatonta runkokelirikkoa oli vuoden 2004 alussa noin 150 kilometriä eli 4 % sorateiden kokonaispituudesta. Kelirikkoiset tieosat sijaitsevat pääosin piirin keski- ja eteläosissa. Kelirikon kokonaishaittaa kuvaava kelirikkoisten tieosien kokonaispituus on noin 1 300 km (40 % soratiestöstä), eli suhteellisen lyhyt kelirikkopituus haittaa suurta osaa piirin soratieverkosta. Viime vuodet ovat olleet runkokelirikon suhteen helppoja vuosia ja kaikilla tunnusluvuilla mitattuna tilanne on myös parantunut selkeästi. Piiri on myös panostanut kohtuullisen paljon runkokelirikon vähentämiseen. Jatkossa tämä merkinnee rahoitustarpeen lievää vähenemistä. Sillat Painorajoitettuja tai tehostetussa tarkkailussa olevia siltoja on piirin seutu- ja yhdystieverkolla hyvin vähän, 22 kappaletta (2,5 % silloista) vuoden 2004 alussa. Määrä on valtakunnallista keskitasoa. Piirin koko tiestön silloille lasketun yleiskunnon mukaan huonokuntoisiksi luokiteltuja siltoja (laskettu yleiskunto > 2,25) on runsaat 8 %. Osuus on noussut tasaisesti vuodesta 1991 lähtien ja osuus on suurin kaikista tiepiireistä. Sama ilmiö nähdään muidenkin siltojen kuntomuuttujien perusteella. Siltarekisterin mukaan vuonna 2003 siltojen vauriopistesumma väheni toi-

26 Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TIEVERKKO JA LIIKENNE menpiteiden ansiosta noin 3000 yksikköä, mutta tämä on vain alle puolet sillantarkastuksissa havaitusta vauriopistesumman lisäyksestä. Kuntotilan yhteenveto Piirin päällystetyn tiestön kunto on parantunut merkittävästi ja paranema on ollut maan keskimääräistä kehitystä voimakkaampaa. Huonokuntoisia tieosuuksia on optimitasoon nähden liikaa, noin 50 km ja suurin osa näistä voidaan hoitaa yksinkertaisesti nostamalla päällystysohjelman peittoprosenttia. Jäljelle jää joka tapauksessa yksittäisiä huonoja osuuksia, joiden parantaminen ei ole kustannustehokasta. Sorateiden kesän palvelutason ylläpidossa on tiepiirissä kuntotilan perusteella ollut selkeitä ongelmia. Runkokelirikon poistossa on toisaalta onnistuttu erittäin hyvin. Sillaston kunto heikkenee tiepiirissä tasaisesti eikä rappeutumista ole saatu kuriin nykyisellä rahoituksella. Tämä ilmiö on valtakunnallinen ja vaatii Tiehallinnolta tulevina vuosina voimakasta resurssien lisäystä siltojen kunnossapitoon. 8.5 Alemman tieverkon hoito ja ylläpito Kesähoito Kesähoidon osalta työssä on tarkasteltu pääosin sorateiden kesähoitoa. Sorateiden kesähoitoluokkia on kaksi. Hoitoluokkaan 1 kuuluvat soratiet, joiden keskimääräinen vuorokausiliikennemäärä KVL on 200 ajon/vrk tai sen yli. Luokkaan 2 kuuluvat ne soratiet, joiden KVL liikennemäärä on alle 200 ajon/vrk. Hoitoluokassa 1 ovat hoitotoimenpiteiden vaatimukset tiukemmat. Tiepiiri saa runsaasti asiakaspalautetta alempiasteisen tieverkon hoidosta. Tyytyväisyys sorateiden kuntoon kesällä ja kelirikkoaikana on laskenut. Lisäksi valtakunnallisissa vertailuissa tiepiirin sorastus- ja ojitusmäärät ovat olleet keskimääräistä alhaisempia. Tilannetta on korjattu viime vuosina lisäämällä hoitourakoiden sorastus- ja ojitusmääriä aina hoitourakan uusiutuessa. Sorateiden palvelutasoa on seurattu järjestelmällisesti vuodesta 2001. Arvioimalla tasaisuuden, kiinteyden ja pölyämisen tilaa otostieverkolla, muodostetaan sorateiden palvelutasoa kuvaava luku. Vuosina 2001 2003 sorateiden palvelutaso on asteikolla 1 5 vaihdellut välillä 3,28 ja 3,37 ollen selvästi tyydyttävä. Vaihtelut tiepiireittäin ja kuukausittain ovat pienet, mutta palvelutaso oli hieman huonompi vuonna 2002 kuin muina vuosina. Kaikkien tiepiirien palvelutaso on tyydyttävän ja hyvän välillä. Kaakkois-Suomen palvelutaso on juuri ja juuri tyydyttävä. Vuonna 2002 palvelutasoltaan huonojen sorateiden osuus oli suurempi kuin muina vuosina. Koko soratieverkon runkokelirikko on joka kevät inventoitu järjestelmällisesti vuodesta 1996. Inventoidun runkokelirikon määrä on, sääolosuhteista riippuen, vaihdellut 300 1 500 km välillä. Myös esiintymispaikka vaihtelee paljon vuodesta toiseen. Siksi seurataan runkokelirikon esiintymistä viiden vuoden liukuvana summana. Vuosijaksolla 1996 2000 runkokelirikkoa oli kaikkiaan noin 3 400 km ja jaksolla 1999 2003 noin 1 900 km. Runkokelirikkoisten tieosien yhteispituus, joka jaksolla 1996 2000 oli noin 17 800 km ja

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TIEVERKKO JA LIIKENNE 27 1999 2003 noin 16 200 km, kuvaa paremmin tienkäyttäjille aiheutuvaa haittaa. Runkokelirikon aiheuttamaa haittaa seurataan runkokelirikon määrästä ja muista tekijöistä laskettavalla haittaindeksillä. Haitta on hieman vähenemässä. Kaakkois-Suomi sijoittuu runkokelirikon määrässä maan keskikastiin. Runkokelirikkoa on Kaakkois-Suomen tiepiirissä määrätietoisesti poistettu viime vuosina. Muiden tiepiirien tapaan parannettavat kelirikkokohteet valitaan kelirikkoinventointien perusteella. Nykyisellä rahoitustasolla runkokelirikkoa on pystytty poistamaan selvästi haittaindeksillä mitattuna. Edellä mainitut tehostamistoimenpiteet ovat olleet mahdollisia ilman erityistä lisärahoitusta, koska viimeinen hoitourakoiden kilpailuttamiskierros on tuonut tiepiirille suuruusluokaltaan 15 20 %:n säästöt hoidon osalta. Talvihoito Talvihoitoon sisältyvät lumen ja sohjon poisto, liukkauden torjunta, lumipolanteen tasaus, em. toimia avustavat toimet (esimerkiksi aurausviitoitus) ja jääteiden hoito. Taulukko 3. Rajatun seutu- ja yhdystieverkon talvihoitoluokat ja tiepituudet. Talvihoitoluokka Seututiet (km) Yhdystiet (km) Yhteensä (km) Is 0 0 0 I 0 11 11 Ib 24 10 34 II 1 275 911 2 186 III 76 4 977 5 053 Pituus yht. (km) 1 375 5 909 7 284 Kuva 6. Teiden talvihoitoluokkien määräytymisperusteet liikennemäärän ja tieluokan mukaan (Tiehallinnon talvihoidon toimintalinjat 2001).

28 Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TIEVERKKO JA LIIKENNE Ohjeistukseen verrattuna suunnitteluun kuuluvan tiestön osalta on tehty seuraavat havainnot: Hoitoluokassa I olevat 11 kilometriä ovat ohjeeseen verrattuna liian korkeassa hoitoluokassa (hoitoluokan tulisi olla Ib). Hoitoluokassa Ib olevista teistä 16 kilometriä (9 kilometriä seututeitä ja 7 kilometriä yhdysteitä) ovat ohjeeseen verrattuna liian korkeassa hoitoluokassa (hoitoluokan tulisi olla II). Hoitoluokassa II olevista seututeistä 114 kilometriä ja yhdysteistä 17 kilometriä on ohjeeseen verrattuna liian alhaisessa hoitoluokassa (hoitoluokan tulisi olla Ib). Hoitoluokassa II olevista seututeistä 21 kilometriä ja yhdysteistä 221 kilometriä on ohjeeseen verrattuna liian korkeassa hoitoluokassa (hoitoluokan tulisi olla III). Hoitoluokassa III olevista seututeistä 50 kilometriä ja yhdysteistä 216 kilometriä on ohjeeseen verrattuna liian alhaisessa hoitoluokassa (hoitoluokan tulisi olla II). Yhteenvetona voidaan todeta, että Kaakkois-Suomen tiepiirin nykyisten hoitoluokkien ja ohjeellisten hoitoluokkien erot ovat pieniä. Suurin osa eroista voi olla perusteltuja tien merkityksen perusteella. Tässä selvityksessä laadittava merkitysluokitus selventää osaltaan talvihoitoluokituksen mahdollisia muutostarpeita. Muutostarpeita ja suosituksia on käsitelty luvussa 12. Tiepiiri on viime vuosina pyrkinyt tiukentamaan alempiasteisen tieverkon laatuvaatimuksia, koska piirin alempiasteinen tieverkko on kapeaa ja geometrialtaan hyvin huonoa. Tienpidon kilpailun avaamisen jälkeen piirin alueella on kolmena eri vuonna käynnistyneitä hoitourakoita, joilla kaikilla on poikkeavia laatuvaatimuksia. Hoidon laatuvaatimusten muutokset tiepiirissä liittyvät myös näiden erojen yhtenäistämiseen eri urakoiden välillä. Kuten edellä todettiin, piirin talvihoitoluokitus vastaa varsin hyvin Tiehallinnon ohjeistusta. Hoitoluokkaa 1b (vain 34 km) lukuun ottamatta korkeampi hoitoluokka (II) näyttää jakautuneen maantieteellisesti eri puolille tiepiiriä liikennemäärien mukaisesti.

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TIEVERKKO JA LIIKENNE 29 Kuva 7. Rajatun alemman tieverkon talvihoitoluokat (Lähde: tierekisteri). Kaakkois-Suomen tiepiiriin tullut asiakaspalaute vuosina 2001-2004 (2004 huhtikuu) Tiehallinnon nykyisiä asiakaspalautejärjestelmiä ovat ns. Liito ja Aspal. Liito palautteen määrä on viime vuosina kehittynyt vastakkaiseen suuntaan asiakaspalautteen kanssa. Sen määrä on lisääntynyt vuodesta 2002 jatkuvasti. Tämä kertonee Tienkäyttäjän linjan tunnettavuuden paranemisesta ja palauteväylien keskinäisestä roolijaosta.

30 Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TIEVERKKO JA LIIKENNE Yleensä asiakaspalautetta tulee eniten talvihoidosta. Vuosi 2001 teki tästä poikkeuksen. Silloin eniten palautetta tuli sorateiden kesäkunnosta ja huomattavan paljon myös kelirikosta. Tietöihin on kohdistunut viime vuosina enenevässä määrin asiakaspalautetta. Asiakaspalute aihealueittain 2003 Kesähoito - päällysteiden kunto Kesähoito - sorateiden kunto Kesähoito - kelirikko Kesähoito - muu kesähoito Tietyöt Talvihoito Kuva 8. Vuoden 2003 asiakaspalautteen jakautuminen aihealueittain. Asiakaspalautteesta ei pysty nostamaan yksittäisiä kohteita alemman tieverkon kehittämisohjelmaan. Saatu palaute voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: Akuutit puutteet, jotka korjataan välittömästi sekä utopistiset toiveet, joihin vastataan selittämällä tieluokkien laatukriteereitä. Ylläpito ja peruskorjaukset Tiehallinnon tuoteryhmittelyssä päällysteiden ylläpitoon luetaan mm. uudelleen päällystys, sorateiden pintaukset (SOP), ohjelmoidut koneelliset paikkaukset, urien poisto hienojyrsinnällä, päällysteen reunan täyttö soralla ja vähäisten painumien oikaisu. Peruskorjaustoimenpiteitä ovat tien rakenteen parantaminen sekä päällystäminen ja runkokelirikkokorjaukset. Rakenteiden ja laitteiden ylläpitoon kuuluvat tien sivuojien, salaojien sekä rumpujen korjaukset ja uusimiset. Lisäksi ylläpitoon kuuluvat teiden ja siltojen yksittäisten vaurioiden kunnossapitoluonteiset korjaukset sekä liikenteen ohjauslaitteiden, valaistuksen, kaiteiden, aitojen yms. ohjelmoitu uusiminen. Kuvasta 9 nähdään, että piirin päällystysohjelman (koko päällystetty tieverkko) ja alempiasteisen tieverkon (tässä päällystetty tieverkko, jonka KVL< 1 500 ajon/vrk) kuntotavoitteen alittavien teiden määrän välillä on selvä yhteys. 1990 luvun puolenvälin jälkeen päällystystoimintaan käytettävän rahoituksen pieneneminen ja päällystehintojen nousu aiheuttivat Kaakkois- Suomen tiepiirissäkin rajun pudotuksen päällystysohjelman pituuteen (vuodet 1994 1998). Tämä on näkynyt vähäliikenteisen tieverkon kuntotavoitteen alittavan tiestön määrän kasvuna. Vuodesta 1999 alkanut kasvu päällystysmäärärahoissa käänsi vähäliikenteisten huonokuntoisten teiden määrän laskuun ja nyt kunto on parantunut noin 250 kilometrin paikkeille. Koko päällystetyn tiestön kunnon pitäminen ennallaan vaatii vuosittain noin 350 kilometrin päällystysohjelman.

Kaakkois-Suomen tiepiirin alempiasteinen tieverkko TIEVERKKO JA LIIKENNE 31 Kuntotavoitteen alittavat (KVL < 1500) ja päällystysohjelman pituus km 800 700 600 500 400 300 200 100 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Kuntotavoitteen alittavat Päällystysohjelma Kuva 9. Päällystysohjelman pituus (koko tieverkko) ja vähäliikenteisen tieverkon (KVL<1 500 ajon/vrk) kuntotavoitteen alittavien teiden määrä. HUOM. Kuntotavoitteen määrittely uudistettiin vuonna 2000. Vähäliikenteinen päällystetty tieverkko on Kaakkois-Suomen tiepiirissä koko maan keskimääräistä tasoa paremmassa kunnossa. Viime aikojen parantunut rahoitustilanne mahdollistaa keskimääräisen kuntotilan edelleen parantamisen, joskin hitaasti. Vuonna 2004 tiepiiri on suunnannut rahoitustaan aikaisempia vuosia enemmän vähäliikenteiselle tiestölle tavoitteenaan tämän tieverkon osan kunnon parantaminen. Vähäliikenteiselle verkolle tulee talven aikana noin 50 kilometriä lisää kuntotavoitteen alittavaa tiestöä, jonka parantaminen vaatii noin 120 kilometrin toimenpideohjelman (jos peittoprosentti on 40). Tiepiirin päällystysohjelma koko verkolle on kahtena viime vuonna ollut yli 400 kilometriä, joten vuotuisesta rappeutumasta on kohtuullisen helppo pitää huolta. Tiepiiri käyttää päällystystoimenpiteiden yhteydessä jonkin verran rakenteellista kuntoa parantavia toimenpiteitä, kuten teräsverkkoja sekä kantavan kerroksen materiaalien vaihtoa ja käsittelyä. Näiden laajempi käyttö edellyttäisi rahoitustason nousua nykyisestä. Sorateiden ylläpitoon ja peruskorjauksiin (runkokelirikon poisto ja kuivatusjärjestelmät) on tiepiirissä käytetty vuosina 2003-2004 runsaat 2 miljoonaa euroa vuodessa ja koko piirin siltojen ylläpitoon ja peruskorjauksiin noin 4 miljoonaa euroa vuodessa. Päällystetyn tieverkon vastaaviin toimenpiteisiin on käytetty keskimäärin 14 miljoonaa euroa vuodessa, josta alemman tieverkon osuutta on noin 60-70 % eli 8-9 miljoonaa euroa. 8.6 Tienkäyttäjätyytyväisyys Tiehallinnon keskushallinnon toimesta tehdään vuosittain tienkäyttäjätyytyväisyystutkimuksia. Tutkimuksissa kysytään tienkäyttäjien tyytyväisyyttä tienpitoon sekä talvella että kesällä. Tutkimuksista saadaan myös tiepiirikohtaiset tulokset.