5. Vääristymä - Suurennus muuttuu akselilta ulospäin siirryttäessä

Samankaltaiset tiedostot
θ 1 θ 2 γ γ = β ( n 2 α + n 2 β = l R α l s γ l s 22 LINSSIT JA LINSSIJÄRJESTELMÄT 22.1 Linssien kuvausyhtälö

LINSSI- JA PEILITYÖ TEORIAA. I Geometrisen optiikan perusaksioomat

7.4 PERUSPISTEIDEN SIJAINTI

Ratkaisu: Taittuminen ensimmäisessä pinnassa on tietysti sama kuin edellisessä esimerkissä. Säteet taittuvat ja muodostaisivat kuva 40 cm:n

OSA 1: POLYNOMILASKENNAN KERTAUSTA, BINOMIN LASKUSÄÄNTÖJÄ JA YHTÄLÖNRATKAISUA

Esimerkki 8.1 Määritellään operaattori A = x + d/dx. Laske Af, kun f = asin(bx). Tässä a ja b ovat vakioita.

Näytä tai jätä tarkistettavaksi tämän jakson tehtävät viimeistään tiistaina ylimääräisessä tapaamisessa.

Reaalinen lukualue. Millainen on luku, jossa on päättymätön ja jaksoton desimaalikehitelmä?

4 DETERMINANTTI JA KÄÄNTEISMATRIISI

2.4 Pienimmän neliösumman menetelmä

11. MÄÄRÄTTY INTEGRAALI JA TILAVUUS

Painopiste. josta edelleen. x i m i. (1) m L A TEX 1 ( ) x 1... x k µ x k+1... x n. m 1 g... m n g. Kuva 1. i=1. i=k+1. i=1

2.1 Vaillinaiset yhtälöt

( ) Pyramidi 4 Analyyttinen geometria tehtävien ratkaisut sivu 321 Päivitetty Saadaan yhtälö. 801 Paraabeli on niiden pisteiden ( x,

Paraabelikin on sellainen pistejoukko, joka määritellään urakäsitteen avulla. Paraabelin jokainen piste toteuttaa erään etäisyysehdon.

Teoriaa tähän jaksoon on talvikurssin luentomonisteessa luvussa 10. Siihen on linkki sivulta

10. MÄÄRÄTYN INTEGRAALIN KÄYTTÖ ERÄIDEN PINTA-ALOJEN LASKEMISESSA

Ristitulo ja skalaarikolmitulo

MITEN MÄÄRITÄN ASYMPTOOTIT?

Integraalilaskentaa. 1. Mihin integraalilaskentaa tarvitaan? MÄNTÄN LUKIO

Kuvan etäisyys tässä tapauksessa on ns. polttoväli (focal length): ja kuvausyhtälö (6.3.2) voidaan kirjoittaa mukavaan muotoon + =. (6.3.

Riemannin integraalista

7.lk matematiikka. Geometria 1

II.1. Suppeneminen., kun x > 0. Tavallinen lasku

Säännöllisten operaattoreiden täydentäviä muistiinpanoja

Kuvausta f sanotaan tällöin isomorfismiksi.

4 Taso- ja avaruuskäyrät

ICS-C2000 Tietojenkäsittelyteoria Kevät 2016

6 Integraalilaskentaa

T Syksy 2002 Tietojenkäsittelyteorian perusteet Harjoitus 5 Demonstraatiotehtävien ratkaisut. ja kaikki a Σ ovat säännöllisiä lausekkeita.

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 8: Integraalifunktio ja epäoleellinen integraali

Kertymäfunktio. Kertymäfunktio. Kertymäfunktio: Mitä opimme? 2/2. Kertymäfunktio: Mitä opimme? 1/2. Kertymäfunktio: Esitiedot

MS-A010{2,3,4,5} (SCI, ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 8: Integraalifunktio ja epäoleellinen integraali

1. Derivaatan Testi. Jos funktio f on jatkuva avoimella välillä ]a, b[ ja x 0 ]a, b[ on kriit. tai singul. piste niin. { f (x) > 0, x ]a, x 0 [

Sähkömagneettinen induktio

3.3 KIELIOPPIEN JÄSENNYSONGELMA Ratkaistava tehtävä: Annettu yhteydetön kielioppi G ja merkkijono x. Onko

601 Olkoon tuntematon kateetti a ja tuntemattomat kulmat α ja β Ratkaistaan kulmat. 8,4 = 12. Ratkaistaan varjon pituus x. 14 x = 44,

VEKTOREILLA LASKEMINEN

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 9. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 9 () Numeeriset menetelmät / 29

Esimerkki: Tarkastellaan puolipallon muotoista paksua linssiä, jonka taitekerroin on 1,50:

Käydään läpi: ääriarvo tarkastelua, L Hospital, integraalia ja sarjoja.

Matematiikan tukikurssi

VEKTOREILLA LASKEMINEN

Integraalilaskenta. Määrätty integraali

8.4 Gaussin lause Edellä laskettiin vektorikentän v = rf(r) vuo R-säteisen pallon pinnan läpi, tuloksella

Geometrinen optiikka. Tasopeili. P = esinepiste P = kuvapiste

Tehtävä 1. Jatka loogisesti oheisia jonoja kahdella seuraavaksi tulevalla termillä. Perustele vastauksesi

5.4 Ellipsi ja hyperbeli (ei kuulu kurssivaatimuksiin, lisätietoa)

. P A Sähkömagnetismi, 7 op Vanhoja tenttitehtäviä

Sinilause ja kosinilause

763333A KIINTEÄN AINEEN FYSIIKKA Ratkaisut 1 Kevät 2014

Suorat, käyrät ja kaarevuus

TYÖ 30. JÄÄN TIHEYDEN MÄÄRITYS. Tehtävänä on määrittää jään tiheys.

Riemannin integraali

ICS-C2000 Tietojenkäsittelyteoria Kevät 2015

R4 Harjoitustehtävien ratkaisut

Tee B-osion konseptiin etusivulle pisteytysruudukko! Muista kirjata nimesi ja ryhmäsi. Välivaiheet perustelevat vastauksesi!

Neliömatriisin A determinantti on luku, jota merkitään det(a) tai A. Se lasketaan seuraavasti: determinantti on

766319A Sähkömagnetismi, 7 op Kertaustehtäviä, 1. välikokeen alue Vastaukset tehtävien jälkeen

6 GEOMETRISTA OPTIIKKAA

Graafinen ohjeisto. Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty

ICS-C2000 Tietojenkäsittelyteoria Kevät 2016

SARJAT JA DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT Funktiojonot 1

Määritelmä Olkoon C R m yksinkertainen kaari ja γ : [a, b] R m sen yksinkertainen parametriesitys, joka on paloittain C 1 -polku.

Vastaa tehtäviin 1-4 ja valitse toinen tehtävistä 5 ja 6. Vastaat siis enintään viiteen tehtävään.

Pythagoraan lause. Pythagoras Samoslainen. Pythagoraan lause

4 Pinta-alasovelluksia

33 VALON LUONNE JA ETENEMINEN (The Nature and Propagation of Light)

Olkoon. M = (Q, Σ, δ, q 0, F)

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 7: Integraali ja analyysin peruslause

3.5 Kosinilause. h a c. D m C b A

Olkoon. äärellinen automaatti. Laajennetaan M:n siirtymäfunktio yksittäisistä syötemerkeistä merkkijonoihin: jos q Q, x Σ, merkitään

LYHYEN MATEMATIIKAN SIMULOITU YO-KOE 2 RATKAISUT

Tampereen teknillinen yliopisto hum Konstruktiotekniikan laitos. MEC-2430 Elementtimenetelmän perusteet. Luento vk 1 Syksy 2012.

Q = {q 1, q 2, q 3, q 4 } Σ = {a, b} F = {q 4 },

Viivaintegraali: "Pac- Man" - tulkinta. Viivaintegraali: "Pac- Man" - tulkinta. "Perinteisempi" tulkinta: 1D 3/19/13

Polynomien laskutoimitukset

A-Osio. Valitse seuraavista kolmesta tehtävästä kaksi, joihin vastaat. A-osiossa ei saa käyttää laskinta.

MS-A010{2,3,4,5} (SCI,ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 7: Integraali ja analyysin peruslause

Pintaintegraali. i j k cos(θ) sin(θ) 1. = r cos(θ)i r sin(θ)j + rk, r sin(θ) r cos(θ) 0 joten

x k 1 Riemannin summien käyttö integraalin approksimointiin ei ole erityisen tehokasta; jatkuvasti derivoituvalle funktiolle f virhe b

2.2 Automaattien minimointi

MATEMATIIKAN KOE, PITKÄ OPPIMÄÄRÄ PISTEYTYSKOKOUS

missä t on matkaan raosta varjostimelle kuluva aika. Jos suihkun elektronien liikemäärä x- sunnassa on p x,on min y0min 0min

2.6 SÄÄNNÖLLISET LAUSEKKEET Automaattimalleista poikkeava tapa kuvata yksinkertaisia kieliä. Olkoot A ja B aakkoston Σ kieliä. Perusoperaatioita:

Matematiikan tukikurssi

sin θ θ θ r 2 sin 2 θ φ 2 = 0.

Laskennan mallit (syksy 2007) Harjoitus 5, ratkaisuja

SATE1120 Staattinen kenttäteoria kevät / 6 Laskuharjoitus 7 / Kapasitanssi ja eristeaineet

1.3 Toispuoleiset ja epäoleelliset raja-arvot

TAMPEREEN YLIOPISTO Pro gradu -tutkielma. Harri Lehtinen. Kongruenssista

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 (CHEM) Laskuharjoitus 4 / vko 47, mallivastaukset

4.1 Sähkökentän vaikutus atomeihin ja molekyyleihin

L 0 L. (a) Entropian ääriarvo löydetään derivaatan nollakohdasta, dl = al 0 L )

Kieli, merkitys ja logiikka, kevät 2011 HY, Kognitiotiede. Vastaukset 2.

Riemannin integraalista

Syksyn 2015 Pitkän matematiikan YO-kokeen TI-Nspire CAS -ratkaisut

Sarjaratkaisun etsiminen Maplella

Transkriptio:

1. Plloberrtio - kuvn etäisyys riippuu säteen korkeudest h: 150 2. Kom - kun esinepiste ei ole optisell kselill, eri korkeudet h ntvt kuvn eri korkeuksille: 3. Astigmttisuus - kun esinepiste ei ole optisell kselill, eri tsojen säteet ntvt kuvn eri etäisyydelle: 4. Kentän kreutuminen - kuv muodostuu krevlle "kuvtsolle" 5. Vääristymä - Suurennus muuttuu kselilt ulospäin siirryttäessä

151 7 SYSTEEMIANALYYSI MATRIISIMENETELMÄLLÄ Tässä luvuss trkstelln ensin kuvvn optisen systeemin ns. peruspisteitä käyttäen esimerkkinä pksu linssiä. Sen jälkeen esitellään vrsininen mtsiisimenetelmä, jonk vull prksilisen säteen kulku systeemin läpi voidn jäljittää systemttisesti. Edelleen esitellään ns. systeemimtriisi sekä tekniikk, joll systeemimtriisi voidn käyttää peruspisteiden määrittämiseen. Lopuksi trkstelln muutmi esimerkkejä. 7.1 PERUSPISTEET Trkstelln esimerkkinä pksu linssiä. Lsimterili rjoitt kksi tittv pllopint (krevuussäteet R 1 j R 2 ), jotk ovt etäisyydellä t toisistn. Kuvusyhtälö on johdettviss seurvsti: Ensimmäisen pinnn esineestä O muodostm kuv toimii esineenä toiselle pinnlle, jok muodost sitten lopullisen kuvn I. Linssin pksuus t otetn huomioon välikuvn (väliesineen) etäisyyttä lskettess toisest pinnst. Tuloksen on kuvusyhtälö, jonk soveltminen on hyvin hnkl (jos ei tehdä ohuen linssin pproksimtiot t 0).

152 Pksu linssiä voidn kuitenkin käsitellä kelposti ohuen linssin tpn, kun linssille ensin määritetään ns. peruspisteet (krdinlipisteet, crdinl points). Peruspisteet eivät ole vin pksujen linssien ominisuuksi, vn selliset ovt olemss yleisemminkin kuvville optisille systeemeille. Kuvn muodostumist hllitn siis peruspisteillä, joit on olemss kuusi (6) kpplett (ks. kuv ll): 1) Polttopisteet (focl points): F 1 j F 2 2) Pääpisteet (principl points): H 1 j H 2 3) Solmupisteet (nodl points): N 1 j N 2 Peruspisteisiin setetut optist kseli vstn kohtisuort pinnt ovt ns. peruspintoj. Prksilisess pproksimtioss peruspinnt ovt tsoj (crdinl plnes): polttotsot, päätsot j solmutsot. Kuvss on esitetty linssisysteemi, jost on piirretty näkyviin vin ensimmäisen linssin ensimmäinen pint j viimeisen linssin viimeinen pint. Kuv esittää systeemin peruspisteiden j perustsojen merkitystä: Linssisysteemin polttoväli on ns. efektiivinen polttoväli. Etupolttopisteen F 1 (front focl point) pikk mittn esinepääpisteestä H 1

153 (front principl point) etummisen efektiivisen polttovälin f 1 vull. Tkpolttopisteen F 2 (bck focl point) pikk mittn kuvpääpisteestä H 2 (bck principl point) tkimmisen efektiivisen polttovälin f 2 vull. Etusolmupistettä N 1 (first nodl point) kohti tulev säde jtk systeemin läpi mentyään smn suuntisen näyttäen lähtevän tksolmupisteestä N 2 (second nodl point). Tphtuu vin yhdensuuntissiirtymä. Jos systeemin esine- j kuvpuolell on sm väliinett, solmupisteet N 1 j N 2 yhtyvät pääpisteisiin H 1 j H 2. Kuuden peruspisteen sijinti on esitetty yksityiskohtisesti vielä kuvss ll. On huomttv, että kuvss esitetyt etäisyydet ovt suunnttuj. Etäisyydet vsemmlle ovt negtiivisi j oikelle positiivisi. Knntt vielä huomt, että r j s sekä v j w mittvt etäisyyttä huippupisteist V 1 j V 2, kun ts efektiiviset polttovälit f 1 j f 2 mittvt etäisyyttä pääpisteistä H 1 j H 2.

154 Miten optisen systeemin r, s, v, w, f 1 j f 2 lsketn j miten niiden tietäminen yksinkertist kuvutumisen nlyysiä? Vstus löytyy ns. systeemimtriisist, johon tutustumme myöhemmin. Nyt teemme yhteenvedon (kvojen johto kppleess 7.5) pksulle linssille. Käytetään yllä olevss kuvss esitettyjä symbolej: Systeemimtriisinlyysi kertoo, että pksun linssin etupolttoväli f 1 sdn yhtälöstä 1 nl -n' nl -n = - f nr nr 1 2 1 j tkpolttoväli f 2 on sitten ( nl -n')( nl -n) t - (7.1.1) nn RR n' f2 =- f1. (7.1.2) n Huom, että polttovälit ovt yhtä pitkät (merkkiä eli suunt ville), jos linssiä ympäröi sm väliine (esim. ilm) molemmilt puolilt, ts. kun n' = n. Pksun linssin pääpisteet voidn pikllist käyttämällä kvoj L 2 L 1 2 nl -n' nl -n r= ft 1 j s=- f2 t, (7.1.3) nr nr j solmupisteet löytyvät pikoist æ n' n -n' ö t f ø L L v = ç 1- + 1 n nr j w= ç 1- - t f2 L 2 n' nr L 1 è Esineen j kuvn etäisyydet noudtt kvoj: f s s o j - 1 + 2 = 1 j o f s i æ è L 1 n n -n ö ø. (7.1.4) s i sekä poikittinen suurennus m ns m =- i, (7.1.5) ns ' kun etäisyydet s o j s i j polttovälit f 1 j f 2 mittn päätsoist. Myös tässä s j s noudttvt normlej linssien merkkisään- o i o

155 töjä ( s o > 0 vsemmll j s i > 0 oikell, jos vlo tulee vsemmlt). Ilmss olevlle linssille n' = n= 1, jost seur r =v j s= w, joten solmupisteet yhtyvät pääpisteisiin. Myös polttovälit ovt yhtäpitkiä. Lisäksi kuvusyhtälö j suurennus (7.1.5) plutuvt normleiksi ohuen linssin yhtälöiksi 1 1 1 + = j s s f 0 missä f = f 2 (siis tkpolttoväli, huom!). i s i m =-, (7.1.6) s ------------------------------------------------- Esimerkki: Kksoiskuper linssi, jonk pksuus on 4,00 cm on vedellä (n' = 1,33) täytetyn putken tulppn (kuv). Linssin titekerroin on 1,52 j molemmt krevuussäteet ovt 25,0 cm. Lske linssin polttopisteiden j pääpisteiden pikt. o Rtkisu: Numerorvoj: n = 1,00, n L = 1,52. n ' = 1,33, R 1 =+ 25,0cm, R 2 =- 25,0cm j t = 4,00cm Etupolttoväli yhtälöstä (7.1.1): 1 nl -n' nl -n ( nl -n')( nl -n) t = - - =-0,027984cm -1, f1 nr2 nr1 nnl RR 1 2 Þ f 1 =-35,73cm Siis etupolttopiste F 1 on 35,73 cm vsemmlle ensimmäisestä pääpisteestä H 1. Kuvpuolen polttoväli sdn kvst (7.1.2)

f n' =- f = 47,52cm n 2 1 156 Tkpolttopiste F 2 on 47,52 cm oikelle toisest pääpisteestä H 2. Pääpisteet kvst (7.1.3) nl -n' r= ft 1 = 0,715cm, nr s L n 2 -n L =- f2 t = 2,60cm nr L 1 -. Siis ensimmäinen pääpiste H 1 sijitsee 0,715 cm oikelle linssin etupinnst j toinen pääpiste H 2 sijitsee 2,60 cm vsemmlle linssin tkpinnst. ------------------------------------------------- Esimerkki: Esine on 50,0 cm:n päässä edellisen tehtävän linssin edessä (etupinnst mitttun). Mihin kuv muodostuu? Rtkisu: s o = (50,0 + 0,715) cm = 50,715 cm (vsemmll) f 1 = -35,73 cm, f 2 = +47.52 cm Kuvusyhtälöstä (7.1.5): f s - 1 + 2 = o f s i 1 Þ s = i sof2 s + f o 1 = (50,715) (47,52) 50,715 + (-35,73) = 160,826 cm. Kuv on 160,8 cm pääpisteestä H 2 oikelle. Viimeisestä pinnst se on (160,826-2,60) cm» 158,2 cm oikelle. -------------------------------------------------

157 7.2 MATRIISIMENETELMÄ Kun optisess systeemissä on useit komponenttej, trvitn systemttinen menetelmä, jok helpott nlyysiä. Kun trkstelu rjoitetn prksilisiin säteisiin, menetelmäksi sopii mtriisimenetelmä. Säteen kulku systeemin läpi kuvtn korkeuden y (etäisyys optisest kselist) j suunnn (optisen kselin j säteen välinen kulm) vull. Kuvss yllä on esitetty säteen kulku esimerkkisysteemin läpi. Etäisyydellä x 0 ensimmäisestä tittvst pinnst sädettä kuvtn korkeuden y 0 j kulmn 0 vull. Kulm muuttuu jokisess tittumisess (pisteissä 1, 2, 3, 4 j 5) j jokisess heijstumisess (pisteessä 6). Säteen korkeus ei näissä pisteissä muutu, mutt se muuttuu niiden välillä. Prksilisess pproksimtioss suunnn j korkeuden muutokset voidn esittää lineristen yhtälöiden vull, jotk puolestn on helppo puke mtriirimuotoisiksi (tästä nimi). Kun yksittäisiä tittumisi j heijstumisi kuvvt mtriisit yhdistetään, koko optinen systeemi on esitettävissä yhdellä mtriisill. Seurvss esitetään vihe viheelt miten säteen korkeus j suuntkulm voidn määrittää optisen systeemin jokisess pisteessä.

158 Siirtomtriisi Viereisessä kuvss trkstelln säteen etenemistä (siirtymistä) homogeenisess väliineess mtkn L. Alkupisteen 0 "koordintit" ovt y 0 j 0 j loppupisteessä 1 ne ovt y 1 j 1. Säde etenee suorviivisesti, joten kulm pysyy muuttumttomn, ts. 1 = 0. Kuvn geometrist voimme helposti lske: y1 = y0 + Ltn0. Prksiliselle säteelle pätee tn0 = 0 j smme linerisen yhtälöprin ìy1 = 1 y0 + L 0 í, (7.2.1) î1 = 0 y0 + 1 0 jok mtriisimuodoss on éy ù é1 Lùéy ù. (7.2.2) 1 0 ê ú= ê 1 0 1 úê ú ë û ë ûë 0 û Näin siirtymisen vikutust säteeseen voidn kuvt 2 2-mtriisill, eli ns. siirtomtriisill. Tittomtriisi Kuvss seurvll sivull trkstelln säteen tittumist pllopinnss. Etsitään reltiot tittumisen jälkeisten koordinttien ( y ', ') j tittumist edeltävien koordinttien ( y, ) välille. Kuvst: ì' = q' - f = q' - y R í î = q - f = q - y R

159 j tittumislin mukn (huom pproksimtio) Siten jost edelleen ( ) nq = n' q' Þ q' = nn' q. n ' = q - n' y R n æ y ö = ç + - y, n' è Rø R 1 æ n ö n ' = ç - 1 y+. Rèn' ø n' = y. Mtriisiyh- Tämä on reltio kulmlle. Korkeudelle pätee tälö pllopinnlle on siis y' éy' ù é 1 0 ùéyù ê 1 ' ú = ê R( n/ n' -1) n/ n' úê ú. (7.2.3) ë û ë ûë û Pllopinnn erikoistpus on tsopint, johon päästään, kun setetn R. Siis tsopinnlle: éy' ù é1 0 ùéyù ê ' ú= ê 0 n/ n' úê ú ë û ë ûë û.

160 Heijstusmtriisi Kuvss ll trkstelln heijstumist pllopinnst. Esimerkkinä käytämme kover peiliä (R > 0, kosk lähtevät säteet ovt smll puolell kuin krevuuskeskipiste C). Peilien yhteydessä on trpeen sopi merkkisäännöt myös säteen kulmlle. Kulm on positiivinen, jos säde etenee "ylöspäin" (ktso pikkukuv) j negtiivinen, jos säde etenee "lspäin". Kuvst: ì = q + f = q + ï í ï ' = q' - f = q' ïî - Merkkisäännön mukn j ' ovt positiivisi j heijstuslki snoo, että q = q'. Smme: y y 2y ' = q' - = q - = -. R R R Lineriset yhtälöt ovt siis: y R ìy' = 1 y+ 0 ï í 2 ï' =- y+ 1 î R y R. (7.2.4)

j mtriisiyhtälöksi tulee siten 161 éy' ù é 1 0ùéyù ê 2 ' ú = ê - R 1 úê ú. (7.2.5) ë û ë ûë û Linssin mtriisi Rkennetn nyt mtriisi, jok esittää pksun linssin vikutust säteeseen. Säteen kulku esittää seurv kuv: Ensimmäinen tittuminen: Siirto: éy1ù éy0ù ê M1 ú= ê 1 ú ë û ë 0û éy2ù éy1ù ê M 2 ú= ê 2 ú ë û ë 1û éy3ù éy2ù Toinen tittuminen: ê M 3 ú= ê 3 ú ë û ë 2û Yhdistämällä yhtälöt sdn éy3ù éy0ù éy0ù ê M3M2M1 M ú = ê = 3 ú ê 0 ú ë û ë û ë 0û. Pksun linssin vikutus säteen kulkuun voidn siis esittää yhdellä mtriisill M= MMM 3 2 1, missä kertolsku lsketn normlej mtriisin kertolskusääntöjä sovelten.

162 Yleistys: Jos siirtoj, heijstuksi j tittumisi on yhteensä N kpl, on yf y0 ê é MNMN 1 MM 2 1 ú ù = é ù -L ê f ú (7.2.6) ë û ë 0û j koko systeemiä edust yksi mtriisi M= M M L MM. (7.2.7) N N-1 2 1 Merkitään: R = tittomtriisi (refrction mtrix) T= siirtomtriisi (trnsltion mtrix) Pksun linssin mtriisiksi tulee: M = R 2 T R 1 eli é 1 0ùé1 tùé 1 0ù M =ên L-n' nlúê n-nl n n' R2 n' 0 1 úê ú. (7.2.8) ë ûë ûë nlr1 nlû Jos linssin molemmill puolill on sm inett ( n' = n) j jos linssi on ohut ( t = 0), sdn é 1 0ùé1 0ùé 1 0ù =ên n núê ên n nú 0 1 ú. (7.2.9) ë û M - - Mtriisikertolsku nt (lske) missä L L L ë nr2 n û ë nlr1 nlû é 1 0ù é 1 0ù = ên L n ú= 1 1 ê 1 ( ) 1 1 ú, (7.2.10) n R - - f ëê 2 R1 ûú ë û M - on tuttu linssintekijän yhtälö. 1 nl -næ 1 1 ö = ç - f n èr1 R2 ø

163 Yhteenveto yksinkertisist säteenseurntmtriiseist:

164 7.3 SYSTEEMIMATRIISI Systeemiä kokonisuudessn kuvv mtriisi (7.2.7) snotn systeemimtriisiksi ti ABCD-mtriisiksi. Systeemimtriisin éa Bù M = ê C D ú ë û elementit kuvvt optisen systeemin ominisuuksi. On huomttv, että mtriisielementtien rvot riippuvt säteen sisäänmenotsost (input plne) j ulostulotsost (output plne). Edellä esitetyn pksun linssin tpuksess sisäänmenotsoksi vlittiin linssin vsen pint j ulostulotsoksi oike pint. Jos molemmt tsot siirretään jollekin etäisyydelle linssistä, systeemimtriisi sisältää myös lkutiln j lopputiln väliset siirtomtriisit. Tällöin mtriisielementit muuttuvt j systeemimtriisi esittää "ljennettu" systeemiä. Kikiss tpuksiss systeemimtriisill on ominisuus: Det A B M = C D n AD BC n 0 = - =, (7.3.1) missä n 0 on lkutiln väliineen titekerroin j n f on lopputiln väliineen titekerroin. Tämä tulos voidn todist helposti, kun huomtn, että jokisen yksittäisen mtriisin M i (siirto, titto, heijstus, ks. edellinen sivu) determinntti on Det M i = 1 ti n. n' Tulomtriisin determinntti on Det = (Det )(Det ) L (Det ), M M1 M2 M N jost kikki muut titekertoimet supistuvt pois pitsi ensimmäinen (n 0 ) j viimeinen (n f ) j tulos on n 0 / n f. f

165 Trkstelln seurvksi systeemimtriisin elementtien merkitystä. Säteen koordintit olkoot sisäänmenotsoss ( y 0, 0 ) j ulostulotsoss ( y f, f). Koordintit kytkeytyvät toisiins systeemimtriisin välityksellä yhtälöllä: éy f ù éa Bùéy0 ù ê ú= ê f C D úê ú ë û ë ûë 0 û Û ìyf = Ay0 + B0 í. (7.3.2) î f = C y0 + D0 Trkstelln nyt tilnteit, joiss kukin mtriisielementti on vuorolln noll. 1. D = 0 Tällöin f = Cy0 on riippumton 0:st. Kikill korkeudell y0 olevst sisäänmenotson pisteestä lähtevillä säteillä on sm kulm f ulostulotsoss. Tämä trkoitt sitä, että sisäänmenotso on etupolttotso. 2. A = 0 Tällöin yf = B0 on riippumton y 0:st. Kikist sisäänmenotson pisteistä kulmn 0 lähtevät säteet osuvt ulostulotsoss pisteeseen y f. Ulostulotso on siis tkpolttotso.

3. B = 0 166 Tällöin yf = Ay0 on riippumton 0:st. Kikki sisäänmenotson pisteestä y 0 lähtevät säteet kohtvt ulostulotsoss pisteessä y f. Kysymyksessä on siis esinepiste j kuvpiste j tsot ovt systeemin ns. konjugttitsoj. Kosk A= yf y0, elementti A on systeemin suurennus. 4. C = 0 Tällöin f = D0 on riippumton y 0:st. Tilnne on nloginen tpuksen 3 knss, kun korkeudet muutetn kulmiksi. Smnsuuntisin systeemiin tulevt säteet poistuvt systeemistä smnsuuntisin (kuitenkin eri kulmn). Kosk D = f 0, elementti D on systeemin kulmsuurennus.