SUOMEN MERITUULI SIIPYYN MERITUULIVOIMAPUISTON LIITYNTÄMERIKAAPELIN VAIKUTUKSET KRISTIINANKAUPUNGIN SAARISTON NATURA-ALUEESEEN

Päivämäärä 3.2.2014 Viite 1510002332 SUOMEN MERITUULI SIIPYYN MERITUULIVOIMAPUISTON LIITYNTÄMERIKAAPELIN VAIKUTUKSET KRISTIINANKAUPUNGIN SAARISTON NATURA-ALUEESEEN

SIIPYYN MERITUULIVOIMAPUISTON LIITYNTÄMERIKAAPELIN VAIKUTUKSET KRISTIINANKAUPUNGIN SAARISTON NATURA- ALUEESEEN Päivämäärä 3.2.2014 Laatijat Tarkastaja Kuvaus Kansikuva Kaisa Torri Tarja Ojala Luonnonsuojelulain 65 mukainen arviointi Siipyyn merituulivoimapuiston liityntämerikaapelin vaikutuksista Kristiinankaupungin saariston Naturaalueeseen (FI0800134, SCI/SPA) Näkymä Kiilin ranta-alueelta kohti merialuetta Viite 1510002332 Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 01/2013 aineistoa

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. NATURA-ALUEIDEN SUOJELU JA ARVIOINTIVELVOLLISUUS 2 2.1 Arviointivelvollisuuden määräytyminen 2 2.2 Arvioitavan kohteen herkkyys 2 2.3 Vaikutusten suuruus 3 2.4 Vaikutuksen kesto 3 2.5 Vaikutusten merkittävyys 3 2.6 Vaikutukset arvioitavan kohteen eheyteen 4 2.7 Lieventävien toimenpiteiden vaikutusten arviointi 5 3. NATURA-ARVIOINNIN TOTEUTUS JA KÄYTETTY AINEISTO 6 4. KRISTIINANKAUPUNGIN SAARISTON NATURA-ALUE 7 4.1 Natura-alueen nykytila ja suojeluarvot 7 4.1.1 IBA- ja FINIBA-alueet 8 4.1 Luontodirektiivin mukaiset luontotyypit 8 4.1.1 Natura -luontotyyppien kuvaukset ja esiintyminen 9 4.2 Luontodirektiivin liitteen II lajit 10 4.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit 10 4.4 Kristiinankaupungin saariston Natura-alueen läpi muuttavat lintudirektiivin artiklan 4.2 tarkoittamat, liitteeseen I kuulumattomat lajit 10 4.5 Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset lajit 10 5. HANKKEEN KUVAUS JA SUUNNITELLUT TOIMENPITEET 11 6. SUKELLUKSET 15 6.1 Selvitykset merikaapelireitillä 15 6.1.1 Sukellukset kesällä 2012 15 6.1.2 Näytteenotto kesällä 2013 16 6.2 Aikaisemmat selvitykset 17 7. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 19 7.1 Luontodirektiivin mukaiset luontotyypit 19 7.2 Luontodirektiivin liitteen II lajit 19 7.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit 20 7.1 Uhanalaiset lajit ja muut huomionarvoiset lajit 20 7.2 Arvioitavan hankkeen vaikutukset Natura-alueen eheyteen 20 7.3 Yhteisvaikutukset 20 8. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN VÄHENTÄMINEN 21 9. JOHTOPÄÄTÖKSET 21 10. KIRJALLISUUS 22 LIITTEET: Liite 1: Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto vuonna 2012 Liite 2: Arvio makrofyyttien esiintymisestä Kristiinankaupungin näytepisteillä 18 ja 19 Liite 3: Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto vuonna 2013

1 1. JOHDANTO Suomen Merituuli Oy suunnittelee noin 80 tuulivoimalaitoksen merituulivoimapuistoa Siipyyn edustalle Pohjanlahden merialueelle. Kristiinankaupungin Siipyyn edustan merituulivoimapuistosta on laadittu ympäristövaikutusten arviointi (YVA) ja alueen osayleiskaavoitus on käynnissä. Tuulivoimapuisto kytketään valtakunnalliseen sähköverkkoon merikaapelin avulla, joka rantautuu Kristiinankaupungin Karhusaaressa (kuva 1-1). Suomen Merituuli Oy on tilannut Ramboll Finland Oy:ltä Natura-arvioinnin merikaapelin vaikutuksista Kristiinankaupungin saariston Natura-alueeseen, jonka alueelle merikaapeli osittain sijoittuu. Yleiskaavoitusprosessin jälkeen hankkeelle haetaan vesilain mukaisia lupia ja tämä Natura-arviointi liitetään näihin lupahakemusasiakirjoihin. Kuva 1-1 Merikaapeliyhteyden yleispiirteinen sijainti suhteessa Kristiinankaupungin saariston Naturaalueeseen.

2 2. NATURA-ALUEIDEN SUOJELU JA ARVIOINTIVELVOL- LISUUS Natura 2000 -verkoston avulla suojellaan EU:n luontodirektiivin (892/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) tarkoittamia luontotyyppejä, lajeja ja niiden elinympäristöjä, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura 2000 -verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että ns. Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Suojeluarvoja heikentävä toiminta on kiellettyä sekä alueella että sen rajojen ulkopuolella. Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu. Suojelua toteutetaan alueesta riippuen muun muassa luonnonsuojelulain, erämaalain, maaaineslain, koskiensuojelulain ja metsälain mukaan. Toteutuskeino vaikuttaa muun muassa siihen, millaiset toimet kullakin Natura-alueella ovat mahdollisia. Luonnonsuojelulailla on toteutettu niiden Natura-alueiden suojelu, joilla on voimakkaimmin rajoitettu tavanomaista maankäyttöä. Näillä alueilla suurin osa ympäristöä muokkaavista toimenpiteistä on kielletty. Vastaavasti metsä- tai maa-aineslakien kautta suojelluilla alueilla kiellot ovat yleensä lievempiä ja mm. pienimuotoiset metsätaloustoimet sekä maa-ainesten ottotoimenpiteet voivat alueen luontoarvot säilyttävällä tavalla olla sallittuja. 2.1 Arviointivelvollisuuden määräytyminen Luonnonsuojelulain 66 mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa tai hyväksyä suunnitelmaa, jonka voidaan arvioida merkittävällä tavalla heikentävän niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on liitetty Natura-2000 verkostoon. Lain 65 :ssä on hankkeiden ja suunnitelmien Natura-vaikutusten arvioinnista todettu: Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset (Luonnonsuojelulaki 65.1 ). Em. perusteella Natura-vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy, mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä, sekä d) ennalta arvioiden todennäköisiä. Arvioinnissa tarkastellaan ensisijaisesti niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Naturasuojelualueverkostoon. Näitä ovat aluekohtaisesti joko: luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (SCI-alueet) ja luontodirektiivin liitteen II lajit (SCI-alueet), ja/tai lintudirektiivin liitteen I lintulajit (SPA-alueet) ja lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitetut (SPA-alueet) muuttolintulajit Arvioinnin lähtökohtana ovat SCI-alueilla siten pääsääntöisesti luontodirektiivin mukaiset suojeluarvot (luontotyypit ja lajit), SPA-alueilla lintudirektiivin mukaiset lajit ja muuttolintulajit sekä SCI/SPA-alueilla molemmat. Kristiinankaupungin saariston Natura-alue on sisällytetty osaksi Suomen Natura verkostoa sekä luontodirektiivin (SCI) että lintudirektiivin (SPA) perusteella. Arvioitaviksi tulevat siten merikaapelin vaikutukset sekä luontodirektiivin mukaisiin luontotyyppeihin ja lajeihin että lintudirektiivin liitteen I lintulajeihin ja alueella säännöllisesti levähtäviin muuttolintulajeihin. 2.2 Arvioitavan kohteen herkkyys Natura verkostoon sisällytettyjen alueiden tavoitteena on ylläpitää luontotyyppien ja lajien suojelutason säilymistä suotuisana. Mikäli suojelutaso ei ole verkostoon liittämisen ajankohtana ole ollut suotuisa, sitä pyritään parantamaan lajistoon ja luontotyyppeihin kohdistuvin hoitotoimin. Näistä periaatteista ja Natura-alueiden kansainvälisestä suojelustatuksesta (Byron 2000) johtuen kaikkia Natura-alueiden sisällä olevia luontodirektiivissä mainittuja luontotyyppejä ja lajeja pidetään lähtökohtaisesti herkkyydeltään suurina.

3 2.3 Vaikutusten suuruus Natura-alueiden luontotyyppeihin ja lajistoon kohdistuvien vaikutusten suuruudelle on vaikea määrittää selkeitä rajoja, sillä lajin tai luontotyypin suojelutason säilyminen suotuisana riippuu luontotyypin/lajin yleisyydestä/harvinaisuudesta, Natura-alueen koosta ja sen luontotyyppi/lajijakaumasta sekä luontotyypin/lajin yleisyydestä/harvinaisuudesta koko verkostossa. Tämän vuoksi vaikutuksen suuruudelle ei esitetä erillistä kriteeristöä. 2.4 Vaikutuksen kesto Byron (2000) jaottelee vaikutukset pysyviksi, väliaikaisiksi, pitkäkestoisiksi ja lyhytaikaisiksi seuraavasti: Pysyvä vaikutukset, jotka jatkuvat yli yhden ihmissukupolven (>25 vuotta). Väliaikainen vaikutuksen kesto vähemmän kuin 25 vuotta. Pitkäaikainen - vaikutuksen kesto 15-25 vuotta. Keskipitkä vaikutuksen kesto 5-15 vuotta. Lyhytaikainen vaikutuksen kesto alle 5 vuotta. 2.5 Vaikutusten merkittävyys Vaikutusten merkittävyyttä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty luonto- tai lintudirektiiveissä. Yleisesti luontotyypin voidaan arvioida heikentyvän, jos sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja sen toimivuus heikentyvät muutosten seurauksena. Vastaavasti lajitasolla vaikutukset voidaan arvioida heikentäviksi, jos lajin elinympäristö supistuu eikä laji tästä tai jostain muusta syystä johtuen ole enää elinkykyinen tarkastellulla alueella. Vaikutusten merkittävyyteen vaikuttavat tässä yhteydessä erityisesti muutoksen laaja-alaisuus. Kokonaisuudessaan vaikutukset on kuitenkin aina suhteutettava alueen kokoon sekä kohteen luontoarvojen merkittävyyteen alueellisella ja valtakunnan tasolla. Joissakin tapauksissa pienikin muutos voi olla luonteeltaan merkittävä, jos se kohdistuu alueellisella tai valtakunnan tasolla poikkeuksellisen arvokkaalle alueelle tai vaikutuksen kohteena olevan luontotyypin tai lajin säilyminen Naturaalueella voidaan arvioida ominaispiirteiltään tavanomaista herkemmäksi jo pienille elinympäristömuutoksille. Luontoarvojen heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura -verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen. Eheydellä ja koskemattomuudella tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Alueen eheyden korostaminen voi tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että vaikka vaikutukset eivät olisi mihinkään luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaisen suuret vaikutukset moneen lajiin ja luontotyyppiin saattavat heikentää alueen ekologista rakennetta tai toimintaa merkittävästi. Niin ikään vaikutusten ei tarvitse kohdistua suoraan arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, vaan ne voivat kohdistua esimerkiksi maaperään tai hydrologiaan, tavanomaiseen tai tyypilliseen lajistoon, mikä voi myöhemmin vaikuttaa luontotyyppeihin ja lajeihin. Tässä luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain sanamuotojen on tulkittu eroavan toisistaan. Luonnonsuojelulain mukaan Natura-arviointi tulee tehdä vain luontotyyppien ja lajien näkökulmasta, kun taas luontodirektiivi korostaa Natura-alueen merkitystä kokonaisuutena ja sen ekologisten ominaisuuksien merkitystä siellä oleville luontotyypeille ja lajeille (Söderman 2003). Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos joku seuraavista ehdoista toteutuu: 1) suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa 2) olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista 3) hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta 4) luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta tai 5) ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan. Byron (2000) on esittänyt merkittävyyden arvioimiseksi mm. seuraavanlaisen esimerkkikriteeristön:

4 Taulukko 2-1 Byronin (2000) esimerkki merkittävyyden arvioimiseksi. Merkittävä vaikutus Kohtuullinen vaikutus Pieni vaikutus Elinympäristön kyky ylläpitää kansainvälisesti arvokasta luontotyyppiä ja sen lajistoa menetetään pysyvästi Kansallisesti merkittävän lajin pysyvä menetys elinympäristön, hävittämisen tai häirinnän myötä. Haitallinen vaikutus alueen eheyteen, missä alueen eheydellä tarkoitetaan sitä ekologista rakennetta ja toimintaa, joka ylläpitää alueen luontotyyppejä, luontotyyppien muodostamia kokonaisuuksia sekä lajien populaatioita Suojellun tai kansallisesti tärkeän harvinaisen lajin pysyvä menetys sen kasvupaikan menettämisen, hävittämisen tai häirinnän myötä Luonto- tai lintudirektiivissä mainitun luontotyypin tai lajin pysyvä menetys Kansallisesti merkittävän alueen niiden resurssien menetys, joiden perusteella alue on suojeltu. Kansainvälisesti tai kansallisesti tärkeän alueen haavoittuminen siten, että se vaarantaa alueen kyvyn ylläpitää niitä luontotyyppejä ja lajeja, joiden perusteella alue on suojeltu. Palautuu osittain tai kokonaan kun vaikutus lakkaa. Vaikutus kohdistuu ainoastaan pieneen osaan kansallisesti arvokkaasta alueesta ja sellaisella voimakkuudella, että ekosysteemien toiminnalle ominaiset avaintoiminnot säilyvät. Pysyvä luontoarvojen menetys muulla alueella, jolla on merkitystä luonnonsuojelun kannalta. Paikallisesti arvokkaan alueen luontotyyppien toiminnan heikkeneminen tai lajien menetys, palautuu nopeasti vaikutuksen päätyttyä Vaikutus kohdistuu ainoastaan pieneen osaan paikallisesti arvokkaasta alueesta ja sellaisella voimakkuudella, että ekosysteemien avaintoiminnot säilyvät. 2.6 Vaikutukset arvioitavan kohteen eheyteen Luontoarvojen heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura -verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen. Eheydellä ja koskemattomuudella tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura -verkostoon. Alueen eheyden korostaminen voi tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että vaikka vaikutukset eivät olisi mihinkään luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaisen suuret vaikutukset moneen lajiin ja luontotyyppiin saattavat heikentää alueen ekologista rakennetta tai toimintaa merkittävästi. Niin ikään vaikutusten ei tarvitse kohdistua suoraan arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, vaan ne voivat kohdistua esimerkiksi maaperään tai hydrologiaan, tavanomaiseen tai tyypilliseen lajistoon, mikä voi myöhemmin vaikuttaa luontotyyppeihin ja lajeihin. Tässä luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain sanamuotojen on tulkittu eroavan toisistaan. Luonnonsuojelulain mukaan Natura-arviointi tulee tehdä vain luontotyyppien ja lajien näkökulmasta, kun taas luontodirektiivi korostaa Natura-alueen merkitystä kokonaisuutena ja sen ekologisten ominaisuuksien merkitystä siellä oleville luontotyypeille ja lajeille (Söderman 2003). Taulukossa 2-2 on esitetty esimerkki vaikutusten arvioinnin kriteereistä eheyden kannalta.

5 Taulukko 2-2 Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden (integrity). kannalta, suomennos Söderman (2003) Byronin (2000) mukaan. Vaikutuksen merkittävyys Merkittävä kielteinen Kohtalaisen kielteinen Vähäinen kielteinen Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Kriteerit Hanke tai suunnitelma (joko yksistään tai muiden kanssa) vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää luontotyyppejä/elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma (joko yksistään tai muiden kanssa) ei vaikuta haitallisesti alueen vaikutus eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin luontotyyppeihin/ elinympäristöihin/ lajeihin. Jos ei voida selvästi osoittaa, että hankkeella tai suunnitelmalla ei ole haitallista vaikutusta alueen eheyteen, vaikutukset on luokiteltava merkittävästi kielteisiksi. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset vaikutus alueeseen ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi lieventävillä toimenpiteillä luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välille, liikenne- tai virkistyskäyttöpainetta ohjataan pois alueelta tai alueita ennallistetaan. Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai myönteiseen suuntaan. 2.7 Lieventävien toimenpiteiden vaikutusten arviointi Byron (2000) on tarkastellut lieventävien toimenpiteiden hyödyntämistä YVA-menettelyssä ja tähän tarpeeseen luotua kriteeristöä voidaan soveltaa myös Natura-arviointiin. Byronin käyttämä luokittelu lieventävien toimenpiteiden tehokkuuden määrittelemiseksi ja toimenpiteiden onnistumiseksi on seuraava: Huono vähäinen vaikutusten vähentäminen, ei suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta. Rajoitettu lieventämistoimenpiteillä saadaan rajoitettua vaikutusta jonkin verran. Kohtuullinen lieventämistoimenpiteillä saadaan rajoitettua vaikutusta, mutta alkuperäinen vaikutus säilyy silti merkittävällä tasolla. Huomattava vaikutusten lähes täydellinen lieventäminen.

6 3. NATURA-ARVIOINNIN TOTEUTUS JA KÄYTETTY AI- NEISTO Tämä arviointi on kohdennettu tuulivoimapuiston liityntämerikaapelin vaikutuksiin Kristiinankaupungin saariston Natura-alueeseen. Varsinaisista tuulivoimaloista aiheutuvia vaikutuksia mm. linnustoon (myös Natura-alueiden lajisto) on käsitelty hankkeen YVA-selostuksessa, osayleiskaavan selostuksessa sekä näiden liitteissä (mm. Siipyyn merituulivoimaloiden linnustovaikutukset, Tikkanen 2013). Merikaapelin vaikutuksia Kristiinankaupungin saariston Natura-alueeseen arvioitiin olemassa oleviin tietoihin sekä alueella kesällä 2012 ja 2013 tehtyihin sukelluksiin ja näytteenottoihin perustuen. Natura-alueella ei ole tehty Natura -luontotyyppi-inventointia, minkä vuoksi tiedot alueen luontotyypeistä ja lajistosta perustuvat ensi sijassa ympäristöhallinnon Natura - tietolomakkeen tietoihin sekä alueelta saatavissa oleviin muiden sukellusten tietoihin (Siipyyn merituulivoimapuistoon liittyvät selvitykset sekä Pohjolan Voiman Kristiinankaupungin edustan merituulipuiston YVA-selostuksessa raportoidut tiedot). Lisäksi Metsähallitukselta on saatu tietoja lähialueella tehdyistä sukelluslinja- ja videokuvaustutkimuksista (VELMU-kartoitukset). Kristiinankaupungin saariston Natura-alue on sisällytetty osaksi Suomen Natura verkostoa sekä luontodirektiivin (SCI) että lintudirektiivin (SPA) perusteella. Arvioitaviksi tulevat siten merikaapelin vaikutukset sekä luontodirektiivin mukaisiin luontotyyppeihin ja lajeihin että lintudirektiivin liitteen I lintulajeihin ja alueella säännöllisesti levähtäviin muuttolintulajeihin. Merikaapelin sijainnista johtuen arvioinnin pääpaino on ollut hankkeen mahdollisten vedenalaisiin luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa. Kuva 3-1 Merikaapelin rantautumisvaihtoehdot, joiden linjaukset perustuvat mahdollisimman syvään laskusyvyyteen ja riittävään etäisyyteen laivaväylästä.

7 4. KRISTIINANKAUPUNGIN SAARISTON NATURA-ALUE 4.1 Natura-alueen nykytila ja suojeluarvot Kristiinankaupungin saariston Natura-alue (FI0800134) on sisällytetty Natura -verkostoon luontodirektiivin (SCI, Sites of Community Importance) ja lintudirektiivin (SPA, Specially Protected Areas) mukaisena alueena. Alue kuuluu kansainvälisesti (IBA) ja kansallisesti arvokkaisiin lintualueisiin (FINIBA). Kristiinankaupungin saariston Natura-alue on pinta-alaltaan 8 059 hehtaaria ja se koostuu useista erillisistä osa-alueista. Natura-alue käsittää edustavan näytteen Kaskisten ja Merikarvian välisestä kapeasta saaristovyöhykkeestä, joka on vahvasti rannikon mukaan suuntautunut. Rannat vaihtelevat kallio- ja lohkarerannoista pienialaisiin sora- ja hiekkarantoihin. Avokalliot ovat alueella yleisiä. Natura-alueesta valtaosa, noin 95 %, on merialuetta ja merenlahtia. Kuva 4-1 Kristiinankaupungin saariston Natura-alue kokonaisuudessaan.

8 Natura-alueen saaristo koostuu lukuisista, enimmäkseen pienistä puuttomista luodoista ja saarista tai harvapuustoisista kallioisista saarista. Suuria metsäpeitteisiä saaria on vain muutama. Monella saarella on edustavia rantaniittyjä, joilla on rikas kasvillisuus ja runsas pesimälinnusto. Ulkomeren äärellä olevien saarten länsirannalla on paikoin suuria rakkolevävalleja. Myös saarten kasvilajisto on rikas ja siihen kuuluu useita uhanalaisia tai harvinaisia lajeja. Södra Yttergrundilla on majakka ja siihen liittyviä rakennuksia, samoin Gåsgrundilla on pieni majakka. Muutamaa vanhaa kalamajaa ja loma-asuntoa lukuun ottamatta alue on rakentamaton. 4.1.1 IBA- ja FINIBA-alueet Kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA-alue) Kristiinankaupungin eteläinen saaristo FI046 Kristiinankaupungin eteläisen saariston IBA-alueen pinta-ala on 7 435 hehtaaria ja se rajautuu suurin piirtein Kristiinankaupungin saariston Natura-alueen rajauksen mukaisesti. Kansallisesti tärkeä lintualue (FINIBA-alue) Suupohjan saaristo 720070 Suupohjan saariston FINIBA-alue on laaja, yhtenäinen ja kapea satojen saarten ja luotojen ketju läpi Suupohjan rannikon. Alueen pinta-ala on 15 800 hehtaaria ja se sisältää IBA-alueen 046 Kristiinankaupungin eteläinen saaristo. Rajaus on pääpiirteissään sama kuin Kristiinankaupungin saariston Natura-alueella. 4.1 Luontodirektiivin mukaiset luontotyypit Kristiinankaupungin saariston Natura-alueella esiintyvät luontotyypit pinta-aloineen on saatu Natura -tietolomakkeen tiedoista. Nämä luvut ovat arvioita, sillä alueella ei ole tehty kattavaa Natura -luontotyyppi-inventointia. Natura-alueella tavattavista 14 luontotyypistä ainoastaan vedenalaiset hiekkasärkät on vedenalainen luontotyyppi, muut ovat merenrantaluontotyyppejä. Poikkeuksellisen tapauksen muodostaa luontotyyppi rantavallit, joka on täysin riippuvainen vedenalaisista rakkoleväyhteisöistä. Muut alueella tavattavat Natura -luontotyypit ovat rannikon luontotyyppejä, joihin merenpohjaan laskettavalla merikaapelilla ei arvioida olevan vaikutuksia. Merikaapelin rantautumispaikka ei sijaitse Natura-alueella. Rantavallit sekä rakkoleväyhteisöt on sisällytetty osaksi Suomen luontotyypeistä tehtyä ensimmäistä uhanalaisarviointia (Raunio ym. 2008). Rantavallien on arvioitu kuuluvan uhanalaisluokkaan VU eli vaarantuneet. Uhanalaistumisen on arvioitu johtuvan vesien rehevöitymisen seurauksena tapahtuneesta rakkolevän taantumisesta. Myös vedenalaisiin luontotyyppeihin kuuluva kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt on koko Suomen alueella luokiteltu uhanalaiseksi luontotyypiksi (VU). Luontotyypin uhanalaisuus vaihtelee suuresti Itämeren eri osissa; Selkämerellä sen on arvioitu olevan vaarantunut (VU). Luontotyyppiä vedenalaiset hiekkasärkät ei sellaisenaan löydy uhanalaisarvioinnista, mutta tähän luontotyyppiin lukeutuvat meriajokasyhteisöt (hiekkavaltaisilla pohjilla 1-8 metrin syvyydessä) on arvioitu erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi (EN). Meriajokkaan levinneisyys Itämeressä ulottuu pohjoisessa vain Porin korkeudelle (Raunio ym. 2008). Kristiinankaupungin saariston Natura-tietolomakkeella mainittujen luontotyyppien lisäksi alueella esiintyy myös luontotyyppiä riutat (1170).

9 Taulukko 4-1. Natura -luontotyypit Kristiinankaupungin saariston Natura-alueella, *= priorisoitu eli ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi. Luontotyyppi Koodi Pinta-ala, % Pinta-ala, ha Vedenalaiset hiekkasärkät 1110 <1 % 0-80 Rantavallit 1210 <1 % 0-80 Kivikkorannat 1200 <1 % 0-80 Kasvipeitteiset merenrantakalliot 1230 2 % 160 Ulkosaariston boreaaliset luodot ja saaret 1620 4 % 320 *Merenrantaniityt 1630 <1 % 0-80 Itämeren hiekkarannat 1640 <1 % 0-80 Liikkuvat alkiovaiheen dyynit 2110 <1 % 0-80 *Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit Dyynien kosteat soistuneet painanteet 2130 <1 % 0-80 2190 <1 % 0-80 Kuivat nummet 4030 <1 % 0-80 *Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt 6270 <1 % 0-80 Kosteat suurruohoniityt 6430 <1 % 0-80 *Maankohoamisrannikon primaarisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät 9030 <1 % 0-80 Natura-tietolomakkeella mainittujen luontotyyppien lisäksi alueella esiintyy myös luontotyyppiä riutat. 4.1.1 Natura -luontotyyppien kuvaukset ja esiintyminen Riutat (1170) Riutat ovat vedenalaisia tai laskuveden aikana paljaana olevia kallioita tai eloperäisiä kivennäistymiä vedenalaisessa vyöhykkeessä. Kasvi- ja eläinyhteisöjen jatkuessa yhtenäisenä ulottuvat myös rantavyöhykkeelle. Riutoilla on yleensä pohjalevä- ja pohjaeläinyhteisöitä vyöhykkeinä, kuten myös kivennäistymiä ja koralliperäisiä muodostumia. Suomessa kalliorannat ja kallioiset karit, joissa on levävyöhykkeitä, ovat ulkosaaristossa yleisiä ja ne luetaan tähän luontotyyppiin. Pohjoisen Itämeren kalliorannoilla leväkasvillisuudessa on yleensä erotettavissa kolme vyöhykettä: rihmalevä-, rakkolevä- ja, Lounais-Suomessa, syvänveden punalevävyöhyke. Vedenalaiset hiekkasärkät Vedenalaiset hiekkasärkät on glasifluviaalisilla kerrostumilla esiintyvä luontotyyppi, johon luetaan kuuluviksi rannanläheiset hiekkasärkät aina 20 metrin syvyyteen asti. Kiviä ja lohkareita esiintyy yleisesti. Puhtailla pohjilla on makrofyyttikasvillisuutta niukasti ja tavallisempia lajeja ovat mm. kiertohapsikka ja hapsivita. Luontotyyppiin kuuluviksi luetaan myös hiekkapohjat, joilla kasvaa meriajokasta. Laji kasvaa ensisijaisesti 3 4 metrin syvyydessä puhtailla hiekka- ja hiesu-pohjilla, missä suuria määriä eloperäistä ainesta ei pääse kerääntymään pohjalle. Hiekkasärkkiä on meillä yhdistyneinä laajoihin moreeni-, lieju-, hiesu- ja hiekkapohjiin. Luontotyypin edustavuutta kuvastaa puhdas hiekkapohja sekä eräillä alueilla pohjakasvuston, etenkin meriajokaskasvustojen, tiheys ja hyväkuntoisuus. Luonnontilaisuuden kriteerinä Naturaluontotyyppien osalta on sekin, ettei alueella ole hiekan- tai soranottoa eikä laivaväyliä. Rantavallit Luontotyyppi käsittää yksivuotisten kasvien muodostamia yhdyskuntia veden kuljettaman aineksen ja soran kasautumilla, joissa on runsaasti typpipitoista orgaanista ainesta. Rantavalleja

10 esiintyy rannikolla ja saaristossa rakkolevän esiintymisalueella itäiseltä Suomenlahdelta Merenkurkkuun. Tätä pohjoisempana rakkolevää ei esiinny veden alhaisen suolapitoisuuden johdosta. Rantavallien yksivuotisella kasvillisuudella tarkoitetaan kasvillisuutta sora- ja somerikkorantojen, mutta myös hiekka- ja kivikkorantojen veden kuljettaman eloperäisen aineksen kasautumilla rannan ylärajalla. Niitä on yleensä avoimilla rannoilla ja lahtien perukoissa saariston uloimmissa osissa. Tietyille rannoille kertyy muita rantoja enemmän ajautunutta ainesta ja näille muodostuu myös säännöllisesti rantavalleja. Suuria valleja tavataan alueilla, jotka rajautuvat laajoihin, mataliin ja eksponoituneisiin kallio-, moreeni- ja hiekkapohjiin. Valleja muodostuu etenkin kevät- ja syysmyrskyjen yhteydessä, ja myös jäät irrottavat rakkolevää merenpohjasta. Kasautumat koostuvat yleensä tuoreesta ja maatuneesta rakkolevästä, järviruo osta ja muusta eloperäisestä aineksesta sekä usein erilaisista jätteistä. Hyvin typpipitoisella kasvualustalla viihtyy erikoislaatuinen, erittäin rehevä kasvillisuus; tuoreella ja vanhalla aineksella on omat kasviyhdyskuntansa. Valleissa elää myös suuri määrä selkärangattomia eläimiä. Luontotyypin edustavuutta kuvastavat kasautumien suuri koko ja pituus sekä rantavallilla kasvava lajisto. Luonnontilaa kuvastavat koskemattomuus, saariston uloimmissa osissa rakkolevän runsaus kasaumissa sekä rehevä kasvillisuus. Suuret kasautumat ovat harvinaistuneet rakkolevän taantumisen myötä. Rantavallit -luontotyyppiä esiintyy Kristiinankaupungin saariston Natura -tietolomakkeen mukaan ulkomeren äärellä sijaitsevien saarten länsirannalla. Muut luontotyypit Merikaapelilla ei ole vaikutuksia ranta-alueella tai saarissa sijaitseviin luontotyyppeihin. Merikaapeli ei vaikuta aallokkoon, joka lisäisi rantojen eroosiota. Natura-alueen saaria ja luotoja ei myöskään käytetä rantautumiseen eikä työvälineiden väliaikaiseenkaan varastoimiseen. 4.2 Luontodirektiivin liitteen II lajit Natura-tietolomakkeessa liitteen II lajeista mainitaan harmaahylje ja itämerennorppa. 4.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit Natura-tietolomakkeessa mainittuja lintudirektiivin liitteen I lajeja ovat huuhkaja, kaakkuri, kalatiira, kuikka, kurki, lapintiira, liro, luhtahuitti, mustakurkku-uikku, palokärki, pikkulokki, räyskä, ruskosuohaukka, suokukko, suopöllö, teeri, valkoposkihanhi ja merikotka. Listaus alueen läpi muuttavista ja siellä levähtävistä lintudirektiivin liitteen I lajeista perustuu Natura-tietolomakkeen tietoihin sekä Siipyyn tuulivoimapuiston YVA:n ja osayleiskaavan laatimisen yhteydessä tehtyihin selvityksiin. Natura-alueella levähtäviä ja alueen läpi muuttavia lajeja ovat laulujoutsen, valkoposkihanhi, kuikka, kaakkuri, merikotka, kurki, mustakurkku-uikku, kapustarinta, sääksi, suokukko, punakuiri, liro, vesipääsky, pikkulokki, räyskä, ruskosuohaukka ja sinisuohaukka. 4.4 Kristiinankaupungin saariston Natura-alueen läpi muuttavat lintudirektiivin artiklan 4.2 tarkoittamat, liitteeseen I kuulumattomat lajit Listaus lintudirektiivin artiklan 4.2 tarkoittamista, liitteeseen I kuulumattomista lajeista perustuu Natura-tietolomakkeen tietoihin sekä Siipyyn tuulivoimapuiston YVA:n ja osayleiskaavan laatimisen yhteydessä tehtyihin selvityksiin. Alueen läpi muuttavia lajeja ovat kyhmyjoutsen, metsähanhi, merihanhi, kanadanhanhi, ristisorsa, haapana, tavi, heinäsorsa, harmaasorsa, jouhisorsa, lapasorsa, tukkasotka, haahka, alli, pilkkasiipi, mustalintu, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, silkkiuikku, härkälintu, merimetso, ruokki, etelänkiisla, kalalokki, naurulokki, selkälokki, harmaalokki, merilokki, hiirihaukka, piekana, harmaahaikara, lapasotka, lapinsirri, mustaviklo, punajalkaviklo, karikukko ja riskilä. 4.5 Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset lajit Natura-tietolomakkeessa mainitaan uhanalaisista lajeista merikotka (vaarantunut, VU). Linnuista muina huomionarvoisina lajeina on mainittu haahka, haapana, isokoskelo, isokuovi, kanadanhanhi, kanahaukka, keltavästäräkki, kirjosieppo, kivitasku, kyhmyjoutsen, lehtokerttu, luotokirvinen, merihanhi, meriharakka, merikihu, niittykirvinen, peippo, pensaskerttu, pikkutikka, riekko, ruokokerttunen, sarvipöllö, sinisorsa, suosirri, tavi, telkkä, törmäpääsky, tukkasotka, tylli ja tukkakoskelo. Kalalajeista on mainittu harjus ja kasvilajeista ahonoidanlukko, ahopellava, harmaakynsimö ja kivikkoalvejuuri.

11 5. HANKKEEN KUVAUS JA SUUNNITELLUT TOIMENPI- TEET Tuulivoimapuisto kytketään valtakunnalliseen sähköverkkoon merikaapelin avulla, joka rantautuu Kristiinankaupungin Karhusaaressa. Rantautumisen osalta on tarkastelu kolmea vaihtoehtoista reittiä, jotka on esitetty kartalla kuvassa 3-1. Merikaapelin kokonaispituus on noin 28 kilometriä, josta Natura-alueelle sijoittuva osuus on noin 1,5 kilometriä. Tässä selvityksessä hankkeen tarkemmat tiedot kuvataan siltä osin, kuin se vaikutusarvioinnin kannalta on olennaista ja hankesuunnitelmien nykyisen tarkkuuden pohjalta mahdollista. Suunniteltu sähkönsiirtoyhteys toimii 154 kv jännitetasolla. Merikaapeli on halkaisijaltaan noin 16-20 cm ja painoltaan 27 000 32 000 kg/km. Kaapelin pienin sallittu taivutussäde on 1,4 metriä. Käytettävä kaapeli on tavanomaista muovikaapelia, jonka yksityiskohtaisemmat ominaisuudet selviävät suunnittelun edetessä. Kaapelirakenteesta ei normaalikäytössä liukene mereen haitallisia aineita, eikä se aiheuta ympärilleen merkittävää sähkökenttää. Myös syntyvä magneettikenttä on pieni. Ranta-alueiden ulkopuolella Siipyyn liityntämerikaapeli lasketaan pohjaan vesipainepuhallustekniikkaa käyttämällä. Käytettävä tekniikka on ns. vesipainepuhallustekniikka (water jetting, ks. kuva 5-4), jossa kaapeli lasketaan omalla painollaan vesisuihkulla puhallettuun ojaan. Erään kaapelivalmistajan antamien tietojen mukaan vesipuhallustekniikkaa käytettäessä vähintään 70 % kaapeliojasta poistetusta pohjamateriaalista laskeutuu takaisin kaapeliojaan ja vain 30 % pohjamateriaalista kulkeutuu ympäröiville pohjille. Natura-alueelle sijoittuvalla merikaapelireitin osuudella pohjan laatu on soraa, jolloin vesipainepuhallustekniikkaa voidaan käyttää kaapelin laskuun. Tarkempi kaapelireitti tullaan lisäksi jatkossa optimoimaan kaapelin tarkemman suunnittelun yhteydessä. Kuva 5-1 Kuvassa merikaapelin rantautumiskohdan syvyyskäyriä. Natura-alueen rajaus osuus 15-16 metrin syvyysvyöhykkeelle (tummasininen, vaalean ruskea) ja syvenee entisestään edettäessä kaapelireittä lounaaseen.

Kuva 5-2 Luotausindeksi merikaapelireitin pohjoisosasta (Meritaito 2013). 12

13 Kuva 5-3 Kaapelilinjojen pohjanlaadut Natura-alueella. Linjalla A ja B pehmeää pintamateriaalia (musta) ja soraa (sininen). Linjalla C on suuremmat korkeuserot ja enemmän pehmeää materiaalia (keltainen). Kova kallio kuvassa punaisella. Kuvat 5-4 Merikaapelin vesipainepuhallus tekniikka (water jetting), paineella puhalletaan kaapelille ura pohjaan. Vasemassa kuvassa vettä tulee paineella Capjet laitteesta, joka tekee pohjaan uran johon merikaapeli uppoaa (kuvat: Nexans).

14 Kuva 5-5 Merikaapelin Estlink 2 laskua laivasta Porvoon edustalla (kuva: Fingrid). Kristiinankaupungin edustalla ranta-alueilla kaapeli haudataan noin metrin (1 m) syvään kaapeliojaan kaivamalla tai tarvittaessa louhimalla. Lopuksi kaapeli peitetään merihiekalla, ei-terävillä kivillä tai betonilaatoilla ahtojäiden aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Peittoaines valitaan tarkemman suunnittelun mukaan kuhunkin kohtaan parhaiten soveltuvana ratkaisuna. Peitettävää kaapeliojaa on vain muutamia satoja metrejä Karhusaaren edustalla. Kuva 5-6 Merikaapelikaivannon poikkileikkaus.

15 6. SUKELLUKSET 6.1 Selvitykset merikaapelireitillä 6.1.1 Sukellukset kesällä 2012 Siipyyn tuulivoimalapuistoalueella ja merikaapelireitillä on tehty sukellustutkimuksia kesällä 2012 (Monivesi Oy: Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto). Kyseinen raportti kokonaisuudessaan on esitetty tämän arvioinnin liitteenä 1. Merikaapelireitin Natura-alueelle sijoittuvalla osalla oli kaksi sukelluspistettä, joiden sijainti on esitetty oheisella kartalla. Sukellukset näissä pisteissä tehtiin 12.8.2012. Näytteenottoa ja havainnointia haittasi kuitenkin merkittävästi heikko näkyvyys. Havaintojen perusteella vaikutti siltä, että pohjan läheisessä vesikerroksessa oli ainesta joka samensi veden. Huono näkyvyys vaikutti myös näytteenottoon. Pisteessä nro 19 näytteenotto keskeytettiin heikon näkyvyyden vuoksi ja pisteessä 18 pohjanlaatu arvioitiin käsikopelolla sekä kahdelta rinnakkaisruudulta näytepussiin saadun maa-aineksen mukaan. Pisteen 18 pohjatyyppi oli soraa, jossa ei esiintynyt makroleviä. Pohjaeläimistä näyte sisälsi suhteellisen paljon Marenzelleria spp amerikansukasjalkaista, tulokaslajina pidettäviä monisukasmatoja. Näytteissä ei ollut sinisimpukkaa, joka oli muualla tutkimusalueen dominoiva laji. Kuva 6-1 Merikaapeli Natura-alueella ja sukelluspisteiden sijoittuminen (sukellustutkimuksen mukainen näytepisteiden numerointi). Kartalla myös Metsähallituksen sukelluspisteen sijainti, josta on kerrottu kappaleessa 5.2. Sukellusten havainnoista keskusteltiin myös puhelimitse (Ruuskanen/Torri 25.1.2013). Tumman aineksen samentama vesi pohjakerroksen läheisyydessä voi olla tilapäinen ilmiö tai pysyvämpi esimerkiksi mantereen läheisyydestä johtuva ilmiö (valumavedet). Mikäli veden väri pohjakerroksen läheisyydessä on pysyvästi sama kuin näytteenottohetkellä, sulkee se kasvillisuuden esiintymismahdollisuudet kyseisellä alueella pois (ei riittävästi valoa yhteyttämiseen). Muualla vastaavilla alueilla vallitseva laji oli monivuotinen ruskolevä ruskokivitupsu (Sphacelaria arctica). Kasvillisuuden puuttuminen näytteenottoalueelta viittaisi tilanteen pysyvään luonteeseen, mutta epävarmuutta tulosten tulkintaan aiheuttaa näytteiden vähäinen määrä. Tämän raportin liitteenä 2 on esitetty myös Monivesi Oy:n sukellusten jälkityönä laatima raportti: Arvio makrofyyttien esiintymisestä Kristiinankaupungin näytepisteillä 18 ja 19.

16 6.1.2 Näytteenotto kesällä 2013 Monivesi Oy jatkoi selvityksiä kaapelireitillä ja kaapelin rantautumispaikoilla kesällä 2013 (Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto, liite 3). Merikaapelin Natura-alueelle sijoittuvalla osuudella oli kaksi tutkimuspistettä, joista otettiin pohjaeläinnäytteet. Väylän näytepisteistä löytyi vain kolme taksonia, joista runsain oli harvasukamadot (Oligochaeta). Väylältä havaittuja pohjaeläintaksoneja oli kolme: surviaissääsket (Chironomidae), liejusimpukka (Macoma baltica) ja ja harvasukamadot (Oligochaeta). Yksilömäärät olivat 25, 25 ja 50 yksilöä per neliömetri. Väylän molemmissa näytepisteissä pohja oli laadultaan hiekka sora seosta. Havaittua lajistoa voidaan pitää niukkana. Osana selvityksiä tehtiin myös viistokaikuluotauksia Båtskärin rannan ja väylän välisellä alueella. Viistokaikukuvien perusteella pohjanlaatu on laajamittaisesti makroleville kasvukelvotonta aluetta raekokonsa puolesta. Kuva 6-2 Tähdillä merkittunä kaapelilinjan Natura-alueelle sijoittuvat pohjaeläinnäytepisteet. Viivoilla makrofyyttiseurantalinjojen sijainti Båtskär saaren rannoilla (kartta Monivesi 2013, ks. liitteet). Riutat luontotyypin esiintyminen Natura-alueella Osana selvityksiä kartoitettiin rantavyöhykkeen eliöstöä sekä riutat luontotyypin esiintymistä Natura-alueella (liite 3). Båtskär saaren rantoihin rajautuen tehtiin yhteensä neljä makrofyyttilinjaa ja kaksi pohjaeläinlinjaa. Natura-alueella makrofyyttien vyöhykkeisyys, joka mainitaan riutat luontotyypin suojeluperusteissa, voidaan kuvailla yleisellä tasolla seuraavasti: Syvyysvyöhykkeillä 0 2 metriä vallitsi vuodenaikainen ahdinparta (Cladophora glomerata). Tämä syvyysväli muodosti Natura-perusteissa mainitun rihmalevävyöhykkeen. Syvyysvyöhykkeellä 3 4 metriä vallitsevana lajina oli rakkolevä (Fucus vesiculosus), joka muodosti suhteellisen tiheän ja hyväkuntoisen vyöhykkeen. Rakkolevän yhtenäinen alakasvurajan syvyys oli keskimäärin 3,7 metriä. Muita lajeja 3 4 metrin syvyysvyöhykkeillä olivat ruskolevistä ruskokivitupsu (Sphacelaria arctica) ja pilviruskolevä (Ectocarpus siliculosus). Tämä syvyysvyöhyke muodosti Natura -perusteissa mainitun rakkolevävyöhykkeen. Syvyyden lisääntyessä valtalajiksi muodostui peittävyyden osalta mustaluulevä (Polysiphonia fucoides). Muita lajeja olivat haarukkalevä (Furcellaria lumbricalis), punanukka (Audouinella purpurea) ja punahelmilevä (Ceramium tenuicorne) sekä laikkupunalevä (Hildenbrandia rubra). Tämä syvyysvyöhyke muodosti Natura-perusteissa mainitun punalevävyöhykkeen. Peittävyytenä ilmaistuna makrofyyttejä esiintyi eniten kolmen ja neljän metrin syvyysvyöhykkeillä. Linjoilta löytynyttä lajistoa on kuvattu tarkemmin liitteessä 3. Natura-alueella makrofyyttilinjojen aloituskohdat sijaitsivat saaren rannalla. Syvyyden lisääntyessä pohjan geologinen luonne muuttui kivikkoiseksi noin 3 4 metrin syvyydellä. Noin kuuden

17 metrin syvyydestä alkaen pohja oli sora hiekka seosta. Makrofyyttien fysikaalista alakasvurajaa ei pystytty määrittämään pohjan laadun takia, sillä pohja ei raekokonsa takia ollut levien kiinnittymiselle sopivaa. 6.2 Aikaisemmat selvitykset Metsähallituksen kartoitukset Kaapelireitin pohjoispuolelle Natura-alueelle sijoittuu Metsähallituksen vedenalaisten kartoitusten videokuvauspiste (sijainti edellä kuvassa 6-1). Kuvauspiste sijaitsee noin 15 metrin syvyydessä. Alueella ei havaittu lainkaan kasvillisuutta, joskin epävarmuutta tuo videon heikko laatu. Kristiinankaupungin merituulivoimapuisto Aikaisempia sukellustutkimuksia lähialueella on laadittu myös Pohjolan Voiman tuulivoimapuistohankkeen yhteydessä (Kristiinankaupungin edustan merituulivoimapuisto, YVA-selostus). Suunnitellun merikaapelireitin läheisyyteen sijoittuu sekä sedimenttinäytepiste että kuvauspiste. Lähimmäs suunniteltua merikaapelireittiä sijoittuvat kuvauspisteet olivat laadultaan vaihtelevaa kivikkoa/hiekkaa/soraa, muu kuin Fucus sekä kivikkoa, muu kuin Fucus. Sedimenttipisteistä otettujen näytteiden tulokset osoittivat tutkittujen metallien pitoisuudet pieniksi ja käytettyjen kriteerien perusteella pohjat todettiin puhtaiksi. Kuva 6-3 Kuvauspisteet merikaapelin läheisyydessä (Pohjolan voiman tutkimukset, rajaukset Kristiinankaupungin saariston merituulivoimapuistohankkeen mukaisia). Kaapelireitti sijoittuu hankealuerajausten väliin karttapohjalla näkyvän laivaväylän läheisyyteen.

18 Kuva 6-4 Sedimenttinäytepiste (Pohjolan voiman tutkimukset, rajaukset Kristiinankaupungin saariston merituulivoimapuistohankkeen mukaisia). Kaapelireitti sijoittuu karttapohjalla näkyvän laivaväylän läheisyyteen. Pohjolan voiman teettämiin selvityksiin sisältyi myös rantavallien kartoitusta alueella. Näiden selvitysten yhteydessä rantavalleja ei löydetty Kristiinankaupungin pohjoisen ja keskisen saariston alueelta kuin Murgrundin saaren länsirannan suojaiselta lahdelta. Valli oli kuitenkin kasviton, minkä vuoksi on todennäköistä, että rakkolevä on ajautunut rantaan vasta syksyn 2009 aikana. Valli ei sijaitse Siipyyn tuulivoimapuiston merikaapelireitin läheisyydessä (etäisyys yli 1,5 km). Kuva 6-5 Rakkolevää Myrgrundin saaren länsirannalla (Pohjolan voiman tuulivoimapuiston selvitykset, valokuva Tarja Ojala).

19 7. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 7.1 Luontodirektiivin mukaiset luontotyypit Yleistä vaikutusten muodostumisesta Hankkeen mahdollisista luontotyyppeihin kohdistuvista vaikutuksista merkittävimmiksi arvioidaan rakentamisen aikaisten kaivutöiden ja kaapelin pohjaan laskemisen suorat vaikutukset. Vedenalaisissa kaivutöissä veteen sekoittuu kiintoainetta, joka lisää veden sameutta. Kaivettavilla alueilla kaapeliojien kaivaminen muuttaa myös merenpohjan muotoa, kaivannon leveys on muutamia metrejä. Pohjaan ilman kaivutöitä laskettaessa merikaapelin vaikutukset jäävät vähäisemmiksi, tällöin kaapeli (halkaisija 20 cm) peittää alleen jäävät vedenalaiset luontotyypit, mutta peittyvän alueen leveys on kaivuojaa vähäisempi. Siipyyn tuulivoimapuiston liityntämerikaapelin vaikutukset Natura-alueelle sijoittuessaan suunniteltu merikaapelireitti sijaitsee laivaväylän läheisyydessä. Luontotyypin vedenalaiset hiekkasärkät luonnontilaisuuden kannalta keskeisiin määritelmiin kuuluvat mm. puhdas hiekkapohja, pohjakasvuston esiintyminen, vähäinen sedimentaatio sekä se, ettei alueella ole laivaväyliä. Merikaapelireitillä Karhusaaren edustalla em. kriteerit eivät täyty, sillä sukelluksilla (liite 2) ja viistokaikuluotauksella (liite 3) tehtyjen havaintojen mukaan alueen kasvuolosuhteet eivät ole makroleville tai putkilokasveille suotuisat. Kesällä 2013 tehdyn näytteenoton sekä viistokaikukuvien perusteella pohjan laatu on laajamittaisesti makroleville kasvukelvotonta kaapelireitin läheisyydessä. Näiden tietojen perusteella vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä, että kaapelireitillä Natura-alueella sijaitsisi luontodirektiivin luontotyyppiä vedenalaiset hiekkasärkät tai laajoja rakkoleväkasvustoja. Riutat luontotyyppiä ei esiinny kaapelireittivaihtoehtojen välittömässä läheisyydessä, sillä Natura-alueelle sijoittuessaan kaapelireitti ei sijoitu saarten läheisyyteen. Etäisyydestä johtuen myös kaapelin pohjaanlaskuun liittyvä työnaikainen samentumishaitta arvioidaan niin vähäiseksi, ettei sillä ole Natura-alueella esiintyviin riutat -luontotyyppeihin kohdistuvia vaikutuksia. Merikaapeleilla ei katsota olevan käytön aikaisia vaikutuksia mahdollisille luontodirektiivin mukaisille luontotyypeille kaapelireitin läheisyydessä, sillä kaapelit eivät muodosta esim. öljyvuotoja, jotka voisivat saastuttaa merenpohjaa. Päätelmät merikaapelin luontotyyppeihin kohdistuvista vaikutuksista Tehtyjen havaintojen perusteella olosuhteet suunnitellulla kaapelireitillä Natura-alueella eivät ole suotuisat luontodirektiivin mukaisten vedenalaisten luontotyyppien esiintymiselle. Selvitysten perusteella voidaan pitää erittäin epätodennäköisenä, että mikään esitetyistä kaapelireittivaihtoehdoista heikentäisi luontodirektiivin liitteen I mukaisia luontotyyppejä Natura-alueella. 7.2 Luontodirektiivin liitteen II lajit Yleistä vaikutusten muodostumisesta Kristiinankaupungin saariston Natura-alueella tavataan luontodirektiivin liitteen II lajeista harmaahyljettä ja itämerennorppaa. Hankkeen mahdollisia kyseisiin lajeihin kohdistuvia vaikutuksia ovat rakentamisen aikaisista töistä aiheutuva vähäinen veden samentumishaitta sekä kaapelin laskun aikainen häirintävaikutus (kestoltaan muutamia viikkoja). Hylkeiden kannalta häiriölle herkintä aikaa on lisääntymisaika (alkukevät), sekä karvanlähtöaika jolloin hylkeet oleskelevat paljon kivillä ja luodoilla. Itämerennorpilla karvanlähtö ajoittuu huhti-toukokuulle ja harmaahylkeillä touko-kesäkuulle. Siipyyn tuulivoimapuiston liityntämerikaapelin vaikutukset Natura-alueelle sijoittuva osa merikaapelista sijaitsee laivaväylän läheisyydessä eli liikennöidyllä alueella. Lisäksi lepäilyyn soveltuvien kivien ja luotojen määrä kaapelireitin läheisyydessä on erittäin vähäinen. Edellä mainituista syistä Siipyyn merikaapelin mahdolliset vaikutukset itämerennorppiin ja harmaahylkeisiin arvioidaan merkitykseltään vähäisiksi.

20 Päätelmät merikaapelin luontodirektiivin liitteen II lajeihin kohdistuvista vaikutuksista Kaapeleiden asentamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia Natura-alueella esiintyviin luontodirektiivin liitteen II lajeihin, harmaahylkeeseen ja itämerennorppaan. 7.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit Merikaapeliin liittyvät kaivutyöt voivat aiheuttaa linnustolle työnaikaista häiriötä. Merikaapelireitin läheisyyteen ei linjausvaihtoehdoissa A ja B sijoitu Natura-alueella sijaitsevia pesimäpaikoiksi soveltuvia saaria tai luotoja, joihin voisi kaapelin laskutöistä kohdistua pesimäaikaista häiriötä. Linjausvaihtoehto C sijoittuu Natura-alueisiin sisältyvän Båtskäret saaren läheisyyteen. Båtskäret saaren läheisyydessä on suositeltavaa välttää kaapelin laskuun tai pohjan kaivamiseen liittyviä rakennustöitä linnuston pesimäaikana (1.4.-31.7.) linnustolle aiheutuvien häirintävaikutusten lieventämiseksi. Merikaapelilla ei ole käytön aikaisia linnustoon kohdistuvia vaikutuksia. Merikaapelit on joko kaivettu merenpohjaan tai ne on laskettu meren pohjaan painotusten kanssa, joten ne pysyvät pohjassa liikkumattomina. Päätelmät merikaapelin lintudirektiivin liitteen I lajeihin kohdistuvista vaikutuksista Työnaikaista (kaapeliojan kaivu rannikon läheisyydessä sekä kaapelin lasku pohjaan) häirintävaikutusta lukuun ottamatta merikaapelilla ei ole lintudirektiivin liitteen I lajeihin kohdistuvia vaikutuksia. Häirintävaikutus arvioidaan merkitykseltään vähäiseksi, mikäli valittaessa linjausvaihtoehto C kaapelin laskuun tai pohjan kaivamiseen liittyvät rakennustyöt Båtskäret saaren läheisyydessä ajoitetaan linnuston pesimäkauden ulkopuolelle. Muuttolinnut Merikaapelireitin läheisyydessä muuttonsa aikana levähtävälle muuttolinnustolle merikaapelin laskutöistä voi aiheuta vähäistä työnaikaista häiriötä. Häiriö arvioidaan kuitenkin niin vähäiseksi ja kestoltaan lyhyeksi, ettei siitä aiheudu merkittäviä levähtävään muuttolinnustoon kohdistuvia vaikutuksia. Merikaapeleilla ei toimintansa aikana ole muuttolinnustoon kohdistuvia vaikutuksia. 7.1 Uhanalaiset lajit ja muut huomionarvoiset lajit Natura-alueella esiintyy uhanalaista lintulajistoa, joille merikaapelin laskutöistä voi aiheuta vähäistä työnaikaista häiriötä. Merikaapeleilla ei toimintansa aikana ole uhanalaiseen lintulajistoon kohdistuvia vaikutuksia. 7.2 Arvioitavan hankkeen vaikutukset Natura-alueen eheyteen Arvioitava hanke ei aiheuta sellaisia vaikutuksia, jotka heikentäisivät Natura-alueen suojeluperusteena olevia luontotyyppejä. Merikaapeliin liittyvät kaivutyöt voivat aiheuttaa linnustolle työnaikaista häiriötä, mutta haitta arvioidaan vähäiseksi ja väliaikaiseksi. Hankkeen vaikutukset kokonaisuudessaan arvioidaan Natura-alueen suojeluperusteissa mainittujen lajien osalta korkeintaan vähäisiksi. Mahdolliset vaikutukset ovat myös kestoltaan lyhytaikaisia, sillä ne ajoittuvat vain kaapelin rakentamisaikaan. Edellä esitetyn perusteella hankkeella ei arvioida olevan vaikutuksia Natura-alueen eheyteen. 7.3 Yhteisvaikutukset Pohjolan Voiman on suunnitellut Kristiinankaupungin edustalle tuulivoimapuistoa (Kristiinankaupungin edustan merituulivoimapuisto), josta voi aiheutua yhteisvaikutuksia nyt arvioidun hankkeen kanssa. Kristiinankaupungin edustan merituulivoimapuistohankkeesta on laadittu ympäristövaikutusten arviointi (YVA), mutta tuulivoimapuiston kaavoitus ei ole käynnistynyt eikä hankkeen mahdollisesta etenemisestä ole tällä hetkellä tietoa. Pohjolan Voiman hanketta ei ole merkitty Pohjanmaan vaihemaakuntakaava 2:n kaavaehdotukseen. Siipyyn ja Kristiinankaupungin edustan merituulivoimapuistojen tuulivoimaloista linnustoon kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu hankkeiden YVA-selostuksissa.

21 8. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN VÄHENTÄMINEN Linnustoon kohdistuvia häirintävaikutuksia voidaan vähentää ajoittamalla mahdolliset kaivu- ja rakennustyöt Båtskäret saaren läheisyydessä linnuston pesimäkauden ulkopuolelle (1.4.-31.7.). Myös työnaikaista liikkumista hylkeille soveltuvien lepäilyluotojen läheisyydessä on suositeltavaa välttää erityisesti hylkeiden karvanlähtöaikaan keväällä. 9. JOHTOPÄÄTÖKSET Edellä esitetyn perusteella voidaan arvioida, ettei merikaapelin toteuttaminen suunniteltujen reittivaihtoehtojen mukaisesti heikennä niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Kristiinankaupungin saaristo on sisällytetty osaksi Natura-verkostoa. Lahdessa 3. päivänä helmikuuta 2014 RAMBOLL FINLAND OY Tarja Ojala ryhmäpäällikkö Kaisa Torri ympäristötutkija

22 10. KIRJALLISUUS Airaksinen O. & Karttunen K. 2001. Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. 2. painos. Suomen ympäristökeskus. 194 s. Byron, H. 2000: Biodiversity impact. Biodiversity and Environmental Impact Assessment: A Good Practice Guide for Road Schemes. The RSPB, WWF-UK, English Nature and the Wildlife Trusts, Sandy. Kristiinankaupungin edustan merituulivoimapuisto, Pohjolan Voima Oy. YVA-selostus, Ramboll 2010. Kristiinankaupungin Siipyyn edustan merituulivoimapuisto, Suomen Merituuli Oy. YVA-selostus, Ramboll 2010. Luonnonsuojelulaki 1096/1996 Meritaito 2013. Merenpohjan matalakaikuluotausaineisto. Metsähallitus. VELMU-tutkimusten sukellus- ja videodata Siipyyn edustalta (2012 aineistot). Monivesi Oy 2012. Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto vuonna 2012. Monivesi Oy 2013. Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto vuonna 2013 Natura 2000-tietolomake: Kristiinankaupungin saariston Natura-tietolomake Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2 päivänä huhtikuuta 1979 luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A. & Mannerkoski I (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Siipyyn tuulivoimapuiston yleiskaava, kaavaehdotus. Suomen Eliölajit -tietojärjestelmä. Suomen Ympäristökeskuksen OIVA-tietopalvelu (suojelualuerajaukset) Söderman T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen Ympäristökeskus. 196 s. Tikkanen, Hannu 2013. Siipyyn merituulivoimaloiden linnustovaikutukset. Ramboll Finland Oy.