NUORTEN SYRJÄYTYMISTÄ EHKÄISEVÄT HANKKEET TAMPEREEN SEUDULLA

NUORTEN SYRJÄYTYMISTÄ EHKÄISEVÄT HANKKEET TAMPEREEN SEUDULLA Irmeli Rantala Ammatillisesti suuntautuva lisensiaatintutkimus 20 ov kevät 2006 Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus Tampereen yliopisto

Tampereen yliopisto Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus Irmeli Rantala NUORTEN SYRJÄYTYMISTÄ EHKÄISEVÄT HANKKEET TAMPEREEN SEUDULLA 143+37 sivua TIIVISTELMÄ Useat ministeriöt ja järjestöt ovat laatineet toimenpideohjelmansa alle 25-vuotiaiden nuorten syrjäytymisen torjumiseksi. Tämän esityksen tavoite oli kartoittaa syrjäytymistä ehkäisevät hankkeet Tampereen seudun kunnissa. Tutkimuksen pääongelmia oli kolme: 1) Mitä nuorten syrjäytymisen ehkäisyhankkeita on, kenelle ne on suunnattu ja ketkä ovat yhteistyökumppaneina? 2) Miten hankkeet kattavat syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tuen tarpeen; minkälainen malli hankkeista on mahdollisesti muodostettavissa? 3) Minkälaista resurssia hankkeisiin on saatu? Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta, joka lähetettiin alueen kuntien sosiaali,- terveys- ja opetusvirastojen sekä työvoima- ja kansaneläketoimistojen esimiesasemassa oleville henkilöille maalis-huhtikuussa 2004. Tarkoitus oli tarkastella hankkeiden tarjontaa myös palvelun etsijän näkökulmasta ja siksi sähköisen kyselyn saivat myös paikallisen ilmaisjakelulehden levikkialueella sijaitsevien kulttuuri- ja nuorisopalvelujen tarjoajat ja eri seurakuntien palvelupisteet. Näin löytyivät ne tahot, jotka nuorikin apua etsiessään löytäisi. Tutkimus osoitti, että jokaisen kunnan alueella on meneillään lukuisia hankkeita joko kunnan omia tai kuntien yhteisiä, yhteisöjen ja järjestöjen yksin tai yhteisesti ylläpitämiä. Myös valtakunnallisia hankkeita on meneillään Tampereen seudulla. Resurssista vastaavat pääosin kunta suoraan tai välillisesti, valtio ja Euroopan unionin Sosiaalirahasto (ESR) sekä järjestöt, kuten RAY. Saadun tiedon perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että osa hankkeista toimii määrärahan määrittämän syklin mukaisesti, osa niveltyy organisaation jatkuvaan toimintaan ja tapahtuu toimijoiden päivittäisen toimenkuvan puitteissa. Päällekkäistä toimintaa löytyi vain vähän, mikä muodostaa vaikutelman uusienkin projektien mahtumisesta kyseiselle tehtäväkentälle. Projektien runsaus herätti kuitenkin kysymyksen, miten apua tarvitseva löytää tarvitsemansa palvelun tästä hankeviidakosta. Vai pitääkö kysymys kääntää toisin päin; miten hanke löytää ne koulunsa keskeyttäneet, ammattitaidottomat nuoret, joille koulutuksen jälkeen löytyisi ehkä useitakin työtarjouksia ennustetun työvoimapulan ilmaantuessa. Avainsanat: nuoret, syrjäytyminen, syrjäytymisen ehkäiseminen, hanke.

ESIPUHE Urani erityisopettajana päiväkodista perusopetuksen kautta toiselle asteelle on herättänyt uteliaisuuteni; miten elinikäisen (elinkautisen?) oppimisen mahdollisuus on muovannut jonkin verran kapinahenkisestä lukiolaisesta motivoituneen yliopisto-opiskelijan? Miten motivaatio saattaa parantaa opiskelusuorituksia niin ratkaisevasti eli mitä tapahtui? Miten sitä voisi harjoituttaa lapselle ja nuorelle opinnoissa ja elämässä yleensäkin? Tämän tutkimuksen avulla halusin alun perin tarkastella motivaatio-ongelmaisen nuoren ajatusmaailmaa. Olen kiitollinen PD -työni tarkastaja professori Timo Luopajärvelle, joka kannusti laajentamaan tarkastelunäkökulmaani ja siitä tulikin jatko-opintojeni lähtökohta. Professori Pekka Ruohotien ja myöhemmin professori Juhani Hongan asiantunteva ja paikoin jopa isällinen ohjaus tutkijaseminaareissa avasi tutkimusotettani tarkastelemaan ilmiötä yksilön problematiikan sijasta osana yhteiskunnallisia rakenteita. Heidän innostava kritiikkinsä ylläpiti motivaatiota muuten niin ajankohtaisen aiheen ympärillä. Siitä lausun molemmille lämpimät kiitokseni. Rehtori Tarja Höyssä ja nykyinen esimieheni Tampereen kaupungin lukiotoimen johtava rehtori Jorma Suonio ovat suhtautuneet kiinnostuneina opiskeluuni ja jälkimmäinen on ollut jopa luotsaamassa työtäni Tampereen kaupungin kotisivuille. Se antoi lisävoimia, joita tarvitsin työn edetessä. Kykyihini tehdä tutkimusta ilman virkavapautta ja apurahoja ovat uskoneet monet kollegat ja ystävät, joista myös monet harrastavat opiskelua ansiotyön ohella. Innostus tutkimusta kohtaan on näköjään taipuvaista laajenemaan lähipiiriin. Se osaltaan ylläpiti työni etenemistä. Myös sisareni, rehtori Anneli Rantala-Loikkasen pitkäjänteinen henkinen tuki oli korvaamatonta, samoin kuin kriittisyys kieliasun viimeistelyssä. Dosentti Seija Mahlamäki-Kultasen tarkkasilmäisyys työn loppusuoran ohjaajana ansaitsee eritysmaininnan, josta olen aivan erityisen kiitollinen. Hänellä oli kiireistään huolimatta aikaa ja ystävällisyyttä paneutua työhöni epävarmuuden yllättäessä. Sain moniin viimeistelyä kaipaaviin kohtiin oivallisia kannanottoja. Ne olivat edellytyksenä työni valmistumiselle. Alkuperäiseen kysymykseeni motivaation harjoituttamisesta saa vastauksen seuraamalla projektityöntekijöiden päivittäistä työskentelyä nuorten rinnalla. Sitä se työ käytännössä juuri on - mielekkyyden näkemistä, hyvyyden havaitsemista, asioiden tarkastelua nuoren rinnalla positiivisessa valossa. Heiltä saamani myönteiset kommentit pitivät yllä motivaatiotani loppuun asti. He näkivät työni tulokset merkittävänä omalle työlleen. Siitä kiitos heille Anja Porion runon sanoin:

Sen rakkauden välittämisen lämmön määrän jonka terapeutit psykologit kuraattorit nuorisokotien hoitajat erityisopettajat nuorisonohjaajat lastensuojeluviranomaiset antavat vieraalle lapselle ja nuorelle sen tietävät vain saajat että maailmassa vielä hitunen inhimillisyyttä AP (Askola & Porio 1991) Lempäälässä 15.1.2006 Irmeli Rantala

SISÄLTÖ 1. HANKKEET SYRJÄYTYMISTÄ ESTÄMÄSSÄ 4 2. TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA METODOLOGISET RATKAISUT 8 3. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 3.1 Tutkimuksen kohderyhmä 12 3.2. Kysely tutkimusmenetelmänä 14 3.3. Tutkimuksen suorittaminen 14 3.4. Aineiston kokoaminen 15 3.5. Aineiston analyysi 16 3.6. Tutkimuksen luotettavuus 17 4. SYRJÄYTYMISEN TAUSTAA 4.1. Syrjäytyminen ilmiönä 18 4.2. Syrjäytyminen varhaislapsuudessa 20 4.3. Syrjäytyminen uranvalintavaiheessa 24 4.4. Kasvatus ohjaamassa osallisuuteen 28 5. LASTEN JA NUORTEN SYRJÄYTYMISEN EHKÄISY 5.1. Sosiaali- ja terveystoimi lapsen ja nuoren tukijana 34 5.1.1. Lastenneuvola 36 5.1.2. Kouluterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito 38 5.1.3. Perheneuvola ja perhetukikeskukset 41 5.2. Opetustoimi lapsen ja nuoren tukijana 43 5.2.1. Erityisopetus varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle 45 5.2.2. Opinto-ohjaus 47 5.2.3. Oppilas- ja opiskelijahuolto 51 5.2.4. Lisäopetus 53 5.3. Työvoimahallinto nuoren tukijana 54 5.3.1.Oppisopimuskoulutus 57 5.3.2.Nuorten työpaja 58 5.4. Kelan palvelut nuorille 60

5.5. Päihdekuntoutus ja kriminaalihuolto 61 5.6. Kolmas sektori 64 6. MONIAMMATILLISESTA YHTEISTYÖSTÄ HANKKEEKSI 65 6.1. Verkostoyhteistyö 66 6.2. Hankkeiden kontekstien monimuotoisuus 73 6.2.1. Case 1: Kansainvälinen hanke The Second Chance School 75 6.2.1. Case 2: Toimialakohtainen Ristimäki-hanke 77 6.2.3. Case 3: Toimipistekohtainen Nuorten päihdeputki -hanke 79 7. HANKKEIDEN ESITTELY, TARKASTELU JA ARVIOINTI 80 7.1. Kangasala 81 7.2. Lempäälä 85 7.3. Nokia 90 7.4. Pirkkala 93 7.5. Tampere 95 7.6. Vesilahti 110 7.7. Ylöjärvi 112 8. POHDINTA 120 LÄHTEET 125 LIITTEET Liite 1 Kyselyn saatekirjelmä 144 Liite 2 Kyselykaavake 145 Liite 3 Kysely kunnittain : Kangasala 147 Liite 4 Vastausten lukumäärät kunnittain: Lempäälä 148 Liite 5 Vastausten lukumäärät kunnittain: Nokia 149 Liite 6 Vastausten lukumäärät kunnittain: Pirkkala 150 Liite 7 Vastausten lukumäärät kunnittain: Tampere 151 Liite 8 Vastausten lukumäärät kunnittain: Vesilahti 152

Liite 9 Vastausten lukumäärät kunnittain : Ylöjärvi 153 Liite 10a Vastausten lukumäärät; muut palvelun tarjoajat 1) 154 Liite 10b Vastausten lukumäärät; muut palvelun tarjoajat 2) 155 Liite 11 Kaikki hankkeet Tampereen kaupunkiseudulla 156 Liite 12 Hankkeiden yhteystiedot 157 Liite 13 Lipposen II hallituksen asettaman nuorten osallisuutta edistävän hankkeen toimenpide-ehdotukset v. 2002-2007 161 Liite 14 TRENO - Tampereen nuorten osallisuushanke 162 Liite 15 Kansainvälisen tason verkostohanke: Case Second Chance School -toisen mahdollisuuden koulu 163 Liite 16 Toimialakohtaisen tason verkostohanke Case Ristimäki 169 Liite 17 Klassillisen koulun ehkäisevän päihdetyön toimintamalli /terveystyöryhmä/ 2004/Tampere 170 Liite 18 Tilastotietoja Tampereen seudun kunnista 173 KUVIOT Kuvio 1. Tutkimusasetelma (Rantala 2006) 11 Kuvio 2. Nuorten syrjäytymisen ulottuvuudet (Jyrkämä 1986) 19 Kuvio 3. Hyvinvoinnin käsitteellinen malli (Konu & Rimpelä 2003) 31 Kuvio 4. Yhteistyötahot lapsen ja nuoren ympärillä Tampereella (Koivikko ym. 2003) 37 Kuvio 5. Erityisen tuen toimintamalli lukioissa (Kalkkinen & Pääkkönen 2004) 44 Kuvio 6. Opintojen edistämisen ohjauksellinen toimintamalli (Koskinen 2004) 50 Kuvio 7. Yhteinen toimintamalli ja tukiverkosto oppilaiden auttamiseksi (Antikainen 2004) 52 Kuvio 8. Huolen harmaa vyöhyke (Arnkil & Eriksson 2000) 62 Kuvio 9. Ryhmä yksilön ja yhteiskunnan välittäjänä (Himberg & Jauhiainen 1998) 67 Kuvio 10. Seutukunnallisen yhteistyön eteneminen (Laine 2004) 69 Kuvio 11. Eri hallinnonalojen ja järjestöjen muodostama tukiverkosto nuoren ympärillä (Rantala 2006) 72 Kuvio 12. Ehkäisevän päihdetyön verkosto koulussa (Klassillisen koulun opetussuunnitelma 2002) 79 Kuvio 13. Kangasalan sosiaalitoimen Laatua lastensuojeluun kuntayhteistyöllä -projekti 82 Kuvio 14. Kangasalan seurakunnan Nuppi-projekti (Nuorison Psykoterapeuttinen projekti) 83 Kuvio 15. Nuorelle tarjolla olevat hankkeet Kangasalan kunnassa 85

Kuvio 16. Lempäälän kunnan nuorisotoimen Nuorten osallisuushanke Nuorisopolitiikan ketjukolari-projekti (Nupon keko) 86 Kuvio 17. Työvoimahallinnon Monitoimikeskuksen (työpaja) Perheverstas-projekti 87 Kuvio 18. Työvoimahallinnon Monitoimikeskus (työpaja) Kytöpalo-projekti 88 Kuvio 19. Nuorelle tarjolla olevat hankkeet Lempäälän kunnassa 90 Kuvio 20. Nuorten nopeutettu rikosprosessi 91 Kuvio 21. Nuorelle tarjolla olevat hankkeet Nokian kaupungissa 93 Kuvio 22. Nuorelle tarjolla olevat hankkeet Pirkkalan kunnassa 94 Kuvio 23. Tampereen kaupungin sosiaalitoimen Turvallisen elämän eväät -hanke 95 Kuvio 24. Tampereen sosiaalitoimen ja muun järjestön (Sosiaalialan järjestö/ Setlementtiyhdistys Naapuri) Tyttöjen talo -hanke 96 Kuvio 25. Setlementti Naapuri ry:n TuAs -hanke (Tuettu Asuminen) 97 Kuvio 26. Kangasalan kunnan (ja PIRTAN) koulu- ja nuorisotoimen sekä seurakunnan Akuprojekti (Ammatilliseen koulutukseen ja uralle) 98 Kuvio 27. A-klinikkasäätiön matalan kynnyksen huumehoitopiste Matalan Pilvestä paisteeseen -projekti ja Pouta-projektit 99 Kuvio 28. Silta-Valmennusyhdistys ry:n KOHO-kurssi 101 Kuvio 29. Tampereen kaupungin sosiaalitoimen ja poliisiviranomaisen Yhteistyössä rikoksettomaan elämään -hanke (YRE) 103 Kuvio 30. YRE valtakunnan tasolla 104 Kuvio 31. Tampereen ja Pirkkalan seurakuntien sekä NMKY:n Cafe Point -hanke 105 Kuvio 32. PIA Polku itsenäiseen asumiseen 106 Kuvio 33. Nuorelle tarjolla olevat hankkeet Tampereen kaupungissa 109 Kuvio 34. Kehyskuntien lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy -hanke 110 Kuvio 35. Nuorelle tarjolla olevat hankkeet Vesilahden kunnassa 111 Kuvio 36. Ylöjärven kaupungin sivistystoimen Elämänhallintakerho 112 Kuvio 37. Ylöjärven kaupungin sivistystoimen Soppeenharjun koulun ryhmä -hanke 113 Kuvio 38. Ylöjärven kaupungin sosiaalitoimen Tukena-hanke 114 Kuvio 39 Ylöjärven kaupungin sosiaalitoimen, seurakunnan ja nuorisotoimen Luotsi-projekti 115 Kuvio 40. Nuorelle tarjolla olevat hankkeet Ylöjärven kaupungissa 117 Kuvio 41. Hankkeiden avulla tarjolla oleva erityinen tuki Tampereen seudulla 119

TAULUKOT Taulukko 1. Vastausten lukumäärät kunnittain; Kangasala 147 Taulukko 2. Vastausten lukumäärät kunnittain; Lempäälä 148 Taulukko 3. Vastausten lukumäärät kunnittain; Nokia 149 Taulukko 4. Vastausten lukumäärät kunnittain; Pirkkala 150 Taulukko 5. Vastausten lukumäärät kunnittain; Tampere 151 Taulukko 6. Vastausten lukumäärät kunnittain; Vesilahti 152 Taulukko 7. Vastausten lukumäärät kunnittain; Ylöjärvi 153 Taulukko 8. Vastausten lukumäärät; muut palvelun tarjoajat 1) 154 Taulukko 9. Vastausten lukumäärät; muut palvelun tarjoajat 2) 155 Taulukko 10. Kaikki hankkeet Tampereen kaupunkiseudulla 156 Taulukko 11. Työttömyys Tampereen seudun kunnissa (alle 25 v.) 174 Taulukko 12. Pirkanmaan kuntien hyvinvointivertailu 177 Taulukko 13. Kuntakohtaiset väestötiedot 177

1. HANKKEET SYRJÄYTYMISTÄ ESTÄMÄSSÄ Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa syrjäytymishankkeet, joita riskiryhmiin lukeutuville 16-25 -vuotiaille nuorille ja nuorille aikuisille on tarjolla Tampereen seudun kunnissa. Seutukunnan muodostavat Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi. Selvityksen kohteena ovat sekä kuntien sisällä että välillä toimivat hankkeet. Saadun kokonaiskuvan perusteella on tarkoitus selvittää hankkeiden sijainti, tavoitteet ja kohdennukset ja sitä kautta lisätä ammattitoimijoiden tietoutta toisistaan yhteistyön lisäämiseksi sekä päällekkäistoimintojen välttämiseksi. Tarkoitus on samalla valottaa sitä julkisten palvelujen täydentäjänä olevaa verkostoa, joka nuoren ympärillä toimii ehkäisemässä ja poistamassa syrjäytymistä ja sen mahdollisia riskitekijöitä. Saadun kuvan perusteella on mahdollista tehdä uusia toimenpide-ehdotuksia yhteistyön lisäämiseksi ja tiedon kulun tehostamiseksi tukiverkostossa nuorten syrjäytymisen ehkäisytyössä eri kokoisissa kunnissa. Tieteellisesti tarkastellen hyvistä käytännöistä oppimisen malli palvelisi toimijoita työssään ja pyrkisi viime kädessä säästämään kuntien, seurakuntien ja yhteisöjen rajallisia resursseja. Nyt kerätty malli on kuitenkin vain kuvaus, tutkijan senhetkinen käsitys toimivista hankkeista, koska todenmukaisen kokonaiskuvan saaminen alati muuntuvasta ilmiöstä lienee mahdollisuuksien rajojen ulkopuolella (Lindblom-Ylänne ym. 2001, 12). Käsite syrjäytyminen on kuvaava ja siksi sitä käytetään varsin väljästi kuvaamaan milloin työttömien, milloin alkoholistien tai vaikkapa ongelmanuorten elämäntilanteita. Syrjäytymisen vakavimmissa muodoissa on usein kyse pitkään jatkuneesta kehityksestä. Tosin esimerkiksi lama-aika ja yksilölliset elämänkriisit voivat käynnistää ongelmien kasaantumisen myös lyhyessä ajassa. Koulutuksen ulkopuolelle jäämistä seuraa epävakaisiin työsuhteisiin valikoituminen ja sittemmin heikko taloudellinen tilanne. Sulkeutuneiden mahdollisuuksien tilalle voi tulla ei-normatiivisia ja ei-toivottuja tapoja nostaa statusta ja saada rahaa. Röngän (1996, 9) mukaan epäsosiaalinen elämäntapa voi muodostua ansaksi, joka edistää syrjäytymistä. Syrjäytymisongelmia on Suomessa pohdittu laajasti. Aloitteita ja selvityksiä on tehty paitsi sosiaali- ja terveysministeriön toimialueella, myös opetushallinnossa, työhallinnossa sekä asunto- ja ympäristöhallinnossa. Mukana ovat olleet vahvalla panoksella myös kirkko, järjestösektori sekä muut toimijat. Ensimmäinen kansallinen syrjäytymisen vastainen toimintasuunnitelma tehtiin 2001. Hallinnonalojen välinen syrjäytymistyöryhmä (vv.1999-2003) edelsi työryhmää, jonka tehtävänä on laatia toinen kansallinen syrjäytymisen vastainen toimintasuunnitelma. Näiden suunnitelmien valmistelu ja seuranta tapahtuvat laajapohjaisesti niin kansallisesti kuin myös Euroopan unionin tasolla. Kansallinen NAP-valmisteluryhmä (National 4

Action Plan) organisoi hallinnonalojen välistä yhteistoimintaa. Näin on luotu entistä toimivammat rakenteet ja yhteistyökäytännöt syrjäytymisongelman ratkaisemiseksi (Veijola 2003). Yhtenä tavoitteena kaikilla on taata lapsuuden ja nuoruuden turvallinen kasvu ja kehitys sekä luoda hyvinvointivaltion mukaiset oppimisedellytykset näille maailman terveimmille lapsille. Syrjäytyminen -käsitteen rinnalla käytetään runsaasti sanan positiivista vastakohtaa osallisuus. Se on toteutettavissa oleva tavoite, mutta puutteellisen yhteistyön takia vähäiset resurssit ovat vaarassa kulua epätarkoituksenmukaisesti; ne eivät löydä oikeata kohdetta, jäävät tyystin käyttämättä tai kuluvat epäsuunnitelmallisesti suunnattuna samoihin kohteisiin. Syrjäytymiskehityksen ehkäisemisen tärkeitä ajankohtia ovat siirtymävaiheet; päiväkodista alakouluun, alakoulusta yläluokille ja sieltä toisen asteen koulutukseen ja edelleen työelämään yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Näihin nivelkohtiin pitäisi asiantuntijoiden mukaan kiinnittää kunnissa nykyistä enemmän huomiota ja toteuttaa resurssit tarkoin kohdentaen. Yksi tärkeimpiä keinoja ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä on koulutus. Nuorten aiheettomat poissaolot koulusta tai keskeytynyt opiskelu ovat saaneet mielenkiinnon kohdistumaan vielä varhaisempiin aikoihin; miten tähän on tultu, voiko pikkulapsi-iässä jo syrjäytyä? Näin on syntynyt varhaisen puuttumisen käsite, jota käytetään sekä sosiaali- että kasvatusalan hankkeissa. (Hartikainen-Isokoski 2004, 28.) Se, miksi lähdin tutkimaan nuorten syrjäytymistä, johtuu verkostoitumisen tuomista haasteista päivittäiseen työhöni. Kuten Vehviläinen (2002) toteaa: Yksinäisten sankareiden ajasta mennään kohti tiimityötä. Ammatillisen lisensiaatin tutkinnon tavoitteena onkin tieteeseen perustuvan ammattitaidon ja ammatillisen asiantuntijuuden kehittyminen. Kyse on perustutkimuksen tulosten hyödyntämisestä käytännön kasvatus-, koulutus- ja kehittämistyössä tai uusien menetelmien luomisesta käytännön ongelmien ratkaisemiseksi. (Jatkokoulutusopas 2003-2004, 5.) Tämän tutkimustyön eräs tarkoitus on oman työn kehittäminen. Tutkiessani minulle pitkähkön työuran aikana tutuksi tullutta aihetta olen havainnut uutta tietoa syntyvän ympärilläni jatkuvasti ja hyvinkin runsaasti. Ehkä juuri siksi olen kokenut mielenkiinnon säilyneen aiheeseen ja sitä kautta halun luoda uusia käytänteitä myös omassa työssäni saadun tiedon pohjalta. Tutkijan rooliini ei voi olla vaikuttamatta erityispedagogisesti painottunut työura, jonka kuluessa olen seurannut lapsen kasvun piirteitä päiväkotiryhmästä alakouluun, yläkouluun erityisluokille (EVY, EMU, ESY) ja toisen asteen koulutukseen Tampereen kaupungin lukioihin. Tiimityö ja verkostot ovat näissä tapa elää arkea lapsen ja nuoren kasvattamisen kontekstissa; yhteistyö on kirjaimellisesti työn tekemistä yhdessä. Sitoutuneisuus yhteiseen vastuuseen ja tavoitteeseen - kuten suomalainen talkooperinne - on ollut monen menestyvän liikeyrityksen toiminta-ajatuksena. Seuratessani ilmiöitä tehdasyhteisön päiväkodin näkökulmasta Nuutajärvellä heräsi mielessäni kysymys lapsen 5

tulevaisuuden ennustamisesta ja sosiaalisen taakan periytyvyydestä. Ajanjakso vaikeasti vammautuneiden opettajana Invalidisäätiön erityiskoulussa Helsingissä synnytti puolestaan epäilyksiä osallisuuden kuulumisesta vain tietylle osalle yhteiskuntamme nuoria. Nykyinen näköalapaikkani toisella asteella koulun tiimityössä on moniammatillisessa kasvattaja- ja opiskelijahuoltoverkostossa varsin keskeinen nuorten elinolojen ja oppimisen viitekehystä tarkastellessani. Lähtiessäni tutkimaan sisältä päin näin lähellä olevaa aihepiiriä tiedostan siinä olevan vaaran käyttää liian suppeata tutkimusotetta. Katson kuitenkin ensisijaisesti olevani kehittämässä juuri Suomessa muotoutumassa olevaa erityisopetuksen toimenkuvaa toisella asteella ja sitä kautta rikastuttamassa sitä kontekstia, jossa päivittäin toimin. Olen tietoinen joistakin tutkimukseni puutteista ja näin jälkeenpäin tarkastellessani painottaisin ehkä tutkimuksen empiiristä osuutta enemmän. Teoriaosuuden laajuudella olen kuitenkin halunnut jäsentää nuoren elämää ohjaavia lähtökohtia ja puitteita mahdollisimman perusteellisesti. Hanketietojen varmistamiseksi olen syksyllä 2005 lähettänyt hankekuvaukset ennakkoon kullekin hankekoordinaattorille. Sain myös arvokasta palautetta, jonka pohjalta olen tehnyt joitakin täydennyksiä ja tarkistuksia. Tampereen opetuspalvelukeskus on kartoittanut TRENO-osallisuushankkeellaan tamperelaisille nuorille suuntautuneita syrjäytymishankkeita, jotka on tarkoitettu ikävuosille 12-17. Ympäristökunnilla lienee myös käynnistymässä nuorten syrjäytymiseen kohdistuvia kartoitushankkeita. Tämän selvityksen kaltaista monen kunnan syrjäytymishankkeiden kartoitusta painottuen erityisesti ikävuosille 16-25 en tiedä tehdyn aiemmin Tampereen seudulla. Tutkimuksen vastausprosentti oli 71,4 %, mikä lienee varsin kohtuullinen huomioon ottaen sähköpostikyselyn käytön epävarmuus; teknisistä ongelmista johtuen osa viesteistä jäi ehkä saapumatta perille hyvästä tarkoituksesta huolimatta. Selvityksen tulokset lähetetään asianomaisille yhteisöille; toivon niistä koituvan käytännön hyötyä sekä toimijoille itselleen että muille hallintokunnille poikkihallinnollisen ja moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä. Näin ammattikasvatuksen perimmäinen tavoite tieteenalana myös korostuu tieteen palvellessa tälläkin tavoin käytännön hyötyä. Ilahduttavaa on ollut myös se, että selvitystyö on herättänyt kiinnostusta myös kyselyyn kuulumattomissa kunnissa ja yhteisöissä. Jos taannoin etsittiin syrjäytymisilmiölle syitä ja seurauksia, nyt kysytään kenellä on langat käsissä näiden kaikkien projektien keskellä vai hukataanko resursseja ja henkilökohtaisia voimavaroja. Työni alussa luvussa kaksi määrittelen tutkimuksen lähestymistavan ja tutkimustehtävän. Samalla perustelen työni taustalta löytyvät tieteenfilosofiset taustaoletukset. 6

Kolmannessa luvussa selvitän tutkimuksen metodologisia valintoja. Lisäksi kuvaan tutkimusaineistoni, sen hankintaa ja aineiston analyysivaiheita. Arvioin myös tutkimukseni luotettavuutta ja pysyvyyttä eli reliabiliteettia ja validiteettia. Luvussa neljä lähestyn varsin laajasti ja käsitteellisesti tutkimukseni kontekstia tarkastelemalla nuoren syrjäytymiskehityksen taustoja yleisellä tasolla mm. epäsuotuisan perhetilanteen, oppimisvaikeuksien, epäsosiaalisen käyttäytymisen, mielenterveysongelmien ja varhaisen päihdekäyttäytymisen seurauksena. Syrjäytymiskehityksen taustalla käytän Takalan (1992) nuorten syrjäytymisprosessin etenemisestä määrittelemää teoriaa. Luvussa viisi yritän luoda mahdollisimman kattavan kuvan nuorten tukiverkostosta. Tarkoitus on herättää kysymys hankkeiden roolista yhteiskunnallisesti pitkälle järjestäytyneessä sosiaalijärjestelmässä; paikataanko riittämätöntä hoito- ja kasvatusvastuuta perustamalla hanke täyttämään vajetta yleisen palvelusektorin ja nuoren ilmeisen avuntarpeen välillä. Luvussa kuusi kuvaan hanke-käsitteen taustalta löytyvää moniammatillisen verkostoitumisen ilmiötä lähinnä Pohjolan (1991) ja Laineen (2004) teorioiden valossa. Hankkeiden monimuotoisuuden ja toisaalta vaikuttavuuden osoittamiseksi esittelen kolme eri tasoilla toimivaa hanketta. Ensimmäinen on kansainvälisellä tasolla toiminut The Second Chance School (toisen mahdollisuuden koulu) -projekti, joka toteutettiin Hämeenlinnan lisäksi yhdeksässä Euroopan maassa. Se lienee varsin tyypillinen ESR-rahoitteinen, moniammatillinen hanke (liite 15). Olin osallisena hankkeen Suomen osuuden arvioinnissa ja näin pääsin läheltä seuraamaan varsin mittavan hankkeen toteutumista ensin Suomessa ja myöhemmin Brysselissä. Toimialakohtaisena paikallishankkeena kuvaan kaikkiin ikäryhmiin kohdistuvan Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen Ristimäen yhdyskuntatyön hanketta (liite 16). Toimipistekohtaisen verkostohankkeen esimerkkinä esittelen erään tamperelaisen yläkoulun päihdeputkihankkeen, joka toteutui keväällä 2004 (liite 17). Se edustaa moniammatillista, poikkihallinnollista toimintaa paikallisin voimavaroin toteutettuna. Siinä sain olla aktiivisesti mukana toimijana ja suunnittelijana, joten siitä saatu kokemus on arvokas arvioidessani moniammatillisten hankkeiden käytännön toimintaa. Luvussa seitsemän esittelen tarkastelun kohteina olleet Tampereen seudun nuorten syrjäytymistä ehkäisevät hankkeet ja analysoin niiden kattavuutta Jyrkämän (1986) teorian valossa. Tavoitteena on muodostaa synteesi toiminnoista ja niiden välille syntyneestä yhteistyöstä eli arvioida syrjäytymistä ehkäisevien yhteistyöhankkeiden toimivia verkostoja. Lisäksi pohdin kartoittamieni verkostojen kirjoa lähinnä palvelun tarjoajan, mutta samalla käyttäjän kannalta. Pitäisikö toimintaa järkiperäistää, päällekkäisiä ja rinnakkaisia toimintoja yhdistää? Voiko saamastani tiedosta hahmotella toimivaa mallia Tampereen kaupunkiseudulle? 7

Tutkimukseni ei ota varsinaisesti kantaa maahanmuuttajanuorten ongelmiin tai eri vammaisryhmien spesifiin problematiikkaan. Samoin aikuiskoulutus on jätetty tarkastelun ulkopuolelle, vaikka aikuiskoulutukseen osallistuu myös runsaasti nuorisoikäluokkaan kuuluvia. 2. TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA METODOLOGISET RATKAISUT Tämä tutkimus on ammattikasvatuksen alaan kuuluva ja paikoin monitieteellisestikin palveluja kartoittava selvitys, jossa ilmiötä kuvaamalla tarkastellaan hankkeita osana empiriaansa eli reaalissa esiintymisympäristössään. Hankkeiden kartoituksella ja analysoinnilla, myöhemmin kuvaamisella ja synteesin teolla, voi olla se käytännön hyöty, että hankkeissa toimijat oppivat uusia ajattelumalleja tarkastelemalla toistensa hankemuodostelmia, yhteistyökuvioita ja resurssilähteitä. Julkaistava tieto saattaa myös eksperimentaalisti ennustaa tapahtumia ja ihmisten toimintoja, jotka ovat seurausta ilmiöstä (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2002, 128). Käytännön tasolla tutkimus voi saada aikaan kiinnostusta uusia yhteistyökumppaneita kohtaan. Tutkimuksen tarkoituksena voi olla Huczynskin ja Buchanan (1991, 17) mukaan 1. kuvata ilmiötä, 2. selittää ilmiötä, 3. ennustaa ilmiön perusteella tai 4. kontrolloida ilmiötä. Hirsjärvi ym. (2002, 127) jaottelee hieman toisin ja katsoo tutkimuksen joko kartoittavan, kuvailevan, selittävän tai ennustavan ilmiötä. Hänen mukaansa tiettyyn tutkimukseen voi sisältyä useampiakin kuin yksi tarkoitus ja että tarkoitus voi myös muuttua tutkimuksen edetessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on aluksi kartoittaa nuorten syrjäytymistä ehkäisevät hankkeet Tampereen kaupunkiseudun kunnissa. Se antaa vastauksen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen. Sen jälkeen kun hankkeet nimetään käytännön tasolla, kuvataan Hirsjärven ym. (2002) mukaisesti, mitä tapahtuu. Tarkoitus on selvittää vähän tunnettua ilmiötä ja mahdollisesti löytää ehkä aivan uusiakin. Tämänkaltainen tutkimusstrategia on hyvin tyypillistä juuri tapaustutkimukselle. Samoin tyypillistä on löydetyn ilmiön kuvailu (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 126, Järvinen & Järvinen 2004, 75), joka on tarkoitus suorittaa hankkeita analysoitaessa. Toisena tarkoituksena onkin kuvata ilmiötä (hankkeita). Tieteenfilosofisena lähtökohtana käytän Habermasin ( Järvinen & Järvinen 1995,127) ajattelutapaa tarkastellessani syrjäytymistä ehkäiseviä hankkeita. Hänen humanistisen tieteenkäsityksensä mukaisesti tiedon intressi on hermeneuttinen, funktiona ilmiön ymmärtäminen ja tieteellisen tarkastelun päämääränä tradition tulkinta: millainen ilmiö - erilaisten hankkeiden kirjo - on tutkimukseni kohteena? Onko mahdollista löytää tieto hankkeiden osasista kokonaisuuden avulla vai koostuuko osista kokonaisuus? Miten se pitäisi ymmärtää ja määritellä? 8

YK ja sitä kautta Unesco pyrkii turvaamaan jokaiselle lapselle ja nuorelle ihmisarvon sekä rodullisen ja uskonnollisen tasa-arvon. Hyvin organisoidussa yhteiskunnassa laaditaan lapsen ja nuoren elinolojen turvaamiseksi tietyt lait kuten lastensuojelu- ja perusopetuslaki. Ne takaavat jokaiselle turvallisuuden, huolenpidon ja koulutuksellisen tasa-arvon lapsen perimästä, fyysisistä ominaisuuksista, varallisuudesta yms. huolimatta. Kokonaisuus on yhteiskuntamme rakennettu turvaverkosto nuoren ympärillä. Se koostuu palveluiden tarjoajien erilaisista ja eriasteisista toiminnoista. Tämä sekä lakisääteinen että vapaaehtoinen inhimillinen toiminta voisi turvata jokaiselle lapselle hyvän elämän juuri tässä kontekstissa. Nuorelle se merkitsisi jatkokoulutusmahdollisuuksia ja osallisuuden yhteiskunnassa täysjäsenyyden ja -työllisyyden löytymisen kautta. Näin ei vain aina ole, vaikka poliittista tahtoa ja sen mukana resursseja ohjataan nuorten tukemiseen entistä enemmän. Tutkimustrategioita pohdittaessa Tesch (1992, 72-73) jakaa tutkimustyypit neljään pääryhmään sen mukaan, mistä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita. Koska olen kiinnostunut empiirisesti toiminnan merkityksen ymmärtämisestä hyvin toimivissa syrjäytymisen ehkäisyhankkeissa, tulkitsen löydöksiäni tapaustutkimuksen (case study) keinoin. Tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan, ja etsin vastauksia kysymyksiin miten ja miksi, kuten tapaustutkimuksessa tehdään (Järvinen & Järvinen 1995, 8). Tällöin etsitään yhteisiä, ainutkertaisia teemoja sekä tekstin että toiminnan tulkintaa. Lähestymistapa on tunnettu tutkimusjärjestely tai tutkimusote. Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa uutta tietoa uudesta ympäristöstä. Koska yhteiskunnallinen todellisuus on koko ajan liikkeessä, on tarpeen tuottaa toistuvasti uutta poikkileikkaustietoa kohteista, joissa ihmisillä on keskeinen osuus. Myös Robsonin (1995, 40) tarjoamien määritelmien mukaan juuri tapaustutkimus palvelee ensin kartoittavan ja sitten kuvattavan ilmiön tarkastelutapaa. Kartoittava tutkimus katsoo, mitä tapahtuu, etsii sitten uusia näkökulmia ja löytää uusia ilmiöitä. Piirteiltään tapaustutkimus on yksityiskohtaista, intensiivistä tietoa yksittäisestä tapauksesta tai pienestä joukosta toisiinsa suhteessa olevista tapauksista. Siinä valitaan kohteeksi joko yksi tapaus tai joukko tapauksia tai yhteisö. Prosesseja tai yksittäistapauksia tutkitaan suhteessa ympäristöönsä. Aineistoa saatetaan kerätä useilla metodeilla tavoitteena useimmiten ilmiön kuvailu (Hirsjärvi ym. 2001, 123). Tiedonhankintatapana case -tutkimuksessa ovat kyselyt, haastattelut, havainnointi ja arkistomateriaalin käyttö. Tämä tutkimus suoritettiin sähköisen kyselyn (sähköpostikysely) avulla. Koska tässä tapaustutkimuksessa tarkastellaan useita hankkeita, sitä voidaan nimittää myös eräiltä piirteiltään multiple case -tutkimukseksi. Monen casen valintaan voidaan päätyä kun halutaan varmentaa edellisestä tapauksesta saadut tulokset, toisin sanoen kun ennustetaan samoja tuloksia 9

(kuten tässä tapahtuu kuntien tarjoamia hankkeita joissakin tapauksissa vertaamalla) tai kun halutaan tuottaa vastakkaisia tuloksia mutta ennakoiduista syistä. (Järvinen & Järvinen 2004, 80.) Cunninghamin (1997) neljästä intensiivimetodista valitsemani narratiivimetodin avulla pyrin tekemään yhteenvetoja saamistani vastauksista. Hänen mukaansa huomiota ei tarvitse kohdistaa mihinkään erityiseen asiaan, vaan kuvauksissa voidaan käyttää yleisiä kategorioita, jotka on saatu aineiston alustavan lajittelun ja luokittelun perusteella. Pyrin tarkastelemaan hankkeita ja niiden taustalla olevaa verkostoyhteistyötä eri näkökulmista. Tässä tutkimuksessa yhteenvedot ovat pohjana synteesille, joka muodostuu toiminnoista ja syntyneestä käytännön yhteistyöstä. Kuvaan tutkittavaa ilmiötä empiirisesti, mikä tarkoittaa hankkeissa mukana olleiden organisaatioiden keskinäisen verkostoitumisen kuvauksista ja toiminnan tulkintaa. Hyväksi todetun käytänteen mallia haluan hahmotella tulosten synteesivaiheessa. Hirsjärvi (2001, 134) varoittaa sekoittamasta mallia ja teoriaa toisiinsa. Koska monilla tieteenaloilla teorian käyttäminen tutkimuksen lähtökohtana tuntuu keinotekoiselta ja harhaanjohtavalta - kuten tässäkin tutkimuksessa - on luonnollisempaa löytää joitakin lainomaisia mallikonstruktioita. Malli on tietynlainen rakennekokonaisuus, josta käyvät ilmi osien suhteet toisiinsa. Niitä voidaan konstruoida ajatuksen keinoin, mutta niiden todentaminen ei aina ole helppoa. Mallit ovat kuitenkin hyödyllisiä, koska niiden avulla voidaan päästä kokonaisuuksien hahmottamiseen, osien keskinäisten suhteiden määrittelemiseen sekä päätelmiin myös niistä kokonaisuuden rakenneosista, joita ei vielä empiirisesti ole tavoitettu (Hirsjärvi ym. 2001, 135). Tutkimuksen pääongelmia on kolme ja kullakin ongelmalla kaksi osaongelmaa: 1. Minkälaisia lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyhankkeita on Tampereen seudulla? 1.1. Mitä hankkeita on ja kenelle ne on suunnattu? 1.2. Ketkä ovat yhteistyökumppaneina? 2. Miten hankkeet kattavat nuorten tuen tarpeen kunkin kunnan alueella? 2.1. Kohdistuvatko hankkeet syrjäytymisprosessin eri vaiheisiin? 2.2. Voiko hankkeista muodostua toimiva malli? 3. Miten kustannukset katetaan? 3.1. Mistä resurssi on lähtöisin? 3.2. Minkälaista resurssia hankkeisiin on osoitettu? 10

Saatu tieto on sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista. Tutkimussuuntauksina kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen voivat täydentää toisiaan, kuten Hirsjärven ym. (2001, 125-126) mukaan tässä kysymyksenasettelussa tapahtuukin. Hän ei näe niitä toistensa vastakohtina eli ne eivät ole kilpailevia suuntauksia, vaan saattavat täydentää toisiaan dynaamisessa tasapainossa; kvantitatiivinen aineisto kuvaa numeroita, kvalitatiivinen aineisto kuvaa ilmiön luonnetta ja merkitystä. Lähtökohtana kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa on todellisen elämän kuvaaminen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti (Hirsjärvi ym. 2001, 152). Myös Johnson ym. (2004, 14-26) lähtee siitä ajatuksesta, että molempien suuntausten käyttö rinnakkain antaa monipuolisemman tiedon empiriasta. 4. Resurssilähde 2.Syrjäytymisriskitekijät 3. Syrjäytymistä ehkäisevät hankkeet lähiverkosto lapsi/perhe ja nuori 5.Täysi osallisuus 1. Perustason 6. Syrjäytymisuhka tukitoimet ja erityispalvelut 7. Syrjäytyminen/ erityispalvelujen ulottumattomissa Kuvio 1. Tutkimusasetelma (Rantala ) 11

Tutkimusasetelma on holistinen, mikä tarkoittaa tapausten kuvailua yleisellä tasolla tutkimatta kovinkaan tapauskohtaisesti yksittäisten tapausten eli case`ien osia. Kutakin yksittäistä hanketta käsitellään kuitenkin omana analyysiyksikkönään (Järvinen & Järvinen 2004, 80). Mielenkiinto tutkimusasetelmassa kohdistuu toimijoihin (kuviossa 1. kohta 3. hankkeet kohdennuksineen ja niiden työntekijät), heidän taustavoimiinsa (kuviossa 1. kohta 4. resurssin lähde) ja toimijoiden mahdolliseen, keskinäiseen yhteistoimintaan eli verkostoitumiseen (kuvio 1. Tutkimusasetelma). Syrjäytymisen riskitekijät eivät ole suoranaisesti kiinnostuksen kohteena tässä esityksessä, samoin yhteiskunnalliset perustason tukitoimet ja erityispalvelut ovat vain taustalla kuvaamassa jo olevaa verkostonomaista tukikenttää nuoren ympärillä. Vastaamatta jää se pitkin matkaa esiin tuleva ilmeinen kysymys, miksi yhteiskunnallinen palveluverkosto ei riitä, vaikka se kattavana onkin olemassa verovaroin ylläpidettynä ja kaikille perusoikeuksiin kuuluvana. Vastaamatta jää myös se spekulaatio, onko niin sanottu täysi osallisuus olemassa kaikilla niillä nuorilla, jotka eivät tämän tutkimuksen piiriin kuuluvissa hankkeissa esiinny. Arvioidessani hankkeita aineiston synteesissä (kappale 7) tarkastelen syrjäytymistä ehkäisevien hankkeiden tavoitteiston kohdentumista Jyrkämän (1986, 40) teorian valossa (tutkimusasetelma kohdat 6 ja 7) ja sen jälkeen pyrin arvioimaan verkostojen kattavuutta alueellisesti ja toiminnallisesti. Lisäksi pohdin näin saadun tiedon merkitystä käytännössä. Näin on tarkoitus hahmotella sekä toimijoille itselleen että kunta-alan päättäjille yhteenveto toiminnan päällekkäisyyksistä eli mahdollisesta resurssihukasta, käyttämättömästä työvoima-, resurssi-, tieto-, palvelu-, idea- ja osaamisreservistä, joka on olemassa mutta ei käytössä. Tuloksena voi löytyä myös keskeytymässä olevaa tai juuri keskeytynyttä toimintaa, joka jatkuessaan voisi hyvinkin saada aikaan toivottua interventiota nuoren elämäntilanteeseen. Tiedon julkistamisella voitaneen herättää uutta inhimillistä kiinnostusta nuoruuden kokonaisvaltaista problematiikkaa kohtaan ja synnyttää uusia yhteistoimintatapoja sekä kannustaa voimavarojen yhdistämiseen. 3. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 3.1. Tutkimuksen kohderyhmä Kiinnostukseni nuorten syrjäytymistä estäviin hankkeisiin heräsi joitakin vuosia sitten seuratessani ongelmanuorten tukemiseen suuntautuneiden projektien kirjoa. Samaa asiaa huomasin monen muunkin nuorten parissa toimivan ihmettelevän. Auttajat itsekään eivät aina tuntuneet olevan 12

selvillä toistensa hankkeista ja resursseista, joten pitkäaikaisista työpari-, verkosto- ja hoitosuhteista ei voinut edes haaveilla, nuoren edusta puhumattakaan. Ajatukseksi nousi hankkeista kertovan tiedotteen tarpeellisuus kaikille kunnan opetus-, sosiaali- ja terveysalan virkamiehille. Myös kolmas sektori tuntui osittain toimivan vailla täyttä tietoisuutta verkoston kokonaistilanteesta. Koska kunta-alan autonomiaa korostava hallintoajattelu ajoittui samaan aikaan hyvinvointivaltion tukitoimien karsinnan ja kolmannen sektorin joidenkin roolimuutosten kanssa, totesin kuntien yhdistävän voimiaan juuri erilaisissa nuoriin kohdistuvissa rahoitusjärjestelmissä. Näin rajautui alueeksi kuntatyönantajani ja sen kanssa yhteistoimintaa harjoittavat lähikunnat järjestöineen ja vapaaehtoistyöntekijöineen. Tutkimuksen kohteena olivat nuorten syrjäytymistä ehkäisevät hankkeet Tampereen seudulla eli Tampereella ja kuudessa sitä ympäröivässä kunnassa, joita ovat Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Vesilahti ja Ylöjärven kaupunki. Kunnat tekevät seutukunnallista yhteistyötä monella sektorilla eivätkä nuorisotoimen hankkeetkaan tästä poikkea. Sähköiseen kyselylomakkeeseen vastasi jokaisesta kunnasta vähintään kaksi, enintään 10 hanketta. Lisäksi tuli kolme läänin tai valtakunnan tason hankkeiden vastausta. Hankkeen ottaminen tarkastelun kohteeksi on haasteellinen tehtävä ensinnäkin ilmiön moniulotteisuuden vuoksi. Rajoiltaan epämääräisenä ja ajallisesti sekä paikallisesti vaihtelevana on haasteellista nimetä ilmiö eri paikkakunnilla ja yhteisöissä samaksi ilmiöksi. Lisäksi sisällöllinen vaihtelevuus niin tavoitteiltaan kuin toteuttamistavoiltaankin on erilainen sekä projektien koon, keston että erilaisten kohdennusten vuoksi. Määrittelen tässä työssä kiinnostuksen kohteena oleviksi hankkeiksi kaikki ne 16-25 -vuotiaisiin kohdistuvat hankkeet, joiden tavoitteeksi toimijat itse ovat kirjanneet syrjäytymisen ehkäiseminen. Hanke voi olla virkamiesten tai muiden toimijoiden perinteisen toimenkuvan puitteissa tapahtuvaa työtä, mutta hankkeen yleisten kriteerien pitää olla voimassa. Hankkeen kriteereitä ovat 1) hankkeella on oltava kirjattu tavoitteisto, 2) hankkeen kesto on ajallisesti määritelty, 3) toiminnan yleiset puitteet ja toteuttajat ovat yhteisesti määritellyt ja 4) hankkeen tulokset kirjataan ja suoritetaan arviointi (www.yle.fi/opinportti/hanke). 13

3.2. Kysely tutkimusmenetelmänä Standardoitu kysely tarkoittaa sitä, että samoja asioita kysytään kaikilta vastaajilta samalla tavalla. Tutkimusmetodina käytin sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvalitatiivinen tutkimus tavoittelee laadullista, henkilöiden ilmaisuista tulkittua tietoa käsityksistä (Syrjälä, Ahonen, Syrjäläinen & Saari 1996, 152). Hämäläisen (1987, 1-29) mukaan kysely on tutkimus, jossa aineistona käytetään ihmisten omin sanoin joko kirjallisesti tai suullisesti tuottamaa materiaalia sekä myös tutkijan havaintoina tuottamaa kirjallista materiaalia. Kvantitatiivisessa tutkimusotteessa ei välttämättä olla lähellä tutkittavaa, kuten ei tässäkään tapauksessa tapahtunut. Se saattaa tuoda mukanaan joitakin haittatekijöitä. Hirsjärvi ym. (2001, 182) näkee haittatekijänä esimerkiksi sen, että ei ole mahdollisuutta varmistua siitä, miten vakavasti vastaajat ovat suhtautuneet tutkimukseen, ja ovatko kysymyksen saajat työpisteessään lainkaan perehtyneet siihen asiaan, josta kysymyksiä esitettiin. Toisena haittatekijänä voi nähdä kadon, joka voi aiheutua niin kiireellisestä ajankohdasta kesän kynnyksellä kuin mahdollisesta motivaation puutteestakin. Etuina voidaan mainita kyselyn lähettämisen nopeus ja huokeus sekä laaja kattavuus. Tutkimuksessa oli kyseessä sähköpostikysely. Yksi vastaajista palautti vastauksensa kirjeen muodossa. Vastausprosenttia (74,1) voi kuitenkin pitää varsin kohtuullisena. Sitä saattoi kasvattaa se, että kysymyksiä oli niukalti ja aihe toistaiseksi Tampereen seudulla kartoittamaton. Tutkimuksen kvantitatiivinen osuus oli kysymykset resursseista. Tutkimuskysymys nro 3 pyrki kartoittamaan resurssien alkuperän ja laadun (Miten kustannukset katetaan, mistä resurssi on lähtöisin ja minkälaista resurssia hankkeisiin on osoitettu?). Vastauksissa ilmeni laadullisten kuvausten ohella myös määrällisiä tietoja, jotka on rajattu pois kysymyksenasettelun liiallisen väljyyden vuoksi. Näin kvantitatiivinen osuus jää tässä tutkimuksessa varsin vaatimattomaksi. 3.3. Tutkimuksen suorittaminen Tutkimuskenttää tunnustelin alustavasti joidenkin haastattelujen avulla; luovuin niistä kuitenkin tiedonkeruun muotona todetessani menetelmän työlääksi mahdollisesti saavuttavaan hyötyyn nähden. Lisäksi aineiston keruun aikataulun oli varsin tiukka. Haastattelujen voi katsoa olevan kuitenkin osa alaan orientoivaa esitutkimusta. Varsinaisen tutkimuksen suorittamiseen käytin sähköistä kyselylomaketta (liite 2), jonka lähetin Tampereen seudulla 70:en virastoon, 14

toimipisteeseen tai henkilölle. Vastauksia tuli 50. Osalle lähetin uusintakyselyn. Vaihdoin viestejä sekä puhelimitse että sähköpostitse. Kyselyn runko jakaantui viiteen teemaan. Pääteemat olivat 1) hankkeen perustiedot kuten yhteistyökumppanit ja toimiala, 2) hankkeen suuntautuneisuuden kohderyhmä ja alkamisajankohta, 3) toiminnan luonne ja tavoitteet, 4) resurssin lähde ja kohdennus ja 5) yhteistyön sujuvuus. Viimeksi mainitun kysymyksen muotoilu oli epäonnistunut ja vastausten kirjo siitä johtuen niin runsasta, että tulosten tulkinnassa olen jättänyt nämä kuvaukset tämän tutkimuksen ulkopuolelle. 3.4. Aineiston kokoaminen Määrittelin aineiston kartoitusalueen Tampereen turvallisuussuunnitelman (Ellonen 2003) määrittelemän aluerajauksen mukaisesti. Lähetin sähköpostitse kyselylomakkeen ja ohjeen vastaustavasta (saatekirje liite 1) paikkakunnan ilmaisjakelulehden (Tamperelainen 27.3. 2004) Palveluja-palstan sähköpostiosoitteisiin maaliskuussa 2004. Saatekirjelmässä (liite 1) kerroin selvitykseni taustaa ja tarkoitusta ja pyysin tarvittaessa toimittamaan viestiä eteenpäin toimipisteessä asiaa mahdollisesti enemmän tuntevalle. Lähetin kyselyn myös jokaisen alueella sijaitsevan kunnan ja yhteisön sähköpostiosoitteeseen. Näin uskoin löytäväni kunkin alan tai sektorin asiantuntijat. Kysyin myös, mistä muualta tiedot olisivat löydettävissä (muistiot, selvitykset, tilastot, toimintakertomukset, toimintasuunnitelmat). Näin ollen saatu tieto on dokumentoitavissa. Osalle lähetin uusintakyselyn kuukauden kuluttua. Saapuneet vastauslomakkeet tulostin kirjalliseen muotoon. Uusintakyselyn lähetin samanmuotoisena kuukauden kuluttua niihin osoitteisiin, joista vastausta ei ollut saapunut. Syksyllä 2005 lähetin koosteen tarkistettavaksi kullekin vastanneelle hankekoordinaattorille. Varsinainen tiedonhankinta tapahtui kyselynä sähköisellä lomakkeella (kyselylomake liite 2). Vastausprosentiksi tuli 71,4 %. Jyringin (1997, (13-14) mukaan ei ole samantekevää, millaisessa fyysisessä tilassa tai ympäristössä kysely suoritetaan. Vuorovaikutustilanteessa monet asiat voivat vaikuttaa annettuihin vastauksiin. Sähköisen kyselykaavakkeen käyttöön liittyy myös tiettyjä riskejä: haastateltavan ATK-taidot saattavat olla ylitsepääsemätön este (vaikkakin myös kirjalliseen vastaustapaan 15

annettiin mahdollisuus). Toinen huomion arvoinen seikka on yleinen halukkuus viettää aikaa mekaanisen laitteen kanssa työaikana - tai sen ulkopuolella (vastausajankohdanhan sai määritellä itse). Kolmas seikka oli huomattavissa myös kyselyjä sekä lähetettäessä että tulostettaessa: mekaaninen laite ei aina toimi odotetulla tavalla, tiedostoja saattoi jäädä saapumatta tai niitä ei ollut lähetetty asian mukaisella, liitetiedostossa pyydetyllä tavalla. Lähes jokaisen kunnan alueelta tuli vastaus suurimmilta hallintokunnilta kuten sosiaali- ja terveys- sekä koulutoimi. Useat seurakunnat vastasivat myös. Vapaaehtoisjärjestöistä suurimmat olivat Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys (NMKY) ja Suomen Punainen Risti (SPR). Kuhunkin pääteemaan löysin tietoa saamistani vastauksista. Joitakin tarkistussoittoja ja - käyntejä suoritin paikallisten toimijoiden toimitiloihin mahdollisuuksien mukaan. 3.5. Aineiston analyysi Hirsjärven ja Hurmeen (1988, 35) mukaan kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä auttaa näkemään tutkimuskohteen kokonaisuuden osana omaa ympäristöään. Laadullisessa tutkimuksessa tutkijan suorittamalla tulkinnalla on keskeinen asema. Tässä tutkimuksessa aineiston käsittelyä ohjasi kaksi pääperiaatetta. Aineiston laadun ja tutkimusongelmat huomioon ottaen pyrin suorittamaan sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista arviointia. Analysoinneissa olin valmis käyttämään tarvittaessa tarkoitukseen parhaiten soveltuvia tilastollisia menetelmiä, mutta niitä ei ollut tarpeen ottaa käyttöön. Kesän 2004 aikana kokosin aineiston taulukoiksi ja tein yhteistyöverkostoista Wordohjelmalla kaaviokuvat. Syksyn 2004 aikana tulkitsin saadut verkostokuvat ja tein yhteenvedot ja päätelmät toiminnan laajuudesta ja mahdollisista resursseista. Näin aikaansaatu synteesi toiminnoista ja niiden välille syntyneestä yhteistyöstä on tutkimukseni eräitä ydinkohtia. Koska tutkimukseni on luonteeltaan kuvaavaa ja pyrkii ehkä selittämään joitakin olemassa olevia ilmiöitä myös määrällisesti, antavat taulukkoon kerätyt luvut käsityksen toiminnan määrästä sinänsä. Jos tutkimukseni olisi pääsääntöisesti kvalitatiivinen, olisi tutkimuksen kokoamisen pääpaino analyysissä. Nyt en kuitenkaan tarkastele toiminnan sisällöllistä luonnetta tuotettujen vastausten perusteella, vaan pyrin kuvaamaan tarjolla olevien palveluiden kattavuutta syrjäytymisen eri vaiheiden ehkäisemisessä. Tarkastelen näin hahmottuvan mallin realistisuutta käytännön kannalta. Onko aiheellista ehkä muuttaa jotakin tulevien hankkeiden tavoitteissa ja kohdentamisessa tai esimerkiksi hankevastaavien välisessä tiedonkulussa? 16

Saadakseni tutkimuksestani enemmän laadullista informaatiota antavan olen käyttänyt tulosten tarkastelussa taustateoriana Jyrkämän (1986) ja Takalan (1992) syrjäytymisen prosessikuvauksia, jotka antavat paitsi laadullisen kuvauksen kunkin hankkeen päätavoitteesta, myös eräänlaisen vertailumahdollisuuden eri kuntien alueella toimiville hankkeille. Näin saadaan vastaus viimeiseenkin tutkimuskysymykseen: kohdistuvatko hankkeet syrjäytymisprosessin eri vaiheisiin? Analyysilla olen pyrkinyt sisäisen validiteetin varmistamiseen. 3.6. Tutkimuksen luotettavuus Tutkimuksen reliaabelius (pysyvyys) tarkoittaa tulosten toistettavuutta eli sen kykyä antaa eisattumanvaraista tietoa (Hirsjärvi ym. 2001, 213). Janesickin (1998, 39) mukaan ydinasioita laadullisessa tutkimuksessa ovat kohteiden (tässä tapauksessa hankkeiden ja niissä toimivien ihmisten), paikkojen ja tapahtumien kuvaukset. Ne olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman tarkasti muuntamalla tekstinä saatu kyselyvastaus verkostokaavion muotoon. Näin saadaan selville analyyttisesti hankkeiden toimijat ja heistä muodostuva verkosto, yksityiskohdat, kuten hankkeen suuntautuneisuus (päätavoite) ja kohdejoukon laatu (ikä). Tulokset ovat toistettavissa ja tiedot varmistettavissa henkilötietokannasta, joka on liitteessä mainittuna. Siinä on hankkeiden julkisuuden vuoksi mainittuna vastanneen henkilön nimi ja työpaikan tai hankkeen fyysisen sijainnin osoitetiedot. Useimmissa vastauksissa oli tietona myös vastauksia antavan henkilön asema kyseessä olevassa hankkeessa. Useimmissa tapauksissa kyselyyn vastannut henkilö oli esimiesasemassa tai hankkeen koordinaattori/suunnittelija, joten ei ole aiheellista epäillä tiedon todenperäisyyttä ja luotettavuutta. Toinen tutkimuksen arviointiin liittyvä käsite on validius (pätevyys). Se tarkoittaa tutkimusmenetelmän kykyä mitata juuri sitä, mitä on tarkoituskin mitata. Validius merkitsee kuvauksen ja siihen liitettyjen selitysten ja tulkintojen yhteensopivuutta. Silloin selitys onkin muodossa: onko selitys luotettava. Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta kohentaa tutkijan tarkka selostus tutkimuksen toteuttamisesta. Siinä aineiston tuottamisen olosuhteet olisi kerrottava selvästi ja totuudenmukaisesti. Laadullisessa tutkimuksessa keskeistä on luokittelujen tekeminen. (Hirsjärvi ym. 2001, 213.) Niitä olen pyrkinyt tekemään tulosten analyysissa ja synteesissä hajottaen saamani hankekuvauksen osiinsa (verkostokuvaus). Näin olen saanut vastauksen ensimmäiseen kysymykseen Mitä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyhankkeita on Tampereen seudulla ja kenelle hankkeet on suunnattu? Sen jälkeen kokosin tiedon uudelleen (uudenlainen verkostokuvaus) tarkastellakseni toiminnoista ja niiden välille syntyneestä yhteistyöstä 17

muodostuvaa mallia. Näin sain vastauksen kysymykseen Ketkä toimivat yhdessä ja miten toiminta on profiloitu kussakin hankkeessa; kohdistuvatko hankkeet syrjäytymisprosessin eri vaiheisiin? Kysymys Voiko hankkeista näin muodostua toimiva malli saattaa jäädä lukijan oman arvion varaan, koska siihen en kyselykaavakkeen liian väljän tulkintamahdollisuuden vuoksi saanut yksiselitteisiä, toisiinsa verrattavissa olevia, yhteismitallisia vastauksia. Eräänlainen malli tarjolla olevista hankkeista on kyllä muodostettavissa luokittelun avulla, mutta se kuvastaa ehkä enemmänkin ensimmäisen kysymyksen vastauksia. Siinäkin tosin on nähtävissä hankkeiden painopistealueet, jotka ne myös puoltavat paikkaansa tulla esitellyiksi. Jatkokysymykset esimerkiksi kustannusten kattavuudesta tein erikseen ja sen olen kirjannut kunkin hankekuvauksen lopussa olevaan yhteenvetoon. Siinä saa vastauksen kysymykseen Mistä resurssi on lähtöisin ja minkälaista resurssia hankkeisiin on osoitettu. Resurssin määrään ja laatuun eri hankkeissa tämä tutkimus ei ota tarkemmin kantaa. Ulkoista validiteettia olen joutunut tarkastelemaan vastausprosentin jäätyä oletettua alhaisemmalle tasolle (71,4 %) Toisaalta se on varsin kohtuullinen, tutkijan ollessa vastaajille tuntematon ja kyselykaavakkeen saapuessa ennalta ilmoittamattomana ajankohtana. Toisaalta pitää ottaa huomioon sähköisen kyselykaavakkeen käytön epävarmuus; teknisistä ongelmista johtuen osa viesteistä jäi ehkä saapumatta perille hyvästä tarkoituksesta huolimatta. Tämän kaltaista kadon suuruutta lienee mahdoton arvioida, vaikka lähetinkin uusintakehotuksen vastaamatta jääneille. 4. SYRJÄYTYMISEN TAUSTAA 4.1. Syrjäytyminen ilmiönä Laki yhdenvertaisuudesta perustuu Suomen perustuslakiin ja määrittelee kansalaisten tasaarvoisuuden. Opetushallitus (OPH) on jakanut asiasta tiedotteet kuntiin opetuksen järjestäjille. Opetusministeriöltä (OPM) on tullut sittemmin määräykset säädösten noudattamisesta. Valtakunnallinen sanomalehti (HS 3/2005) otsikoi provosoivasti ajankohtaista aihetta artikkelissaan Peruskoulu tukee syrjäytymistä. Artikkelin mukaan 10 % ikäluokasta jättää opinnot peruskouluun, vaikka jatkokouluttautumispaikkoja on 1,3 kertaa opiskelijoiden määrä. Artikkeli on yhteiskunnallista kritiikkiä koulutuspolitiikkaa kohtaan, joka suosii toisen asteen koulutuspaikkojen lisäämistä lukioihin ja sitä kautta ammattikorkeakouluihin huomiolla, että jokamiehen työmarkkinat ovat kadonneet. 18