Oppimisen ja osaamisen arviointi

Oppimisen ja osaamisen arviointi Lahti (31.10.2016) klo 12-> Najat Ouakrim-Soivio (KT, FL) 1

Alustuksessa käsiteltävät sisällöt I Arviointiajattelu Opettajien arviointiajattelun- arviointitaitojen ja arviointikulttuurin yhteydestä Luokkatyöskentelyn arviointi. Oppimiskäsityksen ja arvioinnin yhteys perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. II Arviointitaidot Arvioinnin erilaiset tehtävät: oppimisen ja osaamisen arviointi sekä arviointi ja kehittäminen. Tavoitteiden, toteutuksen ja arvioinnin yhteydestä opetustyössä: itse-ja vertaisarviointi sekä ryhmäarviointi + arviointikeskustelu. Suhteellisesta arvioinnista kriteeriperusteiseen arviointiin. 2

KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ Arviointi = Arviointi on kaikkea sitä toimintaa, jonka perusteella syntyy arvottavia johtopäätöksiä. Asetettujen tavoitteiden ja saavutettujen tulosten välistä vertailua. Arvostelu = YTL:n käyttämä termi arvosanan antamiseen liittyvästä arviointitoiminnasta. Palautteen antaminen= Tosiasioita ja kuvausta siitä, missä ja miten opiskelija on suoriutunut suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. 1.11.2016 3

ARVIOINTIAJATTELU + ARVIOINTITAIDOT + ARVIOINTIKULTTUURI ARVIOINTIAJATTELU ARVIOINTIAJATTELU - ARVIOINTIPARADIGMAT MITÄ? ARVIOINNIN KOHDENTAMINEN OIKEIN/ ARVIOINNIN TEHTÄVÄT MIKSI? HYÖDYTTÄÄ SEKÄ ARVIOITAVAA ETTÄ ARVIOITSIJAA MITEN? MAHDOLLISIMMAN HYVIN SOVELTUVIN MENETELMIN MILLOIN OIKEA-AIKAISESTI ARVIOINTITAIDOT ARVIOINTIKULTTUURI ARVOT + NORMIT + TOIMINTATATVAT, JOTKA JAETAAN KOMMUNIKOIDEN JA JOTKA KIRJATAAN, JOTTA NIIHIN VOIDAAN PALATA JA NIITÄ VOIDAAN KEHITTÄÄ. YHTEISTEN PELISÄÄNTÖJEN LUOMINEN 4

OPETTAJIEN ARVIOINTITAIDOT Ei yhtenäistä kuvaa arvioititaidoista, koska toistaiseksi vain vähän tutkittu Suomessa (Mattila 2010). Opettajakoulutuslaitokset poikkeavat suuresti toisistaan siinä, kuinka paljon ja missä yhteydessä arvioinnista opetetaan (Jakku-Sihvonen 2002, Atjonen 2016). -> Kerrannaisvaikutus esim. sen suhteen, missä määrän opettajien täydennyskoulutusta tarjotaan. Oppimiskäsitys muuttuu entä arviointi? 5

OPETTAJAT ARVIOINTITYÖN ASIANTUNTIJAT Tutkimuksessaan Guskey ja Bailey (2001, 16-17) löysivät neljä tekijää, jotka vaikuttivat opettajien arviointikäytänteisiin: 1) opettajien omat kokemukset siitä, miten heitä itseään oli oppilaina arvioitu, 2) se mitä opettajat olivat oppineet opettajakoulutuksen aikana, 3) opettajien henkilökohtainen filosofia tai näkemys opettamisesta sekä 4) se, miten ylempi taho, kuten opetushallinto, aluehallinto tms. arvosanan antamista. Arviointi on aina epäluotettavaa ja subjektiivista, mutta silti arviointityössä pyrittävä objektiiviseen arviointiin. Koulumenestystä ja siinä kehittymistä, erilaisia koulutukseen liittyviä filosofioita ja ristiriitoja on jo teknisestikin vaikea mitata, koska opettajat ovat työssään kaksinaisroolissa opettajana ja arvioijana (Cross & Frary 1999, 53). 6

JOHDATUS ARVIOINNIN KESKEISIIN PERIAATTEISIIN (1/3) Arviointia ja oppimista ei voi erottaa toisistaan. Arviointi on aina kontekstisidonnaista. Arviointia ei voi erottaa oppimiskäsityksestä (Jakku- Sihvonen 2001; Atjonen 2007) 7

PALAUTTEELLA KESKEINEN VAIKUTUS OPPIMISPROSESSISSA JA SEN OHJAAMISESSA Oppilaan tulee voida kehittää toimintaansa palautteen pohjalta. Tärkeää kertoa oppilaan miksi hän on onnistunut tai jos toiminnassa on korjattavaa tai parannettavaa, palautteen avulla oppilaan tulee oppia myös virheistään. Palaute on annettava yksiselitteisesti, selkeästi ja mahdollisimman nopeasti. Palaute ei saa olla liian yleispätevää tai mitäänsanomatonta. Palaute sisältää tosiasioita ja kuvausta, ei mielipiteitä. Oppilas haluaa kuulla myös perustelut uskoakseen kiitoksen. Palautteen antamisen jälkeen opiskelijaa ohjataan oikeaan suoritukseen antamalla hänen tehdä asiat itse. On varmempaa antaa henkilökohtaista kuin julkista palautetta. Varsinkin korjaava palaute on hyvä antaa henkilökohtaisesti. Palautteeseen kuuluu dialogi, sillä myös opiskelijalla voi olla ehdotus suorituksen korjaamiseksi. (Lähde: Marja Olsonen blogi http://blogit.jamk.fi/kajaani/tag/arviointi/) Suunnittele (plan) Kehitä (act) Toteuta ( do) Arvioi (check) 1.11.2016 8

Oppimiskäsitys Arvioinnin periaatteet Esimerkki oppimiskäsityksen yhteydestä arviointiin. Empiristinen oppimiskäsitys: Oppimisen lähtökohtana ajatus tiedon staattisuudesta. Tieto pysyvää ja oppiminen tasaista. Yksilöiden kyvyt pysyviä, testein mitattavia ja arvioitavia. Arviointi kohdistuu, kuinka hyvin ja täsmällisesti oppilas pystyy toistamaan opettajan tarjoamaa tietoa. Behavioristinen oppimiskäsitys: Oppiminen käyttäytymisen muutosta. Kognitiivisessa oppimiskäsitys: Oppiminen riippuu oppijan aikaisemmista tiedoista, metakognitiivisista taidoista, omasta halusta ponnistella ja hänen käyttämistään oppimisstrategioista. Oppijan suoritusten mittaaminen. Arvioinnin ja siinä numeroarvostelun asema oli korostunut. Arvioitin kohdistuu tiedon prosessointiin, oppijan kykyyn analysoida ja soveltaa tietoa sekä oppimisstrategioiden valintaan ja käyttöön. Arviointi kohdistuu tietojen ja taitojen arviointiin, ei esimerkiksi työskentelyyn. Oppimistulos arvioidaan vertaamalla lopputuotosta lähtötilanteeseen. Arvioinnissa kiinnitettään huomiota oppijan ongelmaratkaisutaitoihin ja kykyyn ymmärtää oppimiaan tietoja ja taitoja. Konstruktivistisessa oppimiskäsitys: Oppiminen yhteisöllistä ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen perustuva prosessi. Oppijan omien kokemusten ja oman toiminnan arviointi keskeisiä. Oppijan oma reflektointi ja itsearviointi on tärkeää ja niiden merkitystä korostetaan osana arviointia. Oppijalähtöinen eli autenttinen oppimiskäsitys: Korostaa aktiivisia ja kriittisiä ajattelu- ja tiedonhankintataitoja sekä tiedon soveltamistaitoja. Suoritusarviointi korostaa yksilön persoonallista kasvua, kehittymistä ja itsearviointitaitojen kehittämistä arvioinnin avulla. Arvioidaan oppijan kykyä rakentaa tietoja ja taitoja todellisista elämästä, autenttisista tilanteista tai oppijan ympäristöstä käsin. 9

ESIMERKKI POPSIN (2014, 17) OPPIMISKÄSITYKSESTÄ JA SEN YHTEYDESTÄ ARVIOINTIIN Oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen oppilas oppii vaḧitellen 1) toimimaan itseohjautuvasti. Oppimisprosessin aikana ha n oppii 2) tyo skentely- ja ajattelutaitoja seka 3) ennakoimaan ja suunnittelemaan oppimisen eri vaiheita. Jotta oppilas voisi 4)oppia uusia ka sitteitä ja 5) syventaä ymma rrysta opittavista asioista, ha nta 6) ohjataan liitta maä n opittavat asiat ja 7) uudet ka sitteet aikaisemmin oppimaansa. Tietojen ja taitojen oppiminen on kumuloituvaa ja se vaatii usein 9) pitkaäikaista ja sinnika sta harjoittelua. Behavioristinen oppimiskäsitys: Oppiminen käyttäytymisen muutosta. (3, 4, 9) Kognitiivisessa oppimiskäsitys: Oppiminen riippuu oppijan aikaisemmista tiedoista, metakognitiivisista taidoista, omasta halusta ponnistella ja hänen käyttämistään oppimisstrategioista. (1, 3, 5, 8) Konstruktivistisessa oppimiskäsitys: Oppiminen yhteisöllistä ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen perustuva prosessi. (1, 6, 7) Oppijalähtöinen eli autenttinen oppimiskäsitys: Korostaa aktiivisia ja kriittisiä ajattelu- ja tiedonhankintataitoja sekä tiedon soveltamistaitoja. (2, 7) 10/13/2016 10

OPPIMISKÄSITYKSEN YHTEYS ARVIOINTIIN Arviointitoiminta (menetelmät ja toteutus) Arviointimenetelmät esim. itsearviointi, arviointikeskustelu. Oppimiskäsitys/ Käsitys oppimisesta Oppimiselle/ osaamiselle asetetut tavoitteet + toteutus + menetelmät Konstruktivistinen oppimiskäsitys Arvioinnin kohteena esim. kyky prosessoida tietoa, ratkaista ongelmia, soveltaa hankkimiaan tietoja ja taitoja käytännössä, valita sopivin oppimisstrategia. 1.11.2016 11

OPS-PERUSTEISSA EI OLE YHTÄ OPPIMISKÄSITYSTÄ -> Arvioinnin monipuolisuus -> Tarkoituksenmukaiset arviointimenetelmät -> Tavoitteiden merkitys arvioinnissa: Arviointi on asetettujen tavoitteiden ja saavutettujen tulosten välistä vertailua (Guba & Lincoln 1989, 22-26; Raivola 1995, 22-30). Vain asetettujen tavoitteiden saavuttamista voidaan arvioida. Mitkä ovat oppimiselle ja/tai osaamiselle asetetut tavoitteet? Tavoitteet Miten tavoitteet saavutetaan parhaiten? (menetelmät, työskentelytavat, sisällöt jne.? Toteutus Miksi, mitä ja miten arvioidaan? Missä yhteydessä arviointipalautett a annetaan, jotta se palvelee sekä arvioitavaa että arvioitsijaa? Arviointi Arvioinnin kiinnittäminen tavoitteisiin tekee arvioinnista läpinäkyvämpää ja konkreettisempaa. 1.11.2016 12

TAVOITTEET ARVIOINNIN OSANA (Ouakrim-Soivio 2016, 69-73) Tavoitteiden määrittelyssä tulee olla mainittu mitä tietoja, taitoja, tai kognitiivisia prosesseja opiskelijan tulisi hallita. Kuvataan lopputulosta tai aiottua tulosta. Tavoitteet voidaan luokitella sen mukaan ovatko ne: oyleisellä tasolla asetettuja (opetussuunnitelmat, laajoja, saavuttaminen kestää vuosia esim. tieteenalalähtöiset ajattelun taidot tai tekstitaidot, työelämätaidot) okoulutukselliset tavoitteet (esim. faktan erottaminen fiktiosta) o ohjaavia tavoitteita ( tuntisuunnitelmat, tarkaan rajattuja, kapeaalaisia, saavuttaminen kestää tunteja). 1.11.2016 13

ASETETTUJEN TAVOITTEIDEN ARVIOINTI POPS ( 2014) tavoitteet opetukselle. -> paikallisesti oppilaan oppimisen tavoitteet. Edellyttää opettajalta kokonaisuuksien suunnittelua ja ymmärrystä siitä, ovatko tavoitteet tieto-,taito-, asenne- vai arvotavoitteita. Tavoitteiden asettelu yhdessä oppilaiden/opiskelijoiden ja opettajan kanssa -> tekee oppimista ja osaamista läpinäkyvämmäksi. Osaamisen ja oppimisen arviointi suhteessa tavoitteisiin (ei ryhmän muihin oppilaisiin tai heidän suorituksiinsa). 14

ARVIOIDAANKO ASENNETAVOITTEITA VAI EI? Kaikissa perusopetuksen oppiaineissa on määritelty tiedollisia ja taidollisia tavoitteita, jotka on otettu myös huomioon perusopetuksen 6.vuosiluokan päättyessä ja perusopetuksen päättyessä, kun määritellään hyvää osaamista eli arvosanaa kahdeksan ja päättöarvioinnin kriteerissä arvosanalle kahdeksan. Joissain oppiainekohtaisissa osioissa saattaa olla määritelty oppiaineen välittämiä arvoja ja asenteita. T1 synnyttää ja ylläpitää oppilaan kiinnostusta ympäristöön ja ympäristöopin opiskeluun sekä auttaa oppilasta kokemaan kaikki ympäristöopin tiedonalat merkityksellisiksi itselleen. S1-S6 Ympäristöopin merkityksen hahmottami nen. Oppilas osaa antaa esimerkkejä ympäristöopin tiedonalojen merkityksestä. HUOM! Oppiaineet poikkeavat tässä suhteessa paljon toisistaan. 15

TAVOITTEIDEN ASETTAMINEN YHDESSÄ OPPILAIDEN KANSSA Edelliset tavoitteet ja niiden saavuttaminen Täytyy saavuttaa ennen seuraavien tavoitteiden asettamista Uusien tavoitteiden asettaminen 16

Diagnostinen arviointi= Toteava arviointi= Lähtötason arviointi Formatiivinen arviointi= Jatkuva palautteen antaminen = Oppimisprosessin arviointi - Laadullista, kuvailevaa, solmukohtia avaavaa, ohjaavaa, kannustavaa Summatiivinen arviointi= Osaamisen arviointi= Tulokset, tuotokset, produktio jne. - Kvalifioivaa, selktoivaa Prognostinen arviointi= Ennakoiva arviointi = Tulevaisuuden ennustaminen arvioinnin avulla 17

ARVIOINNIN TULISI MUODOSTAA KONAISUUS, JOSSA ARVIOINNIN ERILAISET TEHTÄVÄT ON OTETTU HUOMIOON! Diagnostinen toteava arviointi Formatiivinen oppimisen arviointi Summatiivinen osaamisen arviointi Formatiivinen oppimisen arviointi Prognostinen ennakoiva arviointi 18

Ennen arviointia= diagnostinen=toteava arviointi (preassessment) Oppimisen arviointi (formative assessment) Osaamisen arviointi (summative assessment) Milloin? Ennen työskentelyn alkamista. Toteaa oppilaan/opiskelijoiden lähtötason Työskentelyn aikana Työskentelyn päätyttyä Miksi? Jotta: tiedettäisiin, mitä oppilas osaa. ohjeet kohdentuisivat oikein jo suunnitteluvaiheessa. oppilas huomaa, että arvostat hänen aiempaa osaamistaan. Jatkuva palautteen antaminen. Seurataan oppimisprosessin ajan, miten oppiminen edistyy. Antaa mahdollisuuden tarkistaa oppilaan ja/tai opetusryhmän työskentelyä. Tehdä näkyväksi, mitä oppilas on oppinut. Miten? Niin, että: sopii yhteen asetettavien tavoitteiden kanssa. ei tarvitse tehdä kirjallisesti. antaa oppilaalle mahdollisuuden osoittaa osaamistaan monella eri tavalla. arvioidaan vain yhtä asiaa kerrallaan. Esimerkiksi: tarkistuslistat, oppimispäiväkirjat, itsenäisesti tarkistettavat tehtävät, oppilaiden vastaukset, yhteenvedot, kysymysten laatiminen, reflektiot oppimisesta, projekti, kädennosto/ liikennevalot oppimisesta Täytyy sopia yhteen tavoitteiden, sisältöjen ja opetusmenetelmien kanssa. Voi olla suullista tai kirjallista. Voidaan toteuttaa yksilöllisesti tai ryhmässä. Voidaan tarvittaessa eriyttää opiskelijan (erityis)tarpeet huomioon ottaen. HUOM! Mikään ylläolevista ei tarvitse olla kirjallinen/ Voidaan toteuttaa oppimisalustalla/ Tulee kohdistua oppimisprosessiin! Mitä muuta? Antaa mahdollisuuden havaita, mitä ei enää tarvitse opettaa Ei arvosanaa. (=oppilaat osaavat jo). Voidaan toteuttaa nopeastikin. Suunnitellaan tulevaa oppilaiden tarpeet huomioon ottaen. Opiskelijan tulee myös ymmärtää, miksi oppimista Muodosta joustavia opetusryhmiä työskentelyn alussa. arvioidaan. Reflektion väline, jolla oppimista suunnataan eteenpäin. Arviointi / arvosanan antaminen: perustuu tavoitteisiin ja opetuksen sisältöihin. on aina perusteltua. 19

MONIPUOLINEN ARVIOINTI = Monta eri kertaa, monella eri tavalla + tarkoituksenmukaisin arviointikeinoin. EDISTYMISEN ARVIOINTI = Laadullista ja kuvailevaa, sanallista eli suullista tai kirjallista. RAKENTAVA PALAUTE= Sisältää tosiasioita ja kuvausta, ei mielipiteitä. Kohdistuu toimintaan (tavoitteisiin) ei henkilöön. 1.11.2016 20

OPPIMISEN JA OSAAMISEN MONIPUOLINEN ARVIOINTI MITÄ? Teoria/käytäntö prosessi/tulos Esiintyminen/ ryhmätyöskentely KUKA? Opiskelutoveri tai toverit, itse, opettaja, opettajat yhdessä, ryhmä MIKSI? Motivointi, arvosanan antaminen, palaute, virheiden korjaaminen, suunnan valitseminen, ohjaaminen MILLOIN? Jatkuvasti oppimiskokonaisuuden aikana, alussa, ennen kokonaisuuden aloittamista, puolivälissä, kokonaisuuden päättyessä, opintokokonaisuuden opiskelun jälkeen MITEN? Itsearviointi, vertaisarviointi, ryhmäarviointi, kirjallisesti, suullisesti, portfolio, yksilökoe, muistiinpanot mukaankoe, esitelmä, esitys MISSÄ MUODOSSA ARVIOINTI ANNETAAN? Sähköisesti, paperilla, todistuksena, suullisesti 21

ITSEARVIOINTITAIDOT 1/4 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014, 50) todetaan itsearvioinnista, että Opintojen aikaisessa arvioinnissa tärkeätä on myös oppilaiden toimijuutta kehittävä vertaisarviointi ja itsearviointi. Opettajan tehtävänä on luoda tilanteita, joissa yhdessä pohtien annetaan ja saadaan oppimista edistävää ja motivoivaa palautetta. Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2015, luku 6.1) todetaan mm., että Opintojen aikainen arviointi ja palautteen antaminen ovat osa opiskelijan ja opettajan välistä vuorovaikutusta. Palaute sekä itse- ja vertaisarviointi ohjaavat opiskelijaa tarkentamaan asetettuja tavoitteita ja kehittämään työskentelyään tavoitteiden suuntaisesti. 22

ITSEARVIOINTITAIDOT (2/4) Oppilaan tai opiskelijan itsearviointitaidot voidaan jakaa kolmeen osaan: reflektioon, itsearviointiin ja metakognitioon. Reflektiossa oppilas tai opiskelija tarkkailee ja omia tunteitaan, ajatuksiaan, toimintatapojaan ja oppimistaan. Itsearviointi on edellä kuvattuun reflektioon perustuvaa oman toiminnan jäsentynyttä arviointia. Metakognitiolla tarkoitetaan muun muassa tarkkailun ja arvioinnin perusteella tapahtuvaa oman kognitiivisen toiminnan ymmärtämistä (Patrikainen 1999, 154; Kasanen 2003, 26). Reflektio Omien tunteiden, ajatusten ja oppimisen tarkkailua. Itsearviointi Oman toiminnan jäsentynyttä arviointia. Metakognitio Reflektion ja itsearvioinnin perusteella tapahtuvaa kognitiivista toiminnan ymmärtämistä. 23

ITSEARVIOINTITAIDOT (3/4) Itsearvioinnin kytkemistä oppilaan/ opiskelijan oppimisen arviointiin pidetään tehokkaana, sillä se lisää oppilaan tai opiskelijan tietoisuutta esimerkiksi arvioinnin tavoitteista ja kriteereistä. (Keurulainen 2013, 56). Toisenlaisia näkemyksiä itsearvioinnin hyödyllisyydestä on esittänyt Kasanen ( 2003), jonka mukaan itsearvioinnista voi olla alaluokkien oppilaalle haittaa. Mikäli oppilas ei ymmärrä itsearvioinnin tavoitetta ja tarkoitusta tai hänellä ei ole vielä kykyä reflektoida tai arvioida omaa toimintaansa, itsearvioinnit saattavat vaikuttaa kielteisesti lapsen minäkuvaan ja itsetunnon kehittymiseen. Oppimisen arvioinnin, näin myös itsearviointien, täytyy kohdistua ensisijaisesti toimintaan, ei henkilöön, ja sen tulee vahvistaa koulunkäyntimotivaatiota ja oppimisen edistymistä (Ouakrim-Soivio ym. 2015). 24

ITSEARVIOINTITAIDOT(4/4) Osittain itsearvioinnin haasteellisuuteen saattaa liittyä se, että lapset tarvitsevat aikaa ja kokemusta oman toimintansa arvioimiseksi. Tutkimuksessa on todettu että lapset osaavat tehdä esimerkiksi muiden oppilaiden kyvyistä loogisia arviointeja ennen kuin osaavat arvioida omia kykyjään. Arvioissaan lapset käyttävät sitä tietoa, mitä heillä on omista ja toisten aiemmista suorituksista (Stipek & McIver 1989, 523 537). Tutkimuksella on myös osoitettu, että lasten itsearvioinnit tulevat realistisemmiksi iän myötä (Marsh, Craven & Debus 1998, 1030). 25

VERTAISARVIOINTI Arvioinnin suorittajat edustavat arvioitavan kaltaista kokemusta. Arviointipalautetta annetaan osana oppimisprosessia. Vertaisarvioinnin merkitys kasvanut sitä mukaa, kun on otettu käyttöön erilaisia tapoja toteuttaa ryhmätyöskentelyn arviointia tai työskentelylle asetettujen tavoitteiden arviointia. Vertaisarvioinnin tavoitteena on: - tukea yksittäisen oppilaan/opiskelijan sitoutumista yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin ja työskentelyyn, - ohjata kantamaan vastuuta sekä omasta että muiden oppimisesta, työskentelystä ja työskentelyn loppuunsaattamisesta. 26

ARVIOINTIKESKUSTELUT Palautemenettelyllä on tutkimusten mukaan vaikutusta sekä opiskelumotivaatioon että oppimistuloksiin. Sanallinen palaute vaikuttaa myönteisesti kaiken tasoisten oppijoiden motivaatioon. Arviointikeskustelussa arvioinnin vuorovaikutteisuus, avoimuus ja kaksisuuntaisuus. Arvioinnin (tässä arviointikeskustelun) tulisi antaa oppilaalle realistinen käsitys itsestä oppijana. Arviointikeskustelun tulisi auttaa oppilasta tuntemaan omat vahvat puolensa ja kehittämiskohteensa sekä asettamaan tulevia oppimistavoitteita. (Ouakrim-Soivio 2016, 84-86.) 27

ARVIOINTIKESKUSTELUT Etukäteen strukturoidut kysymykset/ teemat: -> Kiinnittävät keskustelun tavoitteisiin ja arvioinnin kohteisiin. -> Antavat mahdollisuuden pohtia etukäteen, mistä keskustellaan. -> Voivat olla myös oppilaan/opiskelijan tukena ja kysymykset/ teemat voidaan antaa etukäteen. -> Voidaan palata keskustelun aikana. -> Voivat olla dokumentoinnin pohjana. 28

SUOMALAINEN KRITEERIPERUSTEINEN ARVIOINTI ON HYBRIDI! POPS (2014) KOULUJEN ARVIOINTITYÖ ja ARVOSANAT 29

Perusopetuksen päättöarviointi ei toimi niin yhdenvertaisesti, kun on luultu (Ouakrim-Soivio 2013) 85 Koulujen väliset erot suuria, jopa kaksi arvosanaa. 80 81 Samalla osaamistasolla eri arvosanoja. -> Mitä parempi koulun keskimääräinen osaamistaso on, sitä vaikeampaa on saada arvosanoja ja päin vastoin. Tutkimustulokset, joissa mukana hi, yh, matematiikka, tervystieto, A1 vieraat kielet ja B1 vieraat kielet (Hildén, Ouakrim-Soivio, Rautopuro 2016) Yhteiskuntaopin ratkaisuosuus (%) 75 70 65 60 58 66 72 58 78 65 71 Q1 Q2 Q3 Q4 -> Mukana lähes 20 000 perusopetuksen 9. vuosiluokan oppilasta ja satoja kouluja. 55 55 53 -> Tulokset saman suuntaiset kuin viereisessä kuviossa. 50 45 45 48 41 40 4 5 Yhteiskuntaopin 6 7 arvosana 8 9 10 Najat Ouakrim-Soivio (KT, FL) najat@arviointi.fi 30

Päättöarvosanojen suhteuttaminen jatkuu yhä edelleen Yhä edelleen vain päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 Arvosanan 5 (välttävä) kuvaus POPS (2014, 54): Oppilas on saavuttanut perusopetuksen yleisen oppimäärän mukaiset tavoitteet oppiaineessa välttävästi (5): mikäli hän osoittaa jossakin määrin oppiaineelle asetettujen tavoitteiden mukaista osaamista. Arvosanan muodostaminen perustuu myös tässä tapauksessa oppilaan osoittamaan keskimääräiseen osaamiseen, eli välttävän tason ylittäminen joidenkin tavoitteiden osalta voi kompensoida hylätyn (4) suoriutumisen joidenkin muiden tavoitteiden osalta. 31

ARVIOINTIKULTTUURI Arviointikulttuuri = arvot+ normit+ toimintatavat, joita yhteisössä jaetaan yhteistyössä kielen avulla kommunikoiden (Ouakrim-Soivio 2016, 91). Koulun tai oppilaitoksen arviointikulttuurin määritteleminen edellyttää, että opettajat ja rehtorit kykenevät analysoimaan arviointiin liittyviä arvojaan eli arviointi-ideologiaansa, arviointitoimintaansa ja siihen kytkeytyviä ajattelu- ja toimintamalleja. Arvioinnilla ei ole merkitystä, mikäli se ei palvele sekä arvioitavaa että arvioijaa 32

MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN? NYKYTILA TAHTOTIL A ESTEET REALISMI 33

KIITOS JA HYVÄÄ LUKUVUODEN JATKOA! @najatouakrim najat@arvointi.fi 34

Lähteet: Atjonen, P. 2005. Arviointi opetuksen ja oppimisen tueksi. Teoksessa Lyytinen, H. K. & Räisänen, A. (toim.). Kehittämissuuntaa arvioinnista. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja6. Jyväskylä: Koulutuksen arviointineuvosto, 143 152. Atjonen, P. 2007. Hyvä, paha arviointi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Atjonen, P. 2015. Kehittävä arviointi kasvatusalalla. Tampere: Kirjokansi. Atjonen, P. 2016 (in Press). Selvitys. Forum Criteriorum julkaisu. Helsinki: YTL ja Karvi. Cross, L. H. & Frary, R. B. 1999. Hodgebodge Grading: Endorsed by Students and Teachers alike. Applied measurement in Education, 12(1), 53 72. Guba, E.G. & Lincoln, Y.S. 1989. Fourth generation evaluation. Newbury Park, CA: Sage. Guskey, T. R. & Bailey, J. M. 2001. Developing Grading and Reporting Systems for Student Learning. California: Corwin Press. Heinonen, S. 2001. Arvioinnin teoreettisia lähtökohtia. Teoksessa Jakku-Sihvonen, R. & Heinonen S.2001. Johdatus koulutuksen uudistuvaan arviointikulttuuriin. Arviointi 2/2001. Helsinki: Opetushallitus, 21 46. Jakku-Sihvonen, R. 2001. Arviointitiedon luotettavuuden osoittaminen. Teoksessa Jakku-Sihvonen, R. & Heinonen, S. Johdatus koulutuksen uudistuvaan arviointikulttuuriin. Arviointi 2/2001. Helsinki: Opetushallitus, 111 135. Jakku-Sihvonen, R. 2013. Oppimistulosten arviointijärjestelmiä ja niiden kehittämishaasteista. Teoksessa Räisänen, A. (toim.). Oppimisen arvioinnin kontekstit ja käytännöt. Raportit ja selvitykset 2013:3. Helsinki: Opetushallitus, 13 36. Kasanen, K. 2003. Lasten kykykäsitykset koulussa. Joensuun yliopisto. Yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja nro 58. Koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalli 1998. Arviointi 7/98. Helsinki: Opetushallitus. Mattila, L.2010. Mattila, L. 2010. Perusopetuksen äidinkielen ja matematiikan päättöarvosanat. Lisensiaatintutkimus. Helsingin yliopisto. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Ouakrim-Soivio, N. 2013. Toimivatko päättöarvioinnin kriteerit? Helsinki: Opetushallitus. Ouakrim-Soivio, N. Rinkinen, A., Karalainen, T. 2015. Tulevaisuuden peruskoulu. Helsinki: Opetus-ja kulttuuriministeriö. Ouakrim-Soivio, N. 2016. Oppimisen ja osaamisen arviointi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. Patrikainen, R. 1999. Opettajuuden laatu. Ihmiskäsitys, tiedonkäsitys ja oppimiskäsitys opettajan pedagogisessa ajattelussa ja toiminnassa. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus. POPS 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Helsinki: Opetushallitus. Raivola, R. 1995. Mitä evaluaatio on ja mihin sitä tarvitaan? Teoksessa Aikuiskoulutuksenarviointi. Panoraamoja ja lähikuvia. Aikuiskasvatuksen 36. Vuosikirja. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu,21 60.