Järjestöt palvelujen tuottajia, hyvinvoinnin tukijoita vai lähidemokratian vahvistajia? Ritva Pihlaja erityisasiantuntija, tutkija ritva.pihlaja@pp.inet.fi 0400 895140
Kolmas sektori 1.palvelujen tuottajana 2.ihmisten hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden tukijana 3.lähidemokratian vahvistajana
Mitä näistä karttaharjoituksista pitäisi ajatella?
Esityksen kolme teesiä 1. Suomalainen (yhteis)kunta ja maailma ympärillä ovat muuttumassa todella paljon ja todella nopeasti. Ihmisten pitäisi olla hereillä ja toimia hyvän elämän puolesta. 2. On paljon sellaista työtä ja sellaisia alueita, palveluja ja ihmisryhmiä, joiden kohdalla a. keskittäminen ja isot organisaatiot ja b. perinteinen yritystoiminta eivät ole ratkaisu. Pitää rakentaa uudenlaisia toimintatapoja, korostaen paikallisuutta ja kumppanuutta. 3. Kansalais- ja järjestötoiminnalla on oma paikkansa myös tulevaisuuden Suomessa. Mutta kansalaisja järjestötoiminnankin on elettävä ajan mukana. 4
Julkinen talous tiukkenee, kun huoltosuhde heikkenee
Hyvinvointi(yhteis)kunta ei säily yksin julkisen sektorin toimin ja voimin
Kansalais- ja järjestötoiminnasta on moneksi 7
Suurimmat järjestöryhmät yhdistyksiä jäseniä kulttuuri- ja harrastusjärjestöt 28 000 5 000 000 sosiaali- ja terveysjärjestöt 13 000 1 000 000 ammatti- ja elinkeinoyhdistykset 12 000 4 500 000 kansalaistoimintaan ja edunvalvontaan keskittyneet yhdistykset 11 000 3 000 000 koulutus- ja tutkimusyhdistykset 4 500 1 000 000 Erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöillä on tärkeä rooli palvelujen tuottajana ja uusien palvelumuotojen kehittäjänä. Joissain sosiaalipalveluissa järjestöjen rooli on avainasemassa. Esimerkiksi ensikotien hoitopäivistä yli 90% on järjestöjen tuottamia, turvakotien hoitopäivistä yli 80% ja päihdehuollon asumispalvelun asumispäivistä lähes 70%. Myös kulttuuri- ja harrastusjärjestöjen toiminta on suurelta osin palvelutoimintaa. Lähteet: kansalaisyhteiskunta.fi, Aaro Harju, soste.fi 8
Maaseutukunta, jolle tyypillistä usein pitkät välimatkat ikääntyvä väestö vinoutuva huoltosuhde Palvelujen tarve kasvaa tulevaisuudessa Kunnan tulo- ja palvelujen rahoituspohja on heikompi kuin keskuksissa Väestön ikääntymisen myötä kasvavat hoivamenot heikentävät mahdollisuuksia rahoittaa muita palveluja Kunnan taloudellinen liikkumavara menee lakisääteisten palvelujen tuottamiseen Kunta ei pysty tarjoamaan riittävästi palveluja Monet ei-lakisääteiset, ihmisten kannalta tärkeät tehtävät jäävät julkiselta sektorilta hoitamatta Maaseutukuntien palvelujen järjestämisen kova kehä Kannattavalle palveluyritystoiminnalle on rajalliset edellytykset (välimatkat, asiakkaiden maksukyky) Kasvavien kustannusten kierre: asiakkaat ajautuvat aikaisemmin raskaampiin ja kalliimpiin palveluihin, jos ennaltaehkäisevät ja tukipalvelut vähenevät Monet tukipalvelut ja apu jäävät kolmannen sektorin, omaisten ja naapurien varaan Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti Kolmas sektori maaseutukunnissa tutkimus Pihlaja 2010
Kansalais- ja järjestötoiminnasta on moneksi 10
Kunnat tarvitsevat järjestöjä kumppaniksi myös työllistämään Euro on kova konsultti: Kuntien työmarkkinatukimaksut kasvavat 2013 215 miljoonaa 2014 250 miljoonaa, arvio 2015 450 miljoonaa, ennuste lähde: kunnat.net 11
Maaseutukunta, jolle tyypillistä usein pitkät välimatkat ikääntyvä väestö vinoutuva huoltosuhde Kumpi maksaa: kunta vai valtio? Palvelujen tuottaminen hankevaroin ja lyhytkestoisin työllistämisvaroin kyseenalaistetaan Voidaanko tukea maksaa kilpailuoikeuden rajoittamatta? Perusoikeuksia toteuttavien palvelujen tuottamiseen tarvitaan julkista tukea Kolmas sektorikin tarvitsee palkattuja työntekijöitä ja rahaa tuottaakseen palveluja, jotka edellyttävät sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti Kolmas sektori maaseutukunnissa tutkimus Pihlaja 2010 Palvelujen tarve kasvaa tulevaisuudessa Kunnan tulo- ja palvelujen rahoituspohja on heikompi kuin keskuksissa Maaseutukuntien palvelujen järjestämisen kova kehä Kolmannella sektorilla tai naapuriapuna tehtävän vapaaehtoistyön varaan ei voida laskea jatkuvaa avuntarvetta Väestön ikääntymisen myötä kasvavat hoivamenot heikentävät mahdollisuuksia rahoittaa muita palveluja Kunnan taloudellinen liikkumavara menee lakisääteisten palvelujen tuottamiseen Kannattavalle palveluyritystoiminnalle on rajalliset edellytykset (välimatkat, asiakkaiden maksukyky) Kolmannella sektorillakaan ei ole resursseja: ei riittävästi aktiivisia ihmisiä eikä rahaa Kunta ei pysty tarjoamaan riittävästi palveluja Monet ei-lakisääteiset, ihmisten kannalta tärkeät tehtävät jäävät julkiselta sektorilta hoitamatta Kasvavien kustannusten kierre: asiakkaat ajautuvat aikaisemmin raskaampiin ja kalliimpiin palveluihin, jos ennaltaehkäisevät ja tukipalvelut vähenevät Monet tukipalvelut ja apu jäävät kolmannen sektorin, omaisten ja naapurien varaan Omaiset asuvat usein kaukana
Kolmannen sektorin roolin kasvua palvelujen tuottajana jarruttaa eniten Järjestöjen toiminnan rahoitus on epävarmaa. 60 Järjestöväki alkaa olla ikääntynyttä ja nuoria on vähän. 58 Järjestöissä ei ole tarpeeksi aktiivisia toimijoita. 58 Järjestöissä ei ole riittävästi osaamista palvelujen tuotantoon. 49 Kunnassamme ei ole sellaisia järjestöjä, jotka olisivat kiinnostuneita palvelujen tuottamisesta. 46 Lainsäädäntö ja verotuksen tulkinnat rajoittavat järjestöjen toimintaa liiaksi. Järjestöt eivät pysty kilpailemaan ammattitaitoisesta työvoimasta. 16 15 Palvelujen tuottaminen on julkisen sektorin ja yritysten tehtävä, ei järjestöjen. 7 Ei ole tarvetta järjestöjen tuottamille palveluille, kunta pystyy vastaamaan palvelujen tuottamisesta itse. Kunnan työntekijät ja luottamushenkilöt eivät näe, että järjestöt voisivat olla yksi vaihtoehto palvelujen tuottamiseksi. 2 2 N=111 maaseutumaisen kunnan kunnanjohtajaa, sosiaalijohtajaa tai kunnansihteeriä
Kansalais- ja järjestötoiminta lähtee aina aktiivisista ihmisistä, alhaalta ylös Hyvä hallinto ja politiikka mahdollistaa ja tukee kumppanuutta 14
Kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa etsimässä 2014 Briitta Koskiaho, professori emerita, Tampereen yliopisto Kansalaisyhteiskunnallisia toimijoita on historiallisesti Suomessa pidetty enemmän avustajina kuin julkisen vallan kumppanina sosiaalisen kysymyksen ratkaisemisessa. Kumppanuus edellyttää tasaveroisia suhteita, ei alisteista asemaa. 15
Sote-lakiluonnos: Vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä kuuluu jatkossakin ensisijaisesti kunnille Kunnat tarvitsevat järjestöjä kumppaniksi tähän työhön! Hallituksen esitys, sote-laki, 8, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnassa: Kunnan on strategisessa suunnittelussaan asetettava hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle tavoitteet. Lisäksi sen tulee määritellä tavoitteita tukevat toimenpiteet. Päätösten vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen on arvioitava ennakkoon ja otettava huomioon kunnan eri toimialojen päätöksenteossa. Kunnan eri toimialojen on tehtävä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Lisäksi kunnan on nimettävä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuutahot ja tehtävä yhteistyötä muiden kunnassa toimivien julkisten toimijoiden sekä yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. 16
Kansalais- ja järjestötoiminnasta on moneksi 17
Maaseutukunta, jolle tyypillistä usein pitkät välimatkat ikääntyvä väestö vinoutuva huoltosuhde Kumpi maksaa: kunta vai valtio? Palvelujen tuottaminen hankevaroin ja lyhytkestoisin työllistämisvaroin kyseenalaistetaan Voidaanko tukea maksaa kilpailuoikeuden rajoittamatta? Perusoikeuksia toteuttavien palvelujen tuottamiseen tarvitaan julkista tukea Kolmas sektorikin tarvitsee palkattuja työntekijöitä ja rahaa tuottaakseen palveluja, jotka edellyttävät sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti Kolmas sektori maaseutukunnissa tutkimus Pihlaja 2010 Palvelujen tarve kasvaa tulevaisuudessa Kunnan tulo- ja palvelujen rahoituspohja on heikompi kuin keskuksissa Maaseutukuntien palvelujen järjestämisen kova kehä Kolmannella sektorilla tai naapuriapuna tehtävän vapaaehtoistyön varaan ei voida laskea jatkuvaa avuntarvetta Väestön ikääntymisen myötä kasvavat hoivamenot heikentävät mahdollisuuksia rahoittaa muita palveluja Kunnan taloudellinen liikkumavara menee lakisääteisten palvelujen tuottamiseen Kannattavalle palveluyritystoiminnalle on rajalliset edellytykset (välimatkat, asiakkaiden maksukyky) Kolmannella sektorillakaan ei ole resursseja: ei riittävästi aktiivisia ihmisiä eikä rahaa Kunta ei pysty tarjoamaan riittävästi palveluja Monet ei-lakisääteiset, ihmisten kannalta tärkeät tehtävät jäävät julkiselta sektorilta hoitamatta Kasvavien kustannusten kierre: asiakkaat ajautuvat aikaisemmin raskaampiin ja kalliimpiin palveluihin, jos ennaltaehkäisevät ja tukipalvelut vähenevät Monet tukipalvelut ja apu jäävät kolmannen sektorin, omaisten ja naapurien varaan Järjestöjen merkitystä ihmisten aktiivisuuden, osallistumisen, kanssakäymisen, sosiaalisen elämän ja yhteisöllisyyden ylläpitäjänä korostetaan enemmän kuin palvelutuottajaroolia Omaiset asuvat usein kaukana
Kansalais- ja järjestötoiminnasta on moneksi 19
Mitä lähidemokratia on? Demokratian vanha ja uusi paradigma Vanha paradigma: Uusi paradigma: Demokratiassa on kysymys vallasta. Kansalaisten osallistuminen ja vaikuttaminen vain lisää kuntien tehtäviä ja hallintoa. Miksi kuntalaisia pitäisi ottaa mukaan osallistumaan ja vaikuttamaan, kun tähänkin asti on pärjätty edustuksellisen demokratian keinoin? Kansalaisten osallistuminen ja vaikuttaminen on konkreettista toimintaa, tekemistä ja vastuunottoa hyvinvoinnin, oman elinympäristön ja koko yhteiskunnan kehittämiseksi. Kansalaiset motivoituvat aidosti mukaan omavastuisempaan toimintaan, kun heille tarjotaan uusia vaikuttavia osallistumisen ja vaikuttamisen kanavia. paradigma = oikeana pidetty, yleisesti hyväksytty ja auktoriteetin asemassa oleva teoria tai viitekehys www.wikipedia.fi Harju & Pihlaja 2013
Lähidemokratia tarkoittaa järjestöjen näkökulmasta paitsi tiivistyvää yhteistyötä ja erilaisia kumppanuuksia kunnan kanssa, myös vireää ja aktiivista järjestöjen omaa toimintaa.! Kukoistava kansalaisyhteiskunta on edellytys pidemmälle viedylle lähidemokratialle. Pihlaja & Sandberg 2012
Kuntalaisten arjen tavoittavaa kunnan viestintää Helposti lähestyttäviä ja tavoitettavia kunnan virkamiehiä Aidosti toimivia väyliä kuntalaisten toiveille ja palautteille Matalan kynnyksen palvelupisteitä Mitä kaikkea kukoistava kansalaisyhteiskunta voikaan tarkoittaa? Kylätaloja & asukas- ja korttelitupia Matalan kynnyksen tapaamispaikkoja Kansalaisfoorumeita, -raateja ja -neuvostoja Säännöllisiä kunnanisien ja kuntalaisten tapaamisia ja keskusteluja Alueiden kehittämissuunnitelmia Keskustelutilaisuuksia Osallistuvaa budjetointia Järjestöjä palvelujen tuottajina Elävää ja monipuolista kansalais- ja järjestötoimintaa Palveluosuuskuntia Ravintolapäiviä Yhteiskunnallista yrittäjyyttä Leadertoimintatavan hyödyntämistä Kuntien järjestöstrategioita Yhteissuunnittelua Kuntien ja järjestöjen toiminnallista yhteistyötä ja työnjakoa Kortteli- ja kyläkokouksia Uuden ajan talkoita Yhteisöviestinnän uusia muotoja Kyläsuunnitelmia Paikallista kulttuuria, liikuntaa, taidetta, myös spontaaneja tapahtumia
Lähidemokratia on erilaisia kumppanuuksia kunnan ja kansalais- ja järjestötoimijoiden kesken 1. Keskustelukumppanuutta 2. Kehittämiskumppanuutta 3. Suunnittelukumppanuutta 4. Palvelukumppanuutta 5. Budjettikumppanuutta 6. Toimijakumppanuutta 23
Tarvitaan keskustelua ja sopimista, kuka tekee mitäkin Kuntaorganisaatio henkilöstö ja poliitikot keskushallinto ja sektorit Kuntayhteisön muut toimijat yritykset, oppilaitokset jne Seurakunta työntekijät ja päättäjät vapaaehtoiset Rivikuntalaiset Järjestöt perinteiset: sote, urheilu, kylät, nuoriso, kulttuuri jne jne uudenlainen kansalais- ja järjestötoiminta
Hyviä ajankohtaisia esimerkkejä Suunnitelma pohtii konkreettisin toimenpide-ehdotuksin miten asukkaat, yhdistykset ja kylät voivat tehdä entistä hedelmällisempää yhteistyötä keskenään ja kunnan kanssa. Strategiaan on kiteytetty lappilaisen järjestökentän tulevaisuuden tahtotilan lisäksi pitkän aikavälin tavoitteet sekä vuosille 2014 2017 konkreettiset järjestöjen toimenpiteet. Erityisesti paikalliset yhteistyösuhteet kuntiin on haluttu nostaa keskiöön.
Kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa etsimässä 2014 Briitta Koskiaho, professori emerita, Tampereen yliopisto Britannian tapaan myös Suomessa tarvitaan pelisäännöt julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnallisten toimijoiden kumppanuuden harjoittamiselle. Suomalaisessa kumppanuusohjelmassa kaikkien asianosaisten tahojen tulisi istua saman pöydän ääreen sopimaan vastuistaan ja velvollisuuksistaan. 26
Alueelliset erot otettava huomioon Kaupunkimaaseutuluokitus 2010 (SYKE) sisempi kaupunkialue ulompi kaupunkialue kaupungin kehysalue maaseudun paikalliskeskukset kaupungin läheinen maaseutu ydinmaaseutu 27 harvaan asuttu maaseutu
Esityksen kolme teesiä 1. Suomalainen (yhteis)kunta ja maailma ympärillä ovat muuttumassa todella paljon ja todella nopeasti. Ihmisten pitäisi olla hereillä ja toimia hyvän elämän puolesta. 2. On paljon sellaista työtä ja sellaisia alueita, palveluja ja ihmisryhmiä, joiden kohdalla a. keskittäminen ja isot organisaatiot ja b. perinteinen yritystoiminta eivät ole ratkaisu. Pitää rakentaa uudenlaisia toimintatapoja, korostaen paikallisuutta ja kumppanuutta. 3. Kansalais- ja järjestötoiminnalla on oma paikkansa myös tulevaisuuden Suomessa. Mutta kansalaisja järjestötoiminnankin on elettävä ajan mukana. 28