Kaisa Martikainen TIKOTEEKIN JA UUDENMAAN ERITYISHUOLTOPIIRIN KOMMUNIKAATIOPROJEKTI 2002-2003

Kaisa Martikainen TIKOTEEKIN JA UUDENMAAN ERITYISHUOLTOPIIRIN KOMMUNIKAATIOPROJEKTI 2002-2003 Tiivistelmä Kehitysvammaliiton Tikoteekki ja Uudenmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymä toteuttivat vuosina 2002-2003 kommunikoinnin kehittämiseen liittyvän yhteistyöprojektin. Projektin tavoitteena oli 1) lisätä asuntolahenkilökunnan tietotaitoa kommunikoinnin alueella ja luoda siten edellytyksiä vastavuoroista kommunikointia tukevalle yhteisölle ja kulttuurille sekä 2) kehittää kuntayhtymään asuntolahenkilökunnan osaamisverkosto, joka tukee asiakastyössään kehitysvammaisten ihmisten tasa-arvoista vuorovaikutusta ja saa valmiuksia välittää vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon liittyvää tietoa myös erityishuoltopiirin muille yksiköille. Projektiin osallistui seitsemän kehitysvammaisten autettua asuntolaa sekä kaksi päivätoimintayksikköä erityishuoltopiirin alueelta. Kaikkien yksiköiden työntekijät osallistuivat koulutuksiin ja työpajoihin, joissa perehdyttiin vuorovaikutukseen, kommunikointiin, puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikointimenetelmiin sekä tuotettiin materiaalia arjen vuorovaikutustilanteisiin. Koulutusten ja työpajojen lisäksi neljän yksikön henkilökunta osallistui vuoden ajan säännölliseen, kuukausittaiseen pienryhmäkonsultaatioon. Konsultaatiossa paneuduttiin arjen vuorovaikutustilanteissa kuvattujen videoiden analysoinnin kautta kehitysvammaisten vuorovaikutuskumppanien ja henkilökunnan väliseen kommunikointiin ja sen kehittämiseen. Kommunikoinnin kehittämisessä oli keskeistä, että kehittämisalueet nousivat työntekijöiden omista kokemuksista vuorovaikutustilanteissa. Myös vuorovaikutuksen kehittämisideoiden ja tapojen etsimisessä ja löytämisessä oli tilaa työntekijöiden omalle prosessoinnille. Kommunikaatioprojektiin liittyen kerättiin tutkimusaineistoa. Ennen projektin aloittamista ja projektin päätyttyä projektiryhmä ja satunnaisotannalla erityishuoltopiirin autetuista asuntoloista valikoitunut kontrolliryhmä vastasi kyselyyn, jonka tarkoituksena oli saada tietoa työntekijöiden omista kokemuksista kommunikoinnista ja kommunikointitilanteista kehitysvammaisten kommunikointikumppanien kanssa. Myös kehitysvammaiset asiakkaat vastasivat kysymyksiin kommunikointikokemuksistaan. Pienryhmätapaamisiin osallistuneet työntekijät täyttivät videoiden havainnointiin liittyviä lomakkeita. Lisäksi yhden projektissa mukana olleen yksikön asiakkaiden ja työntekijöiden vuorovaikutusta videoitiin ennen projektin alkamista ja projektin päättymisen jälkeen. Projektille asetetut tavoitteet saavutettiin. Kuntayhtymässä käynnistyi kommunikoinnin osaamisverkostotoiminta. Projektiin osallistuneet työntekijät kokivat tietonsa kommunikoinnin alueella lisääntyneen. Projektiin osallistuneissa yksiköissä käytettiin kommunikointitilanteissa AAC-menetelmiä enemmän kuin ennen projektia. Pienryhmäkonsultaatioihin osallistuneet työntekijät kokivat, että heidän yhteisöissään vuorovaikutustapa asiakkaiden kanssa muuttui projektin aikana. Vuoro-

vaikutustavan muutos oli havaittavissa myös arkitilanteissa videoiduista vuorovaikutustilanteista. Projektiin osallistuneiden työntekijöiden mielestä kommunikoinnin kehittämisen prosessia edistää, jos koko yhteisö osallistuu ja sitoutuu kommunikoinnin kehittämiseen. Kommunikoinnin kehittymisen prosessin kannalta on merkittävää, että kaikki yhteisön työntekijät ovat kiinnostuneita kommunikoinnin kehittämisestä. On tärkeää, että yhteisössä on aikaa ja mahdollisuus yhteisiin kommunikoinnin kehittämiseen liittyviin keskusteluihin ja uusien työskentelytapojen kokeiluun. Työntekijöiden mielestä kommunikoinnin kehittämisen prosessia hidastavia tekijöitä ovat henkilökunnan vaihtuvuus, sairaslomat, yksin työskentely, yhteisen keskusteluajan ja suunnitteluajan niukkuus sekä säästöpaineiden alla työskentely. Näiden tekijöiden vaikutus heijastui myös Kommunikaatioprojektiin. Ne yhteisöt, joiden henkilökunta pystyi sitoutumaan kommunikoinnin kehittämiseen intensiivisesti ja säännöllisesti ja joissa henkilökunnan vaihtuvuus oli vähäistä, hyötyivät projektista eniten. 2

SISÄLLYS Tiivistelmä 1.Johdanto 1.1.Tikoteekin ja Uudenmaan erityishuoltopiirin Kommunikaatioprojektin tausta ja tavoitteet 5 1.2. Kokemuksia saman tyyppisistä hankkeista 5 2. Projektin toteuttamiseen osallistuneet yhteisöt 7 3. Projektin rakenne 9 4. Projektin toteuttaminen 4.1. Koulutukset kaikille projektiin osallistuneille yksiköille 10 4.2. Teemapäivät kaikille projektiin osallistuneille yksiköille 11 4.3. Videoanalyysiin perustuva pienryhmäkonsultaatio neljälle projektiin osallistuneelle yksikölle 13 4.4. Kommunikaation osaamisverkoston muodostaminen 14 5. Projektiin liittyvä tutkimus 5.1. Itsearviointi 15 5.1.1. Tutkimusryhmä 5.1.2. Vertailuryhmä 15 5.2. Kehitysvammaisen kommunikointikumppanin oma 16 kokemus kommunikoinnin toimivuudesta 5.3. Pienryhmätyöskentely 16 5.3.1. Kysymyksiä pienryhmätyöskentelyn päätteeksi 16 6. Projektin tuloksia 6.1. Työntekijöiden kommunikointiin liittyvät tiedot ja taidot projektin alkaessa 17 6.2. Yksiköiden osallistuminen projektiin 18 6.2.1. Työntekijöiden kokemukset projektista 20 6.3. Työntekijöiden kommunikointiin liittyvät tiedot ja taidot projektin päätyttyä 21 6.4. Kokemukset Kommunikaatioprojektin vaikutuksesta vuorovaikutustapaan 23 6.5. Kokemukset Kommunikaatioprojektin hyödyistä kuntayhtymälle, yhteisölle ja itselle 24 6.6. Kehitysvammaisen asiakkaan oma kokemus kommunikoinnin toimivuudesta 26 6.7. Työvälineet arjen vuorovaikutustilanteisiin 32 7. Pohdinta 33 8. Kirjallisuutta 39 3

1.Johdanto 1.1. Tikoteekin ja Uudenmaan erityishuoltopiirin Kommunikaatioprojektin tausta ja tavoitteet Puhekyvyttömyys tai hyvin epäselvä puhe vaikeuttaa kommunikointia ja sosiaalisia suhteita. Se voi myös pahimmillaan syrjäyttää ihmisen yhteisöstä ja yhteiskunnasta ja passivoida häntä. Jokaisella ihmisellä on oikeus ilmaista itseään ja saada mielipiteensä kuulluksi. Koska kaikki ihmiset eivät pysty puhumaan, tarvitaan puheen rinnalle tai puhetta korvaamaan muita kommunikoinnin muotoja. Puhevammaisen henkilön kommunikoinnin toimivuus edellyttää sitä, että hänen yhteisönsä ihmiset sitoutuvat tukemaan kommunikointia ja vuorovaikutusta ja ovat aidosti hänen kommunikointikumppaneitaan. Yhteisön yhteinen käsitys vuorovaikutuksesta ja kommunikoinnista, tiedot ja taidot sekä vuorovaikutus niillä keinoilla, joita puhevammainen ihminen ymmärtää, luovat edellytykset toimivalle vuorovaikutukselle ja kommunikoinnille. Tällaisessa yhteisössä puhevammainen ihminen voi ilmaista itseään ja ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu, ja hänellä on oikeus ja mahdollisuus olla tasa-arvoinen vuorovaikutuskumppani henkilökohtaisten edellytystensä mukaisella tavalla. Kehitysvammaliiton Tikoteekki ja Uudenmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymä toteuttivat vuosina 2002-2003 kommunikoinnin kehittämiseen liittyvän yhteistyöprojektin. Projektin tavoitteena oli 1) lisätä asuntolahenkilökunnan tietotaitoa kommunikoinnin alueella ja luoda siten edellytyksiä vastavuoroista kommunikointia tukevalle yhteisölle ja kulttuurille sekä 2) kehittää kuntayhtymään asuntolahenkilökunnan osaamisverkosto, joka tukee asiakastyössään kehitysvammaisten ihmisten tasa-arvoista vuorovaikutusta ja saa valmiuksia välittää vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon liittyvää tietoa myös erityishuoltopiirin muille yksiköille. 1.2. Kokemuksia saman tyyppisistä hankkeista Samoihin aikoihin Kommunikaatioprojektin kanssa Suomessa toteutettiin vastaavan tyyppisiä kehittämishankkeita. Näistä hankkeista viiden suomalaisen kunnan tai kuntayhtymän yhteisen Sanomatta selvää kehittämishankkeen tutkimuslomakkeet (Pulli, Huuhtanen, Sorvali 2002) samoin kuin Burakoffin (2001) pro gradu työssään käyttämät tutkimuslomakkeet olivat taustamateriaalina Kommunikaatioprojektin arviointilomakkeiden kehittämisessä. Kaisa Launonen (2002) totesi Sanomatta selvää projektiin liittyneen tutkimuksensa tuloksia tarkastellessaan, että kommunikoinnin tasa-arvoa lisää keskeisesti koulutus, joka painottuu paitsi puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikointikeinoihin (AAC-keinoihin), ennen kaikkea siihen, miksi ja mihin AAC-keinoja ja kommunikointia käytetään. Jotta puhevammaisten ihmisten vuorovaikutuskumppanit voivat kehittyä vuorovaikutuskumppaneina, heidän tulee saada erilaisten koulutusten ja kehittämishankkeiden avulla kommunikoinnin välineitä, jotka tekevät ihanteellisen kommunikoinnin mahdolliseksi (Launonen 2002). 4

Koulutuksen avulla tulee selvittää kommunikoinnin perusteet siten, että vuorovaikutusta tukevat toimintatavat tulevat käyttöön kaikissa arjen vuorovaikutustilanteissa. Jotta tasa-arvoinen vuorovaikutus olisi arkitilanteissa mahdollista, myös työntekijöiden työoloihin tulisi kiinnittää huomiota. Sanomatta selvää hankkeen yhteydessä tehdyn kyselyn mukaan työntekijöillä on päivittäin vain vähän aikaa keskittyneeseen vuorovaikutukseen puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikointikeinoa käyttävien asiakkaiden kanssa (Launonen 2002). ISAAC Suomi-Finland ry toteutti vuosina 2001 2003 projektin Ollaan puheväleissä vai ollaanko? (Huuhtanen2004 a ja b). Projektissa tuotettiin koulutusmalleja ja materiaalia yleisöpalvelutehtävissä toimiville henkilöille, jotka kohtaavat työssään puhevammaisia ihmisiä. Projektin tavoitteena oli edistää puhevammaisten ihmisten mahdollisuuksia saada tarvitsemiaan palveluja tasavertaisesti muiden kansalaisten kanssa. Projektin yhteydessä kokeiltiin erilaisia koulutusmalleja (lyhyitä tietoisku-koulutuksia, usean päivän koulutuksia, erilaisten koulutusmenetelmien kokeiluja kuten sosiodraamaa, arjen vuorovaikutustilanteissa taltioituja videoita / nauhoituksia / kirjallisia kuvauksia ja niiden analysointia jne.) (Huuhtanen 2004 a). Valtakunnallisen Kahvakeskusverkoston toiminnan perusta on yhteisöllinen kuntoutus, toiminnan erityisenä painoalueena on AAC (www.papunet.net /kahvakeskus). Kahvakeskus toteuttaa konsultaatiota työyhteisöille, jotka ovat osallistuneet kaksipäiväiseen, Kahvakeskuksen järjestämään AAC-kurssiin ja joilla ei ole työnohjauksellisia tarpeita. Konsultointi toteutetaan viidessä vaiheessa aloittaen vuorovaikutuksen videoinnilla arkitilanteessa (www.papunet.net/kahvakeskus /koulutukset/konsultointi). Kahvakeskuksen puheterapeutti analysoi hänelle lähetetyn vuorovaikutusvideon tarkastellen vuorovaikutustilanteen fyysistä ympäristöä, sisältöä ja vuorovaikutuksen laatua. Tämän vaiheen jälkeen työryhmän jäsenet kokoontuvat Kahvakeskukseen, jossa video analysoidaan em. näkökulmista yhdessä puheterapeutin kanssa. Työskentelyn yhteydessä pyritään löytämään käytännön ratkaisuja arkitilanteisiin (www.papunet.net/kahvakeskus/koulutukset/konsultointi). Seuraavassa vaiheessa työryhmässä videoidaan uudelleen arjen vuorovaikutusta ja video lähetetään puheterapeutille analysoitavaksi tarkastelunäkökulmina fyysinen ympäristö, sisältö ja vuorovaikutuksen laatu. Konsultoinnin viidennessä vaiheessa työyhteisön jäsenet käyvät yhdessä puheterapeutin kanssa läpi kommunikoinnin mahdollisia muutoksia ja suunnittelevat jatkotoimenpiteitä. Tavoitteena on, että videoanalyysi jää työryhmän työvälineeksi konsultoinnin jälkeen (www.papunet.net/kahvakeskus/koulutukset/konsultointi). Katja Burakoff (2001) tutki logopedian pro gradu työssään sitä, millaista puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja käyttävien kehitysvammaisten aikuisten ja heidän kommunikointikumppaniensa vuorovaikutus on eri tilanteissa sekä seikkoja, jotka vaikuttavat vuorovaikutuksen toimivuuteen. Tutkimusaineiston Burakoff keräsi haastattelemalla, videoimalla vuorovaikutustilanteita sekä itsearviointilomakkeilla (Burakoff 2001). 5

Burakoff totesi, että puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja käyttävien henkilöiden lähi-ihmisten toimintatavoilla on merkittävä vaikutus vuorovaikutuksen toimivuuteen. Olennainen kommunikoinnin tasa-arvoa edistävä toimintatapa on konsulttien aktiivinen yhteistyö puhevammaisten ihmisten lähihenkilöiden kanssa kommunikoinnin tasa-arvoa lisäävien vuorovaikutustapojen löytämiseksi. Konsultin ja lähihenkilöiden yhteistyöllä etsitään ja löydetään ratkaisuja siihen, mitkä seikat vuorovaikutustilanteissa edistävät vuorovaikutuksen toimivuutta ja mihin asioihin puolestaan tulisi kiinnittää huomiota, jotta vuorovaikutuksesta tulisi entistä tasaarvoisempaa (Burakoff 2001). 2. Kommunikaatioprojektin toteuttamiseen osallistuneet yhteisöt Uudenmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymä ja Kehitysvammaliiton tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus Tikoteekki toteuttivat Kommunikaatioprojektin vuosina 2002-2003 yhteistyöhankkeena. Kuntayhtymä antoi projektiin osallistuneille yhteisöille mahdollisuuden osallistua projektiin mm. turvaamalla tarvittavat sijaisuusjärjestelyt. Kommunikaatioprojektiin osallistuneiden yhteisöjen kannalta myös johdon myönteinen suhtautuminen kommunikoinnin kehittämiseen ja kokeilevan työotteen salliminen olivat tärkeitä Tikoteekista projektin esimiehenä toimi Tikoteekin johtaja Eija Roisko. Projektin toteutti puheterapeutti Kaisa Martikainen, jonka työparina toimi vuonna 2002 erikoistoimintaterapeutti Marja-Liisa Korpela ja vuonna 2003 erikoistoimintaterapeutti Satu Railosvuo. Lisäksi Tikoteekin puheterapeutti Annakaisa Ojanen ja tietotekniikkavastaava Ilkka Heikkinen pitivät molemmat yhden teemakoulutuksen. Uudenmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymässä projektin koordinaattorina ja yhdyshenkilönä toimi kehittämispäällikkö Ritva Mänttäri. Mahdollisuutta osallistua ja sitoutua kommunikaation kehittämisprojektiin tarjottiin kaikille Uudenmaan erityishuoltopiirin ohjatuille ja autetuille asuntoloille (83 kpl). Projektin käynnistyessä mukaan halusi lähteä seitsemän kehitysvammaisten autettua asuntolaa. Projektissa oli mukana myös yksi päivätoimintayksikkö, jonka työntekijät halusivat projektiin voidakseen kehittää eteenpäin yhteistyötä lähiasuntoloiden työntekijöiden kanssa. Näiden yksiköiden koko henkilökunta sitoutui projektin alkaessa kommunikoinnin kehittämiseen. Mukaan lähti myös kaksi ohjaajaa kehitysvammaisten autetusta asuntolasta, jonka koko henkilökunta ei ollut mukana projektissa. Lisäksi kuntayhtymän kaksi psykologia sekä Orimattilan alueen AAC-ohjaaja osallistuivat muutamiin koulutustilaisuuksiin (taulukko 1). Projektiaikana projektiin osallistuneet yksiköt muuttuivat jonkin verran. Yksi asuntola jäi pois projektista, koska työyhteisön voimavarat suuntautuivat yksikön organisaatiouudistukseen. Myös asuntolan henkilökunta muuttui organisaatiouudistuksen yhteydessä. Yhden asuntolan yksittäisinä työntekijöinä projektissa mukana olleista ohjaajista toinen vaihtoi työpaikkaa, mutta jatkoi projektissa. Näin projektiin liittyi uusi päivätoimintayksikkö, jonka henkilökunta ei kokonaisuutena ollut projektissa mukana. 6

Espoon asumispalvelut 4. Apilatalo neljä (4) asukasta neljä (4) ohjaajaa Yksikkö mukana videohavainnointiin perustuvassa pienryhmätyöskentelyssä. Keski-Uudenmaan asumispalvelut 6 Yksikkö mukana projektissa syksyyn 2002. Mäntsälän asumispalvelut/leppämaantie 13 Mäntsälän asumispalvelut/ollinpolku 2 Syreenipihan ryhmäkoti (Orimattilan asumispalvelut 5) Pihlajapihan ryhmäkoti (Orimattilan asumispalvelut 6) Orimattilan työkeskuksen päivätoimintaryhmä AAC-ohjaaja viisi (5) asukasta viisi (5) ohjaajaa neljä (4) asukasta neljä (4) ohjaajaa kuusi (6) asukasta kuusi (6) ohjaajaa seitsemän (7) asukasta viisi (5) tilapäistä asukasta yhdeksän (9) ohjaajaa Yksiköistä Pihlajapihan ryhmäkoti (Orimattilan asumispalvelut 6) ja Orimattilan työkeskuksen päivätoimintaryhmä mukana videohavainnointiin perustuvassa pienryhmätyöskentelyssä. Vihdin asumispalvelut 5 neljä (4) asukasta kuusi (6) ohjaajaa Yksikkö mukana videohavainnointiin perustuvassa pienryhmätyöskentelyssä. Hyvinkään asumispalvelut yksi (1) ohjaaja Keravan työ- ja päivätoiminta yksi (1) ohjaaja Ohjaaja vaihtoi projektiaikana työpaikkaa Hyvinkään asumispalveluista tähän yksikköön Keski-Uudenmaan aluekeskus yksi (1) psykologi Länsi-Uudenmaan aluekeskus yksi (1) psykologi Mukana osassa koulutuksia. Taulukko 1. Kommunikaatioprojektissa mukana olleet yksiköt, asukkaat ja ohjaajat Projektiin mukaan tulleille yksiköille tarjottiin mahdollisuutta osallistua projektiin liittyvien koulutusten lisäksi videoanalyysiin perustuvaan pienryhmätyöskentelyyn. Kahdeksasta yksiköstä neljä ilmoitti pystyvänsä sitoutumaan aktiivisesti tähän työskentelyyn, ja näistä neljästä yksiköstä muodostettiin kaksi pienryhmää. Ennen projektin alkamista ja sen päättymisen jälkeen kerättiin tietoa henkilökunnan ja kehitysvammaisten vuorovaikutuskumppanien kommunikoinnista. Tähän liittyen projektiryhmälle valittiin satunnaisotannalla vertailuryhmä, johon valikoitui kymmenen kehitysvammaisten autettua asuntolaa Uudenmaan erityishuoltopiirin alueelta. Vertailuryhmään kuuluneiden yksiköiden henkilökunta ei osallistunut projektiin liittyviin koulutuksiin eikä pienryhmätapaamisiin. 7

3. Projektin rakenne Kommunikaatioprojektin toteutustapa on esitetty taulukossa liitteessä 1. Projektin tavoitteena oli lisätä asuntolahenkilökunnan tietotaitoa kommunikoinnin alueella. Tavoitteeseen pyrittiin vuorovaikutus- ja kommunikointiaiheisten koulutusten ja pienryhmätapaamisten avulla. Pienryhmätapaamisiin osallistui neljä projektissa mukana ollutta yhteisöä. Pienryhmätapaamisissa analysoitiin työyhteisöissä arjen vuorovaikutustilanteissa kuvattuja videoita ja kehitettiin uusia toimintatapoja. Tätä kautta pyrittiin edistämään työntekijöiden ja kehitysvammaisten vuorovaikutuskumppanien kommunikoinnin tasa-arvoa. Jotta projektin aikana käynnistyneet kommunikoinnin kehittymisen ja kehittämisen prosessit olisivat jatkuneet myös projektin päättymisen jälkeen, lähdettiin projektiaikana suunnittelemaan kuntayhtymään kommunikaation osaamisverkosto toimintaa. Osaamisverkoston kehittäminen oli määritelty myös projektin tavoitteeksi. Projektin arviointiin, seurantaan ja tutkimukseen liittyen ennen projektin aloittamista, projektin aikana ja sen päätyttyä kerättiin tutkimusaineistoa. Kehitysvammaisille asiakkaille, projekti- ja kontrolliryhmälle tehtiin kyselyjä, ja pienryhmätapaamisiin osallistuneet työntekijät täyttivät videoiden havainnointiin liittyviä lomakkeita. Lisäksi yhden projektissa mukana olleen yksikön asiakkaiden ja työntekijöiden vuorovaikutusta videoitiin ennen projektin alkamista ja projektin päättymisen jälkeen. Vuosi 2002 Vuosi 2003 Vuosi 2004 Kyselylomakkeet projekti- ja kontrolliryhmille Kyselylomakkeet projekti- ja kontrolliryhmille Kyselylomake kehitysvammaisille asiakkaille Kyselylomake kehitysvammaisille asiakkaille Videointi yhdessä yksikössä Videointi samassa yksikössä Neljä koulutusta kaikille yksiköille Kolme koulutusta ja kaksi teemapäivää kaikille yksiköille Kommunikaation osaamisverkoston toiminnan suunnitteleminen (yksiköillä aktiivinen rooli) Raportti Projektiyksiköiden joukosta muodostuu kaksi kahden yksikön pienryhmää Molemmilla pienryhmillä kolme konsultaatiotapaamista: Vuorovaikutuksen videointi yksiköissä Videoiden analysointi tapaamisissa Videoiden litteraatiot ja havainnointilomakkeet Molemmilla pienryhmillä seitsemän konsultaatiotapaamista: Vuorovaikutuksen videointi yksiköissä Videoiden analysointi tapaamisissa Videoiden litteraatiot ja havainnointilomakkeet Taulukko 2: Kommunikaatioprojektin eteneminen Yksiköt käynnistävät kommunikaation osaamisverkoston toiminnan (konsultaatiotuki Tikoteekista) 8

4. Projektin toteuttaminen 4.1. Koulutukset kaikille projektiin osallistuneille yksiköille Kaikilla projektiin osallistuneilla yksiköillä oli mahdollisuus osallistua Kehitysvammaliitossa toteutettuihin projektin yleiskoulutuksiin. Projektiaikana järjestettiin kuusi koulutuspäivää. Projektin alussa koulutuksia järjestettiin tiiviimmin (neljä koulutuspäivää kolmen kuukauden sisällä). Sen jälkeen koulutukset toteutuivat harvajaksoisemmin, noin puolen vuoden välein. Tilaisuudet olivat joko luentokoulutuksia, työpajakoulutuksia tai niiden yhdistelmiä. Osaan koulutuksista liittyi ennakkotehtävä koulutuksen sisältöalueesta. Projektiin osallistuneiden yksiköiden työntekijät osallistuivat kahdessa tilaisuudessa koulutuksen luento-osuuden toteuttamiseen: Projektin alkuvaiheessa neljän yksikön työntekijät osallistuivat vuorovaikutuskoulutukseen, jonka sisällöstä he kertoivat muille projektin osallistujille. Projektin lopussa pienryhmäkonsultaatioon osallistuneiden yksiköiden henkilökunta jakoi kokemuksiaan pienryhmätyöskentelystä muille projektiin osallistujille. Vuorovaikutustaidot -koulutuksen sisältöalueita olivat vuorovaikutukseen ja kommunikointiin liittyvien käsitteiden määrittely, kehitysvammaisen ihmisen kommunikointi ja vuorovaikutuskumppanin rooli kommunikoinnin edistämisessä. Vastavuoroisen kommunikoinnin keinot koulutuksessa perehdyttiin puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikointiin (AAC) ja siihen liittyvään käsitteistöön. Koulutuksessa käsiteltiin myös erilaisia AAC-keinoja ja niiden soveltuvuutta vastavuoroiseen kommunikointiin yksilön kehitysvaiheen ja kehitystarpeiden mukaan. Kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen tekniset mahdollisuudet ja Internet väylä tiedonsaantiin kommunikoinnista koulutus jakautui kahteen kokonaisuuteen. Vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin tekniset mahdollisuudet osuudessa perehdyttiin kommunikointilaitteisiin, kommunikointiohjelmiin tietokoneella, tietokoneeseen vuorovaikutuksen välineenä, erilaisiin ohjainratkaisuihin ja painikkeisiin sekä painikkeilla toimiviin leluihin ja toimintavälineisiin. Internet osuudessa tutustuttiin kommunikointiin liittyviin Internet-sivustoihin ja pohdittiin niiden käyttömahdollisuuksia tiedon hankinnassa ja asiakastyössä. Uudenmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymä mahdollisti neljän yksikön työntekijöiden osallistumisen Kehitysvammaliiton koulutusyksikön järjestämään Kommunikaatio vaikeimmin vammaisten kanssa koulutukseen. Koulutuksen kouluttaja oli tanskalainen erityisopettaja ja konsultti Inger Rødbroe. Koulutukseen osallistuneet työntekijät sitoutuivat raportoimaan koulutuksesta muille kommunikaatioprojektiin osallistuville työntekijöille koulutuspäivässä, joka järjestettiin projektin puitteissa tätä tarkoitusta varten. Tikoteekista annettiin Rødbroen koulutukseen osallistuville tarkastelunäkökulmia, joiden avulla he suunnittelivat puheenvuoronsa koulutuksen raportointitilaisuuteen. Kommunikaatio vaikeimmin vammaisten kanssa koulutuksen raportointitilaisuudessa käsiteltiin seuraavia teemoja: minkälaisia vuorovaikutuskokemuksia tarvitaan, jotta varhainen vuorovaikutus kehittyisi kommunikaatioksi, minkälainen on vaikeavammaisen ihmisen hyvä vuorovaikutuskumppani, miten mahdollisista 9

kommunikatiivisista ilmauksista voi tulla kommunikatiivisia, miten vaikeavammaisen ihmisen ilmauksia voi tulkita laadukkaammin, miten vuorovaikutusleikkejä voi hyödyntää vaikeimmin vammaisten kommunikoinnissa, minkälainen on osaavan kommunikointi-kumppanin puuttumisen vaikutus vammaisen henkilön kommunikointiin sekä miten videoanalyysia voi käyttää vuorovaikutuksen kehittämisessä (Rødbroe, Suosalmi 2000). Vaihtoehtoiset kommunikointikeinot käyttöön työpajapäivässä tutustuttiin kuvien käytön perusteisiin tietokoneella. Koulutuksessa harjoiteltiin kuvan kaappausta tietokoneella sekä kuvien tallennusta omiin kuvatiedostoihin. Koulutuksen aikana esiteltiin markkinoilla olevia valmiita kuvapankkeja sekä Internetistä löytyviä kuvapankkeja. Koulutuspäivässä osallistujat valmistivat itse kuvamateriaalia vuorovaikutustilanteisiin kehitysvammaisten asiakkaiden kanssa. AAC yhteisössä teoriasta käytäntöön koulutukseen liittyi ennakkotehtävä. Ennen koulutusta osallistujien tuli havainnoida yhteisönsä asiakkaan / asiakkaiden kommunikointia arkitilanteissa. Kommunikointiin liittyvät havainnot kirjattiin tarkoitusta varten laadituille lomakkeille. Koulutuksen luento-osuudessa aiheena oli tasa-arvoisen vuorovaikutuksen mahdollistuminen yhteisössä. Luennon ja ennakkotehtävän materiaaleja hyödyntäen osallistujat laativat koulutuksen työpajaosuudessa toimintasuunnitelman asiakkaan kommunikoinnin kehittämiseksi. Videohavainnoinnin käyttö asiakastyössä koulutuksessa verkostotapaamisiin osallistuneiden yksiköiden työntekijät kertoivat kokemuksistaan videon käytöstä työvälineenä. Koulutuksen aluksi luotiin yleiskatsaus aiheeseen esityksellä, jonka kaksi projektiin osallistunutta ohjaajaa ja projektia vetävä puheterapeutti olivat pitäneet Sillalla-seminaarissa (Martikainen, Järvinen, Virtanen 2003). Lisäksi kaikilla verkostotapaamisiin osallistuneilla yksiköillä oli oma alustuksensa. Koulutuspäivän aikana osallistujat esittelivät yksiköissään projektiaikana kehitettyä ja käytössä olevaa AAC-materiaalia, sekä vaihtoivat kokemuksia ja ideoita vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin kehittämisestä työyksiköissä. 4.2. Teemapäivät kaikille projektiin osallistuneille yksiköille Projektiaikana järjestettiin kolme teemakoulutusta. Ensimmäisen teemapäivässä tutustuttiin PowerPoint tietokoneohjelmaan ja harjoiteltiin ohjelman käyttämistä. Päivän aikana osallistujat tekivät ohjelmalla syy seuraussuhdetta harjoittavia ohjelmia käyttöön omien asiakkaiden kanssa. Toisessa teemapäivässä aiheena oli kuvan ja äänen käsittely tietokoneella. Kolmantena teemapäivänä tutustuttiin IntelliKeys kosketuslevyyn ja sen käyttömahdollisuuksiin. 10

4.3.Videoanalyysiin perustuva pienryhmäkonsultaatio neljälle projektiin osallistuneelle yksikölle Ennen pienryhmätyöskentelyn säännöllisten tapaamisten aloittamista työskentelyyn osallistuneiden yksiköiden henkilökunnalle järjestettiin tiedotustapaaminen. Tapaamisessa sovittiin työskentelytavoista sekä keskusteltiin vuorovaikutustilanteiden videokuvaamisen tekniikkaan liittyvistä asioista. Ennen arjen vuorovaikutustilanteiden videoinnin aloittamista yhteisöjen asiakkaiden omaisilta pyydettiin kirjallinen videointilupa sekä lupa käsitellä videoaineistoa vuorovaikutuksen kehittämiseen tähtäävissä pienryhmäkonsultaatiotilanteissa. Neljästä työyhteisöstä muodostettiin kaksi ryhmää. Kuhunkin pienryhmätapaamiseen osallistui kahden yksikön työntekijät. Jokseenkin pienryhmien kokoontumisprosessin puolivälissä vaihdettiin yksikköparit. Näin yksiköt jakoivat kokemuksia useampien asiakkaiden ja henkilökunnan välisestä vuorovaikutuksesta ja sen kehittämiseen liittyvistä asioista. Jokainen yksikkö osallistui pienryhmäkonsultaatioon syyskuun 2002 ja marraskuun 2003 välisenä aikana kymmenen kertaa. Koska neljä yksikköä muodostivat kaksi kahden yksikön ryhmää, tapaamisia oli projektin puitteissa kaksikymmentä. Pienryhmätapaamisten konsultteina oli puheterapeutti ja erikoistoimintaterapeutti. Ennen jokaista tapaamista yhteisössä valittiin asiakas, jonka kommunikoinnin kehittämiseen työntekijät halusivat paneutua. Tämän jälkeen yhteisö videoi asiakkaan ja työntekijän välisen vuorovaikutustilanteen / -tilanteita ja määritteli tarkastelunäkökulman, josta käsin työntekijät toivoivat videota analysoitavan pienryhmässä. Työntekijät lähettivät videon puheterapeutille, joka valitsi videolta kommunikoinnin kehittämistarpeeseen liittyvän otoksen. Videolta valittu otos oli yleensä kestoltaan minuutista muutamaan minuuttiin. Puheterapeutti litteroi valitsemansa vuorovaikutusotoksen tilanne tilanteelta. Litteraatio oli hyödynnettävissä työvälineenä tapaamisessa. Esimerkki yhteisön työntekijöiden esittämästä kysymyksenasettelusta, josta käsin vuorovaikutusta tarkasteltiin pienryhmäkonsultaatiossa sekä otos videolta litteroidusta vuorovaikutustilanteesta: Kommunikoinnin havainnoinnin lähtökohta asuntolan ohjaajien näkökulmasta Tavanomainen rupatteluhetki työpäivän jälkeen. J kommunikoi tilanteessa yllättävän hyvin kansionsa kuviin liittyvistä asioista. (Kansiossa kuvia reissumuistoista, tärkeistä ihmisistä ja eläimistä.). J:lle on tyypillistä katsoa poispäin, kun hänelle puhuu tai näyttää kuvia. Miksi J kuitenkin tällä kertaa lähtee vuorovaikutukseen mukaan noin intensiivisesti? 11

Merkintätavat: J = kehitysvammainen kommunikoija Ja = ohjaaja puhutut ilmaukset VIITOTUT ILMAUKSET toiminnan kuvailu (. ) = tauko jos ilmaukset samanaikaisia, keskusteluvuoron numeroa ei ole muutettu nauhurin lukema: 6:15 1 J: katselee kansion kuvia pää alaspäin kansiota kohti käännettynä, pyyhkäisee nenäänsä Ja: katsoo J:a, juo kahvia 2 Ja: mikä (. ) toiko se on hienoin noista tämä sininen TÄMÄ katsoo kansiota 3 J: katsoo kansiota, osoittaa kuvaa 4 Ja: se (. ) se on hienoin joo nyökkää J: osoittaa kuvaa 5 J: kääntää katseen toiseen kuvaan, osoittaa aikaisempaa kuvaa 6 Ja: nii siin on kato jotaki ihme raitoja tommoset vauhtiraidat se menee varmaan lujaa osoittaa hetken aikaa kuvaa liikuttaen sormea kuvan päällä J: osoittaa sormella kuvaa, liikuttaa sormea kuvan päällä, katsoo koko ajan kuvaa 7 J: liikuttaa sormea kuvan päällä 8 Ja: ai että (. ) se on tosi hieno katsoo kuvaa 9 J: liikuttaa sormea kuvan päällä 10 Ja: se on varmaa joku amerikkalainen (. ) mikä ihme lieneekää katsoo J:a 11 J: kääntää katseen ensin ylös, sitten eteenpäin, osoittaa kuvaa sormella Pienryhmäkonsultaation aluksi katsottiin videolta valittu otos, jonka jälkeen osallistujat ja konsultit täyttivät Vuorovaikutustilanteen havainnointi videolta lomakkeen. Tämän jälkeen videota katsottiin ja havainnoitiin uudelleen vuorovaikutustilanne tilanteelta keskustellen molempien kommunikointi-kumppanien kommunikoinnista sekä pohtien ilmausten tulkintoja. Keskustelussa oli tärkeää myös osallistujien vä- 12

linen tiedon ja kokemusten jakaminen. Tässä ammatillisessa vuoropuhelussa yhdistyivät arjen kommunikointihavainnot sekä kaikkien osapuolien ajatukset ja näkemykset. Tapaamisessa konsulttina toimiva puheterapeutti ja toimintaterapeutti toivat keskustelussa työntekijöiden käyttöön ammatillisen tietonsa ja kokemuksensa. Jokaisella tapaamisella sovittiin myös tavoista, joilla analysoitua kommunikointitilannetta lähdettiin kehittämään arjen vuorovaikutustilanteissa. Lomakkeelle kirjattiin tiedot keskeisestä kommunikoinnin kehittämiseen liittyvästä piirteestä, kommunikoinnin kehittämistavoitteet sekä kommunikoinnin kehittämiseen liittyvät sopimukset ja toimintatavat. Pienryhmän seuraavan konsultaatiotapaamisen alussa palattiin vielä edellisellä kerralla asetettuun tavoitteeseen ja jatkettiin tarvittaessa keskustelua ja kommunikoinnin kehittämiseen liittyvää pohdiskelua ennen uuteen vuorovaikutustilanteeseen ja videoon paneutumista. 4.4. Kommunikaation osaamisverkoston muodostaminen Yksi kommunikaatioprojektin tavoitteista oli kehittää kuntayhtymään asuntolahenkilökunnan osaamisverkosto, joka tukee asiakastyössään kehitysvammaisten ihmisten tasa-arvoista vuorovaikutusta ja saa valmiuksia välittää vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon liittyvää tietoa myös erityishuoltopiirin muille yksiköille. Kommunikaatioprojektin aikana muodostettiin työryhmä, joka kokoontui kahteen suunnittelutapaamiseen osaamisverkosto-asian tiimoilta. Kutsu ensimmäiseen suunnittelutapaamiseen oli avoin kaikille projektissa mukana olleille yksiköille. Tilaisuuteen osallistui pääasiassa pienryhmäkonsultaatiossa mukana olleita työntekijöitä. Mukana oli myös Uudenmaan erityishuoltopiirin kehittämispäällikkö sekä Tikoteekin puheterapeutti ja toimintaterapeutti. Ensimmäisessä osaamisverkoston suunnittelutapaamisessa sovittiin, että henkilöt, jotka olivat mukana ensimmäisessä suunnittelu-tapaamisessa, jatkavat verkoston suunnittelua. Suunnittelutapaamisilla pohdittiin keskeisesti sitä, miten Kommunikaatioprojektin aikana saavutettu osaaminen säilyy, vahvistuu ja kasvaa sekä sitä, miten tietoa levitetään eteenpäin kuntayhtymän muihin yksiköihin. Suunniteltiin Kommunikaation tukiryhmän muodostamista. Suunnitelman mukaan tukiryhmän muodostavat mukaan haluavat yksiköt, jotka ovat olleet mukana Kommunikaatioprojektin pienryhmäkonsultaatiotapaamisissa. Tukiryhmää vahvistetaan vähitellen, jolloin mukaan otetaan myös muutamia uusia yksiköitä. Tukiryhmä muodostaa paikallisen tason kommunikaatiotiimejä, kokoontuu itsenäisiin tapaamisiin ja konsultaatiotapaamisiin. Lisäksi tukiryhmä järjestää seminaareja Uudenmaan erityishuoltopiirin muille yksiköille. Seminaarit ovat tiedotusluonteisia ja niissä on mahdollisuus käyttää ulkopuolisia kouluttajia tarpeen mukaan. Tukiryhmälle ostetaan harvajaksoista konsultaatiotukea Tikoteekista kahden vuoden ajan. Projektiajan päättyessä osaamisverkostoa ja tukiryhmätoimintaa suunnitteleva työryhmä sopi jatkavansa suunnittelua ja käynnistävänsä toiminnan, kun toimintasuunnitelma on tarkentunut lopulliseen muotoonsa ja hyväksytty esimiestasolla. 13

5. Projektiin liittyvä tutkimus 5.1. Itsearviointi Ennen projektin alkamista ja sen päättymisen jälkeen työntekijät täyttivät Itsearviointi lomakkeen. Itsearvioinnin tarkoituksena oli saada tietoa työntekijöiden omista kokemuksista kommunikoinnista ja kommunikointitilanteista kehitysvammaisten kumppanien kanssa. Kyselylomakkeen laatimisessa käytettiin pohjana Burakoffin (2001) pro gradu tutkielmaansa varten kehittämää lomaketta ja viiden suomalaisen kunnan tai kuntayhtymän yhteiseen Sanomatta selvää hankkeeseen liittyvää lomaketta (Pulli, Huuhtanen, Sorvali 2002). Kommunikaatioprojektin Itsearviointi lomake jakautui kysymyksiin, joilla selvitettiin 1) työntekijän taustatietoja, 2) työntekijän erilaisten kommunikointimenetelmien tuntemusta, 3) työntekijän arviota omasta toiminnastaan ja kommunikoinnistaan vuorovaikutustilanteissa kehitysvammaisten vuorovaikutuskumppanien kanssa sekä työntekijän arviota kommunikointitavoista, joita asiakkaat / työntekijät käyttävät työyhteisössä. Projektin päättymisen jälkeen täytetyssä Itsearviointi -lomakkeessa oli edellisten kysymysten lisäksi kysymyksiä kommunikointitavan mahdollisesta muuttumisesta edellisen Itsearviointi lomakkeen täyttämisen jälkeen. 5.1.1. Tutkimusryhmä Kommunikaatioprojektiin mukaan lähteneiden yksiköiden työntekijät täyttivät Itsearviointi lomakkeen ensimmäisen kerran helmikuussa 2002 ennen projektin ensimmäistä koulutusta. Vastaavasti kommunikaatioprojektissa mukana olleiden yksiköiden työntekijät täyttivät lomakkeen projektin päättymisen jälkeen tammikuussa 2004. Tämä lomake laadittiin siten, että Itsearvioinnin tuloksia tarkasteltaessa oli mahdollista erottaa toisistaan sekä koulutuksiin että pienryhmäkonsultaatioihin osallistuneiden yksiköiden työntekijöiden vastaukset ja pelkästään koulutuksiin osallistuneiden yksiköiden työntekijöiden vastaukset. 5.1.2. Vertailuryhmä Vertailuryhmään valikoitiin satunnaisotannalla Uudenmaan erityishuoltopiirin kymmenen autetun asuntolan henkilökunta. Ensimmäisen Itsearviointi lomakkeen näiden yksiköiden henkilökunta täytti huhtikuussa 2002 ja jälkimmäisen tammikuussa 2004. 14

5.2. Kehitysvammaisen kommunikointikumppanin oma kokemus kommunikoinnin toimivuudesta Kommunikaatioprojektiin osallistuneiden yksiköiden kehitysvammaisten asiakkaiden kommunikointikokemuksia kartoitettiin projektin alussa helmi maaliskuussa 2002 sekä uudelleen projektin päätyttyä tammikuussa 2004 (liite 2 a d). Kehitysvammaisen asiakkaan hyvin tunteva työntekijä keskusteli asiakkaan kanssa siitä, millaisia kokemuksia tällä oli mahdollisuuksistaan aloittaa, jatkaa ja lopettaa kommunikointitilanne. Kysymiseen ja vastaamiseen oli käytettävissä asiaan liittyvät kuvat. Asiakas sai vastata kysymykseen myöntävästi tai kieltävästi itselleen soveltuvimmalla tavalla, esimerkiksi puhuen, elehtien tai osoittamalla kysymyslomakkeessa olevaa Piktogrammi-kuvaa tai omaa, käytössä olevaa kommunikointikuvaansa. Koska oman kommunikointikokemuksen arvioiminen saattoi abstraktisuudessaan olla monille vastaajille vaikea asia, työntekijöitä kehotettiin muotoilemaan ja konkretisoimaan kysymyksiä tarpeen mukaan. Lisäksi työntekijöitä pyydettiin vastaamaan muutamiin kysymyksiin haastateltavan kommunikointikeinoista ja kommunikoinnin apuvälineistä sekä arvioimaan, miten haastateltava ymmärsi haastatteluun liittyvät kysymykset. 5.3. Pienryhmätyöskentely Kommunikaatioprojektin aikana pienryhmäkonsultaatioon osallistuvat neljä yksikköä kokoontuivat kahden yksikön ryhmissä kymmenen kertaa. Pienryhmäkonsultaatiotapaamisia järjestettiin näin ollen yhteensä kaksikymmentä. Jokaisella pienryhmätapaamisella analysoitiin molempien tapaamiseen osallistuneiden yksiköiden vuorovaikutustilanteissa kuvaamaa videota. Videoanalysoinnin aluksi työntekijät ja konsultit katsoivat videolta vuorovaikutustilannetta kuvaavan otoksen. Tämän perusteella työntekijät ja konsultit täyttivät Vuorovaikutustilanteen havainnointi videolta lomakkeen. Lomakkeen kysymykset olivat osittain samoja kuin projektin alussa ja lopussa käytetyssä Itsearviointi - lomakkeessa. Vuorovaikutustilanteen havainnointi videolta lomakkeessa oli kysymyksiä siitä, onko havainnoija itse mukana videon vuorovaikutustilanteessa sekä onko havainnoitava tilanne kuvattu havainnoijan omassa työyhteisössä. Lisäksi lomakkeella oli kysymyksiä itse vuorovaikutustilanteesta, sen sujumisesta, onnistumisesta ja kehittämis-ehdotuksista. 5.3.1. Kysymyksiä pienryhmätyöskentelyn päätteeksi Pienryhmäkonsultaatioiden päättyessä konsultaatioihin osallistunut henkilökunta vastasi laajempaan kyselylomakkeeseen. Kyselyssä kartoitettiin sitä, miten konsultaatiot olivat vastanneet odotuksia ja miten konsultaatioissa käytetyt työtavat olivat työntekijöiden näkökulmasta toimineet. Työntekijöitä pyydettiin arvioimaan, kuinka hyvin tapaamisilla valitun kommunikoinnin kehittämistavoitteen määrittämisessä ja 15

kehittämistavoitteiden asettamisessa arjen kommunikointi-tilanteiden näkökulmasta oli onnistuttu. Lisäksi työntekijöitä pyydettiin arvioimaan, oliko työntekijöiden ja kehitysvammaisten kommunikointikumppanien vuorovaikutuksessa mahdollisesti tapahtunut muutosta sekä olivatko työntekijät tehneet yhteistyötä kommunikointiasioissa Uudenmaan erityishuoltopiirin muiden yksiköiden kanssa. 6. Projektin tuloksia Kaikkea projektin aikana kerättyä tutkimusaineistoa ei tarkastella tässä raportissa. Aineiston tarkempi analysointi tullaan tekemään yliopistollisten jatko-opintojen opinnäytetyössä. Projektin aikana kerättyä tutkimusaineistoa tarkastellaan jatkossa tämän raportin tavoitteiden kannalta kiinnostavista näkökulmista. Tulosten tarkastelussa ei ole pyritty tilastolliseen tarkkuuteen, käytetyt tunnusluvut ovat hyvin yleisiä (esim. keskiarvoja), ja aineisto on tilastollisen tarkastelun näkökulmasta pieni. 6.1. Työntekijöiden kommunikointiin liittyvät tiedot ja taidot projektin alkaessa Omat tietoni ja taitoni kommunikoinnista ovat riittävät (projektin aloitusvaihe) 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Kontrolliryhmä N = 20 Projektiryhmä N = 28 Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä Kuva 1. Mahdollisuutta osallistua Kommunikaatioprojektiin tarjottiin kaikille Uudenmaan erityishuoltopiirin asuntoloille. Projektiin mukaan lähteneiden yksiköiden henkilö- 16

kunta koki tarvitsevansa lisää tietoa puhetta tukevasta ja korvaavasti kommunikoinnista. Työntekijät kokivat omat tietonsa ja taitonsa kommunikoinnista riittämättömämmiksi kuin kontrolliryhmän yksiköihin kuuluva henkilökunta. Yhteisöissä tarvittavien kommunikointimenetelmien kirjo riippuu yhteisön jäsenten kommunikointitarpeista. On kuitenkin tärkeää, että työntekijöillä on tietoa erilaisista kommunikoinnin mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista. Kun työntekijä tuntee kommunikoinnin mahdollisuuksia, hänen on mahdollista käyttää niitä vuorovaikutustilanteissa asiakkaiden kanssa (Huuhtanen 2001). Vaikka kontrolliryhmä koki projektin aloitusvaiheessa tietonsa puhetta tukevista ja korvaavista kommunikointimenetelmistä riittävämmiksi arjen vuorovaikutustilanteissa kuin projektiryhmä, kontrolliryhmän yksiköissä käytettiin puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä hieman vähemmän kuin projektiryhmän yksiköissä. Projektin aloitusvaiheessa käytössä olevat AACmenetelmät (vastaajien kyllä-vastausten summien keskiarvot, kun valittavissa oli 16 AACmenetelmävaihtoehtoa) 8 6 4 2 Työntekijöiden käyttämät AACmenetelmät Asiakkaiden käyttämät AAC-menetelmät 0 Kontrolliryhmä Projektiryhmä Kuva 2. 6.2. Yksiköiden osallistuminen projektiin Projektiin osallistuminen edellytti yksiköiltä sitoutumista ja aktiivista panostamista. Myös osa koulutuksista oli sellaisia, joissa projektiin osallistuneilla työntekijöillä oli aktiivinen rooli. Niiden yksiköiden kannalta, jotka osallistuivat projektin koulutuksiin, mutta eivät videokonsultaatioon, kommunikoinnin kehittämisen prosessia ylläpitäviä tapaamisia oli melko harvoin. Sen sijaan videokonsultaatioryhmään osallistuneiden yksiköiden työntekijät kokoontuivat koulutusten lisäksi säännöllisesti pienryhmissä, kuvasivat arjen vuorovaikutustilanteita videolle ja pohtivat kommunikoinnin kehittämiseen liittyviä asioita videokonsultaation yhteydessä sovittuihin kehittämisnäkökulmiin liittyen päivittäin. Projektin alussa koulutuksiin osallistuneiden ryhmä ja sekä koulutuksiin että pienryhmäkonsultaatioihin osallistuneiden ryhmä olivat mukana projektikoulutuksissa aktiivisesti. Projektin alussa koulutukset olivat luonteeltaan informatiivisia, mutta 17

projektin edetessä ne edellyttivät enemmän osallistujien omaa aktiivista panosta ja arjen vuorovaikutustilanteissa saatujen kokemusten hyödyntämistä ja soveltamista. Projektin edetessä sekä koulutuksiin että pienryhmäkonsultaatioihin osallistuneiden yksiköiden työntekijät osallistuivat aktiivisesti myös projektin koulutuksiin, koulutusryhmään kuuluneiden yksiköiden työntekijöiden osallistuminen koulutuksiin oli sen sijaan vähäisempää. Erityisesti tämä ilmenee toukokuussa 03 pidetyn koulutuksen yhteydessä. Tuohon koulutukseen liittyi ennakkotehtävä, jonka tekeminen edellytti yksikön asiakkaiden kommunikoinnin säännöllistä havainnoimista ja kirjaamista usean päivän ajan. Projektin aikana järjestettiin kolme teemapäivää, joiden osallistujamäärä oli rajoitettu 12 työntekijään siten, että samasta yksiköstä oli mahdollisuus 1 2 työntekijän osallistumiseen. Teemapäiviin osallistui työntekijöitä sekä koulutusryhmästä että koulutus- ja konsultointiryhmästä jokseenkin yhtä paljon. Koulutusryhmään kuuluvat osallistujat olivat samoja työntekijöitä, jotka osallistuivat aktiivisesti myös projektin muihin koulutustilaisuuksiin koko projektin ajan. Koulutuksiin osallistuneiden yksiköiden työntekijöistä muutama oli mukana sitoutuneesti ja aktiivisesti koko Kommunikaatioprojektin ajan, kun taas pienryhmäkonsultaatioihin osallistuneista yksiköistä mukana myös projektikoulutuksissa olivat koko projektin ajan lähes kaikki työntekijät lähes kaikissa koulutuksissa. Tosin myös näistä yksiköistä erityisesti yhdessä oli paljon työntekijöiden vaihtuvuutta, yksikön henkilöstöstä kaksi työskenteli yksikössä koko kahden vuoden projektin ajan. 18

Työntekijöiden osallistuminen koulutuksiin 16 14 12 10 8 6 4 2 0 helmi.02 helmi.02 maalis.02 touko.02 joulu.02 maalis 03 teema max 12 osall touko.03 elo 03 teema max 12 osall elo 03 teema max 12 osall joulu.03 Koulutusryhmä Koulutus- ja konsultointiryhmä Kuva 3. 6.2.1. Työntekijöiden kokemukset projektista Pienryhmäkonsultaatioihin ja koulutuksiin osallistuneiden yksiköiden työntekijät kokivat, että kommunikoinnin kehittämisen prosessia edisti ennen kaikkea koko työyhteisön osallistuminen ja sitoutuminen kommunikoinnin kehittämiseen. Yksikön kaikkien työntekijöiden kiinnostus kommunikoinnin kehittämiseen oli ratkaisevan tärkeää. Myös yhteiset kommunikoinnin kehittämiseen liittyvät keskustelut koettiin tärkeiksi. Uusien työskentelytapojen oppiminen (esim. videoinnin hyödyntäminen) edisti kommunikoinnin kehittymisen prosessia. Pienryhmäkonsultaatioihin ja koulutuksiin osallistuneiden yksiköiden henkilökunta koki, että kommunikoinnin kehittämistä haittasivat henkilökunnan vaihtuvuus, sairaslomat ja se, että arkitilanteissa työskennellään yleensä yksin useiden kommunikoinnissaan tukea tai yksilöllistä huomiota tarvitsevien asiakkaiden kanssa. Myös suunnitteluajan ja yhteisen keskusteluajan niukkuuden sekä säästöpaineiden alla työskentelyn koettiin haittaavan kommunikoinnin kehittämisen prosessia. Koulutuksiin, mutta ei pienryhmäkonsultaatioihin osallistuneiden yksiköiden työntekijöistä arvioinnin päätyttyä tehtyyn kyselyyn vastasi ainoastaan viisi työntekijää. Heidän vastauksensa haluttiin ottaa mukaan projektin tulosten tarkasteluun, sillä ne antavat jonkinlaista, suuntaa antavaa käsitystä näiden yksiköiden työntekijöiden kokemuksista. Projektin koulutuksiin mutta ei pienryhmäkonsultaatioihin osallistuneista useat vastaajat jättivät vastaamatta kysymyksiin kommunikoinnin kehittymisen prosessiin vaikuttavista tekijöistä. Kysymyksiin vastanneiden näkökulmasta kommunikoinnin kehittämisen prosessia edistäviä tekijöitä olivat uusien kom- 19

munikointiin liittyvien ideoiden saaminen ja myönteinen asenne kommunikoinnin kehittämiseen. Myös heidän vastauksissaan kommunikoinnin kehittymisen prosessia hidastaviksi tekijöiksi mainittiin henkilökunnan jatkuva vaihtuminen ja kiire. Henkilökunnan vaihtuvuus on varmasti ollut merkittävä Kommunikaatioprojektiin sitoutumista vähentävä tekijä. Viidestä vastaajasta kaksi oli työskennellyt nykyisessä työyhteisössään yli puolitoista vuotta. Edistää: - Koko työyhteisön osallistuminen ja sitoutuminen kommunikoinnin kehittämiseen - Kaikki työntekijät kiinnostuneita asiasta - Yhteiset kommunikoinnin kehittämiseen liittyvät keskustelut - Uusien työskentelytapojen oppiminen (esim. videoanalyysi) Hidastaa: - Henkilökunnan vaihtuvuus - Sairaslomat - Yksin työskentely - Suunnitteluajan niukkuus - Yhteisen keskusteluajan niukkuus - Säästöpaineiden alla työskentely Taulukko 3. Koulutuksiin ja pienryhmäkonsultaatioihin osallistuneiden työntekijöiden näkökulmasta kommunikoinnin kehittymisen prosessia 6.3. Työntekijöiden kommunikointiin liittyvät tiedot ja taidot projektin päätyttyä Omat tietoni ja taitoni kommunikoinnista ovat riittävät (projektin päätyttyä) 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Kontrolliryhmä N = 12 Projektiryhmä (koul) N = 5 Projektiryhmä (koul ja kons) N = 11 Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä Kuva 4. 20

Useimmat vastaajat kokivat tietonsa ja taitonsa kommunikoinnista melko riittäviksi arjen vuorovaikutustilanteissa. Verrattaessa vastauksia tilanteeseen ennen projektin alkua, erityisesti projektin koulutuksiin ja pienryhmäkonsultaatioihin osallistuneet työntekijät kokivat saaneensa lisää valmiuksia, tietoja ja taitoja kommunikointitilanteisiin. Myös kyselyyn vastanneet projektin koulutuksiin osallistuneiden yksiköiden työntekijät kokivat tietonsa kommunikoinnista melko hyviksi. Vastaajista projektiryhmään kuuluneet, koulutuksiin ja pienryhmäkonsultaatioihin osallistuneet työntekijät olivat varmuudella samoja henkilöitä kuin vastaajat projektin aloitusvaiheessa tehdyssä kyselyssä. Projektiryhmän koulutuksiin osallistuneiden työntekijöiden vastauksia on käytössä vähän, heistä kaksi viidestä oli vastannut projektin aloitusvaiheen kyselyyn. Sen sijaan kontrolliryhmään kuuluvien vastaajien osalta vastaukset voivat olla myös eri henkilöiden antamia kuin projektin aloitusvaiheessa tehdyssä kyselyssä. Vertailukelpoisimpia projektin alkuvaiheessa tehtyyn kyselyyn nähden ovat siis niiden projektiryhmän työntekijöiden vastaukset, jotka osallistuivat sekä koulutuksiin että pienryhmäkonsultaatioihin. Projektin aloitusvaiheessa projektiryhmä koki tietonsa ja taitonsa kommunikoinnista riittämättömämmiksi kuin kontrolliryhmä, mutta projektiryhmän yksiköissä käytettiin AAC-menetelmiä hieman enemmän kuin kontrolliryhmän yksiköissä. Projektin päätyttyä kokemus omista tiedoista ja taidoista kommunikointiasioissa oli lisääntynyt projektiryhmän työntekijöiden keskuudessa. Myös AAC-menetelmien käyttö arjen vuorovaikutustilanteissa oli työntekijöiden omien kokemusten perusteella lisääntynyt projektiryhmän yksiköissä selvästi. Edelleen on syytä korostaa, että se, mitä AAC-menetelmiä käytetään, riippuu aina yhteisön jäsenten kommunikointitarpeista. Käytettävien AAC-menetelmien lukumäärä sinänsä ei ole itseisarvo, mutta antaa tässä yhteydessä kuvan siitä, minkälaisia kommunikoinnin mahdollisuuksia yhteisön jäsenillä on. Kuva 5. Projektin päätyttyä käytössä olevat AAC-menetelmät (vastaajien kyllä-vastausten summien keskiarvot, kun valittavissa oli 16 AAC-menetelmävaihtoehtoa) 12 10 8 6 4 2 0 Kontrolliryhmä Projektiryhmä (koul) Projektiryhmä (koul ja kons) Työntekijöiden käyttämät AACmenetelmät Asiakkaiden käyttämät AAC-menetelmät 21

6.4.Kokemukset Kommunikaatioprojektin vaikutuksesta vuorovaikutus- tapaan Kommunikaatioprojektin tavoitteena oli luoda edellytykset vastavuoroista kommunikointia tukevalle yhteisölle ja kulttuurille, kehitysvammaisten asiakkaiden mahdollisuudelle olla tasa-arvoisia vuorovaikutuskumppaneita. Kommunikaatio - kulttuurin muutos edellyttää muutoksia päivittäisessä vuorovaikutuksessa ja vuorovaikutuskäytännöissä. Kommunikaatioprojektin aikana jokainen työntekijä ja työyhteisö eteni kommunikoinnin kehittymisen prosessissa omaa tahtiaan. Muutamien työntekijöiden omien kokemusten mukaan heidän vuorovaikutustapansa asiakkaiden kanssa muuttui ja vuorovaikutukselle oli enemmän tilaa arkitilanteissa. Vuorovaikutustilanteet muuttuivat asiakasta ohjailevista asiakasta tulkitsevammiksi. Kommunikointia havainnoivan ja tulkitsevan vuorovaikutustavan kautta syntyi mahdollisuus vastavuoroiseen kommunikointiin, jossa molemmat kommunikointikumppanit ovat aktiivisia (Martikainen, Järvinen, Virtanen 2003). Työyhteisöni kommunikointitapa asiakkaiden kanssa on muuttunut 6 5 4 3 2 1 0 ei arvioitavissa ei lainkaan melko vähän kohtalaisesti melko paljon paljon Kontrolliryhmä N = 12 Projektiryhmä (koul) N = 5 Projektiryhmä (koul ja kons) N = 11 Kuva 6. Projektin koulutuksiin ja pienryhmäkonsultaatioihin osallistuneet työntekijät kokivat pääsääntöisesti, että työyhteisön kommunikointitapa muuttui Kommunikaatioprojektin aikana melko paljon tai paljon. Projektin koulutuksiin, mutta ei pienryhmäkonsultaatioihin osallistuneiden yksiköiden vastauksia on käytettävissä vähän, eivätkä kaikki vastaajat olleet työskennelleet työyhteisössä koko projektiaikaa. Tästä ryhmästä kysymyksiin vastanneiden vastauksissa oli paljon vaihtelua. Osa vastaajista koki, ettei kommunikointitavan muutos ollut arvioitavissa tai että se oli vähäistä, muutama vastaaja koki kommunikointitavan muuttuneen paljon. Kontrol- 22

liryhmän yksiköissä kommunikointitavan muutos oli sen sijaan vähäistä tai sitä oli työntekijöiden mukaan vaikea arvioida. Myös työntekijöiden kokemukset omasta kommunikointitavastaan ja sen mahdollisesta muuttumisesta arjen vuorovaikutustilanteissa ovat sekä projektiryhmissä että kontrolliryhmässä saman suuntaisia kuin kokemukset työyhteisössä tapahtuneesta vuorovaikutustavan muutoksesta. Oma kommunikointitapani asiakkaiden kanssa on muuttunut 7 6 5 4 3 2 1 0 ei arvioitavissa ei lainkaan melko vähän kohtalaisesti melko paljon paljon Kontrolliryhmä N = 12 Projektiryhmä (koul) N = 5 Projektiryhmä (koul ja kons) N = 11 Kuva 7. 6.5. Kokemukset Kommunikaatioprojektin hyödyistä kuntayhtymälle, yhteisölle ja itselle 23