Kohdennettu nuorisotyö koulussa Tomi Kiilakoski
Lähtökohtia Koulu on useita ammatteja edustavien ihmisen työyhteisö, joka vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin monin erilaisin tavoin (Rajakaltio 2014) Palvelujärjestelmäkeskeisyydestä nuoripainotteisuuteen Kouluissa ja nuoriso-työssä ei koeta enää, että olisimme toistemme uhka vaan päinvastoin olemme yhteisesti alkaneet miettimään yhteistyötä lasta ja nuorta ajatellen, ei sitä mihin hallintokuntaan kuulumme. Koulu voi sekä ehkäistä että tuottaa ongelmia: tehtävänä olisi vahvistaa kaikkien mahdollisuutta kokea itsensä tärkeäksi ja osaavaksi.
Nuorten näkökulmia koulun kehittämiseen 1. Nuorten väliset suhteet - Oleminen koulussa on ryhmässä olemista ja tietoisuutta muitten nuorten läsnäolosta - On negatiivisimmillaan ulossulkemista ja satuttavaa: - se satuttaa ihan sikana, jos joku tulee huuteleen hiuksista tai jostain tollasist, koska en mä voi näille mitään ja toisekseen en mä jaksa joka aamu suoristaa kahta tuntii näitä, ihan turhaan. - ja myönteisimmillään hyvinvoinnin lähde - Et sinänsä silleen kun miettii, niin se asia on aika tärkeetä, et tulee hyvällä mielellä kouluun. Et ei haittaa, vaikka tulee aamulla kiire, kuhan vaan kerkiää kouluun, että näkee kavereita. (Nuori.) Tehtävänä on vahvistaa ryhmien myönteistä puolia.
2. Nuorten ja aikuisten väliset suhteet Koulun opetustehtävä ja sosiaalisista suhteista huolehtiminen ovat molemmat tärkeitä asioita. Hyvä opettaja yhtä aikaa ammattiroolissaan luotettavana ja rentona: On ne, että ei kauheen usein niiden, jotka on vähän kireempiä ja, niin ei niille oikein viitti jäädä edes juttelemaan, haluu vaan äkkii pois sieltä luokasta, ettei mitään lisähommaa tuu. Nuorten ja aikuisten välit vaikuttavat niin yksittäiseen oppituntiin kuin koulukokemukseen laajemminkin.
3. Osallisuus Osallisuus koulussa ei ole yhtä kuin oppilaskunnan hallitus Osallisuus 1. sosiaalisena yhteenkuuluvuutena ja 2. vaikuttamisena Nuorten kokemuksissa osallisuus ei toteudu täysimääräisenä ja näin kokemus yhteisön jäsenyydestä jää vajaaksi. Nuori3: Siis kyllä kysytään aina, että mitä mieltä me ollaan ja mitä me halutaan. Nuori1: Mutta vaikka sanoo mitään, niin ei mikään toteudu ikinä. Nuori4: Just se että ei asiat tapahdu, ei tapahdu mitään Osallisuuden ei tulisi olla pelkästään hyväntahtoisuuden varassa, vaan se perustuu lapsen oikeuksiin osallistua kaikessa koulutoiminnassa (Hakalehto-Wainio 2012).
4. Kasvuyhteisö Vaikka kaikki koulussa toimivat aikuiset kieltäisivät olevansa kasvattajia, on koulu silti kasvuyhteisö. Yksittäisten oppiaineiden lisäksi myös kokonaisuuden näkökulma: millainen kokonaisuus koulusta muodostuu arkisen toimintakulttuurin myötä Onko toiminta lapsi- ja nuorisokeskeistä vai palvelukeskeistä? Niin sanotut vanhan kansan opettajat haluaa olla ja mieluiten toimii opettajana. Että tää kasvatuspuoli, mikä on kuitenkin olennainen osa sitä oppimista ja turvallisen ilmapiirin luomista, on jäänyt vähemmälle. (Opettaja.) Koulun yhteisötaso eroaa yksilö- ja ryhmätasosta. Yhteisötasoa on hankala kehittää muutoin kuin yhteisönä.
5. Toiminnallisuus ja sen puute Passiivisuuden rikkominen sekä oppituntien että välituntien asiana Tomi: Miten te saatte sit niillä välitunneilla ajan kulumaan? Nuori2: Seisoskellaan. Nuori3: Jos on sisävälkkä, niin istuskellaan ja ollaan puhelimella. Tomi: Entäs nää ulkovälkät? Nuori2: No sitten me vaan seisoskellaan tossa ovien eessä ja ootetaan kylmissään siinä, että päästään sisälle. Oppilaita huomioivien ja heitä liikuttavien toimintojen kehittämisen tarve. Toiminnallisuus on yhteydessä myös toimijuuteen; passiivisuus taas yhteydessä kohteena olemiseen.
Koulun palvelutarjonta Erikoistuneet Palvelut Tuki- Palvelut: lääkärit, Arkea tukeva toiminta Koulu kasvuyhtei- sönä. Oppiminen psykologit)
Koulu kasvu- ja kehitysyhteisönä Lapsen ja nuoren kasvussa olennaista on yhteisöjen jäsenyys. Yhteisöön kuuluminen on eri asia kuin asiakkuus. Kehitysyhteisöjen jäsenyys tukee lasten kasvua. Olennaista on myös eri yhteisöjen vuoropuhelu ja lasta tukeva toiminta. (Rimpelä 2013.). Luovi.
Nuorisotyön kohde koulussa 1. Yksilötyö 2. Pienryhmätyö 3. Luokan kanssa tehtävä työ 4. Koko koulun tason toiminnot 5. Kouluyhteisön kehittäminen 6. Perheiden kanssa tehtävä työ 7. Koulujen väliset toiminnot
Kenen tulisi muuttua nuorten vai palvelujen? Kohdennettu nuorisotyö Kaikkiin nuoriin kohdistuva nuorisotyö Painopiste nuor(t)en toimintaan, oppimiseen, kouluviihtyvyyteen tai minäkuvaan vaikuttamisessa (nuorten toiminnan tukeminen niin, että hän sopeutuu yhteisöön) JOPO-luokat, kerhot, yksilötason tukitoimet, haasteellisten tilanteiden tuki, kohdennetut pienryhmät, nivelvaiheen työ. Välituntitoiminnot, koulunuorisotilat, tapahtumat, retket, teemapäivät, tuotteistetut paketit, ryhmäyttämiset (useimmissa tapauksissa). Painopiste kouluyhteisön toimintaan vaikuttamisessa (yhteisöön vaikuttaminen niin, että se kohtaa eri nuorten tarpeet paremmin.) Moniammatilliset tiimit nuorten tukena. Aikuisten kouluttaminen nuorten kanssa toimimiseen. Ryhmäyttämiset (tapauksissa, joissa kehitetään koko koulun ryhmäosaamista), tukioppilastoiminta, osallisuustyö.
Hyvinvointikäsityksen muutos Suomalainen palvelujärjestelmä on rakennettu monella tapaa pahoinvointia poistamaan, ei hyvinvointia tukemaan. Tulevaisuuden haasteena on luoda palvelukokonaisuuksia, jotka tukevat yhteisöjä ja osallistavat kansalaisia. Hyvinvointi syntyy osallisuuden ja arvokkuuden kokemuksista, ei vain resurssien jaosta tai tukitoimista. Hyvinvointi toimijuutena: hyvinvoinnin lähtökohtana on se, missä määrin tulen hyväksytyksi jäseneksi omaan ympäristööni.. Nuorten kokemukset ja
Ahola & Galli 2010. Nuorten kokemukset ja
Ahola & Galli 2010. Nuorten kokemukset ja
Salmela-Aro & Tuominen-Soini (2014) Voimavarat jakautuvat epätasaisesti. Nuorten kokemukset ja
Nuorten elämänraiteet (Mäki- Ketelä 2012) Luovimisen elämänraide: nuori uskoo itseensä; ei arvosta koulua, mutta ymmärtää koulutuksen arvon; nuorella tukevia harrastuksia, kuten liikunta; haasteena sopivan koulutuksen löytäminen. Etsimisen elämänraide: nuori saattaa vähätellä itseään ja tarvitsee ulkopuolista tukea; ei arvosta koulua, mutta ymmärtää jollakin tapaa sillä olevan arvoa; jäsentymätön elämäntapa saattaa asettaa esteitä koulutuksen löytämiselle, mutta haasteena sopivan koulutuksen löytäminen. Ajelehtimisen elämänraide: nuori suhtautuu itseen kielteisesti ja tarvitsee voimakkaasti ulkopuolista tukea; ei arvosta koulusta eikä näe sillä arvoa; koulutuksen esteenä olematon motivaatio, heikko elämänhallinta ja epärealistiset käsitykset maailmasta.. Nuorten kokemukset ja
Nuorten resurssit Käytännön resurssit, kuten asuminen, terveydenhuolto, koulutus (Minulla on) Merkitykset, symboliset resurssit, kuten identiteetti ja kyky käsitteellistää (Minä olen tällainen) Tapojen resurssit, kuten kertomisen ja tekemiset tavat. (Näin toimin ja näin onnistun) Sosiaaliset resurssit, ihmissuhteet. (Tällaisten ihmisten tukea, arvostusta ja seuraa minulla on) Aaltonen & Lappalainen: syrjäytyneiksi määritellyillä nuorilla on resursseja erilaisia määriä käytössään (vaikuttaa onnistumisiin).. Nuorten kokemukset ja
Nuorten resurssit ja viranomaistajonta (Aaltonen & Lappalainen 2013) Pelkät käytännön resurssit eivät siis riitä, vaan usein tarvitaan luottamuksellisten ihmissuhteiden kautta syntynyt näkemys siitä, että koulutuksella on oman elämän kannalta merkitystä ja mielekkyyttä. Asumisen tuki, toimeentulotuki, terveydenhuolto ovat kaikki tärkeitä, mutta eivät ehkä riitä, jos nuoren suhde kouluun säröilee.. Nuorten kokemukset ja
Kritiikkiä kansainvälisestä tutkimuksesta Nuorten elämäntilanteen huomiointi: nuorten koulutuksen ulkopuolella olemien välttämättä ole negatiivista tai pahaa. Koulutuksen ulkopuolella oleminen selitä mitään, vaan ongelmien syyt liittyvät hienojakoisemmin esimerkiksi perhetaustaan, alkoholismiin, hyväksikäyttöön tai vaikkapa elämänhallinnan ongelmiin. Kun resurssit joka tapauksessa ovat rajalliset, poliittiset toimenpiteet kohdennetaan niihin nuoriin, jotka on helposti siirrettävissä koulutukseen, ja ne nuoret, joiden ongelmat ovat pahentuneet, jäävät toimenpiteittä. On myös pelätty, että huomio kiinnittyy siirtymän työhön tai koulutukseen saavuttamiseksi pikemminkin kuin tämän siirtymän onnistumisen pitkäjänteiseksi tukemiseksi.. Nuorten kokemukset ja
Pohdinnan aiheita Nuorisotyön kuvaaminen opetussuunnitelmatasolla Resurssikysymykset Nuorten digitaaliset ja kasvokkaiset kulttuurit osaksi koulutyötä Nuorten asema ja osallisuus kehittämisen suunnittelussa Formalisaatio ja informalisaatio: nuorisotyön asema koulussa. Onko tuloksena se, että 1. Koulu maistuu nuorille VAI se, että 2. Nuorisotyö koulumaistuu
Koulun ja nuorisotyön yhteistyön kehittämishaasteita Yhteisen asiakkuuden tunnistamisesta yhteisiin ja yhdessä keskusteltuihin tavoitteisiin Johdonmukainen työ tavoitteiden mukaisesti Tiedon jakaminen ja pohdinta. Riittävä aika Muutamien opettajien kanssa työskentelystä yhteisön osaksi (korostuu myös uudessa OPS-luonnoksessa) Työn vaikuttavuuden pohdinta ja mekanismien osoittaminen: millä keinoin nuorisotyön toimenpiteet muuttuvat halutuiksi päämääriksi.