Sosiaali- ja terveysvaliokunta 00102 EDUSKUNTA Viite: SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNNAN ASIANTUNTIJAKUTSU VNS 1/2017 Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda2030:sta Kestävän kehityksen Suomi - pitkäjänteisesti, johdonmukaisesti ja osallistavasti Lausunto digitaalisten laitteiden vaikutuksesta lasten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen Yhteenveto: Digitaaliset laitteet ovat työkaluja, joiden henkilökohtainen käyttö voi olla joko haitallista tai hyödyllistä lasten ja nuorten terveen kehityksen kannalta. Digitaaliset työkalut voivat myös joko hankaloittaa tai helpottaa lasten ja nuorten parissa koulutus-, sosiaali- ja mielenterveystyötä tekevien ammattilaisten toimintaa ja sitä kautta vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen. Työkalujen myönteiset vaikutukset syntyvät uudenlaisen yhteisöllisyyden ja oppimisen kontekstien mahdollistamisesta, tavoitettavuuden lisäämisestä ja erityisvaikeuksien ylitsepääsemisestä. Lisäksi, parhaimmillaan digitaaliset työkalut voivat vapauttaa lasten ja nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten aikaa asiakastyöhön ja tukea ihmiskeskeistä lähestymistapaa. Työkalujen mahdolliset haitat liittyvät niiden henkilökohtaiseen ongelmakäyttöön, puutteisiin tai epätarkoituksenmukaisuuteen koulutus-, sosiaali- ja mielenterveystyössä. Digitaalisten työkalujen käytön vaikutuksista lasten ja nuorten kognitiiviseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen on saatavilla runsaasti laadukasta tutkimusta. Tyypillisesti tutkimuksissa selvitetään tietyn työkalun, käyttömäärän tai käyttötavan vaikutuksia jonkin yksittäisen kognitiivisen toiminnon kehittymiseen. Laajan näkökulman muodostaminen digitaalisuuden vaikutuksista lapsen ja nuoren kokonaisvaltaiseen kehittymiseen edellyttäisi perusteellista selvitystyötä. Kontrolloituja pitkittäistutkimuksia on myös toistaiseksi liian vähän. Tästä syystä digitaalisten työkalujen vaikutuksen arviointi ja selvien suositusten antaminen on vaikeaa. Laadukkaan, vapaan ja monipuolisen tutkimustoiminnan turvaaminen Suomessa olisi tärkeää, jos tästä aiheesta kaivataan lisää ymmärrystä päätöksenteon tueksi. Digitaalisten työkalujen käyttöä koulutus-, sosiaali- ja mielenterveysorganisaatioissa tulisi tarkastella nimenomaan sitä kautta, millä tavoin ne tukevat ihmiskeskeistä lähestymistapaa, laadukasta ongelmanratkaisua ja ammattilaisia perustehtävässään. Parhaan hyödyn saaminen työkaluista näissä organisaatioissa edellyttää myös sellaista työn organisoinnin tapaa, joka mahdollistaa yllämainitut.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta paneutuu valtioneuvoston Agenda2030:n selonteon johdosta erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin ja mahdollisten terveysuhkien ja hyvinvointivajeiden yhteiskunnallisiin vaikutuksiin pitkällä tähtäimellä. Tässä lausunnossa esittelen lyhyesti muutamia tutkimustuloksia ja näkökulmia digitaalisten laitteiden (tästä eteenpäin digitaalisten työkalujen) vaikutuksista lasten ja nuorten ajattelu-, tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehitykseen kolmessa kontekstissa: 1. Henkilökohtainen käyttö 2. Koulutusorganisaatiot 3. Sosiaali- ja mielenterveyspalvelut Tätä ennen kuvaan lyhyesti näkökulman digitalisaatioon, joka saattaa helpottaa sen mahdollisuuksien ja haittojen tunnistamista monissa eri konteksteissa. 1 Digitalisaatio ja digitaaliset laitteet Ihmiskunnan historia on samalla työkalujen valmistamisen historiaa etsimme ja luomme jatkuvasti keinoja säästää energiaa, aikaa ja ylittää omien kykyjemme vajavaisuuksia tai ympäristömme rajoituksia. Digitalisaatioksi kutsuttava ilmiö ei siis ole yhtäkkinen ja uusi, vaan tuorein vaihe tässa työkalujen valmistamisen jatkumossa. Digitaalisiin laitteisiin ja digitalisaatioon kannattaakin suhtautua kokoelmana työkaluja, sen sijaan että niitä käsitellään ilmiöinä tai trendeinä, joihin tulisi jollain tavalla reagoida. Työkalujen hedelmällinen käyttö edellyttää puolestaan ymmärrystä sekä siitä kontekstista missä niitä käytetään että siitä, miten ne suhteutuvat ihmisen toimintaan ja ajatteluun. Työkalujen kehittyminen määrittää jatkuvasti uudelleen sitä mikä on ihmiselle ajattelun ja toiminnan tasoilla mahdollista, mitä taitoja vaaditaan ja mihin kannattaa vaikkapa työssä käyttää aikaa. Työkalujen mielekäs käyttö sisältää siis aina ymmärryksen myös ihmisen toiminnasta ja ajattelusta sekä siitä, onko käyttö merkityksellistä kussakin sosiaalisessa kontekstissa. Esimerkiksi, se onko digitaalisten oppimisympäristöjen käyttö koulussa huono vai hyvä asia nuoren kognition kehittymisen kannalta edellyttää ymmärrystä siitä 1) mitä tämä työkalu mahdollistaa (esimerkiksi samasta asiasta kiinnostuneiden ihmisten löytämisen toiselta puolelta maailmaa, tai ujolle ihmiselle keskusteluun mukaanpääsemisen) 2) miten se vaikuttaa kognitioon (kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen määrä saattaa vähentyä, muistiinpainamisen merkitys vähenee ja tiedonhaun taitojen merkitys kasvaa), ja 3) miten se on merkityksellistä sosiaalisessa kontekstissa (auttaako se opettajaa, koulua ja oppilasta tehtävässään tärkeiden tulevaisuuden taitojen opettamisessa ja oppimisessa)? Niinpä digitaalisten työkalujen hyötyjä ja haittoja nuorten ja lasten kehitykselle tulee tarkastella useasta näkökulmasta. Tämä yhtäältä vaikeuttaa yksinkertaisten suositusten tekemistä, mutta toisaalta avaa useita eri vaikutusmahdollisuuksia lasten ja nuorten terveellisen kehityksen tukemiselle suomalaisen yhteiskunnan tarjoamissa rakenteissa.
2 Digitaalisaatio osana lapsen ja nuoren kasvuympäristöä Tervettä kehitystä lapsuudessa ja nuoruudessa tulee tarkastella ainakin kolmella osa-alueella: kognitiivinen, sosio-emotionaalinen ja fyysinen kehitys. Kullakin osa-alueella digitalisista työkaluista voi olla sekä hyötyä että haittaa. Seuraavassa esitellään millä tavoin digitaalisuus voi vaikuttaa lasten ja nuorten kognitiiviseen ja sosioemotionaaliseen kehittymiseen. Kustakin aiheesta tutkimustietoa on tarjolla enemmän kuin mitä on tarkoituksenmukaista tässä lyhyessä lausunnossa esitellä. Kirjoittaja toimittaa mielellään lisätietoja lukijoiden niin toivoessa. Samasta syystä fyysinen kehitys jätetään tässä lausunnossa käsittelemättä, mutta toivottaessa voidaan siitäkin toimittaa lisätietoja. 2.1 Lapsen ja nuoren kognitiivinen kehitys Lapsen hyvä kognitiivinen kehitys edellyttää niiden taitojen oppimista, joita lapsi tarvitsee sujuvaan tiedonkäsittelyyn, aktiiviseen tiedonrakennukseen ja toimiakseen yhteiskunnan täysipainoisena jäsenenä. Näihin perusasioihin kuuluvat muun muassa toiminnanohjaus (tarkkaavuuden säätely, joustava ajattelu, työmuisti), ongelmanratkaisukyky, luku- ja kirjoitustaito, loogis-matemaattiset taidot ja perussivistys. 2.1.1 Digitaalisten työkalujen mahdollisuudet Digitaaliset työkalut tarjoavat laajoja mahdollisuuksia erilaisten kognitiivisten vaikeuksien kuntouttamiseen ja kiertämiseen. Monella perinteisesti älykkyyteen liitetyllä alueellä tietokoneen toiminta on tehokkaampaa kuin ihmisaivojen. Esimerkiksi, tietokoneen muisti on tietyin tavoin ihmisen muistia tarkempi ja luotettavampi. Niinpä sen hyödyntäminen oman muistitoiminnan tukena on järkevää ja erityisen hyödyllistä vaikkapa muistiin liittyvistä erityisvaikeuksista kärsivillä. Digitaaliset työkalut tarjoavat myös monenlaisia mahdollisuuksia erilaisten kognitiivisten kuntoutusohjelmien mielekkääseen ja motivoivaan toteuttamiseen. Esimerkiksi lukivaikeutta voidaan jo kuntouttaa varhain Ekapelin (http://www.lukimat.fi/lukeminen/materiaalit/ekapeli) avulla. Myös muunlaiset oppimispelit voivat tarjota motivoivia tapoja omaksua tarpeellisia tietoja ja taitoja. On myös näyttöä siitä, että video- ja tietokonepelien pelaaminen parantaisi toiminnanohjausta nuorilla 1 ja että runsas pelaaminen olisi nuorilla yhteydessä tehokkaampaan työmuistiin ja sitä tukevien aivoverkostojen toimintaan 2. 2.1.2 Digitaalisten työkalujen haitat Haittoja digitaalisista työkaluista lapsen ja nuoren kognitiivisessa kehityksessä voi syntyä ongelmakäytön myötä. Esimerkiksi kyvyttömyys säädellä omaa toimintaa ja käytön määrää, mikä on tyypillistä lapsille ja nuorille joilla etuotsalohkot vielä kypsyvät, voi johtaa vaikkapa liian vähäiseen unensaantiin. Tämä voi puolestaan heikentää keskittymiskykyä, oppimista, ongelmanratkaisukykyä ja muita korkeampia kognitiivisia toimintoja, sillä on runsaasti näyttöä siitä, että riittävä ja laadukas uni on tärkeää juuri näille toiminnoille 3. On myös näyttöä siitä, että mediamoniajo, eli taipumus käyttää useampaa digitaalista mediaa samanaikaisesti (esimerkiksi netissä usea välilehti auki, samaan aikaan puhelimella chatti, musiikkia ja vaikkapa jokin peli) on yhteydessä häiriöherkkyyteen, eli kyvyttömyyteen ylläpitää keskittymistä häiriöiden läsnäollessa 4 sekä heikompaan kognitiiviseen joustavuuteen 5. Kontrolloituja pitkittäistutkimuksia tarvittaisiin, jotta voitaisiin sanoa, johtuvatko nämä tarkkaavuuden säätelyn vaikeudet mediamoniajosta, vai tekevätkö ihmiset, joilla on heikommat tarkkaavuuden säätelyn taidot tyypillisemmin moniajoa.
2.2. Lapsen ja nuoren sosio-emotionaalinen kehitys Lapsen sosio-emotionaalinen kehitys edellyttää vuorovaikutuksen mahdollistavien taitojen omaksumista. Näitä taitoja voi kutsua myös empatiaksi. Empatia on kokoelma kykyjä, joiden avulla ihmiset ymmärtävät toistensa tunteita, ajatuksia ja tekevät altruistisia tekoja. Empatiataidot ovat siis kommunikointikyvn ohella kaiken vuorovaikutuksen perusta, ja onkin alustavaa näyttöä siitä, että laadukas jaettu ongelmanratkaisu edellyttää hyviä tiiminjäsenten empatiataitoja 6,7. Empatian eri osa-alueita tukevat osittain erilliset aivomekanismit. Niiden toiminta voi näin ollen valikoituen heikentyä, vaikkapa kehityksellisen häiriön tai aivovamman myötä. Niitä voi myös kutakin harjoitella ja kehittää, missä tahansa iässä. Empatian eri osa-alueet eri nimityksineen, joita tukevat osittain erilliset aivomekanismit (viite: Zaki & Ochsner, 2012 8 ) Empatian kehittyminen edellyttää myönteisiä vuorovaikutuskokemuksia lapselle tai nuorelle tärkeiden ihmisten kanssa. Pohja tälle kehitykselle rakennetaan ensimmäisten ikävuosien aikana, tyypillisesti vuorovaikutuksessa ensisijaisen huoltajan kanssa. Pienelle lapselle tärkein empatian oppimisen media on näin ollen kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus huoltajan kanssa. Myöhemmissä kehitysvaiheissa muutkin sosiaaliset kontekstit toimivat tärkeinä oppimisympäristöinä empatialle. 2.2.1 Digitaalisten työkalujen mahdollisuudet Internet mahdollistaa vuorovaikutuksen toisistaan etäällä olevien ihmisten kesken. Tätä myötä mahdollisuudet löytää sellaista hedelmällistä vuorovaikutusta, jossa empatiataitoja voi kehittää, ovat lisääntyneet. Esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa lapsi tai nuori ei löydä lähiympäristöstään ystäviä, tai jos perheen vuorovaikutus ei tarjoa sitä mitä hyvien empatiataitojen kehittyminen vaatii, voi internetin kautta löytyä yhteisö, joissa lapsi tai nuori saa taitojen kehittymiselle tarvittavia kokemuksia. Digitaalisten työkalujen avulla voidaan myös kiertää empatiataitojen erityisvaikeuksia. On jo esimerkiksi kehitetty applikaatio, joka hyödyntää konenäköalgoritmeja ja näyttää tunteiden tunnistamisen vaikeudesta kärsivälle laseissa sen, mitä tunteita vuorovaikutuksen toisen osapuolen kasvoilta näkyy (http://autismglass.stanford.edu/). Digitaalisten työkalujen mahdollisuuksia esimerkiksi empatiataitojen harjottelemista varten (pelit ja muunlaiset sisällöt) olisi myös syytä tutkia. 2.2.2 Digitaalisten työkalujen haitat Laadukkaan vuorovaikutuksen kannalta digitaalisiin työkaluihin liittyy tällä hetkellä vakava puute - ne eivät ota huomioon sitä, että ihmisillä on tunteet. Tästä syystä esimerkiksi netissä tunteisiin
liittyvän tiedon välittyminen on heikkoa, jolloin väärinymmärrykset ovat mahdollisia ja nettikiusaamisesta tulee helppoa kun tunnetieto ei välity, se ei myöskään kosketa. Onkin alustavaa näyttöä 9 siitä, että emme ole netissä niin empaattisia toisiamme kohtaan kuin kasvotusten. Jos lapsen vuorovaikutus on voittopuolisesti tietokonevälitteistä, voi olla että altistus tunnetiedolle jää vähäiseksi ja tärkeitä empatiaan liittyviä taitoja kehittymättä. Yhden meta-analyysin 10 mukaan nuorten empatiataidot ovat vähentyneet 1970-luvulta 2010-luvulle, ja samaan aikaan internetin käyttö on nuorten parissa lisääntynyt. Moni näkee näiden kahden kehityskaaren välillä kausaalisuhteen. Tarkempien pitkittäistutkimusten puuttuessa tässä kohtaa kyse on kuitenkin spekulaatiosta. Ei siis ole vielä vakuuttavaa näyttöä siitä, että internetin käyttö vähentäisi lasten empatiataitojen tervettä kehitystä. Samoin toistaiseksi ei ole vielä selkeää näyttöä siitä, että väkivaltaisten pelien pelaaminen heikentäisi lasten ja nuorten empatiakykyä tai lisäisi aggressiivisuutta pidemmällä aikavälillä 11. On hyvä seurata kansainvälisiä suosituksia digitaalisten työkalujen käytöstä (esim. https://www.aap.org/en-us/advocacy-and-policy/aap-health-initiatives/pages/media-andchildren.aspx). Toisaalta määrästä riippumatta tulisi kysyä, miten varsinkin pienen lapsen kehitykselle keskeinen myönteinen vuorovaikutusympäristö syntyy ja miten perheitä voi tarpeen mukaan tukea myönteiseen vuorovaikutukseen. Sovellusten käytön vähentämisestä ei ole hyötyä, jos sen tilalle ei synny kehityksen kannalta merkityksellisiä vuorovaikutuskokemuksia. Silloin yksilöllinen, perheen tarpeet huomioonottava varhainen tuki on tärkeää. 3 Digitalisaatio ja koulutus Koulutusorganisaatioissa digitalisaation ensimmäisen vaikutuksen tulisi näkyä siinä, minkälaisia taitoja lapsille ja nuorille opetetaan. Tulevaisuuden työelämän voidaan arvella vaativan erilaisia kognitiiivisia taitoja kuin nykyisen. Karkeasti ottaen, jos kaikki sellaiset tehtävät, jotka voidaan automatisoida, automatisoidaan, painottuvat ihmisille jäävissä tehtävissä taidot, joissa ihminen peittoaa koneen. Näihin lukeutuvat muun muassa: oppiminen aktiivisena tiedonrakennuksena joustava ajattelu luova ajattelu vuorovaikutus Vaikka muitakin kognitiivisia taitoja tarvitaan täysipainoiseen tiedonkäsittelyyn ja toimintaan, tulisi näiden taitojen kehittymiseen kiinnittää erityishuomiota. Kun mietitään digitaalisten työkalujen vaikutukseen opetustyössä, tulisi niiden tietenkin tukea opettajia päätehtävässään: oppilaiden oppimiskyvyn tukemisessa, tärkeiden tietojen ja taitojen omaksumisessa sekä kasvatuksessa. 3.1 Digitaalisten työkalujen mahdollisuudet Digitaalisten työkalujen mahdollisuuden koulutuksessa näkyvät kolmella alueella: 1. Toistavien opetukseen liittyvien tehtävien automatisointi ja opettajan ajan vapauttaminen vaativampaan opetustyöhön ja vuorovaikutukseen Työkalujen käyttöönotossa on erityisen tärkeää selvittää, millä tavoin ne tukevat opettajaa ja oppilasta sen ongelman ratkaisemisessa, jonka vuoksi koulutusjärjestelmä on ylipäätään perustettu. Vapauttavatko ne opettajan aikaa vuorovaikutukseen ja yksilölliseen oppimisen ohjaamiseen? 2. Oppimisvaikeuksien ja kognitiivisen toiminnan häiriöiden tukeminen
Digitaalisilla työkaluilla voidaan tarjota tukea oppimisvaikeuksista tai muista kognitiivisen toiminnan häiriöistä kärsiville oppilaille ja näin luoda kognitiivisen kehityksen edellytyksiä. 3. Uudenlaisten oppimisympäristöjen tarjoamisessa Digitaalisten työkalujen avulla voidaan esimerkiksi rakentaa kansainvälisiä oppimisympäristöjä, joiden merkitys sosiaalisten taitojen ja kielitaidon kehittymisessä voi olla merkittävä. 3.2 Digitaalisten työkalujen haitat Digitaalisista työkaluista syntyy haittaa, jos niitä käytetään epätarkoituksenmukaisella tavalla. Tällaisia ongelmia voi syntyä siitä, että otetaan käyttöön järjestelmiä, jotka eivät tue opettajia tehtävissään tai vaikkapa jos digitaalisten työkalujen henkilökohtaisen käytön säätelyssä on oppilaalla ongelmaa ja se häiritsee opetukseen osallistumista. 4 Digitalisaatio ja sosiaali- ja mielenterveyspalvelut Sosiaali- ja mielenterveyspalveluilla on mahdollisuus vaikuttaa lasten ja nuorten kehitykseen monissa eri elämänvaiheissa. Varhainen, nopea puuttuminen mahdollisiin ongelmiin ja yhteistyö koulutusorganisaatioiden kanssa näyttäisi olevan erityisen tärkeää, sillä mitä pidempään nuori on koulutuksesta tai työstä syrjässä, sitä enemmän hän tarvitsee sosiaali- ja mielenterveyspalveluja (http://tietotrendit.stat.fi/mag/mag/article/164/#_ga=1.15408566.1475500075.1488056943). Ongelmien samanaikainen ilmeneminen monella eri elämänalueella edellyttää sitä, että eri ammattiryhmät sosiaali- ja mielenterveyspalveluissa voivat helposti tehdä yhteistyötä yli organisaatio- ja osastorajojen. Jos maahanmuutto Suomeen lisääntyy, voi olla että sosiaali- ja mielenterveyspalvelujen asiakaskunnassa tapahtuu muutoksia, jotka edellyttävät maahanmuuttajien erityistarpeisiin vastaamista. Näistä syistä nopea arviointitoiminta ja moniammatillinen yhteistyö turvaavat laadukkaan palveluiden saannin ja sitä kautta hyvän tuen terveelle kehitykselle lapsuuden ja nuoruuden aikana. Tässä työssä asiantuntijoiden toimintaa voi joko tukea tai haitata digitaalisilla työkaluilla sekä muilla toimintaa ohjaavilla rakenteilla. Muilla toimintaa ohjaavilla rakenteilla tarkoitetaan tässä organisaatiorakenteita sekä prosessimalleja, jotka voivat joko mahdollistaa tai rajoittaa nopeaa arviointitoimintaa ja moniammatillista yhteistyötä. Tuoreessa Helsingin kaupungin kokeilussa (http://www.hel.fi/www/sote/fi/esittely/julkaisut/uutiskirjeet/kohti-nopeampaa) perhekeskusten arviointiaikoja pystyttiin merkittävästi lyhentämään purkamalla tyypillisiä prosessimalleja ja vapauttamalla ammattilaisten ajankäyttöä asiakaskeskeisen toimintatavan kokeiluun. Digitaalisten työkalujen käyttöönoton tulisi perustua työntekijöiden itse määrittelemiin tarpeisiin. Ennen laitteen tai sovelluksen käyttöönottoa tulisi selvittää huolellisesti ja kriittisesti tarkastellen, mikä on käytöstä saatava hyöty aikaisempaan toimintatapaan verrattuna. Henkilöstön kouluttamiseen työkalun käyttöön tulisi varata riittävästi aikaa. Käyttöönoton hyötyjä tulisi mitata ja menetelmiä kehittää työntekijöiden kokemusten perusteella. 4.1 Digitaalisten työkalujen mahdollisuudet Parhaimmillaan digitaaliset työkalut vapauttavat sosiaali- ja mielenterveyspalveluissa toimivien ammattilaisten aikaa rutiineilta suoraan asiakastyöhön. Moniammatillista yhteistyötä voisi tukea esimerkiksi konsultointia ja organisaatioiden rajojen ylittämistä helpottavilla digitaalisilla ympäristöillä. 4.2 Digitaalisten työkalujen haitat Haittaa digitaalisista työkaluista näyttää syntyvän niiden vaikeakäyttöisyyden myötä. Sen sijaan, että ne vähentäisivät ammattilaisten tekemää rutiinityötä ja vapauttaisivat aikaa asiakkaiden kohtaamiseen ja laadukkaaseen ongelmanratkaisuun, ne toimivat toisinaan päinvastoin.
5 Lopuksi Tässä lausunnossa on esitelty muutama näkökulma siihen, mitä tiedetään digitaalisten työkalujen vaikutuksista lasten ja nuorten kehitykseen ja millä tavoin digitaaliset työkalut voivat helpottaa tai vaikeuttaa lasten ja nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten työtä. Lapsuus- ja nuoruusiän kehitys on kuitenkin monitasoinen tapahtuma, jonka kokonaisvaltainen käsittely lyhyessä lausunnossa on mahdotonta. Lisäksi digitaaliset työkalut ovat kirjoltaan vähintään yhtä monipuolinen tutkimuksen kenttä, ja vieläpä sellainen joka jatkuvasti ja nopealla tahdilla muuttuu. Hyvä ymmärrys digitaalisuuden vaikutuksista edellyttää jatkuvaa laadukasta tutkimusta ja tämän tiedon kertymisen aktiivista seurantaa. Alueen tutkijoiden ja ammattilaisten mukaanotto ja kuuleminen myös tulevissa yhteyksissä on suositeltavaa. Suomalainen tutkimus ja asiantuntemus alueella on vahvaa, kansainvälisesti verkottunutta, ja tutkijat sekä ammattilaiset vuorovaikutuskykyisiä. Katri Saarikivi, PsM, NEMO-tutkimusprojektin johtaja Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikkö Lääketieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto katri.saarikivi@helsinki.fi +358443045897 Lausunnon laatimisessa on konsultoitu myös kehityspsykologi PsT Silja Martikaista, Espoon kaupunki, silja.martikainen@helsinki.fi 1. Oei, A. C., & Patterson, M. D. (2014). Playing a puzzle video game with changing requirements improves executive functions. Computers in Human Behavior, 37, 216-228. 2. Moisala, M., Salmela, V., Hietajärvi, L., Carlson, S., Vuontela, V., Lonka, K.,... & Alho, K. (2017). Gaming is related to enhanced working memory performance and task-related cortical activity. Brain research, 1655, 204-215. 3. Harrison, Y., & Horne, J. A. (2000). The impact of sleep deprivation on decision making: a review. Journal of experimental psychology: Applied, 6(3), 236. 4. Moisala, M., Salmela, V., Hietajärvi, L., Salo, E., Carlson, S., Salonen, O.,... & Alho, K. (2016). Media multitasking is associated with distractibility and increased prefrontal activity in adolescents and young adults. NeuroImage, 134, 113-121. 5. Ophir, E., Nass, C., & Wagner, A. D. (2009). Cognitive control in media multitaskers. Proceedings of the National Academy of Sciences, 106(37), 15583-15587. 6. Woolley, A. W., Chabris, C. F., Pentland, A., Hashmi, N., & Malone, T. W. (2010). Evidence for a collective intelligence factor in the performance of human groups. science, 330(6004), 686-688. 7. Engel, D., Woolley, A. W., Jing, L. X., Chabris, C. F., & Malone, T. W. (2014). Reading the mind in the eyes or reading between the lines? Theory of mind predicts collective intelligence equally well online and face-to-face. PloS one, 9(12), e115212.
8. Zaki, J., & Ochsner, K. N. (2012). The neuroscience of empathy: progress, pitfalls and promise. Nature neuroscience, 15(5), 675-680. 9. Carrier, L. M., Spradlin, A., Bunce, J. P., & Rosen, L. D. (2015). Virtual empathy: Positive and negative impacts of going online upon empathy in young adults. Computers in Human Behavior, 52, 39-48. 10. Konrath, S. H., O'Brien, E. H., & Hsing, C. (2011). Changes in dispositional empathy in American college students over time: A meta-analysis. Personality and Social Psychology Review, 15(2), 180-198. 11. Ferguson, C. J. (2015). Do angry birds make for angry children? A meta-analysis of video game influences on children s and adolescents aggression, mental health, prosocial behavior, and academic performance. Perspectives on Psychological Science, 10(5), 646-666.